Jokunen tulppaani vielä

Tulipa Carnaval de Nice

 
Perjantain ukkoskuuro "golf-pallon" kokoisine rakeineen teki lopun tämän kevään tulppaanikukinnasta. Olipa se jo muutenkin loppusuoralla, joten suurta vahinkoa ei tapahtunut. Pääosa ehti hyvin kukkia. Tässä postauksessa on isomman porukan hännänhuippuja ja joitakin yksittäisiä nousijoita.

Tulipa Zurel

Kiemurapenkin lila-valkokukkainen Zurel on yksi uskollisimmista tulppaaneistani. Luultavasti olen istuttanut Zurelia 2014. Vanhempien sipuli-istutusten kirjaamisessa olen ollut suurpiirteisempi, kuin nykyisin. Takuuvarmasti olen istuttanut penkkiin useamman kuin yhden samanlaisen sipulin. Niin vain viime vuosina tämä ainokainen nousee keväällä kukkimaan.

Tulipa Princess Irene

Princess Irene on syksyn 2021 istutuksia. Kymmenestä sipulista tänä keväänä nousi kaksi. Hyvä niin. Paikka ei ole tulppaaneille paras mahdollinen. Puskanurkan kulmassa nyt vain sattui olemaan paikka, jossa ei sipuleita istuttaessa tarvinnut varoa perennojen juuria.

Tulipa Purple ?

Nämä lilat tulppaanit Ruusupenkissä ovat kauniita, mutta niidenkin tarkka nimi nyt kadoksissa. Listani mukaan olisin istuttanut 2019 tähän kohtaan 5 kpl Purple-nimistä alennusmyyntitulppaania. Nättejä ovat nimestä tai hinnasta riippumatta.

Tulipa Darwin hybride Rood

Majalispenkkiin istutin näitä punaisia Darwineita syksyllä 2019 yhdessä alla olevan kuvan valkoisten Clearwaterien kanssa. Sekoitin sipulit siten, että värit kukkisivat toistensa lomassa. Sipulien sekoitus ei mennyt ihan putkeen, koska punaiset kukkivat omina ryhminään...

Tulipa Clearwater

...ja valkoiset ominaan. Siis ne, jotka istutetuista vielä tänä vuonna jaksoivat nousta.

Tulipa Silver Parrot

Vanhojen tietojen kaivelu tuotti tulosta. Vasenrinteen Silver Parrotit ovat syksyn 2014 istutuksia. Kymmenestä on jäljellä kaksi, joka on iloinen asia. Joka vuosi eivät ole nämäkään nousseet.

Tulipa Triumf

Kiemurapenkin punaiset Triumf-tulppaanit ovat vuodelta 2015. Uskollisia siis hekin, kun 10 sipulista jaksaa edelleen kaksi nousta. Jonain keväänä yksi kappale, nyt siis kahden voimin.

Tulipa Purple Prince

Purple Prince asustaa Päivänliljapenkissä, lumimarjan edessä. Hänen kumppaninsa ovat aikaa sitten päättäneet häipyä muualle.

Tulipa Flamng Purissima

Flaming Purissima on aika kaunis ilmestys. Näitä syksyllä 2021 istutettuja voisin hankkia lisääkin, jos joskus vastaan tulee. Nämä on ostettu Rustasta. Tämä oli sen verran muista samanlaisista erillään, että sain sen hyvin kuvattua.

Tulipa Sun Lover

Sun Loverin kukka on kuin pionissa. Ei yhtä iso, mutta kookas kuitenkin. Samassa sipulipaketissa on usein keltaisia, oranssinpunaisia ja näiden sekoituksia. Monen mielestä liian pröystäilevä. Minä tykkään. Tulppaanit ovat yleensä aika tyylikkäitä, hillittyjäkin. Yksi räväkämpi joukkoon mahtuu.

Tulipa Showcase

Tulppaaneille nimiä hakiessani menin entistä enemmän sekaisin. Vuoden parin takaisten suhteen olen kärryillä, mutta sitä vanhemmista en enää mene takuuseen. Lieneekö sillä väliä, jos mullasta nouseva kukka miellyttää silmää?

Tulipa Black Parrot ?

