Siemenet ja tavarat järjestykseen

Tulppaani on kaunis elonsa loppusuorallakin.

Viikonloppuna, kuten koko tammikuussa, olen syventynyt erilaisiin järjestelytehtäviin. Itse asiassa keittiön kaappien läpikäynnin aloitin jo joulukuussa, mutta lomareissu tuli väliin ja homma jäi vähän kesken. Sain uutta virtaa onnistuneesta lomasta, joten olen vienyt mielenrauhaa häiritsevän keskeneräisen projektin loppuun. Viimeiset kipot ja kupit keittiössä laitoin paikoilleen viikonloppuna.

Perjantaina postityttö ilahdutti muhkealla siemenkirjeellä, jota olin odottanut jo innokkaasti. Parista kaupastakin oli ostoskoriin vilahtanut muutama siemenpussi. Ensitöikseni päivitin siemenvarastoni lisäämällä uudet hankinnat listaan.

 
Pussukoita kertyy sieltä täältä, vaikka kuinka yrittäisi niitä laittaa multaan tai kiertoon. Siemenostoksia kannattaa suunnitella ja pussien hintoja vertailla. Marketin hyllykössä  henkäystä keveämpi pussi vaikuttaa halvalta. Kun sitten kassalla katsoo, miten kuittiin vilahtaa 2,40 € ja 3,90 € kerta toisensa jälkeen, alkaa siemenpussit painaa ihan eri tavalla. 

Netistä tilaamalla saa helposti erikoisuuksia, joita ei markettien hyllyistä löydä. Hintakin voi sitten olla vielä korkeampi. Yli 6 euroa neljän siemenen pussista ei ole laisinkaan harvinaista. Ei edes melko tavallisista lajeista. Vaan tärkeää on muistaa, että siemenistä itse kasvattamalla on mahdollista saada haluamiaan kasveja. Yksittäisen taimen hankintahintaan verrattuna sittenkin huomattavasti edullisemmin. Puhumattakaan siitä, miten suuren ilon itse kasvattamisesta saa.

Siemenlistan päivityksen jälkeen tarkoitus oli laatia kylvösuunnitelma. Eksyin kuitenkin tutkimaan turvenappieni määrää ja ostamiani kylvömultapusseja. Yllättäen olinkin seuraavaksi täyttämässä potteja kylvömullalla ja raapustamassa taimitikkuihin kylvettävien siementen nimiä. Istutin paprikaa, keijunmekkoa ja muutaman kelloköynnöksen vielä lisää. Pitänee siis palata kylvösuunnitelmaan myöhemmin. 

17.1. kylvetyistä kelloköynnöksistä ensimmäiset jo nousevat turvenapeissa. Kelloköynnöksen siemen on suuri ja liottamisen jälkeen vähän limainen, joten se tarttuu helposti sormiin. Kaikki siemenet eivät näköjään ole pudonneet kunnolla turvenapin reikään. Kuvan kaveri saa vielä ahtaa juuriaan nappiinsa, kunnes siirrän sen multaisampaan paikkaan.

Tammikuinen sade olohuoneen ikkunassa.

Lauantaina aurinko paistoi kirkkaana ja mittari näytti lähes +4 astetta. Arvoin itseni kanssa hetken, lähdenkö lenkille vai teenkö jotain järkyttävän pilkullisille ikkunoille. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. 

Metsän kaatumisen jälkeen tuuli osuu pihallemme entistä tehokkaammin. Tuuli tuo myös pölyä, joka vesisateisiin yhdistettynä täplittää pihanpuolen ikkunat kirjaviksi. Pimeällä ja pilvisinä päivinä likaiset ikkunat eivät kovin haittaa, mutta auringonpaisteessa koko komeus paljastuu. Voisin tietenkin laskea sälekaihtimet alas, mutta harvoin sen teen. Haluan nähdä ulos ja haluan auringonsäteiden pääsevän sisälle. 

Niinpä kiikutin ikkunanpesuvermeet ulos ja pesin ikkunoiden ulkopinnat. Siinä ei kauaa nokka tuhissut ja jälki on ilahduttavan kirkas, vaikka toki sisä- ja välipinnatkin alkavat olla jälleen pesun tarpeessa. Se jääköön johonkin toiseen kertaan.

Tykkään järjestelemisestä. Voisin menestyä ammattijärjestäjänä. Toisaalta toisten nurkkia järjestäessä saattaisi olla alituista kinaa asiakkaan kanssa siitä, mitä kannattaa säästää ja mitä ei. Jos jotain tavaraa on säilytetty turhan panttina vuosikausia, eikä sillä ole muisto- tai muutakaan erityistä arvoa, olisiko järkevämpää laittaa se kiertoon. Nuorempana olin itse aikamoinen hamsteri ja tavaroiden arkistoija. Viime vuosien kamakyllyydessä olen oppinut laittamaan niin asioita kuin esineitäkin tärkeysjärjestykseen ja harjoitellut luopumisen taitoa. En ole konmarittaja, mutta liiallisuus on alkanut ahdistamaan. 

