keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Ovatko kärhöt heränneet?

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö 31.5.2022
 

Tein tiistaina sadekuurojen lomassa kärhökierroksen eli tsekkasin, kuka heistä on herännyt ja kuka lymyää yhä mullan uumenissa. 

Aloitin Pikkupuutarhan portista, jonka toisella sivulla kasvavat sininen alppikärhö (Clematis alpina) ja loistokärhö Ville de Lyon. Näistä kahdesta alppikärhö on jo hereillä, joskin aika lailla rampana jäniksen rouskutettua siitä varret poikki yhtä lukuunottamatta. Ville de Lyon murjotti kesän 2020 nousten viime kesänä kasvamaan. Ei kuitenkaan kukkinut. Nyt Villestä ei näy vilaustakaan.

Clematis Ville de Lyon - Loistokärhö kesällä 2021
 
Samaisen puutarhaportin vasemman pylvään tien puolella kasvaa tarha-alppikärhö Columnella, joka sekin maistui jäniksille tehokkaasti. Köynnös on herännyt ja hyvässä kasvussa. Tuen talon puolella kasvaa loistokärhö Pink Fantasy, joka ei joutunut jäniksen syömäksi. Se versoo keväisin uutta kasvua. Niin myös nyt.

Clematis Pink Fantasy - Loistokärhö kesällä 2021
 
Kriikunan oksilla luikerteleva loistokärhö Multi Blue on aina ollut vähän myöhäinen. Vielä siinä ei ole elonmerkkejä.

Puutarhaportille johtavan polun alkupäässä on niinikään köynnöstuki, jonka oikealle puolelle istutin viime vuonna loistokärhö Ville de Lyonin, kun ajattelin vanhan Villen olevan menetetty. Uusi Ville kasvoikin kivasti kukkimaan, mutta nyt siinä ei näy eloa. Vielä sitä ei kannata kuolleeksi nimetä, vaikka elonmerkkejä ei ole näkyvissä.

Clematis viticella Purpurea Plena Elegans - Tarhaviinikärhö kesällä 2021
 
Samaisen tuen toisella puolella asuvat
viinikärhö Purpurea Plena Elegans ja tarhalyhtykärhö Princess Kate. P.Plena Elegans nukkuu yhä. Ilokseni Princess Kate on hereillä.

Clematis Texensis-ryhmä Princess Kate (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö kesällä 2021
 
Sisäänkäyntiä vastapäätä asustavat 2018 istutettu
loistokärhö Warszawska Nike ja 2019 istutettu tarhaviinikärhö Madame Julia Correvon. Kumpikin oli huonossa hapessa jo viime kesänä, joten en yhtään ihmettele niiden hiljaisuutta. Tiedän, kärhöt osaavat yllättää. Saattavat ilmaantua parinkin vuoden jälkeen mullasta, kuin eivät olisi koskaan poissa olleetkaan. Siitä huolimatta istutin toukokuun puolivälissä samaiseen tukeen koreanköynnöskuusaman. En halua koko kesää tuijottaa tyhjää köynnöstukea.

Kriikunapenkin Multi Blue nukkuu - ainakin vielä. 31.5.2022
 
Mantsuriankärhön kanssa olen sählännyt lahjakkaasti, ilmeisesti kaiken vielä täysin pieleen. Istutin Mantsuriankärhön 2017 alapihan Syyspenkkiin. Nousi ja kärsi, eikä jaksanut kasvaa. Kesällä 2018 siirsin kärhön Metsäpuutarhaan, jossa se jatkoi kitumistaan. Viime kesänä ajattelin, ettei ota jos ei annakaan ja kaivoin kärhön jälleen ylös. Nyt se asustaa Pikkupuutarhassa, jossa se on yllättäen herännyt. Mantsuriaa on kehuttu helpoksi kärhöksi, mutta meillä ei selvästikään kemiat synkkaa.