Tummat ja lilat tulppaanit ovat erityisen kauniita ilta-auringon osuessa niiden terälehtiin. Papukaija- ja ripsureunatulppaaneissa hienoutta lisää terälehtien muotojen moninaisuus. Pitäisikö syksyllä istuttaa isompi määrä mieluisia tulppaaneita paikkaan, jonka saisi keväällä helposti suojattua peuroilta? Siinä mietinnän aihe.

Tulipa Purple Dream

Nämä vuosi sitten istutetut Purple Dreamit ovat mieluinen istutus. Liljamainen muoto yhdistettynä voimakkaaseen liilaan, jota ilta-aurinko kauniisti korostaa. Lokakuun lopun kahden euron pussi oli nappiostos.

Eihän se niin kuolemanvakavaa ole, minkä nimisiä tulppuja puutarhassani asuu. On kuitenkin kiva olla perillä puutarhakavereistaan. Toiset tekee sanaristikoita, toiset kokoaa palapelejä. Minä laitan aivot töihin opettelemalla ja painamalla kasvinimiä muistiin.

Syyskylmien saavuttua on tarkoitus käydä sipuli-istutuslistat kunnolla läpi. Jospa saisin järkevästi yhdistettyä nimet, istutuspaikat ja -ajat niin, ettei tietoja etsiessä tarvitsisi plarata koko mappia tai montaa tiedostoa edestakaisin. Tässä on kesä aikaa suunnitella. Sitä voi tehdä vaikka rikkaruohoja kitkiessä tai kanttausuria huoltaessa.

Tulipa Darwin Blushing Apeldoorn

Toukokuu kääntyy pian kesäkuuksi. Tervetuloa kesä!

Kunnon myräkkä

 
Viime päivinä on tullut seurattua aktiivisesti sääennusteita. Sekä siksi, että kylmien öiden uhatessa on muistettava illalla käydä peittelemässä kasvarissa tomaatit hellästi harsojen huomaan. Ja siksi, että aurinko on paahtanut tuulen säestyksellä maan koppuraisen kuivaksi.

Koko viikko on ollut täynnä jos jonkinlaista toimintaa. Kasvimaan kastelu jäi väkisinkin perjantaille. Taivas oli tummunut. Muutama pisarakin pilvistä tipahteli. Aamulla katsomani ennusteen mukaan mitään suurempia sateita ei ollut luvassa. Vedin siis letkun alapihalle ja ryhdyin kastelemaan lavakauluksia. Jokainen tippa näytti menneen tarpeeseen. Niin hyötykasvit kuin kesäkukatkin ovat jo lavoissa harsojen alla itäneet ja tarvitsevat jokaisen vesipisaran jaksaakseen kasvaa.

Tarkoitus oli tehdä pihalla muutakin, mutta iltapäiväksi oli sovittu menoa. Kastelusession jälkeen palasin sisälle pesulle ja vaihtamaan vaatteita. Istuin tietokoneen ääressä selkä vasten ikkunaa, kun katolta alkoi kuulua melkoinen metakka. Entiseen tiilikattoon verrattuna peltikatto on paljon äänekkäämpi kovalla tuulella ja sateella. Nyt melu oli moninverroin tavallista kovempaa. Käännähdin vilkaisemaan ikkunasta ulos. Ulkona ukkosti. Ja satoi peukalonpään kokoisia rakeita.

Kiersin talon ikkunasta toiseen ihmettelemässä salamointia ja pihalla pomppivia raepalloja. Maiseman verhosi läpinäkymätön harmaa raekuuro. Ukkonen jyrähteli tasaiseen tahtiin salamoinnin kera.

Pomppimivia rakeita katsellessani toivoin hiljaa mielessäni, etteivät ne hakkaisi kasveja pahasti rikki. Omenapuun kukkien terälehdet ainakin saivat kyytiä. Jos oli käytävät valkoisenaan raepalluroista, oli myös nurmikko valkoisena terälehdistä. Jäi kyllä kuvaamatta, kun en sateessa tohtinut lähteä kameraa ulkoiluttamaan. Enkä sateen päätyttyä ollut kotona.

