maanantai 26. syyskuuta 2016

Aika veijareita


Ukkokulta oli kierrellyt Juuson kanssa päivälenkillä ja tulivat sitten lenkkinsä jälkeen sisälle. Ukkokulta kyseli, mitä kumman sipuleita olen kylvänyt kukkapenkin reunaan ja osin nurmikollekin. Pieniä, kuin kepasipuleita. Hetken mietin, kyselin lisää ja valkenihan se. Viime viikolla istutin tähtitulppaanin sipuleita ruusupenkin reunaan, josta linnut ovat ne käyneet tonkimassa ylös matoja kaivaessaan. 

Persian Pearl'in ja Bakeri Lilac Wonderin kumpaisenkin sipulit ovat pieniä ja siksi en niitä kovin syvälle kaivanut. Multa ruusupenkissä on kuohkeaa ja minun sipuleita istuttaessani vielä lisää kuohkeuttamaani, joten helppo on tinttien ollut sipuleita mullasta ympäriinsä levitellä.

Lumikärhö - Clematis Summer snow

Muuallakin puutarhassa linnut näyttävät nyt tönkivän innokkaasti. Mustarastaita, räkättejä, punarintoja ja viime päivinä runsaasti myös tinttejä on saapunut hyörimään pihamaalle. Jos jossain penkissä on oksahaketta, sitä varsinkin on pöllytetty käytäville ja ympäristöön. Ensimmäisiin sotkuihin törmätessäni olin jo syyttämässä naapurin koiraa, joka aidan poiston jälkeen pääsee nyt pihaamme esteettä. Muutaman kerran se on minut yllättänytkin tuijottamalla minua aivan vieressä kykkiessäni jonkun kukkapenkin äärellä. Monet koirat tykkäävätkin kaivella, mutta nähdessäni muutaman kerran rastaiden pelmuuttavan kukkapenkissä oikein railakkaasti, sipulien levittelijän syyllisyys selvisi oitis.

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale

Kun piti mennä pihamaalle istuttamaan uudelleen lintujen levittämiä sipuleita, päätin istuttaa lauantaina ostamani lisäsipulit samantien. Ei todellakaan ollut tarkoitus ostaa yhtään ainokaista uutta sipulia, mutta minkäs teet, kun niitä oli hyllyssä niin kauniisti esillä. Ja osa vielä halvennuksessakin. Jaa, miksikö ylipäätään menin sipulikauppaan, kun kerran olin vannonut, etten niin tekisi? Siitä yksinkertaisesta syystä, että Sametti Hortensia blogissaan Pikkuinen puutarhani kirjoitti niin houkuttelevasti syysmyrkkyliljoista. Ja minulla on niitä vain yksi. Tai itse asiassa tänään löytyi jo useampikin, mutta muutama vuosi sitten olen ostanut vain yhden sipulin ja se on näköjään alkanut monistautua.

Syysmyrkkylilja 'Waterlily' - Colchicum autumnale

Pelkästään sipulien vuoksi en lähde lauantaina naapurikaupunkiin ajelemaan, mutta tällä kertaa asiaa oli muutenkin. Olin tyystin unohtanut viedä vanhempieni käytävämaton pesulaan ja se oli tehtävä oitis, jotta saisin sen sovitussa ajassa takaisin.

Löysin siis matkani varrelle osuneesta puutarhaliikkeestä syysmyrkkyliljan sipuleita. Liikkeessä oli vain sitä yhtä sorttia, jota luultavasti tuo minun entinenkin on, mutta ei haitannut. Ostin kolme sipulia lisää Waterlilyä. Niin sitten mukaan tarttui muitakin sipuleita, mutta ihan kohtuullisesti.


Vasemmalta pikkulaukka Allium oreophilum
Tulipa puchella Persian Pearl
Hyacinthus Purple Sensation

Viime syksynä istutin tuota tähtitulppaani Persian Pearlia ja se oli varmasti yksi kevään kauneimmista tulppaaneista. Matala ja tuuhea ja kukki pitkään. Ja niin upean värinen. Tilasin sitä nettikaupasta ja ne sipulit istutin jo viikolla, mutta pakko oli ostaa tämäkin pussukka, kun ihan nenän edestä löytyi. 

