Suhisee, kohisee ja poksahtelee

Arovuokko - Anemone sylvestris

Jos kevät ja alkukesä olikin kylmä, kasvit näyttävät kirivän viiveen vauhdilla kiinni. Tuntuu, että puutarhassa suhisee, kohisee ja poksahtelee, kun kaikki kasvaa ja aukeaa niin kiivaassa tahdissa. Tämän päivän kuvat ovat jo huomenna vanhoja. Nyt kyllä tuntuu, ettei millään perässä pysy.

Allium Purple Sensation

Tulppaanit ovat kukintansa loppusuoralla. Nurmikkoa leikatessani Exotic Emperorin valkoisia terälehtiä leijaili vihreälle nurmelle kilvan putoilevien omenankukkien kanssa. Laukat sen sijaan kuorivat kalvoja nuppujensa ympäriltä aloittaakseen hiljaisen huojuntansa siellä täällä puutarhassa.

Pihalla on paljon tekemistä ja toisinaan tuntuu, että enin aika menee turhaan haahuiluun, kun ei oikein tiedä, mistä kulloinkin aloittaa. Yritän olla johdonmukainen hommissani, mutta yllättäen löydänkin itseni tekemästä jotain ihan muuta, mihin alunperin lähdin. Niin kävi viikolla yhtenä iltana, kun lähdin kasvariin kastelemaan tomaatteja. 

Alapihalle, kasvariin pitää kiertää joko puuvajan rinteen kautta tai suoraan rappusia, jolloin joutuu kiertämään Kiemurapenkin. Pitkään minua on jo häirinnyt tuo Kiemurapenkin kiertäminen ja niinpä sitten tein oikopolun penkin kapeimpaan kohtaan, joka sattuu juuri kasvarin kulmalle. Oikopolun vuoksi jouduin siirtämään muutamia kasveja, vaan se ei haitannut. Kiemurapenkin toisessa päässä oli sopivasti aukkopaikkoja. Tulipa samalla kaivettua vuosi sitten kuolleen sammalruusun jäänteen pois. 

Akileija

Akileijat ovat aloittaneet kukintansa. Ne kuuluvat pihan hippiyhdyskuntaan sormustinkukkien ohella. Kasvavat ja kukkivat ihan missä lystäävät ja milloin minkäkin värisinä. Jalommat akileijat vasta kasvattelevat nuppujaan, mutta Lidlin mix-pussukasta purkkiin istuttamani ja sittemmin kukkapenkkiin siirtämäni akileijat jo kukkivat.

Akileija aroniapensaikossa

Clematis Alpina

Alppikärhöt ovat jo kukintansa aloittaneet. Vanhin kärhöistäni eli sininen alppikärhö kukkii runsaana ja sen versot ovat jo kasvaneet mittaa kiemurrellen köynnöstuesta pikkupuutarhan vuorimäntyyn. Alppikärhöjä täytyy hankkia lisää, sillä ne ovat helppoja ja kestäviä ja kukkivat runsaasti ensimmäisten joukossa.

Clematis alpina 'Purple Dream'

Toinen alppikärhöni, Purple Dream on viime kesän ostoksia ja sen kukintaa en vielä ole nähnytkään. Yksi nuppu siitä jo löytyi, joten kauaa ei tarvitse odottaa.

Kurjenmiekka - Iris germanica

Kurjenmiekatkin ovat jo nuppuvaiheessa. Minulle tulee näistä nupuista aina mieleen jokin pitkänokkainen kahlaajalintu, joka tepastelee kavereidensa kanssa puutarhani kosteikossa - jollaista ei siis ole. Ihan vaan mielikuva kurjenmiekkapöheikössä pullistuvista nupuista.