Kaikki kuvat on otettu ikkunoista. Johan olisin saanut pääni kuhmuille, jos olisin  mennyt pihalle kameran kanssa heilumaan. Ja tietenkin myös kastunut läpimäräksi.

Ukkosmyräkkä ei kauaa kestänyt. 15-20 minuuttia kesti aikamoista meteliä ja salamoiden loistetta. Sitten pilvet alkoivat purjehtia pois meidän kylän päältä. Autossa istuessani kuulin uutisista myräkän siirtyvän vauhdilla ensin Espooseen ja sitten toimittajat jo raportoivatkin ukkostavan Pasilassa.

Nopeasti ajatellen voisi tulla mieleen, että olipa tyhmää kastella kasvimaa juuri ennen kunnon ukkosmyräkkää. Kenties niin. Vaan ukkonen ei millään tavoin näkynyt aamun ennusteissa. Sitäpaitsi valmiiksi märkä maa imi varmasti kuivaa maata paremmin ukkossateen. Olin ihan tyytyväinen, koska minä sain kasvimaan kasteltua ja pilvet hoitivat muun puutarhan. Kiitos vaan kovasti.

Iltapäivällä tapasin pikaisesti Repolainen reissaa ja Räpeltää -blogin Repolaiset-pariskunnan. Jollet vielä tiedä, Repolaiset ovat mukana Kapua-tiimissä (linkistä pääset tutustumaan Kapuan toimintaan laajemminkin) keräämässä varoja Malawin tytöille. 

Pirjo Repo on uskomattoman idearikas ja taitava askartelija. Hän julkaisee välillä esimerkkejä valmiista töistä blogissaan. Tilasin häneltä läheiseni juhlatapahtumaan kortin. Perjantaina Repolaiset olivat matkalla Maailma kylässä -tapahtumaan Helsingin Suvilahteen ja niinpä kortin toimittaminen minulle sopi oivallisesti samalle matkalle. Sain käsiini kortin, joka täytti toiveeni enemmän kuin hyvin. Samalla saatoin osaltani olla mukana tukemassa Malawin tyttöjä. Ehdottomasti mieleenpainuvaa oli tavata ihastuttava Repolaisten pariskunta.

 
Nemo ja Loki ovat laittaneet vipinää ja ääntä meidän huusholliin. Kuvassa veljekset ovat päivätorkulla, mutta voin vakuuttaa tällaisen rauhan tyvenen olevan aika väliaikaista. Pojat lähtevät maanantaina omaan kotiinsa. Voimme jälleen rauhallisin mielin avata ovia ja ikkunoita tarvitsematta pelätä, että hoitokatti ottaa luvattomat hatkat. 

Kuvassa raakuuron käsittelemä syreeni. Illansuussa se oli jo päässyt kylpemään ajoittaisessa auringonpaisteessa näyttäen hyvinvoivalta.

Mukavaa viikonvaihdetta!

Pihapuiden kukkaruuhkaa

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomena

 
Käsillä on päivät, jolloin jokainen aamu tuo yltäkylläisesti kauneutta elämään. En tiedä, miten selvisin vuosia ilman koristeomenapuita. En vain ollut niihin tutustunut, enkä siten omaan pihaan yhtäkään istuttanut. Keväällä 2015 istutin Aamuruskon ja Royaltyn Pikkupuutarhan Muuripenkkiin. Puut eivät alkujaankaan olleet ihan pieniä taimia, mutta ilman muuta niiltä meni muutama vuosi vaatimattomammalla kukinnalla. Koitin selata kuva-arkistojani nähdäkseni, milloin kukkapilvet kasvoi näyttävämmäksi. Ainakin 2019 olen jo ollut näiden äärellä sydän sykkyrällä ihastuksesta.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomena

Niin Aamuruskolle kuin Royaltyllekin on jo tullut sekä mittaa että leveyttä. Helpompi kuvata yksityiskohtia tai tähdätä suoraan yläoksiin, kuin saada koko puuta siististi yhteen kuvaan. Puut näkyvät hyvin makkarien ikkunasta katsoen. Tapaan illalla nukkumaan mennessäni luoda niihin viimeisen silmäyksen. Myös ohikulkijat saavat tilaisuuden ihastella kauniisti kukkivia puita. Itsekin kävellessäni ja autolla ajaessani kiinnitän huomiota muiden pihojen näyttäviin ilmestyksiin.

