Aika kuluu kuluttamattakin - talvellakin

Tämä talvi on tarjonnut postikorttimaisemia tänne etelärannikollekin. Tammikuun viimeiselle sunnuntaille ennustettiin hurjia pakkasia. Mittari näytti -18 astetta lähtiessäni ulkolenkille, mutta kylmyys tuntui ainoastaan kasvoissa ja sekin helpotti matkan taittuessa.

Lunta on luvassa lisää, joten tästä tulikin lumikolakuntoilukausi. Koska penkat alkavat kotipihassa olla jo melko korkeita, on lunta kuskattava yhä pidemmälle. Jotta lumityöt eivät alkaisi kiristämään hermoja, on parempi etsiä runsaasta lumesta kaikki myönteiset puolet.

• Ykköseksi nousee reipas kuntourheilu raittiissa ilmassa. Kropasta löytyy ihan uusia lihaksia ja askeleitakin tulee otettua yllättävän paljon huomioiden, kuinka pienellä alueella lumityöt lopulta tapahtuvat.

• Hyvänä kakkosena on luonnon kauneus. Puutarha ja kaikki ympärillä on kuorrutettu valkealla lumella ja pakkasen huurtamilla oksilla. Lumi pehmentää ääniä, joka lisää sadunomaista tunnelmaa.

• Puutarhaihmisiä ilahduttaa erityisesti lumen tuoma suoja kasveille. Eikä sitäkään voi väheksyä, kuinka keväällä sulava lumi kartuttaa pitkän kuivan kauden vuoksi vajaiksi jääneitä pohjavesivarantoja.

• Lapsille, lapsenmielisille ja talviurheilun harrastajille lumi tuo elämään leikki- ja liikuntamahdollisuuksia, jotka eivät ainakaan täällä etelässä enää ole olleet itsestäänselvyyksiä. 

Voi tietenkin käydä niin, että jossain vaiheessa talvea lumi alkaa ahdistaa ja silloin käy, kuten seuraavassa tekstissä (joka ei siis ole minun kirjoittamani, vaan olen löytänyt sen jostain).

Eräs kuvitteellinen tarina lumen vaikutuksista

Lunta sataa. Ensilumi on sitten kaunista. Luonto tulee kauniin valkoiseksi ja mieli piristyy, kun ei ole enää niin pimeää. Tein vaimolleni ja itselleni kuuman rommitotin ja istuimme ikkunan ääressä katsomassa hiutaleiden kevyttä leijumista maahan, lumi peitti hiljalleen puun oksia.

Kävin laittamassa pihalle tuikku-kynttilälyhdyn ja lisäsin lintulaudalle jyviä. Todella kaunista ja tunnelmallista.

Joulukuun 2.

Heräsin ja katsoin ikkunasta ulos. Koko maiseman peitti kristallinkirkas uusi lumi. Hieno näky. Jokaisella puulla ja pensaalla oli valkoinen kaapu.

Tein talven ensimmäiset lumityöt ja nautin joka kolallisesta.

Kolasin sekä pihan että jalkakäytävän. Myöhemmin päivällä teknisen viraston aura aurasi tien ja työnsi lumen portin eteen. Kuljettaja hymyili minulle ja vilkutti. Minäkin vilkutin hänelle ja kolasin portin edustan taas auki.

 
Joulukuun 3.

Viime yönä satoi vajaat 15 cm lunta lisää, pakkasta on pari astetta.

Pihakoivuista katkesi muutamia oksia lumen painosta. Tein lumityöt. Ja taas saatuani työt valmiiksi, tuli aura-auto. Lumi oli tällä kertaa ruskeanharmaata. En ole varma mutta minusta näytti siltä että kuljettaja virnisti kun vilkutti minulle.

Joulukuun 15.

Sää lauhtui, lumi suli sohjoksi, joka jäätyi liukkaaksi, kun pakkanen taas kiristyi. Kaaduin takamukselleni jalkakäytävälle hiekoittaessani pihaa, teloin käteni (40 € poliklinikkamaksua), mutta onneksi mitään ei ollut poikki, vain pieni murtuma. En halunnut kipsiä käteen enkä sairauslomaa. Sääennustus lupasi lisää lunta.

 
Joulukuun 20.

Yhä kylmää. Myin vaimon auton ja ostin automaattivaihdemaasturin, jotta hän pääsisi töihin.

Auto liukui kuitenkin päin kaidetta kun en oikein vielä hallinnut maasturin vaihteita, oikea etukulma meni aika pahasti kasaan. Viime yönä satoi 15 cm lisää lunta. Vaimolle on tiedossa tänään lumitöitä.