Jaloängelmä - Thalictrum delabayi

Pikkupuutarhan jaloängelmäkin on jo päässyt nuppuvaiheeseen. Pikkupuutarhan sain jokin aika sitten siivottua. Haravoin pikkupuutarhan hiekkakäytävät, kitkin rikkaruohot, lisäsin kivipenkkiin uutta multaa ja tuin penkin reunoja tietyömaalta hakemillani kivillä. Kunhan joskus lakkaan köyhtymästä, ostan metallisia penkinrajaajia, jolloin voin heittää kaatopaikalle kaikki muoviset reunanauhaviritelmät ja purkaa väliaikaiset rakennelmat. Toisaalta kasvien kasvaessa minun viritelmäni yleensä katoavat lehtimassaan, eikä niitä juuri näy.

Kellukka - Geum 'Mai Tai'

Kotiin palannut kivi alkaa löytää kavereita kupeelleen ja nurmi sen ympäriltä katoaa pala palalta. Jo aiemmin siirsin tontin toiselta laidalta kaksi kitukasvuista syreeniä (kuvassa vasemmalla) kiven läheisyyteen. En ole varma, onko elossa oleva syreeni Isabellansyreeni 'James MacFarlane' vai Sensation. Se toinen nimittäin osoittautui jo siirtovaiheessa elottomaksi, eikä kirjanpidostani selviä, kumpi on kumpi.

Siirsin samaan penkkiin myös syksystä väliaikaisessa istutuksessa olleen ja paikkaansa etsineen kääpiöhopeakuusen sekä rinteestä mantsuriankärhön, joka yllättäen sekin oli herännyt eloon. Syreenin taakse aitaa vasten kiipeilemään istutin säleikkövilliviinin ja kiven toiselle puolelle neljän euron köynnöskuusama 'Dropmore Scarlet'in.

Menin viikolla puutarhamyymälään hakemaan koristeomena Makamikia, mutta kotiin tulin Musta Rudolfin kanssa, lapun mukaan. Se on nyt kiven kupeessa, hopeakuusen takana. 

Koristeomena - Malus 'Musta Rudolf'? - ei kyllä vastaa kuvausta

Muiden pihoissa koristeomenapuut ovat kukkineet aivan upeasti. Minulla on pikkupuutarhassa toissa vuonna sinne istutetut Royalty ja Aamurusko, joista Royalty kukki tänä vuonna yhden kukan verran. Aamurusko ei sitäkään. Jaksan uskoa ja toivoa, että vielä minunkin pihassani nähdään punaisista kukista tulvillaan olevia puita ja siksi päätin hankkia yhden koristeomenapuun lisää. Musta Rudolfini lehdet eivät kyllä näytä laisinkaan siltä, miltä niiden kuvausten mukaan pitäisi. Tummat ja liuskoittuneet, ei todellakaan. Olisiko kotiin tullut sittenkin Makamik tai Kadetti?

Koristemansikka - Fragaria x roxea 'Pink Panda'

Inkan pihan Inkalta saatu koristemansikka Pink Panda on jo pitkään kukkinut ja kasvattanut versojaan pitkin Päivänliljapenkkiä. Viime kesänä luulin, että siitä voisi tulla riesa innokkaaksi heittäytyvän kasvun vuoksi, mutta ei sentään. Ylimääräiset versot ja mansikan tapaan versoihin kasvavat "tupsut" on helppo nypätä pois ja laittaa vaikka purkkiin jaettavaksi muille.

Kurjenpolvi - Geranium

Ensimmäinen kurjenpolven kukkakin on jo avautunut. Olen ajat sitten mennyt sekaisin kurjenpolvieni nimistä. Kyläkurjenpolven sentään tunnistan, sillä se kasvaa korkeaksi. Kirjanpitoni mukaan minulla on verikurjenpolvea, tuoksukurjenpolvea ja peittokurjenpolvea sekä valkoista ja sinistä kyläkurjenpolvea. Kurjenpolvi on etevä lisääntymään ja siksipä sitä on tullut jaettua ja istutettua vähän sinne sun tänne. Sillä tiellä ovat nimet seonneet.

