Jouluikkunaostoksilla

Aleksanterinkadulle on avattu Lindtin sukaamyymälä.

 

Monissa pääkaupunkiseudun perheissä on pitkä perinne viedä lapset katsomaan Helsinkiin Stockmannin jouluikkunaa. Isä on vienyt minut ja minä omat lapseni. Vielä aikuisenakin minulla on ollut tapana Helsingissä käydessäni katsoa, millaisen joulumaailman Stocka on kulloinkin rakentanut.

Ehkä en pelkän Stockan jouluikkunan vuoksi viitsi Hesaan mennä. Joulun aikaan on viime vuosina kuulunut Helsingin keskustan jouluvalojen ja -koristeiden ihailu. Samaan reissuun yhdistän "isolla kylällä" hoidettavia asioita tai tehtäviä hankintoja. 

Olen joskus houkutellut Ukkokullan kanssani, mikä ei ole ollut kovin onnistunut ratkaisu. Hän ei tykkää kaupungin hälinästä ja vielä vähemmän kaupoissa käymisestä. Toisen vastahakoisuuden aistiessa menee omakin retki pieleen. Parempi siis tyytyä itsensä seuraan. Saa mennä ja tehdä juuri niin kuin kulloinkin haluaa. 

Maranellon näyteikkuna Aleksilla

Harmaasta ja tihkusateisesta päivästä huolimatta retken alussa oli vielä päivänvaloa. Bussin tuulilasinpyyhkimien vinhaa heilumista katsellessani tuumin, että taisin valita väärän päivän. Hesaan päästyäni sade kuitenkin loppui ja saatoin kääriä sateenvarjon kassiin.

Kluuvin kauppakeskus Aleksilla

Kampista suuntasin maanalaisia käytäviä pitkin Forumiin. Kuivissa tiloissa välttyy joka paikassa lilluvilta lätäköiltä ja punaisissa liikennevaloissa seisoessa autojen kuraroiskeilta. Forumin yläkerroksessa törmäsin heti alkuunsa Designkaverit -popupmyymälään. Myynnissä on käyttö- ja lahjatavaroita, printtejä, lähiruokaa, koruja, vaatteita ja asusteita 140 eri merkiltä. Kaikkea kivaa vaikka kuinka paljon itselle tai lahjaksi. Ostin kissaheijastimen.

Oikealla Senaatintori, edessä Aleksanterinkatu.

 
Forumista suuntasin kohti Aleksanterinkatua. Ihan ensimmäisenä poikkesin Stockalle, jossa minulla oli asioita hoidettavana. Onhan siellä kaikkea kaunista ja kivaa. Kallistakin talosta löytyy, jos tarvitsee Guccin laukun tai Armanin puvun. Minusta Stocka on kadottanut menneiden vuosien laadukkaan tavaratalon ominaisuuden. Myyjiä löytyy lähinnä kassojen takaa ja tuotevalikoimaakin on supistettu merkittävästi. Aikoinaan Stockalla oli hauska käydä  katselemassa ja ihmettelemässä. Nykyisin siellä tulee käytyä lähinnä VAIN katselemassa.

Stockalla käyntiin oli perusteltu syy eli tiesin sieltä saavani Aarikan tuotteita. Annan veljenvaimolle joululahjaksi aina erilaisen Aarikan puutontun. Sellaisen löysin. Olisin halunnut itselleni Snö of Swedenin korvakorut, jollaiset näin ruotsinlaivalla. Ja jotka jätin sieltä ostamatta. Stockan koruosasto on supistunut vaikeasti löydettäväksi, onnettomaksi muutaman vitriinin nurkkaukseksi. Snö of Swedenin kaltaisia laadukkaampia "rihkamakoruja" siellä ei ole lainkaan.

Stockalla kului aikaa sen verran, että kahvihammasta alkoi kolottaa. Kiersin Vanhan Ylioppilastalon editse Kaivopihan Rosebud -kirjakauppaan. Jos haluat sellaista luettavaa, joka on ilmestynyt kolme-neljä vuotta sitten, saatat sen löytää paljon paremmin Rosebudista kuin Suomalaisesta kirjakaupasta tai Akateemisesta. Tällä kertaa en mennyt kirjaostoksille, vaan hakemaan paria onnittelukorttia. Rosebudissa on nimittäin hyvä valikoima kortteja, joita ei edellä mainituissa kirjakaupoissa ole. 

