Iloista Vappua!

Vuokko se silmänsä aukaisee.
Talvi on mennyt se kuiskailee.
Lapset sen kuiskehen kuulevat,
äidin luo riemuiten juoksevat.

Emmekö, lapset näin huudahtaa,
kenkiä, sukkia riisua saa.
Vuokkoja paljon on metsissä,
kaikki ne seisovat kengittä.

Iloista Vappua kaikille!

Tuure muutti meille

Tuure muutti meille. Kyseessä ei ole muusikko Tuure Kilpeläinen Kaihon Karavaaneineen vaan Tuurenpihlaja - Sorbus 'Dodong' Ukkokullan auton kyydissä. Viime syksyn upeassa ruskassa ihastuin kyläkävelyillä näkemiini punaisena leiskuviin tuurenpihlajiin ja päätin oitis sellaisen hankkia omaan pihaan. Syksyllä en enää onnistunut puuta löytämään. Tosin kovin aktiivisesti en sitä viime metreillä etsinytkään. Nyt on puutarhamyymälät avanneet ovensa ja Ukkokulta lähti muistilapun kera ostoksille.

Sinne hän on jo päässyt uudelle asuinpaikalleen, kasvimaan kupeeseen. Aidan takana vasemmalla näkyy yksi kolmesta kunnan istuttamasta mongolianvaahterasta. Ne ovat kaikki talven jäljiltä elossa. Joskin paria näyttää jänis vähän maistaneen, mutta ei sentään rungosta. Mikä ihana syysväritys onkaan tulevina vuosina odotettavissa, kunhan tuureni innostuu kasvamaan kilpaa mongolianvaahteroiden kanssa.

Tuurenpihlaja on minun äitienpäiväruusuni. Itse ehdotin tällaista kukkapuskaa ja vieläpä näin pari viikkoa etukäteen. Ukkokullalla kun oli asiaa taimimyymälän suuntaan, joten samalla reissulla sopi tuoda puska tullessaan. Paikka oli puulle jo valmiiksi katsottuna ja heti sen saavuttua lähdin istutushommiin. Siellä se nyt on. Samalla on tämän vuoden istutuskausi konkreettisesti avattu. Mitähän seuraavaksi maahan laittaisin?

 

Löytämisen ja tekemisen iloa

Sinivuokko - Anemone hepatica

Tänä keväänä sinivuokoilla näyttää olevan runsas kukinta. Minulla sitä kasvaa useammassa paikassa. Jo pitkään olemme suunnitelleet autotallin seinustalla olevan kapean istutusalueen hävittämistä. Varjoisa ja vähämultainen paikka, joka lisäksi kaventaa tärkeää kulkuväylää saa luvan väistyä kivituhkapinnoitteen tieltä. Kaivoin jo alueelta pois vuorenkilpeä, pikkutalviota ja virkeinä kasvunsa aloittavia kieloja. Myös muutaman sinivuokkoesiintymän kaivoin hellin käsin ja siirsin talon toisessa päädyssä olevaan Metsäpuutarhaan (joka siis ei enää mikään varjoisa metsäpuutarha ole).

 
Kevään hankintalistani sai jatkoksi vaaleanpunaisen sinivuokon. Olen selannut lukuisten taimikauppiaiden sivuja, mutta toistaiseksi ei pinkkiä sinivuokkoa ole tullut vastaan. Etsintä jatkuu.

Teresanruusu - Rosa Therese Bugnet

Ruusupensaat näyttäisivät kaikki heränneen hyvin eloon. Oksien kärjissä on jonkun verran paleltumista tai kuivumista joka vuotiseen tapaan. Täytyy taas tulostaa yhteenveto omien ruusujen leikkausryhmistä oikean leikkaamisen tueksi. 

Vanhat puiset marjapensastuet tulivat tiensä päähän ja Ukkokulta purki ne pois. Ostimme tilalle kaupasta pyöreät tuet, joissa on kolme tai neljä harjateräksistä jalkaa. Vaikuttavat aika tukevilta ja niiden paikoilleen laittaminen oli varsin näppärää.
 

