Eilispäivän dominoilmiö

Eilen oli varsinainen lapiointipäivä. Monta päivää oli mielessä pyörinyt, minne istuttaa tarjouksesta ostetut pienet havupuut: kaksi kartiovalkokuusta, kaksi tarhakatajaa ja kaksi pallotuijaa. Olin mielessäni suunnittellut niitä tuonne naapurin aidan viereen, mutta se on todella aurinkoinen ja kuuma paikka. Ei välttämättä kovin hyvä sijoituspaikka havuille. Nuo kaksi tuijaa tyrkkäsin sinne kolme vuotta sitten, kun en siihen hetkeen muutakaan keksinyt. Tuijat olivat minulla kesän ruukuissa sisäänkäynnissä ja syksyn tullen ne oli saatava multaan. Hyvin ovat tuossa pärjänneet, vaikka varjoa ei juuri olekaan.

Mietin eilen tuota havujen sijoituspaikka-asiaa. Jokaisen havun kohdalla suositeltiin joko varjoa tai ainakin osittaista varjoa. Kun tuolla kylillä kulkiessaan katselee ympäristöä, käytetään havuja erittäin aurinkoisilla paikoilla varsin yleisesti. Myös julkisissa istutuksissa, joiden luulisi olevan asiantuntijoiden suunnittelemia. Luonnossakin esimerkiksi katajat ovat hyvin aurinkoisilla ja usein myös erittäin kuivilla paikoilla. Omasta kokemuksestani myös tiedän, että hyvin meidän pihalla tuijatkin ovat auringossa menestyneet. Ehkä ne kuitenkin viihtyvät paremmin varjossa. Mene ja tiedä. Joskus on vaikea noudattaa omalla pihalla oikeaoppisesti istutusohjeita. Monen kasvin suhteen on menty enemmän tai vähemmän kokeilemalla. Nykyisin kyllä pyrin valitsemaan kasveja suositusolosuhteiden mukaan.

Joskus sitä suunnittelee kaiken mielessään ja sitten lapion kanssa tulevalle istutuspaikalle kävellessään tuleekin huomanneeksi, ettei suunnitelma ole sittenkään toteutuskelpoinen. Näin kävi minulle juuri tuon istutuspaikan aurinkoisuuden vuoksi. Hetken astelin nurmikolla lapion kanssa ja pähkäilin, miten saisin palaset loksahtamaan. Jälleen kerran totesin, että tosipaikan edessä kunnon rutistus tuottaa usein tuloksia. Olin vakaasti päättänyt, että havut on saatava maahan eilispäivänä, jotta aikaa jäisi kasvihuoneen pystyttämiselle. Näin myös tapahtui, vaikka siihen monta tuntia aikaa kuluikin. Lopputulokseen olen ainakin toistaiseksi ihan tyytyväinen.
 

Valamonruusu Rosa 'Splendens', Kirjoapteekkarinruusu Rosa gallica 'Rosa Mundi' ja Neilikkaruusu Rosa F.J. Grootendorst

Kasvien kannalta olen ehkä liian ailahtelevainen tai paremminkin kykenemätön tekemään järkeviä ja kauaskantoisia suunnitelmia. Ihan ensitöikseni jouduin nimittäin kaivamaan ylös muutama viikko sitten naapurin aidan vierustalle istuttamani kirsikan, jotta voisin siirtää kriikunan ja ruusupenkin välistä Valamonruusun ja Kirjoapteekkarinruusun aidan viereen. Jotta taasen voisin istuttaa havut niiden paikalle. Ruusuille aurinkoinen ja multava aidanvieruspaikka olisi mitä parhain. Kuinka en ollut sitä aiemmin ajatellut? Siirsin samaan ryhmään myös Neilikkaruusun, joka tuskin oli ehtinyt paikalleen juurtua, sillä se on viettänyt kesän ruukussa aina viime viikkoon saakka. Silloin siirsin sen alapihalle Ritausman, Suviruusun ja Tornionlaaksonruusun seuraan.

