keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Vuosi aivovamman kaverina

Passiflora caerulea - Kärsimyskukka

Tänään on kulunut vuosi siitä, kun kaaduin kotikeittiössä kolauttaen pääni parkettiin ikävin seurauksin. Takaraivoon tuli kallonmurtuma ja pään iskeytyminen kovaan alustaan heilautti aivot otsalohkoon aiheuttaen kudosvaurioita. Sairaalassa tehtyjen kuvausten ja tutkimusten jälkeen minulla todettiin keskivaikea aivovamma. Olin Töölön neurokirurgisella osastolla seurannassa kuusi päivää ja sen jälkeen Espoon sairaalan neurologisella kuntoutusosastolla viisi päivää. Tämän jälkeen siirryin ensin HUS:n aivovammapoliklinikan potilaaksi ja myöhemmin oman terveyskeskuksen seurantaan.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Helteinen ja kuiva kesä auttoi toipumisessa. Oli helppo lepäillä ja ottaa elämä kevyesti, kun puutarhassakaan ei juuri mitään ollut tehtävissä. Eipä ollut rikkaruohojakaan nypittävänä, kun eivät ilman vettä jaksaneet nekään kasvaa. Autolla ajo kiellettiin heti vähintään kolmeksi kuukaudeksi, joten kotona pysyminen oli siltäkin osalta yksinkertaisin ratkaisu. 

Pahoinvointi helpotti jo sairaalassa, samoin pahin päänsärky. Tosin särkylääkeannos oli niin hulppea, että sillä olisi taatusti lähtenyt moni muukin särky. Sen sijaan huimaus oli melkoista pitkään kotiin pääsyn jälkeenkin, eikä se ole täysin poissa vieläkään.

Iris Katharine Hodgin ja lilat krookukset

Vamman vakavuuteen nähden olen toipunut hyvin. Lääkärin mukaan minulla oli melkoinen onni mukanani, sillä oli hilkulla, etten menettänyt liikuntakykyäni tai näkö- tai kuuloaistiani, puhekyvystä puhumattakaan. Aivovammojen seurauksena on riski saada epilepsia. Siltäkin ilmeisesti olen säästynyt.

Aivovammapoliklinikan jälkitarkastuksessa kävi ilmi, että hajuaistini on mennyt. Itse en ollut kiinnittänyt siihen huomiota. Tulin lääkäriltä kysyneeksi, miksi kummassa nenässäni on kaiken aikaa savun haju. Hän tutki asian ja totesi, etten haista mitään. Savun haju lienee jonkinlainen muisto. Hajuaisti voi palautua tai sitten olla palautumatta. Myös makuaisti on paljon entistä heikompi.

Iris Harmony

Hyvästä tuurista ja ripeästä toipumisesta huolimatta aivovamma jätti myös jälkiä. Osa niistä tulee jäämään seurakseni lopuksi ikää vaikeuttaen arkea ja vaatien säännöllistä panostusta omahoitoon. Osa toivon mukaan jollain aikavälillä poistuu. Normaalia elämää haittaa melkoisesti massiivinen väsymys, joka ei vähene, vaikka nukkuisi ympäri vuorokauden. Kaltaistani toimen ihmistä ärsyttää, kun kunnon yöunienkaan jälkeen olo ei ole pirteä ja tarmokas. 

Samoin rajoituksia elämään on tuonut syksyllä mielialan romahduttanut masennus. Sekin on yleinen aivovammojen jälkioire. Onnekseni kunnassamme on aivovammoihin erikoistunut psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka ammattitaidolle, empaattiselle työotteelle ja aivan ihanalle persoonalle annan täyden kympin. 

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu

Aluksi kuvittelimme Ukkokullan kanssa, että kaatumiseni aiheutui kompastumisesta mattoon. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ollut. Syytä kaatumiselle on etsitty niin sydämestä kuin päästäkin. Mitään ei ole löytynyt. Tapaus jää arvoitukseksi. Itse en kaatumisesta muista mitään. Aamu oli ihan normaali, kunnes heräsin kipuisena ja pahoinvoivana lattialta.


Papaver orientale - Idänunikko

Olen saanut erinomaista hoitoa. Minua on tutkittu, lääkitty ja terapoitu ruhtinaallisesti. Jos johonkin haluaisin muutosta niin siihen, että aivovammapotilaan hoito ja jälkiseuranta pitäisi olla kattavammin ja pidempään neurologisen osaajan käsissä. Aivovammapolin asiakkuus pitäisi säilyä vähintään vuoden, koska oireet ja ongelmat tulevat selkeämmin esille ajan kanssa. Terveyskeskuksessa ei ole kokonaisvaltaista tietämystä ja tuntuu turhauttavalta jokaisen uuden vaivan kanssa soittaa, odottaa vastaanottoaikaa ja kertoa samat asiat sadannen kerran uudelleen. 