Kivipolku 4.5.2018. Taustalla häämöttää tierempan myllerrys.

Lankalauantaina pyörin hetken pihamaalla miettien, mistä päästä töitä aloittaisi. Tekemistä näin keväällä riittää. Kun joku kohta pihalla riittävästi ärsyttää, sen ohi on vaikea pysähtymättä edes kulkea. Varsinkin, jos paikka on kulkemisen kannalta keskeinen. 

Yläpihan istutusalueet on rajattu kulkuväylistä kestopuisilla laudoilla. Osa niistä alkaa olla tiensä päässä, kuten tässä Kivipolun kohdalla. Ukkokulta vaihtoi uuden reunuksen, joka taasen laittoi miettimään muutama vuosi sitten ison istutusalueen jakamiseksi rakennetun  Kivipolun kohennusta.

 
En yhtään tykkää muovinauhasta, mutta kalliimpiin ratkaisuihin ei budjetti taivu. Kaivoin mukulakivet pois, kärräsin pohjalle kivituhkaa (maanrakennuskangas siellä jo oli) ja ladoin päälle uusiokäyttöä odottavia pihakiviä. Reunoille naputtelin takaisin mukulakiviä, sillä pihakiviä ei kauniisti saanut useampia rinnakkain aseteltua. Muovireunus piiloutuu hyvin jo tässä vaiheessa ja vielä paremmin, kunhan kasvit nousevat. Kivituhkakin asettuu paremmin parin vesisateen jälkeen.

Samanlaisen kulkuväylän rakensin toissa kesänä Puutahaportin toisella puolella olevalle istutusalueelle. Se sai nimekseen Pionipolku, koska sen oikealle puolelle kokosin väliaikaisissa paikoissa odottavat pionit. Polun päässä on pari kärhöä. Tämänkin polun reunanauhat ovat muovia ja näkyivät ennen selvemmin. Jälleen kaivoin mukulakivet pois ja lisäsin kivituhkaa, jotta sain nostettua polun pintaa ylemmäs. Ladoin pihakiviä ja reunustin ne mukulakivillä.

Pihakiviä jäi vielä sen verran, että luultavasti teen niistä kasvihuoneen eteen tasaisen alueen. 

Mukulaleinikki - Ficaria verna

Viikko sitten katselin maasta nousevia mukulaleinikin lehtiä ja totesin niihn pian ilmestyvän nuppupallurat. Näin kävi. Lauantaina nuppuja löytyi jo useampi, joista yksikään ei sentään vielä ole auennut.

Jouluruusu - Helleborus

Silloin tällöin omalla pihamaalla törmää iloisiin yllätyksiin. Odottamattomiinkin. Metsäpuutarhassa (entisessä sellaisessa) kasvavan vanhimman rhodon kupeessa näin ohi kulkiessani pilkottavan jotain valkoista. Ensin ajattelin tuulen tuoneen jonkun roskan, mutta tarkemmin katsoessani kukaltahan se näytti. Pakko oli mennä läheltä katsomaan ja jouluruusuhan se siellä. Tämän on pakko olla siementaimi, jonka olen ehkä haravoimalla saanut tuohon siirtymään. En nimittäin takuuvarmasti ole ikinä jouluruusua tuohon kohtaan istuttanut. Niin tai näin, ihana yllätys.

Iris reticulata Katharine Hodgin

  
Monessa blogissa on jo ollut kauniita kuvia kevätkurjenmiekoista. Omista ei ole näkynyt piipon pilkahdustakaan. Vaan pääsiäisenä nämäkin kaunottaret ovat heränneet ja ryhtyneet samantien kukkimaan. Ensimmäisen Katharinen vieressä on monta odottamassa vuoroaan. Täytyykin olla tarkkana, että muistaa heitä käydä tervehtimässä.

