lauantai 23. marraskuuta 2013

Leffaturnaus ja valoa elämään


Harva se päivä marisen, ettei telkkarista tule enää hyviä leffoja, pelkkiä uusintoja uusintojen jälkeen. No, eilen saimmekin sitten oikein mahtavan leffaillan. Ihme, ettei takamus puutunut moisesta sohvalla istumisesta. Leffasikermän aloitti italialaisen Roberto Rosselinin "Rooma, avoin kaupunki" vuodelta 1945. Niin ikään mustavalkoisena leffana miltei heti perään jatkoi ranskalaisen Georges Franjun "Silmät ilman kasvoja" vuodelta 1960. Tämä elokuva koettiin aikanaan liian kauheaksi esitettäväksi televisiossa ja niinpä eilen saimmekin Suomen televisioensi-illan. Teeman klassikkoleffaillan päätti espanjalaisen Pedro Almodóvarin "Iho, jossa elän" (2011), johon ohjaaja on selkeästi saanut vaikutteita Franjun elokuvasta. Leffarupeama yhdelle illalla oli aikamoinen, mutta elokuvat sen verran kiinnostavia, että hyvin jaksoin puoli yhteen yöllä sohvannurkassa telkkua tapittaa. Eikä sittenkään vielä ihan hirveästi nukuttanut, joten hetken piti sängyssä lukea Donna Leonin dekkaria "Sokea rakkaus", jossa mukavanoloinen venetsialaiskomisario Guido Brunetti tutkii opiskelijatytön kuolemaa.


70-luvulla ainakin Helsingissä oli aktiivista elokuvakerhotoimintaa. Kerhossa esitettiin joka lauantai syyskuusta jouluun jokin ennalta valittu elokuva, joka usein myös esiteltiin ennen leffan alkua. Ensimmäisessä kerhokortissani syksyltä 1975 hintana on 25 mk eli ei ole ollut tyyristä huvia. Tosin en enää laisinkaan muista, mitä normaali leffakäynti silloin maksoi. Ei se niin kovin kallista ollut sekään. Onneksi olen säilyttänyt suurimman osan noista kerhokorteista. Kaivettuani ne esille oli mukava muistella hienoja elokuvahetkiä.


Aamupäivän vietin tänään ulkona. Ensin pesin auton, sillä rapa on roiskunut sen kylkiä pitkin jo turhankin pitkään. Nyt on luvattu kylmenevää ja sen kyllä huomasi noissa pesupuuhissa. Näpit oli niin jäässä ja huuhteluvesikin alkoi jäätyä tuulilasin pintaan. Olen todella laiska pesemään autoa, mutta laitatin siihen loppukesästä ns. kovavahauksen saadakseni auringon haalistaman maalipinnan edes vähän paremman näköiseksi. Ja tokihan tuolla kovavahauksella on myös pintaa suojaava vaikutus. Kovavahauksen jälkeen auton pesu suositellaan tehtäväksi käsin, sillä pesuhallien pyörivät harjakset tuhoavat aika pian kovavahatun pinnan. 

Auton pesun jälkeen päätin laittaa osan jouluvaloista paikoilleen. Ukkokullan mielestä olen ihan liian aikaisessa, mutta kun on niin pimeää ja vieläpä kovin aikaisin. En itse asiassa ajatellut laisinkaan joulua vaan nimenomaan valojen tuomaa piristystä pimeyteen. Tiedän, etten jaksa koristevaloja kovin pitkään joulun jälkeen katsella, mutta tähän aikaan vuodesta valoa saa olla enemmänkin. Olohuoneen seinäpeilin päällä on jo parin viikon ajan palanut perhosvalot. Ne toimivat paristoilla ja sarjassa on nyt myös ajastin, joten sytyttämisestä ja sammuttamisesta ei tarvitse huolehtia.


Hyisestä ulkoilmasta sisälle palattuani päätin pureutua ompelukoneen päällä olevaan korjausta odottavien tekstiilien pinoon. Pari astiapyyhettä odotti uusia ripustuslenkkejä ja muutama ratkennut sauma kohennusta. Vaikka ompelukoneeni on aina likimain lähtövalmiudessa työhuoneen pöydällä, on senkin suhteen aloittamisessa aina omat käynnistysvaikeutensa. Kun nyt olin ottanut hupun sen päältä pois ja virittänyt langatkin valmiiksi, päätin samalla ommella pikkuvessaan uuden vessapaperitelineen. Ihan jouluiseen asuun sopivan. Kangasvarastostani löytyi sopiva viininpunainen suikale ja ripustamista varten puinen pätkä. Nyt vuosikausia vessan seinällä roikkunut sinisävyinen paperiteline pääsee pesuun ja ansaitulle lepuutuslomalle.