Minulla vaihtui loppuvuodesta pitkäaikainen ja erittäin osaava terveyskeskuslääkäri nuorempaan, uuteen lääkäriin. Hän on varmasti pätevä lääkäri, mutta alkuun tuli hänen kanssaan asioidessa tunne, ettei hän joko usko minua tai tiedä aivovammoista tarpeeksi. Saatuani lähetteen eteenpäin ongelmien taustalta löytyi neurologinen syy eli minun tapauksessani aivovamma. Jos tässä taasen on ollut kyse rahan säästämisestä, sellaista tuskin syntyy potilasta sinne tänne juoksutettaessa ja ongelmien pitkittyessä. Inhimmillistä arvoista puhumattakaan.

Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki?

Toinen korjausta vaativa asia on ihmisten asenteet. Kun sanoo sanan aivovamma, kuulija kavahtaa pari askelta taaksepäin, eikä aina silkasta hämmennyksestä. Aivovamma ymmärretään valitettavan usein henkisenä kyvyttömyytenä ja osaamattomuutena. Kuin ihminen menettäisi aivovamman seurauksena älynsä, tietonsa, taitonsa. Aivovamma voi toki aiheuttaa suuriakin liikunta- ja puhevaikeuksia, mutta ihminen on edelleen sama älykäs itsensä kaikkine elämänsä aikana opittuine asioineen. Ei hänelle tarvitse puhua hitaasti, ei häntä tarvitse hävetä, ei häntä tarvitse pelätä. Aivovamman saanutta ihmistä voi ja tulee kohdella, kuin ketä tahansa ihmistä.


Muscari 'Grape Ice'

Minulla oli onni olkapäilläni kaatuessani vuosi sitten. Tapaturman aiheuttamien vaivojen kanssa pystyn elämään. Joskus mielessä häivähtää uuden kaatumisen pelko, mutta miksi murehtia asiaa, jota ei voi ennakkon tietää, eikä siis sille mitään voi. Tapaturmastani mitään tietämätön ei sitä pysty minut nähdessään ja kanssani jutellessaan mistään päättelemään. Olkapäilläni ei keiku lasipäätä, josta kuka tahansa näkisi, miten hermoradat aivoissani etsivät uusia reittejä ja korjaavat vammoja.


Muscari - Helmililja

En edelleenkään ole entiselläni, enkä ehkä koskaan tulekaan. Olen iloinen ja onnellinen, että pystyn kävelemään, puhumaan, näen ja kuulen. Minulla on edelleen vanhat muistoni ja kyky kokea uusia asioita. Olkaamme iloisia terveydestämme, sitä vaalikaamme ja itsestämme sekä toisistamme huolehtikaamme.  Muistakaamme, ettei terveys ole kenellekään meistä itsestäänselvyys. Hetki tänään tai huomenna voi muuttaa kaiken. 

Jokainen vastoinkäyminen toivon mukaan meitä ihmisiä hyvällä tavalla opettaa ja arvojamme syventää. 

Lisätietoa aivovammasta löydät Aivovammaliitto ry:n kotisivuilta. 



64 kommenttia:

  1. Kiitos hyvästä postauksesta!
    Iloa ja valoa päiviisi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo! Iloa ja valoa on päivissäni, mutta lisässtä en yhtään kieltäydy.

      Poista
  2. Muistan kun kirjoitit kaatumisesta. Sillä olikin vakavat seuraukset. Hyvä että olet löytänyt osaavaa hoitoa, vaikka monien lääkärien kanssa asiointi on varmasti ollut vaativaa. Pitkä toipuminen, jossa paljon hyvää edistymistä! Tsemppiä nautitaan näistä kevätpäivistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! Minusta on tärkeää puhua vakavistakin asioista, sillä moni muukin niiden parissa joutuu pähkäilemään. Nyt vointi ja elämä ylipäätään on paljon valoisammalla puolella. Nautin tavattomasti keväästä ja puutarhasta.

      Poista
  3. Todella hyvin ja kattavasti kirjoitettu asioista, mitkä liittyvät suoraan ja seurannaisvaikutuksina aivovammaan. Varmasti totta, että erikoissairaanhoidon asiakkuus pitäisi olla pidempään taholla, missä on asiantuntijuus kyseisestä vaivasta. Hyvä, että sinulla on ollut oikea Ihminen masennuksen hoidossa ja hyvä keskusteluyhteys - aivan korvaamatonta. Ymmärrän niin hyvin tuon, että toimeliaana ihmisenä väsymys on hyvin raskasta, näen asian niin selvästi miehessäni. Mutta toivottavasti toivoa tuo se, että miehelläni joko väsymys tai suhtautuminen siihen on hellittänyt kuudessa vuodessa, ja elämä seurannaisvaikutusten (myös masennus) kanssa on nyt aivan erilaista kuin esim. viisi vuotta sitten. Minusta on hienoa, että olet kirjoittanut kokemuksestasi avoimesti, toivottavasti ihmisten ymmärtämys lisääntyy saadun tiedon kautta! Lämpimin ja kannustavin terveisin - Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi kauniista sanoistasi!
      Minua lohduttaa ja helpottaa suuresti tieto, että valtaosa vaivoistani poistuu aikaa myöden ja loppujen kanssa tulee toimeen. Koin hyväksi, että myös mieheni huomioitiin ja hän oli tervetullut vastaanotoille. Mikä tahansa vakava asia koskettaa koko perhettä, aiheuttaa huolta ja vaatii jaksamista lähiomaisiltakin. Alkuun vaikeinta taisi olla epätietoisuus tulevaisuudesta ja siihen on auttanut ilman muuta toipumisen edistyminen, mutta vahvasti myös kaikki saatu tieto. Toivottavasti sinä olet saanut itsellesi tukea.
      Elämäni näyttää nyt jo valoisammalta.