Järjestyksestä ja siisteydestä pitävänä otan säännöllisin välein kaapin tai pari työn alle. Näin ei ole tarvetta suurille siivousurakoille, kuten niille paljon puhutuille joulusiivouksille. Oli sopiva väli viedä kesken jäänyt keittiökaappiurakka loppun.

Saatan olla vanhanaikainen, mutta käytän joissakin kaapeissa hyllypaperia. Lähinnä ruokakaapeissa ja muutamissa astiakaapeissa. Minusta on helpompaa vaihtaa hyllypaperi ja pyyhkäistä hylly puhtaaksi, kuin jynssätä tahroja ja kattiloiden raapimia jälkiä olan takaa. 

Ongelma vain, että hyllypaperia ei enää tahdo mistään kaupasta löytää. Eioota sain ja ehdotuksen käyttää joululahjapaperia. Nettiä apuna käyttämällä vihdoin löysin ketjukaupan, josta yhä hyllypaperia löytyy. Ruotsalaista, mutta sehän on melkeinpä toinen kotimaa. Nyt on keittiön kaapit käyty läpi, tavaraa viety SPR:n Konttiin ja muutenkin karsittu. Voisin availla kaappien ovia ihan vain ihaillakseni siistiä ilmettä. Pienet on ihmisen ilot.

Jäipä viikonloppuna aikaa pihabongaukseenkin. Mikä kumma siinä on, että vaikka pihassa pyörii joka päivä lintulajien kirjo, bongauksen ollessa ajankohtainen, seuraa tinttikato. Aurinkoinen ilma houkutteli lopulta iltapäivän tultua kiitettävän joukon siivekkäitä ilmoitettavaksi eteenpäin. Oraviakin pihassa on pyörinyt kolme kaveria. Yksi niistä on selvästi eri porukkaa, jota kaksi muuta yrittää ahkerasti jahdaten hätyytellä omilta apajiltaan.

Kuurainen sammal on kaunista katseltavaa.

Oli kiva viikonloppu. Ulkoilu jäi nyt vähemmälle, mutta paljon hyödyllistä sain aikaan. Ehdin myös aloittaa uuden kirjan, kutoa palmikkosukkaa ja nautiskella Ukkokullan kanssa Runebergintortusta. Ehkä varsinaiseksi Runebergin päiväksi teen ihan itse torttuja, mutta siihen saakka maistelemme eri valmistajien tuotoksia. 

Vaan nyt lippu korkealle ja kohti tammikuun viimeisiä päiviä. Mukavaa viikkoa kaikille!
 

Minä puutarhurina -haaste

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililjat 11.5.2019

Sain Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivilta haasteen pohtia vapaamuotoisesti, millainen puutarhuri olen. Mukava haaste, jota tehdessä tulee itselleenkin valotettua omia tapojaan ja suhdettaan puutarhailuun.

Pionipolku 11.5.2019

Lapsuudenkotini oli espoolaisessa kerrostalossa. Vanhempani ovat kumpikin maalla syntyneitä ja työn perässä pääkaupunkiseudulle muuttaneita. Äidin vanhemmilla ei ole ollut puutarhaa. Isän kotona sen sijaan oli puutarha ja vähän viljelyksiäkin. Isovanhempien luona käytiin parhaimmillaan vain muutaman kerran vuodessa, lähinnä kesäisin ja jouluisin. Vierailuilla kierrettiin sukulaiset, joten muistikuvat liittyvät ylivoimaisesti kahvipöytätilanteisiin ja serkkujen kanssa nuhjaamiseen. Sekä häihin, hautajaisiin ja pyöreisiin merkkipäiviin.  

Muistan kyllä mummun omenapuut, kasvimaan ja perunapellon. Mökin ympärillä oli tuoksuvia syreeneitä. Isän mukaan pihassa oli perennojakin, mutta niitä en muista. Omakohtainen kosketus mummun ja papan puutarhaan tai kenenkään muunkaan puutarhaan lapsuudestani puuttuu lähes kokonaan.

Kliivia 9.4.2019

Lapsuudenkodissani oli aina viherkasveja. Muistan erityisesti äidin valtavan kiinanruusun, joka kukki keväisin punaisin kukin. Äiti laittoi myös joka kesä parvekkeelle petunioita ja parvekkeen päätyyn hän kylvi ruusupavun siemeniä. Niistä kasvoi kesän mittaan tukilankoja pitkin vihreä seinämä.

