Doris, Doris, sä veit mun sydämmen

 
Edellisessä postauksessa sanoin kutovani seuraavaksi miesten sukkia. Yhden 43-kokoisen sukan ehdinkin jo tehdä, mutta sitten Fazer x Novita sukkalehti II:n houkutus yltyi vastustamattomaksi. Laitoin harmaan miestensukan koriin odottamaan kaveria itselleen ja siirryin Doriksen pariin.

Sukkalehden kuva Doris II:sta

 

Moni varmaan tunnistaa tryfffelitäytteisen, nonparelleilla koristellun Doris-keksin. Lehdessä on kaksi erilaista Doris-mallia. Valitsin Sonja Leskisen ja Elisa Haverisen suunnitteleman mallin, jossa luonnonvalkoisella pohjalla vuorottelevat ruskeat ja vaaleanpunaiset pilkut. Varren alussa on ruskea nirkkoreunus. Kolmen langan vuorottelu koko matkan vie sukasta normaalia joustavuutta, joten ohjeen 56 silmukkaa ei ole lainkaan liikaa.

Minusta tämä malli sopii hyvin esikuvalleen, Doris-keksille. Itselläni tosin nimestä muodostui korvamato. J.Karjalaisen Doris vuodelta 1985 on soinut päässä useamman päivän. Varmaan uudet sukat jalkaani vetäessäni sointi vain voimistuu.

"Doris, Doris
Sä veit mun sydämmen
Doris, Doris
Tuo se pois, takasin sydäntäni vielä tarvitsen

Mä Doriksen tanssiin hain, ihan leikilläni vain
Koska Doris oli hyvän näköinen
Minun piti viedä, mutta Doris veikin minut
Ja hetken aikaa olin onnellinen..."

14.1. kylvetyt siemenet ovat itäneet aika hyvin. Miten sitä onkaan joka vuosi niin kärsimätön kylvöjen kanssa? Ensimmäisen viikon jälkeen olin jo vakuuttunut, että kohta on laitettava uudet siemenet multaan, kun kylvetyistä ei kuulu eikä näy mitään. Sitten alkoikin tapahtua. Kelloköynnöksen siemenet laitoin multaan liottamatta. Muutama on vielä nousematta, mutta mullan kupruilusta päätellen lisää taimia on tulossa. Keijunmekossakin on kaksi pikkuista tainta esillä. Paprikat ja chilit ovat hyvällä mallilla nekin. Taimilaatikot ovat nyt takkahuoneessa pienellä pöydällä. Ne saavat ikkunasta luonnonvaloa ja keinovaloa laatikoiden päälle viritetystä kasvilampusta.

Puron jäämuodostelmia

Sää on vaihdellut nollan molemmin puolin. Enää ei pysy perässä, milloin taivaalta sataa vettä, milloin lunta. Paras vain katsoa aamulla ikkunasta, millaisen takin ja jalkineet on syytä ylleen laittaa. 

Lähin järvi 28.1.

Järvien vedenpinta on korkealla. Rannassa oli paikoin aivan sulaa. Ihmettelin nähdessäni kuvasta oikealla kahden alakouluikäisen lapsen luistelevan jäällä. Missään ei näkynyt ainuttakaan aikuista. Ehkä jään paksuus on mitattu ennen luistelulupaa, mutta aika huteralta tuo näyttää. 

 
Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan vinkistä kävin pilkkomassa rajamännystä pudonneita oksia pintaan nousseiden krookusten suojaksi. Tarkoitus on kantaa oksia vielä lisääkin ja useampaan paikkaan, kun tuosta lumipeitteestä ei paljon suojaa jäniksiä vastaan ole.

Impectalta tilatut siemenet saapuivat suoraan postilaatikkoon. Eihän noita pussukoita niin kovin montaa ole, mutta suunnitelmissa onkin kylvää ensisijassa vanhojen siemenpussukoiden sisältö. Naapuri kertoi, että isompaan markettiin on jo pystytetty siemenhyllyköt. Sinne palaa mieli, mutta ennen ostoksille lähtöä on mietittävä vielä kerran jos toisenkin kylvö- ja istutussuunntelmat. 

Paikallinen kauppias jakoi ostosten päälle kukkakimpun.

Kaksi yötä ja ollaan helmikuussa. Ei hullumpaa. Puutarhaihmisen joulu eli kevät lähestyy.

