Sipulihommissa huomattuja

Symphyotrichum novi-belgii - Syysasteri

Jokohan tämän syksyn sipulit olisi kaikki kätketty multaan? Siltä näyttää, vaikka en tietenkään mene vannomaan. Jos kaupassa joku ihanuus edullisesti tulee vastaan, sellaista voi olla vaikea vastustaa. 

Pakko myöntää, etten tykkää sipulien istuttamisesta. Jos puutarha olisi täynnä neitseellisen multavia penkkejä valmiina vastaanottamaan sipuleita, mikä olisi istutellessa. Vaan yleensä sipuleita on tungettava olemassa olevien perennojen juuristoalueille ja siinäpä vasta pähkäilemistä, ettei uutta kauneutta luodessaan vahingoita vanhoja kasveja.

Scabiosa atropurpurea - Koreatörmäkukka

 
Sipulikorin kanssa oli kyllä kiva tepastella istutuspaikkoja kuikuilemassa. Seuranani oli useampi punarinta, jotka ovat kovin seurallisia ja pelottomia pikkulintuja. Vähänkin multaa myllättyäni, yksi tai useampi punarinta odotti vuoroaan ja lennähti oitis nappamaan madon jos toisenkin.

Koska sipuliurakkani jakautui useamman viikon ajanjaksolle, ehdin siinä ohessa katsella puutarhaa muussakin, kuin istutusmielessä. Syysasterit ovat tänä syksynä tavallista hitaampia. Pikkupuutarhan lilat (yläkuvassa) ehtivät hyvin kukkaan, mutta alapihan Patricia Ballard on vasta näiden poikkeuksellisten syyskuun lopun lämpimien päivien aikana alkaneet availla nuppujaan. Tuskin siltikään kaikki avautuvat.

Pinkki koreatörmäkukka soi kivan yllätyksen. Kasvatin sen siemenestä ja istutin toukokuun lopulla Allaspenkkiin. Luulin jo, ettei se ole selvinnyt, vaan sielläpä tuo on tehnyt jo toisenkin kukan.

Lathyrus odoratus - Tuoksuherne

Tuoksuherneet jatkavat kukintaansa kasvarin kulmalla entistä innokkaammin. Aiemmin kesällä leikkasin ahkerasti kuihtuneita kukkia pois edistääkseni kukintaa. Nyt en ole kovin usein edes muistanut käydä tuoksuhernettä katsomassa, puhumattakaan mistään leikkaamisesta. Siellä se pukkaa uusia nuppuja ja kukkia siemenkotien lisäksi.

Rosa Pimpinellifolia-Ryhmä 'Tove Jansson'

Ruusupenkin Sävelen ja neilikkaruusun lisäksi Pikkupuutarhan Tove Jansson on intoutunut tekemään yhä uusia kukkia vielä näin syyskuun lopulla. Aiemmin näin ei ole käynyt, mutta ehkä pensas on ollut liian nuori ja pieni jaksaakseen toisen kukkimiskierroksen. Tänä kesänä puska on venynyt mittaa mukavasti.

Ilokseni myös Ruusupenkistä Pikkupuutarhan Muuripenkkiin siirtämäni kirjoapteekkarinruusu ja Ilo (joka saattaakin olla Lumo) ovat selvästi juurtuneet ja työntävät jo maasta uutta versoa. Sen sijaan kolmannesta siirtoruususta ei ota tolkkua, alkaako se kotiutua vai heittääkö henkensä. Kevät näyttää, miten käy.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki

Muistan, kun siemenestä kasvattamani sinipiikkiputki alkoi ensimmäisen kukintansa aikaan muuttua sähkön siniseksi. Olin innoissani ja ihmeissäni. Nyt on muutama kesä tämän kasvin kanssa vierähtänyt ja lienen tottunut siniseen ihmeeseen sen verran liikaa, etten ole sitä pysähtynyt sen kummemmin ihastelemaan. Kunnes yhtenä päivänä pysähdyin katselemaan yksittäisessä kukassa sinnikkäästi mettä imeviä hyönteisiä. On se vaan edelleenkin yhtä jännän sininen.

