Hauskaa vappua!

En halua lähteä juhlimaan

mihinkään hämärään kuppilaan.

Avaan kevääseen ikkunan,

siihen kukkakimpun asetan.

Lasillisen helmeilevää kohotan

Sulle hauskaa Vappua toivotan!

 

 

Tavoitteena jouluruusupehko

Pelaguut kukkivat työhuoneen ikkunalla.

Pari päivää ulkona on tuullut varsin navakasti. Kun samanaikaisesti lämpöasteet ovat päivällä viiden ja kahdeksan asteen välissä, ei kovin lämpöiseltä tunnu. Jos ulkona on tekemistä, ei viileyttä huomaa. Päinvastoin, kottareita työntäessä ja multasäkkejä siirrellessä hiki valuu otsaa pittkin sen verran vikkelästi, että täytyy lisätä työntövauhtia vastatuuleen kuivattaakseen hikipisarat ennen niiden osumista silmiin.

Kevätkirjotähdet täyttävät rinteen.

Heräsin yöllä pilkkopimeään aikaan ja tietenkin ryhdyin ajattelemaan ja pyörimään ja pyörimään ja ajattelemaan. Siinä tilassa on turha houkutella nukkumattia, vaan parempi on joko lukea hetken aikaa tai nousta ylös tekemään jotain. Minä köpötin työhuoneeseen ja ryhdyin selaamaan edellisten vuosien kalentereita. Ihan samanlaisia ilmoja on kevät toisensa jälkeen. Jonain keväänä saattaa olla päivä tai peräti viikko erityisen lämmintä, mutta valtaosa vapuista vietetään +10 asteen tietämillä. Joskus sataa enemmän, joskus vähemmän. Harvemmin laisinkaan.

Sinivuokkoja siellä sun täällä

  
Tuuli on tosiaan pyörinyt pihassa ja pyyhkäissyt kaikki kunnan puolelle pudonneet vaahteranlehdet minun kukkapenkkeihini ja nurmikolle. Isompia nappaan ohikulkiessani, mutta kovin tarkkaan en ole ehtinyt ja viitsinyt pihaa rapsutella. Syksyllä haravoin ulkoilu- ja reippailumielessä viimeisen kierroksen aika myöhään. Heti kevään ensimmäisen ruohonleikkuun yhteydessä kaikki kuivat lehdet silppuuntuvat matojen ravinnoksi ja taas näyttää siistiltä.  

Kukkapenkkeihin taas ripottelin multaa ruskettuneiden lehtien ja korsien päälle. Multameikkaus ei kaikkia paikkoja riittävästi kaunistanut, mutta sateet ovat saaneet viherryksen voimistumaan ja pian mätänevät lehdet ovat muisto vain.

Jouluruusu - Helleborus

  
Kivipellon Sailan mahtavia jouluruusupehkoja on tullut ihasteltua jo useampana keväänä. Mahtavia jouluruusuja on myös Elämää luonnossa -blogin Sylvillä länsinaapurissamme.

Ensimmäiset jouluruusuni istutin ohjeiden mukaisesti puolivarjoiseen paikkaan, jossa vesi ei jää seisomaan. Yksi jouluruusu siinä paikassa edelleen kasvaa, mutta varsin vaatimattomana. Pari kukan ja muutaman lehden voimin se sinnittelee, mutta minkäänlaista intoa runsaaksi pehkoksi sillä ei näytä olevan. Siitä suivaantuneena olen parin viime vuoden aikana istuttanut systemaattisesti jouluruusuja eri paikkoihin. Ihan vain nähdäkseni, missä ne viihtyvät. Tuloksia ei tietenkään näe seuraavana keväänä, eikä kenties sitä seuraavanakaan. Kärsivällisyyttä kysytään tässäkin kokeilussa.

Viime keväänä istutetussa jouluruusussa lehdet meni, mutta nuppu tuli.

Vaan nyt alkaa hissukseen näyttää siltä, että jouluruusu viihtyy aurinkoisemmassakin paikassa. Uskon, että tärkeämpi pointti on huolehtia siitä, ettei jouluruusu makaa seisovan veden kyllästämässä mullassa. Omistani parhaiten viihtyvät ne, jotka ovat kohopenkeissä tai rinteessä. 

Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin, ostin Helsingin Kevätmessuilta yhden tummanvaalean jouluruusun ja kaksi tummaa Double Elleniä. En vielä tarkkaan tiedä, mihin ne istutan, mutta takuuvarmasti niille paikka löytyy. Aion vakaasti istuttaa jouluruusuja niin pitkään, että minullakin on jonain keväänä kunnon jouluruusupehko. Mieluummin useampi, vaan ei nyt ryhdytä liian ahneiksi.

