Ihme ja kumma

Papaver somniferum - Pioniunikko

 

Suhtaudun kaksijakoisesti pioniunikoihin. Tykkään niistä ilman muuta, ja haluaisin runsaan kasvuston, mielellään vielä erilaisia täydentämään toinen toisiaan. Jostain syystä meille ei pioniunikoiden kanssa ole syntynyt luotettavaa suhdetta. Kylvän sitten suoraan, esikasvatan tai mitä tahansa, eivät tunnu itävän. Tai jos itävätkin, vain muutaman yksilön voimin.

Papaver - Unikko

 
Aloituskuvan tummahipiäinen rimssuhelma ja tämä räjähtänyt punainen ovat luultavasti viime vuonna tai keväällä penkkiin tyhjentämieni siemenpussien aikaansaannoksia. Sen verran luupäinen ihminen olen, että takuuvarmasti sorrun kaupassa hienojen siemenpussukoiden äärellä kantamaan kotiin myös pioniunikoita. Eihän sitä tiedä, josko jonain kesänä ne yllättävät minut ryhtyen kasvamaan ja kukoistamaan ennennäkemättömällä voimalla.

Papaver somniferum - Pioniunikko

Tämä lilakukkainen pioniunikko on poikkeus muiden joukossa. En enää muista, keneltä siemenet sain. Blogiarvontaan siemenet liittyvät, mutta oliko pussukan lähettäjä Mielen lumoa -blogin Intianminttu, Saran mökissä ja puutarhassa vaiko joku muu? Tieto löytyy jostain arkistojeni uumenista, jos vain ehtisin ja viitsisin sen sieltä kaivaa.

Tästä pioniunikosta esikasvatin joitakin siemeniä ikkunalaudalla ja istutin myöhemmin puutarhaan. Pam, siitäkös se innostui ja nyt nuppupalluroita ilmestyy mitä kummallisimmista paikoista. Osan annan kasvaa, kukoistaa ja siementää. Osan kitken pikkuisina taimina pois.

Lathyrus latifolius - Ruusunätkelmä

Siemenkirjeitä on bloggarien kesken kiertänyt parikin kertaa. Yhdellä kierroksella sain ruusunätkelmän siemeniä. Muistaakseni Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolta. Voin olla väärässäkin. Sain siemenet itämään kelvollisiksi taimiksi, jotka pääsivät Syyspenkkiin lähelle koristeomena Musta Rudolfia. Seuraavana keväänä ei ruusunätkelmää enää näkynytkään ja unohdin sen. Kunnes tänä kesänä huomasin hempeän vaaleanpunaisen ruusunätkelmän halailevan Musta Rudolfia. Söpö pariskunta, jolle toivotan sopuisia yhteiselon päiviä jatkossakin.

Parthenocissus - Villiviini

Pari vuotta sitten kaivoin talon autotallipäädyn seinustalta istutusalueen kokonaan pois ja yhdistin sen kivituhkakäytävään. Kapea alue nappasi osan kulkuväylästä, eikä muutenkaan ollut istutuksineen mikään kaunistus. Villiviini kasvoi seinustalla, mutta jostain syystä ei koskaan jaksanut nousta kovin korkealle. Olla möllötti, mutta ei kuollut poiskaan. Sain sen ylös hyvin juurineen ja istutin terassinkulmalle. Uudessa paikassa villiviini osoitti heti viihtymisen merkkejä. Se on kasvanut kivasti. Tänä kesänä se myös kukkii ensimmäisen kerran.

En oikein tiedä, mikä villiviini tämä on? Minusta se ei ole säleikkövilliviini, mutta ei myöskään imukärhivilliviini. Siinä on joitakin tarttuvia kärhiä, mutta ei lainkaan siten, kuin esimerkiksi alapihan aidassa kasvavissa imukärhivilliviineissä. Lukijoiden joukosta löytyy varmasti viisaita tietäjiä. Ehkä ikioma Lady Attenboroughimme eli Saaripalstan Saila osaa lausua painavia mielipiteitä aiheesta?

Pioni ja ketoneilikka

Kurgaanin laidalle vuosi sitten istutetut pionit eivät tänä vuonna kuki. Omin kukin. Sen sijaan pionit päättivät tehdä yhteistyötä  ketoneilikan kanssa siten, että pioni hoitaa lehdet ja ketoneilikka kukkaosuuden. Ketoneilikkaa kasvaa enemmän pionista oikealla. Millähän ilveellä pioni on saanut houkuteltua muutaman ketoneilikan luokseen?