Rosebudissa ei voi kahvihampaan kolotusta parantaa. Se hoitui lähellä sijaitsevassa Fazerin kahvilassa. Kahvin kera päätin herkutella puolukka-toscapullalla. Fazerilla käydessä on huomioita, että heillä käy maksuvälineenä ainoastaan kortti. Kahvin ääressä oli kiva katsella ohikulkijoita ja muita kahvilan asiakkaita.  

Sitten alkoikin olla aika suunnistaa kohti Senaatintoria, Tuomaan markkinoille. Matkalla pysähdyin ihmettelemään myymälöiden näyteikkunoita. Maranellon ikkunassa on komea hevonen. Liike myy kuulemma välimerellisellä twistillä höystettyä italialaista smart casual -tyyliä ja skandinaavisia klassikoita. Jätin väliin ja jatkoin pari viikkoa sitten avatun Lindt-suklaamyymälän ikkunan taakse kuolaamaan herkkuja. 

Lindt lienee sveitsiläisille sama kuin Fazer meille suomalaisille. Uuden myymälän yksi hyvä puoli on, että sieltä voi valita laareista suklaapalluroita pussiin oman makunsa mukaan haluamansa määrän. Enpä tullut katsoneeksi kilohintaa. Enkä ostanut suklaapalluroita.

Pääsin kuin pääsinkin Tuomaan markkinoille. Siellä ei ollut arkipäivänä ennen kolmea mitään yleisöryntäystä. Jonkun verran turisteja ja oman maan kansalaisia. Hyvin pääsi kojujen eteen katselemaan ja kyselemään. Lehdissä on varoitettu Tuomaan markkinoilla liikkuvista taskuvarkaista. Niitä olen oppinut varomaan ulkomailla reissatessani, eivätkä taskuvarkaat mikään uusi ilmiö ole kotimaassakaan. 

Aluksi kiersin kojut. Tarjolla on tänäkin vuonna kaikenmaailman kädentöitä, syötävää, koruja ja paljon monenlaisia joulukoristeita kransseista tonttuihin ja kynttilöihin. Syötävää on purkeissa ja pakkauksissa kotiin vietäväksi mm. mehuja, hunajaa, kalasäilykkeitä, kalakukkoja, piirakoita, pullia, kakkuja, karkkia yms. Myyntikojujen keskellä on alue, jossa voi istahtaa syömään ja juomaan kojuista ostettua puuroa, makkaraa, glögiä, kahvia. Glögiä harkitsin hetken, mutta jäi juomatta.

Kuvassa näkyvästä Gopalan kojusta ostin pienen paketin kotimaassa käsityönä valmistettua fudgea.Yleensä markkinoilla on brittiläinen fudge-kauppias valtavine valikoimineen. Taisi yhdessä kojussa niitä brittiläisiäkin olla myynnissä. Halusin maistaa, onko brittien tekemässä ja suomalaisessa fudgessa eroa. Ja onhan siinä. Tämä Gopalan fudge on minusta vähemmän makeaa, eikä se tartu britti-fudgen tapaan hampaisiin. Kotimainen tuote on myös gluteeniton ja lisäaineeton. 

Ostinhan minä markkinoilta muutakin. Ruukkikylän marinoituja valkosipuleita kolmena eri makuna. Niitä on yleensä myynnissä erilaisilla markkinoilla. Koska en ole aikoihin millään markkinoilla käynyt, ei kaapissa myöskään ole herkullisia marinoituja valkosipuleita. Mukava myyjäkaveri epäili, etteivät he tänä vuonna tule Marketanpuiston joulumarkkinoille, josta olen usein valkosipulit ostanut. 

Näinhän minä Tuomaan markkinoilla jos jonkinlaisia herkkuja ja houkutuksia. Sinne jäivät, sillä jatkoin matkaa. Pysähdyin vielä katselemaan lasten iloa pyörivässä karusellissa. Olen olllut karusellissa kerran elämässä, enkä toiste mene. Muisto on lapsuudesta. Olin alle kouluikäinen äidin laittaessa minut Linnanmäen karuselliin. Istuin hevosen selässä vempaimen pyöriessä hitaasti ympäri ja ympäri ja ympäri... Ajattelin, ettei se pysähdy ikinä. Ei ainakaan ennen kuin oksennan tai putoan hevosen selästä alas. Pysähtyihän se viimein. Vieläkin vatsaa vääntää pelkkä ajatus hitaasti pyörivästä karusellista. Ei ikinä enää. 

