Se on kesä nyt

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Viime päivien kärvistely tai enemmänkin värjöttely kylmyydessä ei niin haittaa, kun kuitenkin puutarhassa kukkii jos jonkinlaisia ihanuuksia. Viileydessä on myös positiivinen puolensa, kun useimpien kasvien kukinta kestää tavallista pidempään. 

Koristeomenapuista Royalty on jo lopettamassa ja Aamuruskollakin on varmaan viimeiset vaaleanpunaiset hattarapilvipäivät jäljellä. Sen sijaan alapihan Musta Rudolf vasta avasi kukkansa. Pikkuinen puu on pullollaan kukkia. Musta Rudolf säilyttää tumman tyylinsä keväästä syksyyn. Parhaillaan kukkatulva korostaa puun tummasväyisiä lehtiä. Syksyllä koko puu hehkuu viininpunaisena.

Camassia leichtlinii caerulea - Tähtihyasintti

Sininen tähtihyasintti ei ehkä ole paras mahdollinen väripari Musta Rudolfin viininpunaiseen yhdistettäväksi. Syyssipuleita maahan tunkiessa päähuomio kiinnittyy yleensä siihen, mihin ne sipulit saa olemassa olevia perennoja liikoja kurittamatta laitettua. Silloin unohtuu väriparit ja hienot sommitelmat. Joiden suhteen en muutenkaan ole kovin taitava.

Geum coccineum - Tulikellukka

Kellukat ovat osoittautuneet helpoiksi ja kivoiksi perennoiksi. Siirsin kaikki kellukat muutama vuosi sitten Kiemurapenkistä Ruusupenkkiin. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska uudessa paikassa ne näyttävät viihtyvän hyvin. Kasvusto on rehevöitynyt ja kukinta on runsasta.

Geum 'Mai Tai' - Tarhakellukka

Mai Tai sopii hyvin tulikellukan kaveriksi. Kukkivat samanaikaisesti, sovussa vierekkäin. Taustalla lemmikkejä, joita on vähän joka paikassa.

Myosotis - Lemmikki

 
Muistan, kuinka vuosikausia sitten siirsin muutaman lemmikin tontin rajalta kukkapenkkiin. Siitä ne sitten aloittivat aluevaltauksen, joka jossain vaiheessa herätti huolta. Ajattelin, ettei kohta muuta mihinkään mahdukaan. Hyvin mahtuu. Kukinnan jälkeen lemmikkikasvusto muuttuu vähitellen ruskeiksi, jolloin riivin ne surutta kompostiin. Rapina vain  käy, kun siemeniä putoaa maahan takaamaan tulevien vuosien kukinnan. 

Joskus ennen koronaa ostin kevätmessuilta vaaleanpunaista lemmikkiä. Ihmeen hyvin se on pysynyt vaaleanpunaisena, vaikka ympärillä kasvaa sinisiä. 

Narsissien kukinta on jo auttamattomasti ohi tältä vuodelta. Syreenipenkin varjoisemmassa osassa muutama narsissi vielä kukkii lemmikkien ympäröimänä. Lemmikillä on puutarhassa vähän samanlainen rooli, kuin harsokukalla leikkokukkakimpussa. Keventää ja kehystää isompien kukkien olemusta.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Arovuokko on yksi alkukesän lempikukistani. Kukinnan jälkeen olen siirtänyt joitakin alkuja muualle puutarhaan. Siirtoprojekti on vasta aluillaan, joten suuria kukkamättäitä ei vielä ole. Hyvää kannattaa odottaa.

Arovuokkojen taustalla kukkivat pinkit koristemansikat. Se on tänä vuonna erityisen runsaskukkainen. Sitäkin olen siirtänyt pariin paikkaan ja suunnitelmissa on uusia kokeiluja. Koristemansikka lähettää pitkillä rönsyillään sateliittejaan vallatakseen uusia alueita. Rönsyt on helppo nyhtää pois ja istuttaa itselleen sopiviin paikkoihin.

Hedelmäpuiden ja marjapensaiden alla kasvavien scillojen lehdet ovat kellahtaneet makuulleen ja kellastumassa. Osan lehdistä leikkaan pois, osan peitän sellaisenaan tuoreella mullalla. Se työ on vielä aloittamatta.