Allium Hair

Puutarhani laukat kukkivat tänä kesänä aika vaatimattomasti. Tosin en ole pariin vuoteen uusia suuressa määrin edes istuttanut. Muutama Purple Sensation on noussut uskollisesti ja parissa paikassa pallolaukat. Hairia istutin 10 kappaletta monta vuotta sitten. Alkujaankaan niistä ei moni noussut. Yksi ainokainen tahtoo tulla esiin joka vuosi.

Knautia arvensis - Ruusuruoho

Etelänruusuruohoa kasvatin muutama vuosi sitten siemenestä ja istutin taimet Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Siirsin ruusuruohot alapihalle pari vuotta sitten. Siellä niitä ei näy ei kuulu. Sen sijaan Kivipenkistä nousee tänä kesänä useampi ruusuruoho. Ilmeisesti multaan jäi sittenkin juurenpaloja tai siemeniä. Kasvakoon Kivipenkissä, kun se näyttää miellyttävän enemmän.

Joku lilja, vaan mikä?

Tällainen kasvi nousi Kiemurapenkin päähän, Accolade-kirsikan viereen. Joku lilja tämä taitaa olla, mutta istutustiedoissani on tämän suhteen iso aukko. Kukka muistuttaa nuokkutähdikkiä ja isotähtihyasinttia. Kumpaakin pihallani on ja ne ovat kukkineet ajat sitten.

Maissi

Popcorn-pussista ruukkumultaan sirotellut maissit rehottavat valtoimenaan. Kivan näköinen ja vehreä kesäkukka vaivattomasti. Muutaman sentin kokoisina itäneet taimet kiinnostivat lintuja, jotka kävivät nyppimässä kasvustoa levittäen niitä sitten pitkin patiota. Laitoin ruukun päälle verkon siksi aikaa, kunnes taimet kasvoivat vähän isommiksi. Silloin linnut jättivät ne rauhaan.

Ensi kesänä laitan pienemmän eron poppareita pienempiin ruukkuihin, koska niiden sijoittaminen on helpompaa. Nettikeskustelujen mukaan popparit ehtivät itää vieläkin, jos haluaa loppukesäksi vihreyttä kesäkukka-asetelmiin.

Maljaköynnös

Ostin toukokuun lopussa Rustan puutarhapuolelta edullisesti puolikuolleen maljaköynnöksen. Kokeilin, josko saisin kasvin virkistymään ja mikä parasta, myös kukkimaan. Istutin köynnöksen isoon rautapataan ja sen juurelle valkoista miljoonakelloa. Padan sijoitin sateelta suojaan, sillä padan pohjassa ei ole reikiä. Parina kesänä samaisessa padassa on kasvanut mm. krassia, jotka sitten sateiden osuessa ovat "purjehtineet" krassimanalan maille.

Maljaköynnös virkistyi. Se on kasvattanut versojaan ja alkanut myös kukkimaan. Koitan talvettaa köynnöksen sisällä, jotta siitä olisi iloa myös ensi kesänä.

Malva alcea - Ruusumalva

Monen muun kasvin lailla malva kärsi viime talvesta. Parissa paikassa se kuitenkin heräsi kasvuun ja kukintaan. Kummassakin heräämispaikassa malva kasvaa penkin laidassa, jonka johdosta kasvi tuppaa kaatumaan ja röhnöttämään käytävällä. Taidan ainakin toisen siirtää  paikkaan, jossa sillä on enemmän tilaa ja paremmat olosuhteet.

Punaherukka

Herukat on kerätty, keitetty mehuksi ja pakastettu. Marjojen poimiminen on hikistä hommaa, vaikka emme kaikkein paahteisimpaan aikaan puskissa olleetkaan. Kolme isoa punaherukkapensasta ja yksi valkoherukka saatiin tyhjennettyä kahden päivän aikana.

Mehutalkoisiin tuli pakollinen tauko, kun vanha Hackmannin mehumaija ei käynytkään induktioliedelle. Naapurikylän marketista löytyi 8-litrainen teräsmehustin, joka on itse asiassa hieman pienemmästä koostaan johtuen paljon näppärämpi käsitellä. Täytynee kiikuttaa vanha, mutta edelleen hyväkuntoinen mehumaija SPR:n Konttiin. Tuttavapiiristä sille ei löydy ottajaa, mutta kaipa joku muukin edelleen marjojaan mehuksi keittää? 

