lauantai 28. joulukuuta 2013

Sukkia, kukkia ja kynttilöitä


Eilen keräsin likimain kaikki joulukoristeet pois. Joulusta on yhä muistuttamassa kynttilät, kukat ja joulunpunaiset tekstiilit. Niin ja joulukuusi. Meillä on tekokuusi, jolla taitaa olla ikää yli kymmenen vuotta, ellei enemmänkin. Muistan, kuinka vuosia sitten kyllästyin alituiseen neulasten siivoamiseen. Hyvänä vuotena kuusi kesti mallikkaasti varistamatta, mutta sitten oli niitä jouluja, jolloin neulasia satoi alituisesti ja lapset levittivät niitä jaloissaan kulkiessaan kuusen luona ja sen ohi. Hyvällä tuurilla onnistuimme saamaan tasaisen ja tuuheaoksaisen joulukuusen, mutta useimmiten ne tuppasivat olemaan varsinaisia rankoja, joita ei hyvällä tahdollakaan jaksanut montaa päivää katsella. 

Pitkään väitin, ettei meidän kotiin koskaan tule muovikuusta, mutta ihminen on erittäin taitava pyörtämään päätöksiään. Erään tuttavaperheen kodissa näin varmasti elämäni kauneimman joulukuusen ja se oli tekokuusi. No, yhtä kaunista en meille löytänyt, mutta tekokuusi tuli ja jäi vakituiseksi jouluvieraaksemme. Joskus kuusta ei ole tuotu laisinkaan sisälle vaan se on viettänyt joulunsa pihalla. Onpa se ollut jonkun joulun paketissa kellarissa, mutta nyt se siis on edelleen tuossa takkahuoneessa valaisemassa kynttilöineen pimeyttä. Tuskin enää pitkään, mutta tänään en jaksanut alkaa sitä riisumaan ja paketoimaan.


Joulunpunaisia tekstiilejä on lähinnä keittiössä, verhoina ja tabletteina. Muuten valkoiseen keittiöön punainen sopii hyvin, ja tässä päivä toisensa jälkeen jatkuvassa pimeydessä raikas väri piristää mukavasti. Tiedän, että "nyt-se-lähtee" -tunne tulee yhtäkkiä ja silloin verhot vaihtuvat oitis. Asiaa ei siis tarvitse sen kummemmin pohtia ja miettiä. Kunhan vain tyytyy jatkamaan elämää, kunnes verhojen on aika mennä.


Siivoaminen on ikuisuusasia, johon törmää säännöllisin väliajoin, halusi tai ei. Sitä ajattelee, että vastahan tässä tehtiin joulusiivous, mutta kun leivänmuruset alkavat rahista varpaiden alla, huomaa viikon kuluneen ja edessä olevan jälleen aika kaivaa imuri kaapista. Päätin aamulla tehdä vain pikasiivouksen, joka sisältää lähinnä huushollin imuroinnin ja pesutilojen lattialaattojen pyyhinnän. Koitin pitää kiirettä, sillä mieli teki lähteä ulkoilemaan. Turhaan kiirehdin, lyhyen aamutauon jälkeen sade alkoi uudelleen, eikä lenkille tee mieli mennä itseään kastelemaan.


Kaivoin ompelukoneen esiin ja ryhdyin purkamaan korjattavien vaatteiden pinoa. Mikä siinä on, ettei tuo korjausompelu ole laisinkaan niin mukavaa, kuin esimerkiksi jonkin ihan uuden kankaan työstäminen. Ratkenneiden saumojen ja irronneiden ripustuslenkkien korjaamiseen tarvitaan aina aimo annos päättäväisyyttä ja reipasta mieltä, vaikka itse urakkaan ei paljon aikaa menekään. Nyt on taas saumat surrattu umpeen ja lenkit ehyinä niin kylpytakissa kuin pyyhkeissäkin.

