keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Pian, aika pian kuitenkin...


Valkoinen kerrottu amaryllis jäi tänä jouluna hankkimatta, mutta tämä ihana Rozetta tuo kyllä aikalailla lohtua siihen puutteeseen. Kaksi ensimmäistä vanaa kukkivat jo hyvissä ajoin ennen joulua ja nyt kolmas vana on avautunut kahden kukan voimin. Toiset kaksi kukkaa ovat vielä hieman nupulla.


On se vaan niin kaunis, että voisin istua sitä ihastelemassa pidemmänkin tovin.


Punaisiakin amarylliksiä on vielä nupulla. Nämä nuppuvaiheet ovat minusta niin kiehtovia ja kuvauksellisia.

Seuraavaksi on muutama sana talvetettavista pelaguista ja pari kuvaakin niistä. Tässä vaiheessa herkkähermoiset voivat sulkea silmänsä tai peräti koko postauksen ja keskittyä odottamaan kevään korvilla kauppoihin ilmestyviä ihastuttavia, täydessä kukassa loistavia pelaguita. Jos ette kuitenkaan noudata varoitustani, voin lohduttaa, että näistäkin tulee upeita, jos onni suo ja kasvattaja jaksaa odottaa.


Monet ovat julkaisseet kuvia hyvinvoivista pelaguista, jotka eivät ole uupuneet talven koitoksissa. Vastapainoksi laitan kuvan omista pelaguistani, jotka viettävät talvea kellarissa. Aika raaskuja ovat, mutta edelleen hengissä, mistä tässä vaiheessa suuresti iloitsen. 

Kerrottakoon, että tällaisia pelaguuni ovat joka kevättalvi ja osin vielä muuttuvat surkeammiksi, kun tuon ne sisälle. Jonkin aikaa ovat sen näköisiä, että aina ohi kulkiessani mietin niiden nakkaamista kompostiin. Valon voimalla osa alkaa työntää uutta versoa ja joka vuosi osa lannistuu ja luovuttaa.

Meidän kellarissa on ihan liian lämmin ja suurimman osan vuorokaudesta pimeää. Siksi multa kuivuu herkemmin ja näitä talvetettavia täytyy kastella hieman enemmän, kuin jos olisivat viileässä. Tämä taitaa olla neljäs talvi, kun talvetan pelaguitani. Yleensä osa selviää ja takuuvarmasti joku aina heittää henkensä.


Siirsin syksyllä kellariin myös pari purkkihortensiaa.Kolme tavallista purkkihortensiaa on talvehtinut maassa kaksi talvea, mutta katsotaan, selvisivätkö tästä talvesta. Yksi niistä kolmesta maahan kaivetusta on myös kukkinut. Sisällä en saa purkkihortensioita talven yli menestymään, enkä ole ajatellut jokaista kesäkukaksi saatua tai hankittua hortensiaa maahan kaivaakaan. 

Vaikka hortensia on nyt hyvin rupsahtaneen tai suorastaan puolikuolleen näköinen, on siihen ilmestynyt tuoreita lehtiä. Kellarissa on tilaa talvettamiselle, joten ainakin kannattaa yrittää. Jokainen selvinnyt kasvi on myönteinen kokemus. 

Talvetusaiheesta postasi hiljan myös Kati 100%outdoor -blogissaan.

Meidän chilinpoikanen kasvaa anopin ikkunalla.

Seuraava haaste talvetettaville on siirto sisälle ja valoon. Kysyy hiukan luonnetta sietää ruskeita lehtiä pudottelevia, eikä todellakaan ulkonäöltään niitä fiineimpiä rankoja muutaman viikon ajan ihan silmiensä alla. Mutta joka kevät on yhtä ihastuttavaa nähdä noiden onnettoman oloisten raaskujen hissukseen virkistyvän ja aloittavan uuden kasvun kohti kesää. Ja pian ne jo tunkevat pikkuruisia karvaisia nuppujaan ilmoille. Silloin voi jo sanoa onnistuneensa. Jälleen yksi talvi ylitetty. No, nyt kiirehdin asioiden edelle, sillä ihan vielä ei olla tuossa vaiheessa. Mutta pian, aika pian kuitenkin.
 

