Kukkivien puiden lumoissa

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu (2015)

 

Eikö olekin jännä, miten luontoäiti ottaa ja antaa. Ikäänkuin tarjoaa jokaiselle kasville tai kasviryhmälle tilaisuuden olla vuorollaan huomion kohteena. Ei välttämättä kaikille saman vuoden aikana vaan yhtenä kesänä yksi saa olla kuningatar ja seuraavana taas toinen.

Tämän alkukesän aikana niin hedelmäpuut kuin koristepuutkin ovat panneet parastaan. Aivan yltäkylläisesti. Kirsikat kukinnan loiston taisivat aloittaa. Viime päivinä mm. omenapuut ja monet muutkin ovat peittyneet kukkiin.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu

Aamurusko on niin täynnä vaaleanpunaisia kukkia, ettei enempää enää taida mahtua. Kahden ensimmäisen kesän jälkeen puun kukkien määrä on vuosi vuodelta lisääntynyt. Ainuttakaan kukkimatonta kesää ei ole viiteen vuoteen ollut. Välillä harmittelen, etten istuttanut koristeomppuja jo vuosia aiemmin. Mitä suotta vanhoja murehtimaan. Runsaan kukinnan kauneus korvaa moninkertaisesti menneet.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu (2015)

Tummakukkaisempi Royalty avasi nuppunsa Aamuruskoa aiemmin. Kukinta on myös edellisvuosia ja varsinkin vieressä kasvavaa Aamuruskoa maltillisempi.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu

Royaltylla on eräs upea ominaisuus, jonka vuoksi se ääreen kannattaa mennä ilta-auringossa. Valo saa Royaltyn tummasävyiset lehdet hohtamaan kuparisina. Hyvin kaunista.

Malus domestica - Syysomena (mahd. Antonovka)

Hedelmäpuista kriikunat aloittivat jo aikaa sitten. Niiden kukinta oli myös runsasta, mutta sateet saivat terälehdet leijumaan hetkessä nurmikolle. Mahtoivatko pörriäiset ehtiä pölytyshommiin? En tiedä, toivottavasti.

Malus domestica 'Punakaneli'

Omenapuiden nuppuvaihe kesti pitkään. Monena päivänä pyörin puiden ympärillä kamera valmiina odottamassa nuppujen avautumista. Satoi ja oli hiukan koleaakin. Omenapuut odottivat lämpöä ja aurikoa. Ja niiden odotus palkittiin. Tosin Huvitus kiireisenä ehti jo kukintansa lopettaakin ennen kaikkein lämpimämpiä auringonsäteitä.

Malus domestica 'Valkeakuulas''

Valkeakuulaasta olen vähän huolissani. Se on aivan täynnä kukkia, mutta lehdet ovat jotenkin kärsineen näköisiä. Kuin eivät jaksaisi kasvaa ja avautua levälleen. Valkeakuulasta kuritti puun alkuvuosina sekä jänikset että kovat pakkaset. Sen rungossa on vaurioita, joista huolimatta puu on puskenut kokoa ja näköä. Myös kukkia ja hedelmiä. Katsokaamme, kuinka se jaksaa jatkaa. Minulle riittää sen alkukesän kukinta, vaikka ei tekisi ainuttakaan hedelmää.

Malus purpurea 'Makamik' - Koristeomenapuu

Kaksi vuotta sitten totesin, että aina on tilaa vielä yhdelle. Koristeompulle. Ehdolla oli montakin kaunotarta, mutta lopulta ostin Makamikin. Joku sanoi, etten tule katumaan. Totta puhui, en ole katunut. En varsinkaan nyt, kun Makamik kukkii ensimmäistä kertaansa. Pikkuinen puu, vähän minua pidempi ja leveämpi. Paljon minua kauniimpi, enkä aio edes alkaa Makamikin kanssa kukinnassa kilpailemaan.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu (2017)