Kuva hedelmätarhasta kohti yläpihaa. Suoraan edessä Päivänliljapenkki. Vasemalle jäävät marjapensaat, joiden toisella puolella kasvimaa ja kasvihuone.

Kuvassa etuvasemmalla syyshortensiat, joiden lehtevin kausi on vielä edessä. Seuraavana ruusuorapihlaja, jonka nuput avautuvat pian. Sitten puu onkin hetken aikaa täynnä pieniä ruusunpunaisia kukkia. En yhtään ihmettele, miksi puun nimi on ruusuorapihlaja.

Kriikunapolku

Kriikunapolulla on kolme haaraa. Vasemmalla Majalispenkki, oikealla Hortensiapenkki, keskellä Ruusukolmio. Käytävän rajaukset turveharkoilla. 

Lähes kaikki kukkapenkkini ovat kohopenkkejä, jotka olen erottanut nurmikosta kanttausurilla. Majalispenkki taitaa olla yksi harvoista ei-kohopenkeistä. Sen olomuotoon en ole aivan tyytyväinen, mutta odottakaan idealampun syttymistä. 

Majalispenkki rajoittuu vasemmasta päästään metsäruusuun, joka on aivan karmea tekemään juurivesoja. Olisi järkevintä muuttaa Majalispenkki jälleen nurmialueeksi, jotta pääsisin ajamaan ruusupuskan ympäri ruohonleikkurilla. Vielä järkevämpää olisi kaivaa koko ruusu ylös, mutta se vaatisi kaivurin. Jota ei taasen alapihalle saa, ellei joku keksi lentäviä kaivureita. Mennään siis edelleen vähemmän järkevillä, joskin melko työläillä ratkaisuilla.

Vasemmalla Oikearinne, jonka päässä kasvaa jättikokoisiksi venyneet vuorimännyt. Olen pohtinut, josko sahaisin korkeimmaksi venyneen osan pois. Toisaalta se ei minua haittaa muulloin, kuin tuoreiden versojen typistyksen aikaan. Silloin tarvitsen korkeat A-tikkaat ylettyäkseni latvuksiin typistämään. Voisin tietenkin järjestää opastusretkiä teemalla "tässä syy, miksi vuorimäntyjä kannattaa typistää jo pienenä". Itseltäni jäi typistykset alkuvuosina tekemättä. Sen edestään löytää, minkä taakseen jättää.

Pyöreä istutusalue syntyi laajentaessani Kiemurapenkkiä. Nurmikkoa kuoriessani mietin, mihin kippaan massan. Lopulta päätin koota sen yhdeksi läjäksi, johon tuli massaa myös muualta puutarhasta. Peitin keon pressulla tukahduttaakseni ruohot ja rikkaruohot, mikä onnistuikin hyvin. Aikanaan poistin pressun ja ryhdyin rakentamaan keosta kukkapenkkiä.  Laelle istutin riippahernepuun. Kuvassa se näyttää matalalta, mutta tosiasiassa kuvakulma vääristää. Ja puu on aikalailla kallellaan.

Historiaa opiskellut poikani nimesi penkin Kurgaaniksi (Etelä-Venäjällä sijaitseva entinen tataarien hautakumpu). Nimi jäi käyttöön.

Edessä Päivänliljapenkki, joka sai nimensä päivänliljoista, kuinkas muutenkaan. Niitä istutin penkkiin aluksi useampia. Penkin kasvihuonepäädyssä on lumikärhö tukisäleikköineen ja tässä katsojan päädyssä taasen säleikkö Multi Bluelle ja Rouge Cardinalille. 

Oikealla pilkottaa Ruusukolmio, jossa kasvaa Tornionlaaksonruusu, Suviruusu ja Ritausma. Suviruusu yrittää kovasti alittaa juurivesoillaan kapean kannaksen Päivänliljapenkkiin. Olisin poistanut kannaksen ja yhdistänyt alueet jo ajat sitten. On kuitenkin helpompi leikata juurivesat ruohonleikkurilla sen sijaan, että kaivaisin niitä alituiseen lapiolla mullasta. Mahdollisesti muiden kasvien seasta.

Papaver orientale - Idänunikko

Ensimmäiset unikot ovat jo avautuneet. Meillä ne tykkäävät kasvaa aronioiden tyvellä, jonne taasen kameran kanssa on hankala päästä. Kukkapenkissä asuvien yksilöiden avautuminen on lähellä. Punaista jo pilkottaa. Oikeassa alakulmassa on vaaleanpunainen idänunikko Princess Victoria Louise tai valkoinen Royal Wedding. Arvoitus ratkeaa lähipäivinä.

