Tänään on kiva päivä jälleen

Pienestä sitä ihminen ilahtuu. Sen sain taas tänään ihan omakohtaisesti kokea tullessani aamulla työhuoneeseen. Pelaguu on avannut nuppunsa. Ja mikä parasta, tämä kellarissa talvehtinut pelaguu on viime keväänä ihan itse siemenestä kasvatettu. Ihan en ole vielä varma, mutta luultavasti Pink Inspire. 

Aiemmin olen yrittänyt pelaguiden talvettamista autotallissa, mutta siellä ne paleltuvat järjestään. Nyt vein kahdeksan pelaguuta kylmenevien päivien saavuttua aluksi autotalliin ja pakkasten tultua siirsin ne kellariin. Kellarissamme ei ole ikkunoita, mutta lämpöä paikasta riippuen 12-15 astetta. Nostin pelaguut isoon pahvilaatikkoon pöydälle, joka on lähellä loisteputkivalaisinta. Ajattelin, että saisivat pahvilaatikosta suojaa ulko-ovesta kuljettaessa pöllähtävälle kylmälle vedolle ja edes vähän valoa. Ukkokullan työhuone sijaitsee kellarissa ja niinpä koko kellarissa on usein valot päällä. Kävin kastelemassa pelaguita säännöllisesti, sillä lämmön vuoksi niiden multa kuivui likimain samaan tapaan, kuin huonetilassa olevien ruukkukukkien. 

Toin pelaguut tänne työhuoneeni ikkunalaudalle helmi-maaliskuun vaihteessa. Kolme pelaguuta oli jo silloin kuoleman kielissä ja ne kuihtuivat samantien. Yksi jaksoi vihertää hetken täällä yläkerrassa, mutta siitä ei ollut eläjäksi. Neljälle vaihdoin mullat ja pari viikkoa sitten aloin antaa niille myös lannoitusta. Muutama päivä sitten huomasin pelaguihin ilmestyneet nuput ja tänä aamuna ensimmäiset kukat ilahduttivat minua avautumisellaan.

Tykkään ihan hurjasti saada postia ja selaan kaikki mainoksetkin. Ukkokulta mutisee mainosten turhuudesta, mutta ainakin niiden perusteella voi tehdä summittaista hintavertailua ja haarukoida, mihin täältä pikkutaajamasta kannattaa lähteä kauppaan. Lähikaupasta saa kyllä välttämättömimmän, mutta kaikki muu täytyykin sitten rahdata kauempaa.

Tänään postilaatikossa oli pari kivaa pakettia. Ensimmäisestä löytyi Viherpeukaloilta tilaamani kruunuvuokon mukulat tai miksi noita pieniä ja mustanpuhuvia möykkyjä kutsutaankaan. Olen aiemminkin ostanut kruunuvuokon mukuloita ja tyhmyyksissäni laittanut ne muiden kukkien sekaan penkkiin. Milläs niitä sieltä nostat vahingoittamatta muita kasveja. Seuraavana vuonna on saattanut tulla yksi tai kaksi kukkaa, mutta sitten ei enää mitään. Nyt aion ryhdistäytyä ja laittaa mukulat ruukkuihin, josta ne on helppo syksyllä kaivaa ylös ja siirtää kellariin odottamaan seuraavaa kevättä.

Toinen paketti sisälsi kaulakorun ja korvakorut. Seija Pajassa ja puutarhassa -blogista tekee itse todella kauniita koruja, tarvittaessa toiveidesi mukaisesti. Tarvitsin lilan/syklaamin värisen kaulakorun ja korvakorut kevään juhliin, mutta kauppojen valikoimista en mieleistäni löytänyt. Olin jo aiemmin ihastellut Seijan blogissa hänen esittelemiään koruja ja siksipä tilasin häneltä talvella sukulaiselleni syntymäpäivälahjaksi avainkorun. Päätin nyt kääntyä uudelleen Seijan puoleen. Minusta nämä Seijan korut on hyvin tehtyjä. Niistä puuttuu tyystin kauppojen rihkamakoruille tyypillinen muovinen kertakäyttöilme, eikä tarvitse pelätä, että helmestä lähtee ensimmäisen käytön jälkeen väri laajoina liuskoina. Hinta-laatu -suhde on siis paikallaan ja parasta, että saa juuri sellaisen korun, kuin toivoo ja haluaa. Aikaa tilauksesta käsissä olevaan koruun ei montaa mennyt. 

Monet osaavat itse tehdä kauniita koruja, minä en. Koska kuitenkin pidän valtavasti koruista ja tykkään niillä itseäni koristaa, on kiva löytää ihminen, jonka puoleen voi tarvitessaan kääntyä.

Vielä ei ole kirsikoiden aika, mutta mustarastaan laulua on ihana kuunnella niin aamun noustessa kuin illan hämärtyessä. Siksipä...

Arvostan enemmän puutarhaani, 

jos siellä on enemmän mustarastaita kuin kirsikoita. 

Luovutan niille mielelläni nuo hedelmät niiden laulua vastaan.

- Joseph Addison -

Leppoisaa viikonloppua kaikille!