 
Musta Rudolfista luin monia kehuja. Kun sellainen tuli taimikaupassa vastaan, en päässyt ohi. Tarttuiko Musta Rudol minuun vai minä Musta Rudolfiin - en tiedä, eikä sillä niin väliäkään. Musta Rudolf löysi heti paikkansa alapihan Kotikiven kupeessa. Siellä se ilahduttaa niin minua kuin ohikulkijoitakin. Musta Rudolf on muita koristeomenapuitani sirokasvuisempi. Jättiläistä siitä ei tule. Sen kukista tulee myöhemmin tummanpunaisia ja marjamaisia. Puun lehdet punertavat kauniisti. Kauempaa puu erottuu selvästi muita tummempana.

Syringa vulgaris 'Andenken an Ludwig Späth' (2019)

Toiset keräilevät muumimukeja, toiset taas vanhoja autoja. Minä en keräile varsinaisesti mitään erityistä, mutta kasvien suhteen olen taipuvainen innostumaan blogitarinoissa ja lehtien sivuilla esiintyvistä kasvikaunottarista. Näin pihaani muuttivat jalosyreenit Andenken Ludwig Späth (2019) ja hempeä Beauty of the Moscow (2020). Jälkimmäinen ei kuki tänä kesänä ollenkaan, mutta Ludvig usean kukkatertun voimin pienestä koostaan huolimatta.

Naapurin aidan vieressä kasvaa Isabellansyreeni James MacFarlane, jonka kukka on myös hyvin kaunis. Vähän varjoisamman sijainnin vuoksi nuput ovat vielä ihan supussa.

Syringa josikaea - Unkarinsyreeni

Olopihan puistonpuoleisessa päädyssä on rivi pihasyreenejä, joiden jatkoksi on onneksemme eksynyt myös unkarinsyreeni. Sen vanhin runko on pahasti kallellaan ja osa siitä kuollut pystyyn, joten sahasimme sen pois. Tyvestä on tulossa runsaasti uusia versoja, joista osa jo kukkiikin, kuten kuvasta näkyy. 

En ole täysin varma, onko unkarinsyreenimme puhdas sellainen vai kenties joku risteymä. Kukat ovat selkeästi tummemmat, kuin vieressä kasvavilla pihasyreeneillä ja kukinta alkaa myös hivenen pihasyreeniä myöhemmin.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Pihamme vanhimmat syreenit ovat Ukkokullan äidin lapsuudenkodista Hämeen läänin Koskelta. Niillä on siis historiansa ja tunnearvonsa.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Kuvan syreenit kasvavat yläpihalla, leikkimökin päädyssä. Ne olen luvalla kaivanut runsas 10 vuotta sitten lähistölle kunnan rakentaman leikkpuiston työmaalta. Alueella on joskus ollut rakennus, jonka muhkea kivijalka jätettiin paikalleen. Pusikoitunutta kasvustoa raivattiin pois kovalla kädellä. Mm. tien vieressä olleet kriikunat hävitettiin kaikki ja osa syreeneistä. Paikka sijoittuu vakituisen kulkureittini varrelle. Niinpä osasin olla sopivasti hollilla pyytämässä itselleni taimia työmiesten ryhtyessä  kaivurinsa kanssa hommiin.

Caragana arborescens - Siperianhernepensas (2000)

Pihassamme kasvaa kahdessa kohdassa siperianhernepensasta. En yhtään muista, miksi olen sitä hankkinut. Toisen olen kerran leikannut matalaksi, kun se alkoi kaatumaan kulkuväylälle. Etenkin sateen jälkeen ei ole kiva väistellä litimärkiä oksia. 

Siperianhernepensaamme ovat oikeastaan enemmän pensastavia puita, kuin pensaita. Korkeutta niillä on varmastikin kolmisen metriä ellei enemmän. Isokokoisen siperianhernepensaan latvus kaareutuu alaspäin ja sivuille, joten ahtaaseen paikkaan sitä ei kannata istuttaa. Autotallipäädyn puskan runkoja olen sitonut toisiinsa, jotta oksat eivät rehottaisi liian suurella alalla.

