Ensilumi tuli ja suli

Peltomaisema su 16.11.

 
Viime sunnuntaina aurinko paistoi komeasti, vaikka pilvet välillä yrittivätkin nujertaa valon voiman. Tein pitkän lenkin kylän teitä talsien. Kodin lähellä on vielä runsaasti rakentamatonta maata. Kuvassa näkyvää peltoa viljelläänkin. 

Kuvaajan kamera ei ollut lainkaan vinossa. Pelto polveilee tuossa kohdassa viettäen voimakkaasti vasemmalle. 

Kuvaajan selän taakse jää kunnan keväällä järven pohjukkaan tekemä kosteikkoalue. Nyt siellä ei tietenkään ollut linnun lintua, mutta keväällä varmaan taas kurjet palaavat. Niiden huuto kuuluu meille saakka. No, ilmateitse kosteikolta ei kotipihaan pitkää matkaa olekaan.

Kartiovalkokuuset to 20.11.

Torstaiaamuna 20.11. maa oli valkoinen. Kävin päivän valjettua pikakierroksella pihassa. Autoradiosta kuulin maan kaikilla mittausasemilla olevan ensilumi. Määritelmä edellyttää, että klo 8.00 on mittausasemalla oltava 1 cm lunta. Uutisia kuunnellessani piti laittaa tuulilasinpyyhkimet päälle, kun vettä tuli taivaalta aivan kunnolla. Jos lunta oli sentti aamukahdeksalta ollutkin, ei sitä enää parin tunnin kuluttua näkynyt juuri missään.

Helmililjojen lehdet nousevat sykyisin pieninä ryppäinä sinne tänne. Tavallisesti jänikset käyvät vihreitä lehtiä lyhentämässä reilusti. Se ei haittaa helmililjojen keväistä kukintaa, sillä nuput ovat turvassa syvällä mullan sisässä. 

Ensilumessa ei torstai-aamuna ollut lainkaan jänisten jälkiä. Pian niiden käpälien jäljiltä tulee taas moottoritie alapihan lumeen. Jos siis lunta tulee. Isokokoinen rusakko loikkii harva se päivä puistoalueella. Yhtenä aamuna se jäi pitkäksi aikaa jököttämään puiston toisella laidalla olevan talon tuija-aidan kupeeseen. Hain kiikarin nähdäkseni, onko kyseessä tosiaan rusakko. Hetken jo ajattelin pienikokoisen peuran siellä lymyilevän. Rusakkohan se siellä.

Alapiha su 16.11.

Sunnuntain kävelylenkin jälkeen otin muutamia kuvia pihasta. Näinä joulunalusaikoina kuvauskohteiden valinta ei ole kovin helppoa. Samat mullokset, kanttausurat ja kaljut näkymät on kuvattu moneen kertaan. Kyllä niitä pihanäkymäkuvia kannattaa ideoiden puutteesta huolimatta ikuistaa. Huomaan usein kaipaavani aiempia kuvia samoistakin paikoista. Filmikamera-aikaan paperikuvien teettäminen oli kallista. Silloin piti harkita toisenkin kerran, mistä kuvia ottaa ja mitä niistä teettää. Digiaikana tätä ongelmaa ei ole. Siitä vain painamaan laukaisinta. Huonot otokset voi aina poistaa.

Saxifraga umbrosa - Varjorikko 16.11.

Mitä vähemmän puutarhassa on katseltavaa, sitä suurempaan arvoon nousee muutamat harvat sinnittelijät. Varjorikkoa olen ihastellut kesästä tänne syksyyn. Sehän on kuin maahan pudonnut tähti, jonka sakarat ovat pyöristyneet hämmästyksestä. 

Tässä kuvassa ei ole suinkaan kenenkään perheenjäsenen reisiluu. Luen paljon dekkareita, mutta eivät ne ole herättäneet minussa perheenjäseniin kohdistuvaa murhanhimoa. Kyseessä on ikivanha kananluu, joka on epähuomiossa mennyt kompostoriin. Pyrin laittamaan ruoanvalmistuksessa tulevat luut sekajätteeseen, koska niiden maatuminen kestää ja kestää. Sama koskee avokadon suurehkoa siementä, joka ei pehmene sitten millään. Kuoretkin ovat kuin nahkaa vielä kahden vuoden kompostoinnin jälkeenkin.

