Italialainen pitkäkarvakissa

 
Sain kutsun kylään italialaisia pitkäkarvakissoja kasvattavan naisen luo. Hän oli vuosien mittaan kasvattanut jo useita pentueita. Kaikki olivat saaneet hyvän ja rakastavan kodin. 

Kasvattaja halusi näyttää, miten erikoisella tavalla näitä kauniita lemmikkejä kasvatetaan. Hänellä oli matalalla pöydällä isokokoinen muovilaatikko kukkuroillaan rantahiekkaa. Seuraavaksi hän teki hiekan pintaan kolmeen riviin rinnakkain muutamia kapeita koloja. Ensin hän aloitti itseään lähimmästä rivistä laittaen kuhunkin koloon palan luuta. Viimeisen luun hän laittoi rivin loppuun vasempaan reunaan. 

Vielä viimeisiä koloja luunpaloilla täyttäessään ensimmäisen rivin hiekka alkoi liukua sivuun. Keskikohdasta nousi esiin kissan selkä, sitten oikeasta reunasta pää ja lopulta häntäkin tupsahti vasemmasta reunasta esiin. Samalla jo ihan oikea, täydellinen kissa loikkasi rivistä laatikon reunalle ja siitä lattialle. Niin tapahtui myös kahden muun luurivin osalta. Kohta lattialla olikin sitten kolme pitkäkarvaista, aivan ihastuttavaa kissaa. Yksi oli selkeästi savun värinen, kahdessa muussa kissassa oli paljon ruskeaa. Siinä ne istuivat täydellisinä minua ja kasvattajaansa katsellen. 

Meidän oli tarkoitus keskustella, minkä juuri kasvatetuista kissoista haluaisin. Silloin muistin, että puutarhakierros on vielä tekemättä. Kasvattajarouva jäi silittelemään kissoja. Minä lähdin ulos.

 
Puutarhassa kävelin ensimmäisenä paljaan taivaan alla kasvavien tomaattien luo. Tomaatit oli istutettu portaittain laskevaan kasvimaahan. Kunkin tason reunassa kulki polku, josta käsin tomaatteja saattoi hoitaa ja poimia. Terassimainen istutustyyli mahdollisti tomaateille suuren määrän valoa. Aurinko paistoikin parhaillaan tomaatteja tutkiessani. Hedelmät olivat suuria, samettisen pehmeitä ja tuoksuvia. Silittelin tomaatteja hellästi kupertaen kämmeneni niiden pyöreää pintaa vasten. Näin aistin auringon lämmön tomaattien pinnalla.

 
Seuraavaksi kävelin kasvattajarouvan puutarhan toiseen laitaan. Muistin heittäneeni sinne syksyisellä vierailulla kourallisen kurpitsan siemeniä. Ne olivatkin itäneet hyvin. Kaiken kokoisia ja -muotoisia kurpitsoja oli kasapäin korkealle kurottavien runkojen tyvellä. Ajattelin, että heitän kurpitsan siemeniä tulevinakin syksyinä suoraan puutarhaan. Uudenlainen kasvutapa ylöspäin kasvavassa rungossa ei vaadi kovin paljon tilaa ja sato on kuitenkin huikean hyvä. 

 
Unihan tämä oli, minkä lukija nopeasti havaitsee. Näen paljon unia, mutta harvoin muistan niitä herätessäni kokonaan. Osan saatan muistaa pidempään, jos kerron siitä jolle kulle. Tällä kertaa jäin sänkyyni makaamaan ja pohtimaan unta. Näin se tallentui muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta aika hyvin muistiin. Unen tunnelmaa on vaikea kuvata toiselle ihmiselle. Omaan mieleen se saattaa jäädä pitkäksikin aikaa. 

Näen edelleen ihanat kissat ja tunnen sormissani niiden turkin silkkisen pehmeyden. Unessa ei tuntunut lainkaan kummalliselta tapa, jolla kasvattajarouva kissojaan loi. En myöskään kyseenalaistanut tuollaisen rodun olemassaoloa: italialainen pitkäkarvakissa.

Tomaatit tuoksuvat varmasti koko päivän nenässäni. Samoin niiden pyöreä, lämmin pinta tuntuu sormenpäissä ja kämmenellä. Kurpitsan siemeniä en edelleenkään aio nakata syksyllä puutarhaan. En vaikka alkaisivatkin yllättäen kasvattaa tikkusuoraa runkoa ylöspäin.

Tämän unen kertomiseen kannusti Kristiina K:n Julkkiksen kanssa kahvilla -postaus 10.1.25. Kaikki unet eivät ole painajaisia. Joskus saa nauraa vatsansa pohjasta. Ja ihmetellä ihmismielen öistä luovuutta.