Clematis viticella Madame Julia Correvon - Tarhaviinikärhö kesällä 2021
 
Olopihan Syreenipenkissä sujuu kärhöjen kanssa ihan mukavasti. Syreenipolun päässä asustava, 2018 istutettu tarhaviinikärhö Madame Julia Correvon ei ole jaksanut herätä. Odotellaan toivoen parasta ja  peläten pahinta.

Clematis viticella Polish Spirit - Tarhaviinikärhö kesällä 2021
 
Isommassa köynnöstuessa hereillä ja hyvässä kasvussa on yksi lempikärhöistäni eli viinikärhö Polish Spirit. Tuen toisessa laidassa myös tarha-alppikärhö Willy on jo aloittanut matkansa kohti korkeuksia. Sen sijaan viime kesänä yllätysheräämisen tehnyt loistokärhö Dr. Ruppel nukkuu jälleen. Toivottavasti on vain aamu- tai tässä tapauksessa kevätuninen.

Clematis Hagley Hybrid - Loistokärhö kesällä 2021
 
Vatukkalaatikkoa vastapäätä asustava loistokärhö Hagley Hybrid on jo terhakkaana kasvussa.

Willy 31.5.2022 valmiina kukintaan.

Niinikään olopihalla, Pionipolun päässä asustavat loistokärhö Jackmanii ja viinikärhö Purpurea Plena Elegans. Jälkimmäinen on herännyt. Jackmanii on joko kokonaan väsähtänyt tai sitten vain odottaa sopivaa heräämisen hetkeä.

Clematis alpina Purple Dream - Tarha-alppikärhö kesällä 2021

Alapihalle johtavien portaiden yläpään portin toisella puolella toinen kärhösuosikkini, tarha-alppikärhö Purple Dream on jo hyvin eläväinen ja pukkaa nuppuja. Vastapäisellä puolella tarha-alppikärhö Willy on jo aloittamassa kukintaansa. Vuosia sitten viereen istutettu ja pitkään uppeluksissa aikaansa viettänyt loistokärhö President on ehkä jälleen jättänyt minut kukittuaan pari vuotta kauniisti.

Clematis viticella Polish Spirit - Tarhaviinikärhö 31.5.2022
 
Yläpihalla on vielä yksi kärhö, leikkimökkiä vastapäätä omassa tuessaan loistokärhö Hagley Hybrid. Häntä ei näy ei kuulu. Paikalla oli massiivinen jääkeskittymä, jonka pelkään tehneet Hagley Hybridistä entisen kärhön.

Clematis integrifolia Aljonushka - Tarhakellokärhö kesällä 2021
 
Seuraavaksi jatkoin tutkimusmatkaani alapihalle. Ruusupenkissä asustaa 2015 istutettu tarhakellokärhö Aljonushka, jonka kasvu ja kukinta on joka kesä ollut ylitsevuotavaa. Pensasruusujen kasvaessa totesin Aljonushkan jäävän pahasti Ilon taakse ja kukatkin näyttäytyivät enemmän naapureille. Rohkenin kaivaa kärhön ylös ja siirtää sen samaisen istutusalueen toiseen päähän. Siellä kärhölle on enemmän tilaa kasvaa. Uudessa paikassa sen kukoistuksesta pääsen minäkin paremmin nauttimaan ja kärhöä tarvittaessa hoitamaan. 

Aljonushka 29.5.2022
 
Jännitti, miten siirto onnistui. Hyvin kaiketi, koska Aljonushka on jo herännyt.

Clematis Rouge Cardinal - Loistokärhö kesällä 2021

Päivänliljapenkin naapurin puoleisen pään köynnöstuessa taasen kasvavat loistokärhö Rouge Cardinal ja loistokärhö Multi Blue. Hyvin ovat viihtyneet ja runsaina kukkineet. Joka kevät on tietenkin jännittämisen paikka, ovatko selvinneet talvesta. Ovat, molemmat. Lähipäivinä täytyy ohjata niiden kasvua tukeen.