Noukin kananluun kukkapenkistä sekajätteeseen. 

Vasemmalla Waldsteinia ternata - Rönsyansikka, oikealla Silene uniflora 'Weisskehlchen - Merikohokki

Siirsin pari vuotta sitten pienen tuppaan rönsyansikkaa yläpihalta alapihan syysomenan tyvelle. Siinä se on ihan huomaamatta levinnyt. Muutama lehtosinilatvan taimikin näyttää kurkkivan rönsyansikkapuskan lomasta. Oikealla on taasen mattomaisesti leviävää merikohokkia. Se kukkii kesällä valkoisin kukin.

Kurgaanin riippahernepuu torstai-aamuna 20.11.

Torstai-aamuna maa oli valkoinen. Päivällä lumi oli sulanut, kuten tuossa aiemmin kierroinkin. Perjantai-iltapäivällä alkoi lunta jälleen sataa. Lumihiutaleet olivat suuria ja niitä tuli melko tiheästi. Mittari näytti kuitenkin plussaa. Yöksi se painui jälleen miinukselle. Tällaista sahaamista näyttää olevan koko 10 vrk:n ennuste. Sunnuntaiksi luvataan jopa +6℃. Harmaiden päivien piristykseksi voi hyvillä mielen virittää kausivaloja. Tai vaikka jouluvaloja. Niitä näyttää jo olevan monissa pihoissa ja ikkunoilla.

Lehtikaktuksen ainoa kukka.

Olen ollut kovasti huolissani ikivanhasta lehtikaktuksestani. Se on koko syksyn pudottanut lehtiä. Googletin ja kysyin neuvoa kukkakaupastakin. Sanoivat, että lehtien putoamisen syynä on joko märkyys tai kuivuus. Pakkohan minun oli nostaa kaktus ruukusta nähdäkseni, kumpi sitä vaivaa. Kuivahan se oli. Nyt olen kastellut sitä tarkemmin ja tämä näyttää auttavan. Muutamia lehtiä löydän edelleen lattialta, mutta enää ei sentään joka aamu tarvitse lattiaa lakaista. Aiempien vuosien tapaan en pääse nauttiman kukkien tulvasta. Kaktus teki yhden ainokaisen kukan. Siitä iloitsen takuuvarmasti paljon.

Galium odoratum - Tuoksumatara

Olo on juuri nyt hiukan lannistunut tuoksumataran tapaan. Ukkokulta asentaa parhaillaan uuteen läppäriini WindowsII:ta. Vanhaan läppäriin uutta Windowsia ei enää saanut. Varauduin ahkeraan uuden opiskeluun, mutta pitääkö kaikki tehdä niin mahdottoman monimutkaiseksi? Miten ihmeessä vähemmän tietokoneiden kanssa puuhailleet ihmiset pärjäävät noiden härpäkkeiden kanssa, kun ammattilaisukollenikin tekee välillä tiukkaa. Pöytäkoneeseeni ei tule taatusti uutta Windowsia. Laitetaan siihen Linux, etten tyystin menetä hermojani.

Syksyinen vaahteranlehti ennen ensilunta.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ateneum: Gallen-Kallela, Klimt & Wien

 

Gallen-Kallela, Klimt & Wien Ateneumissa 1.2.2026 saakka

Akseli Gallen-Kallela oli mukana Gustav Klimtin johdolla perustetussa, taidetta uudistaneessa sesessio-liikkeessä. Taiteilijoita yhdisti kiinnostus moderniin elämäntapaan. Kuvataiteen lisäksi näyttelyssä on esillä valokuvia, muotoilua arjen esineistä koruihin ja muotiin. Gustav Klimtin teoksia on ensimmäistä kertaa esillä Suomessa. Siinä riittävästi houkutusta käydä katsomassa näyttely.