Se aura ajoi meidän ohitse kaksi kertaa, näytin kuljettajalle kansainvälisiä käsimerkkejä. Toisesta autosta hajosi pakoputki portin edustan lumivalliin kun vaimo ei jaksanut kolata sitä auki.

 
Joulukuun 29.

10 astetta pakkasta. Ja taas lisää tuota perhanan lunta. Pihalla ei ole yhtään puuta tai pensasta, joka ei olisi vahingoittunut. Sähköt olivat poikki melkein koko yön. Yritin pitää talon lämpimänä tuikku-kynttilöillä ja bensiinilämmittimellä, joka tosin roiskahti hiukan yli, syttyi tuleen ja oli polttaa koko talon. Olohuoneesta tuli aika surkean näköinen kun sain vihdoinkin sammutettua liekit vaahtosammuttimella. Sain toisen asteen palovammoja käsiini ja silmäripset ja kulmakarvat paloivat.

Matkalla poliklinikalle auto karkasi lähes tunnottomista käsistäni ja hajosi lunastuskuntoon. Eikä vakuutus korvaa vahinkoja talossa, kun taisin ohimennen mainita siitä bensiinilämmittimestä.

Tammikuun 1.

Tuota valkoista moskaa tulee koko ajan lisää. Kaikki vaatteet pitää olla päällä, jos haluaa käydä postilaatikolla. Jos saan käsiini sen joka ajaa sitä aura-autoa, niin sanon pari valittua sanaa.

Se on varmaan kulman takana kytiksessä ja odottaa, kunnes saan jalkakäytävän puhtaaksi! Sähköt ovat yhä poissa. Vesijohto jäätyi ja näyttää siltä, ettei katto kestä lumen painoa. Olen itse väsynyt ja ruhjeilla, vaimo ei suostu poistamaan lunta katolta eikä pihasta, tosin ei sillä ole niin väliäkään kun auto ei lähde enää käyntiin ja töihin ei kai tarvitse mennä enää edes sairausloman jälkeen.

 
Tammikuun 8.

Perhana! 12 senttiä uutta lunta ja räntää ja jäätä, ja herra yksin tietää mitä ihmettä sieltä taivaasta viime yönä tuli.

Yritin osua aura-auton kuljettajaan lintulaudalla ja kaikella mikä käteeni tarttui, mutta se pentele pääsi pakoon.

 
Tammikuun 20.

Aura-autoa ei näkynyt koko päivänä vaikka kuinka kyttäsin. Vaimo jätti minut. Luulen että minusta on tulossa lumisokea. En pysty liikuttamaan varpaitani. En ole nähnyt aurinkoa viikkoihin.

Ennusteissa luvataan lisää lunta. Viima tekee ilman purevaksi.

Tammikuu.. en tiedä mikä päivä..

Päivät tuntuvat kuukaudelta.
Muuttaisin Espanjaan, mutta millä rahalla.

Mutta on tää talvi kumminkin hienoo aikaa.

Kasvimaa talviunessa

Tammikuu on lopuillaan. Nopeasti hurahti tämäkin kuukausi ja niin taitavat hurahtaa seuraavatkin. Aika kuluu kuluttamattakin. Nautitaan.

Talvella murheita muisteta ei,

talvella paljon on lunta,

muistoja kauniita katsellaan,

riemuja vanhoja riemuitaan,

nähdähän kesästä unta.

- Eino Leino -

Puutarhatyöt hyötyliikuntaa?

On tuo aurinko päivälläkin vielä aika alhaalla.

Kävin muutama päivä sitten terveydenhoitajan luona vuositarkastuksessa. Terkkari oli nuori ja innokkaan tuntuinen nainen, jonka kanssa käytiin läpi myös ravintoasiat ja liikuntamuodot. Kerroin liikuntani kesäaikaan käsittävän lähinnä puutarhailua. Toki myös kesällä tulee tehtyä kävelylenkkejä, mutta valtaosa liikunnasta syntyy erilaisten puutarhatouhujen parissa.

Joku saapuu illaksi kotiin

Terveydenhoitaja totesi, etteivät ne puutarhatyöt kyllä mitenkään riitä. Hänen mielestään minun tulisi ryhtyä harrastamaan kesälläkin jotain sykettä nostavaa ja hien pintaan synnyttävää liikuntaa. Jotain, joka vahvistaa lihaksia ja pitää nivelet tulevaisuudessakin liikkuvina. Mielellään siis jonkinlaista kuntosaliharjoittelua.