Clematis Paul Farges (Summersnow) - Lumikärhö kesällä 2021
 
Päivänliljapenkin toisessa päässä kasvaa alppikärhö Paul Farges (Summersnow) eli lumikärhö, jonka istutin 2016 ja jonka runsaasta kasvusta ja kukinnasta olen saanut joka kesä nauttia. Keväällä karsin kärhöä puolesta välistä ylöspäin, koska se oli muodostanut melkoisen kuivien versojen pöheikön. Enemmänkin olisi ehkä voinut leikata. Lumikärhökin on jo herännyt.

Nimetön kärhö kesällä 2021

Kiemurapenkin köynnöstuessa kasvaa nimetön kärhö, joka on luultavasti jonkinlainen alppi- tai viinikärhö. Olen ostanut kärhön tarhalyhtykärhö Princess Dianana, joka se ei todellakaan ole. Pieniä, sinivioletteja kukkia tulee paljon ja kärhö kasvaa kesässä metritolkulla. Köynnöstuki ei sille riitä, vaan se luikertelee vieressä kasvavan tuijan yli ja ympäri.

Clematis integrifolia - Kellokärhö kesällä 2021

Viimeisenä kärhönä on Syyspenkin kellokärhö (clematis integrifolia), jonka ostin kesällä 2020 Päivölästä eurolla. Viime kesänä se teki jopa yhden kukan. Kellokärhö on jo herännyt. Toivottavasti se jaksaa kukkia tänäkin kesänä. Ja kasvaa vieressään olevan kiven ylle.

Clematis alpina Purple Dream - Tarha-alppikärhö 31.5.2022

Suunnitelmissa ei ole uusien kärhöjen hankkimista. En kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että joku ihanuus pihaani taas eksyisi. Juuri nyt keskityn seuraamaan heränneiden kasvua ja odottamaan, josko unessa olevista yksi tai useampi heräisi.
 

Ystävät, olemme siirtyneet kesäkuun puolelle. Luonto näyttää parastaan. Nautitaan!

 

26 kommenttia:

  1. Minäkin olen vähän jännityksellä seurannut kärhöjen kasvuun lähtöä. Onneksi osa on jo ilmaantunut, mutta osa taas nukkuu vielä ruususen untaan. Nähtäväksi jää ilmaantuvatko ne esille lainkaan. Kiva, että löysit mantsuriankärhöllesi hyvän kasvupaikan. Minullakin se on tapansa mukaan jo hyvässä kasvuvauhdissa. Polis Spiritistä enempää kuin Blue Angelista, ei näy elonmerkkejä, mutta Etoile Violette on ottamassa tyypillistä kasvuspurttiaan. Ruppeliakaan ei näy, mutta meillä se on aina ollut se hitain nousija, joten vielä en sen suhteen ole kovin huolissani. Odottakaamme siis yhä edelleen toiveikkaana nukkuvia kaunottariamme herääviksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen oppinut kärhöjen kanssa, ettei niiden suhteen kannata hermojaan menettää. Tulevat ja menevät oman mielensä mukaan. Eivät ole välttämättä mitään hoppuilijan kasveja.
      En tiedä, onko uusi paikka mantsuriankärhölle yhtään parempi. Toivon niin.
      Jospa vesisateiden jälkeen tulisi lämpimämpää. Silloin varmaan hitaammatkin kasvit jaksavat nousta, ehkä.