Osa Klimtin Beethoven-friisistä, maalattu Beethovenin 75-vuotisjuhlanäyttelyyn.

Näyttelyn alussa olin hiukan pettynyt, kun esillä näyttää olevan enimmäkseen Gallen-Kallelan  teoksia. Niistä monet olen nähnyt aiemminkin. Olin valmistautunut katselemaan Gustaf Klimtin maalauksia. Niitäkin oli nähtävillä, kunhan jaksoin kiertää salit loppuun saakka.

Gustav Klimt: Suudelma/portfolion lehti

Klimtin (1862-1918) maalauksissa tunnusomaista on kullan väriset taustat ja mosaiikkimaisuus. Suudelma-maalaus lienee yksi hänen tunnetuimpia teoksiaan.

Akseli Gallen-Kallela: Taiteilijan äiti 

Aika pian vapauduin ennakko-odotuksistani. Kykenin syventymään näkemiini teoksiin. Väkeä oli paljon, minkä vuoksi välillä joutui odottamaan päästäkseen katsomaan haluamaansa teosta lähempää. Olihan siellä Gallen-Kallelaltakin teoksia, joita en ainakaan muista nähneeni aikaisemmin. Hän on toki maalannut paljon muutakin kuin kansallisromanttisia maisemia ja Kalevala-aiheita.

Taiteilijan äitiä kuvaava maalaus on minusta kuin aikansa valokuva. 

Secession-talo, Wien

Sesession-liikkeellä on Wienissä oma art nouveau-tyylinen näyttelypaviljonki, joka valmistui 1897-1898. Rakennus vaurioitui pahasti 1945. Täydellinen remontti tehtiin rakennukselle 1985.

Art nouveau- tai jugend -liikettä kutsuttiin Itävallassa sesessionismiksi. Sesessionistien päätavoite oli kaikkien taiteenlajien tasa-arvo.

Kukkaruukku

Sesession-liikkeen taide ulottui maalauksien lisäksi lähes kaikkeen, mitä ihminen arjessaan tarvitsee. 

Kokolman Moser: Syklaamiasetelma 

Maalauksessa on saman tapainen ruukku, jonka näin viereisessä lasivitriinissä. Mielihyvin ottaisin tuollaisen ruukun omalle ikkunalaudalle tai puutarhapöydälle.

Koloman Muser: Tapetti

Näyttelyssä on esillä myös tapetteja. Tässä Koloman Muserin suunnittelema tapetti kauempaa kuvattuna...

Edellisen kuvan Kolomanin tapetti lähempää kuvattuna.

...ja lähikuva samaisesta tapetista. Aika jännä, eikö vain?

Maalausten, tapettien, astioiden, huonekalujen ja monien muiden tarpeiden lisäksi taidesuunta ulottui myös vaatteisiin. Suuntaus näkyy hyvin mm. kuvioinnissa.

Vasemmalla sininen vaate on samanlainen, jollaiseen Gustav Klimt pukeutui mielellään taidetta tehdessään ja muulloinkin. Valkoinen puku on taasen ns. reformipuku. Reformipuvun uuden muodon oli tarkoitus vapauttaa nainen ampiaisvyötärön ihanteesta ja korsetin puristuksesta.

Näyttelyssä on esillä itävaltalaisen muotisuunnittelija Emilia Flögen reformipukuja. Flöge oli liikenainen ja pitkäaikaisin Gustav Klimtin kumppani.  

Näyttelyssä on paljon katsottavaa ja niin myös omaksuttavaa. Alussa jaksan katsoa maalauksia tarkasti ja lukea kaikki tekstit. Sali toisensa jälkeen johtaa väistämättä väsähtämiseen. Se ei välttämättä ole pahaksi. Siitä todistuksena on kuva ateneumin ilmastointikanavien luukusta. Sopii hyvin historialliseen rakennukseen ja edesmenneiden taiteilijoiden töiden lomaan.

