Jääkukkia

Jääkukkia ikkunaruudussa

Hiukan muita juttuja olin ajatellut tänään ja tällä viikolla tehdä, mutta äiti pitää käyttää lääkärissä ja mitä muuta siitä taas seuraakaan. Tykkään suunnitelmallisuudesta ja siitä, että tiedän menoni ja tekemiseni sopivasti etukäteen. Siksi tämä omaishoitoon liittyvä ennakoimattomuus rassaa minua melkoisesti. Silti en voisi kuvitellakaan jättäväni vanhempani oman onnensa nojaan. Näillä reunaehdoilla mennään, kunnes tulee jokin toisenlainen aika.

Onko muuten olemassa muita kukkia kuin hyasintti, jonka tuoksun voi aistia kuvasta? Näiden hyasinttituoksujen siivittämänä lähden tästä omaishoitohommiin ja toivotan kaikille valoisaa ja kevääntoiveista alkuviikkoa!
 

Jänisten herkkukattaus

Ruusuangervoa on naposteltu kiivaaseen tahtiin

Illalla liiketunnistinvalo räpsi taas siihen malliin, että ajattelin jänisten loikkivan pihamaalla. Kävin aamulla katsomassa, millaisen reitin ovat yön aikana lumeen tallanneet. Jälkien seurailu oli helppoa, sillä yöllä oli satanut hento lumikerros edellisten kolausten päälle.

Pikkutalviot näyttävät olevan sopivaa talviruokaa, sillä niitä on möyritty lumesta esiin useista eri paikoista.

Toinen jäniksille kelpaava vihreä tuntuu olevan sulkaneilikka.

Ruusupensaiden alla oli mellastettu oikein urakalla ja ensin pelästyin jänisten ryhtyneen ruusuja napostelemaan, mutta itse asiassa sielläkin oli syöty lähinnä pikkutalviota.

Syreenien alla ja sivussa on iso keskittymä ruusuangervoa, joka kelpaa erinomaisesti jäniksille. Sinänsä se ei haittaa, sillä tapaan leikata kasvustot keväällä matalaksi muutenkin. Nytpä säästyin siltäkin hommalta.

Kurgaanin laella kasvaa myös sulkaneilikkaa ja joitakin jaloruusuja. Ruusut ovat toistaiseksi jääneet rauhaan, mutta sulkaneilikka on kelvannut hyvin.

Kiitokseksi puutarhan hoitajalle on jätetty sinne tänne papanoita. 

Olopihan kukkapenkissä on kaivettu oikein olan takaa versojen esiin saamiseksi. Ei haittaa tässäkään tapauksessa niin kauan, kuin kasvien juuret saavat olla rauhassa.

Mielenkiintoista nähdä, mitä rinteessä on keväällä jäljellä. Sen verran touhukkaasti jänikseet ovat siellä kerta toisensa jälkeen peuhanneet.

Välillä on käyty leikkimökin terassilla. Onkohan siellä vain pysähdytty suunnittelemaan seuraavaa kohdetta, vai onko kenties joku yksilö miettinyt sisämajoitusta kireimmän pakkasen ajaksi?

Olopihan kukkapenkkiin on kolattu lunta ja siksi siinä hangen korkeus alkaakin olla muita pakkkoja korkeampaa. Jänikset joutuvat jännittämään lihaksia tavanomaista enemmän saadakseen loikkaansa voimaa ja pituutta. Se ei silti estä niitä tallomasta syreenien edustalle vakioreittiään.

Jälkiruokaa on näköjään metsikössäkin tarjolla, sillä talvi on tehnyt sinne mukavan kattauksen dippipäärynöistä.

Ja olopihalla kumpuilee kukkapenkillinen uuniomenoita - kenties.

Juusosta ei tämän pysähtyneisempää kuvaa ulkosalla nyt saa. Kiire on kaivaa pissakuoppa, peittää se ja samantien hurjaa vauhtia kohti kotiovea. Siinä on mammankin laitettava töppöstä toisen eteen kiireesti ehtiäkseen kissansa perässä.