Jouluruusu - Helleborus Double Ellen

Katsoitteko muuten tiistaina TV1:ltä brittiläisen Puutarhan pelastajat -ohjelman? Siinä pihaan istutettiin lukuisia jouluruusuja. Aika huikeita olivat myös runkosaniaiset, joiden lehdistö tuulessa heiluen muodosti vihreän tunnelimaisen katoksen ihmisten päiden päälle. Huikea tosin oli niiden hintakin, sillä viisi runkosaniaista maksoi 2500 puntaa. 

Kunpa näissä pihankohennusohjelmissa olisi seurantajaksoja, joissa näytettäisiin, miltä piha ja istutukset näyttävät puolen vuoden - vuodenpäästä. Ja kunpa tv:n ohjelmistoista päättävät ajattelisivat vähän järkevämmin ja sijoittaisivat puutarhaohjelmat marras-helmikuuhun. Silloin niitä olisi aikaa katsella ja niistä voisi imeä ideoita tulevaan kasvukauteen. Kuka jaksaa istua sohvalla aurinkoisena kevätiltana, kun tintit konsertoivat vihertyvässä puutarhassa ja tekemistä olisi yllin kyllin ulkonakin. No, ainahan voi tietenkin nauhoittaa ohjelmia. Jos nimittäin kevätkiireiltä muistaa. Eiköhän laiteta palautetta ja muutosideoita joka kanavalle.

Ostin messuilta myös vaaleapunaisen hortensian. En vaan kuolemaksenikaan muista, onko se tulppaani- vaiko ruusunnuppuhortensia. Kummallakaan nimellä en löydä netistä mitään. Pelaguita em. nimillä löytyy, mutta ei hortensiaa. Eipä se niin tärkeää ole. Tärkeämpää on muistaa kastella tätä kaunotarta säännöllisen tiheään. Hetkessä sen lehdet ja kukat roikkuvat apeina kohti pöydän pintaa, jos kastelu unohtuu. Yritän hoitaa häntä sinnikkäästi, jotta saisin kasvin ilmojen lämmettyä pergolan pöydälle.

Taas on yksi päivä illassa (siis tätä postausta kirjoittaessani). Tarkoitus oli käyttää vapaapäivä omassa puutarhassa möyrimiseen, mutta sadesää muutti suunnitelmia. Sainpa vihdoin kauan suunnittelemani lämpimän varaston siivouksen alulle. Nyt pitää muistaa hakea rautakaupasta maalipänikkä, jotta seuraavan sopivan sadepäivän tullessa saan seinät sudittua uuteen kuosiin. Ei lopu hommat, mutta hyvin organisoituina kaikille löytyy kyllä aikansa.

Mukavaa viikonloppua ja keväisiä tunnelmia ihan jokaiselle blogiystävälle!

Bloggerin kielikiemurat

Jouluruusu - Helleborus Double Ellen

Blogger on näköjään taas yhdessä yössä tehnyt muutoksia. Etusivulla kaikki on suomeksi, mutta vain minulle näkyvä asetukset ja muut säädöt sisältävä sivu on englanniksi. Kävin katsomassa kieliasetukset, joihin en ole tehnyt muutoksia ja ihan ovat, kuten pitääkin.

Yleensä olen siirtynyt asetussivuille klikkaamalla etusivun vasemman yläkulman B- (eli blogger) kirjainta. Vielä eilen siitä kulkemalla kielinäkymät olivat suomeksi. Nyt kaikki muu teksti lukuunottamatta näkymän keskellä sijaitsevia postausteni otsikoita on englanniksi. Myös postauksen ajastamista varten esiin tuleva kalenterinäkymä on englanninkielinen eli viikonpäivä alkaa sunnuntailla ja kellonajat ovat am ja ip englantilaisittain.

Sattumalta menin samaiselle asetussivulle (vai miksi sitä nyt sitten kutsutaankaan) blogin etusivun oikeassa yläkulmassa olevaa "Ulkoasu" -tekstiä näpäyttämällä. Tällöin sain samaisen suomenkielisen sivun, joka aina aiemminkin on tullut esiin vasemman yläkulman b-nappulaa klikkaamalla.

Jouluruusu Ovaalipenkissä

Toinenkin muutos on jossain vaiheessa tullut eli tabletilla kommenttia kirjoittaessa ei enää peruutusnäppäimellä saa pysyvästi poistettua googlen tarjoamaa sanaa, vaan yleensä haluamansa sanan joutuu kirjoittamaan kokonaan uudelleen. Toisinaan sekään ei riitä, vaan google tarjoaa omiaan kerta toisensa jälkeen. Nykyisin pitää entistä tarkemmin lukea kirjoittamansa kommentti ennen julkaise-näppäimen painallusta, sillä sanat muuttuvat vikkelästi ja huomaamatta. Ennenkin olen ihmetellyt, mistä kumman syövereistä google niitä sanakummajaisiaan kaivaa. Nyt tuota ihmettelyä riittää ihan joka illalle.