Ateneumin lattiaakin kannattaa ihailla. En huomannut kysyä, onko tämä kenties alkuperäinen laatta. Jäi jotain selville otettavaa seuraavaa kertaa varten.

Ateneum on kaunis rakennus ulkoa ja sisältä. Kuvaaminen tuottaa hankaluuksia, jos ei halua ikuistaa muita vierailijoita. Portaikossa ihmisiä tuli ja meni runsaasti. Katossa heitä ei sentään kiipeile.

Museokortti on minusta oivallinen keksintö. Se madaltaa kynnystä mennä katsomaan kaikenlaisia näyttelyitä. Ei harmita, jos nähty ei tunnu kovin kiinnostavalta. Toisaalta museokorttia vilauttamalla löytää helposti uusia kiinnostuksen kohteita ja miellyttäviä elämyksiä. Pääkaupunkiseudulla ja suurten kaupunkien läheisyydessä museokortin hyödyt tulevat tietenkin paremmin esiin.

Gustav Klimt: Amelie Zuckerkandl

 

Outo valoilmiö

Mustilanhortensia

 

Eilen, perjantaina ehdin tehdä puutarhakierroksen aamupäivällä. Oli ihan kummallista kävellä pikkupakkasen kuuraamalla nurmikolla. Ei sen pakkasen vuoksi, vaan kirkkaassa auringon paisteessa. Outo valoilmiö viikkoja jatkuneiden tihku- ja kaatosateiden jälkeen. Johan tässä alkoi pohtimaan, onko ihmiskunnalta kokonaan sammunut se tärkein valon- ja lämmön lähde? Ei onneksi. Auringonsäteet saivat hymyn huulille ja mielen iloiseksi.

Reunuspäivänkakkara

Syksyn varsinaiset puutarhatyöt on tehty. Lintujen ruokintaa olen lykännyt tavallista pidempään, koska maa on ollut täysin sula. Tintit ovat kyllä käyneet ahkerasti koputtelemassa ikkunoita vihjaillen, että laitahan nainen niitä siemeniä automaatteihin. En tehnyt niin vieläkään. Ajattelin odottaa vielä vähän aikaa luvattuja vesi- ja räntäsadetta sekä lisää pikkupakkasia. Laitoin sentään kolmeen paikkaan alkupalaksi talipötköt. Huraus vain ja pötköt oli löydetty. Enimmäkseen sini- ja talitinttejä sekä joitakin pikkuvarpusia. Pari puntatulkkurouvaa napsi syreenissä siemeniä.

Helleborus - Jouluruusu

Jouluruusun avautunut kukka oli kuurakuorrutuksen saatuaan jähmettynyt niille sijoilleen. Samaisen jouluruusun kaksi nuppua ovat pakastuneet, eivätkä taida enää aueta. Vähäinenkin väripilkku ilahduttaa katsojaa.

Kävin pikkupuutarhassa ravistelemassa koristeomenapuissa riippuvista lyhdyistä niiden pohjalle kertynyttä vettä. Torstain satoi koko päivän, ajoittain jopa kaatamalla. Pikkupuutarhaan mennessäni avasin verkkoportin varovasti, ettei siinä roikkuvat vesipisarat kastelisi vaatteitani. Pisarat olivatkin jäätyneitä, eivätkä pudonneet verkon liikuttamisen johdosta.

Ostin kaupasta säkillisen Puutarhan Talvisuojaa, jota laitoin mm. Austin-ruusujen tyvelle ja magnolialle. Talvisuoja hidastaa maan routaantumista, joten toivon sen auttavan ruusujeni selviytymistä talvesta. 

Ruusuherukka

Ruusuherukat ovat olleet jo jonkin aikaa verkkojan ympäröimät. Kummassakin pensaassa on isoja silmuja. En ole aiempina syksyinä tarkkaillut ruusuherukoita. Kuuluuko niiden elintapoihin kasvattaa silmut jo syksyllä? Vai onko tämä pitkän ja leudon syksyn tepposia? Viisaat, kertokaa!