Nyt on sadevesitynnyri toisellakin nurkalla.

Muutama päivä on taas mennyt varsin paahteisissa merkeissä. Yöksi on luvassa ukkoskuuroja, joten kasvien ei tarvinne pitkään kuivuudesta kärsiä. Kasvimaalle ja kesäkukille on riittänyt edellisten sateiden vettä. Nyt toinen sadevesitynnyri on tyhjä ja liitetty rännirosvoon vastaanottamaan lisää taivaallista kasteluvettä.

Lonicera per. 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

 

Tälle kesälle on kertynyt monenlaista hässäkkää, joka vie aikaa puutarhommilta. Jospa sitten taas talvella vedetään lonkkaa ja kerätään energiaa. Nyt mennään tukka putkella milloin mihinkin suuntaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kärhöjä, kissoja ja sadekuuroja

Clematis Rouge Cardinal

 
Pionien lopettaessa kukintaansa vuoroon astuvat kärhöt. Toistuvat rankkasateet ovat hakanneet kukintoja, mutta ihmeen hyvin nämä kestävät jatkuvan terälehtiinsä ja nuppuihinsa kohdistuvan rummutuksen. 

Clematis Multi Blue

Sekä ylemmän kuvan Rouge Cardinalin että tämän Multi Bluen olen istuttanut 2013. Ilmeisesti ne ovat asuinpaikkaansa tyytyväisiä, sillä kukinta on runsasta ja kasvu rehevää. 

Minun pihassani yksikään loistokärhö ei ole ollut parhaimmillaan ensimmäisinä vuosinaan. Olen onnesta soikeana, että ylipäätään heräävät keväällä ja tekevät kukan tai kaksi. Siksipä pyörin ahkerasti Rouge Cardinalin ja Multi Bluen ympärillä taivastelemassa niiden lautasen kokoisia kukkia.

Clematis Hagley Hybrid

Toinen Hagley Hybrid heitti henkensä viime talvena. Sen sijaan tämä vuotta vanhempi, 2018 istutettu on virkeä ja kukkii kivasti.

Monet kärhöni ovat entisen Honkkarin tarjousköynnöksiä. Olen istuttanut ne kesäksi ruukkuun juuria kasvattamaan ja siirtänyt loppukesästä tai syksyllä maahan. Tarjouskärhöissä valikoima on usein rajallinen, eikä nimilappu välttämättä takaa kasvin oikeaa nimeä. Tästä syystä joitakin kärhöjä on tullut puutarhaani kaksin kappalein.

Clematis Pink Fantasy

Pikkupuutarhan Pink Fantasyn olen istuttanut 2016. Tänä kesänä se kasvaa ja kukkii innokkaasti. Sen kaikki nuput aukeavat korkeuksiin, joten kuvaaminen on vähän vaikeaa. Pitäisi raahata tikkaat Kärhöpolulle, jotta pääsisi tiirailemaan kukkia ilman zoomaamista.

Edelleen harmittelen, etten leikannut keväällä samaisen tuen molemmin puolin kasvavien alppikärhöjen versoja kokonaan pois. Jänis napsi talvella köynnökset tyvestä poikki. Pari elävää versoa jäi, mutta ylempänä olevasta ruskeasta oksasotkusta ei ottanut selvää, mikä elää, mikä ei. Kokonaisuuden kannalta olisi ollut parempi laittaa kaikki matalaksi ja antaa köynnösten kasvaa uudenuutukaisina. Kevään kukinta oli joka tapauksessa lähes kokonaan menetetty.

Clematis Aljonushka

Vuosi sitten ylös kaivettu ja uuteen paikkaan siirretty Aljonushka kukkii sekin. Myös vanhaan paikkaan vahingossa jääneestä osuudesta noussut verso on päättänyt kukkia. Aljonushka on siis varsin sitkeä kärhö, joka ei pienestä hätkähdä. Istutin Aljonushkan 2015, joten sillä on ollut aikaa kasvaa melkoiseksi pöheiköksi. Nyt se minun mielenmuutokseni vuoksi joutuu aloittamaan kasvumatkansa uudelleen.