Allium Purple Sensation

Kevään ensi hetkistä lähtien puutarhaihmisen elämä on jatkuvaa löytämistä. Ei kannata surra kirjopikarililjojen ja tulppaanien kuihtumista. Ne tavataan taas ensi vuonna, mutta sitä ennen riittää ihasteltavaa ja ihmeteltävää ihan syksyyn saakka.

 Taas koitti päivä kesäinen,
on mieli kevyt, iloinen.
Nyt avaan luontoon ikkunat,
päivänkakkarat siel kukkivat.
Oi kesäaamun autuutta
en ajattele murheita
vaan nautin, nautin kaikesta
kesäaamun onnesta.

Kukkivien puiden lumoissa

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu (2015)

 

Eikö olekin jännä, miten luontoäiti ottaa ja antaa. Ikäänkuin tarjoaa jokaiselle kasville tai kasviryhmälle tilaisuuden olla vuorollaan huomion kohteena. Ei välttämättä kaikille saman vuoden aikana vaan yhtenä kesänä yksi saa olla kuningatar ja seuraavana taas toinen.

Tämän alkukesän aikana niin hedelmäpuut kuin koristepuutkin ovat panneet parastaan. Aivan yltäkylläisesti. Kirsikat kukinnan loiston taisivat aloittaa. Viime päivinä mm. omenapuut ja monet muutkin ovat peittyneet kukkiin.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu

Aamurusko on niin täynnä vaaleanpunaisia kukkia, ettei enempää enää taida mahtua. Kahden ensimmäisen kesän jälkeen puun kukkien määrä on vuosi vuodelta lisääntynyt. Ainuttakaan kukkimatonta kesää ei ole viiteen vuoteen ollut. Välillä harmittelen, etten istuttanut koristeomppuja jo vuosia aiemmin. Mitä suotta vanhoja murehtimaan. Runsaan kukinnan kauneus korvaa moninkertaisesti menneet.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu (2015)

Tummakukkaisempi Royalty avasi nuppunsa Aamuruskoa aiemmin. Kukinta on myös edellisvuosia ja varsinkin vieressä kasvavaa Aamuruskoa maltillisempi.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu

Royaltylla on eräs upea ominaisuus, jonka vuoksi se ääreen kannattaa mennä ilta-auringossa. Valo saa Royaltyn tummasävyiset lehdet hohtamaan kuparisina. Hyvin kaunista.

Malus domestica - Syysomena (mahd. Antonovka)

Hedelmäpuista kriikunat aloittivat jo aikaa sitten. Niiden kukinta oli myös runsasta, mutta sateet saivat terälehdet leijumaan hetkessä nurmikolle. Mahtoivatko pörriäiset ehtiä pölytyshommiin? En tiedä, toivottavasti.

Malus domestica 'Punakaneli'

Omenapuiden nuppuvaihe kesti pitkään. Monena päivänä pyörin puiden ympärillä kamera valmiina odottamassa nuppujen avautumista. Satoi ja oli hiukan koleaakin. Omenapuut odottivat lämpöä ja aurikoa. Ja niiden odotus palkittiin. Tosin Huvitus kiireisenä ehti jo kukintansa lopettaakin ennen kaikkein lämpimämpiä auringonsäteitä.

Malus domestica 'Valkeakuulas''

Valkeakuulaasta olen vähän huolissani. Se on aivan täynnä kukkia, mutta lehdet ovat jotenkin kärsineen näköisiä. Kuin eivät jaksaisi kasvaa ja avautua levälleen. Valkeakuulasta kuritti puun alkuvuosina sekä jänikset että kovat pakkaset. Sen rungossa on vaurioita, joista huolimatta puu on puskenut kokoa ja näköä. Myös kukkia ja hedelmiä. Katsokaamme, kuinka se jaksaa jatkaa. Minulle riittää sen alkukesän kukinta, vaikka ei tekisi ainuttakaan hedelmää.