Lemmikki - Myosotis

Lemmikki on tänä kesänä kukkinut runsaana. Sininen ja valkoinen versio ovat tulleet pihaani ihan omia teitään. Loppukesästä lemmikin kasvusto ei enää ole yhtä viehättävä ja silloin olen surutta kiskonut ruskeita risukasoja kompostiin. Ensimmäisillä kerroilla pelkäsin, että saan sanoa hyvästit lemmikeille. Turha luulo, sillä niitä ruskeita varsia koskiessa saattaa kuulla satojen siemenien varisevan maahan ja siellä niitä on varmasti jo toinen mokoma omatoimisesti pudonneina. 

Lemmikki - Myosotis

Helsingin kevätmessuilta ostin kaksi pinkkiä lemmikkiä. Istutin ne alkuun purkkeihin, kun en ollut varma lopullisesta sijoituspaikasta. Päätin sitten istuttaa kumpaisenkin Ruusupenkkiin, jossa ne hetken näyttivät siltä, etteivät jaksa lähteä kasvamaan. Nyttemmin molemmat puskat ovat runsastuneet ja pukkaavat uusia kukkia. Toivottavasti leviävät ja myös pysyvät pinkkeinä.

Loistotädyke - Veronica austriaca

Loistotädykekin on jo availemassa kukkavanaansa. Tätä kuvaa katsellessa tuli mieleen ajatus, että tädykkeelle pitäisi ehkä etsiä parempi paikka. Nykyisellään, puutarhaportin kupeessa se tuppaa kaatumaan käytävälle.

Mantelityräkki - Euphorbia amygdaloides

Kevätmessuilta niinikään ostin Mantelityräkin. Tyräkit ovat minulle uusi tuttavuus ja ensikosketus niihin tuli vasta viime kesänä saatuani Saaripalstan Sailalta Chamelleonin, joka ilokseni on selvinnyt talvesta ja kasvaa hyvävointisena. 

Tarhalaukkaneilikka - Armeria maritima 'Splendens'

Kuvan vaaleanpunaista kukkaa ihmettelin parinakin päivänä. En saanut minkäänlaista muistikuvaa, että olisin sellaisen istuttanut Vasenrinteeseen. Neilikka se selvästi on ja etsin listoistani dianthusta. Onkin tarhalaukkaneilikka eli armeria maritima. Tämä on yksi niistä harvoista Honkkarin "neljä kympillä" taimista, joka on selvinnyt seuraavaan kesään.

Rhododendron Catawbiense Grandiflorum

Suuri ilonaiheeni on 10 vuoden tauon jälkeen vihdoin kukkiva rhodo. Pensas ei ole kovin suuri, mutta uusia lehtiä se on tehnyt joka vuosi. Viime kesänä annoin rhodoille muutaman kerran rhodolannoitetta, joten ehkä siitä on ollut apua.

Kellarissa on pari hyllyä täynnä kaikenlaisia ruukkuja, mutta jostain kumman syystä koskaan siellä ei ole juuri oikeanlaista ruukkua. Varsinkin sopivista suojaruukuista näyttää olevan aina pulaa. Sinkkiruukkujen kalvaan hopea väri ei oikein sovi meidän tummapuisiin kalusteisiin ja patioon, joten keksin suhauttaa ruukkujen ulkopinnan tummanruskealla maalilla. Spraypullo maksoi vajaan viisi euroa ja sillä suhauttelin ruskeaksi kuusi purkkia. Ruusuliisakin näyttää kirkkaamalta ruskeaa ruukkua vasten. 

Sinivaleunikko - Meconopsis

Päivänliljapenkissä on kaksi sinivaleunikkoa. Tai toinen on komeavaleunikko ja toinen lila sinivaleunikko. Nyt en tiedä, kumpi on kumpi. Lehtien väri on toisella vaaleampi. Toisen olen ostanut Vakka-Taimesta komeavaleunikko Blue Fertilenä, lilan kasvattanut itse Tylsän Mörököllin siemenistä. Nuppu näkyy jo, joten lähitulevaisuudessa ratkeaa, kumpi on kumpi.