Tammikuun neuleet

Huurteinen verkkoaita

 

Puikot eivät ole tammikuussa heiluneet kovin vilkkaasti. Neulepuseron valmistumisen jälkeen ideat ovat olleet hakusessa. Mieli tekisi aloittaa isompaa työtä, mutta oikeaa mallia ei ole toistaiseksi tullut eteen.

Netin käsityöryhmistä löytyy toinen toistaan kivempia malleja. Täytyy vain olla tarkkana, ettei julkaise toisten luomia ohjeita. Tämän sydänpitsiksi nimeämäni mallineuleen ohjeen joku oli löytänyt Pinterestistä ja kääntänyt sen sitten venäjästä suomeksi. Ruutuohje oli sen verran selkeä, ettei mallin sisäistämiseksi kielitaitoa tarvittu.

Lankana on 7veikan viininpunainen akileija (596). Helppo ja kaunis malli. Kuvio tulisi ehkä paremmin esille ohuemmasta langasta.

Novitan Fazer-karkkimallien myötä kauppoihin on tullut muutamia uusia lankavärejä. Valikoimasta löytyy yksivärisiä ja niihin sopivia raitalankoja. Tarkoitus lienee, että näistä uutuusväreistä kudotaan sukkalehdissä julkaistuja malleja.

Muutama uutuussävy putosi minunkin ostoskoriini. Punaisesta Mariannesta (556) ja sävyyn sopivasta Geisha-karkkiraidasta (9041) tein tavallisen nilkkasukat. Kuvassa Marianne-sävy näyttää kirkkaamman punaiselta, kuin se todellisuudessa on.

Ostin ennen joulua Fazer x Novita Sukkalehti I:n. Nyt sitten tämän II:n, jossa on enemmän myös yksivärisiä pitsineulemalleja. Netin käsityöryhmissä ihmiset ovat kutoneet urakalla lehtien malleja. Koska kirjoneuletaipaleeni ei ole vielä kunnolla edes lähtenyt käyntiin, poimin näin aluksi pitsi- ja pintaneulemalleja.

Katseeni osui oitis II-lehden kansikuvan Vadelmajogurtti-sukkiin. Tai pikemminkin tuon mallin suklaapalaosuuteen. Aloittaminen viivästyi, koska ruskea (turve 691) oli joka paikasta loppu. Eikä ainoastaan Novitan langoista vaan myös Lankavan vastaavan sävyn hyllypaikka loisti tyhjänä. Lopulta erään kaupan hyllynperällä oli kaksi kerää, jotka nappasin ostoskoriin.

Vadelmajugutti-sukkien ohjeesta nappasin lähinnä suklaapalaosuuden. Jätin suosiolla vadelmajugurttiin viittaavan vaaleanpunaisen pois. Resorin palmikkoneuleen vaihdoin valepalmikoksi. Näin sukat ovat kuin juuri kääreistä avattu sininen suklaalevy. Suklaista parhainta.

 Seuraavaksi ajattelin kutoa yhdet tai kahdet tai kenties vielä useammat miesten sukat. Jouluna niitä olisi kaivattu enemmänkin, mitä olin ehtinyt kutomaan. Ehkä se innostava neulepuseromallikin vielä jostain esille solahtaa.

Siemenet mielessäin...

Krookus Fuscotinctukset saivat vähän lunta peitokseen.

 

Vesisateet muuttuivat vaihteeksi lumisateiksi. Määrällisesti uutta lunta ei paljoa tullut, mutta mieluummin kevyttä pakkaslunta kuin kaatosadetta päivä toisensa perään. Päivä on selvästi pidentynyt, mikä tekee hyvää mielelle. Ajoittaiset auringonpilkahdukset aiheuttavat lämpimiä läikähdyksiä rinnassa. Aivan kuin talitintitkin olisivat jo siirtyneet keväisempiin säveliin.

Talviset "pyykit" näyttävät vähän erilaisilta.

