Adoptiotiikeri ja peltikissoja

Naapurin Mami-kissa 23.4.

Olemme saaneet hauskan vakiovieraan puutarhaamme. Erään lähinaapurin Mami-kissa loikoilee harva se aamu etupihan syyshortensian kupeessa. Aamuaurinko paistaa siihen lämpimästi ja samalla Mami voi tähtäillä kriikunassa ja marjakuusessa pyrähteleviä tinttejä.

Mamissa on paljon samaa, kuin meidän Juusossa. Silmät ovat vihreämmät ja turkissa enemmän ruskeaa. Mami on jonkun hylkäämä kotikissa. Naapuri etsi sen omistajaa, mutta ei löytynyt. Niinpä he käyttivät kissan eläinlääkärissä ja pitivät omanaan. 

Mami-kissa 2.6.

Mami on tyttökissa ja edelleen melko arka. Se ei anna koskettaa itseään. Pari kertaa se on ollut aikeissa tulla meille sisälle, kun pihaovi on ollut auki. Minut huomatessaan Mami on kuitenkin sännännyt nopeasti takaisin pihalle. Keväällä Mamin näki helposti sen hiipiessä puutarhassa. Nyt kasvit ovat kasvaneet ja useimmiten Mamista näkyy vain selkä ja hännänpää. Siitä on tullut meidän puutarhassamme hiiviskelevä adoptiotiikeri. Metsästäköön rauhassa hiiret ja myyrät puolestamme.

 
Mami haistelee varjoliljaani.

Löysin kellarista laatikon, jonka olin autuaasti unohtanut. Laatikossa oli kolme mustaa, vihreäsilmäistä peltikissaa. Muistan ostaneeni kissat erään kaupan alelaatikosta kympillä. Ja sitten unohdin pariksi vuodeksi kellariin.

Ripustin kissat metallisiin lyhtytelineisiin, joissa tuuli liikuttaa kissoja sopivan elävästi. Yhden kissoista siirsin jo marjapensaiden viereen, sillä räkätit ovat innostuneet napsimaan herukoista raakileita.

Kasvimaan kupeessa istuva kissa onnistuu pelästyttämään minut yllättävällä olemuksellaan. En ole vielä tottunut siihen, että kasvarin takaa ajatuksissani tullessani vastassa on musta kissa. Eiköhän me vielä tutuiksi tulla.

Malus Purpurea Musta Rudolf - Koristeomena

Kun yksi - tai tässä tapauksessa kaksi - koristeomenapuuta lopettaa kukintansa, kolmas aloittaa. Aamurusko ja Royalty ovat terälehtensä alas pudottaneet. Nyt on Musta Rudolfin vuoro. Herkullinen hänkin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Unikko, kellukka ja moni muu

Tulipa Black Parrot

Tulppaanien kukinta alkaa olla ohitse. Muutama myöhäinen yksilö on vielä avannut nuppunsa ja jokunen aiemmin aloittanut pitää yhä kiinni terälehdistään. Jokaisen kevään tulppaanikukinta on vähän edellistä erilaisempi. Tällä kertaa kiinnitti huomiota monien aiempina vuosina istutettujen tulppaanien yhtäkkinen nousu. Missä lienevät välillä seikkailleet, mutta nyt ovat yhden tai useamman varren voimin palanneet ilahduttamaan.

Tulipa Alibi

Papukaijat, ripsureunat ja monet muut hienohelmat vangitsevat katseen näyttävyydellään. Vaan kyllä on kaunis ihan tavallinenkin tulppaani. Varsinkin auringonvalon kuultaessa silkkisten terälehtien lävitse.

Tulipa Sweet Desiree

Asioiden ahkerana kirjaajana ja listojen laatijana olen tainnut laiskotella tai tarkkuudessa on tapahtunut lipsahduksia. Jokaiselle tulppaanille tai narsissille en ole löytänyt nimeä. Välillä olen jonkun kukan äärellä ihmetellyt, mistä kaveri on ylipäätään nenäni eteen tupsahtanut. Istutuslistan mukaan kun moista tulppua ei kyseisellä paikalla pitäisi olla laisinkaan. Pääasia, että kaunotar kukkii ja voi hyvin. Silloin olen minäkin tyytyväinen.