Unikko - Papaver orientale

Unikoiden nuput paisuvat päivä päivältä ja varmasti pian kuuluu poksahdus toisensa jälkeen. Pitää olla tarkkana, sillä muutos tapahtuu hetkessä, eikä ne kukatkaan kovin pitkään loista. Onneksi näitä palluroita on sen verran monta ja jokainen vähän eri vaiheessa, joten varmasti ehdin kukintaan mukaan.

Idänvirpiangervo - Spiraea chamaedryfolia

Norjanangervojen kukinta meni ohi hujauksessa. Lämpö avasi kukat ja viime keskiviikon koko päivän kestänyt sade liotti kukkien terälehdet ruskeiksi. Tuoksu oli mahtava. Nyt on idänvirpiangervon vuoro. Naapurin aikanaan istuttamat pensaat ovat versoneet meidänkin puolelle. Näin kukinnan aikaan ne ovat kuin valkeaa harsopilveä.

Pihasyreeni - Syringa vulgaris

Kesän tuoksusta pitää huolen juuri nyt syreeni. Illalla sen tuoksu tuntuu voimistuvan ja yhdessä mustarastaan huilumaisen laulun kanssa syreenien tuoksu on vain koettava. Tai aamusella käen kukkuessa, kuten tänään. 

Tulipa maratonpostaus. Katselkaa ja lukekaa, jos jaksatte. Tämän kun on tarkoitus toimia samalla puutarhapäiväkirjana, ei ihan kaikkea voi poiskaan karsia. 

Mukavaa kesäkuista alkuviikkoa kaikille!

Lisää tulppaaneja

Tulipa Groenland - ei kyllä ihan vastaa pussin kuvaa.

Ihan pakko julkaista näitä tulppukuvia ja -juttuja lisää. Ainakin itse palaan näihin postauksiin syksyllä ja vuoden päästä keväällä uudelleen miettiessäni niin uusien sipulien istuttamista, kuin muitakin sipuleihin liittyviä asioita.

Tulipa Carnaval de Nice, vuosi sitten kerrotumpi kuin nyt.

Tulppaanielämä onkin osoittautunut aika vaativaksi. Maasta ei nousekaan sen näköisiä tulppaaneja, joita mielestäni olen istuttanut. Nupulla kukat ovat eri näköisiä, kuin mitä sipulipussin kuvassa täydessä komeudessaan. Edellisvuoden ja sitäkin vanhemmat tulppaanit nousevat pienikokoisempina ja värikin saattaa olla haalistunut. Ja sitten joissakin pusseissa ei ilmeisesti vaan ole sitä, mitä kuvan ja nimenkin mukaan pitäisi.

Tulipa Peach Blossom

Sinänsä sillä ei ole mitään väliä, nouseeko penkistä tismalleen kuvan mukainen tulppu. Kunhan sieltä joku nousee. Olen ylen onnellinen ja iloinen ihan jokaisesta nousevasta sipulikukasta. Minä kun en ole kovin paljon niitä istutellut minkään värikoodin tai yhteensopivuuden mukaan. Yleensä syksyllä olen jo niin väsynyt kaikkeen kaivamiseen ja istuttamiseen, että sipulit pitää vain saada maahan mitä nopeimmin. Tilatessa ja ostaessa olen ehkä herkutellut ajatuksella sointuvuudesta ja kukkimisajankohdista, mutta pakkasten kovaa vauhtia lähestyessä päällimmäisenä keikkuu ajatus yksinkertaisesti vain saada sipulit äkkiä multaan.

Moni blogini seuraaja tietääkin, että olen listaihminen eli tykkään laatia kaikenlaisia luetteloita, taulukoita ja listoja. Ihan kirjallisessa muodossa päivämäärineen ja istutusajankohtineen. Aakkosjärjestyksessä latinankielisen nimen mukaan. 

Ongelma lienee siinä, että pihamaalla lapion ja multapussin kanssa heiluessani minulla ei ole sihteeriä, joka sillä silmänräpäyksellä laittaisi istutustiedot ajantasaiseen listaan. En todellakaan iltasella suihkun ja keittiön kautta multahommista saapuessani enää jaksa istua tietokoneen ääreen kirjaamaan päivän koitoksia. Saattaapa vierähtää pitkäkin tovi ennen, kuin tiedot on päivitetty. Niinpä sitten päälle päin hienot tilinpitoni sipuleista ja istutuksista ovat osin puutteellisia tai jopa virheellisiä. 