      Poista
  2. Hei tosiaan, kesäkuu. Hyvää kesäkuuta!
    Jännää on elämä kärhöjen kanssa. Monen kohdalla ehkä kasvupaikka vaikuttaa. Princess Kate on täällä aina hyvin myöhään nouseva, istutin sen katajan juurelle ja ehkä siinä on liikaa kilpailua, kuivuutta tms. Mutta kunhan se on kasvattanut kunnon juuret, niin uskon sen pärjäävän. Viime kesänä taisi nousta jo pariin metriin. Kunhan nyt on elossa ensin.
    Julia Correvon ei täälläkään ole vielä noussut. Se asustaa myyrien pahasti mylläämässä Rohanissa. Onneksi sielä kasvava Purpurea Plena Elegans on noussut, ja toisessa paikassa kasvava myös! Siinä on niin kaunis kärhö. Tuo nimetön nuokkuvakukkainen kärhösi on myös todella suloinen.
    Kärhöt ovat niin moninaisia, että ainakin itse olen oppinut niistä asioita vasta vähitellen. Pitkään luulin, että kaikki pitää istuttaa johonkin varjokatveeseen. Sitten selvisi, että viinikärhöt sietävät paahdetta ja siirsin tuon ihanan Polish Spiritin muotopuutarhan paahteiseen reunaan. Sieltä se nytkin nousee, ja toivon, että jonakin vuonna nousee myös komeasti kukkimaan. On siirretty nimittäin jo pari vuotta sitten. Kärhöt eivät hötkyile.
    Eniten olen iloinen mantsurialaisen noususta. Sen olen kasvattanut siemenestä ja istutin tontin laidalle riista-aitaan kasvamaan, ja koska siinä on heinikkoa, istutin taimen ämpäriin, josta oli pohja rikki, jotta se saa kasvurauhaa heinältä. Siitä huolimatta olivat vesimyyrät päässeet talvella tekemään ämpäriin onkalon, huomasin, että sieltä puuttuu puolet mullasta. Valmistauduin pahimpaan, mutta sieltä mantsurialainen nousee peräti kahden terhakkaan verson voimin! Juuret ovat varmasti jo kasvaneet ämpärin pohjasta alas. Ehkä vesimyyrä söi mielummin juolavehnän juuria. Toivon niin.
    Hyvää nousua niille kärhöillesi, jotka vielä odotuttavat, ja hyvää kukintaa kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla Polish Spirit taitaa olla kaikkein parhaiten kasvava ja kukkiva kärhö. Se ei ole kovin paahteisessa paikassa ja näyttää viihtyvän erinomaisesti. Tuntuu, että kärhöjen sielunelämään tutustuminen vaatii runsaasti aikaa, tai sitten niiden kanssa pärjääminen on onnenkauppaa.
      Pohjattomaan ämpäriin istuttaminen on fiksu idea, jonka aina unohdan. Kunpa olisin aikanaan istuttanut mm. värimintun ja syysasteri Patricia Ballardin ämpäreihin. Kohta ei samassa penkissä muuta kasvakaan, kun ovat niin kovin vallanhimoisia. Vitsi niitä vesimyyriä, että pitääkin joka paikkaan itsensä tunkea. Betoniinko kasvit pitäisi istuttaa, jotta selviäisivät myyriltä turvassa?

      Poista
  3. Täällä näyttää kärhöjen kohdalla aika elottomalta. Mutta odottelen vielä. Valkoisissa alppikärhössä on onneksi jo nuput parissakin paikkaa, mutta vanhan, perinteisen liilan alppikärhön oksat näyttävät aika toivottoman elottomilta.
    Tänä vuonna aioin kuitenkin olla tavanomaista kärsivällisempi. Ehkä ne kärhötkin pelkäävät tätä kylmää kevättä ja pysyvät maan alla lämpimässä mahdollisimman pitkään.
    Luulin valkoisen särkyneensydämenkin heittäneen tyystin henkensä, kun siitä ei näkynyt merkkiäkään. Onneksi yhtäkkiä vihreää onkin näkyvissä.
    Tämä kevät vaatii monessa asiassa kärsivällisyyttä ja rauhallista seuraamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna monen kasvin herääminen on hidasta. Toivon vesisateiden jälkeen lämpimämpiä säitä. Se saattaisi auttaa. Mennyt talvi, erityisesti kammottava jääpeite teki paljon hallaa puutarhassa. Moni tähän aikaan pitkällä oleva kasvi on nyt tyystin näkymätön.
      Valkoinen särkynytsydän on minusta aina punaista myöhäisempi. Vaan eipä kyllä näy omassani elon pilkahdustakaan.
      Ilman muuta kasvimenetykset harmittavat. Asialle ei kuitenkaan mitään voi. Täytyy yrittää nähdä tilanteessa mahdollisuus jollekin uudelle.