Nimetön kärhö

Kasvihuoneen vieressä kasvavan tuijan edessä nousee vuosi toisensa jälkeen lilakukkainen kärhö, jolle minulla ei ole nimeä. Olen ostanut tämän keväällä 2015 Princess Dianana tai Katena, mikä se ei ole. Kuten kaikki huomaavat. Kuvassa on kärhön tämän kesän ensimmäinen kukka. Nyt jo kuihtumassa. Kukka ei todellakaan ole kovin suuri, vaikka kuvasta sellaisen vaikutelman saakin. Näitä pikkuisia "jalkarättejä" on kukinnan päästyä vauhtiin runsaasti. Tällä kärhöllä riittää kasvussa vauhtia ja korkeutta. Tuen korkeus on runsas kaksi metriä, mikä ei kärhölle riitä. Siellä se köynnös huitelee taas tuijan latvuksissa.

Clematis Mme Julia Correvon

Luulin Syreenipenkin Julia Correvonin menehtyneen talven aikana, mutta niin vain se nousi ja nyt jo pukkaa ensimmäisiä nuppujaan. Samoin tekevät Pikkupuutarhan Kärhöpolun Princess Kate ja Ville de Lyon. Myös alapihan Ruusupenkin Princess Diana on virkeä, mutta toistaiseksi siinä ei näy nuppuja. Dianan istutin vuosi sitten, joten ehkäpä hän keskittyy juurien vahvistamiseen.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Keväällä 2016 istuttamani lumikärhö on myös aloittanut kukintansa. Vuosi sitten pähkäilin, voisinko leikata tämän kärhön matalaksi. Se nimittäin on kasvanut melkoiseksi risukasaksi, josta osa tietenkin kesän lähestyessä vihertyy. Yläosiin jää kuitenkin vuosi vuodelta enemmän kuivia versoja, joista muodostuu ajan mittaan kasvia rumentava pöheikkö. 

Keväällä rohkenin saksia lumikärhöä, mutta edelleenkin sieltä täältä rääppien. Leikatessa nousee aina pelko, että vahingoitan kasvia peruuttamattomasti. Lumikärhö kukkii saman vuoden versoilla. Kokemus on osoittanut, että versoja kasvaa vauhdilla takaamaan loistavan kukinnan. Pentti Alangon mukaan lumikärhön voi leikata metrin korkeudelta. Jospa ensi vuonna rohkeutta riittäisi enemmän.

Ukkonen lähestyy 14.7...

Kuten totesin, olemme saaneet vettä usein ja paljon. Käytännössä edellisen puolentoista viikon aikana lähes jokaisena päivänä on satanut, parhaimmillaan kuuro toisensa jälkeen. Eipä ole tarvinnut kastelukannuja kantaa. Vettä on tarvinnut antaa lähinnä kasvihuoneessa parille kastelujärjestelmän ulkopuolella olevalle ruukulle ja sateelta suojassa oleville kesäkukille. Kuvassa näkyy alapihan nurmikolla kiemurteleva letku, jonka voisi aivan hyvin kerätä sivuun.

...ukkosen myötä saapuu myös rankkasade.

Torstai 14.7. taitaa olla tähän saakka sateisin vuorokausi. Heräsin torstaivastaisena yönä pariinkin otteeseen melkoiseen kohinaan. Helteen jälkeen on ollut mukava nukkua ikkuna auki. Rankkasateeseen herätessä nousee mieleen, millaisia tuhoja mahdollisesti aamulla pihalla kohtaan. Mitään ihmeellisiä vahinkoja ei ole kuitenkaan tapahtunut. Maata kohti kumartuneet kasvitkin nousevat, kunhan niistä ravistaa suurimmat pisarat pois.

Sademäärät 13.-14.7.

Nappasin Ilmatieteenlaitoksen sivuilta kuvan keskiviikko-torstain sademääristä. Rännirosvot täyttivät sadevesitynnyrit hetkessä ja nyt sadevedet on pitänyt juoksuttaa salaojakaivoihin. Harmillista, ettei sadevettä voi säilöä kovin paljoa mahdollisia kuivia jaksoja varten. Kun vettä tulee taivaalta yllin kyllin, ei ilmaista kasteluvettä tarvitse sammioista kasveille kantaa.

Loki ja Nemo päivätorkuilla

Tähän saakka kesä on ollut täynnä jos jonkinlaista hässäkkää. Ikkunaremontti on hyvällä mallilla, mutta tekemistä sillä saralla edelleen riittää. Ikkunapellit odottavat vuoroaan seuraavina kohteina.Työhuoneen vanha rullaverho vaihtuu sälekaihtimeen.

