tiistai 9. lokakuuta 2018

Kissaveljekset viikonloppukylässä

Nemo

Tyttären 13-vuotiaat kissaveljekset Nemo ja Loki olivat luonamme pidennetyllä viikonloppuvierailulla. Edellisestä vierailusta onkin melko pitkä aika, sillä Juuso ei oikein sietänyt poikien intensiivistä tutustumistarvetta. Varsinkin Nemo olisi halunnut olla jatkuvasti Juuson kanssa kylki kyljessä ja se kävi Juuson hermoille. Tuloksena oli sähinää, murinaa ja kiivasta peräkkäinjuoksua. Yritin mahdollistaa Juusolle oman rauhan sulkemalla makuuhuoneen oven, mutta Nemoa ei suljetut ovet pidättäle. Se on varmasti edellisessä elämässään ollut jonkinlainen Houdini, jota kahleet eivät pidätelleet. Eivätkä ovet.

Nemo

Kummasti olemme vajaassa kolmessa kuukaudessa tottuneet kissattomaan elämään. Ja yhtä kummasti moni 17 vuoden kissatalouden rutiini on kaivautunut selkäpiihin. Vaikeuksitta muistin taas varoa keittiön lattialla olevia ruokakuppeja ja vaistosin, milloin jaloissa köllöttää hellyyttä kaipaava kissa. 

Ikkunat ja ovet pysyivät kissojen vierailun aikaan suljettuina. Juuson aikana tuulettaminen sujui ongelmitta, sillä meidän tuuletusikkunoista ei isokokoinen kissa ulos mahdu. Tiedän, että kissat ovat taitavia tunkemaan itsensä mitä kummallisimpiin paikkoihin ja siksi pelasin varman päälle pitämällä ikkunat suljettuina kissapoikien vierailun ajan. Pihaovi on ollut selällään Juuson poismenosta saakka päivittäin. Nyt en ottanut pienintäkään riskiä, että kissaveljekset marssisivat luvatta tieremppaa katsomaan. Ovi pysyi kiinni sekin.

Nemo

Loki on hyvin rauhallinen kissa ja vaikka se sisällä hakeutui meidän seuraamme, meidän ulkona ollessa se köllötti joko saunan lauteilla tai sohvalla. Nemo sen sijaan saisi taatusti adhd-diagnoosin, jos joku ammattilainen sitä tutkisi. Se ei ole hetkeäkään paikallaan ja siksi sen valokuvaaminenkin on todella vaikeaa. Suurin osa Nemo-otoksistani on epätarkkoja sähellyksiä.

Siivotessani kesäkukkia terassilta ja pergolasta, Nemo vahti minua uskollisesti ikkunan läpi. Samalla paikalla, jossa Juusolla oli tapana tarkkailla minua.

Loki

Poikien lomapäivät kissamummilassa menivät hyvin niin heidän itsensä kuin meidän ihmistenkin kannalta. Ainoa ärsyttävä seikka oli Nemon tapa kömpiä joka ikinen aamu klo 5.30 minun päälleni. Se puski ja kiersi minua lakkaamatta. Lopulta se lysähti viereeni, mutta vain hetkeksi. Jos pikkurillikin minussa liikahti, sama puskeminen ja kiertäminen alkoi taas.Tätä jatkui tunnin, jonka jälkeen kissa hävisi jonnekin muualle jatkamaan uniaan. Yleensä olin operaation jälkeen niin hereillä, että nukkumista oli turha enää edes yrittää.


Kissojen "lainaaminen" lyhyiksi ajanjaksoiksi täyttää hyvin lemmikkitarpeen. Vuosia sitten ajattelin, että ottaisin Juuson jälkeen heti uuden kissan. Nyt, kun kissatonta elämää on vietetty vasta lyhyen aikaa, en enää olekaan valmis sitoutumaan seuraavaksi 20 vuodeksi lemmikkiin. 

