Jos voisin, käärisin kultapaperiin Rauhaa ja Ystävyyttä,
päälle sirottelisin tähtien tomua ja auringon hopeaa.
Sitten lähettäisin ne Sinulle Ystäväni.

Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta 
teille kaikille blogiystäväni!

Onnellista Uutta Vuotta 2026!

 

Helmet -lukuhaaste 2025

Vanha kiviaita kotikylässä on sammaloitunut.

 

Vuosi on lopuillaan ja aika tehdä yhteenveto luetuista kirjoista. Helmet-lukuhaaste 2025 on täytetty. En ole asettanut itselleni pakkoa löytää jokaiseen haastekohtaan sopiva kirja. Sen sijaan katson, sopiiko lukemani kirja johonkin tiettyyn kohtaan. Usein käy niin, että luettu kirja istuu useammankin otsikon alle. 

Kuten yhteenvedosta nopeasti huomaa, luen paljon dekkareita. Etenkin skandinaavisissa dekkareissa kuvataan rikosten ohessa yhteiskuntaa, ihmisten käyttäytymistä, kulttuuria ja luontokin nousee välillä esille. Scifistä en pidä, enkä kyllä ylenpalttisesta raakuudestakaan.

Käytän ahkerasti kirjastoa. Viime aikoina olen ostanut enemmän kirjoja myös kotiin itseni ja Ukkokullan luettaviksi. Yhä useammin tuntuu, että kirjaston tarjonta ei riitä ja uutuuksia joutuu odottamaan iäisyyden. 

Kuvien alle olen ensin listannut lukemani kirjat kussakin kuussa. Numerot taasen viittaavat Helmet-lukuhaasteen otsikoihin. 

 

Tammikuussa luin seuraavat 8 kirjaa:

Tola Joonatan: Hullut, ihanat linnut, 220 s
Kuisma Hanna-Riikka: Korvaushoito, 347 s 
Multisilta Jenni: Kuinka tähdete kuolevat, 339 s
Multisilta Jenni: Kuka viimeiseksi jää, 448
Enberg Katrine: Kunnes aika koittaa, 429 s
Hämeen-Anttila Virpi, Kivekäs Ansu, Raevaara Tiina, Susi Pauliina: Se on täytetty, 298 s
Griffiths Ellly: Viimeinen leposija, 350 s
Gordelier Jeanne: Minun tarinanni, 382

 

4. Kirjassa valvotaan yöllä
17. Kirjan päähenkilöllä on lemmikkinä kissa tai koira
Griffiths Elly: Viimeinen leposija, 350

• Ruth Galloway –sarjan päätös. En kerro, miten Ruthin ja Nelsonin vuosia kestäneelle onoff-parisuhteelle käy. Muitakin tuttuihin henkilöihin liittyviä yllätyksiä ratkotaan rikoksen selvittämisen ohessa.

5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle
Cordelier Jeanne: Minun tarinani, 382

• Pariisilaisen nuoren naisen tarina prostituoiduksi ajautumisesta ja elämästä sutenöörien ja muiden hyväksikäyttäjien maailmassa sekä irtaantumisesta rankasta ammatista. Ilmestyessään 1976 kirja oli aikansa maailmanmenestys.

12. Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo
Tola Joonatan: Hullut, ihanat linnut, 220

• Jatkoa Punaisen planeetan tapahtumille.(päähenkilön isoäiti) 24. Kirjassa tehdään laittomuuksia

Kuisma Hanna-Riikka: Korvaushoito, 347

• Pysäyttävä kertomus huumeiden käyttäjien elämästä, ylisukupolvisesta huono-osaisuuden periytymisestä ja huumeista irrottautumisen vaikeudesta.

30. Kirjassa on häät tai hautajaiset
39. Kirjassa etsitään ratkaisua arvoitukseen
Enberg Katrine: Kunnes aika koittaa, 429

• Hyvin rakennettu jännitystarina, jossa eri henkilöiden osuudet lähestyvät toinen toisiaan, kunnes lopussa ne nivoutuvat yhteen. Kirjan henkilöt on kuvattu inhimmillisesti. Jokaisessa on sekä hyvää että pahaa. Kieli on hyvää ja soljuvaa.

41. Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikakauteen, jolla et haluaisi elää
Hämeen-Anttila Virpi, Kivekäs Ansu, Raevaara Tiina, Susi Pauliina: Se on täytetty, 298

• Erikoisesti toteutettu, jännittäväkin tarina täytetystä mäyrästä. Neljä kirjailijaa kertoo tarinaa omalla tavallaan ja siten, että mäyrän kohtalo etenee kronologisesti eteenpäin.

 
Helmikuussa luin seuraavat 5 kirjaa:

Areklev Lina: Häpeäpilkku, 450 s
Karra Petri: Pakenevat unet, 286 s
Alasalmi Päivi: Alamaailman kuningatar, 347
Alasalmi Päivi: Häkkilinnut, 334
French Tana: Pimennossa, 511 s 

 
3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä
Karra Petri: Pakenevat unet, 286

• Pikkusisarestaan huolehtiva narkomaaniäidin teini-ikäinen poika epäonnistuu sisarensa suojelemisessa. 

6. Kirjassa on prologi eli esipuhe
Areklev Lina: Häpeäpilkku, 450

• Kirjailijan kolmas jännitysromaani, joka sijoittuu Vaasan korkeudella Ruotsissa sijaitsevalle Ulvön-saarelle. Jännitys kestää viimeisille sivuille. Mukavinta tässä kirjasarjassa on löytää paikkoja, joista ei ole aiemmin tiennyt mitään. Fiktion myötä tulee siis kartutettua niin historiaa kuin maantietoakin.

31. Kirjan päähenkilölle ura on tärkeä
37. Kirjailija on maasta, jossa haluaisit käydä
42. Kirjan päähenkilö tekee huonoja valintoja
French Tana: Pimennossa, 511

• Irlantiin liittyvä jännitystarina. Ajatus syyllisestä vaihtuu kaiken aikaa. Kieli on hyvää ja monipuolista. Irlantilainen kulttuuri tulee mukavasti esille.   
• Irlantiin liittyvä jännitystarina. Ajatus syyllisestä vaihtuu kaiken aikaa. Kieli on hyvää ja monipuolista. Irlantilainen kulttuuri tulee mukavasti esille.

47.-48. Kaksi kirjaa, joissa on samannimiset päähenkilöt
Alasalmi Päivi: Alamaailman kuningatar, 347

• Kaksossisaren löytyminen aikuisiällä johtaa erikoisiin tilanteisiin. Jännitystä viimeiseen pisteeseen saakka.

Alasalmi Päivi: Häkkilinnut, 334

• Jatkoa edelliseen kirjaan. Ei lopu jännitys tässäkään kirjassa.

Maaliskuussa luin seuraavat 5 kirjaa:

Alasalmi Päivi: Kyy povellani, 335 s
Bjarre Lisa & Casserfelt Susan: Yksinäinen todistaja, 414 s 
Bjarre Lisa & Casserfelt Susan: Häntä ei pitänyt tappaa, 382
Alasalmi Päivi: Myrkynkylväjä, 355
Riley Lucinda: Kuolema sisäoppilaitoksessa, 487 s

 

25. Kirjan kannessa tai nimessä on käärme
Alasalmi Päivi: Kyy povellani, 335

• Ratkaisu jää taas roikkumaan eli seuraavan kirjan lukeminen on nokkelasti taattu.

36. Kirjassa opiskellaan sisäoppilaitoksessa
Riley Lucinda: Kuolema sisäoppilaitoksessa, 487

• Taitavasti rakennettu rikostarina, jossa jännitys säilyi viime sivuille saakka.