Toisaalle askeleeni suunnatessa vilkaisin vielä Senaatintorin komeita rakennuksia. Tuomiokirkko (1830) on vihdoin riisunut rakennustelineensä kaksi vuotta kestäneen julkisivuremontin jäljiltä. Nyt kirkko on entistä ehompi.

Valtioneuvoston linnan ja sitä vastapäätä torin toisella laidalla sijaitsevan Yliopiston päärakennuksen ikkunoilla palavat kyntteliköt luovat hienoa tunnelmaa näin joulun alla.

Sederholmin talo

Aleksanterinkadun ja Katariinankadun kulmassa sijaitseva Sederholmin talo (1757) on Helsingin kantakaupungin vanhin rakennus. Nykyisin rakennuksessa sijaitsee Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunki. Kaupunginmuseo on viereisessä talossa.

Katariinankatu

Senaatintorilta Kauppatoria kohti laskeutuva Katariinankatu on kävelykatu, jossa liikennöi ratikka yhteen suuntaan. Viereinen samansuuntainen Sofiankatu on museokatu, jossa ei ole auto- tai ratikkaliikennettä kiinteistöjen huoltoliikennettä lukuunottamatta. Molemmat kadut ovat keskustan katuja kapeampia ja osa Helsingin elävöittämishanketta. Sofiankadulla on enemmän liikkeitä. Katariinankadulla vähemmän.

Kaupungintalo, Helsinki

Kauppatorilla oli vielä muutama oranssinen koju auki. Niissä myytiin lähinnä matkamuistoja turisteille. Mantan patsaan ympärillä on ensimmäistä kertaa joulutori. Useimmat kojut olivat kiinni. Ehkä asiakkaita ei ollut tarpeeksi. 

Rarvintola Kappeli

Espan puiston kautta kulkemiselle minulla oli vissi syy. Espan jouluvalot ovat Helsingin hienoimpia. Kappeli on näin joulun alun hämäryydessä erityisen kaunis. Tällä kertaa katse kuitenkin etsiytyi eteenpäin hämmästyneenä ja pettyneenä. Mitä ihmettä! Espalla ei ole jouluvaloja. 

Helsinki Distilling Company:n lippakioski

Hetken mietin, onko Helsinki alkanut tällä tavoin säästämään. Vähän aikaa pettymystäni nieleskeltyäni aioin ensin kysyä joltakin ohikulkijalta. Sitten keksin käydä lähellä olevasta rankarullakioskista kysymässä asian tolaa. Sain helpottavan tiedon. Valot syttyisivät osapuilleen auringonlaskun jälkeen. Kelloni osoitti 15.14 eli aurinko laskeutui juuri. Mutta valot eivät syttyneet. En kyllä liikahtaisi yhtään mihinkään näkemättä Espan valoja. Niinpä sitten ostin kivoilta nuorilta yrittäjiltä mukillisen lämmintä glögiä. Istuin toisen, niinikään kivan nuorenparin pöytään juomaani nauttimaan ja heidän kanssaa iloisia asioita juttelemaan.

Pohjois-Esplanadi

Puoli neljältä valot syttyivät niin Espan puistoon kuin katujenkin varsille. Pimeyteen tuli oitis valtava annos valoa ja iloa. Miten kauniilta kaupunki näyttääkään koristeellisesti valaistuna.

Vuonna 2014 Espan jouluvalot eivät syttyneet ollenkaan. Kaupunkilaiset eivät tykänneet ja antoivat runsaasti negatiivista palautetta. Aiemmin jouluvalaistuksesta vastannut Helen luopui jouluvaloista yhtiömuodon muutoksen vuoksi. Helsingin rakennusvirasto otti tehtävän hoitaakseen seuraavana vuonna luvaten jouluvalojen syttyvän jatkossakin. 

 Helsingin jouluvaloista nauttivat varmasti myös monet muualta tulleet ihmiset. Onhan Helsinki lukuisille ihmisille niin työ- kuin asiointipaikkakin. Turisteista puhumattakaan. Nykyiset led-valot eivät kuluta sähköäkään entisten hehkulamppujen lailla.