Iris reticulata Harmony

Samoin siniset Harmony-irikset ovat ryhtyneet joukolla kukkimaan. Heitä on myös keittiön ikkunan alla, joka on varjoinen ja viileä paikka. Niinpä siellä Harmonyt tulevat maailmaan vasta muita myöhemmin ja pitkittävät näin kevätkurjenmiekkojen kukintaa pihassani.

Tulppaanien kukintaan menee vielä tovi, vaikka ensimmäiset nuput jo löysinkin. Millainen kaunotar tästä nupusta vielä kuoriutuukaan. Sen näemme myöhemmin.

Pihaelämä on nyt jännittävää löytämisen iloa. Tekeminenkin on mukavaa, kun kaikki raskaskin työ vie ideoita ja suunnitelmia eteenpäin. Sen enempää Kivipolkua kuin Pionipolkuakaan minun ei pitänyt pääsiäisenä ryhtyä tuunaamaan, vaan ykskaks huomasin olevani työn touhussa. Ei kaduta, päin vastoin.
 

Sekaisin keväästä

Kirjokevättähti - Scilla forbesii

Pääsiäisviikko on tarjonnut puutarhahörhöille sellaista mannaa, ettei parempaa voisi toivoa. Aurinko on paistanut ja lämpöä on riittänyt yli odotusten. Niin vain jalat vievät pihamaalle ja mikä tahansa tehtävä ulkona houkuttelee luokseen. Syksyllä samat tehtävät voivat jo vähän tylsistyttää, mutta ei näin keväällä, ei laisinkaan.

Olen tehnyt puutarhakierroksia niin paljon, että kohta on ura askelten jäljiltä. Kamera kulkee välillä mukana, mutta kirkas auringonpaiste ei ole minulle paras mahdollinen kuvaussää. Silmiä häikäisee ja valon ja varjon ero on liian voimakas. Vaan pitäähän kukista nauttia, vaikka ei kameraa omistaisi laisinkaan. Miten innostavaa onkaan katsoa mullasta nousevien piippojen määrää ja voimaa. Miten jännittävää onkaan pohtia, mitä mistäkin nousee ja seurata piipon kasvamista ja nuppujen aukeamista.

Kirjokevättähti - Chionodoxa Pink Giant

Lämpö olisi mahdollistanut kellarissa asustavien taimien ulkoiluttamisen, mutta siihen en ole ehtinyt. Viritin kasvihuoneeseen harsoista teltan valmiiksi vastaanottamaan taimet. Viime vuonna siirsin tomaatit kasvihuoneeseen 5.5., eikä sen jälkeen yöpakkasia ollut. Samalta näyttää sääennusteet runsaan viikon eteenpäin, joten ehkä tänäkin keväänä kasvarikausi alkaa monia vuosia aiemmin.

Posliinihyasintti - Puschkinia scilloides

  
Kävin läpi kellarissa talvehtineet daaliat, lukinliljat, tuoksumiekkaliljat, gladiolukset ja mitä sieltä nyt löytyikään. Laitoin kaikki vanhat ja kaikki tämän kevään aikana hankitut juurakot ja mukulat multaan. Osa jäi kellariin, osan vein kasvihuoneen harsotelttaan. Viime vuotisista daalioista useimmat olivat vähän heikossa hapessa. Suurin ja vanhin sen sijaan voi hyvin. Sen laitan suoraan penkkiin, kunhan maa vielä lämpenee.

Scilla

Hurjan paljon sain aikaa kulumaan ruukuttamiseen ja ruukkujen siirtelyyn. Sekä sen pohdintaan, minkä jätän toistaiseksi kellariin, minkä uskallan viedä kasvariin. Purkkeja on taas kertynyt, vaikka niin vannoin, etten tänä kesänä hanki liikaa kasteltavaa. Lyhyt on meikäläisen muisti, vaan enpä ryhdy sitä murehtimaan.

Crocus species Blue Pearl menee aina illalla nukkumaan.