Syreenit 2.6.2019

Aikuisuuteni ensivuodet vietin niinikään kerrostaloissa Helsingissä ja Espoossa, kunnes Ukkokullan kanssa hankimme toiseksi yhteiseksi kodiksemme paritaloasunnon. Siihen kuului mukavan kokoinen olopiha ja pieni vihreä pläntti sisäänkäynnin vieressä. Muiden taloyhtiön asukkaiden kanssa istutimme pihoja rajaamaan kiiltotuhkapensaita. Omalle pihalleni laitoin jaloruusupenkin, jota reunusti sammalleimut ja sarviorvokit. Köynnöstukeen ja aitaa viherryttämään laitoin villiviiniä. Valtaosa pihasta oli nurmikkoa, jonka ajattelimme olevan pienille lapsille hyvä ratkaisu.

Kurgaani 6.6.2019

Paritalokodissa innostus kasveihin alkoi itämään, mutta ei vielä päässyt valloilleen. Siihen meni jokunen vuosi aikaa. Ensimmäiset puutarhakirjat löysivät tiensä hyllyyn ja edelleen minulla on noilta vuosilta mm. Hankkijan, Tolppolan taimiston ja Leppävaaran Maximarketin vieressä olleen taimimyymälän hinnastoja.  

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukat 11.5.2019

Viherkasveja kodissani on aina ollut. Olin jo ennen paritalokotia töissä insinööritoimistossa, jonka valoisien ikkunoiden leveillä ikkunalaudoilla kasvatimme naisporukassa toistemme kanssa vaihdettuja pistokkaita. Monet työkaverit olivat laillani nuoria naisia, joista valtaosa oli vasta perustamassa perhettä. Useimmat asuivat kerrostalokodeissa, vain muutama rivi- tai paritaloasunnossa. Pensaat ja perennat eivät vielä silloin kuuluneet keskusteluaiheisiimme.

Clematis Rouge Gardinal 22.6.2019

Omakotitaloa rakentaessamme pyysin maisemasuunnittelijana toimivaa työtoveriani tekemään meille puutarhasuunnitelman. Sitä noudatettiin pääpiirteissään istutusten sijoittelun ja kasvivalikoiman osalta, kunnes henkilökohtainen "puutarhamoponi" lähti vauhtiin. 

"Metsäpuutarha" 13.6.2019

Rakensimme pihan lähes kokonaan Ukkokullan kanssa omin voimin. Talon alta kuorittu multa oli kasattu alapihalle. Paikallinen yrittäjä levitti kasat ja lisäksi sekä ala- että yläpihalle tuotiin lisää multaa. Yläpihalle kärräsin ja levitin kaikki mullat itse. Ensimmäisenä istutimme Ukkokullan kanssa hedelmäpuut ja pensaita sekä kylvimme nurmikon.

Alapihaa 13.6.2019

Rahaa ei ole vuosien aikana ollut isoja määriä puutarhaan käytettäväksi. Alusta lähtien olemme tehneet kaiken mahdollisen itse. Eikä ainoastaan rahan vuoksi, vaan myös siksi, että itse tekeminen on mukavaa.

Potentilla nepalensis 'Miss Willmot' - Nepalinhanhikki 17.7.2019

Ensimmäiset vuodet olivat puutarhan suhteen kantapään kautta opettelemista. Enemmän oli ehkä toiveita ja unelmia, kuin taitoa ja aikaa. Alkuvuodet olivat taiteilua lapsiperheen ja työelämän välissä. Puutarha on toki ollut aina tärkeä paikka, josta on pidetty huolta ja vähitellen kasvivalikoimaakin on kasvatettu. Intohimoinen harrastus puutarhan parissa antoi vielä odottaa sopivaa sysäystä.

Alapiha 11.9.2019

Vuonna 2000 minulle tapahtui jokin uudenlainen älynväläys, jolle ei sen jälkeen loppua ole näkynyt. Ehkä tietämättäni annoin itselleni luvan keskittyä asioihin, jotka minua oikeasti kiinnostavat ja tuottavat iloa. Talven aikana olin lisännyt liikuntaa ja ulkoilua. Aina minusta oli ollut mukava kyläteitä kiertäessäni katsella ihmisten puutarhoja ja erilaisia kasveja nähdessäni miettiä niiden nimiä ja pohtia, sopisivatko ne omalle pihalle. Lumien sulamisen myötä ryhdyin katsomaan puutarhaani tarkemmin ja ikäänkuin uusin silmin. En ollut näkemääni tyytyväinen ja päätin tehdä asialle jotain konkreettista. Sillä tiellä olen yhä.

Caragana arborescens - Siperianhernepensas 26.7.2019

Edellinen on siis pohjustusta sille, mistä olen tullut. Seuraavaksi lienee parasta kertoa oma näkemykseni siitä, millaisen puutarhurin tuo matka minusta teki.

