Tomaatin maku suussa pilviä katselen

Tomaatti Tigarella

Silloin tällöin kannattaa näköjään ääneen manailla jotain asioita. Vain muutama päivä sitten harmittelin tomaattieni vihreyttä. Kun ne eivät meinaa millään punastua. Taisivat harmitteluistani säikähtää ja pelästyä joutuvansa vihreinä sisälle kypsymään. Eilen huomasin, että useampikin tomaatti erottui punastuvana läikkänä terassin seinää vasten nojaavasta vihreästä lehdistöstä. Ai, että. Johan tässä vesi herahtaa kielelle pelkästä ajatuksesta päästä piakkoin puraisemaan ihan omakasvattamaa tomaattia.

Eilen kärräsin oksahaketta omenapuille ja samalla aloitin Ruusupuiston rakennustyöt. Ruusupensaita on toki jo istutettu, mutta lisää olisi tarkoitus laittaa. Toistaiseksi uusimpien ruusupensaiden välit ovat olleet nurmella, mikä ei kyllä ole paras mahdollinen ratkaisu. Tuollaisten pienten lämpäreiden leikkaaminen on viho viimeistä hommaa ja koko ajan saa varoa, ettei samalla hurista vaikkapa kukkimaan intoutuneen Ritausman yli. Sen sijaan, että olisin alkanut kaivaa nurmea pois, peitin kolmen ruusupensaan välisen alueen märillä sanomalehdillä ja oksahakkeella. Se ei ehkä ihan riitä tukehduttamaan nurmen kasvua, mutta jatkan työstämistä jossain vaiheessa kippaamalla päälle kompostia. Ehkä istutan tuohon keskelle yhden pensaan lisää. Täytyy vielä mittailla, onko se tilana riittävä. Voipi olla, että keskelle tuleekin pieni polku, jotta ruusuja pääsee ihailemaan eri puolilta. Pääasia on kuitenkin, että nurmi tältä alueelta vähenee tai katoaa kokonaan.

Kirsikkapuu? Schalinin-, Kuriilien- vai mikä kirsikka?

Naapurin miniä on opiskelujensa ohessa puutarhaliikkeessä töissä. Viime syksynä sain häneltä pienen kirsikkapuun, josta oli nimilappu kadonnut. Tyttö arveli, että kyseessä olisi jokin "vuoristokirsikka". Kenties Schalinien tai Kuriilien kirsikka. Istutin kirsikan alapihalle ja se näytti ennen lehtien pudottamista ihan hyvinvoivalta. Suojasin sen verkolla ja keväällä odottelin uusien lehtien ilmestymistä. Ei tullut lehtiä ja muutenkin puu näytti kovin kuolleelta. Heinäkuussa kaivoin maassa törröttävän kepakon ylös ja laitoin paakun kuivumaan puupinon viereen. Tarkoitus oli myöhemmin ravistaa paakusta mullat pois ja pilkkoa puu hävitettäväksi. Suuren suurihan se ei alun alkaenkaan ollut. Yhtenä päivänä puun vieritse kulkiessani silmäkulmani huomasivat multapaakusta kohoavan jotain vihreää. Puu oli alkanut versoa varren alaosasta uudelleen ja laitoin paakun ämpäriin imemään vettä. Sehän oli ollut kuivalla maalla jo pidemmän aikaa. Viime viikolla istutin puun maahan ja se on jo tehnyt lisää uusia lehtiä. Toivottavasti puu ehtii vankistua ennen talvea vielä lisää ja toivottavasti se selviytyy tulevasta talvesta. Tietenkin toivon myös, että puu on todellakin jokin kirsikka, eikä mikä tahansa rikkakasvi, joka on keksinyt oivallisen väylän päästä puutarhani suojatiksi.

Syyshortensia Vanille fraise

Eilen illalla puutarhakierrosta tehdessäni löysin myös tänä kesänä istuttamastani Syyshortensia Vanilla fraisesta tuoreita nuppuja. Hän siis aikoo ilahduttaa minua kukkimalla ihan ensimmäisenä kesänään. Hienoa. 

En myöskään malta olla suitsuttamatta alapihan Kurgaanissa kasvavia ruusuja. Yksi niistä on joskus taimitarhalta ostamani jaloruusu (oikea yläkulma), Viktoria-ruusun (vasen yläkuva) sain naapurin miniältä ja muut sekä minun että äitini saamia äitienpäiväruusuja. Kaikkien noiden ruusujen kukinta on huiman runsasta ja terveenoloista. Ruusut varmasti pitävät tästä valoisasta, kuivasta ja "hyvin tuuletetusta" paikasta. Alapiha muodostaa jonkinlaisen kattilan, jota suojaa kahdelta sivulta korkeaksi kasvaneet puut, yhdeltä sivulta rinne, jonka laella on meidän talomme ja yhdeltä sivulta naapurin talo ja puutarha. Kurgaani kohoaa sen verran maantasosta, että vesi ei taatusti jää seisomaan ruusujen juurille..

Tänään saimme herätä vesisateeseen ja sadekuuroja on tullut myös pitkin päivää. Parhaillaan paistaa aurinko, mutta lisää sadetta on luvassa. Mitenkään kylmää ulkona ei ole, vaikka tämä melkeinpä normaali kesälämpötila vähän viileältä tuntuukin edellisten viikkojen hikoiluilmojen jälkeen. Taivaalla purjehtii jos jonkinlaisia pilvimuodostelmia ja välillä tuntuu, että jokainen niistä ansaitsisi tulla kuvatuksi. Ehkä menenkin tästä pihakeinuun loikoilemaan ja katselemaan tuota taivasnäkymää.