Ruukutuksen jälkeen päätin pestä pation ja pergolan puulattian. Lämpömittari näytti +20 astetta ja patiolaudat kuivuivat hetkessä. Kun kerran olin saanut itseni vauhtiin, päätin jatkaa kunnostushommia öljyämällä pation. Viime kesänä öljyäminen jäi väliin, kun tierempasta leijui jatkuvasti hurjat määrät pölyä. Teippasin leveän ja muhkean maalisudin harjanvarteen, jolloin puuöljyn levittäminen sujui helposti selkää säästäen. Äkkiä patio oli öljytty ja iltaan mennessä jo kuivunutkin.
 

Iris Harmony

Pitkäperjantaina oli tarkoitus ottaa rennosti ja loikoilla vaikka taivaalla lipuvia pilviä katsellen. Pilvet eivät kuitenkaan lipuneet näkyvästi mihinkään, vaan taivaan peitti ohut pilviharso. Niin haihtui loikoiluajatukset ja päähän putkahti idea ryhtyä ikkunoita pesemään. Kuinka hienoa olisikaan katsella kirkkaiden ikkunoiden läpi vihertyvää luontoa. Siis pesurätit, ikkunalastat ja muuta vempaimet esiin ja hommiin. Mikä oli ikkunoita pestessä, kun peippo ja mustarastas kilpaa konsertoivat lähistöllä. 

Keisarinpikarililja - Fritillaria imp. Rubra

 Ihan en kaikkia ikkunoita pessyt, sillä siinä menisi kokonainen päivä. Jos riittäisikään. Jokaisessa ikkunassa on kuusi pintaa ja pesun lisäksi tavaroiden siirtämistä ja jälkien siistimistä riittää. Pihanpuolen ja keittiön ikkunat tuli pestyä. Jääköön vähän toiseenkin kertaan.

Köynnöskuusama - Lonicera 'Dropmore Scarlet'

Pitäähän pääsiäisenä myös vähän herkutella. Leivoin rahkapersikkakakun ja sitruunaisen kuivakakun, jossa sitruunanmaku tulee Lemon curdista. Tarkoitus oli tehdä jokin suolainen piirakka, mutta ainekset loppuivat kesken. Monet kaupat ovat pääsiäisenäkin auki, mutta yhden ruokakerman takia en kauppaan lähde.

Sinivuokko - Anemone hepatica

Lämpö on kiihdyttänyt luonnon vihertymistä. Melkein voisi kuulla kohinan, kun varsia ja versoja työntyy ylös mullasta ja kasvaa vauhdilla. Mikä voima kasveihin kätkeytyykän. Puskevat itsensä läpi kuivuneiden lehtien ja koppuraisen maan.

Tulipa, vaan mikä niistä?

Kasvit ovat kauniita täyskasvuisina ja kukkiin verhoutuneina. Vaan kyllä niitä kannattaa katsella kasvun muissakin vaiheissa ja ihastella monia yksityiskohtia. Tulppaanien lehtien kurkistaessa mullasta ne tuovat minulle mieleen pullonokkadelfiinit. Lehtien pyöreän sulavassa muodossa on samaa iloista leikkisyyttä, kuin delfiinien kisailussa meren aalloilla.

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Entä tämä töyhtöangervo sitten? Sehän on kuin kukon tai kanan heltta. Onko pääsiäisnoidalla ollut luudallaan kissan sijasta kana, joka liian innokkaasti kotkottaessaan on pudonnut puutarhaani ja uponnut multaan. Ja mistä kummasta tämä kana nyt mieleeni putkahti? Ehkä Rakkautta ja maan antimia -blogin kanoja käsittelevästä postauksesta. Olipa mielenkiintoista ja runsasta tietoa kanoista, käykää lukemassa.

