Kukkivien puiden lumoissa

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu (2015)

 

Eikö olekin jännä, miten luontoäiti ottaa ja antaa. Ikäänkuin tarjoaa jokaiselle kasville tai kasviryhmälle tilaisuuden olla vuorollaan huomion kohteena. Ei välttämättä kaikille saman vuoden aikana vaan yhtenä kesänä yksi saa olla kuningatar ja seuraavana taas toinen.

Tämän alkukesän aikana niin hedelmäpuut kuin koristepuutkin ovat panneet parastaan. Aivan yltäkylläisesti. Kirsikat kukinnan loiston taisivat aloittaa. Viime päivinä mm. omenapuut ja monet muutkin ovat peittyneet kukkiin.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu

Aamurusko on niin täynnä vaaleanpunaisia kukkia, ettei enempää enää taida mahtua. Kahden ensimmäisen kesän jälkeen puun kukkien määrä on vuosi vuodelta lisääntynyt. Ainuttakaan kukkimatonta kesää ei ole viiteen vuoteen ollut. Välillä harmittelen, etten istuttanut koristeomppuja jo vuosia aiemmin. Mitä suotta vanhoja murehtimaan. Runsaan kukinnan kauneus korvaa moninkertaisesti menneet.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu (2015)

Tummakukkaisempi Royalty avasi nuppunsa Aamuruskoa aiemmin. Kukinta on myös edellisvuosia ja varsinkin vieressä kasvavaa Aamuruskoa maltillisempi.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu

Royaltylla on eräs upea ominaisuus, jonka vuoksi se ääreen kannattaa mennä ilta-auringossa. Valo saa Royaltyn tummasävyiset lehdet hohtamaan kuparisina. Hyvin kaunista.

Malus domestica - Syysomena (mahd. Antonovka)

Hedelmäpuista kriikunat aloittivat jo aikaa sitten. Niiden kukinta oli myös runsasta, mutta sateet saivat terälehdet leijumaan hetkessä nurmikolle. Mahtoivatko pörriäiset ehtiä pölytyshommiin? En tiedä, toivottavasti.

Malus domestica 'Punakaneli'

Omenapuiden nuppuvaihe kesti pitkään. Monena päivänä pyörin puiden ympärillä kamera valmiina odottamassa nuppujen avautumista. Satoi ja oli hiukan koleaakin. Omenapuut odottivat lämpöä ja aurikoa. Ja niiden odotus palkittiin. Tosin Huvitus kiireisenä ehti jo kukintansa lopettaakin ennen kaikkein lämpimämpiä auringonsäteitä.

Malus domestica 'Valkeakuulas''

Valkeakuulaasta olen vähän huolissani. Se on aivan täynnä kukkia, mutta lehdet ovat jotenkin kärsineen näköisiä. Kuin eivät jaksaisi kasvaa ja avautua levälleen. Valkeakuulasta kuritti puun alkuvuosina sekä jänikset että kovat pakkaset. Sen rungossa on vaurioita, joista huolimatta puu on puskenut kokoa ja näköä. Myös kukkia ja hedelmiä. Katsokaamme, kuinka se jaksaa jatkaa. Minulle riittää sen alkukesän kukinta, vaikka ei tekisi ainuttakaan hedelmää.

Malus purpurea 'Makamik' - Koristeomenapuu

Kaksi vuotta sitten totesin, että aina on tilaa vielä yhdelle. Koristeompulle. Ehdolla oli montakin kaunotarta, mutta lopulta ostin Makamikin. Joku sanoi, etten tule katumaan. Totta puhui, en ole katunut. En varsinkaan nyt, kun Makamik kukkii ensimmäistä kertaansa. Pikkuinen puu, vähän minua pidempi ja leveämpi. Paljon minua kauniimpi, enkä aio edes alkaa Makamikin kanssa kukinnassa kilpailemaan.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu (2017)

 
Musta Rudolfista luin monia kehuja. Kun sellainen tuli taimikaupassa vastaan, en päässyt ohi. Tarttuiko Musta Rudol minuun vai minä Musta Rudolfiin - en tiedä, eikä sillä niin väliäkään. Musta Rudolf löysi heti paikkansa alapihan Kotikiven kupeessa. Siellä se ilahduttaa niin minua kuin ohikulkijoitakin. Musta Rudolf on muita koristeomenapuitani sirokasvuisempi. Jättiläistä siitä ei tule. Sen kukista tulee myöhemmin tummanpunaisia ja marjamaisia. Puun lehdet punertavat kauniisti. Kauempaa puu erottuu selvästi muita tummempana.

