lauantai 1. helmikuuta 2020

Kevään kaipuu -haaste 2020

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Saaripalstan Saila ilahdutti päivääni heittämällä Kevään kaipuu -haasteen minulle. Toki kivoja haasteita voi omavaltaisestikin ottaa toteutettavaksi, mutta aina on mukavampi saada haaste toiselta blogikaverilta. Sailan postaus aiheesta on täynnä kaikkea sitä, mitä kevään kaipuu on itsellenikin. Ai niin, kesätöihin saapuneet lehmät ja raakavillassa nautiskeleva pantteri puuttuvat. Tunteet ja tunnelmat ovat kohdillaan täälläkin. Katsotaan, miten saan sen puettua sanoiksi.

Haasteen aloittajana on jo toistamiseen Puutarhahetki - suuren unelmien puutarha -blogin Tiiu. Blogeissa on alkanut pyörimään vuosittain muutama mukava haaste, joista on hyvää vauhtia muodostumassa perinne. Tämä Tiiun haaste kuuluu eittämättä niihin.

Aronia

Kevät alkaa koolla ja päättyy t:hen, mutta ei suinkaan talveen, vaikka ikkunasta ulos katsellen usein niin voisi päätellä. Kaipuukin alkaa koolla, vaan sepä ei päätykään teehen, vaan puuhun, kuten kaikki tavaamista koulussa opetelleet huomaavat. KAI-PUU. Sillä, että kaipuu päättyy puuhun, täytyy olla jokin oleellinen merkitys ja viittaus kevääseen.

Puuhun päättyy tavallaan syksykin. Kaikki lehdet upeankin ruskan jälkeen putoavat hiljakseen maahan. Rapisevissa vaahteranlehdissä on hauska kävellä. Miksei vaikka kellahtaa saunan jälkeen lehtikasaan tekemään vaahteraenkeleitä. Kun lehdissä on tarpeeksi peuhattu, ne haravoidaan pensaiden ja perennojen kaveriksi, maatumaan ja uudeksi mullaksi muuttumaan. Siis hyvin ymmärrettävää, että puulla on iso rooli Kevään kaipuun merkkejä havainnoidessa. 


Miten kummassa tämä jorina lähti näille oudoille viisastelun poluille? Piti puhumani keväästä ja kaipuusta, joka joissakin ihmisissä synnyttää omanlaisensa tunnereaktion, siis Kevään kaipuusta.

Komea maksaruoho - kuin linnunpoikaset nokka avoinna vastaanottamaan ruokaa.

Kevään kaipuu on pakahduttava tunne kylkiluiden ja selkärangan välissä. Voi se tuntua vatsassa täyteläisyytenä tai päässä ajatusten vikkelänä virtana. Se ei ole kiputila, jota voisi kuunnella stetoskoopilla tai kuvata tietokonetomografilla. Kevään kaipuu ei ole laisinkaan sairaus, ei puute, eikä parannusta tai korjausta vaativa tila. Se ei ole ollenkaan negatiivinen tunne, päinvastoin. Se on olotila, joka ilmaantuu pian talvipimeyden taittuessa, päivän pidentyessä ja tuo puutarhaihmisen elämään uuden ilon ja innon.


Kevään kaipuu saa puutarhaihmisen olemuksen kevenemään niin, että hän miltei leijuu muutaman sentin maanpinnan yläpuolella pihalla kävellessään. Hänen kuulonsa terästyy havainnoimaan metsäkyyhkyn kosiokutsun, mustarastaan kaivatun huilumaisen lurituksen ja ensimmäisen kärpäsen surinan ikkunanpuitteissa. Saattaa hyvinkin olla mahdollista, että puutarhaihminen kuulee, kuinka piipot rapisuttavat multaa tieltään ponnistaessaan kohti vauhdilla lisääntyvää valoa ja lämpeneviä päiviä.