Kirsikka pääsi tuohon ruusupenkkiin (kastelukannun takana), jonka yhdistin Syyshortensian istutusympyrään. Kirsikka on vielä niin pieni, että sitä tuskin huomaa, mutta tuossa se näkyy kivirykelmän vasemmassa kyljessä. Nuo kivet olivat aiemmin tämän alueen vastakkaisella puolella olevassa kiemurapenkissä, mutta siellä päivänlilja on kasvanut niin paljon, ettei noita kiviä oikeastaan sen alta enää näkynyt. Kärräsin kivet tähän uuteen penkkiin, jossa ne toistaiseksi saavat luvan olla. Päällimmäisenä on raparperilehtiallas, johon tuli turhankin paksulti betonia, mutta kyllä siinä sen verran maljamaisuutta on, että vesi siinä pysyy.  Ja tuon havujen tieltä yli jääneen kastelukannun alla olevan rapskulehtilaatan laitoin keskelle penkkiä astinpaikaksi. Aina kun ei ehdi kukkapenkkiä kiertämään, jolloin oikopolku on tarpeen.

Syyshortensia Hydrangea paniculata 'Vanilla Fraise' ja kannun vieressä pikkuruinen kirsikka (jonka nimi on kadoksissa)

  
Siirrettyäni Neilikkaruusun aidan viereen, jäi tuohon ruusukolmioon sen verran tilaa, että pallotuijat pääsivät sinne. Eiköhän ne jokusen vuoden mahdu tuossa olemaan, en nimittäin koskaan ole nähnyt kovin suuria pallotuijia. Sen sijaan ruusut saattavat valloittaa tuijienkin tilan, mutta ehkä noudatan Saaripalstan Sailan ohjetta, ja pyrin pitämään ruusupensaat jonkinlaisessa kurissa ja nuhteessa leikkaamalla niitä silloin tällöin ja estämällä siten pensaiden rehottamisen sinne tänne.

Pallotuija Thuja occ. 'Danica', vasemmalla Tornionlaaksonruusu Rosa 'Tornedal', takana keskellä Ritausma Rosa rugosa 'Ritausma ja oikealla Suviruusu Rosa pimpinellifolia (näkyy huonosti)

Lopulta pääsin havujen pariin. Kriikuna ja oikealla puolella oleva ruusupensas saavat aikaan sen verran paljon varjoa, että Valamonruusu ja Kirjoapteekkarinruusu ehkä viihtyvät paremmin uudessa paikassaan naapurin aidan vieressä. Havuille tämä ruusujen entinen paikka tuntuisi olevan sopiva. Ehkä nekin on istutettu liian pieneen tilaan, mutta on niin vaikea ajatella kasvien kokoa vuosikymmenen kuluttua. Usein taistelen kahden asian välillä: istuttaako heti alkuun riittävän väljästi ja kitkeä sitten rikkaruohoja vai istuttaako heti alkuun tiiviisti ja runsaasti ja kaivaa ylimääräiset joskus myöhemmin muualle. Puita ja suurehkoja pensaita on vain niin äärimmäisen hankala lapiopelillä kaivaa ja siirtää.

Kartiovalkokuusi Picea glauca 'Gonica' ja Tarhakataja Juniperus pfitzeriana 'Mint Julep'

 

Tein noista penkeistä hieman kohollaan olevia ja kaivoin selkeän välin nurmikkoon. Käänsin joissain paikoissa vielä kasvaneen nurmikon mullalle ja peitin istutusten välit märällä sanomalehdellä ja oksahakkeella. Kasvimaalla odotti uusia sijoituspaikkoja monta purkillista yläpihalta "siivoamaani" sulkaneilikkaa, jota istuttelin isompien kasvien väleihin. Tuohon ruusukolmion, havuistutusten ja kirsikka-syyshortensiapenkin väliin jäi aika kapea nurmikko-osuus, joka mahdollisesti tulevaisuudessa tulee katoamaan. Ehkä se korvautuu jonkinlaisella polulla, raparperilehtilaatoilla tms. Aika näyttää.