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

On se vaan kumma, etten tähän ikään mennessä ole oppinut yhtään enempää malttia ja kärsivällisyyttä. Kun joku kukka ei heti onnistu, olen maani myymässä ja valmis kierimään epätoivon mullassa. Oli sitten kyse jouluruusuista, syysvuokoista, punahatuista tai syysmyrkkyliljoista. Sama juttu. Ensi-istuttamalla pitäisi tulla kukkien runsautta ja kestoa yli yhden kasvin sietomäärän.

Vaikka kärsivällisyys puuttuu, löytyy onneksi sitkeyttä. Voi sitä tietenkin kutsua myös pettymysten onnelliseksi unohtamiseksi. Tai pään puuhun hakkaamiseksi. Riittävän monta jouluruusua eri paikkoihin istutettuani, aloin vihdoin saada hyviä tuloksia. Sama koskee syysvuokkoja, punahattuja ja nyt myös syysmyrkkyliljoja. Tällä hetkellä niitä nousee neljästä eri paikasta, useampi kustakin. Enimmäkseen olen istuttanut Waterlilyä ja se nouseekin kaikkein uskollisimmin. Albat ja Giantit lymyävät jossain tai ovat kaivautuneet sinne kuuluisaan Kiinaan, minne moni muukin kasvini usein katoaa. 

Vasemmalla Jolly Jewel Purple, oikealla Ballerina, harmaakurjenpolvia kumpikin

Ruusupenkkiä mylläsin kesän mittaan oikein olan takaa. Tai mylläyksen aloitin itse asiassa jo vuosi sitten kaivamalla Valamonruusun pois (teki liikaa juurivesoja naapurin puolelle). Ruusupenkki on pitkänomainen alue, jonka vasemmanpuoleisen päädyn olen tämän kesän aikana pyhittänyt ängelmille, kurjenpolville ja kellukoille. On siellä pari pioniakin ja yksi Austin-ruusu. Toivottavasti jo ensi kesänä näen, miten kasvien sijoittelu on onnistunut. Korkeiksi kasvavat jalo- ja keijuängelmät ovat tietenkin takana, matalimmat harmaakurjenpolvet ihan edessä. Muut sitten limittäin ja lomittain, mikä saattaa vielä jossain vaiheessa aiheuttaa siirtoja.

Vaikka kurjenpolvien sanotaan viihtyvän puolivarjossa, kukkivat ne kyllä meillä paremmin valoisassa paikassa. Ballerina alkoi kukkimaan vasta, kun siirsin sen uuteen paikkaansa. Tietenkin muillakin asioilla on vaikutusta. Nykyisellä paikalla niin Ballerinalla kuin Jolly Jewel Purplella on hyvin multava maa.

Lonicera x heckrottii - Koreanköynnöskuusama

Olen vähän suruissani koreanköynnöskuusaman puolesta. Istutin sen hölmöyksissäni samaan tukeen lumikärhön kanssa kesällä 2016. Tähän saakka lumikärhö on näytellyt pääosaa ja koreanköynnöskuusamasta on näkynyt vain verson pilkahduksia jossain välissä. Tänä kesänä koreanköynnöskuusama on innostunut kukkimaan ja muutama päivä sitten löysin taas uusia nuppuja. Molempien köynnösten juuret ovat todennäköisesti niin tehokkaasti kasvaneet toistensa lomaan, vailla niillä väliä onkin, ettei kannata alkaa kuusamaa pois kaivamaan. Ehkä hankin jossain vaiheessa uuden koreanköynnöskuusaman. Tai sitten en.

Fragaria x rosea 'Pink Panda' - Koristemansikka

Koristemansikka Pink Panda on hauska veijari. Siellä se kiemurtelee Päivänliljapenkissä muiden kasvien lomassa. Tässä kukka puskee akileijalehdistön läpi itseään esittelemään. Pink Pandasta ei ole tullut minkäänlaista riesaa. Se on varsin maltillinen leviäjä ja sen ruusukkeista on helppo halutessaan jakaa kasvia muuallekin.

