Terapeuttista voimailua

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale

Voi vietävä, miten ihmisen pitääkin keksiä itselleen hommia, vaikka ei mikään pakko olisi. Kun joku idea päähän pälkähtää, ei se sieltä pois lähde millään muulla keinolla, kuin tekemällä tai omaan mahdottomuuteensa sulamalla. Jokin aika sitten pähkäilin täälläkin, miten sitä kannattaa tehdä syksyllä kaikki mahdolliset hommat pois alta, jotta keväällä pääsee aloittamaan niinsanotusti tyhjältä pöydältä. Pähkäily jatkui oman nupin sisässä ja kanavoitui lopulta konkreettisiin toimiin. 

Pitkään olin katsellut tyytymättömänä Kriikunapolkua ja sen hiekoitusta valloittaneita rikkaruohoja. Etenkin akileija oli siementänyt lilliputtitaimiaan yhden sakaran polusta täyteen. Voihan niitä kitkeä, mutta loputtomalta se tuntui. Ja kun kerran tekee jonkun asian huonosti, sitä saa sitten paikkailla jälkikäteen loputtomiin.

Vuosi sitten Kriikunapolkua laajentaessani minulla ei ollut kotona mitään maanrakennuskangasta. Niinpä laitoin kivituhkan alle paksun kerroksen sanomalehteä. Sanomalehti toimii hyvin kukkapenkkien katteena, mutta ei kulkuväylillä. Se maatuu näköjään aika nopeasti ja sen läpi puskee vahvemmatkin kasvit. Sen nyt huomasin ihan käytännössä poistaessani rapskulaattoja ja vanhaa kivituhkaa, jota sitäkin oli aivan liian ohut kerros.

Lisäksi istutusalueet on syytä jollain systeemillä rajata hiekoituksesta, sillä multa ja mahdolliset katteet valuvat vähitellen hiekalle.

Poistin siis kivet, laatat, vanhan kivituhkan ja sen alla olevat sanomalehdet sekä tietenkin rikkaruohot ja mahdolliset juuret. Laitoin pohjalle kunnon juuriestekankaan ja rajasin istutusalueet käytävistä muovisella nurmireunanauhalla (tiedän, ei niin kaunista, mutta edullista ja helppo asentaa). Sitten odotin muutaman päivän, että tilaamani kivituhkalähetys saapuu.

Kivituhkan saavuttua olikin vuorossa lapioimista, kärräämistä ja taas lapioimista. Tilasin kivituhkan suursäkissä, joka pudotettiin autokuormasta yläpihalle. Säkistä kivituhka oli siirrettävä kottikärryyn, joka taasen oli kärrättävä alapihalle. Kuormaa ei voinut oikopäätä kipata käytävälle, sillä osa hiekasta olisi silloin mennyt istutusalueiden puolelle. Vaikka käytävä kuvassa näyttääkin aika leveältä, todellisuudessa sen leveys on alle metrin. 

Saatuani käytäville sopivan paksuisen kerroksen kivituhkaa, istutin vielä betonista tekemäni rapsku- ja ympyrälaatat takaisin. Luultavasti joudun kivituhkaa vielä lisäämään, sillä vaikka se tiivistyy heti alkuun ihan hyvin, torstaipäivän sade on varmasti painanut sitä lisää.

Saadakseni reunanauhan pysymään kunnolla pystyssä ja suorassa, tuin sitä paikoin molemmilta puolilta pienillä kivillä. Viimeistelin istutusalueet tuoreella mullalla, joka myös peitti tukemiseen käytetyt kivet. Kuvassa oikealla näkyvien havujen alustat suojasin katekankaalla, sillä en halua niitä peittämään mittavia akileijakasvustoja. Tarkoitus on peittää kankaan päällä oleva multa myöhemmin hakkeella.

Kivituhka näyttää kuvissa hyvin vaalealta, mutta todellisuudessa se on tumman harmaata ja väri tummenee pahimman kivipölyn sen pinnasta sekoittuessa. 

Pallokrysanteemi

Vaikka välillä manaankin itse itselleni järjestämiä ylimääräisiä hommia, ovat ne kuitenkin varsinaista hermolepoa ja terapiaa tämän hetken omaishoitohommien lomassa. Isän muisti on heikentynyt kuluneen vuoden aikana melkoisesti ja parin viime päivän aikana olen etsinyt hänen hukkaamiaan laskuja ja maksanut kadotetuista laskuista seuranneita muistutusmaksuja. 