Nämä kaksi narsissia ovat täydellinen mysteeri. Allaspenkkiin en ole narsisseja istuttanut sitten penkin perustamisen. Olisiko käynyt niin, että kasveja siirrellessäni mukana olisi tullut pari narskun sipulia? Ei kai narsisseja taivaastakaan putoile. Sinänsä voisi olla hauskaa, kun syksyn tullen narsissinsipulit putoaisivat pilvistä suoraan niille kaivettuihin kuoppiin. Hups vain ja multaa päälle.

Geum connineum - Tulikellukka

Kellukat ovat olleet jo jonkin aikaa nupulla. Vihdoin kirkkaina oranssinpunaisina väriläiskänä loistavat tulikellukat kurkkivat Kiemurapenkistä kohti yläpihaa. Myös Pikkupuutarhan Kriikunapenkissä kasvaa muutama tulikellukka. Siellä ne näyttävät hauskoilta muuten vihreän kasvuston keskellä keikkuessaan.

Geum Mai Tai' - Kellukka

Kellukka Mai Tai on myös avannut ensimmäiset kukkansa, mutta se ei suostu nostamaan päätään ylös näyttääkseen kasvonsa. Ehkä seuraavat kukat kasvavat vähän korkeammiksi, jolloin onnistun paremmin ujuttamaan kameran niiden eteen.
 

Allium Purple Sensation

Tulppaanien lopetellessa laukat kiirehtivät aloittamaan ahtaalta näyttävien nuppujensa poksauttamista avoimiksi. Tässä jälleen kasvi, jota on kiva tarkkailla ja kuvata sen kaikissa vaiheissa. Niin nuppu, kukka kuin lopulta sateliittimainen siemenpallurakin vetävät kameraa puoleensa.

Aquilegia

Akileijoista ensimmäiset ovat jo avautuneet. Erikoisemmat eivät kaikki ole vielä edes nuppuvaiheessa. Akileija on tehokas siementäjä ja niinpä näitä kasveja on minulla mitä omituisimmissa paikoissa. Osan kitken pikkuruisina taimina, osan annan kasvaa niillä sijoillaan. Jos haluaa akileijan pois jostain, se on paras kitkeä pienenä. Isompana sillä on tuhdit juuret tiukasti ja syvällä maassa kiinni.

Papaver orientali 'Princess Victoria Louise' - Idänunikko

  
Unikoiden nuppuja täytyy vahtia silmä tarkkana. Hetkessä ne pullauttavat silkkimäiset terälehtensä ilmoille ja yhtä nopeasti koko kukinta saattaa olla ohi. Luulisi, että unikoiden levittäminen puutarhaan on helppoa, vaan ei näytä olevan. Joka syksy kerään sadat siemenet kuivahtaneista kodista kylvääkseni niitä muualle. Olen myös kaivanut unikon juurakoita siirtääkseni niitä toisiin kukkapenkkeihin. Ei tahdo onnistua. Joku sanoi, että unikko joko viihtyy tai ei viihdy. Siinä ei ilmeisesti minulla ole sanavaltaa. 

Vanhimpien pionien lomassa unikko viihtyy hyvin ja parhaiten aroniapensaiden tyvessä. Joskus niitä sieltä koitin siirtää parempiin paikkoihin, mutta unikko oli eri mieltä. Jatkoi vain lisääntymistään samaisessa paikassa. Kasvakoon siellä, mitäpä sitä unikon kanssa riitaa haastamaan.

Lilium martagon - Varjolilja

  
Varjoliljoista pidän kovasti. Ne ovat hassuja kasveja, sillä kukkapenkkien vähitellen vihertyessä näyttää, ettei ainuttakaan varjoliljaa näy missään. Sitten yhtenä päivänä niitä tunkee joukolla mullasta ja samantien ne ovat kasvattaneet vartta jo kymmenen viisitoista senttiä. Kuvan nuppuvaiheesta on vielä matkaa itse kukkimiseen. Hyvin jaksan odottaa. Parempi onkin, ettei kaikki ryntää samalla viikolla kukkimaan.