Hotelli Kämp

Suomen ainoa viiden tähden hotelli Kämp on asiakkaille avoinna suuresta remontistaan huolimatta. Remontin pitäisi valmistua tämän vuoden loppuun mennessä. 

Kämp-Gallerian Espan sisäänkäynti

Aleksanterinkadun ja Pohjois-Esplanadin välissä sijaitsevassa kauppakeskus Kämp Galleriassa on trendiputiikkeja, ravintoloita ja yllätys yllätys - Valokuvataiteen museo. Paitsi, että Kämp Galleriassa toiminta on päättynyt. Valokuvataiteen museo sijaitsee Kaapelitehtaalla.

Louis Vuittonin näyteikkuna

Aleksin tapaan tein ikkunaostoksia myös Espalla. Vuittonin näyteikkunat ovat joskus kokonaan peitetty jollain mitäänsanomattomalla kuvalla. Nyt ikkunaan oli toppatakkiin puetun mallinuken lisäksi laitettu moderneja kukkia ja yksi laukku.

Vuittonin ovella seisoo aina "livree-pukuun" sonnustaunut mies, joka avaa oven asiakkaille. En ole koskaan käynyt sisällä Vuittonin myymälässä. Budjettini ei taida kestää Vuittonin laukun ostamista. Enkä kyllä ostaisikaan, koska en erityisemmin heidän laukuistaan tykkää. Toisinaan ohi kulkiessa tekisi mieli kokeilla, päästääkö ovenvartija minua ollenkaan sisään? Onko hänellä jokin taianomainen kyky nähdä, miten paksu lompakko sisäänpyrkivillä asiakkailla on? 

Marimekon näyteikkuna

Marimekko panostaa ikkunoissaan joulunpunaiseen. 

Koruliike Annele Espalla

Tekokukat ovat olleet jonkin aikaa näkyvästi esillä mm. kauppojen ikkunasomistuksissa ja sisäänkäynneissä. Helsingissä näkyi kesällä isoja ja näyttäviä tekokukkarakennelmia monien myymälöiden ja ravintoloiden sisäänkäyntien yhteydessä. Talven tullen tekokukat on korvattu havuilla ja kanervilla. Olen ihaillut kaupunkisomistusta Tukholmassa jo paljon ennen kuin se rantautui kotimaahan. 

Nämä ruukut ja eläinhahmot taisivat olla Brasserie Lionnen sisäänkäynnissä Pohjois-Espalla. 

Keskuskatu, Stockmann

Espalta kurvasin Keskuskadulle. Stockan isot valaistut kuuset jäävät takavasemmalle. Yksi kuusi näkyy vasemmassa nurkassa jalankulkijan takana. Kaikissa kuusissa ei nyt ollut valoja, tai ainakaan valot eivät olleet päällä. Kesäaikaan tämä osuus Keskuskadusta on minusta kiva, kun ravintoloiden ja kahviloiden terassit levittäytyvät kiveykselle. 

Artekin näyteikkunanäkymiä Keskuskadulla

Espalle ja Aleksanterinkadulle on keskittynyt nimekkäitä merkkiliikkeitä. Myös Keskuskatu kuuluu brändiliikkeiden suosioon. Artekilla, Kalevala-korulla ja Marimekolla on siellä myymälänsä.

Stockmannin jouluikkuna, Muumit 120 v

Stockan perinteisen jouluikkunan äärellä oli kerrankin lasten välissä yhden aikuisen mentävä kolo. Keskuskadun puoleisessa ikkunassa Hattivatit kiinnittivät huomioni niin tarkkaan, etten huomannut vasemmalta saapuvaa Mörköä. Tumma hahmo ei kovin hyvin erottunut tummaa taustaa vasten. Kalevala-korun valaistu logo heijastuu Stockan ikkunaan kadun toiselta puolelta.

Stockmannin jouluikkuna, Muumit 80 v

Aleksin puoleisessa ikkunassa avautuu Muumimaailman talvinen näkymä. Kaiuttimista voi kuunnella selostusta muumimaailman tapahtumista.

Stockmannin näyteikkuna

Stockan näyteikkunat on usein somistettu tyylikkäästi. Tässä tuo voimakkaan tummanpunainen väri tasaa hienosti kirkkaanpunaisia rusetteja.