Viime päivinä siperianhernepensaamme ovat olleet täynnä pörriäisiä eli keltaiset kukat ovat suosittuja. Nykyisin pidän kovasti siperianhernepensaistamme.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja (2015)

Ruusuorapihlajan kukinta on juuri alkamassa. Lauantain lämmössä ensimmäiset nuput ovat jo avautuneet. Työhuoneen ikkunanäkymä tarjoaa pian samaa ruusunpunaisen sävyä niin ylä- kuin alapihallakin, kun leikkimökin vieressä asuva Teresanruusu on viittä vaille kukassa ja alapihan ruusuorapihlaja samoin. Eri asia sitten, maltanko istua työhuoneessa. Todennäköisesti siirryn ulos nähdäkseni kukkivan puun ja pensaan ihan läheltä.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja (2019)

Kaksi tuurenpihlajaani tekivät kumpikin yhden kukan. Sen verran ylös vielä, ettei lähikuvaa ole helppo saada. Perjantaina palatessani kotiin ihastelin kylän keskustaan muutama vuosi sitten istutettuja pihlajia. Olivat täynnä valkoisia kukkia. En tiedä, ovatko tavallisia pihlajia vaiko tuurea tai jotain muuta. Pihlajiahan on lukuisia erilaisia. Tiesitkö, että pihlajat kuuluvat ruusukasvien heimoon (Rosaceae) ja ovat varsin läheistä sukua orapihlajille (Crataegus) ja omenapuille (Malus).

Tuuret ovat näköjään melko nopeakasvuisia puita. Kolmen vuoden aikana tuureni ovat venyneet mukavasti mittaa ja leveyttäkin. Näin kesäkuun alussa en vielä syksyä odota, mutta toki toivon kummankin tuureni loistavan ruska-aikaan.

Vuosi sitten huomasin leikkimökkirinteessä kasvavien vuorimäntyjen keskeltä sojottavan pihlajan. Pihallamme kasvoi joskus useampikin pihlaja, mutta ne on eri syistä poistettu. Salaa itäneen ja kasvaneen pihlajan huomattuani mietin hetken, käynkö kaivamassa sen pois. En käynyt. Enkä aio kaivaa puuta pois vastaisuudessakaan. Totesin, että hyvin se mahtuu paikallaan kasvamaan. Jos ja kun leikkimökki lähtee, pihlajaa pääsee entistä paremmin ihailemaan. Kurkistin juuri työhuoneen ikkunasta todeten, että leikkimökin katon yli näkyvässä pihlajassa on tänä vuonna kukkiakin.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu

Blogijutut laahaahat pahasti jälkijunassa siihen nähden, miten paljon puutarhassa parhaillaan tapahtuu. Koristeomput pudottavat jo kukkiensa terälehtiä ja pihasyreenienkin loisto alkaa hissukseen himmetä. Niden vuoro on väistyä näyttämöltä, jotta muut saavat paistatella sankareina. 

Ne jutut ja kuvat, jotka jäävät raportoimatta, säästyköön vaikka talveksi. Silloin kesän lämpöön on kiva palata tankkaamaan väriä ja kauneutta.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu (2015)

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,
missä on kesän pesä!
Onko se variksen siiven alla,
onko se pilvissä korkealla?
Missä on kesän pesä?

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,
missä on kesän pesä!
Onko se päivänkakkarassa,
apilankukkien hunajassa?
Missä on kesän pesä?

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,
missä on kesän pesä!
Onko se tuulen kainalossa,
suvisen taivaan auringossa?
Missä on kesän pesä

Myosotis - Lemmikki

 

Kauan odotettu kesä on tässä ja nyt. Nautitaan.
Mukavaa sunnuntaita kaikille!