Pikkulaukat ovat myös ihastuttavia ja sopivat hyvin kukkapenkin reunoihin. Niin, ja kukapa voi vastustaa hyasinttia. Viime syksynä istutin sinisiä ja valkoisia hyasintteja, jotka nousivat hitaasti ja ehtivät miltei hukkua muuhun vihreyteen. Siksi ostin nyt tuollaista varmasti näkyvää ja muusta kasvillisuudesta erottuvaa Purple Sensationia. Eikä kyllä muita värejä enää ollut tarjollakaan.


Iris reticulata Harmony
Muscari azureum 

Nämä pikkusipulit olivat alennuksessa, joten niitäkin oli vaikea vastustaa. Vielä pihaan mahtuisi pilvin pimein sipuleita, mutta niiden multaan tunkeminen ei ole minulle mieluisinta puuhaa. Ja jos meinaa levitellä kympin sinne, toisen tänne, tulee kukkaron pohja äkkiä vastaan.


Taidankin jatkaa loppuillan Kukkasuutarin seurassa. Riina Versoja Vaahteramäeltä -blogista vinkkasi tästä kirjasta kirjacorner-postauksessaan ja hyvä, että vinkkasi. Kuuntelin nimittäin loppukeväästä Yle-radion Pikkujuttuja-sarjassa Erja Mannon lukemia Mari Mörön Kukkasuutari-tarinoita ja tykkäsin niistä kovasti. Välillä tuntui, kuin olisi kuunnellut omia ajatuksiaan. Sain tietää, että Mari Möröltä on ilmestynyt samanniminen kirja ja päätin sen hankkia, mutta kesän tuoksinassa unohdin täydellisesti. Kiitos siis Riinalle, että postauksesi myötä muistutit minua hyvästä kirjasta ja sain sen tilattua itselleni.


Kirjan mukana oli yllätys eli nippu erilaisia siemenpusseja. Mainittakoon, että Kukkasuutarin sielu -kirjassa on hyvien tarinoiden lisäksi myös aivan ihastuttavia kuvia. Niitä katselee mielellään ja väkisinkin alkaa ajatella, että pitäisi kasvattaa omaan puutarhaankin tuollainen ja tuollainen ja tuollainenkin... Kyllähän te tiedätte, mitä pelkästään jonkun kukan kuvan näkeminen saa aikaan puutarhaihmisen mielessä.


Palatakseni tämän postauksen alkuun eli veijareihin, niin lintuveijarien lisäksi ilman muuta myös Juuso on aikamoinen veijari. Se on nimittäin siirtynyt nukkumaan takkahuoneen nojatuoliin, mikä ilmeisesti kissakalenterissa tarkoittaa virallista syksyyn siirtymistä. Kesällä Juuso ei koskaan nuku siinä nojatuolissa, syksyllä ja talvella kylläkin. 

15 vuoden aktiivisen kissanomistajuuden jälkeenkään en ole perillä, millä kriteerillä kissat kulloisetkin nukkumapaikkansa valitsevat. Aivan selvä kierto ja toistuva kaava siinä on, mutta mikä on paikan valinnan peruste? Kertokoon se, ken tietää.

 
PS. Pitipä vielä sanomani, että viitatessani jonkun blogiin tai muuhun lähdeaineistoon, olen yleensä lihavoinut sen nimen tai sanan, jota klikkaamalla pääsee viittauksen kohteeseen. Linkki on siis lihavoidussa osuudessa.

Mukavaa syyskuun viimeistä viikkoa kaikille!
 
  

35 kommenttia:

  1. Puutarhaan saapuvat linnut tietävät yleensä sitä, että metsissä on ruoka vähenemässä. Syksy etenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ajattelinkin. Meillä on mullassa lihavia matoja, joita ne nyt tonkivat. Siinä ohessa istutetut pikkusipulit saavat kyytiä.