Aleksanterinkatu, Helsingin vanhin joulukatu

Jouluikkunakierrokseni alkaa olla jo viimeisillään. Käännän vielä hetkeksi selkäni Kolmen sepän patsaalle kuvatakseni Aleksin jouluvalot. 

Mannerhiemintien jouluvalaistusta

Mannerheimintiekin on koristeltu kookkailla skumppalaseilla ja erikokoisilla palloilla. Kohta kiristän askeleitani ehtiäkseni seuraavissa vihreissä ylittää Manskun Helsinki Grand Hansa -hotellin kohdalla.

Kampn kauppakeskus/bussiterminaali

Kampin kauppakeskuksen jouluvalaistus on tänä vuonna tylsä. Punainen raita ikkunoissa täyttyy vähitellen oikealle kulkiessaan. Aiempina vuosina tuolla kohtaa on ollut suuri rusetti. Narinkkatorilla on joskus ollut suuri kuusikin. Nyt ei ole.

Tällä kertaa sain Hesassa kulumaan yllättävän monta tuntia. Usein sinne asioimaan mennessäni päätän käydä syömässä tai kahvilla ja kierrellä muutenkin. Hoidettuani tähdelliset asiat alankin selata aikataulua ja miettiä, mihin bussiin parhaiten ehdin. 

Heti Kamppiin sisälle päästyäni tutkin aikataulun ja totesin, että aikaa on puoli tuntia. Ehtisin käydä kirjakaupassa. Rannekelloa vilkaistessani huomasin sen pysähtyneen. Nopea vilkaisu ja mars läheiseen kello-/koruliikkeeseen. Paristonvaihto onnistuu, mutta vartti siihen menee. Yksi parhaista ajankuluttamispaikoista on ehdottomasti kirjakauppa. Löysin etsimäni ja vähän muutakin. Sitten kipin kapin takaisin kelloa noutamaan, joka olikin jo valmiina.

Seuraavan bussin lähtöön olisi 2 minuuttia. Jos siitä myöhästyisin, saisin odottaa lähes tunnin seuraavaa. Matka ei ollut pitkä, rullaportaatkin voi tarvittaessa juosta alas, kuten tein. Hyvin ehdin bussiin.  

Kampin kauppakeskuksen jouluvaloja

Helsingissä toikkarointi sujui hyvin. Sain hoidettua asiani, näin ja koin monenlaista. Tämän vuoden jouluvalojakin on tullut ihasteltua koko rahan edestä.  Rohkenin jopa bussista pois jäädessä oikaista pimeän metsäpolun kautta. Pikkuisen piti loikkia kieli keskellä suuta, koska polku on märkyyden johdosta niljakas ja lätäkköinen. En kaatunut, eikä kengätkään imaisseet vettä. Kotiinpaluu on aina kaikessa reissaamisessa parasta. Kassien purku, käsien pesu ja  kotivaatteiden vaihto. Sitten Ukkokullan seuraksi tapahtumia päivittämään. 

Toivottavasti et pelästynyt tämän jutun pituutta. Kaikkia lätinöitäni ei ole mikään pakko lukea.  

Mukavaa sunnuntaita!

 

Sukkia, sukkia ja vielä kerran sukkia

 
Toiset kutoo komeita villapaitoja, toiset hienoja huiveja ja monet pyöräyttävät puikoilla pipoja päitä lämmittämään. Minä kudon sukkia, sukkia ja vielä kerran sukkia. Erään ihmisen mukaan kudon VAAN sukkia. Lausahdus kaikui korvissani vähättelevänä kommenttina. Miksi pitäisi kutoa jotain sellaista, millä ei itselle ole käyttöä? Sukkien kutominen on mieluisaa, rauhoittavaa toimintaa. Siinä puikkoja kilistellessä ajatukset saavat lentää muille maille. Telkkaristakin voi kutoessa huoletta seurata leffan juonta sotkeutumatta lankoihin.

Tällä hetkellä kutomisen ohessa mietin paljon vakavasti sairasta ystävääni. Hänellä todettiin kesällä pahanlaatuinen aivokasvain, joka leikattiin pian löytymisen jälkeen. Sen jälkeen hän on saanut sekä sädehoitoa että sytostaatteja. Tiistaina hänen aivokuvansa kertoivat, että syöpä on jatkanut kasvuaan. Mitään ei enää ole tehtävissä. Ystävä saa nyt oireenmukaista hoitoa eli hänen kipujaan lääkitään. 

