Syksyn väri-iloittelu

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka 'Kevätsuudelma'

Luonto on järjestänyt tänä(kin) syksynä huikean hienon väri-iloittelun. Tuntuu kuin sävyt päivä päivältä vain lisääntyisivät ja syvenisivät. Puut ja pensaat haluavat viimeiseen saakka näyttää parastaan, kunnes tulee aika luopua lehdistä ja aloittaa talviuni.

Etualan lisäksi hanhia tepastelee taaempana pellolla varmaan sadoittain.

Kävin moikkaamassa isää hoivakodissa. Vierailu jäi aika lyhyeksi, sillä viereisellä työmaalla oli kaivamisen melskeessä osuttu kriittiseen kaapeliin sillä seurauksella, että koko hoivakoti oli monta tuntia ilman sähköä. Vanhukset olivat jo pitkään odottaneet lämmintä ruokaa. Toki heille oli annettu pahimpaan nälkään muuta syötävää.

Ajoin kotiin rauhallisempaa reittiä, joka kulkee läpi suurien peltoaukeiden. Niin pellot kuin ilmakin oli sakeanaan hanhia. Myös autoilijoita oli pysähtynyt jokaiselle pysäkille ja pientareille. Itsekin pysähdyin viimeiselle mahdolllisella linja-autopysäkille nappaamaan kännykällä kuvan.

Tihkusateessa kännykällä otettu kuva oli tuhruinen, joten seuraavana aamuna lähdin katsomaan, vieläkö hanhet ovat pelloilla. Siellähän niitä oli, joskin pysähdyin ensimmäisten näkemieni kohdalla. Olisi pitänyt ottaa videofilmi, jotta myös melkoinen hanhien kaakatus olisi tallentunut. Uutisissa kerrottiin, että hanhia on etelän pelloilla valtavat määrät odottamassa sopivaa nostetta jatkolennolleen.

Asparagus officinalis 'Gijnlim' - Parsa

Kotipihassa ei hanhia näy eikä kuulu. Naakkojen mekastus kaikui jostain kauempaa. Viimeksi näkemästäni kurkiaurojen ylilennosta on jo pari viikkoa. 

Muutaman päivän on tuullut melko navakasti. Tuuli antaa aina oman mausteensa kuvaamiselle. Otoksia on napsittava useampi, sillä koneelle kuvia siirtäessä huomaa yhden jos toisenkin heilahtaneen. 

Parsa on sekä maukasta syötävää, että kaunista katseltavaa. Voisin muutaman parsan kasvattaa jopa pelkästään silmäniloksi.

Vaccinium corymbosum - Pensasmustikka

Pensasmustikka on jälleen loistavan punainen. Mustikkani kasvaa kaverinsa kanssa lavakauluksessa. Aiemmin niillä oli paikka muualla puutarhassa. Koska pensasmustikat ovat jänisten herkkua, totesin niiden verkottamisen helpommaksi, kun asuinpaikka muuttui lavakaulukseen. Kovin montaa marjaa en puskistani saanut. Ei haittaa, sillä puskan syysruska on ihailemisen arvoinen.

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja

Joskus on hyvä pitää kiinni päähänpinttymistään. Tuurenpihlajista tuli minulle "täytyy hankkia" -pakkomielle nähdessäni sellaisen kävelylenkillä ruska-asussaan. Keväällä 2019 marssin heti puutarhamyymälöiden avauduttua ostoksille paikkaan, jossa netin mukaan tuurenpihlajoita on tarjolla. Ukkokulta lupasi Tuuren äitienpäivälahjaksi. Sen istutin alapihalle, puistonpuoleisen aidan kupeeseen. 

Jollain tavoin tuurenpihlaja jäi äitienpäivätuurenkin jälkeen yhä kaivelemaan jonnekin hampaankoloon. Sen kaivelun seurauksena kävin ostamassa vielä toisenkin. Kakkostuuren istutin talon naapurin puoleiseen päähän, ns. huoltopihalle, mattotelineen viereen. Lähes samassa paikassa kasvoi muutama vuosi sitten tavallinen pihlaja, joka kuitenkin jouduttiin kaatamaan naapurin vastaista tukimuuria rakennettaessa.

Tuureni ovat vielä pikkupuita. Hyvin niille on kuitenkin tullut lisää mittaa ja tuuheutta. Alapihan Tuure on parhaillaan loistavan punainen, huoltopihan Tuure taasen oranssi. Voi ylpeys, miten hienoja niistä vielä lisää kasvaessaan tuleekaan!

Spiraea japonica Froebelii - Ruusuangervo

Kasvit käyttäytyvät syysruskan suhteen kovin eri tavoin. Jopa sama kasvi voi vieressä olla täysin vihreä toisen punastellessa täyttä päätä. Kuvan ruusuangervo kasvaa syreenin alla. Se meinaa hukkua maa- ja niittyhumalaan sekä hopeahärkkiin. Kuvasta vasemmalla on tiiviimpi ja isompi ruusuangervon kasvusto, joka taitaa pudottaa lehtensä ennen niiden muuttumista värikkäämmiksi.

Hydrangea anomala subsp. petiolaris - Köynnöshortensia

Päätyseinän köynnöshortensia on muuttunut kullankeltaiseksi. Muuten sen olemus on enemmän tai vähemmän onneton. Uusien rännien asentamisen vuoksi jouduimme leikkaamaan köynnöshortensiaa aika rajusti. Koitimme selvitä vähemmällä leikkaamisella, mutta rakennustelineet olivat runnoneet ulospäin suuntautuvia oksia. Muutenkin seinään kiinnittyneitä oksia oli irronnut, eivätkä ne luonnollisesti enää tartu uudelleen. Siksi pitkiä osuuksia romahti alas tai vaurioitui niin, että jouduimme leikkaamaan niitä lisää. 