Huhtikuussa luin seuraavat 5 kirjaa:

Bjarre Lisa & Casserfelt Susan: Lähettäjä tuntematon, 368 s
Kjellsdotter Nilla: Jo joutuvi yö, 424 s.
Saisio Pirkko: Suliko, 411 s.
Hotakainen Kari: Opetuslapsi, 270 s
Manninen Laura: Viimeinen sulkee verhot, 268 s  

Toukokuussa luin seuraavat 3 kirjaa:

Hotakainen Kari: Tarina, 267 s
Kjellsdotter Nilla; Taivaankartano, 422 s
Moyes Jojo: Riikinkukon paratiisi, 510 s  

 

Kesäkuussa luin seuraavat 6 kirjaa:

Hotakainen Kari: Helmi, 300 s
Kjellsdotter Nilla: Kivipuiston tyttö, 351 s
Palviainen JukkaPekka: Tavoittelemanne henkilö on kuollut, 319
Al Husaini Sara: Huono tyttö, 295 s
Backman Elina: Kuka pimeässä kulkee, 384 s
Hardwick Neil: Poistetut kohtaukset. Muistelmat, 222 s              

9. Kirjassa on konflikti
Al Husaini, Sara: Huono tyttö, 295

• Vauvana Suomeen perheensä kanssa muuttaneen tytön kertomus pakkoavioliitosta ja huivin käytöstä luopumisesta.

38. Elämäkertaromaani
Hardwick Neil: Poistetut kohtaukset. Muistelmat, 222

• Mielenkiintoista lukea, miten paljon Hardwick on saanut aikaan suomalaisessa tv- ja teatterikulttuurissa. Huomionarvoista on myös se, kuinka hyvin Hardwick pääsi sisään ulkomaisille usein vaikeasti avautuvaan suomalaiseen huumoriin.

Junkkaala Heini: Pirkko Saisio, sopimaton, 959

• Kirja on hyvin kirjoitettu. Painavasta "tiiliskivimäisyydestä" ja vaikeasta käsiteltävyydestä huolimatta mielenkiinto riitti viimeisille sivuille saakka. Alun lapsuutta ja Kallion kuvauksia oli mukava lukea.

45. Kirjassa on isä ja tytär
Kjellsdotter Nilla: Kivipuiston tyttö, 351

• Jännitys säilyy loppuun saakka. Kirjan uhrien kokemukset järkyttävät jo ajatuksenakin.

49. Kirja on julkaistu vuonna 2025
Backman Elina: Kuka pimeässä kulkee, 384

• Saana ja Jan jatkavat tutkimuksiaan tahoillaan rakentaen samalla yhteistä tulevaisuutta. Hyvä kirja, jossa ihmissuhteilla on isompi merkitys kuin rikoksella ja sen tutkinnalla.

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
Hotakainen Kari: Helmi, 300

• Lämminhenkinen kuvaus vanhenemisesta ja muistisairaudesta.

Heinäkuussa luin seuraavat 4 kirjaa:

Adolfsson Maria: Vaikene kuin muuri, 356 s
Musso Guillaume: Joku toinen, 299 s
Seeck Max: Kauna, 526
Schulman Ninni: Viimeiset leikit, 495 s  

1. Kirjan nimessä on alistuskonjunktio (että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes)
Adolfsson Maria: Vaikene kuin muuri, 356

• Doggerland –tarina jatkuu jännittävänä, kuten aiemmissakin kirjoissa. Kuvitteellisesta Doggerlandista lukiessani ajattelen, että se voisi olla Shetlannin saaret.

Elokuussa luin seuraavat 4 kirjaa:

Ranta Tuula: Ruumis joka meille annettiin, 312 s
Raatikainen Jari: Syndikaatti, 574 s
Kangas Joel: Kamos, 317 s
Louis Edouard: Monique pakenee, 95 s 

 

 

 16. Kirja, jossa on sukupuu tai hahmoluettelo
Koskinen, J.P.: Maaliskuun mustat varjot, 240

• Ehkä nämä Koskisen kuukausidekkarit kirja kirjalta paranevat. Ainakin tämä oli parempi kuin kaksi ensimmäistä. Neljättä en sitten enää jaksanut ryhtyä lukemaan.

19. Kirja on Keltaisen kirjaston kirjalistalla
Louis Eduard: Monigue pakenee, 95

• Koskettava kertomus äidin ja aikuisen pojan suhteesta.