Alchemilla alpina - Tunturipoimulehti

Kevään kaipuu saa puutarhaihmisen hajuaistin tarkentumaan ja vastaanottamaan hennoimmat ja hienoimmat tuoksut, joita tuskin millään mittarilla muuten voisi havaita. Vielä on matkaa vastaleikatun ruohon tuoksuun ja ruusujen makeaan tuulahdukseen. Sen sijaan raikas kevättuuli tuo mukanaan tuoksuja, joita ei voi edes nimetä, mutta jotka kuuluvat vain ja ainoastaan kevääseen.

Heuchera micrantha 'Palace Purple' - Keijunkukka

Kaikista aisteista terävimmilleen Kevään kaipuu saa näköaistin. Alati lisääntyvä valo on sellaista eliksiiriä, jonka voimalla jaksaisi touhuta puutarhassa aamusta iltaan, ehkä enemmänkin. Värejä on kevään alussa vähän, mutta jokainen mustasta mullasta ja ruskeasta karikosta nouseva vihreä verso on uskomattoman raikas ja kaunis. Kuin ikinä ennen ei olisi niin paljon vihreän eri sävyjä nähnyt.


Jokainen päivä tuo lisää nähtävää ja katseltavaa. Tahti kiihtyy sellaista vauhtia, ettei vuorokauden tunnit tahdo riittää. Puutarhakierroksia on tehtävä aamulla, päivällä ja illalla. Ja kun yhden kierroksen saa päätökseen, voi jo aloittaa uuden. Jokainen verso ja tuore hiirenkorva on varovasti tutkittava ja kenties vähän käännettäväkin nähdäkseen, kuinka se voi tai onko sen yhden alle piiloutunut toinen odottamaan vuoroaan astua esille. 

Trillium erectum - Punakolmilehti

Kun puutarhaihminen löytää ensimmäisen nupun, hän on pyörtyä ilosta ja ihmetyksestä. Nuppua on kuvattava joka kulmasta ja kaikissa sen vaiheissa. Ensimmäisistä nupuista kertyy niin paljon kuvia, että peräkkäin asetettuna niistä syntyy melkeinpä oma videoesityksensä.

Hosta - Kuunlilja

Saattaa olla, että kevään kaipuu on asettunut joihinkin ihmisiin jo ammoisina aikoina. Sillä on outo ominaisuus kätkeytyä ihmisen sisimpään ja ponnahtaa sitten esille täysin odottamatta. Mikä sen laukaisee, sitä tutkijat eivät ole saaneet selville. Tuskin saavatkaan.

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipisaniainen

Joulun alla puutarhaihminen tuntee itsensä väsyneeksi. Hän on melkeinpä unohtanut koko puutarhan ja ajattelee, etteivät valo, lämpö ja väri koskaan enää palaa. Jos häneltä kysyy, ”miten voi vinca minorisi?” tai ”minne istutit sorbus Dodongin?”, hän katsoo sinua sumein silmin ja ihmettelee, mistä kummasta puhut.


Kun punaiset amaryllikset ovat kuihtuneet ja kaikki joulusuklaat syöty, ulkona sataa vähän räntää ja tammikuu kuluu verkkaisesti, herää Kevään kaipuu yhtäkkiä. Ei vienosti jäseniään ojennellen, vaan voimalla keuhkot ilmaa täyteen puhaltaen ja koko kehon tanakkaan ryhtiin suoristaen. Se on menoa silloin, paluuta pimeän talven synkkyyteen ei ole, vaikka taivaalta sataisi räntää tahi kissoja ja koiria.

Sedum Herbvstfreude - Komeamaksaruoho

Ehkä postilaatikkoon on pudonnut siemenluettelo, ehkä aurinko on luonut kirkkaita säteitään harmaiden pilvien takaa suoraan silmäkulmaan. Syytä muutokselle on vaikea tietää tai sen täsmällistä ajankohtaa sanoa, mutta kyse on Kevään kaipuusta. Kun se valtaa puutarhaihmisen, ei vastaan enää voi eikä haluakaan taistella. Elämä näyttää valoisalta, värikkäältä ja toiveikkaalta. Eikä vain näytä, vaan myös on valoisaa, värikästä ja toiveikasta. Päivä päivältä, tunti tunnilta yhä enemmän.