Paljon jäi kasvustoa, joten ei sentään tarvitse kymmeniä vuosia odottaa köynnöksen komistumista. Aika hidaskasvuinenhan köynnöshortensia on.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red' - Syyshortensia

Vierekkäin asuvilla syyshortensioillani taitaa olla sopimus siitä, että kumpikin tekee vuorollaan kaikkensa kasvattajan huomion saadakseen. Vuosi sitten Vanille Fraisen kukat olivat valtavan suuret ja vaaleanpunaisina hörhöinä houkuttelivat minua kameran kanssa luokseen kerta toisensa jälkeen. Nyt Vanille Fraisen olomuoto on edellisvuotta vaisumpi, kun taas Vim's Redin viininpunaisia kukkia on tullut tutkittua lukemattomia kertoja. Eikä pensas suinkaan huomionkeruutaan siihen jättänyt, vaan päätti vielä tuottaa silmiä hivelevän syysruskan.

Olipa hyvä, että istutin Ovaalipenkkiin uuden Vanille Fraisen ja Moonlightin. Voi hyvinkin olla, että puutarhaani tulee vielä uusiakin syyshortensioita. Niin lujasti olen näihin kauniisiin ja helppoihin pensaisiin ihastunut.

Bergenia crassifolia - Vuorenkilpi

Vuorenkilpeen suhtaudun kaksijakoisesti. Toisaalta se on uskomattoman helppo ja kiitollinen kasvi vaikeisiinkin paikkoihin. Toisaalta taasen kotilot viihtyvät liiankin hyvin vuorenkilven tiheissä kasvustoissa. 

Aikanaan, kun perennoja oli vähemmän, täytin aukkopaikkoja vuorenkilvillä. Niitähän on helppo jakaa ja lisätä pienistäkin juurenpaloista. Hölmöyksissäni istutin vuorenkilpiä esimerkiksi kulkuväylien reunoille siten, että vähänkin kasvaessaan ne alkoivat repsottamaan käytävällä. Aina ohi kulkiessani asia ärsytti, mutta yleensä en heti paikalla ryhtynyt tilannetta korjaamaan. Vihdoin olen kunnostautunut ja kaivanut vuorenkilvet ahtaista paikoista kokonaan ylös. On varsin tympeää kolata lumia käytävältä ja siinä ohessa siirrellä vuorenkilvenrepaleita pitkin lunta ja loskaa.

Hosta - Kuunlilja

Kuten jo eräässä aiemmassa postauksessa kerroin, osa kuunliljoistani ottaa heti ensimmäisistä kylmistä päivistä nokkiinsa. Muuttuvat ensin kullankeltaisiksi, sitten yhä ruskeammiksi. Aluksi näiden kuunliljojen syysväritys viehättää. Varsinkin keittiön ikkunasta illan pimeydessä ulos katsoessa vaaleana hohtavat kuunliljat näyttävät aika hienoilta.

Kun mätäs on tuollainen ruskea läjä, sen aika on tulla leikatuksi ja kärrätyksi kompostiin. Niin myös tapahtui. Kuva on siis muisto vain. Uusia lehdenkärkiä odotellaan taas muutaman kuukauden päästä.

Omenapuiden lehtisato on alkanut. Punakaneli ja valkeakuulas ovat varistaneet ison osan lehdistään. Huvitus ja syysomena pitävät vielä kiinni omistaan. Kriikunat ovat vielä tuuheat ja vihreät. Niistä putoaa lehdet viimeisten joukossa.

Suurimman osan nurmikolle pudonneista lehdistä silppuan ruohonleikkurilla. Sää on edelleen öisinkin varsin lämmintä, joten nurmikko kasvaa vielä leikattavaan pituuteen. Viikko sitten leikkasin nurmikon kauttaaltaan ja samalla silppusin isot kasat vaahteranlehtiä. Päällimmäisen silpun haravoin uuden lavakauluksen pohjamateriaaliksi. Ennen ruohonleikkurin käynnistämistä käyn haravalla siirtämässä kanttausurista suurimmat lehtikeskittymät nurmikolle. Sitten voikin huristaa täysillä alapiha läpi.

Kunnan puolella kasvava koivu, kolme haapaa ja yksi vaahtera alkavat olla jo tyhjiä. Isot puut ovat niin lähellä tonttimme rajaa, että valtaosa lehdistä luonnollisesti putoaa ja tuulenkin tuivertamana tulee pihallemme. 

Tykkään haravoimisesta. Se on mukavaa hyötyliikuntaa ja jatketta kesäisille puutarhahommille siinä vaiheessa, kun istuttamiset ja muut toimet ovat jo vähissä. Nykyisin olen haravoinninkin suhteen huomattavasti suurpiirteisempi. En rapsuttele istutusalueita, enkä nurmikkoakaan putipuhtaaksi. Lehdet maatuvat hyvin pensaiden alla ja osin istutusalueillakin. Kun syksyllä putsaa kulkuväylät ja laittaa paikat jotakuinkin siistiin kuntoon, kevääksi jää lähinnä hienosäätö.

Aronia

Ajatukset ovat sielun kasvimaa.
Jos tahdot tietää,
kuinka ajatusmaailma itää,
niin kysy sitä keväältä.
Kuinka kuihtuu,
kysy syksyltä.
Kevät katsoo aina eteenpäin,
syksy aina taaksepäin,
mutta syksyllä on se etu,
että se voi katsoa eteenpäin
uusiin keväisiin.

- Zacharias Topelius -