Kasvimaan kuulumisia

Kasvimaalla ja kasvihuoneessa pöhisee mukavasti. Tomaatit ovat alkaneet kypsyä. Kuvan tomaatit hain 26.6. Sittemmin kypsyneitä löytyy yhä enemmän. Nyt omia tomaatteja riittää, eikä niitä tarvitse kaupasta ostaa.

Kasvatan lähinnä kirsikkatomaatteja, koska ne ovat satoisia ja kypsyvät pienessä kennokasvarissa nopeasti. Blogiystävien suosittelemaa Vilmaa kokeilen tänä vuonna ensimmäisen kerran. Jo tässä vaiheessa Vilma on osoittautunut herkulliseksi, joten se tulee kuulumaan jatkossakin kasvattamieni joukkoon.

Kurkku Beth Alpha

Kurkkuja olemme syöneet jo lukuisia. Pitkänmallinen Cordoba on mielestäni hyvän makuinen, mutta kuvan Beth Alphakin maistuu. Beth Alpha on vikkelä muodostamaan kukista hedelmiä, jotka kasvavat nopeasti pullukoiksi. Bethit on parempi syödä hieman pienempinä, jolloin ne ovat kiinteämpiä, eikä kuori ehdi paksuuntua.

Koska kurkkuja tulee yli oman tarpeen, tein kokeeksi niistä maustekurkkuja. Avomaan kurkut olisivat siihen tarkoitukseen ehkä parempia, mutta hyvin se onnistuu kasvarikurkuistakin.

Kurkku Beth Alpha

Yksi mörkömonsteriksi kasvanut Beth Alpha tekee kuin tekeekin myös hedelmiä. Tai kurkku taitaakin olla vihannes eikä hedelmä. Luulin, että oudon kropan itselleen kasvattanut kurkku keskittyisi bodaamiseen. Niin vain sekin on tehnyt muutaman kurkun. Ei tosin yhtä paljon, kuin tavalliseen ulkomuotoon tyytynyt Beth Alpha.

Paprika California Wonder

Paprikoita olisi saanut olla enemmänkin. Nyt on vain kaksi California Wonderia ja kaksi Zazua. Jokainen niistä kasvattaa ihan kivasti hedelmiä. Olen tehnyt parina syksynä itse kasvattamistani paprikoista etikkasäilykettä, joka on meistä tosi hyvää. Toivottavasti saamme paprikasatoa edes yhteen isohkoon purkilliseen.

Zazun tilalle taidan etsiä ensi vuonna jonkun toisen paprikan. Pitkänomainen, keltainen Zazu on hyvän makuinen, mutta pussissa on vain neljä siementä. Tänä keväänä neljästä iti vain puolet eli kaksi. Tulee tyyriitä paprikoita.

Kesäkurpitsa

Kurpitsat alkavat tuottaa satoa vasta nyt. Vihreän kesäkurpitsan saan hakea keittiöön varmaan jo viikonlopuksi. Keltainen pitenee ja pullistuu paljon hitaammin. Nämäkin maistuvat paremmilta pienempinä, joten pitää olla tarkkana, ettei päästä niitä liian suuriksi.

Spagettikurpitsa

Spagettikurpitsaa olen kasvattanut useampana kesänä, mutta huonoin tuloksin. Maanantaina huomasin ainakin kaksi spagettikurpitsaa keikkuvan lavakauluksen reunalla. Yksi pyöreä Tom Foxkin on kehittymässä. Kurpitsasta on kiva laittaa ruokaa lautaselle kuin myös säilöä sitä. Toivottavasti tulee runsas sato. Ainakin vettä ja lämpöä on viime aikoina riittänyt.

Kultakuoriaisiin törmää milloin missäkin. Tämä kaveri nautiskelee kurpitsan kukassa. Isossa kukassa sillä oli lokoisat olosuhteet, mutta seuraavalla kerralla en häntä enää nähnyt. Lienee siirtynyt jonkun toisen makoisan kukan ytimeen.

Mangoldi

Tänä vuonna en laittanut kasvuun minkäänlaista kaalia. En edes lehtikaalia, jota olen kasvattanut useana vuotena peräkkäin. Tympäännyin viime kesänä siihen, että sain jakaa kasvattamani kaalit tuholaisten kanssa. Pitäisi hommata kunnon kaaleja suojaava verkko. Harso ei riitä.

Mangoldia sen sijaan pyrin kasvattamaan joka kesä. Se on kaunis katselle punaisine lehtiruoteineen. Mangoldi toimii hyvin esimerkiksi suolaisissa piirakoissa.

Kuten kuvasta näkyy, vesiheinä eli pihatähtimö kurkkii mangoldin takaa. Tänä vuonna vesiheinää on valtavasti. Sitä on kaikissa muissa lavakauluksissa, paitsi mesimarjassa ja kesäkukissa. Mesimarja on muodostanut laatikkoonsa niin tiiviin kasvuston, ettei vesiheinä taida saada sieltä jalansijaa. Sitä en tiedä, miksei vesiheinä viihdy myöskään kesäkukkien joukossa. 

Suurimpia vesiheinäkeskittymiä kitken välillä. Pääasiassa annan sen olla, sillä vesiheinästä ei ole suurempaa haittaa hyötykasveille. Hellepäivinä se toimii kosteutta pidättävänä katteena. Vesiheinän sanotaan ilmentävän humuspitoista viljavaa maaperää, jossa on riittävästi ravinteita. Näin ollen lavakauluksissani pitäisi olla hyvä kasvaa muidenkin kuin vesiheinän. Vesiheinää voi kuulemma pilkkoa vaikka salaattiin.

Herne

Herneitä kylvin yhden lavakauluksen puolikkaaseen. Kukkakuva on parin viikon takaa. Sittemmin kukista on jo kehittynyt herneitä, joita voi vähitellen käydä popsimassa. Puolikas lavakauluksellinen herneitä riittää vain maistiaisiksi. Toiselle puolikkaalle oli kuitenkin muuta käyttöä.