      Poista
  4. Minäkin väittäisin mantsuriankärhöä helpoksi, mutta näin se menee, aina ei synkkaa ilmeisesti. Mulla kasvaa täydessä auringossa, lievässä kohopenkissä ja kasvaa oikeastaan oman onnensa nojassa. Keväällä paiskaan kanankakkaa tai jotain hevonhyvää. Kuivalla täytyy tietysti kastella.
    Ville De Lyon on yksi lempikärhöistäni, liekö sama nimi kuin esikoisella syynä tähän ;) näyttäis nousevan ja samoin muutkin vähäiset kärhöni. Kauniita on kaikki sun kärhöt.
    Hyvää kesäkuuta sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman mantsuriani kohdalla on nyt kokeiltu sekä paahdetta että varjoa. Uusi paikka on edellisten välistä, joten toivotaan parasta. Pitääkin muistaa antaa sille hevonhyvää. Tuenkin ajattelin laittaa sen ympärille, vaikka se pieni vielä onkin. Eipä ainakaan tule erehdyksessä tallottua.
      Ville de Lyon on minustakin upea kärhö. Olin iloinen, että uusi Ville viime kesänä ryhtyi kukkimaan. Ehkä Ville-nimiset eivät halua olla kumppaneitani. Pitänee harkita vaikka jotain Kallea tilalle.
      Samoin sinulle, valoisia ja lämpimiä kesäkuun päiviä!

      Poista
  5. Sinulla on hurjan paljon kärhöjä. Ne ovat todella kauniita ja kiva, kun ei sen suurempia tuhoja ole tapahtunut. Toivotaan, että loputkin nousevat sieltä lämmön myötä. Mukavaa alkavaa kesää sinulle!

    VastaaPoista
  6. Kärhöjä saa jännittää joka kevät ja kuitenkin ne yleensä ilmaantuvat sieltä sitten kun katsovat tarpeelliseksi nousta ja ehtivät vielä hyvin kukkiakin. Ne kasvavat niin vauhdilla kun vain alkuun pääsevät. Hyvinhän sinulla ovat kärhöt heränneet ja todennäköisesti muutkin vielä nostavat päänsä kunhan vain malttaa odotella.
    Minulla taitaa olla enää unten mailla viime kesänä istutettu ihana 'Innocent Blush'. Muutamassa kärhössä on jopa yllättävän paljon versoja verrattuna aikaisempiin vuosiin, joten kukinta voi olla melkoisen komeaa tänä vuonna. Hyvä niin, sillä joukossa on myös muutama sellainen, jotka eivät ole vielä koskaan kukkineet. Saa jännittää, onko saanut edes oikeaa lajiketta. 'Madame Julia Correvon' on lähtenyt todella hitaasti liikkeelle, mutta tänään hiekasta kurkisti jo ensimmäinen hento versonkärki. Ehkä lisää tulee myöhemmin.
    Minullakaan ei synkannut mantsuriankärhön kanssa. Pari vuotta se pärjäsi ja kukkikin hyvin, kunnes tuli ankara talvi ja se heitti kerrasta henkensä. Olisin niin tykännyt siitä, mutta vähän arveluttaa kuitenkaan hankkia uutta sen tilalle.
    Kukkaisaa kesäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärhökuumeeseen taitaa kuulua olennaisena osana jokakeväinen jännitys ja tyven tuijottaminen siinä toivossa, että hetikohta sieltä jotain vihreää kurkistaa. Kunnon kukinta ei myöskään ensimmäisenä eikä toisenakaan vuotena ole mikään itsestäänselvyys. Kaipa kärhöt haluavat kotiutua ja kasvattaa kunnon juuriston.
      Uskon, että sinusta tulee vielä varsinainen kärhömestari. Merkit ovat jo olemassa.
      Toivon mantsuriankärhön kasvavan ja kukoistavan. Jollei niin käy, lumikärhö korvatkoon mantsurian. Ne ovat samankaltaisia ja lumikärhön kanssa sentään tulen hyvin juttuun.
      Sinulle myös aurinkoisia ja kukkaisia kesäkuun päiviä!