Tulipa Exotic Emperor

Olen toki merkannut useimmat sipuli-istutuksenikin taimitikuilla. Lumien sulaessa ne olivat vielä paikallaan ja moni on edelleen. Eivät kuitenkaan kaikki. Eivätkä varsinkaan edellisten vuosien taimitikut. Jos ovatkin, eivät ole enää luettavissa.

Tulipa Florosa - tässä vaiheessa tiukasti nupulla.

Minulla ei valitettavasti ole samanlaista kasvitietäjän lahjaa, kuin esimerkiksi Saaripalstan Sailalla. Hän taitaa tunnistaa kasvin kuin kasvin pelkästään vilkaisemalla sitä. Minä häthätää tiedän jonkun kasvin sukunimen, mutta Sailapa luettelee kasvin kaikki nimet ja niiden kummit ja kaimatkin. Talven aikana unohdan valtaosan nimistä autuaasti ja keväällä opettelen ne sitten uudelleen. Äkkiä se käy, kun prosessissa on jo monen vuoden rutiini. Kaikesta huolimatta tulputkin menevät minulta sekaisin. 

Tulipa Silver Parrot

Eipä kai jokaisen tarvitsekaan mikään mestari olla. Ei edes näissä kasviasioissa. Siinä mielessä nimet ovat kuitenkin hyödyllistä tietoa, että esimerkiksi kauniin tulppaanin tavatessaan olisi mukava hankkia sellainen omaan puutarhaan. Myös ensi vuonna ja kenties senkin jälkeen. Ja kun omassa blogissa jonkun hienon tulpun kuvan julkaisee, se saattaa herättää muissa lukijoissa kutkuttavan "tuon minäkin haluan" -tunteen, jolloin olisi kiva kertoa kukan oikean ja rehellisen nimen helpottaakseen toisen tulppuhurahduksen kohdanneen ihmisen etsintää.

Tuilpa Charming Beauty

Tulevana syksynä täytyy olla tarkempi kirjanpidon suhteen. Jos siis sipulikirjanpitoa aikoo pitää, on syytä selventää, mitä tarkoittaa jonkun kukkapenkin "keskivaihe". Näin jälkikäteen se ei kerro kyllä yhtään mitään. Ei, jos se sama keskivaihe lukee monen muunkin sipulin kohdalla. Isossa kukkapenkissä keskivaihe on vieläpä varsin laaja käsite.

Tulipa Temple's Favourite

Voisin tietenkin helpottaa niin kirjaamista kuin keväistä arvausleikkiäkin sillä, että istutan alapihalle vain yhtä sorttia ja yläpihalle toista. Ei, aika tylsää ja vaikeahan sitä on pysyä missään suunnitelmassa siinä vaiheessa, kun syksyn sipuliluettelot ilmestyvät. Niissä on toinen toistaan ihanampia kuvia, joiden ostoskoriin klikkaamista rajoittaa vain ja ainoastaan viivan alle muodostuva loppusumma. Tai ei sekään, vaan tärkeä kysymys, millä sen loppusumman maksaa.

Tulipa Triumf

Tulppaanit ovat kauneimmillaan suurina ryhminä. En ole käynyt Keukenhofissa, mutta kuvia toki olen nähnyt. Miten upeita ovatkaan eri väriset massaistutukset ja väreistä muodostuvat kuviot. Vaan tänä keväänä huomaan, että kaunis voi olla yksi tai kaksi tulppua jonkun toisen kasvin lomassa. Yksinkertainen kirkkaanpunainen Triumf on ihastuttavan kaino kumppani kukkapenkistä nousevalle pionin lehdelle nojatessaan sen yöllisen sateen kosteuttamaa reunaa.

Tulipa Triumph 'Purple Prince'

Katseen vangitsee myös Purple Prince ruosteisen köynnöstuen edessä odotellessaan maasta hiljakseen ponnistavaa lumikärhöä ja köynnöskuusamaa.