Malus purpurea 'Makamik' - Koristeomenapuu

Kaksi vuotta sitten totesin, että aina on tilaa vielä yhdelle. Koristeompulle. Ehdolla oli montakin kaunotarta, mutta lopulta ostin Makamikin. Joku sanoi, etten tule katumaan. Totta puhui, en ole katunut. En varsinkaan nyt, kun Makamik kukkii ensimmäistä kertaansa. Pikkuinen puu, vähän minua pidempi ja leveämpi. Paljon minua kauniimpi, enkä aio edes alkaa Makamikin kanssa kukinnassa kilpailemaan.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu (2017)

 
Musta Rudolfista luin monia kehuja. Kun sellainen tuli taimikaupassa vastaan, en päässyt ohi. Tarttuiko Musta Rudol minuun vai minä Musta Rudolfiin - en tiedä, eikä sillä niin väliäkään. Musta Rudolf löysi heti paikkansa alapihan Kotikiven kupeessa. Siellä se ilahduttaa niin minua kuin ohikulkijoitakin. Musta Rudolf on muita koristeomenapuitani sirokasvuisempi. Jättiläistä siitä ei tule. Sen kukista tulee myöhemmin tummanpunaisia ja marjamaisia. Puun lehdet punertavat kauniisti. Kauempaa puu erottuu selvästi muita tummempana.

Syringa vulgaris 'Andenken an Ludwig Späth' (2019)

Toiset keräilevät muumimukeja, toiset taas vanhoja autoja. Minä en keräile varsinaisesti mitään erityistä, mutta kasvien suhteen olen taipuvainen innostumaan blogitarinoissa ja lehtien sivuilla esiintyvistä kasvikaunottarista. Näin pihaani muuttivat jalosyreenit Andenken Ludwig Späth (2019) ja hempeä Beauty of the Moscow (2020). Jälkimmäinen ei kuki tänä kesänä ollenkaan, mutta Ludvig usean kukkatertun voimin pienestä koostaan huolimatta.

Naapurin aidan vieressä kasvaa Isabellansyreeni James MacFarlane, jonka kukka on myös hyvin kaunis. Vähän varjoisamman sijainnin vuoksi nuput ovat vielä ihan supussa.

Syringa josikaea - Unkarinsyreeni

Olopihan puistonpuoleisessa päädyssä on rivi pihasyreenejä, joiden jatkoksi on onneksemme eksynyt myös unkarinsyreeni. Sen vanhin runko on pahasti kallellaan ja osa siitä kuollut pystyyn, joten sahasimme sen pois. Tyvestä on tulossa runsaasti uusia versoja, joista osa jo kukkiikin, kuten kuvasta näkyy. 

En ole täysin varma, onko unkarinsyreenimme puhdas sellainen vai kenties joku risteymä. Kukat ovat selkeästi tummemmat, kuin vieressä kasvavilla pihasyreeneillä ja kukinta alkaa myös hivenen pihasyreeniä myöhemmin.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Pihamme vanhimmat syreenit ovat Ukkokullan äidin lapsuudenkodista Hämeen läänin Koskelta. Niillä on siis historiansa ja tunnearvonsa.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Kuvan syreenit kasvavat yläpihalla, leikkimökin päädyssä. Ne olen luvalla kaivanut runsas 10 vuotta sitten lähistölle kunnan rakentaman leikkpuiston työmaalta. Alueella on joskus ollut rakennus, jonka muhkea kivijalka jätettiin paikalleen. Pusikoitunutta kasvustoa raivattiin pois kovalla kädellä. Mm. tien vieressä olleet kriikunat hävitettiin kaikki ja osa syreeneistä. Paikka sijoittuu vakituisen kulkureittini varrelle. Niinpä osasin olla sopivasti hollilla pyytämässä itselleni taimia työmiesten ryhtyessä  kaivurinsa kanssa hommiin.

Caragana arborescens - Siperianhernepensas (2000)

Pihassamme kasvaa kahdessa kohdassa siperianhernepensasta. En yhtään muista, miksi olen sitä hankkinut. Toisen olen kerran leikannut matalaksi, kun se alkoi kaatumaan kulkuväylälle. Etenkin sateen jälkeen ei ole kiva väistellä litimärkiä oksia. 

Siperianhernepensaamme ovat oikeastaan enemmän pensastavia puita, kuin pensaita. Korkeutta niillä on varmastikin kolmisen metriä ellei enemmän. Isokokoisen siperianhernepensaan latvus kaareutuu alaspäin ja sivuille, joten ahtaaseen paikkaan sitä ei kannata istuttaa. Autotallipäädyn puskan runkoja olen sitonut toisiinsa, jotta oksat eivät rehottaisi liian suurella alalla.