      Poista
  4. Onneksi oli onni onnettomuudessa kuitenkin mukana, ja olet noinkin hyvin toipunut <3 Itsekin tunnen parikin ihmistä, joilla on ollut aivovamma, toinen niistä mieheni, jolla se oli nuorena. Minusta hänellä ei kyllä paljoa ole väsymystä enää, toki haluaa päivätorkut ottaa, mutta muuten hän tuntuu välillä yli-energiseltä itseeni verraten :) Iloa sinun kevääseesija hyvää oloa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sesse!
      Usein se massiivinen väsymys helpottaa vuosien myötä, mutta joillekin jää kyllä pitkäksi aikaa. Meillä minä olen ollut se energisempi osapuoli, joten nyt ehkä olemme mieheni kanssa siinä suhteessa lähempänä tasaisuutta.

      Poista
  5. Hienoa, että kuntoutuksesi on edennyt hyvin ja olet saanut asiantuntevaa hoitoa. Aurinkoisella mielellä eteenpäin.

    Kauniita kevään kukkijoita etenkin tuo kärsimyskukka on niin kaunis.
    Aurinkoista viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa!
      Olen saanut hyvää hoitoa, josta olen iloinen. Alkuun tulevaisuus näytti kovin mustalta, mutta nyt mennään jo aurinkoisemmissa merkeissä. Sitä helpottaa suuresti myös keväinen sää ja puutarhaterapia.

      Ostin kärsimyskukan Hongkongista ja siinä oli valmiina jo kaksi nuppua. Toinen ei ole vielä auennut.

      Mukavan keväistä viikkoa sinulle!

      Poista
  6. Kiitos Hyvästä tarinasta.
    (Ajattelin kerran kysäistä`,kun kirjoitit jotain huimauksesta.mutta en rohjennut)
    Kuinka tärkeää on tuo oikea"lääkäri-hoitaja -suhde",ymmärtäväinen,ammattilainen,oikeesti kuunteleva.
    Sinulla on ollut hyvää onnea ja tuuri,(sekä paljon,suojelus-enkeleitä,matkallasi)
    Kaatumiset on kamalia,kun seuraukset voivat olla karmeat.
    Ja tuo asennoituminen sanaan "aivovamma",vielä nyky aikana on jotenkin järkyttävää...
    8itse olen mielenterveyskuntoutuja,ja törmään lääkäreissä niinkuin muissakin ihmisesissä,niin etoavaa suhtautumista,että joskus tuo pulssin käytättää korkealla,hetkellisesti vain.Kuvitellaan .luullaan että mielenterveys on ongelma?,ja minusta sana ongelma pitäis lailla kieltää sananan perästä,mielenterveys-ongelma???Miksi ei voida käyttäää sanaa "mielenterveys kuntoutuja.
    Olen kuullut ihan lähi aikonakin vielä olevani "hullunpapereilla "eläkkeellä,nuo sanat loukkaa,mutta myös turruttaa,ihmiset sulkeutuvat ,eristäytyvät ...sanat aiheuttavat lisää ahdistusta....
    Anteeksi tämä kirjoitukseni.
    Sinä osaat kirjoittaa hyvin,asian ymmärrettävästi.Kiitos,sitä
    Tärkeää saada harrastaa jotain...niinkuin sinulla tuo puutarha...omien voimien mukaan.se tuo onnistumisen ilon:)
    Oikein hyvää vointia sinulle,Aurinkoa ,niille pilvisillekkin päiville!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) VOI UNOHDIN MAINITA KOKONAAN NUO IHANAT KUKKASI !!! :)
      minä ostin tuo kärsimyskukan ,(50% alennuksella,mutta tosi terhakka)
      Oletko saanut sen kukkimaan?

      Poista
    2. Kiitos Liisa, äläkä suotta pyydä anteeksi. Arvostan rehellisiä kysymyksiä ja kirjoituksia.

      Minulla on tosiaan ollut onni onnettomuudessa ja sen lisäksi olen saanut hyvää ja asiantuntevaa hoitoa. Kaikki sairaudet, joihin liittyy sana vamma, pitäisi muuttaa, koska tuo sana aiheuttaa paljon väärinkäsityksiä ja turhia epäluuloja. Jospa sitten ihmisten asenteen muuttuisivat.

