Vesivoimalla taitaa tämä moottori käydä

Hydrangea arborescens 'NCHA2' Pink Annabelle

Helteen ja sateettomuuden hyydyttämä puutarhuri on vironnut kiitettävästi. En tiennytkään moottorini toimivan vesivoimalla. Millainen lapiopeto olisinkaan, jos tontillamme olisi uimaranta? Pulahdus järveen, enkä pysähtyisi kolmeen vuorokauteen ollenkaan. Vähän viileämpi sääkin saa taas ajatukset rullaamaan ja ideat poikimaan. Kun lähtee pikaisesti avaamaan kasvarin ovea, huomaakin uponneensa pariksi tunniksi jos jonkinlaisiin askareisiin.

Lilium lancifolium 'Flore Pleno'

Viehtymykseni yksittäisten kukkien kuvaamiseen on nyt huomattavasti palkitsevampaa, kuin laajojen näkymien tallentaminen. Monet istutusalueet ovat vähän ankean näköisiä.  Aukkopaikkoja on paikoin runsaasti ja ränsistymistä liikaakin. Vaikka tykkään penkkien siivoamisesta ja sekatöörien kanssa heilumisesta, kasvit ovat saaneet rauhassa kuivua seisovilleen. Ajattelin, että ruskeaksi menneet kasvit kenties toisivat muille vähän varjoa estämällä kuumien auringonsäteiden pääsyn tyvialueelle.

Lilium lancifolium Splendens - Tiikerilija

Alkukesästä sai metsästää ahkerasti liljakukkoja, jotka siitä huolimatta ehtivät jonkinverran sukua jatkamaan. Kiersin muutaman kerran putsaamassa liljanvarsia ja lehtiä, mutta todennäköisesti kukkometsästys jatkuu ensi kesänä.

Liljat ovat kestäneet yllättävän hyvin kuivuutta. Joitakin värejä jäi nousematta, mikä saattaa johtua myös talvesta. Helteiden aikaan kukinta meni pikakelauksella, kuten monen muunkin kasvin osalta. Nyt on perinteisten tiikerililjojen aika. Niiden raikasta oranssia väriä on mukava katsella. Tiikerililjoissa on samaa viehättävyyttä, kuin marhanliljoissa. Ehkä se on tuo kukan alaspäin suuntautuva asento ja pilkut.

Lauantaiaamuna menin tosiaan avaamaan kasvihuoneen ovea ja sille tielle jäin. Ovi tuli kyllä avattua, mutta myös kasvaripoluksi nimittämäni oikotie uusittua. Tein polun pari-kolme vuotta sitten kasvarin lattiaprojektista jäljelle jääneistä kivistä. Eivät riittäneet koko polun pituudelta, mutta lisäsin polun sivuihin ja päähän sekalaisia kiviä ja muutaman itse tehdyn betonilaatan.

Vasemman puolen syysasteri Patricia Ballard ja tuoksumatara olivat kasvaneet reheviksi ja piilottivat osan polusta alleen. Kaivoin kummastakin kasvista osan siirrettäväksi muualle. Levensin polkua reunakivillä ja otin tilaa myös oikean puolen Kaivoruusupenkistä. 

Punainen kori tomaatteineen odottaa kuvien räpsijää.

Polun uudistaminen tarkoitti kaikkien kivien nostamista, pohjan putsaamista ja leveämmän juuriesteen laittamista. Onneksi yläpihalla oli suursäkissä edelleen kivituhkaa. Ladoin kivet uuteen järjestykseen, naputtelin kiviä paikoilleen ja harjasin niiden väleihin kivituhkaa. Tarkoitus oli tiivistää polkua vedellä, mutta letkun vetäminen alapihalle jäi toiseen kertaan.

Tuttua varmaan kaikille, että yksi työ johtaa lukuisiin uusiin projekteihin. Vasemmalta lähti nettikaupasta bonuksena viime kesänä tullut Neon-ruusu Oikearinteeseen. Hansa-ruusun jalkoihin uhkaavasti jäänyt pikkuinen sammalruusu taasen siirtyi eteenpäin saadakseen enemmän tilaa itselleen.

Vasemmassa laidassa näkyvä lauta on toistaiseksi huutomerkkinä ja muistuksena, että raparperit ruusuista - tai päinvastoin - erottava muovinauha odottaa poistamista ja korvaavaa materiaalia.