Eilen kävin ihan vain katselemassa muun asioinnin lomassa, olisiko kauppoihin siemeniä jo saapunut. Oli ja ei ollut. Plantagenissä oli tosi vaisu valikoima, mutta sen naapurissa eli Bauhausissa Lord Nelsonin siemeniä oli jo ihan mukavasti. K-Raudassa lordnelsonit olivat vielä muovikääreiden ympäröiminä ja muualla en siemeniä sitten nähnytkään. Hyvä niin, sillä mitään ei nytkään pitänyt ostaa. Jokunen pussukka väkisinkin lähti mukaan.

Tänään tehtiin kahden tunnin päivälenkki. Lähtiessä aurinko paistoi upeasti ja timantit kimaltelivat hangella. Ajattelin, että kuvaan niitä paluumatkalla. No, silloin aurinko olikin vetäytynyt raskaaseen pilvimassaan. Läheisen järven jäälle on jo aurattu tiet hiihtämistä ja kävelyä varten. Jokunen ihminen jäällä tepasteli, mutta meidän naamaa pisteli jo siihen malliin, että suuntasimme töppöset kohti kotia.

Mukavaan viikonloppua kaikille!
 

Ukkokullan vinkkelistä

Kirjokevättähdet

Tämä haaste liikkui blogeissa aikaa sitten. Otin sen talteen Kahelinkulma-blogista ja nyt on sopiva väli postata aiheesta kera huhtikuisten puutarhakuvien. Päästään vähän herkuttelemaan sillä, mikä aivan pian on ajankohtaista.

Haasteen ideana on se, että puoliso vastaa bloggaajaa koskeviin kysymyksiin.

Villitulppaanit

1. Missä Between on syntynyt?

Ukkokulta: 

Eurassa, jossain saunassa. Niin mulle on kerrottu.

Between: 

Ei sentään ihan saunassa, kätilön avustuksella kotona kylläkin.

Kiurunkannus

2. Jos Between katsoo telkkaria, sieltä todennäköisesti tulee...

Ukkokulta: 

Jotain lvi-kanavaa se katselee. 

Between: 

LIViltä tai AVAlta katselen välillä Grand Designs'ia ja Pientä pintaremonttia. Enimmäkseen tulee katseltua Ylen kanavia; ykköstä, kakkosta, Teemaa ja femmaa.

Posliinihyasintti ja krookukset

3. Minkälaisista elokuvista hän pitää?

Ukkokulta: 

Ranskalaisista... 

Between: 

Pitää paikkansa, mutta toki muistakin. Etenkin espanjalaisen Almodovarin elokuvat ovat upeita. Usein sitä yllättyy positiivisesti valitessaan elokuvan joltain muulta, kuin englanninkieliseltä alueelta. Eilen illalla katsoin telkusta romanialaisen elokuvan, joka oli todella mielenkiintoinen. Tuntuu, että telkusta tulee pelkästään uusintoja. Leffan nimi ei heti välttämättä kolkuta mitään muistilohkoja, mutta hetken katsottuaan saa jälleen kerran todeta, että tämähän on nähty. Leffateatterissa tulee harvemmin käytyä. Iso menetys oli naapurikylän leffateatterin lopettaminen pari vuotta sitten. Siellä oli kiva käydä ja uutuudet tulivat nopeasti valikoimiin.

Rapaeperi

4. Minkälaista musiikkia Between kuuntelee?

Ukkokulta: 

Kaikenlaista, oopperasta Sillanpäähän 

Between: 

Kaikenlaista pitää paikkansa, ooppera ja klassinenkin kuuluu valikoimiin. Mieluisinta ehkä kuitenkin 70-luvun pop ja rock. Tosin nykyään taidan arvostaa eniten hiljaisuutta ja hetkiä ilman mitään taustamusiikkia tai häiritseviä ääniä.

Pikkusydämet

5. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

Ukkokulta: 

Sinappisen.

Between: 

Sinappinen salaattikastike taitaa olla mieluisin. Siihen löytyy herkullinen ohjekin.