Vaahteravauvat

Kevät ja alkukesä on meidän puutarhassa vaahteravauvojen esiinmarssin aikaa. Heleänvihreät kippuraisina taimina penkeissä ilmoille kurkottavat vaahteravauvat on paras napsaista heti pois, sillä niiden juuri kasvaa melkoista vauhtia ja pian joutuu jo käyttämään voimaa saadakseen pikkuisen taimen kokonaisena pois. Vaahtera on tuottelias siementäjä. Voisin aivan surutta laulaa "Miljoona, miljoona, miljoona vaahteraa". Yhtään en valehtelisi.
 

Talvivalkosipuli

  
Talvivalkosipulit ovat heränneet. Vaikka vasta kaksi versoa on näkyvissä, uskon hyvän valkosipulisadon olevan taas tulollaan. Poistin niiden päältä kuivan lehtikerroksen, jotta maa sulaa ja lämpenee. 

Mustarastas vaahterassa

Mustarastailla on aiempina kesinä ollut tapana laulaa naapurin kuusenlatvassa. Kuuset kaatuivat syksyllä ja mustarastas valitsi uudeksi lurituspaikakseen talomme toisessa päässä kasvavan ison vaahteran. Kiittelin sitä kauniista sävelistä ja kehotin rauhassa jatkamaan.

Tuomi hiirenkorvalla

Mustarastasta tiiraillessani huomasin vaahteran lähellä kasvavassa tuomessa hiirenkorvat. Ensin taivastelemme viikko tolkulla kevään hitautta ja sitten se räjähtää hetkessä ympärillemme kasvuna, kukoistuksena ja täynnänsä kaikkea ihasteltavaa. Nyt on nautittava kiirehtimättä ja elettävä tässä hetkessä. Keväästä ei voi saada kyllikseen.

Melkein täysikuu 18.4.

Taidan olla sekaisin keväästä. Kokeilkaa tekin. Varsin mukavaa sekaisuutta!
 

Sukkia sulle, sukkia mulle...

Lankalaatikostani löytyi vajaa kerä 7veikan "Pääsiäinen" -kausilankaa. Yhdistin sen yksiväriseen keltaiseen ja näin syntyivät keväänkeltaiset nilkkasukat.

Keltaisen värin makuun päästyäni jatkoin niinikään vanhojen lankojen varastosta löydetystä kelta-harmaa -sävyisestä Raita-langasta ja yksivärisestä keltaisesta polvisukat kutomalla. Pirteät tuli.

7veikan turkoosi värisävy oli jonkun aikaa poissa myynnistä. Tai ehkä sitä netin kautta olisi saanut, mutta kaupoissa ei väriä ollut. Yhdistin turkoosin tarjouksesta ostamaani sinisävyiseen Polka-lankaan. Näin syntyi perussukat aikuiselle ja lapselle.

Niina Laitisen "Villasukkien vuosi" -kirjasta olen aiemmin kutonut "Levottomat"-sukat vihreänä. Nyt käytin 7veikan kirsikkaa. Ohjeessa käytetään ohuempaa lankaa ja 2.5 puikkoja. Vaikka en erityisen tiukkaa kudokaan, olen huomannut käsialallani Laitisen ohjeita noudattamalla tulevan liian pienikokoisia neuleita. Siksi kudoin nämä sukat paksumpaa 7veikkaa ja 3.5 puikkoja käyttäen. Hyvät tuli.

Yksi mokakin näihin sukkiin jälleen tuli. Nimittäin mallineule tulee toteuttaa peilikuvana toiseen sukkaan. Unohdin kuitenkin toisen sukan kohdalla vaihtaa A-mallikaavion B-kaavioon niin varressa kuin kärjessäkin ja niin sukista tuli samanlaiset. Ei haittaa, ainakaan minua.

Samaisesta Laitisen "Villasukkien vuosi" -kirjasta nappasin "Ihanat" -sukkien takaosaan tulevan sydänkuvion. Ihanat-sukatkin olen tehnyt kirjan mallin mukaisesti aikaisemmin marjapuuron punaisina. Nyt pelkistin sukkia kutomalla sydänkuvion etuosaan. Muutenkin poikkesin hieman alkuperäisestä ohjeesta. Mallikuvio on helppo, eikä jokaista riviä tarvinnut ohjeesta vilkuilla.