Syringa josikaea - Unkarinsyreeni

Syreenit kukkivat koulujen päättäjäisten aikaan. Niin nytkin. Pihasyreeni kukki meillä viime kesänä valtoimenaan, nyt vähän maltillisemmin. Unkarinsyreeni sen sijaan on nyt innokkaampi. Isabellansyreeni James MacFarlane:ssa on vain muutama nuppu. Viime kesänä se kukki ensimmäisen kerran ja runsaasti. Nyt siinä on paljon kuolleita oksia. Toivottavasti puu selviytyy.

Toukokuun viimeisen viikon ja kesäkuun ensimmäisen päivän tuuli on tuivertanut hurjalla vauhdilla. Kasvihuoneessa käydessä pelottaa, että koko kennomuovihökötys lentää avaruuteen. Hiekkakäytävät ja nurmikko ovat täynnä vaahteranlehtiä ja muuta roskaa. Patio myös. Mustat ikkunalaudat näyttävät järkyttäviltä sateen pilkuttamine siitepölyineen. Ei siis mitään vapaa-ajanongelmia. Kun yhden paikan saa siistityksi, seuraava jo odottaa vuoroaan.

Tuulentuiverruksessa voi aina puutarhatöitä tehdä. Kuvaaminen sen sijaan ei tahdo onnistua, kun kasvi katoaa näköpiiristä ennen kuin sen on ennättänyt tarkentaa.
 

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Jos oli kevät upeaa aikaa, niin on sitä juuri alkanut kesäkin. Tarhakylmänkukkien keskittyessä siementensä kypsyttämiseen, ruusut ja pionit jo pullistelevat nuppujaan. Niitä odotellessa kauniita päiviä teille kaikille!

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Maaginen tunnelma

Keskiviikkoaamuna kipaisin alapihalle avaamaan kasvihuoneen ovea. Portaita laskeutuessani ympärillä lehahti lukuisten perhosten joukko. Äkkisilmäyksellä ajattelin gammayökkösten jälleen kokoontuneen puutarhaamme. Tarkemmin katsoessa kyseessä ei ollutkaan gammayökköset, vaan isommat perhoset. En ole perhosasiantuntija, mutta eikö tuo ole ohdakeperhonen. Haalea sellainen. Perhoskirjan mukaan ohdakeperhonen haalenee vanhemmiten.

Maagista oli perhosten paljous. Portailta lentoon lähti iso joukko ja syreeneissä niitä lenteli kukasta kukkaan kymmenittäin. Aurinko paistoi heti aamusta lämpimästi unkarinsyreeneihin, jossa perhosia oli eniten. Välillä osa niistä laskeutui aroniapensaiden kukille ja kuvassa oleva levähti jalopähkämön lehdellä. Kuvaaminen oli hankalaa, sillä kamerani objektiivi ei kovin pitkälle zoomaa. 

Enpä samanlaista perhosten määrää kerralla ole millloinkaan nähnyt. Tunnelma oli intensiivinen ja minun oli vaikea lopettaa perhosten katselemista ja lähteä päivän tehtäviin. Melkein kuin olisin viettänyt aamun David Attenboroughin luonto-ohjelmassa. Huikeaa!

Lempeää kesäpäivää kaikille!
 

Kanttaus kannattaa

Lamprocapnos spectabilis - Särkynytsydän

Vuosia alapihamme oli lähinnä nurmikkoa. Marjapensaat ja omenapuut kasvoivat paikallaan ja nykyisten lavakaulusten tilalla oli isokokoinen kasvimaa. Nurmikko oli helppo leikata, mutta aikaa siihen meni. Melko tylsääkin oli toista tuntia ravata leikkurin kanssa pihaa päästä päähän. Lasten kasvaessa yhtenäiselle nurmikolle ei ollut entisenlaista tarvetta. Ei tarvittu tilaa pallopeleille eikä eväsretkiviltin levittämiselle. Surutta napsin nurmikosta lohkoja istutusalueiksi. Syntyi uusia ja uusia kukkapenkkejä; Kiemurapenkki, Päivänliljapenkki, Hortensiapenkki, Kurgaani, Ovaalipenkki jne. Piti saada paikkoja, joihin istuttaa kivoja kasveja.