Malus purpurea 'Aamurusko' kasvukorkeus on 150-250 cm. Kasvuvyöhyke I-III (IV)
Malus purpurea 'Royalty' kasvukorkeus 150-250 cm. Kasvuvyöhyke I-IV

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Aamuruskon kukat ovat sellaista vaaleanpunaista prinsessaunelmaa. Royaltyn viininpunaiset kukat ja tummasävyiset lehdet minusta taasen maagisen tyylikkäitä. Varsinkin ilta-auringon valo siivilöityy aivan upeasti terälehtien läpi.

Koen koristeomenapuut helpoiksi hoidettaviksi. Vanhoja koristeomenapuita harvennetaan tarvittaessa. Nuorena voi tehdä ohjaavia leikkauksia. Omista koristeompuistani olen kummastakin leikannut yhden ainokaisen alaoksan pois, jotta saan syksyllä jänisverkot helpommin niiden ympärille.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Aamuruskon ja Royaltyn lisäksi pihallani kasvaa 2017 istutettu Musta Rudolf. Siinä on runsaasti nuppuja, mutta yleensä se kukkii meillä yläpihan koristeomppuja myöhemmin.

Kesällä 2020 kasvatin koristeomppuperhettä istuttamalla Makamikin. Viime kesänä se kukki ensimmäisen kerran. Nyt näyttää jättävän kukinnan taas vuoden 2021 tapaan väliin.

Malus 'Musta Rudolf' kasvukorkeus 150-200,. Kasvuvyöhyke I-IV.
Malus purpurea 'Makamik' kasvukorkeus 150-200 cm. Kasvuvyöhyke I-V

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Kuluneen viikon aikana syreenien nuput ovat kasvaneet ja alkaneet avautua. Lilat pihasyreenit kukkivat jälleen runsaina. Jalosyreeni Andenken an 'Ludwig Späth' aikoo pienestä koostaan (istutettu 2019) huolimatta kukkia useamman nupun voimin. 2020 istuttamani jalosyreeni 'Beauty of the Moscow' näyttää tänä vuonna jättävän kukinnan väliin. Isabellansyreeni 'James MacFarlane'ssa on nuppuja, mutta yleensä ne avautuvat hieman muita myöhemmin.

Malus domestica 'Huvitus'

Jos kukkivat koristeomput, tekevät sitä myös hedelmäpuut. Huvitus on aina ensimmäisenä avaamassa nuppujaan. Tänä vuonna kukinta on todella runsasta. Loppuviikoksi on luvassa vähän viileämpää. Toivotaan, että pörriäiset jaksavat silti lennellä kukasta kukkaan, jotta saamme loppukesästä hedelmiä.

Malus domestica 'Punakaneli'

Punakaneli, syysomena (lajike?) ja Valkeakuulas kukkivat viime vuotta vähäisemmin. Huvitukseen verrattuna ne ovat vielä nuppuvaiheessa, joten viimeistä sanaa niiden kukinnan suhteen ei vielä voi antaa.

Prunus domestica subsp. Insititia - Kriikuna

Alapihan kriikunoiden kukinta on jo ohi. Nurmikko niiden alla on valkoisenaan pudonneista terälehdistä. Viime vuonna kahdesta kriikunasta tuli pari ämpärillistä hedelmiä. Kiven poistaminen pienestä hedelmästä on työlästä, joten keitin suurimman osan mehuksi. Aika paljon kriikunoita tuli syötyä sellaisenaan.

Yläpihan Pikkupuutarhan kriikuna kaadettiin viime syksynä. Olihan se kukkiessaan todella kaunis ja toi myös hiukan lehtevää varjoa muille kasveille. Mutta kyllästyin sen innokkaaseen juurivesatuotantoon. Oli tylsää jatkuvasti kaivella kukkapenkeistä nousevia juurivesoja. Kaulasin kriikunan pari vuotta ennen kaatoa. Kaulaamisen tarkoitus on estää lehdissä syntyneiden valmiiden ravintoaineiden kulkeutuminen juuriin. Näin juuret eivät saa ravintoa ja ne heikkenevät, eivätkä veso niin paljon. Toivon mukaan toimii. Aika näyttää.