Ärräpäitäkin kielen päälle välillä luikahtaa, kun taistelee nettimaailman omituisuuksien kanssa. Minulla oli yhtenä sähköpostiosoitteena MTV:n luukku, joka sitten keväällä lopetti toimintansa. Tai oikeastaan siirtyi norjalaiselle yritykselle ja muuttui maksulliseksi. Sähköpostiosoitteeni oli monissa palveluissa joko käyttäjätunnuksena ja/tai yhteystietona. Käytin runsaasti aikaa vaihtaessani moniin palveluihin uuden sähköpostiosoitteen. Useimmissa homma toimi muutoksen jälkeen entiseen tapaan. Joissakin palveluissa taasen on ollut vääntämistä kerran jos toisenkin.

Salasanoja ja käyttäjätunnuksia on tänä päivänä niin paljon, ettei niitä kukaan enää omassa päässään kykene järjestyksessä pitämään. Keväisessä sähköpostiosoitteiden vaihtorumbassa kirjasin tiedot tarkasti omaan listaansa.

Jäätävä sade muotoili kotikiven lunta.

Joku aika sitten innostuin tekemään puutarhamyymälään ennakkotilauksen himoitsemastani jouluruususta. Niinhän siinä kävi, että ostoskoriin tipahti yhtä sun toista muutakin. Kauhistelin loppusummaa, mutta rohkeasti päätin edetä maksuun saakka. Vaan sitten tulikin stoppi. Ohjelma ei hyväksynyt salasanaani, joten klikkasin pyyntöä saada uusi salasana. Tällöin verkkokauppa väitti, ettei sähköpostiosoitettani löydy heidän tiedoistaan. Löytyi vielä pari päivää sitten, sillä saan säännöllisesti kyseiseen sähköpostiosoitteeseen tältä firmalta uutiskirjeitä. Ihan hyvin onnistui myös syyssipuleiden tilaus tismalleen samalla sähköpostiosoitteella ja salasanalla. Minne ovat minut nyt hukanneet?

Clematis Rouge Cardinal

Laitoin yritykseen kysymyksen, mikä mättää ja miten asian voisi korjata? Ei ole tullut vastausta. Moniin yrityksiin saa nykyisin yhteyden vain joko sähköpostilla tai nettisivujen palautelomakkeella. Jos puhelinnumero löytyy, saa kuunnella minuutista toiseen tympeällä musiikilla maustettuna "Kaikki asiakaspalvelijamme ovat varattuja. Palvelemme sinua mahdollisimman pian." Parhaimmassa tapauksessa joku lopulta vastaa puheluun. Pahimmillaan puhelu katkeaa, jolloin on aloitettava jälleen alusta.

Rosa Glauca

En ole aivan noviisi tietokoneen käyttäjänä. Verkkokauppoja ja nettipalveluja olen käyttänyt aktiivisesti jo vuosia. Siihenhän meidät on melkeinpä pakotettu, kun henkilökohtaista palvelua on yhä vähemmän tarjolla. Juuri nyt olen väsähtänyt jatkuviin muutoksiin, päivitysten mukanaan tuomiin jippoihin ja kaikenlaiseen säätämiseen. Pienen ja yksinkertaisen asian hoitamisesta tulee helposti elämää suurempi vaiva, joka nielee suunnattomasti aikaa joltain mielekkäämmältä ja mukavammalta. 

Ehkä odotan puutarhamyymälöiden avautumista ja marssin listan kanssa ostoksille. Säästyipä rahat tältä erää.

Omenapuista putoavat pisarat rei'ittävät hankea.

Pieleen mennyt perennatilaukseni ei minua lannistanut. Siirryin siemenkauppojen puolelle. Tein joulun jälkeen oman siemenvaraston inventaarion todeten, ettei mitään järjettömän suurta puutetta tänä keväänä ole. Alkuun ajattelin odottaa kauppoihin tulevia siemenpussitelineitä. Ensimmäisiin olen jo törmännyt. Joka kevät tarjonta näyttää laajentuvan, mutta päätin kuitenkin varmistaa muutamia sellaisia siemenpussukoita, joita markettitelineissä on vähemmän.

Pakastearonioita

Seikkailin aikani eri siementoimittajien verkkosivuilla ja päädyin lopulta Impectaan. Tarkoitukseni oli tilata lähinnä tuoksuherneitä ja värinokkosta. Näitä löysinkin ja niiden lisäksi ostoskoriin tipahti lehtimangoldia, ooppium- ja pioniunikkoa, kosmoskukkia, samettikukkaa, sirosudenporkkanaa ja tarhakehäkukkaa. Useimpia näistä on yleensä hyvin saatavilla markettitelineistäkin. Valitsin kuitenkin värejä tai lajikkeita, joita en ole kaupoissa nähnyt tai jotka loppuvat ensimmäisten joukossa.

