sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina


Harmaatakin harmaampi päivä, ei kuitenkaan sateinen. Pimeyden määrän tajuaa vasta sitten, kun lähtee kameran kanssa pihalle ja yrittää tähtäillä objektiivin läpi otollisia kuvauskohteita. Valo ei tahdo millään riittää, vaan nappuloita on väännettävä ja säädettävä. Väriä kuitenkin vielä löytyy, vaikka yleissävy onkin melko ruskea. Monissa ruusupensaissa lehtiä on yhä ja niiden väritys vaihtelee keltaisen sävyistä punaisiin. Runsas kosteus näytti vaatimattomassa +3 asteessa tiivistyvän lehdille lähes kimaltavaksi huurteeksi.


Vein aamupäivällä Ukkokullan kanssa lauantaisaunassa käyneen Pojan kotiinsa ja paluumatkalla kävin parissakin kaupassa etsimässä lisää oksasuojia omenapuille. Hurjan paljon joka paikassa oli ihmisiä ja autolle joutui pitkään etsimään vapaata parkkipaikkaa. En ole kovin innostunut käymään kaupoissa sen enempää lauantaisin kuin sunnuntaisinkaan, mutta koska meiltä on aina lähdettävä autolla johonkin suuntaan, kun jotain erityistä kaupasta tarvitsee, pyrin yhdistämään kauppakäynnit muihin pakollisiin autoreissuihin. Siksi tungin itseni sinnikkääsi muiden sunnuntaishoppailijoiden joukkoon. Harmillista on se, että harvoin löytää etsimänsä ensimmäisestä kaupasta, vaan samalla reissulla saa ravata kaupassa jos toisessakin. Sinänsä se välillä ihmetyttää, kun katsoo, miten valtavasti kaikissa kaupoissa on tavaraa. Mutta ei sitten sitä, mitä juuri silloin olet etsimässä. 


Kolmannesta kaupasta löysin riittävän ison säkin auringonkukansiemeniä. Niitä näyttää menevän niin hurjaa vauhtia, ettei kahden kilon pussukalla pitkälle pötkitä. Siispä tällä kertaa ostin samantien 20 kilon säkin ja muutaman pussillisen pähkinöitä. Lintujen ruokkimisesta tuntuu tulleen täällä pääkaupunkiseudullakin varsinainen muotivirtaus, sillä ihmiset ostivat ahkerasti erilaisia ruokinta-automaatteja ja vempaimia sekä tietenkin talipalloja ja siemeniä. Niinpä hyllyt olivatkin aika vajaita tai peräti tyhjiä, mutta onneksi sentään niitä maxisäkkejä oli vielä kaupan. Jälleen kerran huomasin myös sellaisen seikan, että asioille kannattaa lähteä maaseudun suuntaan. Siellä on likimain samat kaupat, mutta huomattavasti väljempää. Ei ruuhkaa, ei ongelmia löytää autolle paikkaa ja usein samat tuotteet ovat paremmin tarjouksessa tai muuten edullisempia, kuin pääkaupunkiseudulla. Asumme siinä mielessä hyvässä paikassa, että voimme valita, lähdemmekö kauppoihin Espooseen tai suuntaammeko auton Vihdin tai Lohjan suuntaan, jotka ovat selkeästi maalaisempia paikkoja.


Hedelmäpuiden rungot suojattiin jänisverkoilla jo perjantaina, mutta jos jälleen tulee paljon lunta, osa oksista on kyllä täysin jänöjen naposteltavana. Etenkin, jos lumi painaa oksia kohti maata. Meidän vielä pieni Valkeakuulaamme on monena talvena toiminut oivallisena jänöjussien evästysksohteena ja menettänyt oksankärkiään ristihuulien vatsoihin. Vanhojen puiden runkoja Ukkokulta suojasi tervapahvilla. Laitoin minä vielä varmuuden vuoksi verkot näille vanhoillekin puille, kun noita verkkoja nyt sattui ylimääräisiä olemaan. En tiedä, kuinka halukkaasti jänöt vanhoja runkoja napostelevat, mutta ei tuosta suojaamisesta nyt niin suurta työtä ole.