Syyskuussa luin seuraavat 5 kirjaa:

Koskinen J.P: Tammikuun pimeä syli, 247 s (kuva elokuun kollaasissa)
Koskinen J.P: Helmikuun kylmä kosketus, 244 s
Jones Sadie: Käärmeete, 450 s
Ohlsson Kristine: Varjopaikka, 621 s
Koskinen J.P: Maaliskuun mustat varjot, 240 s 

Lokakuussa luin seuraavat 6½ kirjaa:

Paulow Ari: Keltainen vaara (tylsä kirja, joten luin 403 sivusta 166 s)
Hämeen-Anttila Virpi: Synnyinmaa. Kultaiset vuodete, 300 s
Saksala Elina: Mies matkallaan. Eero Raittinen, 361
Malmstedt Tuire: Lintusielu, 284
Al Husaini Sara: Kenelle maa kuuluu, 233 s
Tuominen Arttu: Alec, 365 s
Cleeves Ann: Kiven varjo, 347 s  

7. Hyvän mielen kirja
Hämeen-Anttila Virpi: Kultaiset vuodet. Synnyinmaa-sarja, 300

• Synnyinmaa-sarjan kolmannessa osassa jatkuu kirjailijan taito yhdistää faktaa ja fiktiota kiinnostavasti. Harvinaista lukea kirja, jonka henkilöt ovat hyväntahtoisia ja rakentavia. Tähän kolmen kirjan sarjaan toivon Hämeen-Anttilan kirjoittavan jatkoa.

11. Tietokirja, joka on julkaistu 2020-luvulla
21. Kirjassa on muusikko
Saksala Elina: Mies matkallaan. Eero Raittinen, 361

• Kiinnostava elämänkerta heinäkuussa menehtyneestsä laulaja-rumpali Eero Raittisesta.

20. Kirjasta tulisi mielestäsi hyvä elokuva tai tv-sarja
Cleeves Ann: Kiven Varjo, 347

• Shetland-sarjasta tutun Perezin rikostutkimukset ovat edelleen sujuvaa luettavaa. Oli erityisen kiinnostavaa saada kosketus Orkney-saarten historiaan. Karttaa tuli tutkittua kirjan edetessä useaan kertaan.

26. Kirjassa on itse valittu perhe
Malmstedt Tuire: Lintusielu, 284

• Jännitys säilyy viime sivuille saakka. Ratkaisu on oikeastaan yllättävä. Tarina on koskettava. Kaltoinkohtelu muuttaa ihmistä ja vaikuttaa koko hänen elämäänsä.

29. Kirjailijan viimeisin teos 
Tuominen, Arttu: Alec, 365

• Hiukan liian raakoja tapahtumia minun makuuni sisältävä dekkari. Kuitenkin niin taitavasti kirjoitettu, että koukutti lukemaan. Jännitys säilyi viimeiselle sivulle saakka.

Marraskuussa luin seuraavat 5 kirjaa:

Pettersson Maria: Anna Kontula, leipää ja ruusuja, 477
Heimonen Riitta: Äkkiä on ilta, 219 s
Seeck Max: Petetty, 344 s
Päivinen Maaria: Lastani ette vie, 264 s
Heikkinen Antti: Eila Roine, 600 s

44. Kirjassa hoidetaan ihmistä (Suomen Sairaanhoitajat 100 vuotta)
Heimonen Riitta: Äkkiä on ilta, 219

• Todentuntuinen kuvaus muistisairaan äidin ja iäkkään isän suhteesta heitä auttavaan tyttäreen. Tyttären ahdistukseen ja riittämättömyyden tunteisiin on helppo samaistua.

Joulukuussa luin seuraavat 3 kirjaa:

Rämö Satu: Tinna, 406 s
Junkkaala Heini: Pirkko Saisio. Sopimaton, 959 s
Keegan Claire: Nämä pienet asiat, 116 s 

 

8. Kirjan kannen pääväri on vihreä tai kirjan nimessä on sana vihreä 
Keegan Clarie: Nämä pienet asiat, 116

• Koskettavasti fiktio on yhdistetty faktaan Irlannin lähimenneisyydestä. Tällaisten kirjojen yksi tärkeistä elementeistä on halu hankkia lisää tietoa tapahtumista.

Päällimmäisessä kirjassa 116 sivua, alimmaisessa 959 s

Vuoden 2025 aikana luin 59 kirjaa. Enimmäkseen luen sängyssä ennen nukahtamista. Mielenkiintoinen kirja vie toisinaan mukanaan niin, etten millään tahdo sammuttaa lamppua. Kesällä luen vähemmän, koska en malta pysyä poissa puutarhatöiden parista. Heltesäällä kyllä kellahdan kirjan kanssa sohvalle. 