      Poista
  2. Minullakin taitaisi olla joku sipuli, joka pitäisi tökätä maahan...uusia en ole kyllä ostanut. Näin syksyllä sitä on jotenkin kyllstynyt puutarhaan...keväällä se on paljon mukavampaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyllä väkisinkin alkaa puutarha väsyttää, mutta sisulla kannattaa muutama sipuli multaan kätkeä. Siitä jaksaa keväillä iloita syksynkin edestä.

      Poista
  3. Sipuleissa on niin hirveä homma, että voi tympeys jos joudut uudestaan istuttamaan :/ Ei ole ollenkaan mun suosikkipuuhaa. Meillä on pihaan asettunut pari nuorta oravaa. Ne ovat ihan onnessaa kuorikatteesta ja kukkapenkeistä. Istuttavat mulle tammenterhoja joka paikkaan. Ilolla odotan muutta uutta arboretumia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että joku muukin tunnustaa, ettei tykkää sipulien istuttamisesta. Ainoastaan mielikuvilla tulevan kevään kukkaloistosta saa itsensä psyykattua istutushommiin.
      Onneksi ei sentään kovin montaa sipulia linnut olleet esiin kaivaneet. Kaksi pussillista pieniä tulpunsipuleita, jotka vikkelästi piilotin takaisin multaan. Tänään ainakin olivat vielä piilossa, vaikka yksi harakka kovasti puun oksalla touhujani tiirailikin.
      Arboretum on toki kiva, mutta tammimetsikkö kukkapenkissä ei ehkä ole ihan toivottu sellainen.

      Poista
  4. Tuo syysmyrkkyliljakuvasi oli kertakaikkiaan vaikuttava! Ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina! Syysmyrkkyliljan viereen on tänään noussut kaksi samanlaista.
      Yritin liittyä blogisi lukijaksi, mutta blogger kenkkuili, eikä huolinut minua nimimerkilläni. Tutkin asiaa ja yritän uudelleen, kunhan keksin, missä mättää.

      Poista
  5. Onpas sulla huligaanitipuja. Toivottavasti tuplatyö ei sua lannista. Keväällä ahkerointi palkitaan.
    Meillä nukutaan talviaikaan enemmän sängyssä, nyt jo yleensä aamulla löytyy meidän välistä neljän kissan kasa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huligaanit olivat penkoneet vain kahden pussillisen verran pikkusipuleita ja ne oli äkkiä takaisin istutettu. Toivottavasti saivat samalla tonkimisella massunsa täyteen matoja.
      Juuso nukkuu kesäisin minun vieressäni, mutta syyskuun alkaessa se siirtyi ensin olkkarin sohvalle ja nyttemmin sitten nojatuoliin. Sama kaava on toistunut jo useamman vuoden. Kohta teidän pitää harkita isompaa sänkyä. Minusta on kyllä aivan ihanaa, kun on kissa vieressä. Joskus yöllä ojennan käteni kokeillakseni, onko Juuso vielä paikalla. Käteni osuessa sen turkkiin, kuuluu jännä "kurrr" ja viimeistään se vahvistaa, että täällä ollaan. Nyt ei siis ole "kurrr"-ääntä kuulunut kohta kuukauteen. Sääli, mutta kissaa ei voi väkisin mihinkään toimintamalliin käskeä.

      Poista
  6. Meillä on orava, joka pelmuuttaa penkkejä vimmatusti juuri nyt. Tammenterhoja kuskaa sinne tänne ja kyllä saa multa ja katteet kyytiä:) Juusolla näyttää olevan lokoisat olot, viisas kissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti meilläkin orava on piilotellut tammenterhoja, sillä hiljan löysin kaksi uutta tammentaimea omenapuiden alta. Muuten hyvä, mutta aikaa myöten voi tulla ompulle - kuin myös tammelle ahdasta. Tammet saivat lähteä. Kesän hiljaiselon jälkeen oravatkin ovat taas ilmestyneet pihapiiriin.