Syringa vulgaris 'Andenken an Ludwig Späth' (2019)

Toiset keräilevät muumimukeja, toiset taas vanhoja autoja. Minä en keräile varsinaisesti mitään erityistä, mutta kasvien suhteen olen taipuvainen innostumaan blogitarinoissa ja lehtien sivuilla esiintyvistä kasvikaunottarista. Näin pihaani muuttivat jalosyreenit Andenken Ludwig Späth (2019) ja hempeä Beauty of the Moscow (2020). Jälkimmäinen ei kuki tänä kesänä ollenkaan, mutta Ludvig usean kukkatertun voimin pienestä koostaan huolimatta.

Naapurin aidan vieressä kasvaa Isabellansyreeni James MacFarlane, jonka kukka on myös hyvin kaunis. Vähän varjoisamman sijainnin vuoksi nuput ovat vielä ihan supussa.

Syringa josikaea - Unkarinsyreeni

Olopihan puistonpuoleisessa päädyssä on rivi pihasyreenejä, joiden jatkoksi on onneksemme eksynyt myös unkarinsyreeni. Sen vanhin runko on pahasti kallellaan ja osa siitä kuollut pystyyn, joten sahasimme sen pois. Tyvestä on tulossa runsaasti uusia versoja, joista osa jo kukkiikin, kuten kuvasta näkyy. 

En ole täysin varma, onko unkarinsyreenimme puhdas sellainen vai kenties joku risteymä. Kukat ovat selkeästi tummemmat, kuin vieressä kasvavilla pihasyreeneillä ja kukinta alkaa myös hivenen pihasyreeniä myöhemmin.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Pihamme vanhimmat syreenit ovat Ukkokullan äidin lapsuudenkodista Hämeen läänin Koskelta. Niillä on siis historiansa ja tunnearvonsa.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Kuvan syreenit kasvavat yläpihalla, leikkimökin päädyssä. Ne olen luvalla kaivanut runsas 10 vuotta sitten lähistölle kunnan rakentaman leikkpuiston työmaalta. Alueella on joskus ollut rakennus, jonka muhkea kivijalka jätettiin paikalleen. Pusikoitunutta kasvustoa raivattiin pois kovalla kädellä. Mm. tien vieressä olleet kriikunat hävitettiin kaikki ja osa syreeneistä. Paikka sijoittuu vakituisen kulkureittini varrelle. Niinpä osasin olla sopivasti hollilla pyytämässä itselleni taimia työmiesten ryhtyessä  kaivurinsa kanssa hommiin.

Caragana arborescens - Siperianhernepensas (2000)

Pihassamme kasvaa kahdessa kohdassa siperianhernepensasta. En yhtään muista, miksi olen sitä hankkinut. Toisen olen kerran leikannut matalaksi, kun se alkoi kaatumaan kulkuväylälle. Etenkin sateen jälkeen ei ole kiva väistellä litimärkiä oksia. 

Siperianhernepensaamme ovat oikeastaan enemmän pensastavia puita, kuin pensaita. Korkeutta niillä on varmastikin kolmisen metriä ellei enemmän. Isokokoisen siperianhernepensaan latvus kaareutuu alaspäin ja sivuille, joten ahtaaseen paikkaan sitä ei kannata istuttaa. Autotallipäädyn puskan runkoja olen sitonut toisiinsa, jotta oksat eivät rehottaisi liian suurella alalla.

Viime päivinä siperianhernepensaamme ovat olleet täynnä pörriäisiä eli keltaiset kukat ovat suosittuja. Nykyisin pidän kovasti siperianhernepensaistamme.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja (2015)

Ruusuorapihlajan kukinta on juuri alkamassa. Lauantain lämmössä ensimmäiset nuput ovat jo avautuneet. Työhuoneen ikkunanäkymä tarjoaa pian samaa ruusunpunaisen sävyä niin ylä- kuin alapihallakin, kun leikkimökin vieressä asuva Teresanruusu on viittä vaille kukassa ja alapihan ruusuorapihlaja samoin. Eri asia sitten, maltanko istua työhuoneessa. Todennäköisesti siirryn ulos nähdäkseni kukkivan puun ja pensaan ihan läheltä.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja (2019)

Kaksi tuurenpihlajaani tekivät kumpikin yhden kukan. Sen verran ylös vielä, ettei lähikuvaa ole helppo saada. Perjantaina palatessani kotiin ihastelin kylän keskustaan muutama vuosi sitten istutettuja pihlajia. Olivat täynnä valkoisia kukkia. En tiedä, ovatko tavallisia pihlajia vaiko tuurea tai jotain muuta. Pihlajiahan on lukuisia erilaisia. Tiesitkö, että pihlajat kuuluvat ruusukasvien heimoon (Rosaceae) ja ovat varsin läheistä sukua orapihlajille (Crataegus) ja omenapuille (Malus).