Allium Firecracker

Kevätkaihonkukkaa minulla on monessa paikassa maanpeitekasvina. Se suuttui kuivuudesta ensimmäisten joukossa, joten myös olopihan penkeissä korkeampien kasvien tyvellä on autiota. Jotain hyötyä kevätkaihonkukkien ruskettumisesta ja lakoon painumisesta sentään on, kun syksyllä Mustilasta tilaamani Firecracker-laukat näkyvät nyt hyvin. Odotin niiden kasvavan paljon korkeammiksi ja näkeväni mainostetun ilotulituksen kukkapenkissä. Nyt mittaa on ehkä 20 cm ja ilotulituskin on varsin vaisua. Ehkä sitten ensi vuonna.

Hemerocallis 'Agnes Elpers'

Useimmat päivänliljat ovat joko jo lopettaneet tai ainakin loppusuoralla. Ilahduin löytäessäni uusia nuppuja Päivänliljapenkin päädyn asukkaista. Tämän pitäisi olla punainen Agnes Elpers, joka kotiutui meille Päivölän ruusutilaretkeltä kesällä 2016. Voi se olla myös Klaus Hadaschik, joka on myös punainen.

Liatris spicata - Punatähkä

Ostin keväällä saksalaisesta ruokakaupasta 20 kpl:n Liatris mix -pussukan. Sekoituksessa piti olla sekä punaisia että valkoisia. Laitoin mukulat kunkin omaan ruukkuunsa kasvamaan ja istutin kasvit myöhemmin kolmeen eri paikkaan. Punatähkää minulla on jo ennestään, lähinnä punaisena. Kaikki mukulat lähtivät kasvuun, mutta valkoisia ei joukossa taida olla ainuttakaan.

Rudbeckia hirta 'Cherry Brandy' - Kesäpäivänhattu

Keväällä kylvin varastostani löytyviä kesäpäivänhatun siemeniä. Muutama iti ja tuli koulituiksi. Kun kasvit näyttivät jurovan purkeissa lilliputteina, siirsin ne maahan. Yksi juroo maassakin ja kaksi kasvoi noin 15-senttisiksi tehden myös kukat kumpikin. Nätti on ja vielä nätimpi, jos kokoa olisi enemmän ja porukkaa runsaammin.

Graphosoma italicum - Pyjamalude

Erilaisia luteita puutarhassa on tänä kesänä ollut runsaasti. Kerran jo tutkin ötökkäkirjasta niiden nimiäkin. Ensimmäisen kerran törmäsin meidän puutarhassa pyjamaluteeseen. Se viihtyi hyvin villiporkkanassa. Tuuli hankaloitti kuvaamista, joten vähän on epätarkka.

Erässä facen puutarharyhmässä on koko kesän ollut valtavasti kysymyksiä, miten minkäkinlaisen ötökän saisi hävitettyä. En minäkään kaikista ötököistä tykkää, mutta puutarhavuosieni aikana niistä on ollut äärimmäisen harvoin suurta haittaa. Ei ainakaan niin paljon, että myrkkyihin olisi ollut syytä turvautua. 

Luteisiin tutustuttiin jo muksuna, kun marjalude levitti mustikkakipossa omaa erityishajuaan. Ei niistä sen kummempaa riesaa ollut. Siksi huvitti, kun puutarharyhmässä joku oli kuvannut marjaluteen herukanlehdellä ja suuressa hädässään kaipasi neuvoa sen häätämiseksi.

Muistinpa vihdoin käydä tsekkaamassa sademittarinkin. Heinäkuun viimeisen viikon keskiviikon ja perjantain sateet ovat kerryttäneet mittaria 40 mm:llä. Tyhjensin mittarin, jotta näen seuraavien sateiden tulokset.

Vaikka varsinkin perjantaina vettä tuli likimain koko päivän ja välillä rankastikin, ei maa edelleenkään ole pintaa syvemmältä kastunut. Sen huomasin lauantaina kasvaripolun puitteissa maata kaivaessani ja myös sunnuntaina aloittaessani Pikkupuutarhassa uutta projektia. Kasvit kyllä näyttävät selvästi piristyneen. Kotkansiivet ovat kärsineet kuivuudesta pahasti, eivätkä tuskin enää toivu. Ensi kesänä sitten tapaamme heidät uudelleen.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Tuntuu varsin mukavalta heilua taas lapion kanssa ja päästä pureutumaan kesän aikana kertyneisiin rästihommiin. +20 astetta auringon paistaessa on oikein kiva kesäsää. Yhtään ei palele ja multahommissakin piti käydä vaihtamassa verkkarit shortseihin. Iltapäiväkahvit maistuvat itse asiassa nyt pergolassa paremmilta, kuin ei kaiken aikaa tarvitse pyyhkiä hikeä otsalta.

Toivotan kaikille antoisaa elokuun alkua!