Olisi mukavaa, jos blogger jotenkin informoisi muutoksista käyttäjiään (olisiko se edes käytännössä mahdollista?). Muutokset aiheuttavat aina vähän päänvaivaa ja pohtimista, miten tässä tilanteessa pitää edetä. Kun asiat eivät suju, kuten ovat sujuneet muutoshetkeen saakka, tulee ensimmäisenä ajatelleeksi, olenko tehnyt jotain väärin vai onko koneeni mennyt rikki.

Ovaalipenkin toinen jouluruusun nuppu aukenee.

Olen kohtalaisen paljon tehnyt töitä tietokoneiden kanssa, joten aika monesta pulmatilanteesta selviän ihan omin voimin. Lisäksi minulla on ammattilainen kotosalla ja useampi puhelimensoiton päässä. Silti välillä tulee revittyä hiuksia päästä ja päästeltyä ärräpäitä, kun aikaa tuhraantuu ylenmäärin teknisten ongelmien selättämiseen. Sen sijaan, että voisi pureutua siihen asiaan, jota kulloinkin on tekemässä.

Vanhin jouluruusuni Syreenipenkissä.

Tabletilla kommentointi on hidasta ja työlästä. Siksi olen alkanut pohtimaan pienikokoisen läppärin hankkimista. Toinen mahdollisuus olisi hankkia tabletti, johon voi liittää näppäimistön. Niissä on ollut aika paljon vikoja, joten se ei ehkä ole ykkösvaihtoehto. Vähänkin pidempää kommenttia ei vain jaksa yhdellä sormella näpytellä, kun vielä pitää muistaa jatkuvasti tarkkailla googlen tarjoamia kummitussanoja. Moni tärkeä ja mielenkiintoinen kommentti jää vajavaiseksi ihan vain teknisten ongelmien vuoksi.

Kieliongelma on nyt selvitetty tai ainakin kiertotie löydetty. Mielelläni olisin senkin ajan tutkaillut puutarhassa, mutta ajattelin postata aiheesta siltä varalta, että joku muukin on samaan törmännyt. Nyt sitten pihamaalle. Mukavaa perjantai-iltaa ja heippa!

Jos jonkinlaista ja lisää on tulossa

Idänsinililja - Scilla siberica

Maasta putkahtelee kaikenlaista katsottavaa siihen tahtiin, ettei taas perässä pysy. Monet tämän hetken kukkijoista ovat pieniä ja niitä kuvatakseen pitäisi raahata jumppamattoa mukanaan. Tai sitten tyynen rauhallisesti mätkähtää mahalleen kosteaan maahan.

Kimalainen jouluruusussa

Auringon paistaessa pikkuiset sipulikukat ovat täynnä pörriäisiä. Yksi kun lähtee, on toinen jo jonossa odottamassa vuoroaan. Välillä yhdessä kukassa on suorastaan ruuhkaa. Rinteen sinisenä kukkivat kevätkirjotähdet ovat suosittuja laskeutumiskohteita, mutta näkyipä avautumassa ollut jouluruusukin hyvin kelpaavan.

Nokkosperhonen

  
Kevään ensimmäiset perhoset näin jo pari-kolme viikkoa sitten. Keltaiset perhoset lentelivät pälvipaikoissa jo silloin, kun lunta oli runsaasti maassa. Lauantaina rinteessä oli useita nokkosperhosia ja yksi neitoperhokin liittyi heidän joukkoonsa.

Kevätvuohenjuuri - Doronicum orientale

  
Nostan hattua puutarhaihmisille, jotka muistavat tarkkaan istuttamiensa kasvien nimet ja sijainnit. Enpä muista antaneeni itselleni ohjetta nollata puutarhamuisti joulun alla, mutta niin vain tuntuu vuosi toisensa jälkeen käyvän. Kevään korvalla joudun opettelemaan vähintäänkin latinankieliset nimet uudelleen. Blogi on siinä oiva opettaja, sillä mullasta tunkijoiden kuvia blogiin laittaessani pyrin etsimään kasveille myös oikeat nimet. Latinankielisten nimien perusteella on helpompi etsiä ja löytää tietoja kasveista. Monilla tavallisilla puutarhakasveilla on myös puhekielessä useampia nimiä, joten latinalla löytyy etsitty kasvi kaupoistakin.

Norjanangervo - Spriaea

Kasveilla tuntuu olevan yhtä kiire kevääseen ja kesään, kuin meillä ihmisilläkin. Muutama aurinkoisen lämmin päivä ja niin vain pensaat ja puut pukkaavat hiirenkorviaan esille. Marjapensaiden isot silmut vihertävät jo selvästi. Perjantaina huomasin saman ilmiön talon seinustan norjanangervoissa ja puistopäädyn tuomessa.
 