Juuso leikkimökin katolla maaliskuussa 2003 (ikkunan läpi kuvattuna)

Juuso oli helppo ja ihana karvakaveri. Oli se myös vaativa ja sitova perheenjäsen, jonka olemassaolo piti luonnollisesti ottaa monin tavoin huomioon. Juuso ei ollut koskaan missään kodin ulkopuolella hoidossa. Sitä oli kuskattu autolla lähinnä eläinlääkäriin ja yhden käden sormissa laskettuna vähän pidemmille kyläreissuille. Juuso inhosi autoilua ja siksi sille piti saada hoitaja kotiin. Yhteiset matkat Ukkokullan kanssa olivat harvinaista herkkua, koska menot oli helpompi järjestää siten, että toinen jäi kissavahdiksi.


Juuso syyskuussa 2015

Vaikka ikävöinkin Juusoa vielä kovasti, olen tottunut uuteen, kissattomaan elämäntapaan. Eipä ole kissankarvoja sohva, vaatteet ja naama täynnä. Kauppalistastakin on voinut poistaa kissanruoat ja -hiekat. Toisinaan tuntuu oudolta ja tyhjältäkin istua sohvalla ilman, että kukaan työntäisi karvaista olemustaan sukankudinten väliin syliin päästäkseen. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja tyhjät paikat ja rutiinit täyttyvät jollain muulla. Kaikella on hyvät ja huonot puolensa. Niin kissattomuudella kuin kissallisuudellakin.

37 kommenttia:

  1. Loki ja Nemo ovat veljekset kuin ilvekset! Kuulostaa tutulta tuo aamuvarhaisella pörrääminen, Ransu tekee samaa, vaikka ei sentään noin aikaisin.
    Juuso oli niin suloinen, oikea söpönaama ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojat ovat todellakin hyvin toistensa näköisiä ja yhäkin tuppaan menemään niiden kanssa sekaisin, vaikka Loki on huomattavasti kookkaampi kaveri.
      Ei Nemokaan kuulemma kotona ihan noin aikaisin yli kävele, vaikka muuten sitä harrastaa aktiivisesti. Hyvin nemomaista huomion ja rapsutusten kerjäämistä kuitenkin.
      Juuso oli minustakin - tietenkin - söpönaama. Hurja ikävä Juusoa edelleen.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Nemo ja Loki ovat todellakin mainiot veljekset. Monet ajattelevat kaikkien kissojen olevan samanlaisia, mutta näitä veljeksiä seuratessa huomaa, että omanlaisiaan persoonia ovat ihan jokainen.

      Poista
  3. Kiitos Suvi, terveiset menevät perille!
    Nämä veljekset ovat mainioita persoonia kumpikin.
    Mukavaa lokakuun jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  4. Suloisia kissoja. Joskus itsekkin tekisi mieli ottaa koira mutta sitten taas ajattelee sitä siivoamista ja muutakin. Ehkä joskus ei koskaan voi tietää .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemmikkiasiassa(kin) pätee sanonta "vannomatta paras". Eipä meidän pitänyt aikanaan Juusoakaan ottaa ja niin se vain tuli ja jäi. Onneksi lemmikit ovat paljon muutakin, kuin siivoamista ja ulkoiluttamista. On ne vaan niin ihania kumppaneita ja ilontuojia. Ehkä joku karvaturri vielä löytää tiensä sydämeesi...

      Poista
  5. Komeat veljekset.
    Jos kiinnostaa, blogissani on haaste.
    http://rosanpunaistakultaa.blogspot.com/2018/10/syksyn-savyt.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta kiinnostaa. Otan haasteen ilolla vastaan ja toteutan sen lähipäivinä. Kiitos kovasti!

      Poista
  6. Hauska oli lukea tätä postausta, ihanat kissavieraat ja kaikki meni varmasti ihan nappiin.
    Muutama päivä hoidella tuttuja kissoja ja saada taas annos kissaterapiaa kuitenkaan jäämättä vakituiseksi kissanhuoltajaksi. Niin ihania kuin kissat ovatkin niin onhan niistä kaikenlaista huolta, murhetta ja vastuuta. Lemmikki myös sitoo todella paljon ja oikeastaan minkään asian suhteen ei voi olla huoleton vaan aina on ensimmäisenä mielessä ajatus: mutta entäs kissa/t. ❤️
    Kissaveljekset, virtuaalirapsutukset kumpaisellekin! ❤️ ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissaihmisenä tiedän, miten vaikea on kissoja vastustaa. En mene vannomaan, etteikö meille koskaan enää kissaa tulisi. Nyt vain tuntuu, etten ole valmis niin pitkäksi aikaa sitoutumaan. Ei minua lemmikin hoitaminen ja vastuu pelota. Enemmän koen Juusostakin iloa ja seuraa olleen.
      Toivoisin, että kaikki lemmikin ottamista miettivät pohtisivat asiaa perusteellisesti, koska vastuu eläimestäkin tulee ottaa vakavasti. Liian paljon on taas niitä kesäkissoja tuotu eläinsuojeluyhdistyksiin.
      Välitän rapsutukset Nemolle ja Lokille. Varmasti tykkäävät.