Onneksi sain isän keväällä myöntymään verkkopankin avaamiseen, joten nyt valtaosa laskuista on muutettu e-laskuiksi ja voimme setviä maksettuja ja maksamattomia laskuja yhdessä hänen kanssaan kotona sen sijaan, että matkaisimme pankkiin. Jonne sinnekin on varattava aika, jos asia on vähänkin monimutkaisempi. Varmasti olisi korkea aika miettiä raha-asioiden virallistakin siirtämistä jonkun muun hoidettavaksi, mutta miten sen esittää isälle, joka on koko elämänsä vastannut omien asioidensa lisäksi myös monien muiden ihmisten asioiden hoitamisesta. 

Sain myös vihdoin kotihoidon lääkäriltä isälle lähetteen muistiklinikalle. Aikamoisen vääntämisen tulos sekin, keväällä ei kuulemma kriteerit vielä täyttyneet. Isä myöntää itsekin, että hänellä on ongelmia muistinsa kanssa. Me läheiset näemme ja koemme sen konkreettisesti. 

Pelkät muistiongelmat voisi laittaa vanhuuden piikkiin, mutta kun isän käytös on selvästi muuttunut. Hänestä on tullut riitainen ja sotkuinen. Niin peseytymisestä kuin vaatteiden vaihdostakin syntyy joka kerran riita. Hän pudottaa ruokaa rinnuksille, tahraa hihansa kastikkeeseen ja sotkee myös ympäristönsä syödessään. Mies, joka on aiemmin ollut äärimmäisen siisti ja pukeutumisestaan tarkka ihminen, kulkisi vaikka koko kuukauden samassa paidassa ja sukissa.

Isä väittää voittaneensa lotossa, mutta rahat on hänen mukaansa häneltä huijattu. Joka kerran vanhempieni luo mennessäni, käymme saman lottoasian läpi. Ei hän sitä seuraavalla kerralla muista ja aloittaa jälleen alusta. Monessa muussakin asiassa hänestä on tullut hyvin epäluuloinen ja etenkin raha-asioissa häntä aina huijataan. Lääkkeiden ottaminen on oma lukunsa. Isän mielestä ne on aina jaettu väärin ja hän järjestelee lääkkeitään ja ottaa niitä oman päänsä mukaan. Aika usein jättää ottamatta kokonaan.

On siis aivan ihana kotona vaihtaa pihavaatteet päälle ja purkaa turhautumisensa lapion ja kottikärryjen kanssa voimailuun ja kukkien nyppimiseen. Sinne ne huolet ja murheet uppoavat puutarhan multaan ja taas jaksaa soittaa äidille kuullakseen uusista ongelmista ja valmistautuakseen niiden kukistamiseen. Elämä on nyt tällaista, mutta ei sen sureminen mitään auta. Mennään hetki kerrallansa eteenpäin.

Lämmin kiitos ihanasta Elsa Beskowin kuvin koristellusta mukista, jonka sain Parasta aikaa -blogin arvonnassa. Näitä mukeja olenkin katsellut Tukholmassa käydessäni ja muistelen niitä nyt myytävän Suomessa myös Hemtexin myymälöissä. Ehkä hankin tälle parin jollain toisella kukalla koristettuna, vaikka pidän kyllä todella paljon juuri tästä kuviosta.

Kiitos myös valosarjasta Kukkia ja koukeroita -blogin Tuulikille. Arvontaa en voittanut, mutta Tuulikin kanojen, Allin ja Nupun puhekuplakeskustelun sanoitus miellytti Tuulikkia. Aika hauskoja vuorosanoja olivat monet muutkin keksineet. Valosarja odottaa pöydällä, kunhan kerkiän näihin kodin sisäpuolisiin asioihin paneutua.

Päässä vellovan kaaoksen selkeytystä

Sipuleita istuttaessani ja muutenkin pihalla möyriessäni on tuntunut, että syksy tuli jotenkin yllättävän nopeasti ja kenties aikaisinkin. Piti oikein katsoa kalenterista ja täältä blogista, millaista on ollut vuosi sitten. Oikeastaan aika samanlaista. Puutarhassa ovat samat kukat kukkineet, kuin nytkin ja kasvarissakin ovat tomaatit edelleen olleet kypsymässä. Nyt olen jo siivonnut koko kasvarin tyhjäksi.

Mehitähti

Yöpakkasia ei meillä ole vielä ollut, mutta ei ole paljon puuttunut. Perjantaina päivälläkin lämpöä riitti nippa nappa kymmenen astetta, mikä tuntui luissa ja ytimissä, kun pitkään on ulkonakin pärjännyt ihan kesätamineissa. Tosin aamuisin viisiasteisessa autossa kädet kaipaavat käsineitä, eikä varpaatkaan pikkukengissä kovin lämpimiksi oloaan tunne.