Tuomi

Tuomi ei yleensä pitkään silmujaan paisuttele, vaan viherryttyään ne useimmiten paukahtavat hiirenkoviksi ja lähes samantien lähtevät kasvattamaan lehtiään normikokoon. Pian talon päädystä ei enää näe tielle. Edessä on tuomen heleän vihreä seinämä.
 

Ruusuorapihlaja - Crataegus 'Paul's Secret'

Syreenien silmut ovat pullottaneet jo jonkin aikaa, mutta viikonvaihteessa huomasin myös ruusuorapihlajan olevan valmiina kevääseen. Marraskuussa satanut märkä ja raskas lumi mursi pienestä ruusuorapihlajastani ison oksan repäisten samalla viiltävän haavan runkoon. Laitoin haavaan hoitoainetta ja toivon puun selviävän. Haluaisin nähdä ruusuorapihlajani täynnä kukkia. Tämä on puun kolmas kevät meidän pihassamme, joten älkäämme asettako hänelle liian suuria paineita.

Terttuselja - Sambucus racemosa

Tontin rajalla, kunnan puolella kasvaa terttuselja. Linnut ovat ilmeisesti sen siemenen jossain vaiheessa paikalle tuoneet ja siinä se on alkanut kasvaa. Terttuselja tuntuu olevan kovin haukuttu ja inhottu puu. Yksittäisenä puuna siitä ei ole liiemmin haittaa, mutta metsänhakkuualueilla se saattaa kasvattaa runsaan pensaston ja näin haitata metsän uudistumista.

Vuorikaunokki - Centaurea m. 'Grandiflora'

Vuorikaunokki näyttää olevan varsinainen spurttikasvi. Se osoitti elonmerkkejä heti, kun lumi vähänkin sen tieltä väistyi. Vuorikaunokin sanotaan leviävän helposti, mutta toistaiseksi siitä ei meillä ole ollut riesaa. Kukkavanojen kehitystä pitää seurata, jotta saan ne ajoissa tuettua. Muuten kukat rötköttävät pitkin pituuttaan ja haittaavan mm. nurmikonleikkuuta.

Vuorenkilpi - Bergenia

Vuorenkilpi kuuluu myös aikaisiin herääjiin. Vaikka sen lehdet ovat talven melskeissä rikkoontuneet ja ruttaantuneet, kukkavana ilmestyy kuin taiottuna ruskean ja kuivuneen lehtisotkun keskelle. 

Miten te hoidatte vuorenkilpikasvustojanne? Toiset siivoavat kuolleita lehtiä pois ja toiset taas väittävät, ettei mihinkään saa koskea, vaan kaiken pitää antaa rapistua niille sijoilleen.

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Töyhtöangervon täytyy varmaan siksi aloittaa kasvunsa niin aikaisin keväällä, jotta se ehtii täyteen mittaansa kesän aikana. Siellä hän kurkkii niin touhukkaana, ettei vain jäisi muiden jalkoihin.

Unikko - Papaver orientale

Unikoiden karvaiset lehdet ovat joka kevät tervetullut näky. Nekin kuuluvat niihin aikaisiin. Niihin, joiden lehdet tunkevat esiin kohmeisesta maasta. Joskus jopa lumen ja jään vielä piirittäessä esiin työntyvien lehtien kärkiä.

Minulla unikot kasvavat vähän kummallisissa paikoissa. Olen yrittänyt siirtää niitä yhteen tiettyyn penkkiin, johon ne kyllä ovat asettuneetkin. Vaan eivät siihen penkin keskelle, johon ne istutin, vaan ihan taakse, aroniapensaiden kupeeseen. Taitavat olla sen verran ujoja, etteivät tykkää kuvaamisesta. Puutarhurin on välillä vaikea päästä lähelle unikkojaan, kun matkalla pitää varoa pioneja ja kaivaa kuvattavat unikot pensaiden lomasta. Ei oikein tahdo onnistua. Siis kasvakoon, missä tykkäävät.

Särkynytsydän - Dicentra spectabilis

  
Pikkusydänten punaiset piipot ovat jo alkaneet vihertyä ja muodostua saniaismaisiksi lehdiksi. Hyvin kehittyy perässä myös särkynytsydän. Sieltä se kurkkii mullasta, eikä aikaakaan, kun senkin punaiset lehtivanat vihertyvät.

Maanpeiteruusu Rosa Sommerwind

Maanpeiteruusu Sommerwind on varsinainen sissi. Joka kevät ihmettelen sen sitkeyttä ja voimaa selvitä uuteen kasvuun massiivisen lumikuorman alta. Toki lumi on hyvä suoja, mutta nämä Sommerwindit saavat talven aikana niskaansa kolallisen toisensa jälkeen tiiviiksi pakkautunutta lunta olopihan käytäviltä. Ei siis mitään kevyesti taivaalta hipsuneita hiutaleita. Siitä huolimatta kaikki kolme yksilöä nostaa päänsä ja kehittää silmunsa kevät toisensa jälkeen. Voisin tietenkin siirtää ruusut jonnekin parempaan paikkaan, vaan enpä ole saanut niin tehtyä. Ehkä ei ole tarviskaan, kun kuitenkin tuossa elävät ja kukkivat.