Alppikärhö

6. Mikä on hänen inhokkiruokansa?

Ukkokulta: 

Varmaan joku läskisoosi, tai kaikki on Betweenin mielestä hyvää 

Between: 

Eipä oikeita inhokkeja taida ollakaan. Joistakin tykkään enemmän, joistakin vähemmän. Periaate on, että kaikkea kannattaa maistaa.
Mitenkä sitä muuten tietäisi, mille joku maistuu.

Unikko

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

Ukkokulta: 

Kylmää makkaraa, jäätelöä.

Between: 

Jäätelöstä tykkään etenkin kesäisin. Joskus tulee makkarahimo, mutta taatusti en sitä söisi päivittäin. Oikea vastaus olisi ollut suklaa.

Tuoksuköynnöskuusama

8. Jos menette ulos illalliselle, mitä Between tilaa?

Ukkokulta: 

Milloinkahan oltaisiin oltu ulkona illallisella? Varmaan jotain kalaruokaa. 

Between: 

Paljon mahdollista. Kalaruoka ravintolassa on usein hyvä valinta.

Kaukasianpitkäpalko

9. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

Ukkokulta: 

Mansikkakakku. En mä kyllä osaa kakkuja leipoa.

Between: 

Ukkokulta tekee hyvää ruokaa, mutta leipomista hän ei ole juurikaan harrastanut.

Mansikkakakku on aina varma valinta.

10. Mikä on Betweenin kengännumero?

Ukkokulta:

Oisko se 47? 

Between:

Kenkien mallista riippuen 39-40. Taitaa muuten olla tyypillinen suomalaisen naisen kenkäkoko, sillä kokemukseni mukaan se loppuu kaupoista aina ensimmäisenä.

Komeamaksaruoho

11. Jos Between keräilisi jotakin, se luultavasti olisi...

Ukkokulta: 

Kukkia varmaankin 

Between: 

Kaikenlaisia juttuja on elämän varrella ollut aikomus ryhtyä keräämään, mutta aika pian into on lopahtanut. Tämän päivän tavarakylläisyydessä halu ostamiseen on selvästi laskusuunnassa. Mieluummin vähän ja mieluista tai sitten ei yhtään mitään. Viime päivinä joulua pois siivotessani olen samalla laittanut turhia tavaroita sivuun kirpparille vietäväksi. Mitä ei ole vähään aikaan tai ollenkaan käyttänyt, joutaa pois koko talosta.

Puutarhassa mopo karkaa helposti, joten kukkia ja kasveja kyllä keräilen.

Sinivuokko

12. Kuka on hänen paras ystävänsä?

Ukkokulta: 

Jaa-a, varmaan minä. Toinen vaihtoehto on meidän Juuso. 

Between: 

Luultavasti Ukkokulta nimesi itsensä parhaaksi ystäväkseni puoliksi leikillään, mutta kyllä se ihan totta on. Pitkä liitto tuskin olisi mahdollinen, ellei suhteessa olisi mukana myös annos ystävyyttä. Juuso on oma karvainen kaverini.

Pohjantähti

13. Asia, jota usein teet, josta Between ei pidä?

 
Ukkokulta: 

Mistähän olisit viimeksi narissut? Varmaan verkkareiden vaihto? 

Between: 

Kyllä se oli sen nuhruisen ja kauhtuneen keltaisen ulkoilutakin käyttö ihmisten ilmoille mentäessä. Takki ansaitsisi viimeisen leposijansa tai ainakin se voisi siirtyä pihatakiksi.

Posliinihyasintti kurkistelee Taponlehtien lomasta

14. Minkä parissa Between mielellään viettää useita tunteja?

Ukkokulta: 

Tietokoneen.

Between: 

Talviaikaan menee aikaa tietokoneen (pöytäkone, tabletti, kännykkä) parissa, koska luen uutiset eri medioista pitkälti netissä. Välillä eksyn mielenkiintoisiin uutisiin ja juttuihin ja linkki toisensa jälkeen avautuu niin, että ajantaju katoaa.

Yhtään ei pidä myöskään vähätellä blogimaailmassa viettämääni aikaa. 

Kesällä olen ulkona niin paljon kuin mahdollista ja silloin tietokone jä huomattavasti vähemmälle.

Krookus

15. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

Ukkokulta: 

Niitä on niin paljon. Tasaisesti kaikkea.

