Jos viime kesä oli sormustinkukkien ilotulitusta, on nyt sitten akileijojen vuoro. Monen värisiä ja -muotoisia akileijoja kasvaa siellä täällä.
 |
| Nora Barlow |
Nimistä olen jo aikaa sitten mennyt sekaisin. Jos olen jonkun akileijan joskus istuttanutkin ja sen nimen muistiin kirjannut, seuraavan kerran siihen paikkaan ilmestyy toki samanlainen akileija, mutta tyystin eri värisenä.
Akileijat ovat puutarhan keijukaisia, keijukaisprinsessoja kauniine tyllimekkoineen. Ne lennättävät siemeniään mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Jollei taimea nyhdä pois pikkuisena, sen joutuukin sitten oikein lapion kanssa myöhemmin niin tahtoessaan pois kaivamaan. Ne, jotka ovat liikoja akileijoja kitkeneet, tietävät sen juurakon olevan pitkääkin pidempi ja takuulla tiukasti kiinni maassa.
 |
| Petticoat Pink |
Petticoat Pinkin olen kasvattanut muutama vuosi sitten siemenistä. Vaaleanpunaisena, kuten nimikin kertoo. Nyt entisen pinkin lähistölle putkahti vaaleansinistä. Luontoäiti on päättänyt, ettei tyttöjen tarvitse pukeutua välttämättä vaaleanpunaiseen. Sininenkin on ihan hyvä ja tasa-arvoinen väri.
Akileijassa on myös se hyvä ominaisuus, että se pysyy säässä kuin säässä tanakasti pystyssä. Rankkasadekaan ei yleensä saa akileijaa kovin pahasti taipumaan ja maahan makaamaan.
En ole erilaisia akileijoja systemaattisesti puutarhaani hankkinut. Mukavan näköisen prinsessan eteen osuessa se toki saa meiltä kodin. Toisten julkaisemia ihania akileijakuvia katsellessa tulee väistämättä "minäkin-haluan-tuollaisen" -tunne. Sama ilmiö tuppaa koskemaan kaikkia muitakin kasveja, joten pakko pitää päänsä kylmänä. Tai ainakin yrittää pitää.
Oli aika, jolloin kuvittelin kykeneväni pitämään akileijat jossain tietyssä penkissä. Kaivoin niitä ahkerasti ylös mielestäni vääristä paikoista ja istutin siihen oikeaan penkkiin. Aika pian huomasin homman olevan turhaakin turhempaa. Akileija kasvaa juuri siellä, missä sitä itseään huvittaa. Ja hyvä niin, sillä minäkin olen oppinut tykkäämään niiden itsenäisyydestä ja itsepäisyydestä. Akileija, jos mikä, keventää kauniisti monia muuten ehkä raskaalta näyttäviä istutuksia.
Akileija, mukavaa, että olen sinuunkin tutustunut. Kaksi itsepäistä samalla tontilla ja sinusta tuli voittajani.
Hehee, kaksi itsepäistä! Akileija vain on niin viattoman ja keveän näköinen... mutta tässä eräänäkin päivänä, kun nyhdin vanhoja puskia ylös, totesin taas kerran niiden paksut käsittämättömät juurakot ihmistä vahvemmiksi. Ilmankos ne sietävät kuivuutta ja vaikka mitä olosuhteita. Täällä saaren tuulessa ne tosin kaatuilevat, mutta sitten kaatuneet voi leikata kukinnan loppuvaiheessa jo poikki muutenkin.
VastaaPoistaNuo petticoat-malliset ovat aivan ihania. Tästäpä sain kimmokkeen lähteä kaivamaan suopayrttipehkoni, jossa samassa kasvaa kaksi akileijaa ja vielä joku havupuun taimi, joka saattaa olla jotain erikoisempaakin. Toinen niistä akileijoista on nimittäin varsinainen herkku, tuollainen purppurapunainen petticoat-kukka ja haluan istuttaa sen parempaan paikkaan... no joo, saa nähdä. Minne se sitten lopulta asettuu, heh. Juurihan sä totesit, ettei näitä kesytetä.
Akileijan kitkeminen on elämää suurempi tehtävä. Käsin nyhtämällä saat taatusti kourasi täyteen vihreää pehkoa, mutta se juuri on ja pysyy siellä maan uumenissa. Ilman lapiota ja muita vekottimia akileijaa ei siirretä. Onpa jännä kuulla, että merituulessa ne sentään taipuvat. Kuvittelin jo, että akileija on siinäkin suhteessa vastustamaton.
PoistaPurppuranpunainen petticoat kuulostaa todelliselta herkulta. Onko muuten siinä perää, että erikoisemmat lajit pysyvät paremmin paikallaan, kuin nuo perinteiset akileijat, joita vilistää pitkin pihoja?
Oi oi ihania tyllihamosia! Tuo vaaleankeltainen pitkäkannuksinen oli yksi suosikeistani. Itsepäinen on juu, ja minulla tuppaa jäämään itse valitsemalleen paikalle.
VastaaPoistaOlen jo taipunut siihen, ettei akileijojen kanssa parane tapella. Asukoon, missä tykkäävät.
PoistaToivosta olen minäkin luopunut, kasvakoot missä lystäävät. Kauniita noi sun, kun mulla on vaan niitä tavallisia sinisiä ja valkeita. Nekään ei näköjään risteydy.