45 kommenttia:

  1. Ihanaa kevään toivoa tuova postaus!
    Amaryllikset ovat siitä ihania, että ne jaksavat ihastuttaa kukinnallaan joulun jälkeenkin. Ne eivät tunnu niin joulukukilta, varsinkaan nuo herkulliset vaaleat värit.
    Ja pelakuusi näyttää oikein hyvältä tähän aikaan vuodesta. Uutta versoa pukkaa ja ruukutkin ovat kauniin rustiikkiset. Tuollaisia ruukkuja on Ruotsissa trendikkäät kukkakaupat pullollaan, ja kovaan hintaan. Eli siellähän voidaan hyvin ja ollaan trendien aallonharjalla.
    Mukavaa päivää, vaikka täällä tuppaa olemaan ainakin kovin pilvistä!
    Katsellaan uusia versoja ja kukkia, niin pää pysyy kevätmielellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punaiset amaryllikset ovat ihan nättejä, mutta huomasin tykkääväni niistä eniten nuppuvaiheessa. Rozetta on aivan erinomainen korvaus sellaisesta valkoisesta prinsessapilvestä, jollaista en tänä vuonna onnistunut saamaan.

      Kerrankin meikä on sitten muodin huipulla, jos vanhat ja kalkkeutuneet saviruukut sitä tarkoittavat. Sisällä piilotan saviruukut yleensä suojaruukun sisään, mutta pihalla tuollainen "rustiikkisuus" on omiaan. Kasvit näyttävät viihtyvän parhaiten saviruukut ja pelaguulle se on ikäänkuin ainoa oikea paikka kasvaa.
      Täällä tuulee ja on aivan mahdottoman pimeää, mutta ei haittaa. Ei ainakaan pölyt näy.

      Poista
  2. Jos yhdellä sanalla pitäisi luonnehtia Rozettaa, niin sanoisin, romanttinen. Väriltään, niinkuin muutenkin.
    Olen kai hyvähermoinen:) Noissa pelargonioissa näen loistavan tulevaisuuden edessä. Ne ovat viisaasti vaipuneet lähes täydelliseen talvilepoon ja toivovat hiljakseen että emäntä sen ymmärtää, eikä nakkaa heitä kompostiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, romanttinen sopii erinomaisesti kuvaamaan Rozettaa.

      Ihanasti sanottu, pelargonioillani on loistava tulevaisuus edessään. Toivon tosiaan, että mahdollisimman moni niistä selviytyy kesään saakka. Kuvissa on vain osa pelaguista. Mihinkähän saan ne mahtumaan, kun niiden aika on muuttaa sisälle?

      Poista
  3. Kaunis amaryllis herkullisessa värissä. Hankin jouluksi itselleni tapani mukaan valkoisen amarylliksen, mutta tällä kertaa onnistuin sen suhteen surkeasti. Ensinnäkin se ei ehtinyt avata kukkiaan jouluksi. Sitten toinen sipulin kukkavanoista napsahti poikki ruukkua siirtäessäni ja tutkittuani asiaa huomasin, että sipulia oli kasteltu liikaa ja juuret olivat alkaneet mädäntyä. Siirsin sipulin kuivempiin oloihin ja nyt odotan, josko se vielä suvaitsisi kukkia.
    Minullakin pelargonit ovat autotallissa talvehtimassa. Omalta kohdaltani olen huomannut, että niitä ei kannata tuoda liian aikaisin huoneenlämpöön, vaan vasta, kun valoa alkaa olla enemmän. Muutaman kerran on näet käynyt niin, että kun olen sinänsä ihan hyvältä näyttävän pelakuun siirtänyt liian aikaisin huoneenlämpöön ja aloittanut varovaisen kastelun kasvi onkin ottanut nokkiinsa ja menehtynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin joulun alla saman ilmiön eli amaryllikset eivät todellakaan pahemmin kastelua tarvitse. Yhden amarylliseni multa tuntui erityisen kuivalta ja aneemiselta. Annoin sille pari kertaa mielestäni hyvin vähän vettä sillä seurauksella, että yksi vana suorastaan lätsähti kesken nuppujen avautumisen. Lopetin kastelun tyystin ja hyvin ovat selvinneet. Liikaa kastelemani amarylliskin kasvatti vielä kolmannen vanan, jonka nuput aukenivat hienosti.

      Ehkä minäkin odotan vielä vähän aikaa, ennenkuin tuon pelaguuni sisälle. Niitä on sen verran runsaasti, että tilaakin pitää vähän miettiä.

      Poista
  4. Minulla ei taas ole muuta paikkaa talvetta kuin sisätiloissa. Nyt eteisen pelakuut alkavat hissukseen kasvaa uutta versoa, mutta aika rankkuja ne ovat aiemmin olleet ja hissukseen ruskettaneet lehtiään.
    Kevättä kohti, kyllä noista upeat tulee. Minusta on mukavaa yrittää talvettaa pelakuita, sen sijaan että aina ostaa uuden. Rankkuinakin ovat rakkaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun pelaguillasi on juuri sellainen paikka, jollaista varmaan useimmat itselleenkin toivoisivat. Ennen pelaguut olivat monen talon lasikuistilla ympäri vuoden. Tosin ne kuistit taisivat olla vähän viileämpiä, jolloin pelaguut saivat vähän talvilepoa.