Papaver orientale 'Princess Victoria Louise' - Idänunikko

Unikoilla on tapana kasvattaa lehtiä jo syksyllä. Raparperien viereen tänä kesänä ilmestynyt vaaleanpunainen prinsessa on kasvattanut muhkean lehtipehkon. Paikka on lämmin ja aurinkoinen. Kyllä siihen osuu myös pakkaset. Parista hassusta pakkasaamusta unikko ei tähän mennessä ole ottanut ollenkaan nokkiinsa. 

Physocarpus opulifolius Fireside 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo

Purppuraheisiangervo Fireside pitää tiukasti kiinni viimeisistä lehdistään. Se on varmaan mielissään kehuistani. Saa ollakin. Fireside on minulle oikein mieluisa ilmestys.

Perjantaina talvisuojaa säkistä ruusuille laittaessani kotikadulla pörräsi harjatraktori putsaamassa syyslehtiä asfaltilta. Meinasinkin tiistai-iltana bussilta tullessani kaatua jalan luiskahtaessa paksussa lehtimassassa. Sain tasapainotettua itseni ja säästin luuni rikkoontumisilta.

Vielä ei ole joulun aika, vaikka kaupoissa liikkuessa voisi toisin luulla. Jättimäisten suklaarasiakekojen välistä kassaa kohti oikaistessa kiittelen, ettei sentään kaupan kauittimista raikaa kulkuset ja tonttujen tanssit. 

Traktorin siirtyessä naapurikadulle alkoi jostain lähitienoolta kuulua joululaulu. Hetken jouduin ihmettelemään, kunnes tajusin musiikin tulevan seuraavan talon portille pysähtyneestä Smarketin robotista. Pian se huristeli meidän talon ohitse kolmen kilometrin päässä sijaitsevaan kauppaan, kaiketi hakemaan uutta lastia.

Tuurenpihlajakin pullistelee silmujaan.

Päätinpä sitten itsekin virittää muutaman kausivalon. Valonauhojen laittaminen on helpompaa, kun kireä pakkanen ei liikaa nipistele näppejä. Ensin ajattelin, etten valoja vielä sytytä. Kun olin todennut valojen toimivan ja säätänyt ajastimet sopiviin ajankohtiin, totesin, että aloittakoot valaisunsa jo nyt. Joulun jälkeen en niitä kuitenkaan pitkään jaksa katsoa.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

En ole vielä tottunut siihen, ettei kaikkea vapaa-aikaa tarvitse käyttää puutarhassa. Tekemistä löytyy ilman pihatöitäkin kunhan saan itseni säädettyä uuteen mielentilaan. Voisin aloittaa vaikka uusien verhojen lyhentämisellä. Moni puutarhaan liittyvä listakin odottaa päivittämistä. Välillä saa ihan vain olla, eikö vain!

Toivon kaikille auringonpilkahduksia ja mukavaa viikonloppua!

Syystyöt tehty

Helleborus - Jouluruusu

 

Meidän piha on nyt laitettu talvikuntoon. Sateiden ja ylenpalttisen laiskuuden johdosta en ole puunannut joka nurkkaa mitenkään tiptop-kuntoon. Eipä se ole tarpeenkaan. Talven aikana pihalle kertyy monenmoista sälää, havunneulasia, kuivuneita lehtiä, pudonneita koivunoksia ja ties mitä. Keväällä on uutta intoa päästä käsiksi kevätvalmisteluihin. Silloin voi taas heiluttaa haravaa sielunsa kyllyydestä.

Astrantia major 'Sunningdale Variegated' - Kirjavalehtinen tähtiputki

Ruskaväreistä on jäljellä enää kalpea häivähdys. Suurin osa puista ja pensaista pudonneista lehdistä on maassa vaihtunut ruskean eri sävyiksi. Märkyydestä kiiltävää lehtimassaa on siellä täällä istutusalueilla, sitäkin enemmän puiden ja pensaiden alustoilla, jonne olen sitä haravalla työntänyt. 