      Poista
  7. Kiitos Suvi! Sinulle myös ihania kesäpäiviä.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Kärhöt ovat oikukkaita. Tänä vuonna omista ne jotka yleensä nousevat ensimmäisinä, eivät ole nousseet lainkaan ja esim. Princess Kate joka on yleensä nousut huonosti taisi olla eka nousija. Mantsuriankärhön taisin menettää, sen kasvupaikka oli keväällä liian pitkään tulvan alla. Uuden aion hankkia heti kun tulee vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään odottaminen palkitaan. Tänään löysin kahdesta kärhöstä elämää. Vitsi, unohdin laittaa tuen mantsuriankärhölle. Ei se sitä vielä vähän aikaa tarvitse, mutta eipä tulisi vahingossa tallatuksi. Huomenna sitten.

      Poista
  10. Osa kärhöistä heräsi meilläkin aika myöhään, mutta eivät olleet myöhäisimpiä heräilijöitä kuitenkaan. Hienoa, että siirrostakin kärhöt selviävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärhöjen heräämistä kannattaa vielä odotella ja niitä tarkkailla. Tänään löysin kahdesta nukkuvasta elämää.

      Poista
  11. Meilläkin suurin osa kärhöistä on noussu, muutama vielä on nousematta. Princess Kate on kasvattanut jo pitkät köynnökset tuossa pionipenkissä ja aina varma alppikärhö piti leikata alas, ol niin kuivat köynnökset, ei silimuukaan näkyny siinä. Mantcuriankärhö on pikkusen nipulikas, mutta kaunis kukkiessaan. Kukkapilvi oikein. Ihania ovat kärhöt. Siulla onkin hyvä kokoelma kärhöjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alppikärhö kestää hyvin leikkaamisen. Omani leikkasin toissasyksynä ja nyt keväällä jänikset hoitivat homman puolestani.
      Hauska sana: nipulikas, ymmärrän kyllä sen merkityksen.
      Muutama vuosi sitten iski kärhökuume, jonka seurauksena niitä tuli hankittua. Osa on osoittautunut muuksi, mitä ostin. Ei haittaa.

      Poista
  12. Ompa sinulla monta kärhöä minä olen vasta alkaja näiden kanssa. Kuusi on nyt niitä yhteensä. Toivottavasti ne jatkavat jalkojaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusi kärhöä on hyvä alku. Minusta kärhöt eivät ole niin vaikeita, kuin joskus kuvittelin. Oikukkaita kylläkin.
      Muutama vuosi sitten rohmusin kärhöjä innolla. Koen olevani edelleen opiskelija niiden kanssa. Paljon olen myös oppinut.

      Poista
  13. Upea kattaus kärhöjä 💜 Toivottavasti uinujat heräävät pikkuhiljaa.
    Minäkin pähkäilen kärhöjen kanssa, kun tuntuu, että vuosia kasvaneet luottokärhöt eivät nosta nenäänsä mullasta. Olen aika kärsimätön niiden kanssa :)

    VastaaPoista
  14. Kärhöt on niin kauniita kukkia! Sinulla on vaikka kuinka monta 🌺
    Minulla on 2. Ostin eilen niille tuet. Haaveilen kuitenkin jonkinlaisesta, pelkästään kärhöille tehdystä penkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärhöt ovat tosi kauniita. Niitä on niin monia erilaisia, että varmasti jokainen löytää omansa.
      Kärhöjen rivi tai ryhmä kuulostaa hienolta.

      Poista
  15. Kesä on täällä. Toivotaan, että uinuvat kärhötkin vielä heräisivät.

    VastaaPoista
  16. Onpas sinulla monta kärhöä! Ei niitä kyllä silti voi koskaan liikaa olla. Omistani kaikki muut ovat antaneet elonmerkkejä paitsi C. montana Rubens ja ehkä juuri sitä odotin eniten. Kävin jo etsimässä uutta, mutta naapuripuutarhasta ei sitä vielä löytynyt.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!