Ystävän minulle joululahjaksi kutomat villasukat ja kauluri

Ennen joulua tuli tehtyä sen verran tiiviisti ristipistotöitä joulukorttiaskartelua varten, ettei aidakangas ja moulinelangat nyt oikein innosta. Mutta käsillä pitää olla jotain tekemistä, jotain mukavaa ja mielellään myös hyödyllistä. Ympärillä kaikki tuntuvat kutovan sukkia, ja niinpä päätin minäkin kaivaa puikot esiin. 70-80 -luvuilla kudoin paljonkin, mutta sitten tuli vaateompelu ja kaikenlaiset muut puuhat. Villalangat tai puikot eivät inspiroineet ja lahjoitin läjän nyt tarpeellisia neulelehtiäkin kokonaan pois. Vuosi sitten näin kauppaketjun lehdessä kauniit raitasukat ja sellaiset kudoin, mutta silloin en saanut minkäänlaista tartuntaa. 

Tällaiset sukat sain jo valmiiksi ja meneillään on punainen sukkapari

Aatonaattona kaivoin laatikosta puikot ja isoäidinneliöitä varten hankkimani kerän 7veljestä-lankaa. Kutominen sinänsä ei ole vaikeaa, kun sen kerran oppii. Kantapään tekeminen ei kuitenkaan ollut minun takaraivooni iskostunut ja sen kanssa jouduin taistelemaan hetken, purkamaankin kertaalleen, ennen kuin homma sujui. Myös käsiala on epätasaista ja poukkoilevaa, mutta ehkä se siitä suttaantuu, kun kokemus lisääntyy. Suuri ongelma minulle on yhä kantalapun reunasta poimittavien silmukoiden "leviäminen" ja lopputuloksen reikäisyys. Siihen kaipaisin hyviä vinkkejä teiltä, jotka olette vihkiytyneet sukankutomisen saloihin.

Toisen ystäväni lahjapaketista löytyi hänen virkkaamansa tossut ja palmikkokuvioinen kynttilä.

Eilen piti kipaista naapurikylään hankkimaan lisää lankaa. Valikoima oli kyllä armottoman surkea kaikissa kolmessa kaupassa, joissa kävin materiaalia etsimässä. Mukaan ostosmatkalla lähti kaksi kerää punaista ja yksi kerä luonnonvalkoista 7veljestä-lankaa. Ensimmäinen punainen sukka on viittä vaille valmis ja kohta pureudun sen loppuun saattamiseen. Punaisiin sukkiin kokeilen Suvikummun Marjan nappisukkien neulemallia. Se ei olekaan niin vaikeaa, kuin miltä ensilukemalta tuntui, mutta ehkä minun tottumattomiin käsiini melko hidasta kuitenkin.

Kutominen on siinä mielessä ristipistotöitä mukavampi käsityömuoto, että sitä voi tehdä myös telkkua katsellessa. Rutiini syntyy nopeasti ja usein pelkkä vilkaisu työhön riittää varmistamaan sen, että oikealla tiellä ollaan. Ristipistoissa katse on pidettävä työssä kaiken aikaa ja mallin vaikeustasosta riippuen myös värejä ja ruudukkoa on syytä seurata huolellisesti.


Viime aikojen kokemusta minulla on oikeastaan vain Novitan 7veljestä ja Nalle-langasta. Teillä muilla on varmasti kokemusta myös muista hyvistä langoista. Siis sellaisista, jotka käyvät hyvin sukankutomiseen niin laatunsa kuin kudottavuutensakin puolesta. Vinkkejä olisi mukava saada. Myös kivat neulemallit ovat tervetulleita, vaikka löytyyhän niitä netistäkin. Varmasti kaikki myös ymmärtävät, että kutoa-sanaa käyttäessäni tarkoitan puikoilla neulomista. Tiedän, että kutomisella tarkoitetaan kangaspuilla työskentelemistä, mutta kutominen on vakiintunut sana myös puikko-lanka -hommissa.