Nemo ja Loki olivat hoidossa vajaan kaksi viikkoa. Suojasin sohvat lakanoilla, sillä kahden  kissan loikoiluista jää karvamuistot joka paikkaan. Veljenvaimo muuttaa uuteen kotiin, joten hänen Roopensa tulee muuttoruljanssin alta meille hoitoon. Roope on arka kissa eli todennäköisesti saamme nukkua yömme kohtalaisen hyvin. Nemo halusi hellyyttä ja rapsutuksia myös yöaikaan, mikä aiheutti meille tilapäisen univajeen. Nemo ei myöskään siedä suljettuja ovia ja ikkunoita. Edes yöllä, josta syystä se kävi moneen kertaan tassuttamassa ikkunankahvaa - äänekkäästi.

Kesämalvikki

Sadekuurojen, kunnostusprojektien ja kissanhoidon lomassa puutarha on jäänyt liiaksikin oman onnensa nojaan. Muutaman pätkän olen saanut kitkettyä, mikä onkin hoitunut ilahduttavan näppärästi mullan ollessa litimärkää. Aina ohi kulkiessa tulee laitettua tuki jollekin ja nipsaistua kesäkukista kuihtuneita pois. 

Pian pitäisi ehtiä leikata omenapuiden vesiversoja. Herukoidenkin poiminta ja mehunkeitto alkaa olla käsillä. Hyvin ehtii ja valmista tulee, kunhan malttaisin lopettaa tekemättömistä töistä stressaamisen.

Kehäkukka Bronzed Beauty

Tekstin muotoilu täällä bloggerissa kiukuttelee taas kunnolla. En saa mieleistäni fontin kokoa tasaisesti joka paikkaan, vaikka kuinka tyhjennän muotoilun ja teen sen uudelleen. Myös kommenttien julkaisussa on ollut häikkää niin omassa kuin muidenkin blogiin kommentoidessa. Ehkä blogger on lomatunnelmissa. Onneksi homma pääosin toimii.

Krassi

 
Nauttikaamme näistä heinäkuun päivistä.

Kierros ruukkikylissä

 
Tein vallan mainion päiväretken Raaseporin vanhoihin ruukkikyliin mukavalla naisporukalla. Lähdimme matkaan aamukahdeksalta Lohjalta Karjalohjan kautta Fiskarsiin. Sieltä jatkoimme Billnäsiin, Fagervikiin, Inkooseen ja Mustion linnan kautta paluumatkalle läpi Karjalohjan. Lohjalla jätin kyydistäni naisseuralaiset palaten kotiin iltakahdeksalta. Kolusimme kauniita ja mielenkiintoisia paikkoja koko päivän. Mukavaa oli, minkä lisäksi mieleen jäi itämään ajatus uusista täsmäretkistä päivän kohteisiin.

Fiskarsissa olimme reilusti ennen yhdeksää. Päivä oli pilvinen, joskin kesäisen lämmin. Saimme todeta heti kättelyssä, että kaikki paikat aukeavat vasta klo 10 tai 11. Torikahvila sentään aukesi yhdeksältä, joten menimme sinne hiomaan suunnitelmamme kahvin ja herkullisten suklaavadelmapiiraiden kera.

Fiskarsissa on runsaasti erilaisia puoteja, joissa on tarjolla niin paikallisten kuin muidenkin kädentöitä keramiikasta koruihin ja vaatteisiin. Tottakai Fiskarsissa on myös Fiskarsin näyttelytila ja myymälä.

Fiskarsissa on myös useita ravintoloita ruokailuun ja kahvitteluun. Päivä oli vasta aluillaan, joten kiertelimme joen molemmin puolin ihastellen vanhoja rakennuksia ja luonnon kauneutta.

Joen rannalla on hauskoja Anu Mykrän teoksia. Veikeitä otuksia oli puussa enemmänkin, kunhan älysi nostaa katseensa ylemmäs.

1600-luvulla syntynyt Fiskarsin ruukki tunnetaan nykyisin muotoilun ja taiteen keskuksena. Kannattaa tutustua ohjelmatarjontaan ja aukioloaikoihin etukäteen. Varsinkin, jos haluaa nähdä ja kokea jonkin erityisen paikan.