Valkosipuli skeippi

Käytämme ruoanlaitossa paljon valkosipulia. Sen kasvattamisesta on tullut Ukkokullan bravuuri. Kuulin joitakin viikkoja sitten, että valkosipulin kiemuroita eli skeippejä voi syödä monin eri tavoin. Niinpä leikkasin kiemurat ja pilkoin ne pannulle voissa paistettaviksi. Olivat tosi hyviä. Taas olen yhtä kokemusta rikkaampi. Kiitos hyvästä ideasta.

Salaatti

Pussista kylvämäni salaatti iti hitaasti. Syynä lienevät alkukesän helteet, vaikka mielestäni kastelen usein ja paljon kasvimaata. Söimme kaupasta ostamani tummalehtisen salaatin, kunnes jäljellä oli nysä juurineen. Laitoin sen kasvimaalle, jossa sen kasvu houkutteli myös kylvetyn salaatin itämään ja kasvamaan.

Pioniunikot

Toisen puolikkaan herneiden lavakauluksesta käytin esikasvattamilleni pioniunikoille. Laitoin erilaisten pioniunikoiden siemenet kukkalaatikkoon huhtikuussa ja laatikon vein kasvihuoneeseen. Hyvin itivät. Tosin useimmat tietävät, miten pikkuisia pioniunikoiden siemenet ovat. Niinpä niitä holahti turhan paljon yksittäisiin kohtiin, enkä käynyt kasvavia tuppaita erikseen harventamassa. Lykkäsin taimiryppäitä sellaisenaan lavakaulukseen. Niitä riitti myös pariin isoon terassiruukkuun mm. kelloköynnöksen ja kärhön  kaveriksi.

Ajattelin, että siirtäisin pioniunikot myöhemmin muille istutuspaikoille. Ei se niin toiminut. Kasvoivat ja kukkivat lavakauluksessa. Ja muodostivat kukittuaan muhkeita siemenkotia. Osa pioniunikoista alkoi kellastuttaa varsiaan kukinnan päätyttyä. En siis siirrä korkeiksi venyneitä, kukkineita kasveja mihinkään. Leikkaan niistä siemenkodat ja kylvän ne ensi keväänä tämän vuotiseen tapaan esikasvatukseen. Sitten siirrän taimet paikkoihin, joissa toivon niiden jatkossa kasvavan.

Tuoksuherne

Tuoksuherneet esikasvatin tuttuun ja hyväksi havaittuun Cecilia Wingårdin tapaan. Itivät ja kasvoivat hyvin. Määrällisesti taimia olisi saanut olla enemmän. 120 cm:n levyistä tukea vasten nousee turhan harvalukuinen joukko. Tämä täytyy muistaa ensi keväänä kylvöjä tehdessäni.

Samettikukat

Samettikukkiakin olisin voinut kasvattaa enemmän. Esikasvatettavia on joka kevät muutenkin niin paljon, että jossain vaiheessa tulee "en jaksa enempää" -fiilis. Niin sitten tulee kylvettyä tärkeät tomaatit, kurkut ja paprikat monien muiden mielenkiintoisten ja hyväksi havaittujen kasvien jäädessä vähemmälle - tai unholaan kokonaan.

Kosmoskukka

Kosmoskukkia on oltava joka kesä. Niitä kylvän yhden kokonaisen lavakauluksen verran. Harjoitan kasvimaalla viljelykiertoa, joten kosmostenkin paikka vaihtuu vuoden tai parin välein. Ei siis mikään yllätys, että varsinaisen kosmoskukkalaatikon lisäksi niitä nousee myös sipulien ja punajuurien joukosta. Joitakin siemeniä jää entisiin kasvupaikkoihin ja sieltä ne sitten ponnistavat kasvuun ja kukintaan. Ei sentään ruuhkaksi asti. Voisihan ylimääräiset kosmokset myös kitkeä pois, mutta kun sen enempää sipulit kuin punajuuretkaan eivät ole valittaneet. Ainakaan ääneen.

Joukko kosmoksia on jo ehtinyt nupulle ja ensimmäinen avannut jo kukkansakin. Kylvin useampaa sorttia, joten hauska nähdä, kuka niistä avautuu kakkosena.

Kehäkukka Bronzed Beauty

Kehäkukka ja krassi ovat jokakesäisiä "kuuluu kasvimaalle" -kylvettäviä. Tuoksuherneiden ja samettikukkien kaveriksi kylvin Bronzed Beauty -kehäkukkaa. Se on jo alkanut kukkia. Seasta nousee myös muutamia ruiskukkia, joita laatikossa kasvoi viime kesänä. Päätin, etten niitä enää kyväisi. Kauniita ovat, mutta retkottavat kuka mihinkin suuntaan.

Krassia en itse asiassa laittanut kasvimaalle. Sitä kylvin kahteen isoon ruukkuun pergolan viereen. Itse asiassa toiseen ruukkuun tyhjensin erilaisten kesäkukkien siemenpussien jämät, joukossa myös krassia. Nyt vähän ihmettelen, mitä kummaa ruukkuun tuli laitettua? Niin omituisen näköisiä lehtiä sieltä nousee. Myös krasseja, kuten pitikin.

Koristeporkkanat, vasemmalla Dara

Koristeporkkana vei muutama kesä sitten sydämeni kertaheitolla. Nyt sitä ei tarvitsisi enää edes kylvää, sillä näköjään se kylväytyy itsestään aika tehokkaasti. Ei kyllä nättiin riviin toinen toistensa kanssa vieretysten, vaan kuka minnekin korkeuksissa heilumaan.

Kuvassa on hauskasti tavallinen koristeporkkana ja punasävyinen Dara vierekkäin. Eivät ole samasta varresta, vaan tuulessa huojuen tukeutuvat toinen toisiinsa.