Allium aflatunense 'Purple sensation'

Kevään kaipuu on jokavuotinen seikkailu, jonka puutarhaihminen ottaa ilolla vastaan. Kevään kaipuu on astinlauta tapahtumien sarjalle, joka ei suinkaan pääty kesän jälkeen saapuvaan syksyyn ja talveen. Kevään kaipuun siemen säilyy ihmisessä läpi vuodenkierron ja elämän. Se nousee esiin aina, jos vain siihen on mahdollisuus ja jos sille antaa mahdollisuuden. Annammehan!

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Haaste on jo jonkun aikaa kiertänyt, joten saatat saada haasteen toistamiseen. Rohkenen silti haasteet seuraavat blogit mukaan:

Mama's Garden -blogin
Navettapiian puuhamaa -blogin
Oravan kesäpesä -blogin

Vinca minor - Pikkutalio, Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka, Myosotis sylvatica - Lemmikki

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.





35 kommenttia:

  1. Olipas taas osuva kirjoitus! Minulla oli koko syksyn puutarhainnostus hukassa. En kertakaikkiaan jaksanut innostua mistään pihaan liittyvästä. Vaikka olisi ollut paljon tekemistä ja aikaakin.
    Nyt on ihan eri tunnelmat. Olen jopa jo suunnitellut pihalle uusia istutuksia, kun vihdoinkin saamme kesken olleen autotalliprojektin tehtyä.Sen jälkeen on hyvä tehdä kaikki suunnitellut pihatyöt. Samoin työpaikalle olen suunnitellut uusia juttuja. Olen herännyt eloon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että olet herännyt eloon! Aika usein itsekin syksyn mittaan kadotan innon puutarhahommiin. Ehkä se on normaalia väsymystä ja valmistautumista "talviuneen" yhdessä puutarhan kanssa. Varmasti tuo keskeneräinen autotalliprojektikin on vaikuttanut olotilaasi.
      Leppoisaa sunnuntaipäivää sinulle!

      Poista
  2. Kevään kaipuu on selvästi iskenyt jo sinuun ja mikäs sen parempaa; toipuminenhan alkaa heti kun pääsee tekemään ensimmäiset kylvökset ja pelkästään pihalintujen visertely lupaa hyvää. Mustarastaan huilu ja kevään tuoksu saavat minutkin hihkumaan ilosta. Hyvin olet kuvannut nuo pidentyneet puutarhakierrokset ja ensimmäisten piippojen kuvaamisen. Kun katselee kuvia, tuntuu aivan hassulta, miten niin monta kuvaa mokomasta pikku piiposta onkaan tullut otettua:) Kevään kaipuu lienee meille puutarhaihmisille tyypillinen riesa, josta onneksi toipuu pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kevään kaipuu jyllää mielessä voimalla. Luultavasti sitä on edistänyt myös lumettomuus. On vaikea mieltää elävänsä vasta helmikuuta, kun pihalla näyttää maalis-huhtikuulta.
      Onko sinullakin lukuisia kuvia yhdestä ja samasta piiposta? Kuvia tallentaessani yritän karsia turhia, mutta aina niitä jää paljon. Vaan eipä sitten jälkikäteen harmita, ettei kuvia ole.
      Mukavaa sunnuntaipäivää sinulle Sirkku!

      Poista
  3. Oih, kevään kaipuu on aina yhtä uuvuttavaa.
    Ihania kuvia ja kevät kyllä näistä kuvista tulvi suoraan syliini! <3
    Tiedän olevani onnekas, jopa etuoikeutettu, kun saan nauttia täällä keväästä jo nyt.
    Mukavaa viikonvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevään kaipuu on samanaikaisesti sekä uuvuttavaa että innostavaa. On niin mukava mennä kohti lisääntyvää valoa ja lämpöä.
      Keväästä on lupa nauttia, tuli se sitten aikaisemmin tai myöhemmin. Sinulla on siellä mantelien kukinnan aika käsillä. Ehkä vielä joskus saan sen itsekin kokea.
      Mukavaa sunnuntaipäivää sinulle!