Kunnan puistoalue rehottaa

Aitamme takana rehottaa tällä hetkellä voikukkapelto. Viime vuonna nurmikko leikattiin alueelta kesän ensimmäisen kerran 24.5. Sen jälkeen nurmikko leikattin kesä- ja heinäkuussa kolmesti, elokuussa kerran ja 13.9. viimeisen kerran. Saapa nähdä, onko säästötoimet iskeneet yleisten alueiden hoitoon? 

Minä leikkaan nurmikkoa aitamme vierestä noin viiden metrin leveydeltä kummallakin sivulla. Joku saattaa sitä ihmetellä ja ajatella minun haluavan omia kunnan aluetta. Siitä ei ole kyse. Haluan vähentää kotiloille suotuisia olosuhteita ja muutenkin on siistimmän näköistä. Kunnan nurmikonleikkaajat eivät alunperinkään tulleet kovin lähelle aitaamme. Leikkaamattomana rajavyöhykkeellä versoo luonnonkukkien sijasta nopeasti villivadelmaa ja vesakkoa. Ja vaahteroita. 

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

 
Monenlaista kaunista katseltavaa nyt riittää. Kaikkien kukkien hienous ei suinkaan pääty itse kukkimiseen, vaan myös siemenvaihe voi olla ihastelun arvoista.

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka

Toukokuu vetelee viimeisiään, mutta vielä on yksi viikonloppu ja muutama päivä jäljellä. Sunnuntaina on myös helluntai. Monet ovat varmasti kuulleet sanonnan "jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä". Onneksi on oma Ukkokulta helluntaiksi ja ihan koko kesäksi.

Vanha kansa myös ennusti helluntain säästä. Esimerkiksi "jos helluntaina sataa niin sataa joka pyhä juhannukseen saakka". Toivotaan siis aurinkoista sunnuntaita. Tai unohdetaan menneen maailman ennustukset.

Antoisaa viikonloppua kaikille!

Pikkuisia ilonaiheita

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

 

Keväällä 2020 istutin kaksi ruusuherukkaa. Toisessa oli kukkia istutushetkellä. Istutin ne eri paikkoihin, jotta edes toinen kotiutuisi. Ilokseni kumpikin näyttää viihtyvän istutuspaikoillaan. Kukkia niihin ei istutuskesän jälkeen ole tullut. Kunnes nyt toisessa on yksi kukka ja toisessa kokonaista kolme. Pikkuisten ilonaiheiden äärellä saatan hyvin kuvitella, millaisen ilotulituksen puskat saavat aikaan täyttyessään joskus tulevina vuosina kauttaaltaan kukista.

Dodecatheon meadia - Vuorijumaltenkukka

Lämpimiä ailahduksia mielessä saa myös vuorijumaltenkukan näkeminen. Tämän olen istuttanut 2018 ja nyt se kukkii toisena keväänä peräkkäin. Yhden olen jo aiempina vuosina menettänyt, joten varauduin tämänkin katoamiseen. Viime keväänä laitoin tikun merkiksi esiintymispaikasta. Kukan kuihduttua on vaikea löytää tästä kasvista elonmerkkejä, kun sen ympärille kasvaa jos jonkinlaista vihreää.

Hyasinthus Pink Pearl, lemmikin nuppu näkyy keskellä.

Monessa blogissa on ollut kauniita kuvia runsaista hyasinttiryhmistä. Muutama vuosi sitten laitoin niitäkin useita syksyllä multaan. Eihän tuo kuvan hyasintti ihan vastaa jouluasetelmien tuoksuvan tiivistä kaunotarta. Kiva väripilkku muuten vielä vihreässä penkissä. Mikä parasta, jaksaa nousta kevät toisensa perään.

Hyasinthus Delft Blue

Tämä sininen hyasintti on edellistäkin vaatimattomampi. Ehkä se yrittää naamioitua scillaksi? Tai sitten on tarkka kaveriensa sävyistä?