Äänikirjoja olen kokeillut, mutta hyväkin kirja alkaa nukuttaa. Puutarhatöiden parissa taasen haluan aistia ympäristöäni myös kuuntelemalla. Konkreettinen kirja on minulle mieluisa formaatti. En sulje äänikirjoja täysin pois. Toivoisin, että kirjailijoille maksettaisiin äänikirjoista kunnolla. Harva kirjailija maassamme rikastuu työllään. Tämän hetken äänikirjasopimuksilla kirjailijalta loppuu leipä.

Vuoden 2026 Helmet-lukuhaasteen löydät täältä. 

Joulukuun pajunkissat ja piipot

Mehitähdet kylpevät lauantain auringonpaisteessa.

 

Joulunpyhistä ollaan jo vauhdilla siirtymässä nakki-perunasalaatti -juhlaan eli uuteenvuoteen. Meillä tuskin syödään kumpaakaan, kun joulupöytään tuli hankittua kystä kyllä. Jatkamme siten rosolli-lanttulaatikko-graavikala-linjalla vielä päivän pari muita särpimiä lautasen reunalle kasaten. 

En ahtanut itseäni joulupöydässäkään aivan täyteen. Tein jo Tapaninpäivän iltana päätöksen, että lähden lauantaina kunnon lenkille. Oli helppo pysyä päätöksessä, kun aurinko nousi lauantaiaamuna ilahduttamaan harmauteen tottuneita ihmisiä. 

Teimme Ukkokullan kanssa puolentoista tunnin kyläkierroksen. Mediassa on ollut kuvia pajunkissoista, joita leuto sää on houkutellut esille. Nyt näin niitä itsekin. En taittanut ainuttakaan oksaa luodakseni kotiin pääsiäistunnelmaa. Sille ei ole vielä tarvetta. Kunhan ensin siivoan joulunkin pois.

Galanthuksia eli lumikelloja Huvitus-omenan juurella.

Kotipihaan saavuttuamme noukin pihalyhdyistä sammuneet öljykynttilöiden kuoret pois. Sitten lähdin puutarhakierrokselle kameran kanssa. Itse asiassa en edes yllättynyt löytäessäni Huvitus-omenan alta pintaan nousseita lumikellopiippoja. Hain puuvajasta palan verkkoa, jolla suojasin piipot vierailulle tulevilta jäniksiltä. Esitin piipoille toiveen pysytellä vielä matalina. Luvassa on kylmempiä säitä. Niin kivaa kuin kukkivia lumikelloja olisikin katsella, on niiden parempi odotella mullan suojassa vielä jokunen viikko.

Krookuksia marjapensaspenkissä.

Krookuksetkin ovat nousseet marjapensaspenkissä. Näillekin laitoin verkkoa suojaksi. Nyt huomaan unohtaneeni Vapaapenkin tsekkauksen. Sinnekin olen istuttanut krookuksia, jotka nousevat keväisin ensimmäisten joukossa. Kirjoitan tätä postausta illan pimeydessä. Huomenna on käytävä kiertämässä unohtuneet paikat.

Nämä piipot kuuluvat todennäköisesti kevätkurjenmiekka Katharine Hodgkinille.

Oikearinteestä löysin iriksiä. Niillekin on laitettava verkko suojaksi. Sen hämmennyksissäni unohdin. Vaikka tulisi luntakin, rinne lämpiää auringonpaisteessa nopeasti ja sopivalla säällä lumet kaikkoavat. Silloin vihreät piipot houkuttelevat talttahampaita.

Komeamaksaruoho

Nämä vihreät pylpyrät kuuluvat komeamaksaruoholle. Se on keväälläkin aika virkku. Nyt sen kelloa pitäisi siirtää parilla-kolmella kuukaudella eteenpäin. Näitä en verkota.