Between:

Kiitos. Kuulostaa kyllä hiukan tasapaksulta.

16. Mikä on oudointa, josta Between tykkää?

 

Ukkokulta:

Minä.

Between:

Aika perusmies Ukkokulta on, joten en voi häntä mitenkään oudoksi luokitella.

Kevätkaihonkukka

17. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

Ukkokulta: 

Käsilaukkua, kännykkää, huulirasvaa.

Between: 

Huulirasva pitää aina olla mukana. Pelkkä tietokin siitä, ettei sitä ole, saa minut kärvistelemään.

Järjestääköhän kukaan vieroituskursseja huulirasvan käyttäjille?

Kyläkurjenpolvi

18. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

Ukkokulta: 

Minä, äitinsä.

Between: 

Sinänsä totta, sillä aika ajoin kuka tahansa ihminen tai asia saa minut ärsyyntymään. Toisaalta olen nopea leppymään. Äiti on jo sen verran iäkäs, etten hänelle viitsi kiukutella, vaikka joskus aihetta olisikin. 

Norjanangervo

19. Entä piristymään?

Ukkokulta: 

Minä ja Poika.

Between: 

Huomaatteko, Ukkokullalla on itsetunto paikallaan. Ja kyllä, Pojalla on mainio huumori, joka kyllä minuun aina iskee. Sama koskee tytärtä, joskin hänen huumorinsa pariin pääsee harvemmin. Tyttärellä on monta rautaa tulessa.

Ruohosipuli

Tänä vuonna täyttyy Ukkokullan kanssa 41 yhteistä vuotta, joista avioliitossa 37. Ilmeisesti täytyy jatkaa vielä toinen mokoma, jotta hämäläinen Ukkokultani ehtii minuun paremmin tutustua.

En laita haastetta nyt eteenpäin, vaan sen saa tästä ottaa kuka haluaa. Kevättä odotellessa tuppaa välillä aiheet loppumaan ja tämä oli oivallinen keino päästä selaamaan viime kevään kukkakuvia.

PS.

Tätä postausta olen muokannut moneen otteeseen ja tänään lisäsin nämä kuvat. Olen huomannut, että aiemmin tallennettua tekstiä muokatessa rivivälit ja kaikenlainen muotoilu takkuaa bloggerissa ylenmäärin. Kuinkahan monta kertaa poistin kaikki muotoilut ja asetukset kokonaan, eikä sittenkään tahtonut onnistua. Etenkin rivivälien kanssa on välillä melkoista vääntämistä. 

Millaisia kokemuksia sinulla on?

 

Amaryllisten loppukiri

Ulkona sataa lunta ihan kunnolla ja pyryn on ennustettu jatkuvan pitkälle huomiseen. Ukkokulta teki aamulla ensimmäiset lumityöt päästäkseen hakemaan anoppia sairaalasta. Ei onneksi mitään vakavaa, pieni leikkaus, mutta vanhalta ihmiseltä sellainenkin voi viedä voimat tehokkaasti.

Uutisten mukaan liikenne takkuaa pitkin Uuttamaata ja Etelä-Suomea. Monet ovat ilmeisesti päättäneet pitää etäpäivän ja teillä on kohtalaisen väljää. Autoilijat eivät kuitenkaan näytä ymmärtävän, kuinka pöllyävä lumi ja liukas tie voivat olla kohtalokas yhdistelmä. Vakavia onnettomuuksia ei kuulemma ole sattunut, mutta esimerkiksi Kehä III:n oli tunteja suljettuna, kun lumeen juuttuneita raskaita ajoneuvoja siirrettiin pois ajoväyliltä. Olkaa siis varovaisia siellä liikenteessä. 

Hentoa vaaleanpunaista valkeissa lehdissä

Amarylliksistä on viime vuosina tullut lempijoulukukkani. Valkoiset ovat siitä ihania, että niitä jaksaa katsella pitkälle joulun jälkeenkin. Ei sillä, ettäkö nakkaisin punaiset amaryllikset heti joulun jälkeen roskikseen. Ei suinkaan. Nautin niistä ihan yhtä paljon, kuin valkoisistakin.