Lankana käytin 7veikan farkkusinistä 3.5 puikoilla, kuten väriä lukuunottamatta on alkuperäisessäkin ohjeessa. Sukista tuli omiin jalkoihin hivenen liian löysät, mutta esimerkiksi legginsien päälle vedettynä kyllä pysyvät polvissa. Todennäköisesti nämä sukat menevät kuitenkin eteenpäin.

Marjapuuron punaisesta Eerosta kudoin nilkkasukat palmikkokuviolla. Näiden sukkien valmistumista uhkasi melkoisesti auringonpaisteen ja lämmön lisääntyminen. Sisälle kun ei enää millään malta kovin aikaisin tulla, eikä siis jää aikaa sohvalla istuskelemiseen. Yhtään en valita, sillä mikäs sen hienompaa, kuin ulkoelämään siirtyminen. Sitähän tässä on koko talvi innolla odotettu.

Eräs ihminen kysyi minulta, eikö ole tylsää ilta toisensa jälkeen kutoa sukkia, kuvata niitä ja vielä esitellä blogissa muille. Ei ole laisinkaan tylsää. Ei kutominen, eikä niiden kuvaaminenkaan. Tylsempää minusta on istua kädet sylissä mitään tekemättä. Kuvaamisessa ja blogijulkaisussa taka-ajatuksena on koota itselleni kuvallinen muistio kutomisistani. Samalla joku toinen voi saada niistä vinkkejä itselleen, kuten minäkin saatan ammentaa toisten tekemisistä. 

Toinen ihminen taasen kysyi, miksi käytän aina 7veikkaa. Minusta 7veikan hinta-laatu -suhde on hyvä. Lisäksi langan hinnasta edes osa menee kotimaisen työn tukemiseen. Kolmantena plussana on näiden lankojen kattava saatavuus. Perusvärejä löytyy jopa oman kylän ruokakaupasta ja naapurikylän isommissa marketeissa on jo melkoiset valikoimat. Materiaalin hankinnan vaikeus tuppaa helposti tappamaan kivan harrastuksen. Siinä ehkä oleellisimmat syyt. Toki minä muitakin lankoja olen käyttänyt ja käytän vastaisuudessakin.

Kunhan kevät tästä etenee ja lämpenee, jää kutominen vähemmäksi. Silloin pihalla riittää tekemistä ja sisälle tultua puikkoja enemmän kutsuu suihku ja sänky.

Hyvää pääsiäistä!

Keväkukkien kilpailu

Kuka tänne ensin ehti?
kehuskeli leskenlehti,
-Minä ensin nostin pään
kevään valoon lempeään.

Sinivuokko huusi näin:
Katsokaa myös tännepäin!
Siniseksi metsän teen,
iloiseksi pientareen.

Valkovuokko huokaisi:
Minä tulin viimeksi.
Värejä ei riittänyt.
Silti olen kiittänyt.

Joka väri vuorollaan
kukkimaan saa harmaan maan.
Lumi saapuu aikanaan.
Valkoistakin tarvitaan.

– Anna-Mari Kaskinen –

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Ihmeellistä ja ihanaa

Jouluruusu - Helleborus

Jokainen pihakierros tuottaa nyt uusia ihmetyksen ja ihastelun aiheita. Heräämisen tahti on kiivasta ja mikä eilen oli pientä, on jo tänään paljon isompaa. Kotipihasta lähtiessä on paras kulkea silmät ummessa. Muuten innostuu katselemaan kukkapenkkejä ja myöhästyminen on enemmän kuin todennäköistä.