Tätä samaa keskustelua olen joutunut käymään kerran pari aiemminkin. Ja aion käydä vastedeskin, sillä olen lujasti sitä mieltä, että puutarhatöissä voi hyötyliikunnan muodossa saada sykkeen nousemaan, hien pintaan ja niveliä tukevat lihaksetkin tulee siinä ohessa laitettua töihin. 

Epäilen, että monilla on englantilaisten kartanopuutarhasarjojen luoma utuinen mielikuva puutarhatöistä. Sellainen, jossa hento aatelisneitokainen kulkee valkoiseen pitsipukuun sonnustautuneena puutarhassaan käsivarrellaan kori, johon hän sieltä täältä leikkaa ihastuttavan ruusun nuuhkaistuaan sitä hetken ennen koriin laittamista. Sen jälkeen matka jatkuu pitsistä päivänvarjoa pään päällä pitäen kohti kartanon avoinna olevia lasiovia, joiden takana näkyy palvelijoiden juuri kattama iltapäivätee pienine leivoksineen. Palvelija ottaa ruusukorin vastaan mennäkseen keittiöön asettelemaan kukat hopeamaljaan. Neito ravistaa pitsipuvulleen pudonneen ruusunlehden pois ja istahtaa pikkurilli ojossa nauttimaan hyvin ansaittua teetään. Päivän puutarhatyöt on tehty.

Minun puutarhatyöni ovat aivan jotain muuta, kuin valkeassa pitsipuvussa ruusupensaiden lomassa käyskentelyä. Nurmikonleikkuu alkaa yleensä toukokuussa ja kesästä riippuen sitä saa tehdä vähintäänkin lokakuulle saakka. Tykkään, että nurmi on hyvin hoidetun näköinen, joten parhaimmillaan nurmikko on leikattava kaksi kertaa viikossa. Pyrin tekemään yhden homman kerrallaan alusta loppuun, jos se suinkin on mahdollista. Niinpä nurmikonleikkuu merkitsee tunnin tasaista ja reipasta askellusta, jonka päätteeksi leikkuri on vielä putsattava pahimmista ruohosilpuista. Säästä riippuen tässäkin hommassa saa kunnon hien ihonpintaan.

Vaikka en yhtä ainutta uutta kukkapenkkiä rakentaisi tai vanhaa uudistaisi, lapioimista, kanttaamista ja kärräämistä riittää. Milloin on menossa multaa, kivituhkaa tai taimia, tulossa rikkaruohoja ja työvälineitä. Koska alapihallemme ei pääse autolla tai traktorilla, on tilattavat mullat ja muut maa-ainekset kipattava yläpihalle ja rahdattava lihasvoimalla alapihalle. Multa ei suinkaan ole sitä painavinta tavaraa, mutta sitäkin kärrätessä kädet venyvät viistämään maata kuin apinalla ja pohkeissa ylä-alamäkikärrääminen tuntuu vähintäänkin illalla.

Syksyllä haravoitavaa riittää ja on sitä yleensä keväälläkin. Hiekkakäytäviä täytyy harata ja haravoida pitkin kesää. Muuten rikkaruohot saavat niskaotteen ja tulevaisuudessa siintää entistä enemmän kitkettävää. Eikä se homma siihen jää, että syyslehdet haravoi kasaan. Ne on myös siirrettävä pois ja tavalla tai toisella sijoitettava jonnekin. Kaikki tämä merkitsee runsaasti kävelemistä, kumartelua, kyykistymistä, venymistä ja monenlaisia erilaisia liikkeitä.

Minun kesäni merkitsee puutarhatöiden kannalta usein jopa yhdeksän kuukauden aktiivista liikuntakautta. Elämä siirtyy ulos raittiiseen ilmaan ja lähes kaikkeen tekemiseen liittyy enemmän tai vähemmän jotain liikuntaa. Sääkään ei yleensä ole este, sillä ainoastaan kaatosade tai äärimmäinen helle saavat tahdin hidastumaan. 

Pidän puutarhatöistä, pidän ulkona olemisesta, ja viihdyn kesäaikaan erittäin hyvin omissa nurkissa ja kotipihassa. Osaan toki laiskotella, mutta kaikenlainen tekeminen on minusta mukavaa ja minulle sopiva olomuoto. Aina parempi, jos saan yhdistettyä huvin ja hyödyn eli jotain konkreettista valmistuu puutarhassa ja kroppa saa annoksen kuntoilua. 