Kriikunapolku kulkee Hortensiapenkin halki

Istutusalueiden rajaamisessa kokeilin erilaisia menetelmiä. Ensimmäiset kukkapenkit ympäröin kivillä. Se oli ihan nätin näköistä. Kuin helminauhat olisivat somistaneet penkkejä. Kummasti nurmikko kiemurteli kivien väleistä kohti kukkapenkkejä ja osoittautui varsin työlääksi nostella jokainen kivi pois paikaltaan saadakseen pois niiden alle ja ympäri luikertelevat rikat ja nurmikon. Yksi kerta uurastusta kesässä ei riittänyt, eikä aina kaksikaan.

Vasemmalla Ruusupenkki, oikealla Hortensiapenkin pää.

Luovuin pian kivistä ja tein nurmikon ja istutusalueiden väliin syvänteen, jonne upotin maarakennuskankaan kaistaleen peittäen sen kivituhkalla. Ajatuksena oli, että ruohonleikkurin toiset pyörät kulkisivat kivituhkapintaa pitkin ja nurmikon reunan saisi näin siististi tasattua. Mutta, mutta. Kyllä ne rikat kasvavat kivituhkassakin, samoin nurmikolta heinä lähti jälleen luikertamaan kohti multavaa kukkapenkkiä. Jokaista istutusaluetta en edes ehtinyt kangas-kivituhka -yhdistelmällä ympäröimään, kun jo siitä menetelmästä luovuin.

Päivänliljapenkki

Istutusalueiden kanttaus oli toki minulle tuttu termi, vaikka itse en ollut sitä kokeillut. Tuumasta toimeen siis. Käytin kanttaamiseen tavallista pistolapiota ja apuna laudanpätkää, jolla sain suunnan pysymään suorana. Myöhemmin ostin kanttausraudan, mutta jostain syystä tykkään mieluummin kantata lapiolla. 

Alkuun työstä syntyi ämpäreittäin kompostitavaraa, kun kantatessa irtoavat nurmituppaat oli kiikutettava pois. Ensin siis pala nurmea pois ja sitten pienellä haralla multa möyheäksi. Sentti sentiltä ja kukkapenkki kukkapenkiltä etenin, kunnes kaikki istutusalueet oli kantattu. Hedelmäpuita ja marjapensaita myöten. Uudet istutusalueet olen oitis rakentanut kanttausta käyttäen.

Vasemmalla Kurgaani, oikealla Kiemurapenkki.

 
Parina ensimmäisenä kesänä kanttauksia piti huoltaa aika tiiviisti, sillä näkymättömiä rikkoja ja ruohonpaloja jäi väkisinkin kanttausuriin. Nykyisin kanttaukset pysyvät siistinä melko vähällä työllä. Kun myöhään syksyllä ja varhain keväällä tekee työn kunnolla, voi kesän aikana kuljeskella lähinnä nyppimässä rikan sieltä toisen täältä.

Naapurin mielestä nurmikon leikkaaminen on hankalaa, kun pitää kiemurrella lukuisten kukkapenkkien välissä. Makuasia, nurmikonleikkuu on minulle yksi välttämättömyys monien muiden joukossa. Ruohonleikkurin kanssa kulkiessani ajatukset kulkevat omia teitään ja samalla teen havaintoja ympärilläni. Siinä ohessa saattaa syntyä ideoita. Eipä tarvitse kulkea tylsää suoraa, vaan matkassa on miellyttäviä mutkia. Vasta leikattu nurmikko ja siististi kantatut istutusalueet saavat koko puutarhan näyttämään hetken fiiniltä. Makuasia sekin, mutta minusta kanttaus kannattaa.