Krassit 2.9.2019

Kuten haastajani Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi, minäkin pidän järjestelmällisyydestä. Olen ehkä haitallisessakin määrin perfektionisti, mutta toisaalta ajan ja iän mukaan olen oppinut joustamaan ja kääntämään selkäni epätäydellisyydelle. Järjestelmällisyys ja siisteys näkyvät parhaiten siinä, että kukkapenkkini ovat huolella kantattuja ja rikkaruohotkin pyrin kitkemään säännöllisesti. Itse asiassa tykkään rikkaruohojen kitkemisestä. Kitkiessä tulee mietittyä syntyjä syviä tai vain tuuletettua päätä antamalla tuulen tuivertaa korvasta sisään ja toisesta ulos. Haraan ja haravoin kivituhkakäytävät säännöllisesti. Tosin olen niidenkin suhteen höllännyt tahtia, sillä siedän tietyissä paikoissa innokkaasti kasvavat ruohotupsut huomattavasti aiempaa pidempään.

Taimiruukut 13.9.2019

Työkalut vien tehtävän tai päivän päätteeksi omille paikoilleen. Aniharvoin jätän mitään lojumaan pitkin puutarhaa. Siihen täytyy olla hyvä syy eli yllättävän kiireinen lähtö johonkin tai vaikkapa kaatosade. Työmaalle syystä tai toisesta jätetyt välineet korjaan heti tilaisuuden tullen paikoilleen. Olen todennut, että näin säästyy työtä ja aikaa enemmän, kuin jos joutuu lapiota tai haraa tietymättömiltä paikoilta etsimään. Työvälineiden putsaamisessa ja teroittamisessa minulla on parantamisen varaa. Pyyhin yleensä ylimmät mullat ja ruohotupsut pois, mutta monen monta kertaa kukkaruukkujakin pesen vasta, kun niitä taas tarvitaan.

Mehitähdet 19.7.2019

   
Puutarhassa en hienostele. Minulla on muutamia vaatteita, jotka olen pyhittänyt puutarhakäyttöön. En ole erikseen ostanut essuja ja haalareita, vaan parit taskulliset verkkarit, shortsit, fleecetakit ym. ovat sopivan kulahtaneita pihatöihin. Yleensä saan kitkemis-, kärräämis- ja multahommissa itseni hikiseksi ja sotkuiseksi. 

Kuljen sisälle varaston kautta, jossa likaiset vaatteet on hyvä riisua, ravistaa ja laittaa pyykkikoriin tai suoraan pesukoneeseen. Varastossa on myös oma korinsa työhanskoille, joita ostan kaupoista, kevätmessuilta ja markkinoilta. Hanskat säästävät käsiä ja kynsiä, vaikka usein hanskoista huolimatta kynnenaluset ovat surureunaiset. Johtunee pitkälti siitä, että työn tuoksinassa oikean käden hanska tuppaa kulumaan vasenta nopeammin, eikä aina käsineitä pukiessaan huomaa sormien olevan valmiiksi ilmastoituja.

Hiekkakäytävä 1.10.2019

   
Joskus, tai aika useinkin käy kyllä niin, että lähden pihalle vain katselemaan ja kiertämään. Sitten huomaankin tunnin kuluneen siihen, että kykin puskan jos toisenkin äärellä kitkemässä ja nyppimässä ilman niitä käsiä hienosti suojaavia hanskoja. Minulla onkin useimmiten nysämalliset kynnet. Lakkaa on kesäaikaan kynsiin turha laittaa, sillä tuskin ehdin lakattuja kynsiäni edes kuivattaa kun jo olen jotain ulkona nyhtämässä.

Rosa rugosa Therese Bugnet - Teresanruusu 21.9.2019

Haluan mahdollisuuksien mukaan aloittaa puutarhatyöt aamulla, jotta ehdin päivän aikana tehdä suunnittelemani asiat loppuun. Kun vauhtiin pääsen, en halua keskeyttää töitäni. Vielä työvälineitä palauttaessani nypin matkan varrelta rikan jos toisenkin ja laitan kallistuneelle kasville tuen. Näin toimiessa työpäivä venyy ja matka syömään ja pesulle siirtyy hamaan iltaan.

Ensilumi 29.10.2019

Puutarha on minulle myös tapa liikkua, kohentaa ja ylläpitää kuntoa. Talviaikaan tulee lenkkeiltyä, mutta kasvukauden myötä askel suuntautuu yhä enemmän ja useammin omaan pihaan. Jos joku väittää, ettei puutarhatöissä kunto kohene, ei ole puutarhatöitä tehnytkään. Kunnon työrupeaman jälkeen hiki valuu otsalta ja lihaksia kivistää. Olen usein harkinnut askel- ja sykemittarin hankkimista pihatöihin, mutta tietäähän se mittaamattakin, kuinka päivä on sujunut täysien kottikärryjen kanssa ylä-alamäkirallissa.

Koska Ukkokulta ei ole kovin kiinnostunut puutarhasta, kaikki siihen liittyvä jää minulle. Kyllä hän tarvittaessa auttaa, mutta puutarha on minun juttuni kaikkine töineen. En kaihda raskaita tai likaisia töitä. Minulta sujuu lapioiminen, kärrääminen, kaivaminen, kiipeäminen. Puutöissä olen varsinainen mämmikoura, joten puutarhaportin halutessani on marssittava kauppaan tai pyydettävä Ukkokullalta toteutusta.