      Olin vuosia mukana vapaaehtoisessa mielenterveystyössä ja opin tuntemaan hienoja ihmisiä monista eri ammateista ja tuloluokista. Miehiä, naisia, nuoria, vanhoja. Hullun leima on perua ajoilta, jolloin tietämättömyys aiheutti pelkoa ja häpeää. Ihmiset kuvittelivat, että toisen sairaus tarttuu. Psyykkisesti sairaat ovat usein hyvin lahjakkaita ja herkkiä ihmisiä. Heidän kehonsa ja mielensä reagoi vaikeisiin kokemuksiin ja vastoinkäymisiin. Moni ymmärtää vasta sitten, kun itse tai läheinen sairastuu.

      Puutarha on minulle intohimoinen harrastus ja terapeuttinen paikka. Siellä nautin elämästä niin pilvisinä kuin aurinkoisinakin päivinä.

      Ostin kärsimyskukan Hongkongista edullisesta. Siinä oli jo ostaessani kaksi nuppua, joista toinen on vielä aukeamatta. Olen aiemmin saanut kärsimyskukan kukkimaan, mutta talvettaminen ei onnistunut.

      Mukavaa viikon jatkoa sinulle Liisa!

      Poista
  7. Olipa ihana kuulla, että olet toipunut hyvin! (sydän, sydän, sydän)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nettimartta! Olen toipunut hyvin, josta olen todella iloinen. Eväät suurempiin vaikeuksiin olivat hilkulla.

      Poista
  8. Hienoa että sait oikeaa hoitoa heti alkuun, ettei tarvinnut näiden terveyskeskuslääkärien arvuuttelua ja juoksuttamista kokea. Hienoa että olet toipunut.
    Hienoa että sulla on tuo harrastus, puutarha ja saat kasvattaa noita ihania ja kauniita kukkia.
    Kirjoituksesi on tosi hyvä, se sun pitäisi julkaista isommallekin lukijakunnalle, toki täälläkin on paljon lukijoita.
    Hyviä puutarhatouhuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie, kannustavista sanoistasi!
      Kyllä tässä on saanut terveyskeskuslääkärinkin pakeilla ravata, mutta hyvin kaikki on sujunut. Olen aika sitkeä, kun sille päälle satun. Puutarhasta on ollut paljon iloa aina ja niin nytkin. Pihalla kun kasvien ja rikkaruohojen kanssa aikansa pakertaa, unohtuu murheet multaan.
      Oikein mukavaa viikon jatkoa sinulle!

      Poista
  9. Kiitos sinulle, että kerroit elämästäsi! Se antaa samoja asioita kokeneille vertaistukea ja omaisille voimia. Itse olen toiminut aikoinaan monen monia vuosia syöpäyhdistyksen tukihenkilönä. Blogipäivityksessäsi on ihania kuvia <3 Kaikkea hyvää sinulle ja Ukkokullalesi toivottelee Tarja / Ruusu-unelmia ja villasukkia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja, myös Ukkokullan puolesta!
      Vakavistakin asioista on tärkeää puhua avoimesti. Joku toinen samoissa ongelmissa painiva huomaa, ettei ole yksin ongelmiensa kanssa. Hienoa, että olet toiminut tukihenkilönä. Itse olen tehnyt vapaaehtoistyötä mielenterveyskuntoutujien parissa ja koen sen rikastuttaneen elämääni.
      Oikein mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  10. Olipa loistava kirjoitus ja varmasti monelle saman kokeneelle suureksi avuksi.
    Terveyden voi todella menettää aivan yllättäen ja ennakoimatta. Sen kun muistaisi aina itsekin.
    Onneksi olet toipunut tapahtuneeseen nähden tosi hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko!
      Minusta on tärkeää kirjoittaa myös vaikeista asioista, sillä joku toinen voi olla samassa tilanteessa. Vertaistuki on voimaa, jota ei sovi väheksyä.
      Eipä sitä muista arjessa terveyttään arvostaa. Sen ymmärtää vasta, kun on vaarassa terveytensä menettää. Olen toipunut hyvin ja siitä iloitsen joka päivä. Olisi ollut surullista, jos kaiken muun ohessa olisin menettänyt puutarhassa touhuamisen.
      Mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  11. Hyvin sait taas vaikean asian selvitettyä muillekin -eli sen, että äly ja ihmisyys säilyy vaikka vähän kompuroisikin ja mukkailee pään parkettiin. Minulle nämä vamma-/vammaisasiat ovat tuttuakin tutummat kun työurani oli vammaisten parissa. Jos nykyään kohtaan tutun, joka on käynyt läpi vaikean sairauden/tapaturman, huomaan, että oikein asetettu kysymys ja kuunteleminen auttaa ja vapauttaa mystisyyden/sairauden pelkoa siinä "potilaassakin". t. rva Annelipunneli Myttynen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annelipunneli Myttynen! Olet oivaltanut hienosti sen, että myös potilaalla on pelkoja ja asenteita sairauttaan kohtaan. Varsinkin sairauden pitkittyminen ja tilanteen taantuminen aiheuttaa ahdistusta ja epäuskoa. Silloin tutun sanat lohduttavat ja luovat uskoa toipumiseen ja tulevaisuuteen.
      Olet varmasti työurallasi kohdannut monenlaista ja törmännyt myös vinoutuneisiin asenteisiin. Työtä sillä saralla on vielä melkoisesti, mutta paljon on edistyttykin.
      Oikein hyvää viikkoa sinulle!