Ruohosipilu

Ruohosipuli on kasvanut ns. Vapaapenkissä jo useita vuosia. Sitä ei siis tarvitse enää kylvää. Kukkiessaan ruohosipulin varret muuttuvat puisiksi. Jokainen varsi ei kuitenkaan kuki. Kun sitä kasvaa muutenkin runsaasti, annan osan kukkia ihan rauhassa. Tykkään paljon ruohosipulin kukasta. Katsokaa nyt itsekin, miten nätti se on.

Punaherukka

Punaherukat kypsyvät vauhdilla. Pian koittaa aika sijoittaa itsensä ämpärin kanssa herukkapensaan viereen poimimaan vuoden satoa. Kahdesta isosta punaherukka- ja yhdestä valkoherukkapensaasta riittää meille mehuainesta koko talveksi. Muutaman rasiallisen pakastan kokonaisena. Juomme aika vähän mehuja, mutta keitän talvella herukkamehusta kiisseliä puuron kumppaniksi.

Sormustinkukka punaherukkapensaassa

Tänä vuonna sormustinkukkia on noussut sieltä täältä kivasti. Paikoin ne ovat kasvaneet hurjan korkeiksi. Nämä digitalikset tykkäävät kasvaa punaherukkapensaan tyvellä. Myös ahomansikka on vallannut tilaa marjapensaiden luona. Onpa sinne pesiytynyt myös nukkapähkämöä ja sinipiikkiputkea. Nämä aion kaivaa marjojen keruun jälkeen pois, kunhan keksin niille uudet asuinsijat. Sormustinkukat saavat meidän pihassa kasvaa, missä lystäävät.

Omena Huvitus

Omenasato näyttää toistaiseksi varsin hyvältä. Viime vuotiseen tapaan puissa oli jonkin verran omenakääriäisen seittejä. Vuosi sitten suihkutin niitä vedellä. Nyt en niin tehnyt, vaikka ehkä olisi pitänyt. Omenat näyttävät aika sileäposkisilta. Kunpa sellaisina pysyisivätkin. Jossain vaiheessa yleensä iskee muumiotauti. Tavallisesti se ei vie kaikkia hedelmiä, vaan jättää reilun määrän meillekin.

Maanantaina leikkasimme Ukkokullan kanssa omenapuista vesiversot. Luin lehdestä, että se tulisi tehdä vasta 15.7. jälkeen. Nyt oli meille sopivampi aika. Talvileikkauksia meidän omenapuille ei ole viime vuosina liiemmin tarvinnut tehdä. Vesiversoja saa leikata joka kesä. Nyt niitä oli tavallista enemmän. Homma sujuu kahteen pekkaan nopeasti. Heitimme leikattuja versoja nurmikolle levitetylle pressulle, jonka avulla kiskoimme ne puuvajan luo haketettavaksi. Vielä jäi haravalla siistittävää ja muutamien työn tuoksinassa pudonneiden omenoiden keräämistä. 

Vesiversojen poistuttua omenat saavat taas ilmaa ja valoa kypsymiseen.

Mesimarja

Kasvimaan yhdessä lavakauluksessa mesimarjat kypsyvät. Satoa ei sentään litratolkulla ole odotettavissa. Aion pakastaa marjat kokonaisina käytettäväksi talvella jälkiruokiin ja leivonnaisiin.

Hunajamarja (marjasinikuusama)

Ensimmäinen kerta, kun ehdin saada hunajamarjoja ihan reilusti. Tavallisesti linnut napsivat kolmen pensaan marjat ennen kuin ne ehtivät kunnolla edes kypsyä. Mikä lie, että ovat jääneet tinteiltä huomaamatta. Kahden litran sadolla ei vielä elvistellä, mutta kiva oli maistella. Parina aamuna laitoimme hunajamarjoja puurolautaselle ja loput syötiin sellaisenaan.

Hunajamarjan maku on hivenen kirpeä, muistuttaa vähän mustikkaa. Istutin pensaat keväällä 2020 ('Blue Velvet', 'Duet', 'Blue Star'). Netin mukaan yhdestä täysikasvuisesta pensaasta voi saada marjoja 5-10 litraa. Pensas taasen on täysi-ikäinen 4-5 vuoden kuluttua istutuksesta eli omani lähentelevät täysi-ikäisyyttä. Ensi keväänä täytyy leikata kuivuneita ja kuihtuneita oksia, jotta pensaat pysyvät elinvoimaisina.

Viiniköynnös Zilga

Ehdin jo epäillä, että viiniköynnös Zilgan sato jää tänä vuonna vähäiseksi. Väärin epäilty. Raakileterttuja roikkuu pergolan katossa lähestulkoon viime vuotisen verran. Silloin saimme satoa kaksi ja puoli ämpärillistä. Todennäköisesti keitän nämä mehuksi, josta teen herkullista hyytelöä.

Yhtenä päivänä uurastimme Ukkokullan kanssa nokkostalkoissa. Ruusuhanskat kädessä kiskoimme nokkosia juurineen parista paikasta, jossa niiden ei mielestäni tarvitse kasvaa. Nokkosperhosen toukille jäi vielä nokkosia riittävästi. Leikkasin nokkosista kukinnot pois, jos vaikka käytän lionneet kasvit kasvimaalla katteena. Eivät ainakaan ryhdy siellä itämään. Nokkoset ovat nyt olleet vesisaavissa viikon verran. Kohta siivilöin veden käytettäväksi laimennettuna lannoitteena ja laimentamattomana mahdolllisten tuholaisten torjuntaan. Haisee ihan karmealle, vaan kun en haista. Tässä tapauksessa hajuaistin menetyksestä on hyötyä.

Perhoset ovat vähitellen alkaneet saapua. Ovatkohan ne päättäneet keskenään, kuka saa liidellä missäkin puutarhassa? Tänä vuonna amiraalit nimittäin näyttävät olevan runsain laji. Edellisen kerran enemmistönä olivat nokkosperhoset. 

En ole onnistunut ikuistamaan perhosia valokuvaan. Ainoastaan sinipiikkiputken lehdelle lepäämään pysähtynyt amiraali jaksoi odottaa, kunnes saan räpsäistyä pari kuvaa. Ehkä se oli uupunut rikkonaisten siipiensä vuoksi?

Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Laitanpa vielä tähän loppuun kuvan punaisesta harmaakäenkukasta tiedoksi Sailalle. Sain häneltä viime kesänä oheista kukkaa harmitellessani punaisen puutetta. Tänä keväänä omat harmaakäenkukkani nousivat valkoisena muuttuen myöhemmin keskustaltaan pinkeiksi eli ovat 'Oculataa'. 

Sailan punakukkaista ei näkynyt missään, joten kävin ostamassa taimikaupasta peräti kolme 'Gardeners World' -harmaakäenkukkaa, joiden piti olla punaisia. Olivat aluksi valkoisia ja muuttuivat sitten omieni tapaan pinkkikeskustaisiksi eli ovat 'Oculataa'. Ehdin jo kummastella ja harmitella tilannetta. Vaan ihme tapahtui. Sailan antama harmaakäenkukka avasi nuppunsa muita myöhemmin ja on kuin onkin punainen. Taisin tapani mukaan olla hätäinen, mutta nyt harmaakäenkukkakesäni on pelastettu. Kiitos Sailalle taimilahjasta!

Ja taas on aika ruusujen

Rosa rugosa Sointu - Tarhakurtturuusu

 

Vuosien takaisen pensasruusukuumeen seurauksena meillä kasvaa joukko erilaisia ruusuja. Etenkin 1990-luvulla kehitettyjä kotimaiset olosuhteet kestäviä pensasruusuja tuli hankittua useampi.

Alapihalla kasvavista osa on jo kukkimisensa lopettanut. Näitä ovat: Tornionlaaksonruusu (Rosa majalis Tornedal), Suviruusu (Rosa pimpinellifolia 'Poppius'), juhannusruusu (Rosa spinosissima 'Plena') ja metsäruusu (Rosa Majalis).

Rosa rugosa 'Ritausma'

 
Omenaruusun (Rosa magnifica) versot kärsivät talvesta. Se ei taida kukkia nyt ollenkaan. 

Ritausmankin leikkasin keväällä matalaksi. Sen olen tehnyt aiemminkin. Nyt pensaassa on paljon nuppuja valmiina avautumaan.

Rosa rugosa Sointu - Tarhakurtturuusu

Alapihan Ruusupenkissä kasvaa kolme pensasruusua. Sointu aloitti niistä kukintansa ensimmäisenä. Kukkia siinä parhaillaan todellakin riittää.

Rosa rugosa Sävel - Tarhakurtturuusu

Sävel on vankkarakenteinen ja runsaspiikkinen pensas. Sen leikkasin tänä keväänä 20-senttiseksi uudistaakseni sen kasvua. Pian leikkuun jälkeen se aloitti kiihkeän kasvun. Loppukesästä se taitaa olla lähellä entisiä mittojaan. Leikkaamisen ansiosta varret ovat lehteviä ja nuppuja on valtavasti. Ensimmäiset kukat ovat avautuneet.

Rosarugosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

Myös Sävelen lähellä kasvavan neilikkaruusun leikkasin matalaksi. Taisi tykätä leikkaamisesta, sillä pensas näyttää entistä paremmalta. Sävelen lailla nuppuja on tungokseen asti. Niiden avautuminen on alkanut.

Rosa centifolia muscosa - Sammalruusu

Sammalruususta tykkään paljon. Sen kukat ovat hienon muotoisia. Sammalruusun kukinta on jo loppusuoralla. Tänä vuonna sammalruusuni on kukkinut edellisvuosia runsaammin.

En tiedä sammalruusuni nimeä. Epäilen sen olevan Vaarala. Korkeutta sammalruusullani on noin 50-60 cm eli ei mikään jättiläinen. Eikä tarvitsekaan. Olen istuttanut sen Kaivoruusupenkin reunaan, jossa sen ei tarvitse näkyvyydesta kilpailla muiden kanssa.

Rosa centifolia muscosa - Sammalruusu

Nuppuisena sammalruusun olemus tulee hyvin esiin. Kukkien verholehdet ja perä ovat sammalmaisen karvan peittämät.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Punalehtiruusu kukki tänä vuonna harvinaisen pitkään. Luulin kukinnan jo päättyneen, mutta ikkunasta katsoessani huomasin pensaan ylimmissä oksissa lukuisia kukkia. Vierellä seisoessa niitä ei kirkkaassa auringonpaisteessa välttämättä edes huomaa. Onhan pensaalla korkeutta paljon enemmän, kuin sen omistajalla.

Viimeiset kukat olivat pensaassa kesä-heinäkuun vaihteessa. Olen yrittänyt leikata syksyllä kiulukoita mahdollisimman paljon pois, etteivät linnut levitä pensaan siemeniä pitkin maailmaa. Kiulukoita putoaa myös ympäriinsä pensaan alle. Huomasin muutama päivä sitten, että jopa kanttausurassa on lukuisia pikkuruisia punalehtiruusun taimia. Ne on helppo kitkeä pois. Tykkään punalehtiruususta, mutta en sentään halua punalehtiruusuviidakkoa.

Rosa rugosa Hansa

Hansa-ruusu olla möllötti useamman vuoden kukkien hyvin vaatimattomasti. Leikkasin siitä vuosi sitten useita versoja pois, koska pitkiksi venyessään ne makaavat pitkin pituuttaan. Hansa on levittäytynyt jonkin verran istutuspaikassaan, joten kaivoin ylös myös uloimpia versoja juurineen. Hansa-ruusu kestää hyvin leikkaamista. Näyttää, että se kukkii tänä kesänä runsaana ja on muutenkin nyt terveemmän näköinen.