      Poista
  4. Kylläpä kaipuu sai aikaan melkoisen sanahelinän, jopa runollisen purkauksen! Mutta kaikki tuo on totta, vaikka se näyttää nyt olevan vielä ulottumattomissa jossakin kaukana. Varsinkin tänään räntäsateessa nuo kasteiset kuvat ovat kuin joltakin toiselta planeetalta. Onneksi aika tuo tuon kaiken lähemmäksi ja tuoksut ja rapinat käyvät todeksi taas kerran. Kiitos keväänmakuisista tunnelmista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sanahelinäni ei mennyt liiallisuuksiin. Tykkään kirjoittamisesta ja välillä siinäkin vauhti kiihtyy.
      Täällä eilinen vesisade vei vähäisetkin lumet, joten ikkunasta katsoen on välillä vaikea ymmärtää, että eletään helmikuuta. Eiköhän tässä vielä talventuntuakin saada, mutta kyllä se kevät kaikkine iloineen lähestyy vauhdilla.
      Mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  5. Olipa kiva lähestymiskulma aiheeseen, kai-puu tosiaan! Ja että koska kevätkaipuu alkaa, tai iskee päälle kuin hyökyaalto, toden totta. Jostain se tulee, ehkä sen laukaisee jokin tällainen kevätkuvien katselu. Toisaalta tuntuu, että kaipaan kevättä jatkuvasti, sen kaipuu alkaa jo kesäkuussa, sillä silloin jo joutuu hyvästelemään viimeisetkin ihanat kevään kukat lähes vuodeksi ja se tuntuu loputtomalta ajalta. Kevät on niin ihanaa aikaa, että sen kukkasetkin ovat vuoden tärkeimmät. Oma kevätkaipuuni taitaa olla lähes vuoden ympäri ulottuvaa kaiherrusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vielä haasteesta. Viime aikoina minulla on ollut poikkeuksellisen vauhdikas tekstintuottotahti. Tai sitten liian vähän muuta tekemistä.
      Hyökyaalto kuvaa hyvin sitä voimaa, jolla kevään kaipuu iskee. Se iskee voimalla ja vie mukanaan.
      Ei ihme, että kevään kaipuusi alkaa jo kesäkuussa. Omaa kuvavarastoa selatessani huomasin, kuinka jo toukokuussa tapahtuu merkittävä muutos. Toukokuun alussa ollaan vielä selvästi keväässä, mutta loppukuusta kaikki on jo runsasta ja rehevää. Huh, kuulostaa hurjalta lukea mustana valkoiselta, kuinka jo kesäkuussa joutuu hyvästelemään kukat vuodeksi. Vaikka tottahan se on. Onneksi tilalle nousee paljon muuta ihasteltavaa. Eihän tuon ajatuksen kanssa muuten jaksaisi.
      Leppoisaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  6. Hei ihana haaste, kiitos💚 Kaipaus on täälläkin jo päällä vaikka yritinkin taistella vastaan😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että otat haasteen vastaan. Unohda pyristely kevään kaipuuta vastaan ja anna mennä vauhdilla.
      Mukavaa sunnuntaipäivää sinulle!