Tulevana kesänä olen ajatellut ottaa vähintäänkin askelmittarin mukaani pihahommiin. Olisi hauska nähdä, miten paljon sitä tuleekaan kunnon puutarhapäivänä käveltyä. Pitäisikö kenties ryhtyä pitämään päiväkirjaa siitä, millaisia liikkeitä kunkin työrupeaman aikana on tehnyt, miten pitkään kutakin liikettä on harjoittanut ja mihin lihaksiin nuo liikkeet kohdistuvat? Siten olisi jotain konkreettista esitettävää, kun taas seuraavan kerran menee terkkariin keskustelemaan eri liikuntamuotojen hyödyllisyydestä.

Jokainen saa onneksi harrastaa itselleen mieluisinta liikuntaa ja kuntoilua. Toistaiseksi en ihan heti ole vaihtamassa puutarhakuntoilua mihinkään muuhun harrastukseen. Mikä sen ihanampi tunne, kun on kesäpäivän ahertanut omassa puutarhassa, työn päätteeksi käynyt suihkussa pesemässä mullat ja hiet pois ja puhtaat vaatteet puettuaan istahtaa katselemaan päivän aikaansaannoksia auringon vielä luodessa kesäillan lämpöisiä säteitään. Lihaksissa ja nvelissä tuntuu edelleen rankan päivän rasitukset, mutta mieli liitelee korkeuksissa.

Reippaillen

Juutuin illalla ennen nukkumaanmenoa telkkarin ääreen katsomaan mainoskanavalta ohjelmaa 300 kiloisen naisen laihdutusprosessista. Sellaisen massan kanssa liikkuminen alkaa jo olla mahdotonta ja naisella oli kotioloissakin koko ajan happiviikset hengittämisen helpottamiseksi. Kun lisäksi olen varsin huonoin tuloksin yrittänyt saada äitini motivoitumaan oman kipeän polvensa kuntouttamisesta, tuli sellainen tunne, että minä kyllä haluan tehdä kaikkeni ollakseni mahdollisimman terve ja liikuntakykyinen hamaan hautaan saakka.

Eilen en ehtinyt laisinkaan ulkoilemaan, joten tänään auringon ajoittain pilkahdellessa pilvien lomasta lähdin reippailemaan. Yksin kulkiessa on hyvä olla joku päämäärä ja niinpä suunnistin reppu selässä ja nastakengät jalassa kohti kylän keskustassa sijaitsevaa kukkakauppaa. Naapurilla kun on tänään syntymäpäivä.

Jo menomatkaan upposi aikaa hulppeasti, sillä kiersin katsastamassa lähimmän järven näkymät ja pysähdyin välillä kuuntelemaan orapihlaja-aidoissa sirkuttavia lintuja. Tapanani on käydä myös tsekkaamassa toisesta järvestä laskevan puron kulloisenkin vesitilanteen. Puro on nyt täynnänsä vettä ja siinä äärellä pauhu oli melkoinen.

Otin samasta kohdasta vähän erilaisen kuvan, niin eikös tunnukin hieman hiljaisemmalta. Vesi on elementti, joka kiehtoo ja veden äärellä aika hurahtaa huomaamatta. Harmi vain, että tähänkin puroon oli nakattu jos jonkinlaista mäyräkoirapahvia ja energiajuomapurkkia.

Kävelymatkan edistyessä pilvetkin alkoivat väistyä yhä enemmän ja taivaalle syntyi uusia sinisensävyisiä reikiä.

Toisen järven rannalla pulputti pumppu pitämässä vettä sulana avantouimareita varten. Tunsin itseni alakoululaiseksi kolutessani reitin varrella kaikenmaailman mäet ja mutkat. Muistan, kuinka aikoinaan koulumatka kesti ja kesti, kun joko yksinään tai kavereiden kanssa kahlattiin kaikki lätäköt ja ojat. Kotimatkasta muodostui usein ihan oma seikkailunsa, kun lapsen mielikuvitus väritti arkiset tienvarret satumaailmaksi.

Muistin minä käydä kukkakaupassakin. Ostin naapurille nipun lähellä sijaitsevan puutarhan tulppaaneja. Ja itselleni kaksi purkillista helmililjoja. Nuput ovat vielä pienen pieniä, mutta kodin lämmössä ne kasvavat ja avautuvat muutamassa päivässä. Näiden sipulikukkien ostaminen on kuin rahaa pankkiin laittaisi. Ensin niistä pääsee nauttimaan sisällä ja kukinnan päätyttyä sipulit voi keväällä istuttaa omaan puutarhaan tulevien keväiden iloksi.

Mukavia hetkiä helmikuun lopuille päiville. Viikon päästä alkaa kevät!