Ensilumi 29.10.2019

Laadin mielelläni kaikenlaisia listoja. Siemenluetteloita, istutussuunnitelmia, tekemättömien töiden listoja, hankittujen ja hankittavien kasvien luetteloita. Miten kiva onkaan päivittää tehtyjä listoja ja vielä hienompaa vetää ylitse tai poistaa hoidettuja asioita listoilta. Tykkään siitä, että minulla on mustaa valkoisella itselleni tärkeistä asioista. On helppo löytää faktaa, milloin joku kasvi on istutettu tai minä vuonna ostin multaa mistäkin. Haluan myös tietää kasvieni nimet latinankielistä myöten. Siitä on paljon hyötyä niin taimikaupoissa kuin muun maailman puutarhoissa vieraillessa.

Geum - Kellukka 'Mai Tai' 2.6.2019

Olen huono sommittelemaan kauniita istutuksia. Esteettinen silmäni rajoittuu lähinnä kauneuden havainnointiin, ei sen luomiseen. Sama ongelma toistuu valokuvauksessa. Otan paljon kuvia, mutta taiteellisuutta niistä saa hakea. Toki taiteellinen lahjakkuus olisi kiva lisä elämässäni, mutta ehkä osaan vastaavasti jotain muuta tarpeellista. Hyvä, että on olemassa suuri joukko ihmisiä, jotka osaavat taiteellisuuden luomisen puolestani ja asettavat sen niin minun kuin muidenkin ihailtavaksi.

Kurgaani 1.12.2019

Suunnittelun ja sommittelun ontumisen vuoksi en sanoisi puutarhaani tyylikkääksi. Kaipa se on kukkapenkkien sillisalaatti ja jokainen kukkapenkki itsessäänkin omanlaisensa sillisalaatti. Tai hienommin sanottuna ehkä gottage garden -tyylinen, koska kukkapenkeissä kasvaa vähän kaikkea riippuen siitä, mistä olen kulloinkin löytänyt sopivan aukon istutustaan odottavalle kasville. 

Olen kasvi edellä -tyyppi. Siis ihminen, joka jossain kivan kasvin nähtyään ostaa sen ajattelematta, onko sille sopivaa paikkaa. Kotona sitten kuljen lapion ja tuoreen kasvin kanssa tonttia ympäri miettien, mihin kummaan tämän taas tyrkkään. Sen sijaan, että etukäteen huolella miettisin tarvitsevani tietyn nimisen 20 cm:n korkuisen puolivarjoisen paikan kasvin sille vartavasten perustettuun paikkaan.

Kotikivi 3.11.2019

Joku kutsuu itseään sunnuntaimaalariksi (=harrastelijamaalari). Minä voisin olla sunnuntaipuutarhuri sillä erotuksella, että olen laajentanut sunnuntaiharrastukseni täyspäiväiseksi - toivon mukaan myös täyspäiseksi - loppuelämän harrastukseksi. Eikä vain harrastukseksi, vaan elämäntavaksi. Rakastan puskiani ja niiden parissa touhuamista. Selatessani viime kesän kuvia tätä postausta varten tunsin itseni suunnattoman iloiseksi ja onnelliseksi, että olen edennyt näinkin pitkälle harrastuksessani. Ehkä pitää laittaa jääkaapin oveen huonojen päivien varalle lappu: "Käy selaamassa puutarhakuvia!"

Sade 7.7.2019

Olen intohimoinen harrastelijapuutarhuri, joka on kaiken kasveista ja kasvattamisesta oppinut kantapään kautta, kirjoista, lehdistä, television puutarhaohjelmista, kysymällä, tietoa aktiivisesti etsimällä ja lukuisia kokeiluja tekemällä. 

Kaikkein eniten viime vuosina olen oppinut täällä puutarhablogien maailmassa. Blogielämän 2011 aloitettuani olen löytänyt vertaisuutta, jota parempaa saa hakea. Olen oppinut valtavasti kasveista, kasvattamisesta ja elämästä ylipäätään. Nautin suuresti puutarhan puhumisesta kanssanne. Ukkokultakin pääsee helmpommalla, kun puran pahimmat puutarhapaineeni blogejanne lukemalla ja omaa kirjoittamalla.

Sanguisorba obtuse - Nuokkuluppio 8.7.2019

Haastan mukaan kertomaan itsestään puutarhurina seuraavat blogit:

Hirnakan torppa

Kukkia ja haaveita

Muistattehan, että haasteet ovat aina vapaaehtoisia. Ymmärrän ja hyväksyn, jos haaste ei nyt mahdu aikatauluunne. Haasteen voi toki jättää muhimaan ja toteuttaa sopivassa välissä myöhemmin.

