Menneen ajan joulumarkkinat

Menneen ajan joulumarkkinat Lohjalla on tapahtuma, jonne pyrin menemään, vaikka kaikki muut markkinat jäisivät käymättä. Tänä vuonna näytti tosi tiukalta, mutta keksin yhdistää markkinat samalla suunnalla asuvan tuttavan joulupaketin vientiin. Pari viikkoa sitten tuntui, että tässähän on aikaa pilvin pimein ja nyt kalenteri täyttyy niin kiivasta tahtia, että aukkopaikkoja saa jo hakea. 

Koska aikataulu lauantaille oli täynnä kellotettuja menoja, ei aikaa ylimääräiseen haahuiluun jäänyt laisinkaan. Kiersin runsaan tunnin markkinoita varpaat ja sormet kohmeessa. Miten aina markkinoiden aikaan onkin niin hyytävän kylmää. Ensin kierros kameran kanssa ja samalla silmäys kojuihin, joihin voisi palata ostoksille. Kuvaaminen oli tavalliseen tapaan haasteellista, sillä ihmisiä oli paljon ja aina jonkun pää tai käsilaukku oli objektiivin edessä. Muutenkin niukka päivänvalo oli hurjaa vauhtia hupenemassa, sillä auto ei aamulla lähtenyt liikkeelle ja akkua ladatessa valoisaa aikaa kului hukkaan. 

Ostin pari joululahjaa ja purkillisen herkullisia ja mausteisia valkosipulinkynsiä. Mukavia lahjaideoita näin enemmänkin, mutta matkalla markkinoille en jaksanut jäädä ottoautomaatteille jonottamaan. Jonot ulottuivat korttelien taakse. Osalla markkinamyyjistä oli käytössään maksupääte, mutta ei suinkaan kaikilla. Siksi luultavasti ihmiset pyrkivät varautumaan käteisrahalla.

Ohessa muutamia hämäriä räpsyjä markkinoiden tarjonnasta.

Puutarhahörhö ei tietenkään voinut ohittaa lilliputtikokoisia taimipurkkeja. Hetken jo olin ostamassa pientä tontuntainta, mutta sitten tulin toisiin aatoksiin. Kun joulu on juhlittu, katse suuntautuu kohti kevättä ja kesää, enkä silloin enää ole kovin innostunut kukkapenkeistä kasvavista tontuista. Mitä, jos nuo pienet valkoiset hiippalakit muuttuvatkin kasvaessaan kirkkaanpunaisiksi?

Lohjan Menneen ajan joulumarkkinat on siitä mukava tilaisuus, että sieltä puuttuu kokonaan metrilaku ja kaikki muovikrääsä. Kauppiaat panostavat kojujen ulkoasuun ja pukeutumiseen. Seppien taontaäänet, palavan tulen ja tervan tuoksu ja lasten kirkkaalla äänillä laulamat joululaulut luovat todellakin menneen ajan tunnelmaa.

Yritin rajata kuvista pois roskalaatikot ja muita menneeseen aikaan viittaamattomia härpäkkeitä, joita pakostikin joka kuvaan tuppasi tulemaan. Ja kas kummaa, niin vain tähänkin kuvaan yksi roskis jäi, vaikka parhaani yritin. Ei anneta sen häiritä.

Mukavaa joulunodotusta teille kaikille!

 

Lohjan Menneen ajan joulumarkkinat

Kävin eilen Lohjalla, perinteisillä Menneen ajan joulumarkkinoilla. Markkina-alueelle saapuessani kello oli jo reilusti yli kahden, mutta väkeä oli edelleen runsaasti paikalla. Kuvaaminen ilman mukaan sattuvia katselijoita oli aika vaikeaa, joten yksityiskohtaisia esinekuvia tuli varsin vähän. Loppua kohti valon määrä väheni totaalisesti, vaikka ihan pienen hetken ajan jopa aurinko pilkahti pilvien lomasta.

Minun piti käydä lähemmin tutkimassa, mitä olivat nuo pari lehtipuuta, jotka edelleen hehkuivat punaisina. Etenkin auringon säteiden lehtiin osuessa. Unohdin, mutta olisivatko olleet tammia?

Näillä Lohjan joulumarkkinoilla mukavinta on kojujen ja myyjien ulkoasut, joihin on panostettu huolella. Paikalta puuttuu muovi ja metrilaku tyystin.

Eniten myynnissä oli tietenkin kaikenlaista käsityötä sukista hattuihin, joulukortteja ja -koristeita, kransseja, keramiikkaa, koruja ja tietenkin monenmoista syötävää leipomuksista liha- ja kalatuotteisiin.

Tässä kojussa myytiin Kristiina Keramiikan (Visuvesi) taidokkaita keramiikkalyhtyjä ja muita tuotteita. Vaikka ei erilaisilla markkinoilla mitään ostaisikaan, voi aina pyytää yhteystiedot ja palata valmistajan kanssa asiaan myöhemmin. Elämä jatkuu joulun jälkeenkin ja hyvät lahjaideat ovat aina tarpeen.

Juttelin muutamien myyjien kanssa, ja kuulin, etteivät joulukoristeet oikein käyneet kaupaksi. Talouden kireys näkyy mm. siinä, että ihmiset ostavat enemmän hyödyllistä tavaraa, kuin pelkkiä koristeita.

Tuollakin kurkkii jokunen keppihevonen.

Villasukkia oli todella monessa kojussa niin näillä kuin muillakin joulumarkkinoilla, joilla olen käynyt. Enimmäkseen näkyi tavanomaisia perusvärejä raidoilla höystettynä. Joko erikoisemmat kirjoneuleiset olivat jo tässä vaiheessa käyneet kaupaksi tai sitten sukkamyynnissä luotetaan perinteiseen.

Keppihevosia oli monessa kojussa. Osa oli tuunattu vanhoista sukista ja jääkiekkomailoista, osa oli alusta lähtien suunniteltu ja ommeltu.

Lohjan Pyhän Laurin kirkon  on Suomen kolmanneksi vanhin harmaakivikirkko ja sen vanhimmat osat ajoittuvat 1400 luvulle. Joulumarkkinat levittäytyvät kirkon vierustalle, joten niille on helppo suunnistaa oudoimmankin kulkijan.

Lohjan Menneen ajan joulumarkkinat pystytettiin tänä vuonna 20. kerran, joten niillä alkaa olla jo melko pitkä perinne.

Pois lähtiessäni pysähdyin katselemaan patsasta, jolla on aika hauska ilme. Googlettamalla löytyi tiedotkin eli Laurentius-salin edustalla on Veikko Haukkavaaran romurautaveistos, Kaverukset, vuodelta 1987.

Kotimatkalle lähtiessäni taivaalla näkyi vielä laskevan auringon kajastus.

Ensi viikolla onkin sitten joulu, mutta vielä ehtii hyvin tehdä kaikenlaista. Tai olla tekemättä. Mukavaa viikkoa kaikille!