Etualalla seisova Huvitus on niin matalakasvuinen, että sitä on vaikea suojata verkolla. Pitäisi varmaan aidata koko puu latvusten leveydeltä, jotta saisi nuo alimmat oksat suojaan. Nyt runkoon on kierretty tervapahtia ja oksiin muovisia runko-/oksasuojia. Ne ovat keveitä ja helposti paikalleen laitettavia sekä pois otettavia. Eivät myöskään maksa paljoa ja näyttävät kestävän useamman vuoden. Joitakin vuosia sitten ostimme ensimmäiset ja tänään tosiaan kävin hakemassa muutaman pötkilön lisää. Bauhausista vihdoin löysin; kolme viiden kappaleen pötköä sai kympillä. Muut omenapuut ja puut ylipäätään ovat pudottaneet lehtensä, mutta Huvitus pitää viimeiseen saakka kiinni lehdistöstään.


Jänöjusseilla lienee vielä runsaasti syötävää luonnossakin, mutta puutarhamme kuuluu erään suuren rusakon vakioreitille. Eilen se käveli varsin verkkaiseen tahtiin metsäpolkua pitkin ja siirtyi loikka-askeliin vasta lähestyessään tietä ja kuullessaan auton saapuvan. Auton mentyä se loikki tien yli ja katosi naapuritalon takaiseen metsikköön. En ole koskaan nähnyt täällä meidän nurkilla samanaikaisesti yhtä rusakkoa tai jänistä enempää, joten tuntuu, että aina näkisi sen yhden ja saman. Ukkokulta kuitenkin kertoi muutama vuosi sitten nähneensä peräti kolme jussia samanaikaisesti, joten luultavasti niitä asustaa täällä enemmänkin. Kunhan maahan tulee lunta, risteilee jänöjen jälkiä hangella sinne tänne.


Kynttilähetket ovat jälleen käsillä oikein kunnolla. Tuikkuja on tullut sisällä poltettua jo pitkään, mutta vasta eilen sytytin ensimmäisen kerran porttiruukkujen lyhtyihin öljykynttilät. Enpä viitsi niitä yleensä käydä päiväksi sammuttamassa, joten saavat palaa niin pitkään, kuin niissä voimaa riittää. Näyttävät pimeässä kauniilta ja tekevät talon enemmän asutumman tuntuiseksi.


Eilen ehdin - ja viitsin pitkästä aikaa leipoa korvapuusteja. Laitetaan nyt näiden herkkujen kuvakin tähän niin kauan, kuin pullat ovat syöntikelpoisia. Vaikka laitoinhan minä osan pakkaseen, jotta kahvin kera on jotain jäystettävää muulloinkin.

Mukavaa alkavaa viikkoa ihan kaikille tasapuolisesti!

 

 

33 kommenttia:

  1. Pullaa ja kynttilänvalkeeta, herkkuhetki koossa.

    Mulla on mennyt aika Tuisku-koiran hoivaamiseen, joten jänisverkot ovat vieläkin laittamatta ja täällä maalla pupuja piisaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jänisverkot kyllä joutavat odottamaan. Tuisku-koira on ensisijalla.

      Poista
  2. Nam kuinka hyvän näköisiä korvapuusteja! Itse en ole mikään mestari-leipuri.... meiän pihassa ei juurikaan jäniksiä näy, varmaan siitäkin johtuen, kun meidän koirat on usein siellä vapaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, en ole minäkään mikään herkkuleipuri. Korvareita tulee kuitenkin silloin tällöin leivottua.