Takkahuoneen tekokuusen lisäksi myös eteisen minikuusi saa peilata itseään vielä muutaman päivän suuresta seinäpeilistä. Siinä kuusi minikynttilöineen tuo mukavaa valoa muuten pimeään paikkaan. Ajastimella toimiessaan kuusenvalot ovat myös vaivattomat ja hoitavat syttymisensä ja sammumisensa omatoimisesti. Valoisempia aikoja odotellessa sytytellään siis kynttilöitä, sähköisia ja niitä ihkaoikeita tuomaan iloa ja valoa elämäämme.



22 kommenttia:

  1. Kauniisti kukkivat vielä joulukukkasi, nythän ne ovat uuden vuoden kukkia :)

    Meillä ei ole olut kuusta sisällä enää pariinkymmeneen vuoteen; 5 kissaa ja kuusi sisällä ei ole hyvä yhdistelmä......
    Ihan kelpo sukat teit tuosta vain!
    Minun blogissani on vinkkejä juuri niihin kantalapun reunasilmukoihin, blogin sivupalkin "kantapäävinkkejä"-kuvaa kun klikkaat, pääset suoraan kyseiseen postaukseen.
    Käytän sukkiin Gjestalin Jannea, joka vastaa 7-veljestä ja Maijaa joka on suunnilleen saman vahvuista Nalllen kanssa. En tiedä mikä on Novitan lankojen laatu nykyään, mutta aikoinaan lopetin niiden käytön, sillä sukat menivät tosi nuhjuisen näköisiksi jo ihan lyhyen käytön jälkeen.
    TeeTeen Pallas on myös tosi ihana sukkalanka, kuten myös Drops`n Fabel, kummatkin ovat vähän ohuempia lankoja.
    Paras, edullinen ja nopein lankakauppa netissä on Lankaunelmia, käypä kurkkaamassa sivuilla. Toimitus sieltä on tullut perillle aina vuorokaudessa.
    Tulipa pitkä kommentti, mutta pääsin taas lempiaiheeseeni ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä vinkeistä. Kävin heti katsomassa sitä kantapääohjetta ja kokeilin tuohon meneillään olevaan. Hyvin toimii, ei tule reikiä ja muutenkin lopputulos on huomattavasti siistimpi. Tsekkasin myös Neuleunelmien tarjonnan, siellä on näköjään ale meneillään. Pitänee laittaa lankatilaus, jotta sukkaurakkaan ei tule katkoa. Taisin päästä niin pahasti vauhtiin, ettei loppua näy.

      Poista
    2. Tosi paljon ilmaisia ohjeita (myös sukkaohjeita) on Drops´in sivuilla. Käypä kurkkaamassa!

      Poista
  2. Kauniita jouluisia asetelmia! Hyvältähän nuo sukkasi näyttävät, ainakin minun silmissäni. Itse neulon mielelläni, mutta jälki ei minunkaan kutimissani ole aina ihan tasaista, mutta välttää. Nallesta olen paljon neulonut sukkia, jokuset myös Fabelista, joka on tosi ohutta ja hidasneuleista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä lankajutut näyttävät olevan kovasti henkilökohtaisia. Äitini vannoo kiven kovaan Nallen puolesta, minä taas tykkään kutoa hiukan paksummalla. No, katsotaan, mihin tämä sukkavillitys kohdallani johtaa.

      Poista
  3. Se on ihan totta, että pientä korjausta vaativien vaatteiden pino vain kasvaa ja aina saatuani jonkun (neule)projektin valmiiksi alan heti suunnitella seuraavaa enkä ikinä ajattele ryhtyväni tekemään korjauksia. Ehkä pitäisi, sillä niille on oma hylly jonne ne eivät enää pitkään aikaan ole mahtuneet, vaan niitä on myös kaatuileva pino eteisen tuolilla ja jonkinlainen kasa makuuhuoneen nurkassa.
    Oletpa ollut aikaansaava, ihania sukkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla parasta hommata joku suljettu tila noille korjausta odottaville. Eivät sitten häiritse (poissa silmistä, poissa mielestä - kenties). Vaan on sitä sitten mukava olo, kun urakoi pinoa pienemmäksi.