Kasvari riisuu viittaansa.

Varsinkin kesäkukkien ja hyötykasvien siemeniä ostaessa sitä kuvittelee, että euro pari per pussukka riittää. Ei todellakaan riitä. Siementen hinnat ovat nousseet siinä, missä kaiken muunkin hinnat. Useimpien siemenpussien hinta osuu 3,5 - 5 euron välille. Kuusi, seitsemän, jopa kahdeksan euroa ei ole mikään harvinaisuus, kun verkkokauppojen sivuilla seikkailin. Perennojen siemeniä kävin vain pikaisesti vilkaisemassa. Sama meno siellä.

Ilman muuta itse siemenestä kasvattaminen kannattaa. Pussissa on aina useampia siemeniä, joten kylvöjen onnistuessa yksikköhinta jää valmiin taimen ostamista halvemmaksi. Uutuuksia ja ihanuuksia katsellessa meinasi siemenmopo karata oikein kunnolla. Hinta kuitenkin kirpaisi niin paljon, että ostoskorin sisältö jäi varsin maltilliseksi.

Kompostorin mittari  oli viikkokausia nollilla. Sisältö ei sentään ollut lainkaan jäässä. Alaluukku ei sen sijaan auennut ja kannen avaaminen vaati välillä voimia ja kikkakolmosia. Tammikuun plussaviikolla alaluukku aukeni ongelmitta. Tyhjensin lähes kypsää tavaraa useamman lapiollisen viereiseen lämpökompostoriin jatkamaan muhimista. Lisäsin myös enemmän kuiviketta biojätettä kompostoriin viedessäni. Nyt mittari on nytkähtänyt nousuradalle.

Tulvavaroitukset alavilla mailla ovat olleet ihan aiheellisia. Meidän kylän puro, joka kesällä oli kuivaakin kuivempi kiviuoma, vyöryy nyt leveänä virtana voimakkaasti jo kauas kuuluvasti solisten. Viikolla ajoin Vanha Turuntietä Saukkolaan. Tien varren isot peltoalueet olivat muuttuneet lainehtiviksi järviksi. Noille pelloille tuskin kovin varhain keväällä mitään voidaan kylvää. Ellei sitten siirrytä riisin viljelyyn.

Mongolianvaahtera

 
Lievästä nettiahdistuksesta ja totaalisesta laiskamadon puremasta huolimatta arki soljuu entiseen tahtiin. Puikot pysyvät hyppysissä, kirjansivut kahisevat ja katse on jo keväässä. Kohtahan tässä hypätään helmikuuhun, josta onkin enää yksi lyhyt luikaus maaliskuuhun. Näissä tunnelmissa toivotan raikkaita tammikuun lopun päiviä!

Vetiset päivät, tuuliset yöt

 

Viikko on vierähtänyt enemmän ja vähemmän vetisissä merkeissä. Pilvet roiskivat vettä vaakatasossa ilman suurempia taukoja. Lumi on saanut kyytiä, vähitellen myös jää. Tuulikin ujeltaa nurkissa sellaisella voimalla, että sen pauhinaa herää aamuyöstä ihmettelemään.

Sateessa oli pikkuinen tauko, jolloin kiirehdin kameran kanssa pihalle tekemään tarkastusta. Alapihalla on paikoitellen lunta, mutta myös suuria täysin lumettomia alueita. Lumikärhökin on joutunut luopumaan lehdistään, jotka nyt täplittävät loskaista hankea.

Olen pudottanut kasvarin päältä lumia varmaan kuusi kertaa. Hetken jo pohdin, pitäisikö lapioida liikoja pudotettuja lumia kasvarin seinustalta pois, ettei kovettuva lumimassa paina seinäpaneeleja kuopalle? Ei tarvitse, vesisade ja plussasää on hoitanut sulatuksen varsin tehokkaasti.