Helleborus - Jouluruusu 20.4.2019

Haasteen säännöt: 

Voit kirjoittaa itsestäsi puutarhurina vapaasti oman mielesi mukaan tuoden esiin niitä asioita, jotka kuvaavat sinua ja harrastustasi. Mainitse, keneltä olet saanut haasteen ja että sen on laittanut alulle Kivisen Vilma. Laita haastepostauksesi linkki Kivisen Vilman haastetta koskevan postauksen kommenttiosioon. Hän (Kivisen Vilma) kokoaa niistä aikanaan oman blogikirjoituksen.

Iltanäkymä pihasta 18.1.2019

Puutarhavuosi 2019 -haaste

Koristepuut kukkivat runsaina ja kauniina.

Sain Puutarhavuosi 2019 -haasteen Viherrin -blogin Eevalta. Haasteen laittoi alulle jo vuonna 2018 Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista. Kiva haaste, jota toivon Minnan jatkavan tulevinakin vuosina.

Olin jo nappaamaisillani haasteen ihan omavaltaisesti, joten kiitos Eevalle pelastuksesta. Tällaiset koosteet ovat aina mukavia. Niiden avulla tulee tarkasteltua edellisen kasvukauden tekemisiä ja samalla niistä saattaa olla iloa ja hyötyä myös tulevalle kasvukaudelle.

2019-kesä oli ötököiden esiinmarssi. Leppäkerttuja oli kevään ensi hetkistä syksyn viimeisille päiville.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
 
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä

b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia

•  En tainnut tehdä viime kesänä minkäänlaisia järisyttäviä kokeiluja. Tavalliseen tapaan oli tarkoitus pitää puutarha kuosissa. Luultavasti koko vuosi meni puutarhassa vuoroin laiskottelun ja hullun lailla ahkeroinnin parissa.
• Nytpä muistin. Ensimmäistä kertaa esikasvatin tuoksuherneitä ja sain ne kerrankin kukkimaan lähestulkoon kunnolla. Aion esikasvattaa tuoksuherneet jatkossakin, kun lopputulos kerran on siten entistä parempi.

c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Aika monta uutta kurjenpolvea tuli istutettua.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
 
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä

d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

•  Laadin perusteellisia työlistoja, jotka sitten unohdan mappiin. Päässä on kyllä lukuisia "pitää tehdä" -ajatuksia, mutta käytännössä hommat etenevät enemmänkin yksittäisen inspiraation pohjalta. Yhteen työhön kun tarttuu, se johtaa domino-ilmiöön. Uudet kasvit laittavat vanhat kiertämään. Yhden kukkapenkin kohennus laajentaa toistakin istutusaluetta. Blogeissa, lehdissä ja kaupoissa näkee kasveja, joita ei vain voi vastustaa. Vaan miksi pitäisikään.

Nämäkin herkut ovat ihan pian taas esillä.

  
3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
 
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

•  Ei nyt autolastillista eikä puoltakaan. Joka kesä uusia kasveja tulee joko siemenestä kasvattaen, ostaen tai muilta saatuina. Istutin mm. punakärsämön, isotähtiputki Claretin, kaksi Austin-ruusua, neljä kärhöä, punalatvoja, kurjenpolvia, pari jouluruusua, päivänliljoja, keijunkukkia, liljoja, harmaakäenkukkaa, myskimalvaa, syysleimua, rönsy- ja sammaleimuja, julianesikon ja tähkäesikon.

• Myös pallohortensia Pink Annabelle ja safiirihortensia Blue Bird, ruotsinköynnöskuusama, ruskaheisiangervo Amber Jubilee ja purppuraheisiangervo UMNHarpell tuli hankittua. Sekä atsalea Ruususen uni, jalosyreeni Ludwig Spaeth ja tärkeimpinä kaksi tuurenpihlajaa.

Melkein unohdin, millaisia kaunottaria on luvassa.

4. Menetitkö kasveja?
 
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.

b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.

•  Sinivaleunikko ei keväällä noussut, mikä suretti minua erityisen paljon. Toisaalta kasveista ei voi yhden kesän perusteella välttämättä sanoa paljoakaan. Esimerkiksi kärhöt voivat piilotella koko kesän ja ilmestyä taas seuraavana keväänä reippaana kasvamaan ja kukkimaan, kuin eivät olisi koskaan poissa olleetkaan. Luultavasti sinivaleunikkoni on pakannut tavaransa ja muuttanut muualle. Ostin Lahden messuilta pari uutta yksilöä, joten tänä keväänä on taas uutta jännitettävää.

c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Päivänlilja Agnes Elpers, ruotsinköynnöskuusama ja oranssi keisarinpikarililja viime kesänä.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Tähän kysymykseen vastaaminen johtaa loputtomaan listaan, jossa unohtuu realismi tyystin. Toki haluaisin ison lasikasvarin pienen kennokasvarin tilalle. Toisaalta pikkukasvarini on tuonut paljon iloa, joten siitä en marise laisinkaan. Olisihan se kiva saada olopihalle liuskelaattapäällysteitä ja kukkapenkkejä reunustamaan graniittisia kivilohkareita. Oma käskystä toimiva puutarhurikin olisi kiva apuna silloin, kun ideoita vilisee pää täynnä, mutta toteutus ontuu pahemmin kerran. Hullumpaa ei olisi sekään, jos alapihalle johtavien portaiden päässä olisikin laituri ja sinisenä lainehtiva järvi. No, jatketaan unelmoimista... ja lottoamista...