      Poista
  7. Meillä fasaanit ovat aika poikia kääntelemään isoja sipuleita. Toki myös pienemmät linnut joskus käyvät kukkapenkeissä ja silloin tulee pientä tuhoa ja varsinkin silloin jos paikalla ei ole ketään juuri kesäkodissa tai sitten täällä.
    Meillä Maija tulee usein viereeni ei ihan heti vaan joskus muutaman ajan päästä. Pena pitää aamuisin huolta siitä, että varmasti herään.( Joskus ottaa hiukkasen päähän )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Illansuussa, ennen pimeän tuloa näin, kuinka mustarastas oli taas kukkapenkissä kaivelemassa. Laitoin uudelleen istutettujen sipulien ympärille muutamia tikkuja pystyyn, joten niitä linnut eivät uudelleen saa ylös. Aika rohkeita mustikset ovat, sillä ihan viereen niitä pääsee seuraamaan.
      Jollei Juusoa käytä iltamyöhällä ulkona lenkillä, se tulee takuuvarmasti aamulla - ja yleensä vielä tosi aikaisin sängyn viereen naukumaan. Ellen nouse, se alkaa raapimaan tapettia. Silloin ottaa päähän ja silloin myös ymmärrän, miksi minulla on koiran sijasta kissa. Paitsi, että meidän kissalla on koiramaiset tavat ja se pitää pissattaa ulkona.

      Poista
  8. Minä sain vasta narsissin sipulit maahan, reilu 200 tulppaanin ja laukan sipulia odottaa vielä. Niiden istuttamisessa on niin kova työ, että on harmi, jos linnut käyvät nostelemassa niitä sitten ylös. Ihana taas odotella keväistä kukkaloistoa :)













    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi pikkulinnut ovat penkoneet lähinnä pikkusipuleita, jotka on helppo ja nopea tunkea takaisin multaan. Siinä olisikin hommaa, jos kaikki isotkin sipulit pitäisi uudelleen istuttaa. Yhdessä kierroksessa syksyä kohti on aivan riittävästi.

      Poista
  9. Aivan. Tuon kirjan aion minäkin hankkia, mutta unohdin. Hyvä, näimme "muistuttelemme" toisiamme.
    Miten ihmeessä naapuri antaa koiransa tulla vapaasti teidän tontille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälleen kerran yksi blogielämän hyvistä puolista. Eivät pääse kivat asiat unohtumaan.
      Naapurin oli tarkoitus laittaa uusi aita kesän aikana puretun vanhan tilalle, mutta en tiedä, miksi niin ei ole tapahtunut. He sanoivat, ettei koira lähde mihinkään omasta pihasta. Ilmeisesti eivät ole huomanneet sen seikkailuja, kun pihaovi on ollut kesällä auki. En ole asiasta heille mitään sanonut, koska koira on minun tähteni ollut meidän pihalla vain muutamia kertoja, enkä halua vaarantaa naapurisopua.

      Poista
  10. No voi itku noita lintuja! Ei ole mukavaa tehdä samaa työtä kahteen kertaan. Möröllä on niin ihania ajatuksia puutarhasta, kuin lukisi omia ajatuksiaan. Pitääkin poiketa kirjastossa, jospa sieltä löytyisi tuo kirja. Juusokin sen tietää, että syksy on tullut 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut muutkin Mörön kirjat ja jonkun ostanut itsellenikin. Tykkään niistä kyllä kovasti.

      Poista
  11. Mnä tykkään myös syysmyrkkyliljoista ja varsinkin kerrotuista. ne on meillä hyvin lisääntyneet. Varmasti kiinostava kirja.
    Keväällä taas pihasi kukoistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi, olen nähnyt syysmyrkkyliljoistasi kuvia ja sinulla on aivan upeat kasvustot.

      Poista
  12. Kyllä keväällä tullaan näkemään mahtavaa kukintaa, kunhan rastaat rauhoittuvat. Mekin mustarastaan kanssa kyttäilemme toisamme pensaiden juurilla - kumman leikkikenttää onkaan se?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustarastaan laulu keväällä on niin ihanaa, että jo siksi annan heidän hiukan täällä mellastaa. Onneksi eivät kovin laajaa tihutyötä ole saaneet aikaan.