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Viikko sitten sateessa oli sopiva tauko, jolloin sain silputtua nurmikolle pudonneet kriikunoiden lehdet. Nurmikkokin oli ehtinyt kasvaa varsin korkeaksi sitten edellisen leikkuun. Käytäviltä haravoin tuulen ripottelemat vaahteran- ja syreenilehdet. Keräsin ne multasäkkeihin, kiikutin puuvajaan odottamaan kevättä. Ehkä lehdistä on talvikuukausina muhinut mullan esiastetta, jota voin sekoittaa multaan ja käyttää puutarhassa.

Lamium maculatum - Hopeatäpläpeippi

Pihakierroksia tulee tehtyä kameran kanssa ja ilman kameraa. Mielikuvitusta joutuu käyttämään löytääkseen kuvattavaa. Kaikki tuntuu olevan ikuistettu jo tuhanteen kertaan. Yksittäisiä kukkanuppuja löytyy sieltä täältä. Tuoksuorvokki ja hopeatäpltäpeippi sekä Pikkupuutarhan kirjavalehtinen tähtiputki ovat vastustaneet talven tuloa pukkaamalla kukat. Austin-ruusu 'Lady of Shalott' sen sijaan ei saa nuppujaan aukaistua. Luultavasti lähipäivinä luvattu kylmenevä sää vie ladylta viimeisetkin avautumismahdollisudet. Muuripenkin tummakukkaisen jouluruusun kolmesta nupusta yksi on auennut.

Lamium maculatum - Hopeatäpläpeippi

Talvivaatteille ei ole tänä syksynä ollut vielä tarvetta. Hyvin on pärjännyt kevyemmissäkin varusteissa. Olen toki kantanut vaatehuoneesta paksumpia tamineita ja kaivanut esille lämpimämpiä jalkineita. Käsineet ovat olleet parina aamuna tarpeen, kun auton ratti on ollut jäätävän kylmä. Talvirenkaat vaihdatin viikko sitten. Paras olla talvikumit alla, kun pakkanen ja liukkaat kelit kuitenkin luuraavat lähitulevaisuudessa.

Tyhjensin biokompostorin alaluukun. Edellisestä tyhjennyksestä ei ole vielä kovin kauaa, joten massa ei ollut täysin kypsää. Siirsin kottikärryllisen tavaraa viereiseen varabiokompostoriin jälkikypsymään. Mahtuupa taas uutta tavaraa kompostoriin.

Ripottelin alapihan kahteen lehtikompostoriin kanankakkarakeita. Luin jostain (en taas muista, mistä) jutun, kuinka jonkun kompostori oli alkanut pöhisemään vauhdilla tuota kikkaa käyttäen. Yllytyshulluutta tai tavallista kokeilunhalua. Aika näyttää, oliko vinkistä mitään hyötyä. Tuskin siitä haittaakaan on.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Olen tässä jo jonkin aikaa murehtinut puutarhan värittömyyttä. Bermudan koreaköynnöskuusama on kanssani aivan eri mieltä. Se jaksaa kehittää jatkuvasti uusia nuppuja, jotka tosin eivät kunnolla enää avaudu. Lehdetkin ovat suurimmalta osin vielä vihreät. Muistaakseni viime syksynä kävi niin, että aikansa vihreinä oltuaan lehdet muuttuivat saman tien ruskeiksi ja lötköiksi. Tiukasti ne pysyvät kiinni varsissa, kunnes lopulta putoavat maahan.

Digitalis - Sormustinkukka

Pyhäinpäivänä tein kylällä pitkän lenkin kuvatakseni Kristiina K:n marraskuun haasteeseen portteja. Se aihe onkin jo käsitelty. Erään kujan varren joutomaalla kasvoi ja kukki sormustinkukka. Lähellä on taloja, joiden pihasta kasvi on varmaan siemenensä tuonne lennättänyt. Tai linnut tuoneet tullessaan.

Harmaassa tihkusateessa metsikön sammal näytti kauniin samettiselta ja loisti pitkälle hienon vihreänä. 