Tuuret ovat näköjään melko nopeakasvuisia puita. Kolmen vuoden aikana tuureni ovat venyneet mukavasti mittaa ja leveyttäkin. Näin kesäkuun alussa en vielä syksyä odota, mutta toki toivon kummankin tuureni loistavan ruska-aikaan.

Vuosi sitten huomasin leikkimökkirinteessä kasvavien vuorimäntyjen keskeltä sojottavan pihlajan. Pihallamme kasvoi joskus useampikin pihlaja, mutta ne on eri syistä poistettu. Salaa itäneen ja kasvaneen pihlajan huomattuani mietin hetken, käynkö kaivamassa sen pois. En käynyt. Enkä aio kaivaa puuta pois vastaisuudessakaan. Totesin, että hyvin se mahtuu paikallaan kasvamaan. Jos ja kun leikkimökki lähtee, pihlajaa pääsee entistä paremmin ihailemaan. Kurkistin juuri työhuoneen ikkunasta todeten, että leikkimökin katon yli näkyvässä pihlajassa on tänä vuonna kukkiakin.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu

Blogijutut laahaahat pahasti jälkijunassa siihen nähden, miten paljon puutarhassa parhaillaan tapahtuu. Koristeomput pudottavat jo kukkiensa terälehtiä ja pihasyreenienkin loisto alkaa hissukseen himmetä. Niden vuoro on väistyä näyttämöltä, jotta muut saavat paistatella sankareina. 

Ne jutut ja kuvat, jotka jäävät raportoimatta, säästyköön vaikka talveksi. Silloin kesän lämpöön on kiva palata tankkaamaan väriä ja kauneutta.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu (2015)

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,
missä on kesän pesä!
Onko se variksen siiven alla,
onko se pilvissä korkealla?
Missä on kesän pesä?

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,
missä on kesän pesä!
Onko se päivänkakkarassa,
apilankukkien hunajassa?
Missä on kesän pesä?

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,
missä on kesän pesä!
Onko se tuulen kainalossa,
suvisen taivaan auringossa?
Missä on kesän pesä

Myosotis - Lemmikki

 

Kauan odotettu kesä on tässä ja nyt. Nautitaan.
Mukavaa sunnuntaita kaikille! 

Kukkivia puita ja valon kauneutta

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

 
Hedelmä- ja koristepuita ei omituinen talvi näytä haitanneen. Kevätsuudelma-kirsikan kukinnan hiipuessa kriikunat muuttuivat vuorostaan valkoisiksi kukkapilviksi. Jopa Pikkupuutarhan kriikuna laittoi parastaan huolimatta siitä, että kaulasin sen vuosi sitten. 

Kriikuna tunkee juurivesoja ympäriinsä kukkapenkkehin, minkä vuoksi puu sai lähtökäskyn. Alapihalla on kaksi kriikunaa, jotka riittävät meille. Niiden juurivesat saan pidettyä kurissa ajamalla ruohonleikkurilla puiden ympäristön säännöllisesti. Tehostan vielä tänä kesänä Pikkupuutarhan kriikunan kaulausta, jotta juurivesojen tuotanto ehtyisi.

Kaulaamisen aikana puun kuorikerroksessa tapahtuva oksiston ja juuriston välinen ravinteiden kuljetus estyy. Lopulta juuristo näivettyy ja lakkaa vesomasta. Kaulaamisen vaikutuksia saattaa joutua odottamaan pari-kolme vuotta.

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Alapihan kriikunoiden kukinta alkoi muutaman päivän Pikkupuutarhan kriikunan jälkeen. Lauantain rankkasateet saivat kukkien terälehdet leijailemaan maahan. Hetken käytävät olivat kuin ensilumen peittämät.

Prunus padus - Tuomi

Myös tuomien kukinta on valloillaan. Talomme päädyssä, kunnan puiston puolella kasvaa iso tuomi. Valon ja vapauden lisäännyttyä tuomi on rehevöitynyt joka suuntaan. Tämä tuomi ei ole koskaan kääriytynyt kehrääjäkoin harmaaseen verkkoon. Toivottavasti niin ei tapahdu nytkään.

Sunnuntaina tuomenkukkien terälehdet leijailijat alas koristelemaan mm. sormivaleangervon lehtiä.

Malus domestica 'Huvitus'

Omenapuutkin ovat viittä vaille valmiita avaamaan nuppunsa. Niiden kukkimispäiviksi toivon lämpöä ja paistetta, jotta pörriäiset jaksaisivat kiertää kukasta kukkaan. Kimalaisia on näkynyt runsaasti, muita hyönteisiä sen sijaan vähemmän.