Ei sellainen pinkki, joksi kyltin perusteella oletin. Kaunis kuitenkin.

Amaryllistä ostaessa ei näköjään välttämättä voi tietää, millaisen kukan saa. Plantsusta joulun alla edullisesti ostamissani amarylliksissä ei ollut minkäänlaisia lappuja. Toisessa hyllyssä oli punaisia ja toisissa valkoisia. K-raudasta ostin yhden amarylliksen, jonka kohdalla hyllyssä oli teksti kukinnon olevan pinkki.

Ukkokulta toi minulle joulukukaksi ihastuttavan punaisen amarylliksen. Sen ensimmäisen vanan kuudesta kukinnosta leikkasin tänään neljä kuihtunutta pois. Kaksi kukkaa on vielä voimissaan ja kaksi vasta avautumassa. Toisen vanan ensimmäisten kukkien puna vielä kurkistelee, joten iloa on vielä runsaasti edessäpäin.

Toinen Plantsusta ostettu amaryllis on ensimmäisen kukkavanansa kukkinut. Toinen kukkavana availee nuppujaan. Nuo avautumaisillaan olevat nuput ovat tavattoman ihastuttavia ja kiehtovia. Samanlaisia hykerryksen tunteita saan kesällä katsellessani liljojen nuppuja.

En tiedä, mitä amaryllis siitä ajattelee, että pyörittelen sen purkkia nähdäkseni kukan jokaiselta puolelta. Aikamoinen sykerö, joka kuitenkin suoristaa terälehtensä nopeasti valtavaksi kukaksi.

Tämän amarylliksen kukan muoto on aivan erilainen, kuin Ukkokullan tuomassa punaisessa amassa. Tästä tulee mieleen enemmänkin orkidea. Vana oli pakko leikata maljakkoon, sillä raskaana se taipui ja oli jo aivan mutkalla.

Äidiltä jouluksi saatu valkoinen amaryllis on kuin prinsessan tyllimekko. Tämän aman kukkiminen ei kestä helmikuulle, kuten viimejouluinen kerrottu amaryllis teki. Toinen vana on jo kukkimisensa kukkinut ja toinenkin on jo melkoisessa vauhdissa. Kolmas vanakin oli tulossa, mutta se oli jo kukan saadessani hyvää vauhtia kuivumassa. Yhtenä aamuna totesin vanan aivan kuolleeksi. Sääli.

Poika tuo minulle joka joulu pienen marsipaaniporsaan. Tänä jouluna vieläpä aika kookkaan, kun pienemmät olivat kuulemma loppu. Aikanaan kerroin hänelle oman lapsuusjoulumuistoni, kuinka isäni antoi meille lapsille muutamana jouluna pienen marsipaaniporsaan. Oma lapsuuteni ei ollut yltäkylläisyydellä silattu. Kuten ei monella muullakaan 50-60 -luvun lapsella. Siksi tuollainen pieni marsipaaniporsas on jäänyt mieleen harvinaisena muistona.

Poikani päätti tehdä marsipaaniporsaan antamisesta oman jouluperinteensä. Arvatkaa vain, kuinka aattona lämmittää mieltä avata pahvirasia ja löytää sieltä vaaleanpunainen possu. Koskaan en ole raaskinut possua heti syödä, vaan olen odottanut sopivaa hetkeä päättää joulu sen popsimiseen. Tänään oli sitten tämän possun viimeinen hetki. Aika makeaahan tuo marsipaani on, eikä kaikki edes siitä tykkää. Pieni possu on sopiva annos. Hyvästi joulu tältäkin osin.

Minikasvarissa oli joulun ajan pieni valokuusi. Sekin on saanut lähteä ja tilalle kasvariin muutti Tallinnasta tuotu keramiikkakissa. Pienistä nukeista katti taitaa näyttää suorastaan elefantilta, mutta ihan hän on kiltti ja rauhallinen. Hivenen ehkä velmuileva, mitä nyt tuosta ilmeestä voi päätellä.

Taidanpä lähteä lumitöihin. Mukavaa tiistai-iltaa kaikille!