      Poista
  7. kissat ovat niin viehättäviä otuksia, tyttärelläni on 3 itämaista kissaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kolme itämaista kissaa, aika ihanaa. Aikoinaan harmittelin, ettei tullut otettua samantien kahta kissaa. Lajitoveri kaipaa aina lajitoveria.

      Poista
  8. Suloiset kissat kyläilemässä! <3
    Lemmikit jäävät aina muistoihin sydämeen.

    Lokakuun tunnelmallisia hetkiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Koirat ja kissat jättävät kyllä tassunjälkensä sydämeen.
      Täällä on nyt aivan ihastuttava ruska ja lämmintä. Lokakuu siis tarjoaa tunnelmaa.

      Poista
  9. Oi, (kesälomaillessa?) minulla on jäänyt täysin väliin Juuson kohtalo. Iso osanotto vielä näin monta kuukautta myöhässä! Perheenjäsenen menettäminen jättää varmasti suuren kolon. On varmasti totta, että sekä lemmikittömyydessä että lemmikillisessä elämässä on puolensa. Harmi, että ei voi saada kummankin hyviä puolia.

    Suloisia kissoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nan! Juuso jätti ison kolon sydämeen, kotiin ja perheeseen. Ikävä on kova edelleen.
      Olisipa aikamoinen etu saada mistä tahansa hyvät puolet. Toisaalta ne negatiiviset puolet opettavat arvostamaan hyviä päiviä.

      Poista
  10. Ihanat :-)

    Ymmärrän kyllä tuon puolensa ja puolensa -ajattelun. Aika aikaansa kutakin. Uusi kissa ei kuitenkaan olisi uusi Juuso.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susanna, olet oikeassa. Yhtä lemmikkiä ei voi korvata toisella. Kaikki eläimet ovat omia persooniaan.

      Poista
  11. Kissat on kyllä niin parasta! Mukavaa viikkoa sinulle☀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinulle mukavaa loppuviikkoa!
      Kissat ovat ihania karvakavereita.

      Poista
  12. Lemmikit ovat yksi elämän suurista rikkauksista. Paitsi paljon iloa, niistä on myös suuri vastuu kannettavana. Meillä on koira, 11-vuotias kääpiosnautseri-ukkeli, jonka vuoksi myös meillä - kuten teilläkin - on matkustelut jääneet vähemmälle. Meillä ei oikein ole koiralle hoitajaa, jolle voisimme sen lomien ajaksi viedä, enkä minä ole ollut halukas viemään haukkua koirahoitolaan. Sen verran laumasielu ja yhden perheen koira se on, että todennäköisesti traumatisoituisi ikuisiksi ajoiksi, jos se jätettäisiin yksin vieraaseen paikkaan :) On ihanaa, että tyttäresi kissat voivat tulla teille hoitoon. Komeita ovat muuten, veljekset. Ja Juuso näyttää niin viisaalta ja lempeältä kissalta. On varmasti haikeaa ilman häntä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio, jota monikaan ei tule ajatelleeksi. Lomareissuja pohtiessani mietin usein, miten Juuso suhtautuisi siihen, että se viedään jonnekin vieraaseen paikkaaan. Sanotaan, että lemmikkejä inhimmillistetään liikaa, mutta väkisinkin ajattelin Juuson kärsivän vieraassa paikassa. Se oli niin tottunut meihin, ettei pelkkä ruoka ja puhdas kissanhiekka olisi sille riittänyt, vaan tilalle olisi tullut henkinen kärsimys.
      Juuso oli viisas ja lempeä kissa (kuten jokainen omistaja omastaan tietenkin ajattelee). Ikävä on edelleen kova.

