Maaliskuun sukat

Valkoista valepalmikkoa marjapuuroisiin sukkiin.

 
Helmikuun lopussa arvelin, että ehtisin vielä sen kuun lopulla saada sukat tai pari valmiiksi. Yksiin jäi. Nämä vaaleanpunaiset ehtivät niukasti helmikuun puolelle. 

Kevät oli jo vahvasti meikäläisen ajatuksissa helmi-maaliskuun vaihteessa. Kutominen jatkui edelleen ja jatkuu yhä. Kiinnostus jonkin monimutkaisemman mallin aloittamiseen on vähissä. Kunhan kilkuttelen puikkoja iltasella istuessani Ukkokullan seurassa. En vain osaa olla tekemättä mitään. Joko hyppysissä on oltava kutimet tai sormet valmiina kääntämään kirjan sivuja.

Sinisävyiset raitasukat Jules-neuleella maustettuna.

Päätin jo ajat sitten, etten enää tämän kevään aikana osta ainuttakaan uutta lankakerää. En, vaikka puoli-ilmaiseksi saisin. Onneksi moisia houkutuksia ei ole tullut vastaan. Luultavasti olisin joutunut pyörtämään päätökseni.

Laatikossa on lukuisia avaamattomia keriä ja toinen mokoma jämälankoja. Otin tehtäväkseni vähentää pikkuisia keriä. Toiset tekee jämälangoista pyllyttimiä. Minun takamukseni ei kaipaa ylimääräisiä lämmittimiä, joten sukkaa pukkaa.

Tummanharmaa yhdistettynä mustavalkoiseen (saattaa olla Novitan Korpi-lankaa).

Kerta toisensa jälkeen ihmettelen, miten pitkän pätkän valmista tulee pienen pienestä lankanöttösestä. Novitan Korpi-lankaa en ole kovin paljon käyttänyt, koska kuviointi valmiissa sukassa oli aina suuri arvoitus. En tiedä, onko kyseistä lankaa enää edes myynnissä. Laatikosta löytyneestä pikkukerästä riitti hyvin näihin vähän isompikokoisiin sukkiin.

Ruskeasävyiset raitasukat vähän isompaan jalkaan.

Poimin jämälankakoristani mielestäni yhteen sopivan värisiä keriä. Punnitsen kunkin kerän ja joko jaan sen kahteen saman painoiseen osaan tai kudon kumpaakin sukkaa vuorotellen, toista kerän alkupäästä ja toista kerän loppupäästä. Raitojen määrä ja leveys määräytyy sen mukaan, mitä väriä on eniten. Resorin, kantalapun ja kärjen teen usein isoimmasta kerästä taatakseni yhdenmukaisuuden. Monet tykkäävät eriparisukista. Minun järjestelmälliselle luonteelleni taasen sopii paremmin mahdollisimman pitkälle toistensa kaltainen sukkapari.

Sinisävyiset raitasukat harmaalla resorilla.

Ruskeiden sukkien jälkeen päätin tehdä siniset. Muistin varastossani olevan tumman sinistä lankaa, vaan eipä ollutkaan. Niin sitten tuli tällaiset vaalealla ja kirkkaalla raidoitetut sukat. Yleensä sukkien koko määräytyy pitkälti oman jalan mukaan. Kun oma pikkuvarvas alkaa olla peitossa, on aika aloittaa kärkikavennukset. Tämän pienten kerien kuluttamisprojektin ohella ohjelmassa on ollut isompien kokojen kutominen. Suoran tekemisen ei luulisi olevan kovin työlästä, mutta tylsää se on. Koko 42 vielä onnistuu helposti, mutta koitapa tehdä neljäkutosen kokoista sukkaa. Kuin loputtomassa autiomaassa tarpoisi.

Pidempivartinen nilkkasukka netistä löytyneellä kuviolla.

Netissä törmäsin hauskalta ja helpolta näyttävään pitsineuleeseen. Sitähän se olikin. Kokeilin mallia ensin luonnonvalkoisiin sukkiin. Hyvä tuli. En julkaise mallin ohjetta, koska minulla ei ole kertoa sen lähdettä. Pitää olla varovainen, ettei vahingossakaan astu jonkun "mallioikeuksien varpaille".

Pinkit pitsisukat Kotikulta-langasta.

Edellisissä luonnonvalkoisissa sukissa mallineule rakentui kahdelle 12 silmukan puikolle. Muokkasin ohjetta siten, että vähempi silmukkamäärä kuviolle riittäisi. Ihan hyvä tuli näistäkin. Lankana on Tokmannin myymä Kotikulta-lanka, joka vastaa vahvuudeltaan Novitan 7veikkaa. Käsittääkseni tulee jopa samalta tehtaalta. Kaupassa oli myynnissä iso kerä edullisesti. Värivaihtoehtoja sen sijaan oli niukasti. Todellisuudessa pinkki väri ei ole aivan yhtä räikeä, kuin kuvassa.

Marjapuuroa vaaleanpunasävyisellä Polkka-lankavarrella.

Maaliskuun viimeisen sukkaparin tei Novitan marjapuuron punaisesta 7veikasta (053) ja jo myynnistä poistuneesta vaaleanpunasävyisestä Polkka-langasta. Polkka-lanka riitti juuri ja juuri sukan varsiin. Ajattelin pitää nämä sukat itselläni.

Todennäköisesti huhtikuussakin sukkia valmistuu. Parhaillaan on menossa pipo lähisukulaiselle. Valoisat illat, lisääntyvä lämpö ja ulos houkutteleva kevät vähentävät olennaisesti puikkohetkiä.

Perjantaina tätä postausta kirjoittaessani lunta pyryttää, kuin joulukuussa konsanaan. Kylmä, puuskittainen itätuuli saa pari pakkasastetta tuntumaan hyisen kylmältä. Ehdin jo pestä talvivaatteita ja kantaa niitä vaatehuoneeseen. Onneksi jätin pari lämmintä takkia ja saapikkaat käsivarren päähän. Luotan siihen, että ennusteet pitävät paikkansa ja alkuviikosta tämä takatalvi on unta vain.

Krookus lumessa 3.4.2024

Hyvää viikonloppua kaikille!