      Poista
  12. Voi hyvänen aika, ei sitä koskaan voi tietää, mitä uusi päivä tuo tullessaan. Kaikki on vaan otettava vastaan. Onneksi olet saanut hyvää hoitoa ja olet vielä toimintakykyinen. Toivotan erittäin paljon voimia ja hyvää keväänjatkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Konnadonna! Samoin sinulle mukavaa kevättä.
      Ei todellakaan nukkumaan mennessä tiedä, miten seuraava päivä jatkuu. Onneksi niin, eipä tule turhaan murehdittua. Eletään tätä yhtä ainokaista elämäämme täysillä ja koitetaan kahlata läpi mahdolliset vastoinkäymiset sinnikkäästi.

      Poista
  13. Voi kaikki sitä sattuu hyvä kun olet toipunut noinkin hyvin voimia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritva!
      Ihan puskista tuli tuo kaatumiseni, mutta olen jo toipunut hyvin.
      Oikein aurinkoista kevään jatkoa sinulle!

      Poista
  14. Kiitos postauksestasi. Näin on yksi päivä tai hetki voi muuttaa lopun elämän.
    Sinulla on hyvä asenne, sinä jaksat.
    Totta että jos on aivovamma sitä asiaa eikä ihmistä saa hävetä tai piilotella.
    Meidän yksi lastenlapsella on aivovamma, sanoin kun se todettiin: ETTEI tätä lasta piilotella tai hävetä. Kyllä on paljon helpompi olla ton asian kanssa. Voimia sulle eteenpäin, ihania kuvia, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija!
      Hetkessä elämistä tämä kaikki on. Onneksi niin, sillä muuten murehtisimme vatsamme ja päämme kipeäksi.
      Vaikeiden asioiden piilotteleminen vie enemmän energiaa, kuin totuuden avoimesti kertominen. Moni iso asia osoittautuu paljon pienemmäksi ja helpommaksi, kun sen jakaa toisten kanssa.
      Nyt puutarhassa tapahtuu paljon ja nopeasti. Siitä on ihana nauttia.
      Mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  15. Arvostan tapaasi kertoa omista kokemuksistasi. Onneksi otit mm hajuaistin esille. On paljon asioita, jotka varmasti tulevat esiin vasta ajan kanssa. Pää on meille niin tärkeä.
    Paljon kärsivällisyyttä tarvitaan sekä oman voinnin suhteen että ympäristön reaktioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää!
      Olen huomannut, että avoimuudella tekee oman ja toisten elämän helpommaksi. Hajuaisti on yllättävän tärkeä aisti ja senkin huomaa vasta, kun sitä ei enää ole. Toivon hajuaistin palaavan, mutta tulen toki toimeen ilmankin.
      Outoja ja yllättäviä reaktioita olen tämän vuoden aikana kohdannut. Kärsivällisyydestä ja sitkeydestä on ollut hyötyä, vaikka kummpikaan ei välttämättä ole hyveeni.
      Mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  16. Upea kirjoitus, kiitos tästä!
    Tsemppiä sinulle tähän elämän vaiheeseen.
    Kun peruuttaminen ei onnistu, täytyy valita jokin eteenpäin vievä suunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Oivallisesti sanottu, peruuttaminen ei tosiaankaan onnistu, eikä se ole edes ajattelemisen arvoinen vaihtoehto. Eteenpäin mennään ja nujerretaan mahdolliset ongelmat yksi kerrallaan.

      Poista
  17. Tänne ruudunkin taakse on välittynyt hieno toipuminen. Ja ihailen asennettasi, tapahtunutta kun ei voi muuttaa vain sen voi valita miten vamman kanssa elää. Sinä olet uskaltanut elää. Hajuaistin menettäminen on melkoista, väsymykseen osaan samaistua anemiani kanssa. Olin talvella siitä muutaman päivän sairauslomalla kun meinasin nukahtaa aamulla töihin ajaessa auton rattiin. Kolme päivää nukuin päivät ja yöt ja olin silti ihan yhtä väsynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja!
      Seurasin postauksiasi anemiaväsymyksestäsi. Toivottavasti tilanteesi on nyt parempi. Tuntuu ihan hullulta, kun on nukkunut täyspitkän yön toisensa perään ja aina on yhtä väsynyt. Talvella moni tekeminen vaati ylenmäärin energiaa, mutta onneksi keväinen puutarha on niin innostava tekijä, että sinne päästyä väsymyskin jää taka-alalle.

