Joulukuun pajunkissat ja piipot

Mehitähdet kylpevät lauantain auringonpaisteessa.

 

Joulunpyhistä ollaan jo vauhdilla siirtymässä nakki-perunasalaatti -juhlaan eli uuteenvuoteen. Meillä tuskin syödään kumpaakaan, kun joulupöytään tuli hankittua kystä kyllä. Jatkamme siten rosolli-lanttulaatikko-graavikala-linjalla vielä päivän pari muita särpimiä lautasen reunalle kasaten. 

En ahtanut itseäni joulupöydässäkään aivan täyteen. Tein jo Tapaninpäivän iltana päätöksen, että lähden lauantaina kunnon lenkille. Oli helppo pysyä päätöksessä, kun aurinko nousi lauantaiaamuna ilahduttamaan harmauteen tottuneita ihmisiä. 

Teimme Ukkokullan kanssa puolentoista tunnin kyläkierroksen. Mediassa on ollut kuvia pajunkissoista, joita leuto sää on houkutellut esille. Nyt näin niitä itsekin. En taittanut ainuttakaan oksaa luodakseni kotiin pääsiäistunnelmaa. Sille ei ole vielä tarvetta. Kunhan ensin siivoan joulunkin pois.

Galanthuksia eli lumikelloja Huvitus-omenan juurella.

Kotipihaan saavuttuamme noukin pihalyhdyistä sammuneet öljykynttilöiden kuoret pois. Sitten lähdin puutarhakierrokselle kameran kanssa. Itse asiassa en edes yllättynyt löytäessäni Huvitus-omenan alta pintaan nousseita lumikellopiippoja. Hain puuvajasta palan verkkoa, jolla suojasin piipot vierailulle tulevilta jäniksiltä. Esitin piipoille toiveen pysytellä vielä matalina. Luvassa on kylmempiä säitä. Niin kivaa kuin kukkivia lumikelloja olisikin katsella, on niiden parempi odotella mullan suojassa vielä jokunen viikko.

Krookuksia marjapensaspenkissä.

Krookuksetkin ovat nousseet marjapensaspenkissä. Näillekin laitoin verkkoa suojaksi. Nyt huomaan unohtaneeni Vapaapenkin tsekkauksen. Sinnekin olen istuttanut krookuksia, jotka nousevat keväisin ensimmäisten joukossa. Kirjoitan tätä postausta illan pimeydessä. Huomenna on käytävä kiertämässä unohtuneet paikat.

Nämä piipot kuuluvat todennäköisesti kevätkurjenmiekka Katharine Hodgkinille.

Oikearinteestä löysin iriksiä. Niillekin on laitettava verkko suojaksi. Sen hämmennyksissäni unohdin. Vaikka tulisi luntakin, rinne lämpiää auringonpaisteessa nopeasti ja sopivalla säällä lumet kaikkoavat. Silloin vihreät piipot houkuttelevat talttahampaita.

Komeamaksaruoho

Nämä vihreät pylpyrät kuuluvat komeamaksaruoholle. Se on keväälläkin aika virkku. Nyt sen kelloa pitäisi siirtää parilla-kolmella kuukaudella eteenpäin. Näitä en verkota.

Näitä vihreitä narrinhattuja veikkaan keltapäivänliljoiksi. Piti sitten niidenkin maailmankirjojen mennä sekaisin herättäen kasvit nousemaan kohti valoa ja lämpöä. Valoa on varmasti tarjossa tulevinakin päivinä. Lämpöä ei ole odotettavissa. Ei ainakaan niin paljon, että kasvien kannattaisi hosua heräämisensä kanssa.

Lauantain auringonpaiste oli niin hurmaavaa ja erikoista, että unohdin säätää kameran nappulat oikeisiin asentoihin. Talon pääty ei sentään kuvassa täysin "palanut puhki". Nurmikon ja havujen vihreys hivelee katsojan silmää kerta toisensa jälkeen. Eipä ole ihan tavallista joulun aikaan tällaisia näkymiä katsella. Ei edes näinä ilmastomuutoksen aikoina.

Luoteistuuli puhalsi iltapäivällä puuskissa melko navakasti. Ajoittain pilvet peittivät auringon. Hetken kuluttua taivas oli taas likimain kokonaan sininen. Mitä nyt pilvimöykkyjä purjehti taivaankannen yli tasaiseen tahtiin. Illaksi on luvattu kohtalaista räntäsadetta. Seuraavina päivinä siirrytäänkin pikkupakkaselle. Mikäli ennusteet pitävät paikkansa.

Vielä viimeinen vilkaisu aurinkoiseen puutarhaan ennen paluuta sisälle. Omat siemenvarastot on inventoitu. Seuraavaksi on tarkoitus miettiä, mitä siemeniä on tilattava. Sitten vain tilaus vetämään.

Sisällä odottaa iltapäiväkahvin kanssa puolikas Charlotte Russe. (Charlotte russe on hyvin perinteinen leipomus, joka on alunperin kehitetty jo 1800 -luvulla Venäjän keisarin ranskalaisen kokin toimesta). Ensimmäinen puolikas syötiin Tapaninpäivän vieraiden kanssa.

Kuvassa olen juuri keikauttanut Charlotte Russen kulhosta lautaselle. Minun Charlotteni rakentuu kaupan unelmakääretortusta. Täytteeksi laitan rahkaa, vaahdotettua kermaa, pakastimesta menneen kesän mansikoita, vaniljasokeria ja hyydytystä varten liivatelehtiä. 

Kalenterin mukaan sunnuntai 28.12. on Viattomien lasten päivä. Sopii olla kiltisti, vaikka lahjat onkin tältä vuodelta jaettu. Koitetaan olla kiltisti lahjomattominakin vuoden jokaisena päivänä.