Rosa francofurtana Splendens - Valamonruusu

Valamonruusun istutin 2014 naapurin aidan viereen, samaan ryhmään Sävelen, Soinnun ja Neilikkaruusun kanssa. Se kasvoi valtavaksi ja kukki joka kesä runsaana. Yksi kukka kesti vain hetken, mutta uusia aukeni samassa tahdissa. Valamonruusulla oli kyllä hyvin tilaa asustella paikallaan, mutta huomasin sen tekevän ahkerasti juurivesoja. Omalla puolella saatoin ajaa ne ruohonleikkurilla yli, mutta naapurin puolen aluevaltauksesta en sen sijaan tykännyt. Naapurit eivät sanoneet mitään. Päätin kuitenkin lopettaa pensaan levittäytymisen ja kaivoin sen 2019 pois. Pari vuotta lähdön jälkeen ruusun istutusalueen lähistöltä nousi juurivesa silloin tällöin. Kaivoin nekin pois, eikä sen jälkeen ole enää uusia tullut.

En raaskinut heittää kaunista ruusua kompostiin, vaan istutin sen tonttimme puistoreunalle. Siellä se saa taistella isojen vaahteroiden kanssa valosta ja voimasta. Pääsen tarvittaessa trimmerillä siistimään ruusun ympäristön ja pitämään sitä aloillaan. Jos vaikeaksi käy, annan lapion tehdä tehtävänsä.

Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

Myös yläpihan Pikkupuutarhan ruusuista Tove Jansson (Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson') ja juhannusruusu ovat kukkimisensa tälle kesälle kukkineet. 

Rotevakasvuinen norjanruusu (Rosa 'Hurdal') kärsi ensimmäisen kerran talvesta ja se on keskittynyt kukkimisen sijasta versojensa kasvattamiseen. 

Ranskanruusu Duchesse de Montebello saattoi tehdä yhden kukan, mutta missasin sen näkemisen ja kuvaamisen. Jostain syystä herttuatar murjottaa, eikä innostu kukkimaan.

Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

Kirjoapteekkarinruusu asui aiemmin alapihalla. Paikka kävi ahtaaksi, joten siirsin Mundin Pikkupuutarhan Muuripenkkiin 2020. Alkuun näytti, ettei se tykännyt siirrosta laisinkaan. Sitten se alkoi pörhistyä ja kukkii tänä vuonna lukuisin kukin. Yksittäinen kukka ei paisteessa kauaa hyvänä pysy. Kuvaaminen onnistuu parhaiten aamulla, jolloin uudet nuput avautuvat.

Kirjoapteekkarinruusu on kiehtova kaksivärisine terälehtineen. Siinä riittävän hyvä syy istuttaa Mundi omaan puutarhaan.

Rosa Lumo - Neidonruusu

Lumo-ruusu on yksi kolmesta ruusupensaasta, jonka siirsin alapihalta Pikkupuutarhaan. Ruusut Mundi ja Ilo ovat kaksi muuta. Silloin arveltiin, ettei suurikokoisten pensasruusujen siirto onnistu, vaan ne kuolevat. Eivät kuolleet, mutta vasta nyt jokainen näistä siirretyistä osoittaa kotiutuneensa uuteen paikkaan. Kovin runsaana Lumo ei tänäkään kesänä kuki. Kukat haalistuvat ja kuihtuvat nopeasti, mikä lienee ainakin osittain kuivuuden, auringonpaisteen ja jatkuvien tuulien syytä.

Rosa Ilo - Puistoruusu

Ilo sai paikan Pikkupuutarhan Kärhökäytävältä. Siltäkin meni aikaa tottua nykyiseen asuinpaikkaansa. Vihdoin se on päättänyt sopeutua ja osoitti sen tekemällä muutaman kukan. Ilo on voimakaskasvuinen ja suurikokoinen, joten ihan pieneen nurkkaan sitä ei kannata ahtaa.

Rosa rugosa Therese Bugnet - Tarhakurtturuusu

Teresanruusu on viime vuosina ollut kuvatuimpia ruusujani. Johtunee pitkälti siitä, että se kasvaa yläpihalla paikassa, jonka ohi kuljen usein ja joka näkyy myös työhuoneen ikkunasta. Teresanruusu kasvoi korkeaksi, maljamaiseksi pensaaksi. Alimmat oksat ja oksien varret muuttuivat vähitellen lehdettömiksi.

Leikkasin Teresanruususta keväisin muutaman vanhimman oksan pois. Silti se vaati tukemista, kun korkeat oksat taipuivat latvuksistaan kohti maata kovilla tuulilla ja rankkasateissa. Tänä keväänä leikkasin koko pensaan matalaksi, noin 20-senttiseksi. Se kannatti. Nyt pensas on jo toista metriä korkea, alhaalta ylös tuuhealehtinen ja runsasnuppuinen. Teresanruusu tekee selvästi uusia nuppuja, kun leikkaa kuihtuneet kukat säännöllisesti pois.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Vuosi sitten minuun iski Austin-ruusukuume. Aiemmin olin istuttanut Crown Princess Margarethin, joka kuitenkin kuoli pois. Asia jäi kaivelemaan ja Puutarhanikkareiden myymälässä en enää kyennyt vastustamaan kuumetta, vaan ostoskoriin hyppäsi Lady of Shalott. Olin toki ihaillut tätä ruusua useammankin kerran Saaripalstan Sailan blogissa.

Kaivoin ruusulle Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin huolellisesti kunnon kuopan. Laitoin hyvää multaa ja kastelin istutettua ruusuani ahkerasti. Se juurtui, kasvoi ja ryhtyi tekemään nuppuja. Että jaksoinkin pyöriä kesän Ladyn ympärillä sen avatessa yhä uusia nuppuja. Kukinta kesti likimain ensimmäisiin pakkasiin.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Pelkäsin ruusun menehtyvän, kun talvi oli kasvien kannalta pitkä ja hankala. Suojasin ruusun heti syksyllä verkolla, etteivät peurat ja jänikset popsi sitä kitusiinsa. Laitoin vielä tyvelle kuivia puunlehtiä suojaksi - mahtoiko niistä suojaa olla, en tiedä? Kukaan ei kuitenkaan päässyt aterioimaan ensirakkausruusullani. Keväällä tarkkailin sitä nähdäkseni, onko se selvinnyt talvesta. Pitkistä versoista kaikki olivat kuivia. Leikkasin varsia varovasti pala kerrallaan edeten kohti kohtaa, jossa näkyisi eloa. 