Tomaatti piiloutuu persiljan joukkoon

Olen tyhjentänyt kasvimaan viljelylaatikoita. Useimmat laatikot ovatkin jo tyhjinä. Kosmoskukkia on yksi laatikko täynnä ja kahdessa muussa on palmu- ja lehtikaalia. Lehtikaalia pakastin jättikasan ja pussillisen vein naapurillekin. Lauantaina tein ruusukaalipaistosta, johon yhdistin lehtikaalia.

Tillit olen ajat sitten korjannut pakastimeen. Nyt oli persiljan vuoro. Ison persiljamättään joukkoon on näköjään kasvanut pieni tomaatin taimi.  Persilja nousee myös ensi vuonna, mutta tomaattiressukka tulee paleltumaan talven kylmyyteen.

Pilosella aurantiaca - Oranssikeltano

Oranssikeltano kukkii nyt toistamiseen. Eikä yhden vaan useamman varren voimin. Vuosi sitten siirsin sitä myös Vasenrinteeseen - ja unohdin siirtoni. Keväällä ihmettelin, mitä kumman varsia rinteessä kasvavista matalista lehtiruusukkeista nousee. Pian asia selvisi, kun nuput kasvoivat ja alkoivat avautua oransseina. 

Oranssikeltano on uskomattoman sitkeä kasvi. Alun perin istutin sitä yläpihan Syreenipenkkiin. Samaan paikkaan, kuten moneen muuhunkin, nousee jo näin syksyllä lukuisa joukko lemmikin lehtiä. Kitken niitä Syreenipolun kivien välistä ja siinä samalla tulee kitkettyä myös oranssikeltanoa. Siitä huolimatta se ei ole minua jättänyt, vaan pukkaa aina uusia lehtiä ja näitä suloisia kukkia.

Polemonium caeruleum - Lehtosinilatva

Manaan usein omaa lahopäisyyttäni. Sitä kuinka muistan monet asiat tasan niin pitkään, kuin ne ovat silmissäni. Minulla ei taida olla yhtään rintataskulla varustettua puseroa. Sellainen olisi puutarhatöissä kätevä, kun sinne taskuun voisi sujauttaa pienen muistikirjan ja kynän tarpeellisia muistiinpanoja varten. Muistikirjasta olisi helppo tsekata, mitä tuli tehtyä ja mitä vielä pitäisi tehdä.

Sipuleita istuttaessani huomasin Kiemurapenkin tuijan kupeessa kasvavan lehtosinilatvan, joka on ollut tarkoitus siirtää yhden jos toisenkin kerran. Siinä se edelleen nökötti onnettomana päätään kumarrellen mahtuakseen yhä isommaksi venyvän tuijan alle. Siltä kykkimiseltäni otin itseäni niskasta kiinni ja kuopaisin lehtosinilatvan lapiolla ylös ja kiikutin heti toiselle puolelle puutarhaa uuteen paikkaan istuttaen. Toivottavasti se huokaisee helpotuksesta ja kiittää minua kaikesta uudesta valon ja tilan määrästä ryhtymällä kasvamaan ja kukkimaan. 

 

Syystyölista alkaa saada tehty-rukseja osakseen mukavaa tahtia. Syyssipulit on istutettu, pensaiden leikkaukset ja haketukset hoidettu. Nyt on ollut uskomattoman kesäisen lämpimiä päiviä, mutta pelaguut toin jo sisälle. Daaliat ja kelloköynnös kukkivat edelleen komeasti ja verenpisaratkin ovat vielä pergolassa. Ruskavärejä alkaa jo olla ympärillä, mutta työntuoksinassa niiden ihailu ja kuvaaminen on jäänyt  lapsipuolen asemaan. Kurjetkin ovat muodostaneet taivaalla aurojaan etelään muuttoa valmistellen. 

Jospa työtahti nyt rauhoittuisi normisyksyn askareisiin ja olisi vuoro nojata haravanvarteen syyspäivien kauneudesta nauttien.