Pari päivää sitten puikoiltani putosi kuvan frillavarsisukat. Halusin niistä viininpunaiset ja marketista löytyi 7veikkaa vastaavaa House Onni -lankaa. Sen koostumus on 70 % villaa, 30 % polyamidia. Langan kuitusäikeet ovat aika löyhästi kierteiset, minkä vuoksi silmukoiden kanssa sai olla tarkkana. Liian helposti tuli puolikkaita silmukoita. Muutaman kerran huomasin puolikkaan silmukan vasta jälkikäteen, joten työtä oli purettava vajaaseen silmukkaan saakka ja kudottava se sitten uudelleen. Vajaan silmukan kohta olisi ollut liian herkkä reiän syntymiselle.

Frillan tekemiseen käytin Merja Ojanperän Juhannustanssi -sukan ohjetta. Juhannustanssi -sukka on tehty 2-2.75 puikoilla, joten olen muokannut ohjeen sopivammaksi 3.5 puikoille.

Tällaiset raitasukat näin somessa. Kutsun näitä viivakoodisukiksi. Taaemmat sukat on kudottu tummanvihreästä ja luonnonvalkoisesta 7veikasta. Etualalla olevat taasen ruskeasta ja luonnonvalkoisesta 7veikasta. Kummassakin on 14 s/puikko. Sukkien koko on 43-44.

Raitasukkia on minusta hauska tehdä. Ne tuntuvat valmistuvan yksivärisiä nopeammin, mikä on todennäköisesti vain illuusio.  

Merja Ojanperän "Kauneimmat Villasukat" -kirjasta löytämäni Helmi-Orvokki -malli on yksi mieluisimpia. Ohje löytyy myös Raverlystä, kuten aiemmin mainitsemaani Juhannustanssi-sukkaankin. 

Olen toteuttanut tämän mallin monissa eri väreissä. Virkatun kukan jätän sukista pois. Nyt ajattelin hempeillä oikein kunnolla tekemällä Helmi-Orvokit vaaleansinisinä ja vaaleanpunaisina 38-39 -kokoisina.

Puikoilla on parhaillaan harmaa-mustasävyiset Körttisukat. Tämän vuoden neuleista teen yhteenvedon myöhemmin.

Kristiina K:n haaste: Näkymä kotini ikkunasta

Tämä ei ole ikkunanäkymä, vaan marraskuisen lenkin tienvarsimaisema.

 

Kristiina K kehitti tälle vuodelle kivan haasteen. Joka kuukausi on ollut eri teema, jonka itse kukin on saanut toteuttaa tahtomallaan tavalla. Teemat ovat olleet monipuolisia. Mikä parasta, niihin on ollut kohtuullisen helppo löytää oma näkökulma. Ihan kaikkiin en ole osallistunut. 

Vuoden viimeisen blogihaasteen teemana on "Näkymä kotini ikkunasta". 

Kuvaan harvoin yleisnäkymiä tontin tienpuolella sijaitsevaan Pikkupuutarhaan. Tämä kuva on otettu 5.12. vierashuoneeksi kutsumamme makkarin ikkunasta. Oikealle jää talon sisäänkäynti. Edessä siis Pikkupuutarha, jonka takareunassa tontin erottaa kotikadusta pitkä tuija-aita. Ruskeat pensaat ovat norjanangervoja. Niiden oikealla puolella vaaleanvihreänä koreaköynnöskuusama ja sen oikealla puolella syyshortensia takanaan iso marjakuusi.

Vasemmalla näkyy köynnösteline, jonka molemmissa reunoissa kasvaa alppikärhöt. Laitoin ne taas tänä syksynä maan tasalle voimakkaan alaosan risuuntumisen vuoksi. Menetän keväisen kukinnan, mutta sen epäkohdan kanssa pystyn kyllä elämään. Köynnöstelineen alta kulkee pikkutalvioiden reunustama polku Makkarikäytävältä Pikkupuutarhaan. Myös köynnöstelineen vasemmalta puolella, varaparkkipaikan kupeesta on polkureitti samaiseen paikkaan. Kuvassa ei näy kovin hyvin Pikkupuutarhan ympärille peuroja estämään viritetyt verkot. 