Crocus Fuscotinctus

Alapihan kriikunan alle istutetut Fuscotinctukset ovat näköjään tänäkin vuonna ykkösnousijoita. Ihan näin aikaisin en niitä kaipaa. Kellarissa ei ole ainuttakaan ylimääräistä verkonpalaa, jolla voisin krookukset suojata. Joku systeemi noiden päälle on keksittävä. Pahaa pelkää, että suojaamattomina on kohta vain tyngät jäljellä. Pitänee tehdä rautakauppakierros jonain päivänä verkkojen löytämiseksi.

Punaherukan kupeessakin krookukset tunkevat itseään mullasta esiin. Jänikset ovat jo käyneet kartoittamassa tarjontaa ja jättäneet siitä papanat merkiksi.

Kotikiven kupeeseen loppukesästä siirtämäni mehitähti ei ole moksiskaan vaihtelevista säistä. Sen yläpuolella näyttää nousevan piippoja. Muistaakseni ovat krookuksia nekin. Ei mitään kiirettä, pysykää nyt ihmeessä siellä mullan sisällä, missä olette talttahampailta paremmassa turvassa.

Vinca minor 'Illumination' - Pikkutalvio kirjavalehtinen

Päivänliljapenkin kirjavalehtinen pikkutalvio joutuu kilpailemaan tilasta mädäntyvien lumikärhön lehtien kanssa. Hyvin se pärjää. Tämä kirjavalehtinen ei ole laisinkaan yhtä kärkäs leviämään ja valtaamaan tilaa kuin se tavallinen pikkutalvio. Sen verran on vuosien aikana kasvanut, että yhden taimen sain emosta erotettua ja siirrettyä toiseen paikkaan. Josko siellä villiintyisi paremmin kasvamaan. Ja yhden pätkän lahjoitin kasvia innokkaasti halunneelle yhteydenottajalle.

Papaver orientale - Idänunikko

Unikot valmistautuvat jo syyskylmillä kevättä varten vihreillä versoillaan. Sinnikkäitä kavereita, kun eivät ole piitanneet tippaakaan niistä lumikasoista, joita heidän päälleen on muodostunut taivaalta sataneesta ja minun lapiolla niskaansa viskaamastani lumesta. Siellä ovat taas terhakkaina kurkkimassa, joko voisi ihan aidosti herätä. Nukkukaa nyt ihmeessä tekin vielä hetki.

Kesän ruukussa viettänyt keijunkukka pääsi loppukesästä Syreenipenkin multaan. Ihmeellisesti senkin lehdet ovat aika terhakkaasti pystyssä, vaikka päällä oli viikkotolkulla tiukka kasa lunta. Keijunkukat eivät hevillä luovu väreistään. Syksyn viimeisinä ja kevään ensimmäisinä ne esittelevät purppuraisia sävyjään.

Vasenrinteen jouluruusussa on lukuisia nuppuja. Tämänkin suojaamista verkolla tai jollain virityksellä on mietittävä vakavasti. Toistaiseksi jänikset ovat jättäneet jouluruusun rauhaan, mutta peuroille kelpaa kaikki. Jouluruusukin.

Pulmonaria saccharata - Valkotäpläimikkä

Makkaripenkkiin kesällä istuttamiani valkotäpläimiköitä olen peitellyt ahkerasti lumella. Se ei vaan näillä sateilla kauaa kasveja suojaa, kun sade sulattaa lumet pois. Vesi ei onneksi tuossa kohtaa keräänny paikalleen lillumaan, vaan joko imeytyy hiekkamaahan tai kulkeutuu pois alamäkeen. Silti hiukan huolettaa, miten suojaamattomien kasvien käy mahdollisten pakkasten tullessa. Ja niitähän tulee, kun eletään vasta tammikuun puoliväliä.

Sulaminen on vienyt mennessään jänisten jättämät tassunjäljet. Tai käpläthän niillä on. Sen sijaan papanoita on pihalla ihan joka paikassa. Ovat ilmeisesti melkoisia suoraputkia ahtaessaan suuhunsa syötävää ja pullauttaessaan ylimääräisen pois peräpäästä .

Talven kurimuksessa murtuneet ja katkenneet oksat odottavat kevättä. Silloin ohuemmat haketetaan ja paksummat pilkotaan. Oksahaketin hajosi loppukesästä. Se odottaa tarkempaa tutkimista, josko sen saisi korjattua. Mikäli korjaaminen ei onnistu, on hankittava uusi. Meidän pihamaalla hakettimelle löytyy runsaasti töitä keväästä syksyyn, joten hukkainvestoinniksi se ei jää.

