Hiukkasen haastetta

Turbaanikurpitsan taimi

Sain Inkalta Auring*n ihanat -blogista ja Cheriltä Autuas olo -blogista haasteen, joka kuuluu seuraavasti:
 
1. Vastaa saamiisi viiteen kysymykseen
2. Keksi viisi uutta kysymystä
3. Haasta viisi bloggaajaa tekemään samoin
 
Vaikka tänään onkin aivan upea kevätsää, aurinkoa taivaan täydeltä ja siinä ohessa lämpöä suojaisassa paikassa +15 astetta, ei pihalla vielä ole kovin paljon tehtävää. Ehdin sentään tänään haravoida yläpihan hiekkakäytävät ja lisäksi kärräsin kivituhkaa talon seinustalle sen verran monta kärryllistä, että säkki pääsi tyhjenemään ja selkä kipeytymään. Kevään saapuminen on näemmä tuonut muuassaan myös talven ajaksi unhoon jääneet lihakset.

Maurinmalva

Aluksi vastaan Inkan kysymyksiin.

 

1. Esittele jokin esine tai asia, jolla on sinulle suurta tunnearvoa.

Tunneside syntyy moneenkin kauniiseen tai tärkeältä ihmiseltä saatuun esineeseen. Kun sitten tuo esine rikkoontuu tai katoaa, maa harvemmin siksi järisee. Kuinkahan monta lahjaksi saatua korvakorua olen kadottanut? Yhden tosi kauniin ranneketjun, josta pidin valtavasti, pudotin pari vuotta sitten kauppareissulla jonnekin. Luultavasti ketjun lukko tarttui käsineeseen ja ketju putosi. Huomasin asian vasta kotona ja tajusin menettäneeni korun. Jonkin aikaa se harmitti ankarasti, mutta ajan kuluessa harmi on haalistunut. Olen oppinut ajattelemaan, että tavara on katoavaista. Siihen ei kannata kovinkaan lujasti kiintyä. 

Kaulaketju, jonka sain Ukkokullalta täyttäessäni 20 v (taas on kameran säädöt pielessä, ei näytä kullalta)

2. Onko käytössäsi jokin Niksipirkka -tyylinen niksi, jonka haluat jakaa?

Tietokoneella työskennellessä ja tulostaessa syntyy turhankin paljon hukkapaperia eli siis turhia tulosteita. Yleensä niissä on toinen puoli tyhjä, joten vähemmän arkaa tietoa sisältävät A4-arkit leikkaan neljään osaan - tai vieläkin useampaan - ja nidon kulmista kiinni pieniksi lehtiöiksi. Näin saan sopivia muistilappuja autoon, käsilaukkuun, kauppakassiin, taskuun tai työpöydän reunalle.

 
3. Kerro jokin mukava lapsuusmuisto.

Aloitin koulun 60-luvulla Espoon perukoilla, nykymittapuun mukaan pienessä kyläkoulussa. Koulumatkaa oli runsas kolme kilometria, joka siihen aikaan joko käveltiin tai sulaan aikaan kuljettiin pyörällä. Meitä oli aina monta tyttöä kulkemassa kohti koulua, melkeinpä joka tienristeyksestä mukaan tuli lisää porukkaa. Pienet tytötkin osaavat olla uteliaita innostuvat seikkailemaan ja niinpä noilla matkoilla tuli kahlattua kevätpurot ja pysähdyttyä ihmettelemaan milloin metsän reunassa seisovia hirviä, milloin hauskan muotoisia pilviä. En kyllä muista, että olisimme kertaakaan myöhästyneet koulusta, mutta aikaa noihin matkoihin takuuvarmasti kului.

 
Eräänä kuulaana syysaamuna olimme poikkeuksellisesti kahden naapurin Raijan kanssa koulumatkalla. Puolenvälin tienoilla huomasimme ojan toisella puolella punaisenaan hehkuvia puolukoita mättäissään. Tietenkin niitä piti mennä maistelemaan ja koska mielestämme olimme löytäneet hyvän apajan, piti puolukoita poimia myös reppuun mukaan nautittavaksi vaikkapa välitunnilla tai paluumatkalla. Marjat olivat jo pikkaisen pakkasenpuremia ja fiksusta ideasta innostuneina riivimme niitä reppuihimme. Voitte varmasti arvata, mitä tapahtui, kun niin monet muut kivat jutut veivät kiinnostuksemme marjoista ja unohdimme ne koulutuntien alkuun saakka. Onneksi opettaja ei suuttunut, kun kaivoimme repuista lukukirjat, joiden sivut olivat värjääntyneet sulaneista ja litistyneistä puolukoista.

 
4. Onko sinulla jokin erityinen pääsiäisperinne, tai jokin muu kevääseen liittyvä perinne? Kerro siitä.

Tähän aikaan vuodesta tulee usein muisteltua oman lapsuuden keväitä. Kevät oli silloin, kun sai vihdoin ottaa polkupyörän talvivarastosta ja ajaa vaikkapa vain muutamankin ympyrän pihatiellä sormet kylmästä kohmeisina. Kevät oli myös silloin, kun saappaat vaihtuivat kevätkenkiin aamukoleudesta ja yöpakkasen jäädyttämästä tiestä huolimatta. 

