Kannattaa odottaa

Isabellansyreeni - Syringa x prestoniae James MacFarlane

Joka ikisellä puutarhakierroksella katselen huolestuneena kukkapenkkien aukkopaikkoja ja tavallista matalakasvuisempia kasveja. Aivan varmasti kuukauden sateettomuudella ja siitä aiheutuneella kuivuudella on vaikutuksensa. Toukokuun helteiden paahtavaa vaikutusta on tehostanut jatkuvat tuulet. Punahatuista ei ole näkyvissä lehden lehteä, eikä monista muistakaan. En tiedä, miten kuivuus vaikuttaa pitkällä tähtäyksellä. Jaksavatko kasvien juuret sinnitellä mullan syvyyksissä ilmestyen riittävästi kosteutta saatuaan esiin? Vai heittävätkö henkensä lopullisesti janosta aikansa kärsittyään? Pelkäänpä jälkimmäisen vaihtoehdon olevan realistisempi.

Suviruusu - Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu'

Moni kasvi on selvästi tykännyt lämmöstä ja auringosta. Jo aiemmin olen kertonut ruusupensaideni kärsineen menneestä talvesta, mutta siitä huolimatta osa kukkii runsaammin ja kauniimmin, kuin kertaakaan aiemmin. Suviruusuni on täynnä vaaleanpunaisia kukkia, samoin tornionlaaksonruusu. Myös Sävel ja Ritausma ovat vehreytyneet ja kasvaneet mittaa, vaikka jouduin kumpaisestakin leikkaamaan merkittävän määrän kuivuneita oksia. Sävelessä on jopa nuppuja ja minä kun jo ehdin surra, ettei se kukkisi laisinkaan.

Tarha-alppikärhö - Clematis alpina 'Purple Dream'

Useimpien kärhöjen kukintaa saa vielä jännittää ja odotella. Alppikärhöt kuuluvat ensimmäisiin kärhökukkijoihin ja tänä vuonna Purple Dream laittaa parastaan, kerrassaan. Kyllä se jaksoikin muhia nuppujaan pitkään, mutta tiistain koleudessa se päätti leväyttää nuput auki. Purpleni on vielä nuori, eikä korkeuttakaan ole kovin paljon sille tullut. Voin jo mielessäni nähdä, miten kaunis se onkaan runsastuessaan ja kukkiessaan valtoimenaan.

Muutama päivä sitten sain vihdoin Ukkokullan kanssani leikkaushommiin. Kuntoni vuoksi toimin lähinnä työmaapäällikkönä ja Ukkokulta hoiti urakoinnin. Sininen alppikärhö on tältä keväältä lopettanut kukintansa ja sen aika on uusiutua. Koko kärhö oli aikamoinen risukasa, vaan eipä sitä ole aiemmin kertaakaan leikattukaan. Köynnöskaari on nyt vähän paljaan näköinen, mutta alppikärhö tunkee jo voimallisesti maasta uusia, vihreitä versoja. Nyt ne saavat valoa ja pääsevät oikeuksiinsa, kun risukko on poistunut niiden tieltä.

Kuiva maa

Kukkapenkeissä kuivuus näkyy hyvin. Sisäänkäynnin laidalla kasvavat jaloangervot ovat matalia ja niiden lehdet käpristyneitä. Kevätkaihonkukka on monin paikoin ruskistunut, kuten se tee usein lyhyempinäkin kuivuuskausina. Se on onneksi kasvi, joka virkistyy pian saatuaan riittävästi vettä. Purppurapunalatvat ovat yhä kymmensenttisiä ja näyttää, kuin kaikki niistä ei nousisi lainkaan. Samoin syysleimut ovat harva- ja matalakasvuisia. Josko ne piristyisivät sateiden vihdoin saapuessa.

Alapihan kompostialueen edestä siirsin viime kesänä Mustilanhortensian toiseen paikkaan. Tasoitin maan, mutta en kylvänyt siihen nurmikonsiemeniä. Nyt tuo paikka on kuivunut erämaa, jossa maa halkeilee. Onnekseni railo ei vielä kykene imaisemaan minua sisuksiinsa. 