VastaaPoistaItse asiassa sinisiä en ole koskaan puutarhaani istuttanut, mutta niin vain sellaisiakin on tänne ilmestynyt. Jospa niitä pitääkin olla monen värisiä jo alkuunsa, niin sitten alkavat paremmin risteytyä.
PoistaIhanat nuo sinun akileijat. Toinen toistaan kauniimpia.
VastaaPoistaOn ne sellaisia keijukaisia, joista ei voi olla tykkäämättä.
PoistaKAuniita ovat. Minulla joku elukka pisteli poskeensa punaisen kaunokaiseni. Se oli siinä penkissä onneksi ainoana ja muut värit jäivät rauhaan.
VastaaPoistaMukavaa viikkoa!
Joku taisi tykätä erityisesti punaisesta väristä. Onneksi jätti muut paikalleen.
PoistaIhania! Tuo just niissä viehättää että hakevat ja löytävät itse mieleisensä kasvupaikat. Ovat niin kauniita että saavat putkahdella mielellään mistä lystää :)
VastaaPoistaJuuri niin. Minulta vain meni jonkun aikaa, ennenkuin hyväksyin akileijojen vaeltelun.
PoistaKauniit akileijat niin monta lajiketta:)
VastaaPoistaAivan samoja mietteitä minullakin. Annan niiden kasvaa siellä missä ne haluavat. Ainoatakaan en ole istuttanut, jostain ovat tulleet kutsumatta. Ne tosiaan keventävät lehtimassojen vaikutusta, pienet keijukaiset.
VastaaPoistaSininen petticoat on huisin kaunis. Kuin jäätä mekossaan. Meillä joku ötökkä syö tänä vuonna akileijojen lehdet. Muutama vuosi sitten oli sama juttu, onneksi toipuivat eivätkä kuolleet lehdettömyyteen.
VastaaPoistaAi akileijat ovat salakavalia leviäjiä. Lankesin tuossa ostamaan toisen akileijan kun niin ihastuin ensimmäiseen hankintaani. Himoitsin monia muitakin akileijoja mutta jätin vielä ostamatta, koska mietiskelin, että mahtavatko pärjätä mutta ilmeisesti siis ovat hyvin sitkeitä. :) Ihania nämä kuvat ja niin tekisi mieleni käydä katsomassa, että ostaisiko sitä sitten vielä hieman lisää.
VastaaPoistaAkileijat ovat kauniita ja niin monta väriä. Mulla on ollut sormustinkukkaa, mutta nyt tänä vuonna ei yhtään.
VastaaPoistaEt ole Between huonolle hävinnyt ;) Akileijat on suloisia, mullakin on niitä nyt runsaasti ja siementaimia kasvamassa kanssa. Mutta sulla on niin paljon erilaisia, värejä ja mekontyylejä. Ihanat!
VastaaPoistaMinä yritän aina huolella poistaa joka ainoan siemenkodan ennen kypsymistään. Silti - aina ja jokapaikassa niitä vain putkahtelee. Hävisin minäkin aksuille... :D
VastaaPoistaIhanat prinsessat.
VastaaPoistaAivan ihania erilaisia akileijoja sinulta löytyykin! Minulla on lähes äidillinen suhtautuminen niihin, ovathan ne kaikki itse kasvattamiani tai itsestään meille tiensä löytäneitä. Tervetuloa, aina on tilaa vielä yhdelle =)
VastaaPoistaUpeaa akileijojen kukintaa. Voisi itsekin koittaa ensi keväänä noiden vähän erikoisempien akileijojen kasvatusta. Minulta kun löytyy tällä hetkellä melkein pelkästään tavallisia sinisiä.
VastaaPoistaAkileijat on ihan huippuja. Olen kasvattanut monia sortteja siemenistä, saaduista ja kerätyistä. Tulos on aina enempi tai vähempi yllätys.
VastaaPoistaOlen sitä mieltä, että jos haluaa lajien edes pikkusen pysyvän omanaan, siis etteivät täysin sekoitu, kannattaa istuttaa niitä erilleen toisista. Minulla on valkoista "tavallista" ja sitten klematiskukkaista ja olen jo vuosia pelännyt niiden sekoittuvan keskenään, mutta vielä ainakin ovat pysyneet ominaan, Välimatkaa on useita metrejä.
Niin suloisia..
VastaaPoistaAikaisemmin tämä oli minulle tuntematon kukka. Sain ystävältä akileijan siemeniä. Tuolla ne nyt ovat kasvamassa, mutta kukkia ei tänä vuonna saada Jännä nähdä ensi kesänä heidät...
VastaaPoistaIhana postaus toinen toistaan suloisemmista akileijoista.
VastaaPoistaIhana postaus toinen toistaan suloisemmista akileijoista.
VastaaPoistaOnpa kauniita! Mulla on aiemmin ollut pihalla vain yhtä melko yksinkertaista sinistä, mutta tänä kesänä on ilmestynyt jostain sinivalkoinen röyhelöisempi. Se on asettunut varjopenkkiin, mutta hyvin näyttää silti kukkivan.
VastaaPoistaPalstalleni toin viime kesänä isovanhempien vanhan talon pihapiiristä löytämäni muistaakseni viisi erilaista akileijaa. En malta odottaa että hieman leviävät, olivat heinikon keskeltä esiin kaivettaessa melko heikkoja mutta onneksi selvisivät talvesta hengissä. Ne ovat perintökukkiani muistuttaen edesmenneestä vaaristani.