Kelloköynnökset kylvetty. Saapa nähdä, onnistuuko kukinta.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?
 
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

Eipä tule mieleen mitään erityistä juuri viime kesältä. Yhä edelleen jaksan iloita ja ihmetellä suurta valon määrää, jonka tonttimme saa osakseen alueemme mittavan tieremontin vuoksi kaadetun metsikön kadottua. Suomen kesä on muutenkin lyhyt, joten tuntuu hienolta voida nauttia siitä täysillä omalla pihalla. Ennen aurinko katosi puiden taakse iltapäivällä ja tontillemme laskeutui loppupäiväksi viileys ja kosteus.

Vähemmän kevyttä hyötyliikuntaa harrastettu kiitettävästi.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Viime vuonna tuli ahkeroitua muutaman ison projektin parissa oikein kunnolla. Vuosien pähkäilyn jälkeen sain vihdoin alulle ja viimein loppuunkin etupihan Bermudankolmion kunnostuksen. Kaivoin kaikki kasvit pois 12x12 metriä kanttiinsa muotoiselta alueelta. Käänsin mullan, putsasin rikat, kärräsin tilalle uutta multaa. Reunustin penkin uudella kierrätyskiveyksellä ja jaoin vanhat kuunliljat ja jaloangervot istuttaen ne uudelleen väljemmin. Melkoinen urakka, jonka tulokset alkavat näkyä vasta tulevina vuosina.

Bermudankolmion uudistaminen johti alapihalla Hortensiapenkin jatkeena olevan istutusalueen uusimiseen. Vähän Bermudankolmiota pienempi alue, mutta työtä riitti siinäkin. Kaikki vanhat kasvit pois, mullan totaalinen kääntäminen, putsaaminen ja osittain uudella korvaaminen. Paikka on vuosien mittaan notkahtanut, joten nostin sen kohopenkiksi muiden istutusalueideni tapaan. Lopuksi istutin alueella ennen kasvaneita kasveja ja Bermudankolmiosta yli jääneitä kuunliljoja. Aika näyttää, miten onnistui.

Kolmas, eikä laisinkaan vähäisin projekti oli alkusyksyn kasvimaan kohennus. Sitä urakkaa en tehnyt yksin, vaan sain Ukkokullan tasavertaiseksi kumppanikseni. Tyhjensimme vanhat lavakaulukset mullasta, putsasimme alueen pohjan ja perustimme sen uudelleen. Korvasimme itse tehdyt ja kaupasta ostetut, jo osittain lahoavat lavakaulukset uusilla, tummilla lavakauluksille, jotka Ukkokulta vuorasi patolevyllä. Projekti oli isotöinen ja raskas. Lapioitavana ja kärrättävänä oli multaa ja kivituhkaa. Lopputulos on siisti ja toivottavasti myös käytännöllisempi, kuin edellinen kasvimaa-alue. 

Vasemmalla ruskaheisiangervo Amber Jubilee, oikealla purppuraheisiangervo UMNHarpell.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Parhaasta en tiedä. Sen näyttää aika. Mieluisin hankinta ehdottomasti on kaksi tuurenpihlajaa, jotka keväällä istutin. Toisen alapihalle Syyspenkin kulmaukseen ja toisen yläpihan Huoltopihalle. Eipä vähäisemmäksi jää myöskään upean väriset purppuraheisiangervo UMNHarpell ja ruskaheisiangervo Amber Jubilee, jotka täydentävät aiempina vuosina istuttamieni purppuraheisiangervojen Diabolon ja Andren joukkoa.

Kasvimaakesä oli kelvollinen, kasvarista saatiin runsas kurkkusato ja sopivasti tomaatteja.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
 
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!
 
Puutarhaharrastus on iloinen asia, jossa virheitä on turha etsiä. Siinä kuin elämä ylipäätään, puutarhan laittaminenkin on kokeilemista, harjoittelua ja mahdollisuuksien antamista. Niin itselle kuin kasveillekin. Täydellisyyteen on turha pyrkiä. Siitä saa vain pahan mielen viimeistään silloin, kun rusakko napostelee kauan odotetut liljannuput nälkäiseen vatsaansa. Muutama kiukkuinen kommentti kukkapenkin äärellä ja uusin tuulin eteenpäin.