Aika matala ruususta tuli, mutta niin se vain heräsi ja alkoi puskea uutta kasvua. Juhannuksen jälkeen ilmestyivät ensimmäiset nuput, joita laskin olevan 17 kpl. Kukat ovat alkaneet avautua, eikä epäilystäkään, ruusu on tismalleen niin kaunis kuin muistinkin.

Austin-ruusu 'Carolyn Knight'

En sitten malttanut jättää Austin-ruusukokoelmaani yhden varaan, vaan myöhemmin viime kesänä ostin myös Carolyn Knightin. Se ei ole niin oranssinkeltainen, mitä kuvissa. Olisiko nimilappu kenties vaihtunut? Ladya matalampi tämä on selvästi. 

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

 
Näköjään ruusukuume ei ole vielä hellittänyt, koska toukokuun lopussa intouduin ostamaan kolmannenkin Austin-ruusun. Tällä kertaa Emily Brontën, joka on oikea herkku sekin. Siinä on muutama nuppu, joten joudun vielä vähän aikaa jännäämään kukkien näkemistä. Siihen saakka pörrään Lady of Shalottin kukkia ihailemassa.

Jokainen puutarha on oikeanlainen puutarha

 
Tämä kasvukausi lienee ensimmäinen, jolloin olen nostanut puutarhahommien suhteen kädet pystyyn, kellahtanut kirjan kanssa sohvalle ja ajatellut, että pärjätkööt hetken aikaa ominensa. Vaihteleva sää on asettanut omat kiemuransa, milloin mitäkin voi pihamaalla tehdä. Jollei ole kylmää, on tosi kuumaa. Jollei sada, on äärimmäisen kuivaa. Tai päinvastoin. Jos haluaisi pitää kaikki paikat tiptop, se vaatisi kokopäiväistä uurastusta. Lottovoittajana saattaisin pari kertaa kesässä palkata puutarhurin tekemään inhottavimmat hommat. Muuten ei kyllä ole halua päästää vieraita sähläämään omien mieltymystensä mukaan.  

 
Puutarha on tärkeä harrastus, tapa viettää aikaa ja kunnia-asia saada kasvit kasvamaan ja kukkimaan. Joskus vain tulee tunne, kuin puutarhan hoitaminen olisi alituista kilpajuoksua kasvien kanssa. Kuin ne eläisivät omaa elämäänsä ihmisestä piittaamatta - kuten tekevätkin. Kasvavat, kukkivat, kaatuvat, rehottavat, kuihtuvat, katoavat ja kuolevat. 

 
Tänä kesänä kaikki rehottaa tavallista runsaammin. On korkeutta ja on leveyttä enemmän kuin kullekin on tilaa varattu. Harvemmin kasvit alkavat nyrkein toistensa kanssa tappelemaan, mutta joskus puutarhurin on mentävä väliin ja rajoitettava kumppanuuksien sopimatonta yhteiseloa. Nyt tuollaista rajoitustoimintaa on riittänyt yllinkyllin, kun jokainen haluaa kiihkeästi tehdä tuttavuutta toisten kanssa.

 
Oma porukkansa ovat rikkaruohot. Nuo kasvit, jotka puutarhurin mielestä kasvavat aina väärässä paikassa. Niin kaunis kuin voikukka on kukkiessaan, ei sen koko sukua halua kuunliljan tai pionin viereen. Varsinkaan, kun voikukan kitkeminen on loputon urakka. Jollet saa juurta kokonaan, pian on samalla paikalla samanlainen lehtirypäs. 

 
Entä jos annat mielestäsi sopivaan paikkaan nokkosille kasvurauhan perhostoukkien kodiksi. Yhtäkkiä niitä kasvaa ruusupensaiden välissä, syreenien juurella ja marjapensaissa. Ai, että polttaa paljaita kinttuja makeasti herukoita poimiessa nokkosten ollessa seurana. 

 
En ole koskaan istuttanut ainuttakaan puna-apilaa Oikearinteeseen. Enkä muuallekaan. Kuka kumma on antanut osoitteeni niille, kun juhlivat satapäisenä joukkona kesäfestareitaan perennojeni joukossa? Jos olet joskus koittanut kitkeä puna-apiloita, tiedät niiden juurten puikkelehtivan taatusti naapurikylään saakka. Eivätkä meinaa irrota mullasta kiskomalla tai lapiolla kaivamallakaan. Pitäisikö kokeilla dynamiittia?

 
Puutarhallani on jo paljon ikää. Sen rakentamista aloittaessani intoa oli enemmän kuin tietoa tai kokemusta. Rakenteita ja istutuksia tuli tehtyä osin mutu-tuntumalla. Perussuunnitelma oli, mutta sitä ei noudatettu kirjaimellisesti monestakin syystä. Alkuvuosien jälkeen tarpeet ja mieltymykset ovat muuttuneet. Kasvimaailma on tullut tutummaksi, aikaakin on enemmän. Puutarhan olosuhteetkin ovat muuttuneet. 

Monta asiaa tekisin nyt toisin. En istuttaisi agressiivisesti leviäviä perennoja. Tai ainakin varmistaisin, etteivät ne pääse valtaamaan alaa. Pikkutalvio on yksi sellainen, jolle laittaisin ankaran kiellon ylittää omia rajojaan. Joitakin pensasruusuja jättäisin kokonaan hankkimatta. Eipä tarvitsisi kiskoa niiden juuriversoja vääristä paikoista tai miettiä, mitä reittiä saisi pikkuisen kaivurin mahtumaan pihaan suuremmitta vaurioitta. Harkitsisin kahdesti myös kriikunapuun istuttamista. Kukkii toki kauniisti ja sen hedelmäkin maistuu hyvälle. Mutta kriikunan vapaan kasvamisen ideologia saa minut puhumaan joka kesä rumia.