Suoritin virallisen kevätkauden avaamisen kylvämällä viikonloppuna paprikoita, keijunmekkoa ja kelloköynnöstä. Jättiverbenan siemenet laitoin jääkaappiin. 

Hiukan mietityttää energiankulutuksen kannalta myöhemmin keväällä tapahtuva kellarissa kasvattaminen, kun kasvilamppuja on pidettävä päällä useamman tunnin päivässä. Vaan maksaahan niiden vihannesten ostaminen kaupastakin sitten kesällä. Kaikella on hintansa. Itse kunkin on punnittava, mihin ja mitä on valmis panostamaan.

Paprikoista kylvin keltaista Zazua, pullukkaa California Wonderia ja pitkulaista Lombardoa. Myös muutama pojalta saatu chilin siemen pääsi multaan.

Pihakierroksella totesin, ettei lavakauluksissa ainakaan nyt ole laisinkaan viime vuotisen kaltaista jääkerrosta. Vielä sellainen ehtii muodostua, mutta toivotaan, ettei niin käy. Niin kiva kuin kevät olisikin, ei se tässä vaiheessa vuotta näillä leveysasteilla ole mahdollinen. Mieluummin siis kohtuullisesti lunta suojaamaan kasveja. Aurinkoakin olisi mukava nähdä pitkästä aikaa, jotta voisi vaihteeksi ulkoilla kastumatta läpimäräksi.

Onneksi pihasta löytyy vihreän sammaleen peittämä kotikivi. Kyllä tekee hyvää tankata itseensä muutakin kuin villalangan väriä tämän harmauden keskellä.

Työvoitto

 
Työvoitto eli neulepusero Kallaveet on vihdoin valmis. Koen ylittäneeni itseni monessakin mielessä. Sain aloitettua ja vietyä loppuun pitkään suunnittelemani isomman neuleprojektin. Jopa siinä mielessä onnistuneesti, etten vanhojen tapojeni mukaan ollut siihen jo ensisenteillä tyytymätön, enkä siis purkanut puseroa missään vaiheessa.

En ole vuosikausiin kutonut mitään villasukkia tai pikkulapsen puseroa suurempaa. Aikoinaan kudoin paljonkin niin itselleni kuin lapsille. Nykyisin olen kovin lämminverinen ja siksi käytän hyvin vähän paksumpia vaatteita. Ei siis ole ollut tarvetta villatakeille tai -puseroille. Ehkä myös halu ja kyky paneutua isompaan neuleprojektiin on ollut kadoksissa.

Kallaveet-puseron ohje ei ollut vaikea, vaikka parissa paikassa jouduin hetken pähkäilemään, miten etenen. Osin syynä varmaan oli tottumattomuus tämän kokoluokan neuleisiin. Kaarrokkeen pitsikuvion tekeminen oli hidasta, sillä se koostui 59 erilaisesta kerroksesta. Piti olla tarkkana, että langankierrot ja yhteenneulotut menivät oikein, ettei puikoilla yhtäkkiä ollut liikaa tai liian vähän silmukoita. Hidastempoinen tarkkaavaisuus kannatti, sen ansiosta pysyin hyvin mallin silmukkalukemissa.

 
Käsialasta tuli turhan epätasaista. Työn paino lisääntyi sen edistyessä. Useiden kymmenien silmukoiden rivejä piti välillä käsin siirtää pitkillä pyöröpuikoilla eteenpäin. 7veikka ei myöskään ole paras mahdollinen lanka tällaiseen työhön, vaikka se vahvuudeltaan vastasi ohjeen lankasuositusta. Puserosta tuli paksu ja painava. Kokokin olisi voinut olla pienempi.

Yllättävän nopeasti pusero valmistui. Aloitin kutomisen 19.12. Viimeistelin työn ma 9.1. eli kolme viikkoa, enkä suinkaan joka päivä puseroa kutonut. Positiivisinta on se, ettei kertaakaan tullut tarvetta heittää työ päin seinää. Päinvastoin, aion tarttua uusiinkin haasteisiin, kunhan sopiva löytyy. Tässä välissä taidan pakertaa parit villasukat.