Vastapäisen naapurin katto pilkottaa tuija-aidan yläpuolella. Heidän vasemmalla puolellaan (meiltä katsoen) on metsä, joka kaartuu vastapäisten talojen taakse ulottuen pitkälle naapurikunnan puolelle. Oikealla puolella taasen on heidän toinen naapuri.

Tämä kuva on työhuoneen ikkunasta, otettu niinikään 5.12. Tuijien takana on tontin pitkittäin kahteen tasoon jakava rinne, joka jatkuu alapihana. Tuijien välistä pilkottaa osa puistoalueen nurmikkoa. Puisto ulottuu L:n muotoisena meidän tontin kahdelle sivulle. Alapiha rajoittuu (kaukana näkyvän vihreän puutarhakompostorin takana) lyhyemmältä sivulta puistoalueella olevaan korttelipallokenttään ja leikkipaikkaan. Tonttimme pidemmällä sivulla puistoalue on nurmikkoa, jota halkoo pari hiekkapintaista kävelyreittiä.

3.12.2024

Löysin viime vuodelta melkein samaan aikaan työhuoneen ikkunasta otetun kuvan. Lumi tekee kyllä maiseman huomattavasti valoisammaksi pilvisenäkin päivänä. Kirjaan pihakalenteriini lähes joka päivä kulloisenkin säätilan. Viime- eli marraskuussa oli 17 sadepäivää, 4 pilvistä päivää, 4 puoliaurinkoista päivää, 3 aurinkoista päivää ja 1 lumi-/räntäsadepäivä. Yhden päivän olin Tukholmassa, jonka vuoksi en ole sen päivän säätä ollut katsomassa. Parina marraskuun päivänä pakkasta oli -8℃...-10℃. Muuten keikuttiin +3 asteesta aina +8 asteeseen.

Joulukuun alku on jatkunut marraskuiseen tapaan harmaassa ja sateisessa säässä. Tiistaina ei satanut, mutta eipä paistanutkaan. 

27.12.2024

 
Ei ollut sää kovin talvinen viime vuoden lopullakaan. Tilanne muuttui heti uudenvuoden jälkeen, jolloin saimme taas vaihteeksi hienoisen lumipeitteen. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy.
 

3.1.2025

Kiitos Kristiinalle kivoista kuukausihaasteista. Mielenkiintoista on ollut myös lukea ja katsoa, miten muut bloggaajat ovat Kristiinan haasteita toteuttaneet. Jännä nähdä, mitä hän keksii tulevalle vuodelle. Haasteisiin on erityisen mukava osallistua silloin, kun puutarha nukkuu tai puutarhuri kaipaa vaihtelua kasvijuttuihinsa.

 

Keittiössä tapahtuu

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

  

Jos sateesta ja harmaasta pimeydestä jotain hyvää pitää keksiä, niin ainakaan ei tee kovasti mieli lähteä pihahommiin tai edes ulkoilemaan. Tai ulkoilemaan kyllä haluaisin mennä, mutta kukapa viitsii itseään turhan päiten kastella. Pisaroiden ropistessa ikkunalautaan on mukava touhuta keittiössä kokaten ja leipoen. Lähes kaiken voi toki kaupastakin valmiina ostaa. Itse tehden moni jouluruoka valmistuu käden käänteessä. Oli sitten kyse perheen pitkäaikaisista perinteistä tai uusista kokeiluista. 

Olen tehnyt jouluksi sinappia monen vuoden ajan. Meillä sinappia kuluu muulloinkin kuin jouluna. Sitä on helppo ja nopea valmistaa. Samalla kun tekee omaan pöytään purkin tai pari, voi samalla purkittaa sinappia myös lahjaksi annettavaksi. Teen aika ärhäkkää sinappia ja sekaan lorautan vähän konjakkia. Myös madeira käy, jos sitä sattuu kaapista löytymään. Isoa pulloa sen enempää konjakkia kuin madeiraakaan ei sinappia varten kannata ostaa. Laivoilla reissatessa niiden myymälöissä on minikokoisia alkoholipulloja, jotka sopivat hyvin ruoan maustamiseen.