      Poista
  13. Voi että mokomat linnut! Meillä fasaanit tekevät samaa, olenkin alkanut peittää vastaistutettuja sipuleja lehdillä/korilla. Tänä syksynä linnut ovat repineet puutarhakeinun pehmusteet :/ Kiva kun löysit myrkkyliljoja! Taimialla oli niin kivoja sipuleja tänä vuonna, en tosin voinut ostaa kun tilasin jo sieltä hollannista. Aika jännä tuo talvituoli Juusolla, kyllä kissat tietää parhaiten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pehmusteiden repiminen on kyllä tosi harmillista. Myös kaikenlaiset kranssit ovat meillä pääset lintujen pesäntekoaineksiksi.
      Taimialla kävinkin ja vaikka hyllyssä oli jo runsaasti aukkoja, oli siellä monia houkutuksia. Varmasti olisin ostanut enemmänkin, mutta kun olin jo netistä tilannut.

      Poista
  14. Meillä saisi linnut pöllyyttää ihan vapaasti pihassa =). Mindikin näyttäisi oman osansa tekevän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sää ne täälläkin pöllyttää, kunhan eivät pöllytä juuri istutettuja sipuleita ylös. No, ei ollut iso vahinko.

      Poista
  15. Välillä olen itsekin ihmetellyt, kun sellaisia pikkusipuleita löytyy maan pinnalta, joita en taatusti ole itse siihen laittanut. Välillä muistan syyttää lintuja. Välillä mietin myös muita eläimiä.

    Juusolla on selvästi oma aikataulunsa. Syksy on virallisesti alkanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksittäisiä sipuleita löytyy pitkin kesää silloin tällöin kukkapenkeistä ja muualtakin. Varmaan niitä muutkin eläimet mullasta nostavat, mutta mustarastaan olen tavannut itse teossa. Talven jäljiltä routakin sipuleita liikuttelee. Pikkujuttujahan nämä ovat, mutta nyt oli useampi sipuli myllätty kerralla.

      Poista
  16. Viikonloppuna kuulosti kuin jossain etelässä olisi ollut. Niin paljon lintujen sirkutusta ja liverrystä. Selvästi jo muuttomatkalla.
    Meillä kissa kiertää lempipaikasta toiseen nukkumaan vuodenajan mukaan. Ymmärrän, että on eroa lattialämmityksellä ja ilman, mutta mitä eroa on sohvan eri päissä? Vissi ero on, koska kausittain toiseen päähän ei mitenkään voi mennä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin saman metakan ulkona ollessani ja totesimmekin syksyn kokoontumisajojen olevan käsillä.
      Erinomainen kuvaus kissan tavasta valita nukkumapaikkansa. Jokin logiikka siinä varmasti on, mutta kun eivät meille kerro.

      Poista
  17. Rastaat on ihmeellisiä myllääjiä. Meilläkin oli kallion kaunis sammalpeite nypitty ja heitetty sinne tänne matojen toivossa. Ihania sipuleita olet hankkinut, niihin tosiaan saa pistettyä helposti ison summan rahaa :). Kaunis ihana Juuso, kuka tietää hänen ajatuksiaan. Nyt kun sitä miettii, niin Watillakin on maakuupaikkakierto. Pääasiassa uinutaan kissapuussa, joskus sohvapöydän alla ja joskus sängyllä. Sen olen huomannut että jos soitan musiikkia tai on muuten meteliä, silloin kissa vetäytyy työhuoneeseen nukkumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio Watti, jatkossa sinun varmaan pitää kysyä Watin mielipidettä musiikkia valitessasi. Ettei kissan tarvitse paeta työhuoneeseen.

      Tänään katselin ikkunasta, kun mustarastas tönki kukkapenkissä ja sai kuin saikin sieltä madon. Siinä lensi multa railakkaasti ja varmaan olisi lentänyt pikkusipulit, jos niitä siinä kohtaa olisi ollut.

      Poista
  18. Ompa Juuso söpökkä♥Meillä kissat ovat nyt syksyn myötä alkaneet nukkua lähekkäin. Lämpöä varmaan hakien. Läheisyys lämmittää♥

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!