Ruohosipuli - Allium schoenoprasum

Ihmeitä on puutarha pullollaan. Ruohosipulikin pukkaa jo nuppua, vaikka tuoreilla versoilla ei vielä kovin paljon mittaa ole niilläkään. Pian tästä voi jo silpaista makua leivän päälle. Mukavaa!
 

Mari Mörö: Kukkanuottasilla

Mari Mörö: Kukkanuottasilla
Kustannusosakeyhtiö Teos, 2018
Teksti ja valokuvat: Mari Mörö

Tähän vuodenaikaan kirjojen lukemiselle ei juuri tahdo aikaa jäädä, mutta illalla ennen nukahtamista voi muutaman sivun hyvällä omallatunnolla lukea. Mari Mörön puutarha-aiheiset pakinat ja kirjat ovat meille puutarhahörhöille tuttuja ja tykättyjä. Uusin, maaliskuussa julkaistu Kukkanuottasilla on taattua Mari Möröä. Kirjan sivuilta löytää helposti omat ajatuksensa, tapansa ja puutarhahulluutensa. Tekstiä lukiessa on kuin peiliin katsoisi. Tuntuu mukavalta löytää sielunkumppaninsa ja huomata, että maailmassa on muitakin samalla tavoin ajattelevia, toimivia ja käyttäytyviä ihmisiä. 

Sain tästä kirjasta myös monia uusia ja mielenkiintoisia tietoja. Toki tiedän, että hienoja puutarhoja on ympäri maailmaa, mutta omat rahkeet eivät ole riittäneet edes Suomen tai Euroopan nähtävyyksien kahlaamiseen. Nyt löytyi uusia houkutuksia Vancouverin alueelta, joihin pääsyn mahdollistaakseni joudun jatkamaan lottoamista entistä intensiivisemmin. No, kaipa se onni kolahtaa yhdelläkin rivillä, jos on kolahtaakseen.

Mari Mörö siirtää lauseiksi ja tarinoiksi kaikki ne ihanat puutarha-asiat, joita me muut pohdimme mielessämme ja kenties jaamme keskenämme. Kirjaa lukiessa voi käydä niin, ettei sitä yhden tai kahdenkaan pakinan jälkeen malta laittaa yöpöydälle ryhtyäkseen nukkumaan. Pakko lukea eteenpäin. Niin kävi minulle, mutta ainahan voi nukkua seuraavana yönä. Tai sitä seuraavana.

Ja muistakaa katsoa myös kuvat. Bonusta tarinoiden lisäki.
 

Mukuloita multaan

Jouluruusu messuilta

Jos vielä tänä keväänä jollekulle puhun maltin säilyttämisestä, minut saa luvalla nauraa sipulikukkia kumartelemaan. Ihan kuin ihmisellä ei olisi riittävästi hommia muutenkin, pitää niitä vielä ehdoin tahdoin oikein kaksin käsin itselleen kahmia.

Meikäläisen kauppareissut ovat nykyisin varsin asiapohjaisia ja pikaisia. Siitä huolimatta mukaan on tarttunut kasvien ja mukuloiden juurakoita niin Honkkarista, Lidlistä kuin messuiltakin. Kun houkutusten äärellä hetken seisoo pussukoita rapistelemassa, kaikkoaa päästä kaikki hyvät päätökset. Eikä mielessä ole häivähdystäkään siitä, minne kaikki hankitut juurakot kotona sijoittaisi. Kaiketi takaraivoon on iskostunut, että aina on kaikille paikka löytynyt. 

Messuilla pysähdyin daaliakauppiaan tiskin äärelle huomatessani siellä aika hyvän valikoiman vähän matalampia daalioita. Ajattelin ostaa vain yhden pussukan, mutta kas, myyjä sai minut ylipuhuttua ja poistuin myyntitiskin ääreltä viiden pussukan kanssa.

Daaliat vasemmasta yläkulmasta oikeaan alakulmaan: 

Dahlia Park Princess, korkeus 40-50 cm

Dahlia Lucky Numero, korkeus 80-100 cm

Dahlia Twyning's Smartie, korkeus 50-60 cm

Dahlia Blue Record, korkeus 40-50 cm

Dahlia HS Wink, korkeus 60 cm

Dahlia Fascination, korkeus 80 cm (Honkkarista) 

Jo aiemmin olin ostanut Honkkarin poistolaatikosta 2,50 eurolla pussukan, joka sisälsi:

1 kpl Dahlia Cactus white, korkeus 80-100 cm
7 kpl Gladiolus grandiflora white-red
12 kpl Gladiolus callianthus
10 kpl Freesia single white 

  
Freesioita kasvatin viime kesänä ensimmäistä kertaa. Pidin niistä kovasti, eikä vähiten siksi, että aikanaan hääkimpussani oli valkoisia freesioita. Jaloleinikkiä sen sijaan en ole koskaan aiemmin kokeillut, joten annetaan sille mahdollisuus. Aika näyttää, kuinka käy.