Viime päivinä siperianhernepensaamme ovat olleet täynnä pörriäisiä eli keltaiset kukat ovat suosittuja. Nykyisin pidän kovasti siperianhernepensaistamme.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja (2015)

Ruusuorapihlajan kukinta on juuri alkamassa. Lauantain lämmössä ensimmäiset nuput ovat jo avautuneet. Työhuoneen ikkunanäkymä tarjoaa pian samaa ruusunpunaisen sävyä niin ylä- kuin alapihallakin, kun leikkimökin vieressä asuva Teresanruusu on viittä vaille kukassa ja alapihan ruusuorapihlaja samoin. Eri asia sitten, maltanko istua työhuoneessa. Todennäköisesti siirryn ulos nähdäkseni kukkivan puun ja pensaan ihan läheltä.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja (2019)

Kaksi tuurenpihlajaani tekivät kumpikin yhden kukan. Sen verran ylös vielä, ettei lähikuvaa ole helppo saada. Perjantaina palatessani kotiin ihastelin kylän keskustaan muutama vuosi sitten istutettuja pihlajia. Olivat täynnä valkoisia kukkia. En tiedä, ovatko tavallisia pihlajia vaiko tuurea tai jotain muuta. Pihlajiahan on lukuisia erilaisia. Tiesitkö, että pihlajat kuuluvat ruusukasvien heimoon (Rosaceae) ja ovat varsin läheistä sukua orapihlajille (Crataegus) ja omenapuille (Malus).

Tuuret ovat näköjään melko nopeakasvuisia puita. Kolmen vuoden aikana tuureni ovat venyneet mukavasti mittaa ja leveyttäkin. Näin kesäkuun alussa en vielä syksyä odota, mutta toki toivon kummankin tuureni loistavan ruska-aikaan.

Vuosi sitten huomasin leikkimökkirinteessä kasvavien vuorimäntyjen keskeltä sojottavan pihlajan. Pihallamme kasvoi joskus useampikin pihlaja, mutta ne on eri syistä poistettu. Salaa itäneen ja kasvaneen pihlajan huomattuani mietin hetken, käynkö kaivamassa sen pois. En käynyt. Enkä aio kaivaa puuta pois vastaisuudessakaan. Totesin, että hyvin se mahtuu paikallaan kasvamaan. Jos ja kun leikkimökki lähtee, pihlajaa pääsee entistä paremmin ihailemaan. Kurkistin juuri työhuoneen ikkunasta todeten, että leikkimökin katon yli näkyvässä pihlajassa on tänä vuonna kukkiakin.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu

Blogijutut laahaahat pahasti jälkijunassa siihen nähden, miten paljon puutarhassa parhaillaan tapahtuu. Koristeomput pudottavat jo kukkiensa terälehtiä ja pihasyreenienkin loisto alkaa hissukseen himmetä. Niden vuoro on väistyä näyttämöltä, jotta muut saavat paistatella sankareina. 

Ne jutut ja kuvat, jotka jäävät raportoimatta, säästyköön vaikka talveksi. Silloin kesän lämpöön on kiva palata tankkaamaan väriä ja kauneutta.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu (2015)

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,
missä on kesän pesä!
Onko se variksen siiven alla,
onko se pilvissä korkealla?
Missä on kesän pesä?

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,
missä on kesän pesä!
Onko se päivänkakkarassa,
apilankukkien hunajassa?
Missä on kesän pesä?

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,
missä on kesän pesä!
Onko se tuulen kainalossa,
suvisen taivaan auringossa?
Missä on kesän pesä

Myosotis - Lemmikki

 

Kauan odotettu kesä on tässä ja nyt. Nautitaan.
Mukavaa sunnuntaita kaikille! 