      Minusta on hirvittävän surullista ja tuhlausta laittaa pelaguita syksyllä kompostiin. Varsinkin sen jälkeen, kun aloin itse pelaguita siemenestä kasvattamaan, on ihan mahdoton niitä heittää pois. Jännä muuten, että juuri ne itse kasvatetut ovat parhaiten selvinneet kellaritalvista. Tämä puutarhahörhöys on hyvin kasvattavaa ja kehittävää. Tuntuu suorastaan lohdulliselta huomata, että aina oppii uutta ja askel askeleelta onnistuu paremmin sellaisissakin asioissa, mitä aiemmin on pitänyt suorastaan mahdottomuutena.

      Poista
  5. Tuo Rozetta on kyllä upea kaunotar, vaikka näitä joskus ritarinkukiksi kutsutaan. Kyllä nuo pelakuut kuvassa ihan panevat sormet syyhyämään, niitä on varmaan nautinnollista alkaa siivota kevätkuntoon! Minä en saa nykyisin pelakuita mahdutettua talveksi, mutta kuvia katsellessa tekisi kyllä taas mieli...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rozetta taitaakin virallisesti olla ritarinkukka eli hippeastrum. Kävin juuri katsomassa wikipediasta ja amaryllis belladonna on ihan oma kasvinsa. Näitä on vaan tottunut sanomaan amarylliksiksi. Mutta kaunotar Rozetta on ehdottomasti. Oikea prinsessa.

      Kyllä tuossa pelaguiden sisälle kantamisessa ja siivoamisessa väkisinkin alkaa kevättunnelmat nousta huippuunsa. Päätin, että vähän aikaa pelaguut saavat vielä kellarissa asustaa. Pitää tässä miettiä, mihin saan ne täällä sisällä edes mahtumaan. Määrä kun näyttää vuosi vuodelta lisääntyvän.

      Poista
  6. Mulla on myös pelakuut talvisäilössä, tässä kertaa vintin rappusilla. Ei hyvältä näytä, mutta hengissä ovat.
    Amaryllikset puolestaan on ihan sekaisin. Lehtien kuihduttua näyttävät menevän levolle, paitsi toinen, joka työntää lehteä purkin reunasta, ei sipulin keskeltä. Öööö? Viime vuonna ne kukki joskus keväällä, joten en ole vielä heittänyt toivoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelaguiden kanssa jo alkaa tulla tutuksi, mutta onhan se joka vuosi aikamoista arpapeliä, mikä niistä säilyy hengissä.

      Sinulla on ilmeisesti amarylliksen sipuleita, joita itse kasvatat ja kukitat. Siinä olisikin ihan uusi kokeilemisen kohde. En ole kovin hyvin asiaan perehtynyt, mutta nyt on ajatus koittaa saada vaikkapa tuo Rozetta kukkimaan uudelleen.

      Poista
  7. Suloisen kaunis Rozetta ja miten ahkera kukkija. Minulla pelakuut talvehtivat sisällä salin nurkassa, ikkunalla. Ne kukkivat aina vain ja tietysti kellastuttavat myös lehtiään, mutta maltillisesti. Kasvien avuksi laitoin erinomaisen kasvivalon, jota käytän myös taimien kasvatuksessa keväällä. Hortesiani talvehtivat maakellarissa pimeässä ja ovat keväällä tietysti ihan rankoja, mutta lähtevät kyllä nopeasti kasvuun päästessään valoon ja lämpöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtääkseni asut vanhemmassa puutalossa. Niissä on usein kasveille huomattavasti otollisempi ilma, kuin tällaisessa sähkölämmitteisessä ei-kylläkään-kovin-nykyaikaisessa talossa. Aiemmin monet pitivät pelaguunsa ympäri vuoden asuintiloissa. Varsinkin, jollei ollut sopivia kellari- tai muita tiloja. Sillä ei kai ole merkitystä, missä pelaguunsa talven yli pitää. Pääasia, että saa ne selviämään talven yli ja pääsee niistä taas kesän tullen iloitsemaan.

      Poista
  8. Kaunis tuo Rozetta, pitäisikö hakea jo pelargoniat kellarista valoon:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime vuonna hain sisälle valoon 4.2. ja silloin moni sanoi minun olevan aikaisessa. Siksi ajattelin vielä vähän aikaa odottaa.