      Hajuaistin menettäminen tuottaa välillä aika omituisia ongelmia. En ole koskaan erityisesti kärsinyt hienhajusta, mutta nyt ihmisten ilmoille mennessä tulee mietittyä, etten vaan haise hieltä tai miltään muultakaan epämiellyttävältä. Ihan vain varmuudeksi näitä miettii, kun asiaa ei pysty itse aistimaan. Aisti se on hajuaistikin ja sen puute tuottaa välillä ongelmia. Ei onneksi isoja. Onneksi ylipäätään kaikki aivovamman aiheuttamat vaivat ovat siedettävissä, vaikka arjessa säätämistä aiheuttavatkin.

      Poista
  18. Ihana kärsimyskukka ja hienosti oivallettu aasinsilta upeaan postaukseen vakavasta aiheesta.<3

    Ihanaa, että olet toipunut hyvin, saanut apua ja saanut elämäniloasi takaisin.

    Tsemppiä sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marketta, otan kaikki tsempit ilolla vastaan!
      Syksyllä elämänilo meinasi tyystin kadota. Onneksi olen saanut ammattitaitoisen ihmisen apua ja ryömin vähitellen ylös kuopastani. Edelleen olen toipumisen matkalla, mutta nyt jo selvästi paremmalla puolella. Kevät ja auringonvalo auttaa valtavasti.

      Poista
  19. Komppaan edellisiä, tosi hyvin kirjoitettu postaus.

    Kaikkea hyvää ja nousujohteista kehitystä jaksamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos sinulle!
      Eiköhän tässä olla jo kiitoradalla nousun merkeissä. Aika on erinomainen parantaja kaiken muun ohessa.

      Poista
  20. tavallinen aamu omassa keittiössä ja kaikki voi muuttua. niinhän se on, mut sitä vaan ei tule useinkaan ajatelleeksi. otat kantaa aivovammapotilaan kannalta tärkeisiin asioihin. toivon, että postauksesi lukisi mahdollisimman moni terveysalan ammattilainenkin. oli mukavaa lukea, et toipumisesi on edistynyt, olet oppinut elämään vamman tuomien rajoitusten kanssa.
    hyvää äitienpäivä viikonloppua Sinulle Between!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona!
      Mietin pitkään, uskallanko tästä aiheesta kirjoittaa. Avoimuus on tärkeää ja toivottavasti joku löytää kirjoituksestani itselleen merkityksellistä apua ja voimaa.
      Olen todella iloinen ja onnellinen, että olen toipunut näin pitkälle. Ja erityisesti siitä, ettei tapaturmassa käynyt pahemmin. Elämässä tulee aina eteen ongelmia, joiden yli täytyy tavalla tai toisella kulkea. Aika auttaa kummasti. Ja parhaillaan myös lämmin auringonpaiste.
      Samoin sinulle hyvää äitienpäiväviikonloppua!

      Poista
  21. Hyvä kun oot toipunu jo kohtalaisesti. Kyllä ol vakavat seuraukset siulla kuatumisesta. Jospa se hajuaistikin vielä pallois.
    Meillä terveyskeskuksesta hyvin etteenpäin laitetaan, jos tarvis vuatii. Ja keskus-sairaalasta on hyvä hoito suatu.

    Puutarha on niin ison ilon antaja, jotta monta murhetta helepottaa!
    Nuoruuvessani tuota kärsimyskukkoo kasvatin. Kaunis on.
    Kaunista kukintoo on kyllä nyt siun pihalla!

    Hyvästi kirjotit vakavasta assiista. Ollaan kiitollisia terveistä päivistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla!
      Hyvin olen toipunut ja olemassa olevien vaivojen kanssa tulen toimeen. Hajuaistin toivon palaavan, mutta jollei niin tapahdu, eletään sitten ilman. Mieluummin ilman hajuaistia, kuin vaikkapa kyvyttömänä liikkumaan.

      Täytyy sanoa, että olen saanut hyvää hoitoa. Terveyskeskuksestakin on lähetetty eteenpäin ja erikoissairaanhoidossa ihmiset ovat olleet ammattitaitoisia ja empaattisia. Olen antanut heille positiivista palautetta. Toki jokainen tarvitsee työssään välillä kiitostakin. Sotepuolella usein pelkästään moititaan.

      Totta puhut, puutarha on minulle merkittävä ilon lähde. Etenkin näin keväällä nautin kaikesta mullasta nousevasta ja käsillä tekemisestä.