      Poista
  3. Oi, nyt alkoi tehdä heti mieli korvapuusteja! Olisikohan pakastimessa vielä.... no on meillä kuitenkin piparipossuja, paistoin ihan pienen määrän aamulla, että saadaan illalla glögin seuraksi :)
    Onpa siellä vielä värikkäät lehdet ruusupensaassa! Harmaata ja kosteaa toisaan on muuten, valoja kannattaa nyt viritellä kaikkiin mahdollisiin kohteisiin, nyt niitä tarvitaan!
    Täälläkin oli tänään kaupungissa Prisman joulun avaus, varmaan oli paljon väkeä liikkeellä! Me kyllä mentiin metsään. Tästä lähtien pitääkin käydä vaan tuossa lähimarketissa, se isojen markettien turhan tavaran paljous ja ne joululaulut ärsyttävät!
    Oikein mukavaa viikkoa sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet sellainen leipurimestari, että korvapuustitkin sinulta sujuvat. Minä en ole leipomisessakaan taitava, mutta silti tulee aika usein leivottua. Omatekoinen pulla voittaa mennen tulleen kaupan pullan.
      Onneksi ei vielä sentään joululauluja soitelleet noissa kaupoissa. Se tuppaa viemään viimeisetkin mehut ostosreissuista. Metsään kannattaa mennä aina kun siihen on tilaisuus.

      Poista
  4. Puutarhassa riittää puuhaa aina lumen tuloon asti. Ainakin minulla:) Maistoin yhden kertakaikkisen herkullisen pullan. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain, ulkomuoto ei onnistunut, mutta maku on kyllä hyvä.

      Poista
  5. Hienoja värejä vielä löytyy pihaltasi. Kylläpä nyt jänöjussit ovat ihmeissään kun eivät saakaan narskuteltua oksia, meilläkin sama ongelma nykyisin, vielä 10 vuotta sitten ei tarvinnut ollenkaan suojata mitään, nyt rusakoita riittää. Minäkin leivoin eilen :) Hyvää viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi jänöille riittää syötävää muutenkin, mutta kun nuo omenapuut maistuvat niin hyvältä...

      Poista
  6. Hei,
    hyvän näköisiä korvapuusteja ja varmaan myös hyvälle maistuvia.
    Meillä maalla pupujen lisäksi käy myös peurat pihavisiitillä ja joskus jälki on ollut tuhoisaa.
    Täällä kaupungin reunamailla asustelee isoja rusakoita ja myöskin kettu. Onneksi kettu ei ole kasvissyöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tässä niin tiheästi taloja, etteivät peurat onneksi ole riesana. Kyllähän se harmittaa, kun saa puun tuottamaan hedelmää ja sitten jänöjussi kaluaa puun kuoliaaksi.

      Poista
  7. Ooh! Normaalisti en yhtään välitä pullasta, mutta tuo kuva saa nenään uunituoreen pullan ja kanelin tuoksun, ja pullaa alkoikin tehdä oikein mieli.
    En ole itse vielä aloittanut lintujen ruokintaa, kun luulen, ettei sitä vielä tarvitse niin kauan kuin maa on sula ja kelit plussan puolella, hyönteisiä on liikkeellä vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turhan aikaisin minäkin lintujen ruokinnan aloitin. Nyt olen pitänyt vähän väliä automaattien täytöllä, kun minustakin luonnossa löytyy syötävää.
      Uunituore pulla tuoksuu kyllä niin mahdottoman hyvältä, että sitä tekee mieli, vaikka ei edes olisi pullan ystävä. Mausteinen tuoksu viettelee.

      Poista
  8. On kyllä ollut todella harmaita päiviä ja meilläpäin ainoat lehdet taitavat löytyä ruusuista. Runkosuojat ja verkot ovat edelleen laittamatta. Verkot laitan usein vasta kun lunta on jo hiukan tullut, niin saa ne korkeammalle. Minusta olisi ihana ruokkia lintuja, mutta en ole viitsinyt omien ja naapurin kissojen vuoksi kutsua niitä pihapiiriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Juuso ulkoilee valjaissa ja juoksunarussa, eikä pääse lintujen ruokintapaikoille. Naapurien kissoille en voi mitään, ne kuljeksivat missä kuljeksivat. Alkuvuosina en lintuja ruokkinut, mutta vähitellen olen innostunut niiden tarkkailusta. Kun ei ole puutarhassakaan tähän vuoden aikaan pahemmin mitään katseltavaa.