Kesän aikana ei ole liiemmin tullut kylällä käveltyä. Kasvukauden päättyessä onkin taas enemmän aikaa ja innostusta harjoittaa kyläkävelyitä. Kohta pihoille ilmestyy kausi- ja jouluvaloja, joita on hauska katsella. Jonkin verran niitä jo näkyykin. 

Meillä on pihassa vasta lyhdyissä led-kynttilöitä. Sisälle olen jo laittanut muutaman valosarjan ja patteritoimisen koristeen. Varsinainen joulukoristelu saa vielä odottaa. Pimeyttä on ilo torjua, kun nyt sitä riittää usein aamusta iltaan ja illasta aamuun. Onneksi osa pimeydestä tulee vietettyä unten  mailla. 

Yksi kotikylän järvistä pyhäinpäivänä.

Mikäli loppuvuosi kuluu yhtä vauhdikkaasti, kuin syksy tähänkin saakka, on pian taas kevät edessä. Ei lainkaan hullu ajatus ryhtyä laatimaan kylvösuunnitelmaa...

Mukavia marraskuun päiviä! 

Tämän syksyn valmistuneet

Pyhäinpäivänä 1.11.25 sain kyläkierroksella "villaisia" katseita.

 

Niin on käynyt tänäkin syksynä, kuten aiempinakin jo vuosien ajan. Puutarhakauden lähestyessä loppuaan puikot ja langat etsiytyvät huomaamatta hyppysiin. En vain osaa istahtaa illalla sohvalle tyhjin käsin. 

Enimmäkseen kudon sukkia, tumppuja, pipoja ja muita pienempiä juttuja. Villapuserot olisivat kivoja, mutta kun kaltaiselleni lämminveriselle ihmisellä ei ole niille käyttöä. Sukille näyttää olevan tarvetta. Niitä on mukava sujauttaa lahjaksi sukulaisille, ystäville ja kelle nyt kulloinkin keksii niitä antaa. Jouluna tapaan antaa vuoden aikana syntyneitä neuleita isän hoivakotiin hoitajille ja solun asukkaille. Useimmilla asukkaista kun ei ole omaisia tai he eivät käy vanhuksia katsomassa.

Merja Ojanperän Helmi-Orvokki -mallista pidän kovasti. Niitä olen kutonut lukuisia pareja eri värisinä. Nilkasta jätän virkatut kukat pois. Kahdesta syystä: olen surkea virkkaaja ja kukat tekevät nilkkaosuudesta liian paksun esimerkiksi pidempivartisiin jalkineihin käytettäväksi.

Nyt kudoin Helmi-Orvokit joulunpunaisena. Näistä tuli mielestäni niin nätit, että tein heti perään toiset samanlaiset. Ohjeessa jalkapöydälle tulee pitsikuvio, jonka voi halutessaan toistaa ohjetta useamman kerran. Vastavuoroisesti kuvion määrää voi myös vähentää. Näin sukan kokoa on helppo säätää.

Punainen lanka on 7veikka nro 549 ja valkoinen Kotikulta (ei numeroa tallessa).  

Vauhtiin päästyäni kudoin heti perään Helmi-Orvokit beigen värisinä. Laatikossani ei ollut ainuttakaan puhtaan valkoista lankakerää, joten käytin varressa luonnonvalkoista. Hyvin sekin sopii.

Helmi-Orvokin ohje on tehty 7veikalle tai vastaavan vahvuiselle langalle. Olen käyttänyt 7veikkaa tai Kotikultaa. Kotikullassa langan koostumus on 75 % villaa ja 25 % polyamidia. 7veikassa lukemat ovat 80 % villaa ja 20 % polyamidia.

Beige lanka on 7veikka nro 060 ja luonnonvalkoinen nro 010. 

Pitipä sitten kokeilla Helmi-Orvokkia myös sinivalkoisena. Tummansininen 7veikka on nro 170 ja valkoinen edelleen Kotikullan 7veikan vahvuista lankaa. Saatan tehdä vielä parin tai kaksi lisääkin Helmi-Orvokkeja.