Lidin vajaan parin viikon takaisen mainoslehdykän nähtyäni lähdin liikenteeseen normaaliaamua aiemmin, sillä tunnetusti joistakin Lidleistä parhaat valikoimat myydään loppuun heti aamusta. Olinkin naapurikaupungin kaupassa pian avaamisen jälkeen ja hyvä niin, sillä joukko rouvia oli jo penkomassa laatikoita.

Mukaan tarttui seuraavat perennajuurakot. Muissa rasioissa oli yksi juurakko, huopakaunokkeja kaksi:

Hemerocallis 'Crimson Pirate'
Phlox paniculata 'David'
Astilbe x arendsii 'Brautschleier'
Astilbe x japonica 'Europa'
Centaurea dealbata - Huopakaunokki 

Samoin Lidlistä seuraavat:

Hymenocallis festalis - Lukinlilja 3 kpl
Eucomis 'Bicolor' - Töyhtövana 2 kpl
Agapanthus africanus - Afrikansinisarja 1 kpl
Oxalis deppei - Onnenkäenkaali 65 kpl, joista osan annoin naapurille. 

Kaikki mukulat ja juurakot on nyt piilotettu multaan. Osan laitoin eri kokoisiin muoviruukkuihin kasvariin. Vaikka viime päivinä on ollut myös öisin aika lämmintä, jatkossa on luvassa kylmenevää ja yöllä lämpötila saattaa painua jopa pakkasen puolelle. Siksi tein kasvariin harsoista teltan, jonka suojissa ruukut saavat köllötellä. Arimmat saivat jäädä kellariin kasvivalon katveeseen seurustelemaan tomaatintaimien kanssa.

Jouluruusu - Helleborus Double Ellen

Kerroinkin messupostauksessa, että ostin sieltä kaksi kerrottua tummaa jouluruusu Double Elleniä sekä yhden isokokoisen tummanvaalean jouluruusun. Nämä ovat olleet messuista lähtien lämmittämättömässä autotallissa. Vihdoin ehdin siirtää ne isompiin ruukkuihin. Tarkoitus on istuttaa jouluruusut myöhemmin puutarhaan, mutta sitä odotellessa saavat vahvistua terassilla ruukuissa. Kaikissa jouluruusuissa oli purkki täynnä juuria, eikä juuri lainkaan multaa, joten toivottavasti tykkäävät nyt runsaammasta multatilasta.  

Vapaa-aika on siis mennyt rattoisasti multahommissa, jotka tosin olen tehnyt alapihan avoimessa puuvajassa. Olen siis samalla saanut nauttia lintujen mahtavasta konsertista ja muista kevään äänistä. Torstai-iltana sattui kamerakin olemaan vieressä, kun joutsenet äänekkäästi huudelleen lensivät talon yli. Eivät pysähtyneet minulle poseeraamaan, mutta lensivät pitkässä jonossa, jolloin sain häntäpään oksien lomasta ikuistettua.

Nyt saa jorinat jäädä sikseen, sillä pyykki odottaa narulla kuivana ja lakanoiden on vuoro päästä mankeliin. 

Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille!
 

Ikivihreiden rankka kevät

Kartiovalkokuusi - Picea glauca 'Conica'

Monilla ikivihreillä kasveilla on ollut rankka kevät. Ainakin täällä etelässä aurinko paistoi helmi-maaliskuussa täydeltä taivaalta päivä toisensa jälkeen. Mitään hirvittävän kovia pakkasia ei koko talvena ole ollut, mutta kylläkin reiluja yöpakkasia viikkotolkulla. Syksyllä satoi runsaasti vettä, joten maa on märkää varmasti syvälle saakka. Aurinko on herättänyt ikivihreät lehdet ja neulaset, mutta routainen maa on pitänyt juuret kurimuksessa.

Laitoin havuille, rhodoille ja mahonioille varjostusverkot 4.3. Nyt tiedän, että olisi pitänyt laittaa jo aiemmin, sillä lumihanki heijasti auringonvalon tavallistakin kuumempana ikivihreiden lehdille ja havuille. Olisi pitänyt myös huomioida pihan valaistusolosuhteiden muutos aiemmista vuosista. Onhan tämä ensimmäinen kevät, jolloin aurinko on päässyt esteettä porottamaan lähes kaikkialle puutarhassamme. 