      Poista
  9. Hyvällehän nuo pelargoniat vaikuttaa. Mukava koettaa talvettaa niitä ja onhan se säästöäkin, kun saa isomman satsin menestymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säästöä ja ennenkaikkea siitä iloitsen, että itse siemenestä kasvatetut jatkavat elämäänsä yli yhden kesän.

      Poista
  10. ihana väri! Aina toivon, että olisi itsellä isommat tilat talvettaa kasveja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, lottovoittounelmiini kuuluu lasisen talvihuoneen rakentaminen talon kylkeen kasveille. Tai isossa lottovoittounelmassa kenties kokonaan uusi talo ja piha, joissa kumpaisessakin on kasviasiat mietitty alusta pitäen.

      Poista
  11. Todella kaunis amaryllis. Sitä on ilo ihastella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se niin nätti, että telkkarin vieressä nököttäessään saa enemmän katseita, kuin moni parempikin telkkuohjelma.

      Poista
  12. Ihan Namu tuo Rozetta. Pitäis pistää nimi mieleen!
    Olen koettanut sietää muutamaa pelargonia sisällä, kun ei ole kellaria. En leikannut niitä syksyllä, joten on pitkä roikko varsi. Niissä on ollut muutama lehti, mutta nyt ovat alkaneet nekin kuivua. Pitäiskö leikata nyt vai nakata roskiin? Milloinka niille pitäis mullat vaihtaa, jos ovat hengissä?

    Ihmettelen kun on sitkeä hortensiakin mulla. Kukki talven ja nyt pukkaa uutta versoa, kun kukka kuivui :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus laittanut kauniiden sipuli- ja muidenkin kukkien nimiä talveen, mutta harmikseni juuri sitä samaa ei enää seuraavalla kaudella mistään löydykään.

      Ei kai sillä mullanvaihdolla vielä mitään kiirettä ole. Yleensä olen pitänyt pelaguitani sisällä jonkin aikaa vanhoissa mullissa ja vaihtanut vähän myöhemmin. Auttaisiko kasvivalo estämään kellastumista ja kuivumista. Valon määrä on vielä todella vähäinen.

      Hortensiasi onkin sitkeä kaveri. En kyllä koskaan onnistu saamaan niitä talven yli hengissä. Meillä on aivan liian kuiva ilma ja pimeääkin.

      Poista
  13. Voi miten samalta näyttävät minunkin pelakuuni, eli ei hätää, ollkoot vielä hetken rauhassa kellarin pimeydessä. Jos vaan saa vanhan kasvin talvehtimaan, on se paljon rakkaampi kuin kaupasta valmiiksi kukkaan saatettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, että muillakin on samanlaisia raaskuja. Eivät todellakaan ole kauniita katsella, mutta jokainen vihreä lehti kertoo siitä, että hengissä ovat. Kyllä jokaista talven yli vietyä pelargoniaa kohtelee, kuin ystäväänsä.

      Poista
  14. Hienoiltahan sinun pelargonisi näyttävät. Omani, siis saunamökissä olleet, ovat ihan rankoja, harvassa on lehdet... Tässä vaiheessa voi vain nostaa peukut pystyyn ja toivoa parasta... Onnea meille kaikille pelargonientalvettajille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tappioihin joutuu varautumaan, mutta jokainen selvinnyt kasvi tuntuu pieneltä voitolta. Varsinkin sellaisten, jotka on siemenestä itse kasvattanut.

      Poista
  15. Ihanat amaryllikset! Ja Chili kanssa. Pelargoniatkin näyttävät ihan eläviltä :)Mulla on pelargoniat enimmäkseen yläkerran makkarin ikkunalla, meidän makkarissa on aika viileätä, kukat varmaan tykkää siitä. On joku alakerrankin ikkunalla. Sama mulla, että osaa kuolee talven aikana osa jatkaa elämäänsä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viileää nuo talvetettavat kai kaipaavatkin. Kun jo etukäteen varautuu siihen, etteivät kaikki selviä, ei harmita niin paljon.

      Poista
  16. Mun pelakuut näyttää ihan samanlaisilta :D Osa selviää ja osa ei. Minun on pakko pitää ne sisätiloissa, hieman haastavaa on kastelun kanssa mikä on sopivan paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama meillä tuon kastelun kanssa, kun kellarissa on ylimmillään jopa +15 astetta. Täytyy olla tarkkana kastelun suhteen ja silti menee välillä pieleen.