Myös oman pihan Zilga-rypäleistä tehty hyytelö on oivallinen tuote lahjaksi annettavaksi. Tein jo yhden satsin hyytelöä, josta useimmat purkit on itse tai jonkun muun toimesta tyhjennetty. Nyt valmistin uuden erän hyytelöä pakastimeen säilömästäni mehusta.

Hyytelö on hyvää vaikkapa lihan tai maksalaatikon kanssa tai juustojen kera. Voi sitä halutessaan lusikoida joulupiparienkin päälle. 

Laitan hyytelön pieniin purkkeihin, joita on kiva nostaa ruokapöytään ja jotka tyhjenevät nopeasti. Pieniä purkkeja on vaikeampi löytää. Varsinkin säilöntäkauden ulkopuolella purkit on siivottu kaupoissa ilmeisesti varastoon odottamaan seuraavaa syksyä. Olen oppinut kaukonäköiseksi ja ostan purkkeja hyvissä ajoin jo syksyllä omaan kaappiin.  

Taatelikakun olen leiponut joulun kahvipöytään iät ja ajat. Tänä vuonna olen kokeillut muutamia uusia ohjeita. Hesarissa oli joku aika sitten ohje appelsiinikuorrutteiseen taatelikakkuun. Jouduin ohjetta hieman säveltämään, kun kaapissa ei ollut appelsiineja. Koristeeksi laitoin klementiinin viipaleita. Kakusta tuli mehukas ja hyvän makuinen. Seuraavalla kerralla käytän maustamattoman tuorejuuston sijasta vaikka sitruunan makuista tuorejuustoa. Tai sitten laitan enemmän appelsiinimarmeladia. Ohjeen 1/2 dl ei oikein maistunut miltään.

Vielä pari viikkoa sitten olin varma, etten tänä jouluna leivo piparin piparia. Mediassa paljon keskustelua herättänyt Paraisten piparkakku-ohje sai minunkin makunystyräni hereille. Äidiltä perimäni pipariohje on lähes samanlainen kuin tuo paljon puhuttu Paraisten piparkakkuohje. Perjantaina tein taikinan ja itsenäisyyspäivänä leivoin sen pipareiksi. 

Kuvassa on vain osa leipomistani pipareista. Taustalla näkyvä, joitakin vuosia sitten Saaripalstan Sailan Elsan lempituoli-verkkokaupasta ostettu purnukka on nyt täynnä pipareita. Lautasen vasemmassa etureunassa on muutama pikkuisella muotilla tehty tähti- ja sydänpipari. Niillä on kiva koristaa jokin jouluinen jälkiruoka. Esimerkiksi Charlotte Russe tai luumurahka.

Olen toki tehnyt muutakin kuin seisonut keittiössä hellan ääressä. Viikolla oli kiva kipaista postilaatikolla, jossa yleensä on joko pino mainoksia tai pelkkää tyhjyyttä. Nyt postimies oli pudottanut laatikkoon kaipaamani Pihakalenterin 2026. Tämä on jo 15. Pihakalenteri käytössäni. Pikkuisen olen kalenteria jo selannut ja jälleen kerran hyväksi havainnut. Eihän tässä ole kuin pieni tovi, kunnes voin aloittaa sen aktiivisen käytön.

Meidän perheessä on sovittu, ettemme osta toisillemme joululahjoja. Emmekä muillekaan, kun lähipiirissä on enimmäkseen aikuisia. Hyvät päätökset on tehty rikottaviksi. Tässä tapauksessa kuitenkin vain tietyissä puitteissa. Tilasin muutaman laatikollisen Huippuhyvää lakua lahjaksi annettavaksi. Tuotto  menee hyvään tarkoitukseen eli tässä tapauksessa monille blogilaisille tutun Repolaisen kautta kotimaisen äitiyspakkausen kaltaisen tuotteen kokoamiseksi ja viemiseksi Ugandan vauvoille. 

Kapualaiset ovat esittelemässä projektia ja keräämässä varoja myös Billnäsin joulumarkkinoilla 13.-14.12. 

Kaikenlaista tapahtuu niin keittiössäni kuin huushollissani muutenkin. En ole mestarileipuri, en himokokkaaja enkä kylän kehutuin stailaaja. Innostusta moneen on sitäkin enemmän. Kuten tästäkin postauksesta taas huomasitte.

Iloisia joulukuun päiviä ihan kaikille!