Malus purpurea 'Makamik' - Koristeomena

Kesällä 2020 istutettu Makamik kukkii tänä vuonna ensimmäisen kerran. Odotan kovasti nuppujen avautumista. Miksiköhän mietin niin monta vuotta koristepuiden istuttamista? Kummasti niitä saa mahtumaan pienempäänkin pihaan, kunhan laittaa harmaat aivosolunsa liikkeelle. Löysin muutama päivä sitten pari uutta mahdollista paikkaa pienille puille. Nyt vain pitää päättää, mikä voisi olla sopiva puu.

Malus purpurea 'Royalty'

 

Royalty availee jo nuppujaan. Vaaleanpunainen Aamurusko vielä kehittelee kukkien tänä vuonna vähän myöhemmin. Näiden kahden koristeomenapuun kukinta jäänee edellisvuosia vaisummaksi. Myös Musta Rudolfin osalta.

Crataegus × media - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlajaa kehun joka vuosi. Kukkiessaan se on vallan ihana, muutenkin helppo ja kaunis puu. Ruusuorapihlajasta en tiennyt mitään, ennenkuin näin pienen puun kukkivana ajaessani sellaisen ohi. Varmaan puu oli ollut paikallaan jo vuosia aiemmin, mutta kuinka nyt juuri silloin sattui katse siihen osumaan. Hiukan piti tehdä etsivän työtä löytääkseni puulle nimen. Loppu olikin suoraviivaista, koska sitten vain marssin puutarhamyymälään ostoksille ja kotona kaivoin sen valmiiksi katsottuun paikkaan.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red' - Syyshortensia

Torstaista lähtien meillä on satanut vettä tiuhaan tahtiin, välillä rankastikin. Luontohan siitä tykkää ja niin tykkää puutarhaihminenkin. Keskiviikkona koitin kiskoa muutamia voikukkia rutikuivasta maasta, joka vain pölisi ympäriinsä. Vanha sanonta "keväällä sataa suoraan laariin" pitää paikkansa. Kasvunsa aloittavat hyöty- ja koristekasvit tarvitsevat riittävästi vettä jaksaakseen kasvaa ja kukkia - ja tuottaa hedelmää.

Syyshortensiat heräävät keväällä aina muita myöhemmin. Ymmärtäähän sen. Jos kerran pitää kukkia loisteliaasti pitkälle syksyyn, ei kannata ensimmäisten joukossa itseään lehteen pukata. Vesisade teki syyshortensioillekin hyvää. Kuin taikaiskusta niihin ilmestyi hiirenkorvia.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Tässä vaiheessa vuotta värien kirjo tuottaa valtavasti iloa. Pitkä harmaa talvikausi on ohi ja kaikki haluavat räiskyen ilmoittaa olemassaolostaan. Vihreä ei ole vain vihreää, vaan sen sävyjä on kymmenittäin. Kun vielä aurinko kuultaa kukkien terälehtien läpi, on kuin keijukaisten maisemia katselisi.

Tulipa Exotic Emperor ja Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Muiden blogeissa ihastelen aina heidän taitojaan yhdistellä erilaisia värejä hienoiksi kokonaisuuksiksi. Itselläni ei sellaista taitoa ole. Joskus joku pari osuu kohdilleen, mutta useimmiten se on silkan vahingon tuottamaa. Eräänä päivänä ilta-auringon säteet osuivat ruskaheisiangervon tuoreiden lehtien lomassa keimailevaan valkoiseen Exotic Emperor -tulppaaniin. Silloin ajattelin, että onneksi sattuma tekee taikoja puolestani.

Jaloangervot

Myös kasvunsa alkuvaiheessa olevat jaloangervot saavat ilta-auringossa upean kuparisen vivahteen. Kasvun myötä jaloangervot muuttuvat vihreämmiksi. Puutarhassa on paljon erilaista näkemistä ajankohdasta riippuen. Mullasta työntyvien lehtien muodot ja värit voivat olla hyvin moninaisia kasvun eri vaiheissa. Usein ihastelemme kasvien kukintaa. Moni kasvi ansaitsee huomiota niin ennen nuppujen ilmestymistä kuin syksyn viimeisinä hetkinä.

Kuunliljat

Helatorstain vastaisena yönä alkaneet vesisateet jatkuivat lauantai-iltaan saakka. Sunnuntaina kiersin keräämässä kotiloita, jotka kosteuden myötä ilmestyivät esiin koloistaan. Sirottelin pahimmille esiintymisalueille Ferramolia. En jaksa kotiloista enää hermoilla. Mitään kasvia ne eivät ole puutarhassani onnistuneet tuhoamaan. Suhtaudun, kuten Päivänpesän elämää -blogin Katja jossain postauksessaan, kotiloita kerätään siinä missä rikkaruohoja kitketään.

Poimulehti

 Valoisia toukokuun viimeisiä päiviä kaikille!