Puistopääty eli entinen Metsäpuutarha

Yläpihalla ei kanttauksia ole. Kulkuväylät erottaa istutusalueista kestopuinen lauta. Kun lakkaan köyhtymästä laitan yläpihan istutusalueita reunustamaan kunnon kivireunuksen. Vieläpä niin, että kaarran pehmeämmin kaikki nyt terävät kulmat. Yläpihalla on kymmeniä ja taas kymmeniä metrejä reunustettavaa. Se tarkoittaa muhkeaa summaa kivimateriaaliin investoituna ja lisäksi aikamoisen määrän työtunteja. Koska köyhtymiselle ei satunnaisesta lottoamisesta huolimatta näy loppua, joutunen edelleen tyytymään lautareunuksiin. Eivät haittaa minua. Jos jotakuta haittaa, ei kannata tulla meille reunuksia katselemaan.
 

Retki Lapinlahden sairaalan puistoon

Osallistuin veljenvaimon kanssa Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ryn (Helsy) ja Lapinlahden Lähde Oy:n järjestämälle retkelle Lapinlahden sairaalaan ja sen puistoon. Kokoontuminen oli rakennuksessa sijaitsevan Lähde-kahvilan edustalla. Kävimme nauttimassa herkulliset pullakahvit ennen retkeä kahvilassa ja samalla kiersimme sairaalarakennusta sisältä.

Lapinlahden sairaala on Suomen ensimmäinen mielisairaalakäyttöön valmistunut sairaala ja on Euroopan vanhimpia psykiatrista hoitoa varten rakennettuja hoitolaitoksia. Se sijaitsee Helsingissä Lapinlahden osa-alueella meren rannalla Hietaniemen hautausmaan läheisyydessä. Sairaala valmistui vuonna 1841 Carl Ludvig Engelin suunnitelmien mukaan. 160 vuotta toiminnassa olleessa sairaalassa toimi viimeiseksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin psykiatrisen osaston syömishäiriöosasto, -poliklinikka ja -päiväosasto (sairaalatoiminta päättyi 2008). Lähde: Wikipedia.

Sairaalaa on alusta lähtien ympäröinyt laaja puutarha. Siitä on aikojen kuluessa lohkaistu alueita muun muassa Länsiväylän rakentamiseksi, mutta sen keskeisin osa on yhä jäljellä. 
(Lähde: Wikipedia). Puisto on edelleen hieno, vaikka siitä on jäljellä murto-osa siitä, mitä se on aikanaan ollut. Luonto on paikoin vallannut tilaa ja jonkinlainen rappio on nähtävissä. Siihen varmasti vaikuttaa epätietoisuus alueen tulevaisuudesta. 

Retkellä oli melkoinen joukko osanottajia. Oppaiden ääni ei tahtonut laitevahvistuksesta huolimatta kuulua ja se tuskastutti monia osanottajia. Moni tärkeä asia jäi kuulematta tai sitten sitä ei kerrottu ollenkaan. Kaipasin opastukseen jämäkkyyttä ja järjestelmällisyyttä. Paljon meni aikaa pyörimiseen ja odottamiseen.

Lähellä hautausmaata on yrttialue ja viljelypalsta-alue, jossa oli useita ihmisiä huolehtimassa palstastaan. Retkijoukko ei mahtunut kokonaisuudessaan palsta-alueen kapeille poluille ja niinpä sielläkin kasveihin tutustuminen jäi kunkin omaksi tehtäväksi. Alueen läheisyydessä on sairaalan vanha kellari, joka nykyään on välinevarastona. Näin päättelimme näkemästämme.

Kuvassa on Lapinlahden lähdekaivo, josta aikoinaan myytiin vettä myös muille kaupunkilaisille. Tilojen toisena päävuokralaisena toimiva Lapinlahden Lähde Oy:n nimi on otettu kyseisestä kaivorakennuksesta.

Lapinlahden Lähde Oy on voittoa tavoittelematon yhteiskunnallinen yritys. Sen tehtävänä on taloudellisesti kestävällä tavalla mahdollistaa kansalaislähtöinen mielenterveyttä edistävä toiminta entisessä Lapinlahden sairaalassa. Lapinlahden Lähde Oy on tehnyt sopimuksen rakennuksen käytöstä Helsingin kaupungin kanssa ja maksaa vuokraa käyttämistään tiloista. Lähde Oy:n taustaorganisaatio on Suomen Mielenterveysseura.