      Poista
  22. Itse sain aivovamman kolme vuotta sitten. Tie tähän hetkeen on ollut pitkä ja on mennyt sekä vakituinen työ, että koulutuksen hyöty. Uutta kohti koko ajan kuitenkin pyrin. Väsyvyys on ohan hanurista, en meinaa edelleenkään sitä hyväksyä ja sitten teen liikaa. Siitä alkaa kierre, jossa mieliala ja toimintakyky laskee. Mitenkähän kauan tässä päätään vielä seinään lyö, ennenkuin tulee sinuiksi =) Kevään kylvöt itsellä vielä edessä, en ole edes esikasvattanut mitään. Pitää vissiin laittaa perunaa enemmän niin pääsee helpolla, heh hehhee! Suosittelen Aivovammaliiton sopeutumiskursseja, jos et ole käynyt vielä! On ihan mahtavaa päästä saman asian äärelle muiden kanssa ja ainahan se on lomaa, kun ei tarvitse huolehtia ruuanlaitosta ym. Kivaa kesää sinulle ♡ t. Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Anonyymi! Olen miettinyt sopeutumisvalmennuskurssia, ehkä pitäisi sellaiseen hakeutua. Puolisollekin se voisi olla hyväksi. Vertaistuen voimaa ei kannata aliarvioida.

      Huomaan itsessäni saman eli vaadin itseltä paljon (olen aina vaatinut), enkä osaa mitoittaa voimavarojani siten, että ottaisin huomioon poikkeuksellisen väsymisen. Tosin minulla on kokemusta aiemmasta vakavasta sairaudesta, joten en ole ihan uusien asioiden äärellä tämän aivovamman aiheuttamien ongelmien kanssa.

      Minulle puutarha on iloisen tekemisen kohde ja terapiapaikka. Siksi touhuan siellä aktiivisesti, enkä odota pääseväni helpolla. Peruna voisi kyllä olla ihan kannatettava viljeltävä. Meillä ei vain oikein ole sille paikkaa.

      Toivotan sinulle jaksamista ja aurinkoisen levollista kesää!

      Poista
  23. Hienoa, että kirjoitit asiasta näin kattavasti. Tieto lisää ymmärrystä, sitä kautta saadaan ihmisten asenteitakin paranemaan. Onneksi sinulla oli tuuri matkassa, eikä käynyt tuon pahemmin. Jatkuvan väsymyksen kanssa eläminen on raskasta, saat täältä sympatiaa. <3 Toivottavasti sekin helpottaa ajan myötä. Paljon voimia ja ihanaa kevättä sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos keijunkukkanen!
      Aivovamman voi kohdata kuka tahansa vaikka kaatuessaan pyörällä. Parempi olla avoin ja rehellinen, jotta joku muukin saisi vertaisvoimaa kirjoituksestani. Olen iloinen ja onnellinen, että tapaturmassani ei käynyt pahemmin. Kieltämättä vuosi sitten ajatukset olivat aika kaoottiset kaiken kivun keskellä. Aika on tuonut toipumisen ja selkeyttä mukanaan.
      Lämmintä auringonpaistetta sinulle!

      Poista
  24. Toivon, että suotuinen kehitys toipumisessa ja terveydessä yleensä jatkuu edelleen. Terveyden kanssa on tosi arvaamatonta. Miehellä todettiin aivorappeuma, etenevä, ei hidastavaa lääkitystä olemassa.
    Nautitaan näistä hetkistä, keväästä ja tulevasta kasvukaudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula, uskon olevani jo paremmalla puolella toipumisessa!
      Onpa ikävä kuulla miehesi diagnoosista. Se on raskasta hänelle ja sinulle. Koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan ja siksi pitäisi nauttia juuri tästä päivästä. Helpompi sanoa, kuin tehdä.
      Auringonpaistetta elämääsi toivottaen!

      Poista
  25. Between, todella hurjaa, mutta elämässä tapahtuu. Minultahan löytyi kesäkuussa 2016 melanooma, sitten kaksi leikkausta ja viime keväänä sytot. Voimat ovat olleet vähissä ja 3 kuukauden tsekkausvälit pitävät mielen levottomana.

    Kaikkea hyvää sinulle♥ Ja muista levätä, vaikka taidat olla kuten minä, että pitäisi mennä ja tehdä. Nyt menen ja teen, mutta vieläkin olen välillä aivan kuitti.

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena!
      Sytohoidot vievät voimat, tiedän. Lähipiirissäni on useita syöpätapauksia. Onneksi meillä Suomessa hoito on korkeatasoista ja ennusteet hyviä.
      Totta, olen tekijä ja menijä. Nyt olen joutunut opettelemaan hitautta ja ilmeisesti jonkin verran oppinutkin.
      Nautitaan tästä elämästä ja erityisesti tästä keväästä. Aurinkoa elämääsi!