Tulppaanit ovat kuvauksellisia jokaisessa olomuodossaan. Tykkään melkein kaikkien kukkien nupuista ja joidenkin kasvien nupuista vielä enemmän. Liljojen, kärhöjen ja tulppujen nuppuja voin käydä katsomassa ja ihastelemassa päivittäin. Mikä voima kätkeytyykään kukkanuppuun, kun se kypsyttelee terälehtiä avautumaan. Väri ja muoto muuttuu nupun kypsyessä ja viimein se ei enää voi muuta kuin avautua. Ehkä varhaisen kesäaamun hiljaisuudessa saattaisi kuulla jopa pieniä poksahduksia, kun tulppaanit avautuvat.

Tulipa Persian Pearl

Raekuuro hakkasi keittiön ikkunan alla olevat pikkutulppaanit ihan maata myöten. Kyllä ne siitä taas nousivat, mutta ovat pysyneet kylmyyden vuoksi nupulla.

Tulipa Pimpernel

Kun yhtenä syksynä istuttaa 10 tietyn tulppaanin sipulia, niistä hyvänä keväänä nousee jokainen. Seuraavana ehkä viisi tai kolme ja kolmantena keväänä kenties enää yksi. Se yksi ainokainen saattaa jäädä kummittelemaan useammaksi vuodeksi. Kooltaan vähitellen pienempänä ja matalampana. Kunnes sekään ei enää jaksa nousta. Näin noille erikoisuuksille käy ainakin minun puutarhassani.  

Rahaa ajatellen jalostettujen tulppaanien istuttaminen on aikamoista tuhlaamista. Vaan niin on elämässä moni muukin asia. Yksi ostaa merkkivaatteita, toinen lentää pari kertaa vuodessa ulkomaille ja kolmas törsää johonkin muuhun. Minä laitan ilomielin roposeni tulppaaneihin ja muihinkin kasveihin. Minulle se on henkistä pääomaa, joka kirpaisee kukkarossa hankinnan hetkellä muuttuen sijoitukseksi heti kukinnnan alkaessa. En kadu ainuttakaan tulppaaniostosta. En niitäkään, joista aika on jättänyt jo vuosia sitten. Ilo niistä on koettu ja se on jossain sisimmässä yhä tallella.

Tulipa Purissima

Purissimat alkoivat kukkimaan ensimmäisten tulppaanien joukossa. Nyt ne jo lopettelevat. Nämä ovat yksinkertaisuudessaan ihastuttavia. Ehkä ensi vuonna laitan niiden oheen jotain muutakin väriä korostamaan Purissiman vaaleaa tyylikkyyttä.

Saattaa hyvinkin olla, ettei tämä ole kesän viimeinen tulppupostaus. Flororosakin on vasta nupulla... Ei näitä voi vastustaa, eihän!

Omput kukkii

Omput kukkii ja kiirettä pitää. Juuri nyt viettäisin kaiken aikani puutarhassa, jos vain saisin valita. Kaikki kasvaa ja kehittyy sellaisella voimalla, ettei millään ehdi edes jokaista asiaa nähdä, puhumattakaan, että saisi ne kuvattua.

Ihanaa, että vihdoin tuli myös kesäinen lämpö. Ei voi muuta, kuin nauttia jokaisesta hetkestä ja imeä niistä voimaa tulevia päiviä varten.

Mukavaa viikon jatkoa teille kaikille!
 

Juuso 16 v

Juuso täytti lauantaina 16 vuotta. Ihmisen iässä se vastaa 80 vuotta, joten Juusoa voi siis jo hyvällä syyllä kutsua vanhukseksi. Vielä riittää pojassa virtaa ja vauhtia, mutta eittämättä ikääntyminen jo näkyy.