Fiskarsista suuntasimme Billnäsiin, joka on niinikään 1700-luvun ruukkikylä. Billnäsissä on joen rannalla enemmän isoja teollisuusrakennuksia ja vähemmän yhtenäistä punamultaisten hirsirakennusten aluetta. Päädyimme ensitöiksemme hypistelemään tavaroita Ratiashopin myymälään ja Billnäs Chocolaty Factoryn myymälään. Nälkä kuitenkin kurni vatsassa, joten herkullinen lounas vanhassa tehdasrakennuksessa toi sopivan tauon paikan.

Täydellä vatsalla sopi taas kurvailla seuraavaan kohteeseen eli Fagervikiin, joka ei kovin kaukana olekaan.Tämä viehättävä ja erittäin hyvässä kunnossa oleva ruukkimiljöö on kiertämisen arvoinen. 1600-luvun rakennuksista on pidetty huolta pihoja myöten.

Ihastelimme hyvinhoidettuja istutuksia talojen seinustoilla ja pihoilla. Kasvivalikoima koostuu enimmäkseen monille tutuista perennoista ja pensaista. Kulkuväyliä reunustavat lehmukset, vaahterat ja muut puut ovat selvästi ikivanhoja.

Punamultaisten hirsitalojen reunustaman hiekkatien päässä on 1737 valmistunut puukirkko, joka on yksi Suomen harvoja yksityisomistuksessa olevia kirkkoja. Kirkossa järjestetään kesäaikaan musiikkihartauksia ja kirkkoa voi varata myös esimerkiksi häitä varten. Kirkkoon voi tutustua opastettujen kiertokävelyjen yhteydessä.

Sekä kartano että alueen rakennukset ja puutarhat ovat yksityisessä omistuksessa. Alueella voi vapaasti kiertää katselemassa ja tutustumassa ympäristöä kunnioittaen ja muita huomioiden. 

Vuonna 2005 toimintansa aloittanut Fagervikin museo & info sijaitsee vanhassa tinaamossa, kahvilan vieressä. Museo on auki keskiviikkoisin, joten meiltä se jäi tällä kertaa kiertämättä.

Fagervikin kartano sijaitsee Fagervikin kylässä Inkoossa. Kartano on alun perin rakennettu Fagervikin ruukin yhteyteen. Kartanon päärakennus, jonka on suunnitellut arkkitehti C. F. Schröder, valmistui vuonna 1773. Kartano suojeltiin Uudenmaan lääninhallituksen päätöksellä 1992.

Fagervikin puisto on perustettu 1700-luvulla. Kartanon pohjoispuolella puisto on laaja, englantilaistyyppinen maisemapuisto ja kartanon eteläpuolella puisto on hoidetumpi, lähinnä barokkityylinen muotopuutarha, jossa sijaitsee mm. komea suihkulähde ja uusgoottilainen, kunnostettu kasvihuone. Vaativien kasviharvinaisuuksien kasvatukseen viehättyneen Fridolf Hisingerin aikaan Fagervikissa oli omat huoneensa muun muassa ananaksen, orkideoiden, kamelioiden ja palmujen kasvatukseen. Parhaimmillaan orkideahuoneessa oli 45 eri lajiketta.

Fagervikin kartano, ruukin alue ja kirkko ovat olleet Hisingin (Hisinger) suvun yhtäjaksoisessa yksityisomistuksessa vuodesta 1723. 

Lähde: Wikipedia

Emme tienneet, että kartanon alueella olisi voinut kävellä enemmänkin. Tyydyimme kurkistelemaan puistoa sen reunamilta. Seuraavalla kerralla ajoitan käyntini sellaiseen ajankohtaan, että voin osallistua opastetulle kierrokselle. Minua jäi kiehtomaan nähdä puiden välistä pilkottanut valkoinen orangeria ja kuulla kertomuksia muotopuutarhan kasveista.

Kartanon suihkulähteeltä suunnistimme kahvilaan nauttimaan Ullanpäiväkorvarit, vaikka varsinainen nimipäivä olikin jo viikko sitten. Lämpimänä päivän kahvit tietenkin nautitaan ulkosalla. Niin sitten sattui, että saimme niskaamme päivän ainoa vesikuuron. Kahvit oli jo kupeista ryystetty ja viimeiset korvarinmuruset lautaselta naposteltu, joten kipaisin juosten hirvittävän jyrkän mäen ylös hakemaan autoa. Emme sentään kovin pahasti kastuneet ja sen mikä kesäsade kastelee, sen se kuivattaakin.

