Ei vettä, räntää raskaampaa...

Näkymä työhuoneen ikkunasta 9.4.21

 

Hyvin pitävät säätiedotukset paikkansa. Perjantaille luvattiin kovaa tuulta sekä vettä, räntää ja jopa lunta. Ihan kaikkea on saatu, enimmäkseen vettä. Tuulee niin kovaa, että jopa tiilitalon nurkat valittavat. Meillä on tuulikello sekä sisäänkäynnissä että talon toisella puolella, terassilla. Kilinä on kaikkea muuta, kuin hentoa ja mieltä rauhoittavaa soljuntaa. Niin vimmattua kilkatusta, että pelkään taas joutuvani uusimaan tuulikellojen langat.

Torstai-illan säästä ei voinut seuraavan päivän myräkkää mitenkään ennustaa. Pilvenhattaroita lipui taivaalla rauhalliseen tahtiin ja aurinko paistoi mukavasti ihan laskeutumiseensa saakka. Kiersin puutarhassa tarkastamassa piippotilannetta ja tutkimassa, löytyykö vielä lumilampareita. Varjoisimmissa paikoissa muutamia tiiviitä lumikasoja vielä löytyi. Suurin osa puutarhasta on kuitenkin jo vapautunut lumitalven ikeestä.

Verkko omenapuun alla odottaa paluuta kuvauksen jälkeen lumikellojen suojaksi.

Läheltä katsottuna penkeissä ja hedelmäpuiden alla on elämää roppakaupalla. Hiukan etäämpää maisema on vielä melko valju. Nurmikko on paikoin litsislätsis-märkää, eikä sen päällä tee mieli kovin paljon kulkea. Kovasti tekisi jo mieli mennä putsaamaan paikkoja roskista ja laittamaan kanttausurat kuntoon. Ehkä sentään odotan vähemmän tuulista päivää. Myrskyssä joutuisin jokaisen vaahteranlehden henkilökohtaisesti juoksemaan kiinni.

Puusavotta alkaa olla voiton puolella. Mäntypöllit odottavat edelleen pilkkomista, mutta niiden kanssa ei ole pidetty kiirettä. Ne ovat sopivasti muilta toiminnoilta sivussa varaparkkipaikalla. Viikolla vuokrattiin kaatopaikalta peräkärry, jonka kanssa tehtiin kolme reissua havuja ja männynoksia kaatopaikalle kuskaten. Menipä niissä kuormissa myös monta säkillistä oksahaketta, joita ei millään olisi saanut meidän tontille tässä vaiheessa uppoamaan. Taajamatontilla kun ei ole liiemmin paikkoja, joihin kuukausiksi tai vuosiksi voisi varastoida erilaisia maa-aineksia myöhempää käyttöä varten. Hetken mietin, olisinko tarjonnut haketta kylän fb-sivuilla jollekin halukkaalle. Jäi tarjoamatta. Muutenkin elämässä on ihan riittävästi  kaikenlaista säätämistä, joten jotkut asiat on vain helpompi hoitaa suoraviivaisesti.

Alcea rosea - Salkoruusu

Piippojen lisäksi monenmoista herääjää ilmaantuu esille puutarhan mullasta. Kevätvuohenjuuri on aina kevätvirkku, mutta niin näkyy heräävän myös salkoruusu ja monista päivänliljoistakin on jo hennonvihreitä kärkiä näkyvissä. Komeamaksaruoho, kuten muutkin maksaruohot ovat kasvunsa alussa. Alppikärhö kuuluu jokavuotisiin varhaisherännäisiin, vaan yllätys oli löytää eloa myös parista muusta kärhöstä.

Fritillaria imperialis

Pulleat piipot ja nuput ovat minusta kerrassaan mainiota katseltavaa. Miten valtavasti tuollaiseen pieneen olemukseen latautuu energiaa ja kasvuvoimaa. Vuosien varrella olen istuttanut useammankin keisarinpikarililjan, joista kahteen paikkaan kotiutuneet ovat onnistuneesti myös kukkineet seuraavina keväinä. Yhdessä paikassa piipot nousevat puskien ahkerasti lehtiä, vaan eivät kuki. Olen antanut niiden olla, sillä nämä piipot eivät tule syödyiksi. Niiden haju karkoittaa toivon mukaan muitakin ei-niin-toivottuja vierailijoita. 

Fritillaria imperialis

Olopihan Allaspenkissä keisarinpikarililjat komeilevat peurojen syömien tulppujämien keskellä. En ole enää kohta kolmeen vuoteen haistanut näiden voimakasta "tuoksua", mutta muistikuvissani tiedän sen leijailevan noiden piippojen lähistöllä.

Puutarha tuottaa monenlaista iloa. Myös huumorilla on siellä tilansa. Viime vuonna kohensin Pikkupuutarhan käytäviä reunustamalla ne turveharkoilla. Raskas ja päivästä toiseen jatkuva kaivutyö sai aikaan oikopolkuja työskentelytapoihin. Yleensä kärrään kaivamisen tuotokset toisaalle, lähinnä kompostoitavaksi. 