Jouluruusu - Helleborus 'Double Ellen'

Jouluruusut ovat kerrassaan ihmeellisiä selviytyjiä. Lumen ja jään seasta ne kurkottavat kohti kevättä. Lehdet ovat saattaneet kärsiä talvesta, mutta niin vain nuppuja on usein valmiina avautumaan lumen tehdessä tilaa. Kivipenkin Double Ellenin nuput olivat pitkään jään painamia ja ilmeisesti siksi vähän ruttuisen oloisia. Toivottavasti ne tästä oikenevat ja toivottavasti Ellen tekee lisää kukkia.

Kärhö -Clematis atragene 'Columnella'

Tämä Columnella-kärhö meinasi saada minut putoamaan takamukselleni kovaan maahan nähdessäni tuoreet lehtisilmut. Kärhöt, jos mitkä tuottavat joka kevät runsaasti pohdintaa ja epäilyjä, heräävätkö ne ja milloin. Viime kevät oli kärhöjen kannalta suorastaan onnellinen. Jokainen niistä heräsi jopa varhain ja ryhtyi hurjaan kasvuun ja kesän myötä komeaan kukintaan. Vaikka koitin kesän kuivuudessa edes kärhöjä kastella, olen varautunut kärhöjen suhteen vähintäänkin hitaaseen heräämiseen ja jopa menetyksiin.

Kevätkaihonkukka -Omphalodes verna

  
Kevätkaihonkukka on aina yhtä aikaisin valmis kukintaan. Ensimmäiset nuput ilmestyvät siihen kohta sen jälkeen, kun lehdet ovat vihertyneet. Paras kukinta on vielä edessä. Kunhan kevätkaihonkukka on saanut lehtensä kunnolla kasvuun ja maan vihertymään, se kukkii pitkään ja hartaasti lemmikinsinisin kukin. Kevätkaihonkukka ruskettuu ja näivettyy kuivuudessa. Niin myös viime kesänä. Hän ei kuitenkaan näytä olevan pitkävihainen, vaan kevään saapuessa on täysin unohtanut viimekesäisen kuivuuden.

Koristekirsikka Kevätsuudelma - Prunus 'Accolade'

Kolmen vuoden takainen äitienpäiväkukkani, koristekirsikka Kevätsuudelma on täynnä pirteyttä valmiina uuteen kesään. Kovin montaa kukkaa siinä ei viime keväänä ollut. Iloitsin niistä vähistäkin ajatellen, että vielä jonain päivänä Kevätsuudelma on yhtä vaaleanpunaista pilveä. Että minä tykkään tällaisista lahjakukista. Tänä vuonna olen puhunut Tuurenpihlajasta ja kertonut jopa, mistä niitä saa. Katsotaan, pitääkö hakea itse vai tuleeko "kukkapuska" pihaan kannettuna.

Pystykiurunkannus - Corydalis solida 'Beth Evans'

OmaPiha-lehdellä on joka vuosi jokin edullinen tilaajalahja. Viime vuonna tilaajalahjana oli pystykiurunkannuksen vaaleanpunainen Beth Evans. Istutin niitä kahteen paikkaan varmistaakseni, että ainakin osa niistä selviytyy talvesta. Kaikki vuosia puutarhassa asuneet ovat tervetulleita keväällä esiin tullessaan. Erityisen mukavaa on kuitenkin nähdä sellaisia kasveja, jotka ilmaantuvat ensimmäistä kertaa. 

Tavallista pystykiurunkannusta minulla kasvaa nurmikolla. Olen siirtänyt niitä kukkapenkkiin, mutta jostain syystä viihtyvät paljon paremmin nurmikolla. 

Mukulaleinikki - Ficaria verna

  
Mukulaleinikkikin heräsi ihan yhtäkkiä ja tunkee lehtiään innolla. Ei aikaakaan, kun lehtien lomasta kurkistelee palluraisia nuppuja. Ehkä siihen sentään vielä hetki menee.