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja

Alkuviikosta tuuli pari päivää todella navakasti. Puut ja pensaat olivat ajoittain aivan vaakatasossa. Viimeisenä illalla ja ensimmämisenä aamulla piti käydä kiinnittämässä lavakaulusten päälle laitetut harsot tai peräti keräämässä niitä aidan vierestä.

Löysin yläpihan keisarinpikarililjan kukan maasta. Olisiko tuuli voinut sen katkaista? Kukka on kyllä aika isokokoinen, mutta on tuo varsikin melko vankka.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja

Onneksi ei ollut pihani ainoa keisarinpikarililja, mutta yksi komeimmista kuitenkin. Laitoin kukan jalalliseen, pieneen maljakkoon, jossa se pysyi virkeänä pari päivää. Kerrankin oli mahdollisuus tutkia kukan rakennetta oikein kunnolla makaamatta kasvin äärellä selällään.

Jollei tuuli ollut syyllinen keisarinpikarilliljan katkeamiseen, olisiko oravalla osuutta asiaan? Löysin nimittäin myöhemmin myös Sun Lover -tulppaanin kukan samalla tavoin katkenneena maasta. Pörröhäntäveijari on seikkaillut pihassamme muutamana päivänä. Nykyisin niitä näkee meillä harvemmin johtuen varmaan siitä, ettei meillä ole isoja puita tontillamme. Tien toisella puolella metsää riittää ja siellä luultavasti myös oravia.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sinikukkaisen sinikämmenen viereen ilmestynyt taimi kukkii kuin kukkiikin valkoisena. Ei minkäänlaista häivähdystä sinisestä, vaan aivan on vitivalkoinen kukka. Voiko sininen emokasvi tehdä valkoisen poikasen? Olen ostanut sinikämmeneni 2017 Kevätmessuilta, Tommolan tilan standilta sinisenä (en siis Vakka-Taimesta, kuten jossain aiemmin mainitsin). Ja sinisenä se on tähän saakka kukkinut. 

Syksyllä 2021 siirsin sinikämmenen Metsäpuutarhasta Pikkupuutarhan Harkkokäytäväpenkkiin. Paikalla ei taatusti aiemmin kasvanut sinikämmentä. Ei sinistä eikä valkoista. Valkoista en ole hankkinut, mutta nyt sellainen näyttää tulleen omin neuvoin.

Joku viisas varmaan tietää selityksen tälle. Vaikka pysyisi mysteerinä, ei se minua haittaa. Kiva yllätys. En todellakaan aio kaivaa häntä pois.

Lämpimistä päivistä huolimatta yöt ovat olleet meillä koleita. Olen pähkäillyt päivätolkulla, milloin uskallan siirtää jättikokoisiksi kasvaneet tomaatit, kurkut ja paprikat kasvihuoneeseen? Lauantaina ryhdyin viimein toimeen. Olin siirtänyt taimet poteistaan isompiin istutusaltaisiin 13.4. Kahden tomaatin altaita on 7 kpl. Kahden kurkun altaita 4 kpl ja kahden paprikan altaita 3 kpl. Niiden lisäksi muutama tomaatti, kurkku ja paprika on isommissa purkeissa valmiina muuttamaan pojan parvekkeelle. 

Nousin ja laskeuduin kellarin portaita 17 kertaa siirtäen aina kaksi istutusallasta kerrallaan kottikärryihin. Niillä sitten vein kasvit varovasti alapihalla sijaitsevaan kasvihuoneeseen ja palasin tyhjien kärryjen kera yläpihalle noutamaan uutta satsia. 

Harsot olin virittänyt kasvariin jo aiemmin. Saatuani kasvit kunnialla perille, oli vielä viritettävä tukinarut. Lopuksi kellarikasvattamon siivous ja järjestely.

Illalla olen laittanut harsot tomaattien, kurkkujen ja paprikoiden ylle. Kasvarissa on myös sähkötoiminen lämmitin, joka toivon mukaan pitää lämpöä edes jonkin verran hatarassa kennokasvarissa. Sunnuntaivastaisena yönä ulkolämpötila oli alimmillaan +1.9℃. Pidän lämmittimen kasvarissa muutaman yön. Ennusteiden mukaan yölämpötilojenkin pitäisi nousta. Vähitellen kasvarin asukkaatkin tottuvat viileämpiin öihin. Toivon mukaan.