Kun kaivaminen vain jatkui ja jatkui ja syksy painoi päälle, heittelin välillä tuppaita pensaiden alle. Ajattelin niiden sinne maatuvan ja sopeutuvan. Kuten usein tekevätkin. Niin vain tuppaiden ohessa puskiin on lentänyt pikkusipuleita. Takuuvarmasti tiedän, etten ole talventähtiä norjanangervojen tyveen istuttanut. Ehkä nämä yksilöt voisi jossain vaiheessa kaivaa ja siirtää pois, sillä syksyllä leikattujen angervojen myöhemmin kasvaessa keltaiset auringot eivät pääse enää oikeuksiinsa.

Syyspenkin tulppaaneita, joiden nimi selvinnee myöhemmin.

Kävin viikolla myös moikkaamassa isää hoivakodissa. Hän oli päivätorkuilla sängyssä, joten tapani mukaan tsekkasin hänen vaatekaappinsa. Se on yleensä hyrskynmyrskyn ja vaatii joka käynnillä edes pintasilauksen. Isä ei itse vaatteita kaapistaan ota eikä sinne laita, sillä hän ei näe mitään. Säännöllisen järjestelyn vuoksi enää ei tarvitse molempia kaappeja kokonaan käydä läpi. Tällä kertaa löysin kirkkaanpunaisen t-paidan, joka kokonsa ja värinsä puolesta kuuluu jollekin toiselle. Pesulapun "osoitteenkin" mukaan paita sai lähtökäskyn. 

Pikkulasten vanhemmat tietävät, kuinka päiväkoti-ikäisten kaikki vaatteet on merkittävä nimilapuilla. Monille voi olla yllätys, että näin toimitaan myös hoivakotiasukkaiden vaatteiden ja liinavaatteiden kanssa. Kaikki menee yhdessä läjässä samaan pesukoneeseen, joten jollain tavoin puhtaiden vaatteiden paluu oikeille omistajilleen on taattava.

Iris Katharine Hodgkin

Asioille lähtiessäni pyrin niputtamaan samassa suunnassa hoidettavat tehtävät yhteen kertaan. Mahdollisuuksien mukaan. Niinpä hoivakotireissulla kävin myös vaihdattamassa rannekelloon uuden pariston, ostin takakontin täyteen multasäkkejä ja vein SPR:n Konttiin kierrätykseen joutavaa vaatetta. 

Kultasepänliikkeessä oli rannekelloja jonossa paristonvaihtoon, joten myyjä kehotti minua käymään vaikkapa ruokaostoksilla. Pääosan ruokaostoksista tilaamme tällä hetkellä kotiin toimitettuina. Tuumasin, että voisin sentään käydä hakemassa kimpun kukkia kotiin.

Heti kaupan sisäänkäynnin jälkeen törmäsin kukkajuurakkojen laatikoihin ja siihenhän minä juutuin erään papparaisen kanssa valikoimaa tonkimaan. Päällimmäisenä oli daalioita ja gladioluksia, joista en tällä kertaa ollut kovin kiinnostunut. Ostoskoriin sujahtivat:

Phlox paniculata 'Amethyst' 1 kpl - Syysleimu, lila
Phlox paniculata 'Bright Eyes' 1 kpl - Syysleimu, punavalk.
Phlox paniculata David' 1 kpl - Syysleimu, valkoinen
Helenium autumnale 1 kpl - Syyshodekukka
Achillea millefollium 1 kpl - Siankärsämö, vaaleanpun.
Liatris spicata 20 kpl - Punatähkä, punainen ja valkoinen
Astilbe x arendsii 'Brautshleier' 1 kpl - Jaloangervo valk.
Astilbe japonica 'Europa' 2 kpl - Jaloangervo vaal.pun.

Aion laittaa kaikki juurakot purkkeihin juurtumaan ja kasvamaan, jotta ne voi myöhemmin kesän aikana istuttaa puutarhaan. Kuinka kävi sille aikomukselle ostaa kukkakimppu kotiin? Sekin toteutui. Hain toisesta kaupasta ison kimpun pieniä neilikoita, jotka ovat oivallisia maljakkokukkia pitkän kestävyytensä vuoksi.

Siemenestä kasvatetut pelaguut odottavat työhuoneen ikkunalla kesäilmoja.

Tokihan sitä toivoisi kevätauringon paistavan ja sallivan haravan tai lapionvarteen tarttumisen. Toisaalta tällaiset sadepäivät ovat tarpeellisia, jotta kotityötkin tulevat ajallaan hoidetuiksi. Nyt on lakanat vaihdettu, pesty ja mankeloitu. Perunkirjoitukseen liittyviä paperiasioitakin olen saanut hoidettua eteenpäin. Tietokoneen ääressä ei tee yhtään mieli lämpimänä päivänä istua, vaikka laskut on maksettava ajallaan ja sähköpostit hoidettava. Sadepäivänä hoidettu rästitehtävien purku sallii taas monta huoletonta pihapäivää, kunhan sää sen suo.

Iris Frozen Planet

Välillä elämä on kuin unta,
joskus taas tuntuu satavan vain räntää ja lunta.
Liian usein pienet tärkeät asiat unohtuu,
ja ne huomaa vain kun jotain tapahtuu.
Ihaile voikukkaa tai kudo villasukkaa,
mutta älä pienten hetkien tärkeyttä hukkaa!

 

Mukavaa viikonloppua kaikille!