Fagervikistä ajoimme Inkooseen. Ensin satamassa sijaitsevaan Strand-kauppakeskukseen ihmettelemään. En ole aiemmin tuossa kauppakeskuksessa käynyt, mutta tulipa sentään hypisteltyä kauniita tavaroita sisustusmyymälässä ja testattua yleisövessa.

Emme olleet orientoituneet varsinaiseen ostosmatkailuun, joten päätimme jatkaa matkaa kohti seuraavaa kohdetta. Ennen Inkoon keskustasta poistumista pysähdyimme sentään tutustumaan Galleria Karaijaan ja saman jyhkeän rakennuksen toisesssa päässä sijaitsevaan Huone Ett Rumiin.

Tietenkin hypistelimme kummassakin paikassa kaikkea kaunista. Huone Ett Rumissa on parhaillaan Kirsi Neuvosen Luontoäidin helmassa -näyttely, jonka teoksista pidän kovasti. Mukaan tarttui muutama kaunis kortti ja silmiin osunut kirpparituotteena myynnissä ollut lasimalja.

Päivän viimeinen kohteemme oli Mustion Linna. Ruukkikylä tämäkin. Kustaa Vaasa perusti Suomen ensimmäisen rautatehtaan tänne 1561. 

Ehdimme jo huolestua parkkipaikan löytämisestä, sillä saapuessamme oli myös kesäteatteriesitys juuri alkamassa. Tuurilla löydettiin auton sopiva kolo sopivalta etäisyydeltä itse linnasta, joten siitä vain jalkaisin kiertämään aluetta.

Magnus Linder II rakennutti kartanon vuosien 1783-1792 aikana. Rakennus on Suomen isoin ei-kirkollinen puurakennus, ja se on arkkitehtuuriltaan Suomen merkittävimpiä uusklassismin ja rokokooon aikakausien kartanoita. 

Mustion Linnan loiston ajat olivat Hjalmar Linderin aikana 1900-luvun alussa. Hän omisti mm. 64 000 hehtaaria maata ja osti yhden Suomen ensimmäisistä autoista vuonna 1902. Hänen aikanaan linna tunnettiin seurapiirien keskuksena, sillä herra toi vieraikseen muun muassa Jean Sibeliuksen. Hjalmar Linder oli tunnettu myös toimistaan työväen oikeuksien puolustamiseksi: hän piti tarkkaan huolta ruukin työntekijöiden oloista, ja joutui lopulta pakenemaan Suomesta otettuaan terävästi kantaa sisällissodan kauheuksiin.

Nykyään linnan historiallinen ja kauniisti sisustettu päärakennus toimii museona. Vierailemisen arvoinen on myös linnan upea englantilaistyylinen puistoalue, jota koristavat erikoiset puulajit ja lummepolku.

Lähde: Visit Raseborg 

Pitkä päivä runsaine kokemuksineen painoi jo sen verran porukkaamme, että tyydyimme lähinnä katselemaan tiedon ammentamisen sijasta. Mielelläni kiertäisin myös linnan, mutta se ei enää vierailumme aikaan ollut mahdollista. Mustion Linnan kotisivuilla suositellaan tekemään varaus opastetulle kierrokselle etukäteen varmistaakseen mahtumisensa.

Paanutaloksi kutsuttu 1800-luvun rakennus on osa Mustion Linnan hotellia.

Linnan edustan hoidetun puiston ympärillä oleva luonto on lehtomaista. Valtavien puiden siimeksessä oli mukava kävellä. Saatan kuvitella, miten upealta linnan alue on näyttänyt laajemminkin loiston vuosinaan 1900-luvun alussa.

Kierros ruukkikylissä oli antoisa, vaikka näkemisen kannalta tuli ehkä ahmittua turhan paljon yhteen päivään. Toisaalta tämä retki toimi hyvänä yleiskatsauksena, jonka pohjalta itse ryhdyin heti suunnittelemaan uutta retkeä ainakin Fagervikiin ja Mustion Linnaan. Eikä siis yhdistettyä reissua kerralla molempiin, vaan omaa intensiivistä päivää kummallekin.

Aika hurahtaa vauhdilla käsistä. Kuivuuden jatkeeksi olemme saaneet vettä oikein kunnolla. Puutarhasta ja muusta sitten muissa postauksissa.

Mukavaa alkavaa viikonvaihdetta!