      Poista
  7. Sinulla on toden totta lahja pukea sanoiksi ajatukset - myös minun ajatukset! Aivan ihana kuvaus puutarhahöperyyden kevään tuntemuksista ja kuvat olivat myös niin osuvia. Tuo aistien herkkyys on niin totta keväällä. Uuh, kohta se on konkreettisesti totta. Kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Eikö olekin mukavaa ja innostavaakin löytää samoin ajattelevia ihmisiä. Täällä puutarhablogeissa heihin törmää väistämättä ja se tuntuu hyvältä. Emme todellakaan ole yksin kaikkine iloinemme ja suruinemme.
      Keväällä kaikki aistit terävöityvät vastaanottamaan vaikutteita. Toisinaan tuntuu, että ihokin imee kokemuksia kokonaisvaltaisesti.
      Aurinko pilkistää juuri pilvien takaa, eikä sadetta taida enää loppupäivänä tulla. Pääsee ulos, mukavaa!
      Leppoisaa sunnuntaipäivää sinulle!

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Todella! Ja parasta, että se on aivan lähellä.
      Mukavaa sunnuntaipäivää sinulle!

      Poista
  9. Kevään kaipuu on sinnuun iskeny ja nurkan takanahan se jo on! Siemeniä oon tillaillu ja mullat on lämpiimässä, siitä se alakaa tiälläkin. Kaipuu piätään nostella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On iskenyt ja voimistuu päivä päivältä.
      Kunhan saat sormesi multaan, taitaa kaipuu ottaa sinutkin omakseen.
      Mukavaa sunnuntaipäivää sinulle!

      Poista
  10. miten heleää kevään vihreys onkaan, kuvistasi sai kyl aimo annoksen helpotusta kevätkaipuun potemiseen:)) itse kyl poden täl hetkellä enempi viel lumenkaipuuta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä talvi on kovin kummallinen ja saa monilta ajatukset sekaisin. Nyt jännittää, millaisia pakkasia on tulossa. Vesisateiden jäljiltä maa on todella märkää ja jäätyessään voi tulla kasvivahinkoja.
      Ajankohta alkaa kuitenkin olla kevätajatuksille otollista.

      Mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  11. Olipa mahtava kevään viherrys näissä kuvissa, ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeva! Kevään viherrys voi tänä vuonna tuntua erilaiselta, kun valkeutta ei ole ollutkaan. Vaan mullasta työntyvien piippojen kauneutta on vaikeaa vastustaa - eikä tarvitsekaan.
      Mukavaa sunnuntaipäivää sinulle!

      Poista
  12. Ihana kevään kaipuu, todellakin. Tuosta komeasta maksaruohosta tuli mieleen, että olisiko antaa vinkkiä perennasta, joka sopisi tuon ihanuuden viereen? Yhtä napakka ja peittävä ja toki kasvuolosuhteiltaan yhtä aurinkoiseen, suht hyvään multaan. Vaikeaa löytää tuolle paikalle kasvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevään kaipuu voimistuu valon lisääntyessä. Pianhan on jo kevään aika, kunhan tämä helmikuu tässä vielä sinnitellään.
      Tuli mieleeni, että voisitko ajatella istuttaa ryhmän, joka koostuisi erilaisista komeamaksaruohoista? Niitähän on esimerkiksi punalehtisiä ja erilaisilla kukinnoilla. Saattaisi olla upean näköistä.

      Poista
  13. Oi, kiitos Between! Haasteesta, toki tartun siihen. Näitä kuviesi aikoja kohti, onneksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että otat haasteen vastaan.
      Helmikuu menee vauhdilla ohi ja sitten olemmekin jo keväässä.