Nepalinhanhikki - Potentilla nepalensis 'Miss Willmot'

  
Kiemurapenkissä nepalinhanhikki on ihan huomaamatta pyöräyttänyt ilmoille uudenuutukaisia lehtiä karvaisine varsineen. Miten upeita nämä pienet vihreät keitaat keskellä harmaanruskeaa kukkapenkkiä tässä vaiheessa ovatkaan.

Syysasteri - Aster novi-belgii

Syysasterin kasvua en ole aiempina keväinä huomannut seurata. Nyt siivosin Pikkupuutarhan käytäviä ja huomasin asterin pukkaavan lehtiä. Luulisi, että tällainen loppukesän kukkija olisi kevätuninen ja viettäisi aikaa mullassa muita pidempään. Ei, ihan yhtä innokkaasti se on päättänyt kevättä tervehtiä.

Vuorenkilpi - Bergenia crassifolia

Entä vuorenkilpi sitten. Tämä monien inhoama, mutta niin äärimmäisen vaivaton ja monia rytöpaikkoja helposti vihreäksi naamioiva kasvi on eräs kevään aikaisimpia kukkijoita. Vähänkin lämpöä hänen osalleen, niin kukkanuppuja alkaa ilmestyä. Kasvin lehdet ovat vielä enimmäkseen onnettomina littanoina maata vasten. 

Sinivuokko - Anemone hepatica

Monissa blogeissa on jo ollut esillä sinivuokkojen nuppuja ja auenneita kukkia. Minun sinivuokkojeni päällä oli pitkään kellarin portailta luotu, jääksi tiivistynyt lumikasa. Varovasti levittelin lunta sitä mukaa, kun sain sain lapion kasaan uppoamaan. Sieltä nuo untuvaiset sinivuokot ovat ilmestyneet näkyviin.

Mahonia

Muistatteko tappotalven, joka kuritti puutarhan kasveja raskaalla kädellä. Silloin luulin menettäneeni kumpaisenkin mahoniani. Jouduin leikkaamaan niitä kovalla kädellä. Niin vain virkosivat, mutta kukkia ei mahonioihin ole sen kevään jälkeen tullut. Vihdoin löysin nuppuja isommasta mahoniasta. Pelkästään se, että kasvit selviytyvät vaikeista olosuhteista, on mukavaa. Vielä palkitsevampaa on nähdä niiden kasvavan ja kukkivan.

Tarkoitukseni oli syksyllä tilata säkillinen multaa odottamaan kevättä. Myöhästyin, suursäkkitoimituksia ei enää siinä vaiheessa tehty. Päätin kevään tullen olla ajoissa ja niinpä laitoin tilauksen sisään heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä eli 1.4. Perjantaina toimittaja soitti olevansa pihassa. Katsoin ikkunasta, mutta mitään kuorma-autoa ei näkynyt. Sanoin kuskille hänen olevan kaiketi väärässä pihassa. Kävi ilmi, että kuski oli naapurikunnassa, josta hän ilmoitti ajavansa hetkessä meille. Se hetki kesti yli kaksi tuntia, joten taisi kuski käydä välillä kahvilla. Pääasia, että alkuillasta multasäkit vihdoin nostettiin kuorma-autosta meidän pihalle. 

Kolmesta 1000 litran säkistä ehdin jo yhden lähes kokonaan tyhjentää kärräämällä sen sisällön katemullaksi mm. kukkapenkkehin. Ripottelin ohuesti multaa syksyisten lehtien ja karikkeiden päälle. Ei tarvitse haravoida ja siistiä tulee. Sinne ne lehdet maatuvat ja pian viherrys saa voiton. Mullalle on tarvetta moneen muuhunkin paikkaan, joten yhtään liikaa en sitä tilannut.

Tulput kevätillan valossa

Puutarhaihmisen elo ei koskaan ole yksitoikkoista ja tylsää. Luonto tarjoaa kaiken aikaa uusia yllätyksiä ja ihmettelyn aihetta. Yksinkertaisesti ihmeellistä ja ihanaa!