Loppiaisen valkeat hankimaisemat vaihtuivat tiistai-iltana tänne etelään niin tutuiksi harmaiksi loskakeleiksi. Rapa lentää ja niin on vaarassa lentää ihmisetkin. Nimittäin pyllylleen. Ehdittiin sentään tammikuun toiselle viikolle ennen ensimmäistä hiekoitussessiota. Joka on nyt kertaalleen tehty. Näillä vesisadelukemilla voidaan varmaan kohta sanoa hyvästit niin lumelle kuin jäällekin.

Hanki vajoaa vauhdilla. Tuskin tämän talven lumisateet ovat kaikki alas tulleet. Lisää on taatusti luvassa. Onpa ainakin taas tilaa työntää uusia lumia, kun edelliset ovat sulaneet. Jonkin verran jännittää, ettei vaan tulisi viime vuoden kaltaista jäätikköä ympäri puutarhaa. Täällä etelärannikolla routa ei ole kovin paksua, vain 1-10 cm ja sateet sulattavat sitä lisää. 15 vrk:n ennusteiden mukaan lämpötila pysyy plussalla tai nollassa. En toivo paukkupakkasia heti näiden vesisateiden perään jäädyttämään paikkoja.

Jänikset vierailevat pihassa ahkerasti. Joulun aikaan pihassa temmeltäneitä valkoisia metsäjäniksiä ei nyt ole näkynyt. Sen sijaan ainakin yksi iso rusakko istuu harva se ilta etupihan marjakuusen alla napostelemassa lintulaudalta pudonneita siemeniä.

Olopihan käytävän reunalla on myös joku jänis käynyt tonkimassa syötävää. Sulkaneilikoita on näppärästi silputtu lumelle.

Ellibsistä lataamani Iida Rauman Hävitys on nyt kuunneltu loppuun. Olipa intensiivinen luku- tai siis kuuntelukokemus. Aika rankka tarina, joka herätti paikotellen vahvoja tunteita. Teki mieli huutaa, että tuo on kerrassaan epäoikeudenmukaista, väärin, ymmärtäkää, auttakaa nyt edes joku. Pidin historiaosuuksista. Myös turun murretta oli mukava kuunnella, eikä sen ymmärtäminen tuottanut ollenkaan vaikeuksia. Onhan sukujuureni tämän murrealueen vaikutuspiirissä. Lukija Karoliina Niskanen hoiti osuutensa kiitettävästi.

Runsaan 13 tunnin kokonaisuus pilkkoutui luonnollisesti useampaan osaan, sillä kukapa jaksaisi noin montaa tuntia yhtäsoittoa istua äänikirjan äärellä. Aluksi luin kutoessani, sitten illalla sängyssä. Makuulla lukeminen osoittautui virheeksi joka kerta. Nukahdin nopeasti ja tehokkaasti. Aktiivisempaa kuuntelemista varten kunnon kuulokkeet ovat välttämättömät, jotta ulkopuolelta tulevat äänet eivät häiritsisi lukukokemusta.

Todennäköisesti aion vastaisuudessa lainata uusia äänikirjoja, mutta perinteinen kirja on edelleen suosikkini. Iida Rauman kirjaa kuunnellessani kaipasin yhden jos toisenkin kerran käsiini konkreettista kirjaa voidakseni palata johonkin tapahtumaan tai tarkastaa yksittäisiä asioita.

Joulukoristeet on korjattu pois. Muutamia valosarjoja on edelleen siellä täällä. Osa saa jäädäkin pimeimmäksi aikaa. Osan laitan laatikkoon, kunhan niiden paristot ovat kuluttaneet voimansa loppuun. Pari amaryllistä on edelleen fiinissä kunnossa, samoin yksi joulutähti. Varaston oveen laitoin loppusyksystä ostamani kranssin, jonka koristeet ehtivät jo marraskuussa aloittaa litistymisen ja rypistymisen. Onpahan kuitenkin väriä hetkeksi aikaa.

Tuntuu ihan mukavalta, kun juhlapyhien putki on vaihtunut normaaliin arkeen. Saappaat jalassa vesisateita uhmaten kohti kevättä. Eikö niin!

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille! 

PS.
Blogger siirtää edelleen omavaltaisesti kommenttejanne roskapostiin. Älkää siis ihmetelkö, jos ette heti löydä omaanne. Käyn kyllä säännöllisesti klikkaamassa niitä julkaistaviksi ja vastattaviksi.