Aikuisuus on joskus hieman tylsää ja siksi minäkin monen muun akan tavoin lentelen kissani kanssa luudalla pääsiäispyhinä.

5. Ja sitten vähän zen-osastoa: Minkälainen ääni syntyy yhden käden taputuksesta?

 "Viisas päättelee itse, tyhmä seuraa yleistä mielipidettä." - Kiinalainen sananlasku -

Samettikukan taimia

 

Ja seuraavaksi Cherin kysymyksiin:

1. Mikä on erityistaitosi?

Maailma näyttää olevan pullollaan lahjakkaita ja monitaitoisia ihmisiä, joten aika kalpeiksi omat taitoni tässä maailmankaikkeudessa jäävät. Osaan sentään lukea, kirjoittaa ja kävellä kahdella jalalla. Niin, ja viime viikolla opin kutomaan ristikkäisvahvennetun kantapään villasukkiin. 

2. Osaisitko kotiin jos sinut pudotettaisiin jonnekin outoon paikkaan maapallolla?

Riippuu aika monesta asiasta ja erityisesti siitä, kuinka korkealta minut pudotettaisiin. Suuntavaistoni ei välttämättä ole niitä parhaimpia. Vaikka olen elämässäni useastikin eksynyt, en vielä koskaan ole minnekään jäänyt ikiliikkujana pyörimään. Kummasti sitä vaikeistakin paikoista on tullut selvittyä, joten ehkä en kirjaimellisesti osaisi, mutta uskoisin sittenkin selviytyväni. Se sitten on toinen juttu, kuinka paljon aikaa siihen selviytymiseen kuluisi.

3. Jos kotisi syttyisi tuleen ja voisit pelastaa vain yhden elottoman esineen, mikä se olisi?

Ensin ajattelin vastata KÄSILAUKKU, sillä siellä on kukkaroni henkilötietoineen, avaimia, pikkukamera ja huulirasva. Tarkemmin ajatellen ottaisin kuitenkin Juuson flexin, koska sen avulla kykenisin estämään pelästyneen kissan karkaamisen. Juusohan olisi tietenkin Ukkokullan lisäksi se tärkein asia, joka pitää saada talosta ulos. Toivottavasti en koskaan joudu moiseen valintatilanteeseen.

4. Mikä on mielestäsi kaunein paikka maailmassa?

Ehdottomasti oma sänky. Lapioimisen ja kärräämisen jälkeen hiet ja hiuksiin tarttuneet neulaset pois suihkussa ja sen jälkeen puhtaiden lakanoiden väliin. Ah, sitä nautintoa.

 

5. Onko sinulla jokin ominaisuus, josta haluaisit päästä eroon?

Kysy vaan, kuinka monta.  

Tässä minun kysymykseni:

1. Musiikin laji joka iskee sinuun parhaiten?

2. Kuinka monet kengät omistat? Millaiset ovat mieluisimmat jalkineesi?

3. Miksi asut siellä, missä asut?

4. Millaista ihmistä voisi kutsua ruusuksi?

5. Sano neljä maata, joissa et ole käynyt, mutta haluaisit käydä ja miksi?

jotka lähetän seuraaville viidelle blogille:

Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkolle

Jonninjoutavaa ja kaikkea siltä väliltä -blogin Molleylle

Kaupunkilaistyttö muutti maalle -blogin Kaupunkilaistytölle

Mökkipuutarhassa -blogin Pirjolle

Saran mökissä ja puutarhassa -blogin Saraheinälle

Ja haasteen tehtävänähän oli:

1. Vastata saamiisi viiteen kysymykseen
2. Keksiä viisi uutta kysymystä
3. Haastaa viisi bloggaajaa tekemään samoin

Tänään näin kukkapenkissäni kuvassa olevan kotilon. Se oli selvästikin hyvissä ruumiin voimissa, joskin hieman ehkä jäykänoloinen. Koko talven olen ajatellut, että vähäinen lumi ja routaantunut maa saattaisi häätää kotilot vähintään huitsinnevadaan. Olin niin kiukkuinen tästä ensitapaamisesta, että nakkasin ötökän paljain käsin pois kukkapenkistä. Miten siinä kyykkyasennossa onnistuinkaan kiertämään heittoa niin, etten sitten enää löytänytkään kotiloa hiekkakäytävältä, jonne olin kuvitellut sen heittäneeni. Ellei tätä kuvaa olisi, voisin kuvitella nähneeni unta - painajaisunta kotiloiden invaasiosta

Onneksi näin tänään myös kevään ensimmäisen keltaisen perhoseni. Hetkellisestä kotilokohtauksesta huolimatta elämä hymyilee taas. Nauttikaa keväästä rakkaat blogiystävät, nauttikaa täysin siemauksin.