Juuso tuli samalla ovenavauksella sisään kanssani ja ruokakupin tyhjäksi lipaistuaan se hyppäsi oitis ikkunalaudalle itseään pesemään. Taisi varpaat olla sen verran jäässä, että siinä patterin päällä oli mukava niitä lämmitellä. Kissan kanssa samaan kuvaan tuli ikuistetuksi kovin alhaalla paistava aurinko. Kello on kaksi iltapäivällä ja aurinko on miltei taivaanrannassa. Huomatkaa myös ikkunaruudussa olevat läiskät. On tainnut Juuso katsella ahkerasti maisemia nenä vasten lasia.
 

18 kommenttia:

  1. Varmasti mukava kurkistus menneisiin vuosikymmeniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vanhojen asioiden tönkiminen taitaa kuulua siihen sarjaan "vanhuus ei tule yksin".

      Poista
  2. Nuoruudessa tuli kulutettua elokuvateatterien penkkejä kiitettävästi nyt tuo kotisohva on vaan liiankin kutsuva!
    Meillä laitettiin jouluvalot pihalle eilen koska kaupungillakin oli joulunavaus niin se oli tavallaan "hyväksytympää" :)
    Onpa sievä teline!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, leffateatteriin lähteminen onkin ihan oma projektinsa, jota pitää valmistella pitkään ja huolella. Sohvannurkkaan on niin helppo istahtaa.
      Tuolla yleisellä joulunavauksella minäkin perustelin osittain valojen ripustelemista.

      Poista
  3. Kaunis tuo perhos valo. Juusolla onkin mukava lepo paikka ja niin lämminki, jos on patterin lämmitys päällä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen patterin lämmittävän vaikutuksen vuoksi Juuso tuossa ikkunalaudalla köllöttääkin. Niin, ja syreenipuissa pyrähtelevien lintujen...

      Poista
  4. Välillä onkin kiva katsella vanhoja.
    Todella ihana perhosvalo.
    Mukavaa lauantai-iltaa ja viikon vaihdetta. ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin ollut ihan mukava viikonvaihde, tosin jo lopuillaan ja huomenna alkaa jälleen arki.

      Poista
  5. Meilläkin ikkunat oli täynnä nenänjälkiä ja ehkä jotain sylkeäkin silloin kun meillä oli kissa ja tykkäs istua kukkapylvään päällä ja katsella lintuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppohan nuo läiskät on ikkunasta pyyhkiä, tosin ilmestyvät pikapikaa taas takaisin.

      Poista
  6. Elokuvissa käynti oli lapsena ja nuorena oikea juhlahetki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä elokuva leffateatteri tuntuu edelleen jotenkin juhlallisemmalta kuin telkkarissa.

      Poista
  7. Teema hellii elokuvan ystäviä upeilla klassikoilla. Katsoin eilen Areenalta huikean Dreyerin La Passion de Jeanne d'Arc. Miten eri tavalla sen näkikään kuin nuorena, tosin versiokin oli toinen, lähes alkuperäinen. Elokuvakerhot kuuluivat myös minun nuoruuteeni ja joskus olin itse vetämässä leffakerhoa lapsille. Opiskeluuni sisältyi elokuvan historia, joten klassikoita tuli katsottua isolla kankaalla mielin määrin. Olet ollut tehokas ja ahkera, minä vien auton kyllä pesukoneeseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut aina leffafriikki ja onneksi myös Ukkokulta on samoilla linjoilla. Tuon Dreyerin Jeanne d'Arcin olen nähnyt, kuin myös pari muuta versiota. Edelleen pyrimme käymään säännöllisesti elokuvissa, mutta harvoin tulee ainakaan uusia leffoja, jotka saavat henkäisemään ihastuksesta. Tai muutenkaan liikuttavat mitään.
      Auton kovavahaus oli sen verran tyyris investointi kukkarolleni, että yritän jaksaa pestä peltilehmää käsin ainakin jonkin aikaa pitääkseni pinnan kunnossa. Auto on jo vanha, mutta hyvässä kunnossa, joten toivon sen kestävän vielä vuosia.

      Poista
  8. Tää postaus oli ilonen. Mä en muista millon olen käynyt leffassa. Ostelen klassikkoja ja katselen niitä tuhat kertaa, enkä varmaan kyllästy koskaan. Mv-elkoissa on sitä jotakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän naapurikylässämme oli leffateatteri, jonne pääsi kerran kuussa varsin edullisesti. Silloin tuli käytyä elävissä kuvissa usein, mutta teatteri suljettiin kannattamattomana. Harmi. Kumma, miten sitä ei saa lähdettyä leffateatteriin, vaikka se olisi mukavaa vaihtelua. Telkun eteen on niin helppo istahtaa.

      Poista
  9. Heheh, näkisitpä meidän olkkarin ikkunan!
    Se on niin täynnä nenänjälkiä, että kohta ei taas näy ikkunasta läpi lainkaan! :D
    Kolme koiraa.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kenties voin kuvitella. Jos yksi kissa saa ikkunan läiskäiseksi, niin varmasti kolme koiraa tekee puhdistamisen suorastaan turhauttavaksi.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!