      Poista
  17. Mielenkiintoista, että jalohortensiat ovat talvehtineet maassa niin hyvin. Täytyykin itse koittaa ensi syksynä samaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kokeeksi kaivoin purkkihortensiat maahan ja hyvin ovat pärjänneet. Viime keväänä jännäsin, nousevatko enää, mutta tekivätkin mahtavan lehdistön. Kukkia ei viime kesänä tullut, mutta minusta se lehtien runsaus ja hyväkuntoisuus oli jo aikamoinen suoritus.

      Poista
  18. Hyvältä ne pelakuusi näyttävät ja varsinkin kun tuo talvetuspaikka on melko lämmin kellari. Mielestäni näissä talvetushommissa ei pidä hätiköidä ja antaa kukkien ihan rauhassa levätä. Liika hoitaminen voi olla vain haitaksi ja varsinkin silloin kun yrittää talvettaa sisätiloissa. Tällainen kuiva keskuslämmitysilma on ihan myrkkyä talvetettaville ja aina sortuu liialliseen kasteluun.
    Mutta aina kannattaa kokeilla.
    Minulla on täällä kotona kolme pelakuuta ja vielä niissä henki pihisee, mutta.......
    Maalla kuistilla ja kellarissa ovat loput pelakuut ja niillä on hyvät mahdollisuudet selvitä, mutta aina voi joku yksilö nuukahtaa.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tuppaan liian helposti sortumaan juurikin ylihoitamiseen. Tein tässä hiljan kokeilun muutaman viherkasvin kanssa. Kastelin niitä enintään kahden viikon välein. Vain soihtuköynnös loukkaantui ja sille annoin vettä useammin. Sen sijaan muut tuntuivat virkistyvän. Vaikka mullan pinta olisi kuiva, saattaa pohja olla ihan riittävän kostea.
      Niin se on, että niitä selviytyneitä vaalii sitten seuraavana kesänä entistä hellemmin.

      Poista
  19. Hianon färinen amaryllis.
    Kävin kans kellaris kattomas hortessoota, hengis nättivät olevan, toistaaseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi se mukavaa saada hortensiatkin hengissä seuraavaan kesään, ja siitäkin eteenpäin. Tuntuu tuhlaukselta ostaa joka kevät aina uusia ja uusia kesäkukkia. Ja on se oma jännittävä haasteensa viedä kasveja talven yli.

      Poista
  20. Tuon näköisiä ovat minunkin pelarguniani vintillä. Roskittavat kauheasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roskaa tosiaan tulee ja siksi onkin hyvä, etteivät ole ihan asuintiloissa. Roskaaminen onneksi unohtuu, kun kasvit alkavat taas kasvaa ja kukoistaa.

      Poista
  21. Niin kaunis tuo Rozetta! Hyvinhän nuo pelakuusi voivat, ei hätiä mitiä - uutta versoa pukkaa ja voitpa vielä saada pistokkaista niistä keväällä! Nuo kuivuneet lehdet ja oksat hämäävät jonkin verran mutta niitähän tulee aina.

    VastaaPoista
  22. Ihanat amaryllikset Ja pelgoonit ovat hyvän näköiset hyvin ovat säilyneet siitähän lähtevät kasvamaan kun saavat vähän enemmän aurinkoa. Minulla on viellä kaikki kellarissa:)

    VastaaPoista
  23. Kellari on kyllä onni. ❤ tai autotalli, navetta jne. Mutta kun ei sellaista ole.
    Sie oot onnekas siis. 😊

    Mun pelakuissa on vaan muutama lehti. Ovat viileän huoneen ikkunalla olleet syyskuusta asti
    Nyt lisääntynyt valo on hieman piristänyt niitä.

    Amaryllit, ne ikivanhat, kaivelin keittiön yläkaapista esiin kun jossain pilkisti
    vihreää. Nekin aistivat kevään. Laitan kuvia jossain vaiheessa sitten kun varsinainen tietsikkamme on korjattu ja kone ja minä ollaan samaa mieltä siitä minne ihmeeseen se tallentaa
    kuvat... :)

    VastaaPoista
  24. Nuo pelargonisi näyttävät ihan hyviltä! Näkisitpä minun kellarissa majailevat... Huh. Vaan kyllä viime vuonnakin osa niistä selvisi. Asunnossani sisällä olevat näyttävät paremmilta, mutta niillä onkin ollut lisävalaistusta. Täällä sitä on koko talvi istuttu inhan kasvilampun loisteessa, mutta on se sitten keväämmällä sen arvoista!

    VastaaPoista
  25. Aivan upea tuo sinun pinkki rylliksesi!

    Talvettaminen on todellinen jännitysnäytelmä joka vuosi :) :)

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!