      Poista
  13. Hauskat kissaveljekset. Ei ole käynyt niiden kanssa aika pitkäksi. Kissat todella oppivat avaamaan ovia, edesmennyt Otto-kissamme sai kaikki ulko-ovet auki, osasta piti kääntää kahvat ylöspäin, sitten ei osannut enää avata. Koiraa en enää halua, koiraton elämä on mukavaa ja laiskalle sopivaa, kissoista en osaa sanoa, Jalo on nuori, parivuotias ja elää hyvässä lykyssä vielä 15 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin on sitten kokemusta Houdini-kissasta. Nemoa seuratessani huomasin, että se on äärimmäisen sinnikäs. Se jaksaa rämpyttää ovenkahvaa niin kauan, että lopulta onnistuu tavoitteesaan.
      Olen joskus ajatellut, että ottaisin koiran, jos asuisin huomattavasti väljemmässä paikassa. Täällä on talo talon vieressä ja koiran kanssa pitäisi jaksaa ulkoilla ja lenkkeillä säännöllisesti. Sama pätee oikeastaan kissaan. Juusonkin suhteen päätettiin ulkoiluttaa sitä valjaissa, sillä naapuristossa on kissoja inhoavia ihmisiä ja muutenkin hurjan paljon vaaroja vapaina liikkuville kissoille.

      Poista
  14. Suloiset kissavieraat.
    Niinhän se on kuten sanot, että asioilla on aina ne hyvät ja huonot puolensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, ihan kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Täytyy vain punnita kummatkin ja tehdä sitten valinta. Tulevaisuudesta en tiedä, mutta nyt mennään kissattomin suunnitelmin.

      Poista
  15. Voi miten ihanat kissaveljet! Minulle on käynyt samoin koiran kanssa - sitä pitkään toivoin ja laskettuani (lue: Kivipellon isännän laskettua) plussat ja miinukset, olen jäänyt koiramummoksi ja olen tyytyväinen! Meidän kissat ovat tosi helppoja ulkokissoja täällä maalla, koira on tullut sisälle pitkän harkinnan jälkeen, ihana hän on, mutta niitä koirankarvoja löytyy aika oudoista paikoista!

    Ihanaa syksyn jatkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiria ja kissoja täällä meidän nurkilla riittää ja helposti niitä saisi myös tilapäisiksi hoidokeiksi, joten omaa ei välttämättä ole mikään pakko ottaa. Jos asuisin maalla, meillä olisi useampi kissa ja varmasti myös koira pihapiirissä. Ehkä muitakin eläimiä. Tällaisessa tiheään asutusssa taajamassa on pakko ajatella realistisesti ja punnita ne plussat ja miinukset.
      Vaan niin se on, että lemmikinkaipuu ei hevillä ihmisestä lähde.

      Samoin sinulle kauniita syyspäiviä. Nyt onkin upea ruska ja poikkeuksellisen lämmintä.

      Poista
  16. On hyvä saada välillä kissaterapiaa vaikka lainakissoilla. Lemmikki sitoo paljon ja ymmärrän vapaudentunteesi. Nero ei myöskään käy kylässä, ainoat poistumiset kotoa ovat olleet lääkärireissut. Pidempien poissaolojen ajaksi on saatava kissalle hoitaja kotiin, siksipä harvoin tulee poistuttua.
    Juuso oli hyvin kaunis kissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme aina viihtyneet kotona ja kotinurkissa, joten matkustamattomuus ei ole ollut kovin suuri ongelma. Yksi näkökulma vain. Ehkä yritän löytää runsain määrin plussia kissattomuudelle hälventääkseni Juuson poismenon tuomaa ikävää.

      Poista
  17. Suloiset kissat vieralemassa. on ne vaan niin ihania. Lapsuuden aikana oli meillä aina parikin kissaa. Ihania syksyisiä päiviä sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuudenkodissani oli myös kissa. Ehkä se kiintymys kissoihin juontaa jo sieltä.
      Mukavaa viikonloppua ja syksyä sinulle!

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!