Leppoisaa sunnuntaita ihan jokaiselle! 

Tomaatin maku suussa pilviä katselen

Tomaatti Tigarella

Silloin tällöin kannattaa näköjään ääneen manailla jotain asioita. Vain muutama päivä sitten harmittelin tomaattieni vihreyttä. Kun ne eivät meinaa millään punastua. Taisivat harmitteluistani säikähtää ja pelästyä joutuvansa vihreinä sisälle kypsymään. Eilen huomasin, että useampikin tomaatti erottui punastuvana läikkänä terassin seinää vasten nojaavasta vihreästä lehdistöstä. Ai, että. Johan tässä vesi herahtaa kielelle pelkästä ajatuksesta päästä piakkoin puraisemaan ihan omakasvattamaa tomaattia.

Eilen kärräsin oksahaketta omenapuille ja samalla aloitin Ruusupuiston rakennustyöt. Ruusupensaita on toki jo istutettu, mutta lisää olisi tarkoitus laittaa. Toistaiseksi uusimpien ruusupensaiden välit ovat olleet nurmella, mikä ei kyllä ole paras mahdollinen ratkaisu. Tuollaisten pienten lämpäreiden leikkaaminen on viho viimeistä hommaa ja koko ajan saa varoa, ettei samalla hurista vaikkapa kukkimaan intoutuneen Ritausman yli. Sen sijaan, että olisin alkanut kaivaa nurmea pois, peitin kolmen ruusupensaan välisen alueen märillä sanomalehdillä ja oksahakkeella. Se ei ehkä ihan riitä tukehduttamaan nurmen kasvua, mutta jatkan työstämistä jossain vaiheessa kippaamalla päälle kompostia. Ehkä istutan tuohon keskelle yhden pensaan lisää. Täytyy vielä mittailla, onko se tilana riittävä. Voipi olla, että keskelle tuleekin pieni polku, jotta ruusuja pääsee ihailemaan eri puolilta. Pääasia on kuitenkin, että nurmi tältä alueelta vähenee tai katoaa kokonaan.

Kirsikkapuu? Schalinin-, Kuriilien- vai mikä kirsikka?

Naapurin miniä on opiskelujensa ohessa puutarhaliikkeessä töissä. Viime syksynä sain häneltä pienen kirsikkapuun, josta oli nimilappu kadonnut. Tyttö arveli, että kyseessä olisi jokin "vuoristokirsikka". Kenties Schalinien tai Kuriilien kirsikka. Istutin kirsikan alapihalle ja se näytti ennen lehtien pudottamista ihan hyvinvoivalta. Suojasin sen verkolla ja keväällä odottelin uusien lehtien ilmestymistä. Ei tullut lehtiä ja muutenkin puu näytti kovin kuolleelta. Heinäkuussa kaivoin maassa törröttävän kepakon ylös ja laitoin paakun kuivumaan puupinon viereen. Tarkoitus oli myöhemmin ravistaa paakusta mullat pois ja pilkkoa puu hävitettäväksi. Suuren suurihan se ei alun alkaenkaan ollut. Yhtenä päivänä puun vieritse kulkiessani silmäkulmani huomasivat multapaakusta kohoavan jotain vihreää. Puu oli alkanut versoa varren alaosasta uudelleen ja laitoin paakun ämpäriin imemään vettä. Sehän oli ollut kuivalla maalla jo pidemmän aikaa. Viime viikolla istutin puun maahan ja se on jo tehnyt lisää uusia lehtiä. Toivottavasti puu ehtii vankistua ennen talvea vielä lisää ja toivottavasti se selviytyy tulevasta talvesta. Tietenkin toivon myös, että puu on todellakin jokin kirsikka, eikä mikä tahansa rikkakasvi, joka on keksinyt oivallisen väylän päästä puutarhani suojatiksi.

Syyshortensia Vanille fraise

Eilen illalla puutarhakierrosta tehdessäni löysin myös tänä kesänä istuttamastani Syyshortensia Vanilla fraisesta tuoreita nuppuja. Hän siis aikoo ilahduttaa minua kukkimalla ihan ensimmäisenä kesänään. Hienoa. 

En myöskään malta olla suitsuttamatta alapihan Kurgaanissa kasvavia ruusuja. Yksi niistä on joskus taimitarhalta ostamani jaloruusu (oikea yläkulma), Viktoria-ruusun (vasen yläkuva) sain naapurin miniältä ja muut sekä minun että äitini saamia äitienpäiväruusuja. Kaikkien noiden ruusujen kukinta on huiman runsasta ja terveenoloista. Ruusut varmasti pitävät tästä valoisasta, kuivasta ja "hyvin tuuletetusta" paikasta. Alapiha muodostaa jonkinlaisen kattilan, jota suojaa kahdelta sivulta korkeaksi kasvaneet puut, yhdeltä sivulta rinne, jonka laella on meidän talomme ja yhdeltä sivulta naapurin talo ja puutarha. Kurgaani kohoaa sen verran maantasosta, että vesi ei taatusti jää seisomaan ruusujen juurille..

Tänään saimme herätä vesisateeseen ja sadekuuroja on tullut myös pitkin päivää. Parhaillaan paistaa aurinko, mutta lisää sadetta on luvassa. Mitenkään kylmää ulkona ei ole, vaikka tämä melkeinpä normaali kesälämpötila vähän viileältä tuntuukin edellisten viikkojen hikoiluilmojen jälkeen. Taivaalla purjehtii jos jonkinlaisia pilvimuodostelmia ja välillä tuntuu, että jokainen niistä ansaitsisi tulla kuvatuksi. Ehkä menenkin tästä pihakeinuun loikoilemaan ja katselemaan tuota taivasnäkymää.