Komeamaksaruoho

Sieltä täältä olen leikannut pystyyn kuivuneita tai muuten ruskeiksi menneitä perennanvarsia ja silpunnut niitä kompostiin. Suurin osa on edelleen paikallaan ja jotkut vielä kukkivat täyttä päätä. Kesäkukat alkavat pääosin jo olla aikansa eläneitä ja suurin osa onkin päässyt kompostia täydentämään. Pelaguut ja verenpisarat vein viikolla autotalliin, jossa ne saavat olla, kunnes sielläkin alkaa olla liian kylmä. Begoniat ovat edelleen amppeleissa ja jättikukkainen daalia mullassa. Luin jostakin, että daaliat kaivetaan ylös vasta, kun niitä on pakkanen ensi kerran puraissut. 

Punainen begonia roikkuu edelleen pergolan katossa

Joka kerran kellariin mennessä sinne on vietävää sylin täydeltä. Voin olla siinä mielessä tyytyväinen, että meillä on tilaa säilyttää kausitavaroita. Syksyisin usein mietin, mihin ihmeessä kaikki työvälineet, purkit, purnukat ja oheistavarat oikein tunkisin, ellei olisi kellaria ja muita varastotiloja. Toisaalta, mitä enemmän säilytystilaa, sen enemmän näyttää olevan säilytettävääkin. On niin helppo laittaa turhaakin tavaraa säilöön, kun ainakaan tilanpuutteen vuoksi siitä ei tarvitse luopua.

Syysleimu - Phlox paniculata

Minulla on ollut aina tapana kerätä valtaosa puutarhatarvikkeista talveksi kellariin. Jopa useimmat puutarhakoristeet olen laittanut suojaan. Nyt mietinkin, mitä voisi jättää puutarhaan talveksi? Mikä kestää sateen, pakkasen ja lumen painon ja mikä kenties vain kaunistuu ruostuessaan? Joidenkin tavaroiden edestakaisin rahtaaminen tuntuu niin tylsältä. 

Työvälineet meillä säilytetään kellarissa kesälläkin. Ainoastaan jotkut useimmin käytössä olevat työkalut olen sijoittanut alapihan puuvajaan. Lapio, talikko, harava, pieni möyhennin, pienet oksasakset ja muutamia muita sellaisia, joita parhaimmillaan tarvitsee päivittäin. Ja kottikärryt ilman muuta. Niiden tulee olla helposti ja nopeasti saatavilla. Talveksi nekin matkaavat kellariin.

Puuvaja elokuussa

Viime vuoden juttuja blogista lukiessani totesin, että tässä on vielä rutkasti hyvää aikaa tehdä puutarhassa jos jonkinlaisia mullistuksia. En nyt ole aikeissa rakentaa uusia istutusalueita, mutta vanhoissa on kyllä kohennettavaa. Olopihan kukkapenkin kunnostus on edennyt ehkä piirun verran, mutta ei alkuunkaan riittävästi. Pari päivää sitten jo siellä kaivelin, mutta sitten päätin, että antaa olla. Penkille ei edelleenkään ole kunnon suunnitelmaa, eikä niin ollen myöskään mitään istutettavaa. 

Clematis Aljonushka, joka jaksaa edelleen kukkia

Nyt olen kuitenkin tullut toisiin aatoksiin - ties kuinka monennen kerran. Ehkä sittenkin kannattaa näin syksyllä laittaa puitteet kuntoon, jolloin pääsee heti keväällä istuttamaan uusia kasveja. Talven aikana voi miettiä, mitä kasveja haluaa. Näin ei tule tehtyä äkkipäätöksiä, vaan hankinnat ovat harkittuja. Lisäksi keväällä on kasvien tarjonta runsaampaa.

Lidlistä keväällä ostettu alppipiikkiputki on myös sitkeä kukkija.

Näin ne suunnitelmat vähitellen asettuvat omassa pienessä päässä järjestykseen, vaikka välillä tuntuu, että siellä on vallalla pelkästään suurensuuri kaaos. Olen huomannut, että myös tällä asioiden blogiin kirjaamisella on selkeyttävä vaikutus. Varsinkin, jos jostain ideasta syntyy vuorovaikutuksellinen keskustelu, kuten usein tapahtuu.

Nyt siis kivituhkaa tilaamaan, jotta saan perusaineksia suunnitelmien toteuttamiseen.