 
Toukokuussa ajattelin, etten millään ehdi tai jaksa tehdä kaikkia puutarhan vaatimia töitä ajallaan. Harva se päivä oli olo, kuin juoksisi pää kolmatenta jalkana saamatta riittävästi työlistaa lyhemmäksi. Niin vain lähes kaikki tärkeä on tullut tehtyä. Ja monta vähemmän tärkeää. Kanttausurat kylläkin kaipaavat kohennusta. Tilanne on kohtalaisen tasapainoinen siitäkin huolimatta, että kirja poikineen on päässyt sohvamakuulla viimeisille sivuille asti. Yhtään ei sentään kannata huokaista helpotuksesta. Puutarha ei lepää laakereillaan. Se päättää itse, miten siellä kasvetaan ja kehitytään. 

 
Fiilistelykierroksilla löytyy aina yllätyksiä, joista osaan on puututtava pikimmiten. Voi käydä myös niin, että kylävierailulta kotiin tulee uusia kivoja kasveja, joille on keksittävä asuinpaikka. Se johtaa yleensä melkoiseen domino-peliin, jossa vanhat kasvit siirtyvät uusien tieltä. Hetken puutarhassa pyörii kasvikaruselli, jossa lapio viuhuu ja multa kastuu.

 
Muutamia vuosia sitten ratkaisin uusien kasvien asuinpaikat verottamalla nurmikosta palan jos toisenkin. Näin leikattava nurmikko pieneni ja syntyi uusia istutusalueita. Nyt alkaa joka paikka olla tupaten täynnä. Jos aukkopaikkoja talven jäljiltä olikin, ovat nekin muisto vain. Suorastaan ihme, miten yksittäisille kaupasta liimapaperin lailla mukaan tarttuneille ihanuuksille on löytynyt paikkansa. Yhä vaikeammaksi se kuitenkin käy. Käsillä on aika, jolloin jonkun uuden tuleminen merkitsee vanhan lähtöä. 

 
Katson aina ihaillen viimeisen päälle siistejä puutarhoja, joissa kasvit on istutettu oikeaoppisesti koon ja yhteensopivien värien mukaan. Joissa kasvit ovat terveitä ja reheviä ja hyvinhoidettuja. Ei rikkaruohoja, ei huojuvia rakenteita, hiekkakäytävätkin haravalla kuvioidut. Yhtä ihaillen kierrän puutarhoissa, joissa villeys näkyy ihan kaikessa. Miten lujahermoisia tällaisten puutarhojen omistajat ovatkaan. Ei vaivaa rikkaruohot, ei polviin saakka ulottuva heinikko.

Oma puutarhani on perennojen sillisalaatti ja pensaiden puskanurkkaus. Kaikki on omin käsin multaan kaivettu sillä taidolla ja tiedolla, joka kulloinkin on ollut käytössä. Tunnen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki kasvini. Olemme tehneet sinunkaupat. Alkuvuosien puutarhasuunnitelma on venynyt ja paukkunut joka suuntaan. Muutamasta omenapuusta ja tasaiseksi leikatusta nurmikosta on ahkeran lapioinnin ja kiihkeän kasvikiinnostuksen johdosta syntynyt ikioma viidakko. 

 
Olen läpikäynyt ruusukuumeen, kärhökuumeen, koristepuukuumeen. Olen rakastunut kevätkurjenmiekkoihin, kellukoihin, syyshortensioihin ja marhanliljoihin. Vain joitakin mainitakseni. Tungosta on vähän joka nurkalla. Edelleen olen altis saamaan tartunnan jos jonkinlaisten kasvien esittelyihin törmätessäni. Silti en kaipaa immuniteettiä tai edes lyhytaikaista rokotussuojaa. Kaikki kukat kukkikoon, kaikki pensaat pörhistelköön. Joku puukin voi vielä ahtautua mukaan.

Jospa kaikki maailman johtajat ja poliitikot ryhtyisivät istuttamaan ja kasvattamaan, rakentamaan puutarhaa. Vaihtaisivat kasveja keskenään ja lapioihinsa nojaten juttelisivat omenasadosta ja kompostin kääntämisestä. Ehkä he huomaisivat, ettei yhtä oikeaa puutarhaa ole olemassa. Että kaikille puutarhoille ja puutarhureille on aikansa ja paikkansa.

Rakastan puutarhaani. Olen siitä ylpeä. 

Ihanaa alkanutta heinäkuuta kaikille!

Puutarhan tyllimekot

Paeonia Itoh-ryhmä 'Bartzella'

 

Ihme kesä, kun pionit ovat saaneet kukkia päivästä toiseen auringon paisteessa. Usein juuri pionien kukinnan aikaan taivas avaa tummat pilvensä kaatosateena kastaen puutarhan tyllimekot kauttaaltaan. Joka vuosi pionien varret venyvät pitkiksi ja painavien kukkien pystyssä pysyminen vaatii varsien tuentaa. Niin myös nyt. Näyttää melkeinpä siltä, kuin pionien varret olisivat tavallistakin pidemmät. Kuten monilla muillakin puutarhan kasveilla.

Paeonia l. 'Sarah Bernhardt'

Iltapäivälehdet hehkuttivat torstaina isoin otsikoin viikonloppuna saapuvasta ukkosmyräkästä, joka veisi helteet mennessään. Sääkartta näyttikin lauantaiyöksi hurjia sademääriä. Sittemmin sateet olivatkin muuttuneet varsin vaimeiksi ja ukkosmyrsky on siirtynyt maanantaille. Ehkä sinne päästessä myrsky on jälleen peruuntunut.