      Poista
  9. Korvapuustit ovat niin herkulisen näköisiä,Minäkin leivoin sämpylöitä ja yhen omenapiirkan.
    Nyt kyllä on niin pimeitä päiviä, valokuvat minulla on niin harmaita ,mutta ei voi mitään, :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi meillä kaikilla valokuvat ovat etupäässä harmaita, joten tasan käy onnen lahjat tässäkin tapauksessa. Ehkä tämän pimeyden vuoksi tuo leipominenkin innostaa, kun tekee pullaa mieli.

      Poista
  10. Onpa siellä ollut mukavia puuhia, vaikka kauppojen ruuhkassa ei niinkään kivaa ole. Herkullisen näköiset puustit ;)
    Linnuilla on myös hyvät ruoka-apajat siellä. Mulla vasta kauroja on laudoilla ja teen itse siemenpalloja, kunhan vähän kylmenee.
    Kauniita ja värikkäitä lehtiä olet löytänyt vielä kuvattavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen tässä pohtinut, pitäisikö tehdä linnuille siemenpalloja. Syövät kyllä niin paljon, että kaikki näyttää menevän. Viime vuonna sain tutun tallilta kauraa, joka kelpasi linnuille ihan hyvin.

      Poista
  11. Minulla on vielä puiden suojaukset tekemättä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä nuo suojukset ehtii laittaa. Luonnossa riittää syötävää jäniksillekin, joten tuskin omenapuut ovat juuri nyt vaaravyöhykkeessä.

      Poista
  12. Voi on se mailma niin vähäväristä tällä hetkellä. Hyvää sateista maanantaita .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tänään maanantaina sataakin, onneksi ei sentään tule lumena.

      Poista
  13. Kauniin herkät kuvat puun lehdistä sait napattua sääoloista huolimatta! Huikean ihanat : )

    Tosi mukavaa, että lintuja ruokitaan innolla. Pitäisi itsekin vähän skarpata ja ryhdistäytyä sillä saralla.

    Hauskaa viikkoa sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inka, ei lintujen ruokinnalla vielä ole kiirettä, kun maakin on ihan sula ja paljas. Tai riippuu tietenkin siitä, missä päin Suomea asuu.

      Poista
  14. Nam, korvapuusteja! Ihana tuoksu leijui tänne asti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas mukavaa, laitoinkin vähän enemmän kardemummaa ja kanelia.

      Poista
  15. Herkullisia pullia! Meillä oli viime talvena niin paljon lunta. että omenapuut saivat olla rauhassa. Laitan vasta keväthangille verkon koko puun ympärille. Muuten puput syövät oksatkin:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa meilläkin rungot ovat jo monta vuotta saaneet olla rauhassa, mutta oksiin jänikset käyvät heti käsiksi, kunhan vain yltävät. Neljänä viime talvena on ollut niin paljon lunta, että hyvin ovat yltäneet. Yhden oksan jouduin Huvituksesta keväällä poistamaan, koska oli niin ympäriinsä kaluttu, että tuskin siitä olisi enää elävää tullut. Kun lunta on paljon, meidän alapihalle on hankalaa päästä sitä tallaamaankaan, kun itse uppoaa kainaloita myöten. Tänään tulleessa Pirkassa oli niksinä sitoa kuusenhavuja latvat alaspäin hedelmäpuun rungolle, eikä jänikset kuulemma tykkää. Pitäisiköhän kokeilla?

      Poista
  16. hyvä on suojata puita.
    Meilläkin laitettiin verkkoja puiden ympärille tänään.

    Oi mitkä hyvän näköiset ja varmasti makiat korvapuustit.
    Mukavaa viikkoa sinulle♥

    VastaaPoista
  17. Ihanan näköise korvapuustit! Mullakin taitaa olla vielä pakastimessa pari sellaista, täytyykin keittää kahvia ja sulattaa pulla...

    VastaaPoista
  18. Olipa kuvissasi ihanat syysvärit, piristävät kummasti harmaata päivää. Ja korvapuustit toivat veden kielelle. Täytyy itsekin ruveta taas leipomishommiin, mutta korvapuustien sijaan aion leipoa kanelipitkoja.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!