Kuukauden sadeannos - noin viisi tippaa

Kesäkuun ensimmäinen maanantai oli vielä kohtalaisen lämmin ja aurinkoinen päivä. Tiistaina heräsimme hyytävään koleuteen ja suoraan pohjoisesta navakasti puhaltavaan tuuleen. Ylipäätään tuntuu, että tuuli tuivertaa päivä toisensa jälkeen. Sen huomaa eritysesti valokuvauksen yhteydessä, sillä huojuvia kukkia on ajoittain mahdonta saada tarkennettua.

Välillä aurinko on näyttäytynyt, mutta enimmän osan aikaa taivas on ollut pilvessä. Paksut ja tummat pilvet ovat heti herättäneet toiveen saapuvista sateista. Tulihan sitä sadetta keskiviikkona; viisi tippaa ehkä. Se määrä ei edes pyyhkinyt pölyjä terassilta. Jatkamme siis odottamista.

Tomaatti Tigerella

Kasvarissa lämpö on tähän saakka pysynyt hyvin. Olen avannut oven heti aamusta, jolloin ikkuna on jo automatiikan ansiosta ollut auki. Tiistaipäivän +10 asteen koleudessa kasvarin ovi sai olla koko päivän kiinni, samoin keskiviikkona. Keskiviikkoaamuna kävin katsomassa kasvarin mittarista, että yöllä ulkona oli ollut +0.8 lämpöastetta. Kasvarissa sentään +6.

Kurkut kukkivat kovasti ja tomaatit tekevät raakileita. Kesäkurpitsan taimet ovat yhä kasvarissa, sillä sään viilenemisen vuoksi en ole raaskinut istuttaa niitä lavakauluksiin. Lähipäivinä se lienee kuitenkin asiallista. Kaksinkertainen harso antanee vähän suojaa öiseltä kylmyydeltä. 

Idänunikko - Papaver orientale

Joinain päivinä harmittaa, kun ei voi eikä saa tehdä juuri niitä hommia, joista pitäisin. Aika tahtoo välillä tulla pitkäksi ja olo turhautuneeksi. Toisaalta huomaan, että laiskotteleminen ja lepääminen on omalla tavallaan antoisaa ja laittaa ajatukset rullaamaan. Pysähtyminen muokkaa väkisinkin arvomaailmaa ja avaa uusia näkökulmia omaan elämään ja sieltä ulos.

Poikkeuksellisen lämmin ja kuiva toukokuu on ehkä tarjonnut minulle oivallisen ja helpon jakson sairastamiseen ja toipumiseen. Puutarhassa vauhtia on riittänyt, mutta samalla myös seesteisyyttä ja omanlaistaan hitautta. Rikkaruohot eivät ole kuivuuden vuoksi päässeet villiintymään, eikä alituisia rikkakierroksia ole tarvinnut tehdä. Katselukierroksilla aina sieltä täältä tulee jotain pois nyppäistyä, mutta koen olevani yhä voitolla rikkaruohojen suhteen. Kukkapenkkien kanttaukset tein loppuvuodesta ja ne ovat yhä siistejä. Kuivuuden vuoksi perennantaimet viettävät aikaansa purkeissaan kasvarin reunalla. Istutan ne maahan vasta maan kostuttua kunnolla.

Tulikellukka - Geum coccineum

Parhaana kasvuaikana leikkaan nurmikon kerran tai kahdesti viikossa. Nyt sekin tehtävä on Ukkokullan kontolla, eikä hän ota leikkuusta mitään paineita. Itse tykkään siitä, että nurmikko on leikattu, koska se saa koko puutarhan näyttämään hoidetulta ja siistiltä. Nurmikkoa ei ole nyt kuivuuden vuoksi tarvinnut kovin usein leikatakaan. Se on hyväksi parisuhteelle, sillä minun ei tarvitse muistuttaa Ukkokultaa tehtävästä, jonka hän aktiivisesti unohtaa. 

Verikurjenpolvi - Geranium sanguineum

Juuri nyt odotan hyvin kastelevia sateita. Ei siis mitään hetkittäistä rankkasadetta, joka vyöryttää voimalla vedet ojiin ja syvänteisiin, vaan vaikkapa yön tai pari kestävää tuntien tihutusta. Odotan myös lämpimämpiä ilmoja ja ilman muuta kuivuudesta kärsivien kasvien selviytymistä. Odottaminen kannattaa, kunhan ei tee siitä elämää suurempaa asiaa. Kunhan ei aseta liian suuria vaatimuksia, eikä myöskään pety rankasti toiveiden jäädessä toteutumatta. Kesää en odota. Se on tässä ja nyt, ihanaa!