Tulipa Purissima

Perjantai-iltana Bermudan Purissima-tulppaanit olivat terälehdet apposen auki. Niitä kastellessa ajattelin, että tässähän on minulle takuuvarma ja ikioma magnolia. Mielikuvitusta käyttämällä kukat muistuttavat "vanha rouva" -magnolian valkoisia kukkia. Terälehtiä on yhtä paljon, joskin keskus vähän erilainen.

Magnolia stellata 'Susan' - Tarhamagnolia

Pitänee jatkossakin tyytyä katselemaan tulppaaneja mielikuvituksen säestämänä, sillä 2021 toukokuussa 50 eurolla ostamani tarhamagnolia Susan näyttää aika surkealta. Pelkäsin sen jo kuolleen, mutta sateen jälkeen siihen ilmestyi vähän eloa. Viime kesänä se oli hiukan vihreämpi, mutta ei todellakaan mikään esteettisesti upea ilmestys. Yhden nupun se viime kesänä teki varsin myöhään, mutta kukka ei koskaan avautunut kunnolla.

Annan magnolialle aikaa lunastaa paikkansa. Joko se ryhtyy kasvamaan ja kukoistamaan. Tai sitten heittää hyvästit, kuten monet muutkin ovat tehneet. Se on aina riski näissä kasvihankinnoissa.

Lauantaina tuli raadettua tiiviisti hyötykasvien kanssa. Siivosin myös Pikkupuutarhan, mikä tarkoittaa rikkaruohojen kitkemistä, kuolleiden oksien leikkaamista ja polkujen haravoimista. Sunnuntaille suunnittelin pation pesemistä siitepölystä, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin. Joskus on luvallista ja tarpeellista vetää lonkkaa. Istuin pergolassa lukemassa yli 800-sivuista Lucinda Rileyn Seitsemän sisarusta -kirjasarjan päätöstä. Melkoinen tiiliiskivi, joka tempaa mukaansa yhtä tehokkaasti, kuin sarjan aiemmatkin kirjat.

Viittä vaille 18-vuotias Nemo

Sisällä onkin sitten villimpi meno. Tytär lähti ulkomaille hevosvaellukselle ja toi viittä vaille 18-vuotiaat kissaveljekset Nemon ja Lokin meille hoitoon. Lokilla on selvästi nivelvaivoja ja se nukkuu paljon. Nemo sensijaan on ikuinen adhd-katti, joka ei kovin helpolla anna rauhaa. Se puskee ja toivoo rapsutuksia. Se kulkee jaloissa ja haluaa olla ihmisten seurassa. Työhuoneen tietokonepöydälle se ei sentään enää hyppää, vaan vahtii minua takkahuoneen sohvalta käsin. 

Melkoisia  karva-automaatteja nämä kissat myös ovat. Viiden vuoden kissattomuuden jälkeen vaatii hiukan sopeutumista, kun joka paikka muuttuu nopeasti karvalliseksi. Totesin kissapäivien olevan sopiva hetki viedä iso matto pesulaan. Sohvien päälle levitin lakanat. Ne on helpompi laittaa pesukoneeseen, kuin imuroida karvoja sohvakankaasta.  

Viime kesän karmean kadonneen kissan episodin jälkeen sanoin, etten enää ikinä ota ainuttakaan kissaa hoitoon. Toki omaa lasta on autettava. Ikkunat pysyvät nyt visusti kiinni ja ovista kuljetaan äärimmäisellä huolellisuudella. Nemo on salamaakin nopeampi livahtaja ja todella taitava aukomaan tiukkojakin ovia.

Tulput ilta-auringossa

Tulppaanien kukinta jatkuu. Lämpö on saanut ne avautumaan oikein porukalla. Viileämmät yöt sentään vähän hidastavat kuihtumista. Kaikenlaista uutta on jo jonossa nuppujaan avaamassa. Hienoa aikaa, kerrassaan.

Mukavaa toukokuun loppupäiviä kaikille!