      Poista
  14. Mainiota sanoilla leikittelyä! Kevätkaipuu alkaa minulla silloin kun syksyn kauniit säät muuttuvat harmaiksi vesisadepäiviksi, mutta voimalla se iskee päälle vasta vuodenvaihteen jälkeen, kun päivät alkavat valostua. Blogeissa pyörivät kevätkuvat vain ruokkivat sitä kaipuuta, mutta sehän ei haittaa yhtään. Tänä vuonna niitä aurinkoisia pakkaspäiviä ei ole kyllä liiemmälti näkynyt ja hyvä niin, kun ei ollut juuri luntakaan kasvien suojana. Nyt on lunta ja toivon mukaan alkuviikolle luvatut pakkaset tuovat myös aurinkoa tullessaan. Jos ei muuten, niin onneksi aurinkoisia kevätkuvia näkee blogeissa. Kävin muuten eilen illalla viime vuoden kuvakansioita läpi ja törmäsin juuri tuohon, että piipoista ja ensimmäisistä aukeavista kevätkukkien nupuista on järkyttävän paljon kuvia. Ja vielä varmuuden vuoksi oli sekä kameralla että kännykällä otettuja kuvia! Ylimääräisten siivous se vasta hidasta olikin, kun piti verrata, mikä kuva on onnistunein. En ehtinyt käymään läpi kuin huhtikuun ja puolet toukokuusta, joten sitä ihanuutta on luvassa vielä monelle talvi-illalle. Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkaset tulivat ja samalla myös auringonvalo. Toivottavasti aurinko paistaa teilläkin.
      Nykyisin yritän siivota kuvia jo siinä vaiheessa, kun siirrän niitä kamerasta muualle tallennettavaksi. Jälkikäteen siivoaminen on todellakin vielä hitaampaa ja työläämpää. Aina ei kaikki kuvauskohteet heti edes muistu mieleen ja silloin pelkää tuhoavansa jotain arvokasta. No, ehkä niistä kymmenestä piippokuvasta vähempikin riittää.
      Mukavaa alkuviikkoa sinullekin!

      Poista
  15. Keväänkaipuu on kyllä mielenkiintoinen tunne ja se on leviävää sorttia. Minulla itselläni on mukava kokemus kun poika oli alakoulussa ne saivat tehtäväkseen selittää useampia sanoja omin sanoin. Sanat olivat allekkain ja kunkin pesässä oli on merkki. Eli siihen sitten selitys. Yksisanoista oli kaivata. Poika oli kirjoittanut perään... esimerkiksi ojaa. Kyllä meitä nauratti. Hän osasi silloin vielä huonosti Suomea ja olisi todellakin sanonut näin... Minä kaivata ojaa. Jouduin selittämään että tämä on kaipaus sanasta väännetty versio. Näin hän sai ensikosketuksen sanaan kaipaus ja luonto oli lähellä tässäkin hänen versiossaan ojan muodossa. Vaikeaa eikö totta tämä kielemme. Jokaisessa kuvassasi oli hyvin kuvattu kasvien kaipaus tulla huomatuksi ja esille kohti kevättä ja kesää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen kieli on vaikeaa syntyperäisillekin, kuinka sitten niille, joiden äidinkieli on jokin muu. Poikasi oli selvästi jäljillä, joskin sanan merkitys valkeni hänelle vasta selitysten myötä. Olette varmasti saaneet kerran jos toisenkin pohtia Suomen kielen kiemuroita poikaanne opettaessanne.
      Tämänkin postauksen kuvien kaivaminen oli samalla kaipaamista. Ihan hämmästyin, miten upea aika meillä on taas edessä.

      Poista
  16. Voi mitä kevätkuvia ja miten hyvä kuvaus mitä on kevään kaipuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Tässä vaiheessa kaivataan kuvin ja pian ihan konkreettisin kokemuksin.

      Poista
  17. Kylläpä osasitkin pukea kauniisti ja taitavasti keväisen kapuun sanoiksi! Voin täysin samaistua tuohon loppuvuoden sumeuden tunteeseen sekä siihen heräämiseen, jonka valon lisääntyminen joka vuosi aiheuttaa. Minulle joulu on aina ollut jonkinlainen käännekohta - sinne asti kun päästään, alkaa valo jälleen voittaa. Ihana kirjoitus, pidin tästä kovasti <3

    VastaaPoista
  18. Kiitos haasteesta! Sulloli kyllä tyhyjentävä vastaus. Sana on hallus - aina.

    VastaaPoista
  19. Ihana postaus, tosi hyvin kirjoitettu ja kauniisti kuvitettu! Kiva, että osallistuit haasteeseen!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!