Rhododendron 'Catawbiense Grandiflorum'

Kolmea tuijaa lukuunottamatta kaikki pihan ikivihreät ovat asuneet sijoillaan vähintään kolme vuotta, useimmat paljon pidempään. Joka kevät olen suojannut pari-kolmevuotiaat ikivihreät. Vanhempia en ole suojannut. Nyt suojasin maaliskuun alussa joitakin vanhempiakin sen vuoksi, että ajattelin niiden olevan tottumattomia ylenmääräiseen valoon. 

Havuista tai rhodoista en ole talven vuoksi aiemmin menettänyt ainuttakaan. Toinen mahonia kärsi tappotalvesta 2016 monien muiden kasvien tapaan. Se menetti ison osan kasvustostaan, mutta tyviosa selvisi. Ohjeiden mukaisesti leikkasin mahoniasta kuolleet oksat pois. Se virkistyi ja uutta kasvua tuli vuodessa mukavasti.

Mahonia aquifolium

Maanantaina meillä satoi usean tunnin ajan ihan kunnolla silkkaa vettä. Se sulatti maata ja koska aurinko ei ole pariin päivään kirkkaasti paistanut, uskaltauduin ottamaan varjostukset ikivihreiltä pois. Rhodot ovat nostaneet lehtensä, joten eiköhän ne jo kykene imemään vettä maasta.

Varjostusverkoista huolimatta tuhoja on tullut. Kahden pienen kartiovalkokuusen toinen puoli on täynnä ruskeita neulasia, jotka varisivat solkenaan poistaessani verkkoja. Samoin isommat rhodot ovat kovin polosia  käpristyneine lehtineen. Pienemmät rhodot ja toinen mahonia ovat olleet hangen sisässä auringonvalolta suojassa, eikä niissä näy isompia vioituksia. Sen sijaan isompi mahonia on jälleen kerran kokenut kovan kohtalon. Aika näyttää, kuinka paljon joudun sitä taas leikkaamaan.

Jouluruusu - Helleborus

Joka vuosi tähän kevään iloitteluun sekoittuu annos takaiskuja menetettyjen kasvien muodossa. Vielä ei tiedä, miten ovat selvinneet kärhöt, ruusut ja monet muut. Turha sitä on tässä vaiheessa edes murehtia, vaan mieluummin nauttia kaikista pienistä pilkahduksista, joita päivittäin mullasta esiin tunkee.

Mukavia kevätpäiviä kaikille!
 

Kaksi päivää ihan pihalla

Sinivuokko - Anemone hepatica

Viikonloppu on ollut juuri sitä, mitä koko talven on kaivattu. Lauantaina aurinkoa ja lämpöä, sunnuntaina vähemmän aurinkoa ja lämpöä, vaan hyvin on pihalla tarkentunut. Ajoittain jopa t-paitasillaan.

Suikeroesikko - Primula 'Wanda'

Kumpanakin päivänä olen unohtanut kaikki sisähommat. Onneksi Ukkokulta on huolehtinut muonituspuolesta, sillä muuten sekin olisi jäänyt iltamyöhäiseen. Vaikea oli keskeyttää työt siksikään ajaksi, että ruokakellon kilkattaessa malttoi käydä syömässä.

Talventähti - Eranthis hyemalis

Lumi on sulanut hämmästyttävää vauhtia. Talon pohjoispuolella on vielä muutamia varsin tiukkoja jääpaakkuja, samoin naapurin vastaisessa päädyssä. Sinne aurinko paistaa vähemmän aikaa ja lisäksi sinne on lunta kolattu käytäviltä. 

Olopihalta kolataan lunta myös alapihalle johtaville rappusille. Muutama päivä sitten uumoilin, että tiivistä ja paakkuuntunutta lunta on rappusilla vielä vappunakin. Ei ole. Tänään portaita pääsi jo kulkemaan ja huomenna varmaan loputkin lumet ovat niiltä sulaneet.

Tulppaani, saattaa olla Tulipa Esprit

Alapihalla olen haravoinut ja kerännyt talven aikana tuulen pudottamia oksia ja muuta sälää. Pilvin pimein löytyi myös ilotulitusrakettien roskaa. Kukkapenkkeihin en koskenut, enkä haravaa ihan joka paikassa edes heiluttanut. Sen verran paikoitellen on vielä märkää.

Pikkusydän - Dicentra

Kannoin työvälineita ja tarvikkeita kellarista alapihan puuvajaan ja vähän jo aloitin kasvarinkin laittamista. Kennokasvarissa ei tule pidettyä teekutsuja, joten sen sisustamiseen ei kannata verhoin ja koristein panostaa. Kasvari olkoon tomaattien ja kurkkujen valtakunta.