Laatikostani löytyi Novitan pörröistä Pilvi-lankaa valkoisena, mustana ja vaaleanpunaisena. Pilvi-langan koostumus on 53 % akryylia, 38 % polyamidia ja 9 % polyesteria. Tätä lankaa saattaa jostain verkkokaupasta vielä löytyä, mutta tuotannossa se ei enää ole.

Kokonaista sukkaa en Pilvi-langasta kudo, mutta somisteeksi se käy. Vaaleanpunaisesta väristä tykkäävälle 11-vuotiaalle kudoin röyhelösukat. Varren sisemmän röyhelön tein vaaleanpunaisesta Pilvilangasta. Ohjeen röyhelöön löytää Merja Ojanperän Juhannustanssi -mallista. Ohje on myös Ojanperän Kauneimmat villasukat -kirjassa, kuten myös tuossa aiempana olevat Helmi-Orvokit.

Silppusin ruohonleikkurilla kriikunapuiden lehdet nurmikolla, jonka jälkeen haravoin paksuimmat keskittymät pensaiden alle ja osan vein kompostiin. Sormet eivät tykänneet pitkästä työsessiosta, mikä näkyi ja tuntui illalla kutomisessa. Käsialasta tuli epätasaista nivelten kiukutellessa. 

Tummanharmaasta (044) 7veikasta kudoin nilkkasukat, joissa varressa on mallina Jules-neule. jalkapöytää tehdessäni katsoin samalla telkkaria. Sen seurauksena menin laskuissa sekaisin, jolloin Jules-neule muuttui jokisikin muuksi. Toistin virheen toisessa sukassa. Näin sain kaksi samanlaista sukkaa. Sukkien koko on 42-43, vaikka ne näyttävät paljon pienemmiltä. 

Jämälankoja kertyy laatikon pohjalle, vaikka välillä keskityn pääasiassa niiden kuluttamiseen. 7veikan kerien pienennyttyä 150 grammasta 100 grammaan jämälankakerien määrä lisääntyi. Isomman koon sukkiin ei 100 g riitä. Kahdesta kerästä taasen jää yli sen verran, ettei sekään määrä riitä kokonaiseen tavalliseen sukkapariin.

Päätin tehdä välityönä polvisukat, joihin sain uppoamaan pari vajaata Raita-lankakerää. Yhdistin värilliseen lankaan yksivärisen luonnonvalkoisen, jolloin Raita-lanka riitti. Siitä jäi parin metrin pätkä.

Tämän syksyn aiemmista töistä olen raportoinut 30.9.2025. Silloin olivat valmistuneet ylemmän kuvan Polka-langasta tehdyt polvisukat ja alemman kuvan Raita-langan pidemmällä varrella varustetut nilkkasukat. 

Yläkuvan polvisukat menevät isän hoitotiimin naisille. Alemman kuvan sukat annoin naapurin Maritille synttärilahjaksi. Hänelle on kiva antaa omia neulomuksia, sillä hän iloitsee aidosti saamastaan. Hän on myös monien värien ystävä, mikä helpottaa myös tekijän lankavärivalintoja.

 

Cladonia fimbriata - Pikkutorvijäkälä

Alapihan kotikiven sammaloituneella pinnalla kasvaa pikarijäkälää, jonka virallinen nimi on pikkutorvijäkälä. Tätä jäkälää katsoessani mieleeni nousee hyvältä työkaverilta saamani onnittelukortti, johon hän oli kirjoittanut Helvi Juvosen (1919-1959) runon Pikarijäkälä, joka on yksi Juvosen rakastetuimmista runoista. Mitä en lainkaan ihmettele. Lukekaa vaikka.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan
ja sade täytti sen, ja pisarassa
kimalsi taivas tuulta pidättäen.
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
Nyt malja elämämme rikkaudelle.

 

Hyvää viikonloppua kaikille ja leppoisaa Isänpäivää isille!