Paulin ja Fannyn luona kylässä

 
Maaliskuuni alkoi kulttuuripitoisissa merkeissä. Ensin tutustuin Sinebrychoffin taidemuseon "Linné ja pieni pala paratiisia* -näyttelyyn, josta raportoin 3.3. Koska energiaa riitti enempäänkin ja koska marraskuisessa käynnillä Sinebrychoffien kotimuseo oli remontissa, oli nyt aika kivuta talon toiseen kerrokseen.

Empiresali

Onpa Sinebrychoffeilla upea koti Helsingin Bulevardilla. Meidän kaikkien onneksemme talon viimeisimmät asukkaat, Paul ja Fanny Sinebrychoff, olivat innokkaita taiteenharrastajia. He keräsivät mittavan kokoelman taidetta ja esineistöä. He kirjasivat testamenttiinsa toiveen, että taideaarteet olisivat kaikkien nähtävillä. Kokoelma lahjoitettiin valtiolle 1921, joten museon puitteissa Sinebrychoffin toive toteutuu.

Empiresali on suuri huone, jossa on useampi sohvaryhmä. Kalusteissa on yhtenäiset, kullatut koristeet. Empiresali on varmasti ollut juhlava kokoontumispaikka.

Vasta jälkikäteen tajusin, että olisi kannattanut ottaa kierrokselle mukaan opastus. Kierroksesta olisi saanut enemmän irti. Ehkä teen toisen reissun nauttiakseni opastuksesta. Museon kotisivulla voi myös vaikka kotisohvalta käsin kuunnella opastus huone kerrallaan.

Talon Bulevardin puoleiset huoneet avautuvat peräkkäin. Samoin huoneet Sinebrychoffin puiston puolella. Joskin siellä huonenauha päättyy Bulevardin puolta aiemmin portaikkoon.

Kustavilainen sali. Yksittäisten maalausten katseleminen jäi pikavilkaisuksi, kun nähtävää on niin paljon myös kalusteissa ja pienemmissä esineissä.

Kustavilaisen salin parketti on  myös hieno.

Kannattaa nostaa katse kattoon. Joka huoneessa katto on erilainen. Eipä tarvitse sängyssä tai sohvalla lampaita laskea, kun voi unelmoida kukkakimpuista ja joutsenista.

Paul Sinebrychoffin työhuone.

Ruokasali. Joulun alla Sinebrychoffin museossa on esillä jouluisia kattauksia. Ehkä ensi jouluna pääsen niitä katselemaan. Menneen joulun alla korona mutkisti suunnitelmia.

Sali, joka on nyt kalustamattomana näyttelytilana.

Salien väliin jäävällä käytävällä (ei kuvassa) oli esillä mielenkiintoinen miniatyyrikabinetti. Paul Sinebrychoff hankki noin 300 miniatyyrin kokoelman 1600-1800 -luvulta. Hän oli kiinnostunut myös niissä kuvattujen henkilöiden historiasta. Kunkin vitriinin ohessa on tabletti, jonka avulla kustakin miniatyyristä löytyy tietoa.

Sinebrychoffin puiston puoleisia huoneita.

Tarkemmat tiedot tästä taulusta jäivät tutkimatta. Tätähän voi käyttää vaikka mallina, jos haluaa tehdä itselleen sukupuun.

Pitihän minun kurkkia kotimuseon ikkunoistakin ulos. Näkymät eivät ole paljoakaan muuttuneet sitten viimeisimpien Sinebrychoffien ajoista. Paitsi vasemmalla näkyvät, keltaisen talon takana olevat kerrostalot taitavat olla 2000-luvulla rakennettuja.

Hietalahden kauppahalli (1903) jää ikkunasta näkyvän rakennuksen taakse. Ehkä Sinebrychoffien palvelusväki ehti käydä kauppahallissa ostoksilla.

Vanhankirkon puiston rhodot

Museokäynnin päätteeksi ei tehnyt mieli jäädä talsimaan jäämuhkuraisia Helsingin katuja. Tähtäsin kulkuni metroasemalle, sillä jätin auton Tapiolaan parkkiin. Meiltä kun bussiliikenne Helsinkiin on kutistunut vaatimattomaksi ja liikennöitsijä on ilmoittanut sen loppuvan toukokuun loppuun mennessä kokonaan.

Fredalla pysähdyin kurkkimaan Kissakahvila Helkatin ikkunassa ohikulkijoita seuraavia kissoja. Näkyvillä oli kolme kissaa, joista yksi pakeni ennen kuin sain siitä kuvan. Olen käynyt kerran Helkatissa kahvilla ja kissoja rapsuttamassa. Kotisivujen mukaan sisustusta on muutettu. En löytänyt tietoa, montako kissaa kahvilassa nyt asustaa. Ennen koronaa kissakahvila oli suosittu paikka. Sisäänpääsyn varmistamiseksi kannatti tehdä netissä ennakkovaraus.

Mikäs on köllöttäessä, kun tuli ammennettua kulttuuria kerralla isompi annos. Luultavasti olisin mennyt tutustumaan Sinebrychoffille muutenkin, mutta museokortti helpottaa päätöksentekoa merkittävästi. Kunhan kevät etenee ja sohjolumi vähenee, saatan harrastaa kulttuuria entistä ahkerammin.