Mukulaleinikki - Ficaria verna

Yläpihalla haravoin hiekkakäytävät ja -alueet. Paikoin reunamilla oli hiukan jäätä ja siihen jämähtänyttä roskaa, joten toinen haravointikeikka on vielä edessä. Toki useampikin, sillä pitkin kesää pitää käytäviä haravoida ja siistiä.

Kevätkaihonkukka - Omphalodes verna

Kukkapenkeistä ja istutusalueilta keräsin isompia roskia ja leikkelin joitakin kuivia törröttäjiä pois. En ole enää vuosiin juurikaan istutusalueita haravoinut, vaan ripottelen multaa mädäntyvien puunlehtien ja ruskeiksi muuttuneiden korsien piilottamiseksi. Syksyllä tilasin suursäkillisen puutarhamultaa, josta hain ämpäreillä ripoteltavaa. Säkin keskustassa multa oli jäässä, mutta päältä ja reunoilta sai hyvin kauhottua tarvitsemansa mullan.  

Kevätkirjotähti - Chionodoxa luciliae

Tekemistä riittää yllin kyllin. Yksi asia johtaa aina toiseen. Monen monta kertaa varmaan ravasin ylimääräisiä askelia, kun työvälineet ovat vielä valtaosin kellarissa. Loppukesästä logistiikka alkaa olla jo hyvin hallussa, mutta näin keväällä se tuottaa mukavasti hyötyliikuntaa.

Jalopähkämö - Stachys macrantha

Tyhjensin myös kaikki linnunruoka-automaatit, putsasin ne ja laitoin kesäsäilöön. Tintit eivät enää ole parveilleet automaateilla, mutta kas, heti ilmestyi pari sinitiaista ihmettelemään, miksi ravintola on suljettu. Syötävää riittää jo luonnossa, sillä monenmoista ötökkää tapasin pihaa rapsutellessa. Perhosia olen nähnyt jo useana päivänä. Ensin keltaisia, sittemmin myös tummia perhosia. Lähelle eivät ole lentäneet, jotta lajitunnistus olisi onnistunut.

Lemmikki - Myosotis sylvatic

Linnun konsertoivat sellaisella ilolla ja voimalla, ettei voi olla sitä ihastelematta. Mustarastaat jahtaavat toisiaan ja taivaalla kulkee kurkiauroja, joutsenia ja hanhia kovaan ääneen kukin menostaan ilmoittaen. Myös punarinnat ovat ilmestyneet pihapiiriin seurustelemaan. Ne vasta sympaattisia lintuja ovatkin selittäessään pelkäämättä aivan vieressä omia juttujaan.

Lumikello - Galanthus nivalis

Paikoin maa on vielä jäistä ja koppuraista. Sen verran mullan pinta aurinkoisimmissa paikoissa on sulanut, että roudan ja kenties lintujenkin ylös kaivamia pikkusipuleita on voinut jo painaa varovasti takaisin multaan.

Valkosipuli - Allium sativum

Tieremppamiehet kauhoivat kolme päivää kentälle läjittämiään maa-aineksia pois vietäväksi. Sen jälkeen heitä ei ole näkynyt. Meidän tien remppa piti alkaa huhtikuun alusta. Luin kuitenkin paikallislehdestä, että sama urakoitsija tekee runsaan kolmen viikon ajan toista tietyötä kunnan keskustassa. Ei haittaa, onpahan sen verran hiljaiista, että pääsee nauttimaan kevätlintujen äänistä. Ei niitä kaivureiden hurinassa erottaisi.

Iris 'Kathrine Hodkin'

Kotitie pölyää aivan järkyttävän paljon. Siitä harjattiin viikolla hiekoitushiekat pois, mutta kulunut ja huokoinen asfaltti on kerännyt paljon pölisevää ainesta, jota talvirenkaat vielä irrottavat entisestään. Sunnuntai-illalle luvattiin vesisadetta, joka olisi tervetullutta niin pölyn kuin muutenkin luonnon kannalta. Sade sulattaa routaa ja tekee hyvää esiin työntyville kasveille. Muutama tippa hetki sitten tuli ja ehkä pian lisääkin, sillä taivas on vetäytynyt tummiin pilviin.

Viherherukka - Ribes nigrum

Tällaisen viikonlopun jälkeen voin käsi sydämellä sanoa olevani väsynyt, mutta ylen onnellinen. Tämä on ollut juuri sitä, mitä keväältä niin paljon odotan. Hommia pihassa riittää, mutta hymyssä suin menen niitä tekemään. Nautin valtavasti siitä, että saan olla ulkona ja touhuta omalla pihalla. Kun päivän työrupeama on loppuunsaatettu, on tämä nainen pölyinen, hikinen ja kurainenkin. Se kaikki puhdistuu suihkussa ja hienosta päivästä raukeana voin hyvillä mielin istahtaa sohvalle kissaani rapsuttamaan. Kunnes tulee uusi päivä ja voin jälleen palata pihamaalle. On tämä ihanaa aikaa!