Aiemmin keväällä Juuso oli eläinlääkärissä, jossa tehtiin hyvinkin perusteelliset tutkimukset. Kaikki arvot olivat hyvät ja muutenkin kissa terve, vaikka olin jo pelännyt vähintäänkin ikääntyville kolleille tavallisia munuaisvaivoja. Mielestäni Juuso juo paljon, mutta mitään ei löytynyt. Lääkärin mukaan 5 dl päivässä tai enemmän on kissan juomaksi määräksi iso. Sitä määrää Juuso ei tarkkailuni mukaan juo.

Juuso nukkuu paljon, mutta niin kissat ylipäätään tekevät. Normaali kissan vuorokautinen unimäärä voi olla jopa 20 tuntia. Sisällä leikkihiiret eivät enää kiinnosta, eivätkä ne saa kyytiä pitkin lattioita. Aamulla matot ovat samalla tavoin ojossa ja kynät pöydillä, kuin illalla nukkumaan mennessä. Juuso ei siis öisin enää ole yhtä aktiivinen, kuin nuoruusvuosinaan.

Leikkisyys ei silti ole Juusosta mihinkään kadonnut, vaan edelleen se välillä innostuu kanssani piilosille. Menee sohvan tai verhon taakse ja kuvittelee, ettei sitä kukaan sieltä huomaa. Sitten hölkyttelee toiseen huoneeseen ja palaa kurkkaamaan, tulinko perässä. Sitten taas vikkelästi jonkun huonekalun taakse kurkkimaan. Myös lakanoiden vaihdossa Juuson täytyy aina olla mukana. Mikäs sen mukavampaa, kuin livahtaa patjan ja lakanan väliin kömpimään ja sitten jäädä sinne pienille päikkäreille. Ehtii se mamma sänkynsä sijata myöhemminkin.

Ulkona Juuso ei enää viihdy. Varsinkaan, jos talonväki ei ole sen näköpiirissä. Hetken se saattaa nukkua kukkapenkissä tuijan varjossa tai leikkimökin terassilla. Mutta pian se on jo sisäoven nurkalla naukumassa takaisin sisälle. Ulos se edelleen haluaa tarpeilleen ja monta lenkkiä sen kanssa päivittäin tehdäänkin. Toisaalta kuluneen kevään aikana se on jälleen ruvennut käymään kodinhoitohuoneen pöydän alla olevalla hiekkalaatikollaan. Jouduin ostamaan uuden kissanhiekkasäkin varmasti ensimmäisen kerran viiteen vuoteen. Ehkä siitä on jopa pidempi aika.

Juuso on selvästi muuttunut jotenkin kulmikkaammaksi ja sen karvakin tuntuu minusta erilaiselta. Tokihan eläinkin muuttuu ikääntymisen myötä, mutta eläinlääkärin mukaan minä luultavasti myös katselen kissani olemusta eri tavoin. Kuin etsien siitä merkkejä sairaudesta, jonka haluaisin parannettavan, ettei yhteinen taipaleemme päättyisi ihan vielä.

Maailmalla kerrotaan jopa yli 30 vuotta eläneistä kissoista, mutta tarkkoja todisteita näin vanhoista kissoista ei kuitenkaan ole. Suomessa kissat elävät noin 20-vuotiaiksi. Jotkut muutaman vuoden yli, useimmat kuolevat nuorempina enenevässä määrin erilaisiin sairauksiin.

Juuso on aina ollut ihana kissa. Viisas ja persoonallinen, kuten tietenkin jokainen lemmikistään sanoo. Hellyydenrakas ja hellyyttävä myös. Sellainen se on edelleen. Yhteinen matkamme lyhenee vääjäämättä, mutta toivon Juuson saavan viettää kanssamme vielä muutaman vuoden terveenä.

Onnea ihana köllykkämme!
 
PS.
Meidän perheessä ja lähisuvussa on useita samanaikaisia syntymäpäiviä. Vuosi vaihtelee, mutta samalle päivälle riittää monta sankaria. Juuson synttäripostaus sattuu tyttäreni ja äitini syntymäpäivälle, 5.6. Onnea siis heillekin, vaikka kumpikaan tuskin tätä lukee. Onnittelen heitä siis muulla tavoin.