Paeonia l. 'Sarah Bernhardt'

Osa pioneista onkin jo kukintansa loppusuoralla. Valkoiset Festiva Maximat varsinkin pudottavat jo terälehtiään. Vaaleanpunaiset Sarahit ovat vielä hyvässä kuosissa. Useita nuppuja myös avautumatta. Raaskin jo poimia muutaman pionin maljakkoonkin, kun niitä siitä huolimatta jää myös kukkapenkkiin. Pionien ensimmäisinä vuosina en voinut kuvitellakaan katkaisevani ainuttakaan vartta puutarhassa, kun kukkia oli vielä vähän.

Paeonia l. 'Karl Rosenfeld'

Punaisen Karl Rosenfeldin, valkoisen Festiva Maximan ja vaaleanpunaisen Sarah Bernhardtin istutin ensimmäisinä pioneina. Sittemmin puutarhaan on tullut muitakin. Useimmat pionit ovat saaneet kasvaa niillä sijoilla, joihin olen ne istuttanut. 

Viime vuonna siirsin Immaculeen Kurgaanista Kiemurapenkkiin, koska ne jäivät pahasti riippahernepuun oksiston varjoon. Immaculee nousi hyvin uudessa paikassaan, mutta ei kuki. Toivottavasti jo ensi vuonna.

Paeonia l. 'Festiva Maxima'

Jossain vaiheessa istutin jalopähkämöä samalle alueelle pionien kanssa. Ei kovin fiksu teko, koska jalopähkämöt leviävät varsin tehokkaasti. Olen jo kertaalleen kaivanut niitä pois, mutta yhä niitä riittää. Myös unikoita kasvaa vanhimpien pionien joukossa. Ne ehtivät yleensä kukkia ennen pioneja, eivätkä näytä kilpailevan muullakaan tavoin pionien kanssa.

Paeonia l. 'Coral Charm'

Coral Charm on mieleisin pionini. Vuodesta toiseen jaksan ihailla sitä kaikissa vaiheissa. Tänä vuonna helle kiihdytti Coral Charmin matkaa nupusta terälehtien varisemiseen. Pyörin Coral Charmin ympärillä kameran kanssa monen monta kertaa. Vielä on kuvaamatta Coral Charmin "narrinhatut". Kunhan aurinko vähän siirtyy, on kuvaamisen aika.

Paeonia l. 'Coral Charm'

Coral Charmin istutin 2016 Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Seuraavana keväänä totesin paikan huonoksi ja siirsin heränneen taimen Olopihan puolelle tekemääni Pionipenkkiin. Olen yhä sitä mieltä, että siirto kannatti. Nyt pionikaunottareni on nähtävissä vaikka pergolasta käsin. 

Yllätys oli, että Coralista oli jäänyt juurenpalasia ensimmäiseen istutuspaikkaan. Nyt sielläkin kasvaa ja kukkii Coral Charm. Olisi voinut käydä niin, että pioni olisi menehtynyt siirrossa. Kerrankin onnisti ja nyt minulla kasvaa kaunista pionia kahdessa paikassa.

Nilalta saatu pioni

Kesällä 2022 sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta pionin, jonka istutin olopihan Syreenipenkkiin, Polish Spirit -kärhön eteen. Istuttaessani en tiennyt pionin nimeä enkä väriä. Viime kesänä ei ilmestynyt yhtään nuppua. Nyt kaksin kappalein aika sievät vaaleanpunaiset hörhelökukkaset. Kuvassa kukinta on jo loppusuoralla. Antaa kuitenkin hyvän kuvan siitä, millaisia prinsessoja nämä pionit ovat. Kiitos Nilalle ihanuuksista!

Paeonia l. 'Jan van Leeuwen'

Alapihan paistetun kananmunan mieleen tuova Jan van Leeuwen on avannut vasta ensimmäisen nuppunsa. Se kukkii usein vähän muita myöhemmin. Eleettömän tyylikäs kukka, joka kookkaana näkyy kuitenkin hyvin kauemmaksikin.

Paeonia l. 'Bowl of Beauty'

Naapurin aidan edustalla kasvava Bowl of Beauty suorastaan ryöpsähti kukkimaan. Huomasin pitkäksi venähtäneet varret ja avautuneet kukat turhan myöhään, jonka vuoksi tukeminen ei onnistunut kovin hyvin. Ruokalautasen kokoiset kukat nojaavat mikä mihinkin. Tänä kesänä tällainen epäjärjestys vallitsee monessa paikassa puutarhassani. Eikä se edes liiemmin minua haittaa.

Paeonia l. 'Shirley Temple'

Tämän kuvassa vaaleankeltaiselta näyttävän, mutta todellisuudessa enemmänkin valkoisen pionin olen ostanut saksalaisesta liiteristä Shirley Templenä. En ole täysin varma, onko kyseessä tosiaan Shirley Temple. 

Toisinaan on äärimmäisen tärkeää saada joku tietty kasvi. Sitten kun ei saakaan tai saatu kasvi osoittautuu joksikin muuksi, harmittaa ihan hirveästi. Tässäkin asiassa elämä näköjään kouluttaa. Hetken voi toki kiukuttaa, mutta kohta jo "viljamivaihdokaskin" näyttää ihan kelvolliselta. Ajan kanssa se voi jopa muuttua suureksi ihastuksen kohteeksi. Ehkäpä tälle pionille käy niin.

Jokavuotinen puutarhan tyllimekkojen ympärillä tepastelu ja ihastelu jatkuu vielä hetken, kunnes niiden aika on aloittaa matkansa levon kautta ensi kesään. Mahdollisesti luvattu sade nopeuttaa prosessia, mutta älkäämme surko sitä etukäteen. Iloitaan pioneista ja kaikista niiden kavereista.

Paeonia l. 'Coral Charm'

 

Huomenna toivotamme heinäkuun tervetulleeksi!

Niin raikas on aamu kesäinen
ja kaunis laulu lintusen.
Pilvet taivaalla leijailee
ja ilma lämmöstä väreilee.
Tuoksuu kaste heinikossa,
kahisee tuuli metsikössä.
Aurinko säteitä lähettää,
hiljaa me tähän päivään herätään.
Ihanaa kesäpäivää!