Punatiilistä rakennusta veden äärellä on aina kutsuttu Venetsiaksi. Aikoinaan siinä on sijainnut sairaalan pesula. Nykyisin rakennuksessa on monenlaista toimintaa ja mm. leipomo, jossa viikonloppuisin leivotaan myytäväksi herkullista leipää.

Alueelta puretusta rakennuksesta peräisin olevia tiiliä on käytetty viljelypalsta-alueen käytävien kattamiseen. Hienoja, saisipa tuollaisia omaankin puutarhaan.

Puolentoista tunnin kiertämisen jälkeen olimme päässeet sairaalan merenpuoleisille kallioille. Siellä oppaat innostuivat keskustelemaan nenät maata kohti pienistä kalliokasveista. Luontoretkihän oli tietenkin kyseessä, mutta tässä vaiheessa minun ja monien muidenkin mielestä juututtiin yksinomaan noihin pikkuruisiin kalliokasveihin, joita taivasteltiin tunti. Itse sairaala-alueen puut, pensaat ja muut istutukset historiatietoineen unohtuivat. Unohtui myös useimmat retkeläiset, jotka alkoivat vähitellen suunnata omille teilleen.

Kysyimme, milloin siirrymme sairaalarakennuksen sisälle kiertämään. Kuulimme, ettei yhteistä sisäkierrosta tehdäkään, vaan jokainen voi mennä itsekseen katselemaan sisällä olevia näyttelyitä ja tutustumaan vanhaan rakennukseen. Valitettavasti se ei enää ollut mahdollista, sillä ovet oli suljettu. Päätimme lähteä pois. Olisimme mielellämme kuulleet enemmän myös itse rakennuksen historiasta ja sen toiminnasta psykiatrisena sairaalana. Ehkä siihen järjestyy tilaisuus joskus toiste.

Helsingin kaupunki on nyt irtisanonut sairaalan vuokralaiset. Alueen jatkosta ja käytöstä on meneillään ideakilpailu, jonka tulokset nähdään v. 2020. Toivottavasti rakennus alueineen säilytetään kaikille avoimena kulttuurin ja hyvinvoinnin lähteenä, kuten Lapinlahden Lähde Oy haluaa. Lapinlahden alueen kaltaisia vihreitä keitaita ja matalan kynnyksen toimintapaikkoja tarvitaan kaupungeissakin. 

Vaikka retki ei ollut aivan sitä, mitä luvattiin, oli se silti mukava kokemus. Sadepilvet olivat väistyneet ja aurinko lämmitti muuten viileää ilmaa. Laulurastas ja muut linnut konsertoivat sairaala-alueen puissa ja lähellä sijaitsevan Länsiväylän liikenteen kohina häipyi taustalle.Ehdottomasti paikka, jonne kannattaa mennä kävelemään ja katselemaan. Paljon kauneutta on tarjolla ilman oppaitakin. Suosittelen!

Ja jos jossain on tilaisuus ilmaista mielipiteensä Lapinlahden sairaala-alueen säilyttämiseksi Lapinlahden Lähde Oy:n järjestämänä toimintana, kannattaa sekin tehdä. Olisi sääli, jos arvokas rakennus ja hieno puistoalue muuttuisi kaupunkilaisilta suljetuksi tilaksi tai pahimmassa tapauksessa puistoalue pilkottaisiin ja rakennettaisiin. 

Luontoäidin tekemiä

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Jos on puutarhurin kesä värien juhlaa, on se myös muotojen sinfoniaa. Ympärilleen vilkaisten näkee lukuisia vihreän eri sävyjä. Kun tarkentaa katseensa yksityiskohtiin, tulee erilaisten ja jännittävien muotojen moninaisuus esiin. Kumartukaa, katsokaa lähelle, vaihtakaa katseen suuntaa. Voitte tehdä löytöjä.
 

Lilium - vaan mikä?

Luontoäidillä on valtava repertuaari siveltimiä ja kyniä. Viivotinta ja harppia tuskin laisinkaan. Vapaalla kädellä luontoäiti sirottelee pyöreitä muotoja sinne ja tänne. Päällekkäin, alekkain, toistensa lomaan. 