      Poista
  26. Kiitos, kun jaat näitä vaikeitakin asioita. Aivoilla on ihmeellinen kyky toipua vaikka millaisista vaurioista, mutta siihen menee aikaa ja se on vain hyväksyttävä, vaikka miten pahalta tuntuisi. Kärsivällisyyttä varmasti koettelee, kun muistaa millainen on ollut aiemmin ja huomaa eron nykyiseen olotilaan ja/tai toimintakykyyn. Voimia sinulle toipumisen tiellä! Nyt onneksi luontokin alkaa taas pistää parastaan ja saat nauttia kauniin puutarhasi kukkaloistosta. Aurinkoista loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna!
      Kaatumiseni myötä olen tutustunut aivojen toimintaan ja olen ihmetystä täynnä siitä, miten monimutkainen ja merkityksellinen asia aivot ovat. Miten moneen ne ihmisessä vaikuttavat. Ihmeellistä on myös se, kuinka aivot korjaavat itseään. Kuten sanoit, se vie aikaa, mutta tapahtuu kuitenkin.
      Luonto ja puutarha toimii erinomaisena toipumisen ja terapian välineenä. Kuinka mukavaa onkaan puutarhassa touhuta ja ihastella kaikkea keväistä kauneutta. Taisin odottaa tätä kevättä enemmän, kuin monia muita koskaan. Nautin valtavasti ja pyrin elämään hetkessä.
      Auringon valoa ja lämpöä päiviisi!

      Poista
  27. Postauksesi pisti ajattelemaan. Minulle ainakin tuli yllätyksenä, et ole tainnut mainita tästä sanallakaa ennen, paitsi kaatumisen.
    Hienosti olet toipunut ja onneksi vamman laatu ei vaikuta ainakaan kirjoittamiseen, teet ihania postauksia:)
    Monenlaista jälkivaikutusta on kuitenkin tullut, mutta ajattele miten paljon pahemmin olis voinut käydä? Olit kyllä onnekas.
    Terveyttä ei ajattele, kun on terve. Itse taistelen näiden liikkumiseen vaikuttavien kipujen ja vaivojen kanssa. Tänään viimeksi manasin melkein ääneen, kun ei kykene sitä ja tätä. Piti oikein sanoa itselle, sinä sentään pääset kävelemmään ja liikkumaan edes jotenkin. Taas loksahti ajatukset kohilleen.
    Kaikkea hyvää jatkossakin sinulle. Rohkea tyttö olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska, yritän olla rohkea!

      Muutamia kertoja olen ohimennen aiheesta maininnut, mutta laajemmin en ole kaatumisen jälkeen sitä blogissa käsitellyt. Aihe ei ole minulle vaikea, mutta arastelin sen esille tuomista täällä puutarhablogien keskuudessa. Joidenkin mielestä tulisi keskittyä puutarha-asioihin. Minulle puutarha on osa elämää, enkä osaa lohkoa elämistäni kovin tarkkoihin paloihin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

      Edelleen ajattelen usein, että olisi voinut käydä paljon pahemmin. Olen iloinen ja onnellinen, että yhä näen, kuulen, puhun, kävelen ja ylipäätään olen muutamia arjen elämää hankaloittavia asioita lukuunottamatta ihan tavallinen itseni.

      Siinä mielessä aivovamma ravisutti, että elämää katsoo enemmän tästä hetkestä, eikä puhu jatkuvasti sitku-tekemisistä. Harva meistä on täydellinen ja vielä harvempi ehyt kehdosta hautaan. Rajoitteita tulee itse kunkin elämään ja niiden kanssa on mahdollista elää. Ei kokonaan, mutta pitkälti asennekysymys.

      Hienoa, että sinä jaksat selättää vaikeuksiasi ja liikkua edes sen, mikä on mahdollista. Yritetään unohtaa pyrkimys täydellisyyteen ja hyväksyä rajallisuutemme. Aurinkoa elämääsi!

      Poista
  28. Kiitos Suvi!
    Parempi onkin, ettei huomisesta liikaa tiedä. Ehkä tulisi liikaa murehdittua. Otan lämmöllä kaikki tsempit vastaan ja jatkan elämää eteenpäin. Juuri nyt auringonpaisteen ja kevään merkeissä.

    VastaaPoista
  29. Hyvä ja asiaa avaava postaus.
    Kaikkea hyvää jokaiseen päivääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit! Tuntuu hyvältä olla toipumisen tiellä.

      Poista
  30. Iloista kuulla, että olet toipunut hyvin. Ihmiskeholla, aivoillakin, on ihmeellinen kyky korjata itseään.
    Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri!
      Tämän prosessin myötä olen oppinut paljon uutta ja arvokasta aivoista. Aivoja kannattaa suojata, vaikka ne hyvin monista kolautuksista toipuvatkin.

      Poista
  31. Oih, väsymys ja masennus ovat varmasti kamala yhdistelmä :) Onneksi olet toiveikas. Se auttaa paranemisessa. Hyvää vointia sinulle ♥

    VastaaPoista
  32. Olen niin onnellinen, että toipumisesi on edennyt noin hienosti! Koskaan ei tosiaan voi tietää mitä tapahtuu, siksi pitää nauttia hetkestä - kaikesta hyvästä mitä lähellämme on.

    Kaikkea hyvää Sinulle!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!