Syksyn 2019 ruska oli henkeäsalpaavan kaunis.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Monikin, vaan eipä tullut kaikkia ylös laitettua. Päällimmäisenä nousee mieleeni vuosi sitten perustamani Syyspenkin oranssinkeltaiset syyssäde- ja syyshodekukat. Niiden taukoamaton ja loistava kukinta jaksoi ihastuttaa niin minua kuin lukuisia lentäviä ötököitäkin. Syyskukkijoiden vähyyttä olen vuosi tolkulla manannut ja vihdoin sain jotain sen hyväksi tehtyä. Kuka vielä sanoo, etteivät keltaiset kasvit ole kauniita? Kyllä ne ovat kuin pieniä aurinkoja vähitellen värinsä luovuttavasssa syyspuutarhassa.

Loppuvuodesta saatiin pari ohutta lumikerrosta, jotka sulivat pian pois.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Mitään erityisen suuria pettymyksiä en kohdannut. Harvoin mikään puutarhassa jaksaa päivätolkulla harmittaa. Puhumattakaan, että vielä kuukausien jälkeen jaksaisi asiaa murehtia.

Esikasvatin muutaman hyasinttipavun, jotka itivät ja kasvoivat hyvin. Papu kiemurteli mukavasti kasvimaan aidassa ja sen punertavista versoista pidin. Hyasinttipapu ei kuitenkaan tehnyt ainuttakaan kukkaa, kuten ei tehnyt edellisenäkään kesänä. Tulipa kokeiltua, joten se siitä.

Myös daaliat olivat koko kesän vähän onnettomia. Kukinta alkoi todella myöhään ja niinpä sen kesto jäi tavallista lyhyemmäksi ja vaisummaksi. Paljon ihastellun Cafe au laitin ostin kovaan hintaan kevätmessuilta. Se ei suostunut kasvamaan, eikä siis myöskään kukkimaan. En pettynyt, sillä mitään suuria odotuksiakaan en sille ladannut. Nyt ei ollut sen aika. Ehkä joskus toiste. 

Syyshohdekukat ja punahatut näyttivät parastaan.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
 
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Itse asiassa minulla ei ole minkäänlaista puutarhabudjettia. Ostan sen, mitä tarvitsee tai mitä haluan. Jollei ole rahaa, en osta. Kovin mittavia määriä rahaa puutarhaan ei yleensä edes ole, mutta tarpeellisen saan hankittua. Puutarha on mieluisa harrastus, johon panostan mielelläni sen, minkä joku toinen laittaa johonkin muuhun. Turha vertailla.

Viime vuonna luultavasti suurimmat taloudelliset panostukset laitettiin kasvimaan kunnostukseen. Uudet lavakaulukset eivät olleet kalliita, mutta ei niitä ilmaiseksikaan saanut. Lisäksi ostin juuriestekankaat kattamaan kasvimaa-alueen ja tilasin kivituhkaa ja multaa suursäkeissä. 

Kriikuna- ja aroniasato oli valtava, omenasato vaatimaton. Pensasmustikoita kypsyi maisteltavaksi.

13. Mitä opit?

Mitäkö opin? Aika näyttää, opinko mitään. Puutarha on minulle enemmän iloa tuova harrastus. Intohimo, jonka parissa aika kuluu ja mieli lepää. Kuntokin kohenee lapioidessa ja kärrätessä. Joka kesä opin muutamia uusia latinankielisiä kasvinimiä, jotka talven aikana tuppaavat painumaan unholaan. Onneksi ne ainakin toistaiseksi ovat putkahdelleet mukavan nopeasti mieleen kevään ilmoittaessa tulostaan.

Arovuokko, syysvuokko, viinikärhö Polish Spirit ja oxalis ilahduttivat.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
 
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Ensimmäiset kylvöt on jo tehty ja siementilauksen odotan saapuvan lähipäivinä postilaatikkoon. Tätä postausta varten selasin viime vuotisia kukkakuvia, jonka vuoksi olin ihan pyörryksissä kaikesta kauneudesta, jota oma piha joka kesä tarjoaa. Hetkessä unohtui kaikki talvisen harmauden aiheuttama hitaus ja väsymys. Todellakin into pinkeänä ja sormet syyhyten marssin kohti kevättä.

Syksyn ensimmäinen kuura koristelee kasvit.

Haasteen säännöt:
 
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

Kuten postauksen alussa kerroin, sain haasteen Viherrin -blogista. Haasteen on alunperin laittanut liikkeelle Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista. 

Haaste on kiertänyt ahkerasti, vaan silti uskallan haastaa sekä Kruunuvuokon Puutarhan Lumo -blogista että Ullan Rannanpihassa -blogista mukaan. Tämän postauksen olen laittanut julkaistavaksi ajastuksella, joten 4. kohdan hoidan myöhemmin.

Tuurenpihlajani ensimmäinen ruska.