      Poista
  4. Tosi kauniita villasukkia ja muutenkin joulun tunnelmaa. Punainen oli ihana piristys jouluun, mutta sai meilläkin lähtöpassit aika äkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän paljon kirkkaanpunaisesta väristä, mutta sopivina annoksina. Viikkokausia sitä ei tosiaankaan jaksa.

      Poista
  5. Meilläkin on ollut muovikuusi jo monta vuotta ja hyväksi todettu.

    VastaaPoista
  6. Ninn niihin sukanmalleihin. Novitan sivuilta saa malleja, kirjastossa on sukkakirjoja kans. Ullassakin löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Novitan sivuilla kävinkin jo. Ullaan taidan mennä seuraavaksi. Käspaikka näyttää olevan myös hyvä vinkkipaikka.

      Poista
  7. Kauniisti sinun kukkasi kukkivat.
    Meillä on vielä oikea kuusi. itse sen metsästä valitsemme. Minusta se kuuluu myös jouluun. Taatto lähti, lähti innoissaan, joulukuusen kuusen hankintaan...
    Tänävuonna kuusi heitetään ulos heti Uudenvuoden jälkeen. Ei keretä kuusen ryöstöjuhllaa pitää kun lähdemme matkoille. No se siitä.

    Mukavia vuoden viimeisiä päiviä sinne teille.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tosiaan matkan ajaksi voi kuusta jättää sisälle varisemaan. Valoisia vuoden loppupäiviä sinullekin!

      Poista
  8. Täälläkin takinkääntäjä joka vannoi ettei meille tule koskaan tekokuusta. Tuossa se tekokuusi nyt kuitenkin odottaa huomenna pääsevänsä takaisin pahvilaatikkoon lepäämään ja odotamaan uutta joulua!
    Muu joulukoristelu jää meillekkin vielä vähäksi aikaa.
    Kauniita neulomuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti sitä iän myötä alkaa arvostamaan tietynlaista rauhaa joulukoristelussakin. Vähemmän on usein kauniimpaa.

      Poista
  9. Mulla oli joskus periaate,että meitin huusholliin ei tekokuusta tule,mutta nyt on jo viidettä vuotta tekokuusi ja komee onkin,eikä koko joulunseudun kutiavaa ihoa ja nuhaista nenää !
    Ensi vuodeksi haluan uuden ja valkoisen :)

    Nuutin-päivänä katoavat meidän viimeiset Joulukoristeet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksia huonoista periaatteista voi luopua. Enpä enää aitoa kuusta sisälle kantaisi.

      Poista
  10. Ihania käsitöitä! Meillä ei tosiaan ole joulukoristeita muuta kuin kuusi, joulukukat ja tontut ja niitä aion nyt hetken katsella, vaikka jotenkin joulukoristeet eivät sovi tähän vihreään maisemaan. Alakerrassa meillä on aina aito kuusi ja yläkerrassa muovikuusi. Tosin yläkerran kuuseen ei kenelläkään riittänyt innostusta koristeluun, eli se on vihreä kuusi. Todennäköisesti se huomenna lähtee. Alakerran kuusi on pitänyt lähes kaikki neulasensa. En muista milloin viimeksi olisi ollut näin. Johtuisiko lämpimästä joulukuusta? Vinkki: äitini vie muovikuusen koristeineen kesäksi vintille ja laittaa pussilakanan päälle. Eli sitä ei tarvitse edes koristella joka vuosi. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukkokulta on ehdottanut minullekin, että laita vaan huppu kuusen päälle ja vie sellaisenaan kellariin. Se vie kuitenkin vähemmän tilaa ilman koristeita, joten toistaiseksi olen riisunut sen. Ihmeen kauan olen sitä jaksanut katsella, kun vielä tuossa seisoo.

      Poista
  11. Joulutunnelmaa löytyy vielä teiltäkin niin meiltäkin. Ennen meillä kotona pidettiin kaikki koristeet esillä loppiaisenkin sitte heti sen jälkeen pois.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!