Alchemilla - Poimulehti

  
Toisinaan luontoäiti tanssii kevein askelin sivellin kädessään polveilevan musiikin tahdissa. Kasvien lehtiin tulee poimuja ja uurteita, joihin kaste- ja sadepisarat jäävät hetkeksi levähtämään.
.

Rodgersia podophylla - Liuskavaleangervo

Jonain päivänä luontoäiti on käynyt tapaamassa vanhoja ystäviään. Näiden kasvoilla risteilleet rypyt ja juonteet ovat jääneet luontoäidin muistiin ja hän haluaa ikuistaa kasveihin kunnioituksensa pitkää elämää kohtaan.
 

Lilium Sweet Surrender

  
Vähän väsyneenä luontoäiti pudottaa vahingossa siveltimensä juuri sen vihreään väriin kasteltuaan. Roiskeet hajoavat, kuin hienoin ilotulitus ja kas, siinä on liljat nousemassa mullasta kohti kesän kukintaa.

Oxalis

Nostettuaan pudonneen siveltimensä, siinä ei enää olekaan tarpeeksi vihreää väriä. Ei haittaa, ei ollenkaan. Syntyy käenkaali, jonka lehden ytimeen ei vihreää tarvitakaan. Miten soma oivallus.

Parthenocissus - Villiviini

Ahkerana ja aikaansaavana luontoäidillekin tulee joskus päänkivistystä. Niin paljon ja nopeasti on saatava kauneutta ja runsautta puutarhaan. Salamien sävyttämä päänsärky saa luontoäidin rypistämään otsaansa ja siinä se on, sahalaitainen villiviinin lehti. Ilo jälleen uuden luomisesta vie luontoäidin päänsäryn mennessään ja hän jatkaa ilosta hypähdellen matkaansa sivellin kädessään.

Sempervivum - Mehitähti

  
Äiti se on luontoäitikin. Siveltimellään hän synnyttää puutarhan täyteen kauneutta. Kivikkoiseen rinteeseen hän pyöräyttää ensin mehitähtiemon, joka pian lähettää lapsiaan maailmalle pitkin kivien rakoja.

Begonia

Aurinkoisena päivänä luontoäidillä on runsaasti energiaa jaettavaksi ympärille. Tarmoa täynnä hän ottaa kaikkein täyteläisimmän kynänsä vetäen sillä begonian lehteen suonia risteilemään tyvestä kohti reunoja. Jotain vielä puuttuu. Laitetaanpa lehteen burgundin punaista, vai olisiko tuo viittaus syksyn ruskaan, vaikka kesässä vielä ollaankin.

Allium - Laukka

Nuput ovat luontoäidille mieluista piirrettävää. Ne voi laittaa pyöreiksi, valmiiksi poksauttamaan kukan täyteen kukintaan. Niin houkutteleviksi, että luontoäiti itsekin miltei nappaa laukannuput iltapalaksi naposteltavakseen.

Clematis Columnella

  
Kärhöjen kohdalla luontoäiti vähän vakavoituu. Hän ravistaa leninkinsä helmasta siitepölyn ja luumunkukan terälehdet pois. Kärhöt ovat melkein kuin puutarhan kuninkaallisia. Niiden parissa on käyttäytydyttävä hieman arvokkaammin ja keskityttävä nupun luonnostelemiseen, jotta siitä tulisi yhtä hienostunut, kuin tulevasta kukastakin. Hyvin onnistuu. Luontoäiti on tyytyväinen kauniiseen kädenjälkeensä.

Pelargonia

Kesäkukkien muotoileminen ei ole yhtään sen helpompaa kuin monivuotisten kasvienkaan. Niille luontoäidillä on kuitenkin enemmän aikaa, sillä hän voi aloittaa työnsä jo taimitarhojen kasvihuoneissa. 

Paljon luontoäiti on jo saanutkin valmiiksi. Suotakoon hänelle lepohetki ja käydään sillä välin omassa puutarhassa ihailemassa hänen tekojaan.

Huomenna alkaa kesäkuu ja kesä. Hyvää viikonloppua ja toukokuun viimeistä päivää kaikille!