Ruskan sävyt ovat saapuneet

Acer platanoides - Vaahtera

Vihdoin luonto ja puutarha pukeutuvat ruskan sävyihin. Aurinkoisina hetkinä vaahteroiden latvukset hehkuvat palavina. Muutamaan vuoteen en olekaan askarrellut värikkäistä vaahteranlehdistä mitään, mutta nyt ehkä kannattaisi. Varsinkin, kun lehtiä saa ihan omalta pihalta. Pari vanhaa vaahteranlehtiruusukkeista tehtyä kranssia on edelleen ulkona koristeena. Toista linnut ovat hiukan järsineet ja väritkin ovat muuttuneet enemmän ruskeiksi. Jospa saisin aikomuksen muuttumaan teoiksi.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomana

Koristeomena Musta Rudolf nautti syyskuun viimeisen lauantain auringonpaisteesta Syyspenkin reunassa. Olen niin iloinen tästä pienestä puusta ja odotan innolla sen kasvua. Tulevina vuosina sen syksyisestä punastuksesta pääsevät nauttimaan myös puistoalueella kulkevat. Musta Rudolf on toki hienon värinen ennen ruskaakin. Keväällä istuttamani kaksi tuurenpihlajaa ovat edelleen vihreinä. Niistä kasvaa etevät ruska-ajan kilpailijat Musta Rudolfille.

Cotoneaster - Tuhkapensas

Aikanaan tonttimme tien reunassa kasvoi muutama tuhkapensas. Niistä oli tarkoitus kasvattaa aidanne, mutta myöhemmin päädyimme tuija-aitaan. Korkeakasvuisena ja tiheänä tuija suojaa paremmin tuulelta, pölyltä ja myös katseilta. Siirsin yhden tuhkapensaista alapihalle, tontin toiseen takakulmaan. Siellä se on nyhjöttänyt, kunnes metsikön kaatumisen jälkeen pensas on innostunut kasvamaan ja rehevöitymään. Erityisen hieno se on näin syksyllä komeissa ruskaväreissään.

Acer platanoides - Vaahtera

Vaahteroita meidän nurkilla riittää. Kovin eri tahtiin ne näin syksyllä värittyvät. Autotallinurkalla kasvava kookas vaahtera on edelleen täysin vihreä. Vaikka se saa valoa ja aurinkoa muiden lailla, sen lehdet muuttuvat yleensä ruskeiksi ja putoavat saman tien maahan. Puuvajan läheisyydessä kasvava vaahtera sen sijaan on latvuksista vihreä, mutta alemmat oksat leiskuvat keltaisesta punaiseen.

Nyt minä näitä vaahteroita ihastelen, mutta kun kaikki lehdet ovat paksuina massoina maassa, saatan haravoidessani manata moiset puut aika paljon kauemmaksi.

Bergenia - Vuorenkilpi

Vuorenkilpikin on hauska väri-iloittelija. Punaisia lehtiä katsellessani tuli mieleen, kuinka niistä saisi hienoa väriä ja näyttävyyttä johonkin matalaan syyskukkakimppuun.

Omenavuosi oli meillä vaisu kahden edellisen runsaan sadon jälkeen. Suotakoon omppupuille tarpeellinen leponsa ja toivotaan taas ensi keväänä vähintäänkin runsasta kukintaa. Muiden puiden vähäinen sato on korjattu ajat sitten, mutta syysomenassa roikkui vielä viisi hedelmää. Yhtä niistä olivat kimalaiset käyneet napostelemassa. Nämä omenat ovat sitten oman puutarhan viimeisiä syötäviä. Kasvihuone ja kasvimaa on tyhjennetty. Muutamat vihreäksi jääneet Tigerella-tomaatit kypsyivät sisällä ja ne syötiin sunnuntaina aamupalan yhteydessä.

Rosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu

Teresanruusu ei ole syksystä vielä kuullutkaan. Sen kukat katselevat korkeuksissaan alapihan kellastuvaa vaahteraa. Ilahduttavan sinnikäs ruusunainen.

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho

Jokin aika sitten uumoilin, etteivät komeamaksaruohot ehdi tämän syksyn aikana täyteen kukkaan. Ei syytä huoleen, ehtivät sittenkin. Poimin näitä muutaman asterien kanssa sisälle maljakkoon. Katsokaa, kuinka yksittäiset kukat ovat kuin pieniä tulppaaneja.

Ystävät, tankatkaa nyt upeita syskyn värejä. Pian koittaa värien vähyyden hetket. Silloin on hyvä kaivaa muistin sopukoista kirkkaita sävyjä, jotta jaksaa askeltaa taas runsasta väri-iloittelua tarjoavaan uuteen kasvukauteen.

Raikkaita viikonlopun hetkiä kaikille!