Näitä vihreitä narrinhattuja veikkaan keltapäivänliljoiksi. Piti sitten niidenkin maailmankirjojen mennä sekaisin herättäen kasvit nousemaan kohti valoa ja lämpöä. Valoa on varmasti tarjossa tulevinakin päivinä. Lämpöä ei ole odotettavissa. Ei ainakaan niin paljon, että kasvien kannattaisi hosua heräämisensä kanssa.

Lauantain auringonpaiste oli niin hurmaavaa ja erikoista, että unohdin säätää kameran nappulat oikeisiin asentoihin. Talon pääty ei sentään kuvassa täysin "palanut puhki". Nurmikon ja havujen vihreys hivelee katsojan silmää kerta toisensa jälkeen. Eipä ole ihan tavallista joulun aikaan tällaisia näkymiä katsella. Ei edes näinä ilmastomuutoksen aikoina.

Luoteistuuli puhalsi iltapäivällä puuskissa melko navakasti. Ajoittain pilvet peittivät auringon. Hetken kuluttua taivas oli taas likimain kokonaan sininen. Mitä nyt pilvimöykkyjä purjehti taivaankannen yli tasaiseen tahtiin. Illaksi on luvattu kohtalaista räntäsadetta. Seuraavina päivinä siirrytäänkin pikkupakkaselle. Mikäli ennusteet pitävät paikkansa.

Vielä viimeinen vilkaisu aurinkoiseen puutarhaan ennen paluuta sisälle. Omat siemenvarastot on inventoitu. Seuraavaksi on tarkoitus miettiä, mitä siemeniä on tilattava. Sitten vain tilaus vetämään.

Sisällä odottaa iltapäiväkahvin kanssa puolikas Charlotte Russe. (Charlotte russe on hyvin perinteinen leipomus, joka on alunperin kehitetty jo 1800 -luvulla Venäjän keisarin ranskalaisen kokin toimesta). Ensimmäinen puolikas syötiin Tapaninpäivän vieraiden kanssa.

Kuvassa olen juuri keikauttanut Charlotte Russen kulhosta lautaselle. Minun Charlotteni rakentuu kaupan unelmakääretortusta. Täytteeksi laitan rahkaa, vaahdotettua kermaa, pakastimesta menneen kesän mansikoita, vaniljasokeria ja hyydytystä varten liivatelehtiä. 

Kalenterin mukaan sunnuntai 28.12. on Viattomien lasten päivä. Sopii olla kiltisti, vaikka lahjat onkin tältä vuodelta jaettu. Koitetaan olla kiltisti lahjomattominakin vuoden jokaisena päivänä.

Leppoisaa sunnuntaita ihan jokaiselle! 

Hyvää Joulua!

 

Ida ja Seppo kylässä

Käpytikka

 

Kuka vielä väittää, etteivät suomalaiset enää vieraile toistensa luona ilman tarkkaa kalenterin läpikäymistä ja ennakkosovittelua? Meillä vierailuja riittää niin paljon, että alkaa tarjoiluissa olla tiukkaa. Taas piti kauppareissulla ostaa muutama talipötkö lisää. Siemeniäkin laitan pönttöön melkein kerran viikossa.

Ida (Tikka) käy kylässä harva se päivä. Yleensä sen lento pysähtyy tiukan jarrutuksen jälkeen syreenipuussa roikkuvaan talipötköön. 

Ida Tikka - suomalainen toimittaja, YLE-uutisten USAn kirjeenvaihtaja. Palkittu Vuoden journalisti -palkinnolla 2025. 

Närhi x 3

Seppo (Närhi) on myös tuttu näky työhuoneen ikkunasta ulos kurkistaessa. Seppo tykkää napostella muiden lintujen maahanpudottamia siemeniä. Tällä kertaa se toi mukanaan pari serkkua, joiden esittely katselijalle jäi väliin. Taisivat olla Simo ja Sakari. 

Seppo Närhi - suomalainen laulaja. Närhen tunnetuin kappale on Hectorin sanoittama "Prinsessa 65" vuodelta 1975.  

Enimmäkseen automaatilla käy tali- ja sinitiaisia sekä pikkuvarpusia. Mustarastaita on lukuisia. Yleensä ne syövät maassa. Harvemmin oksalla istuen, kuten tässä kuvassa. Etupihan Bermudan ruokintapisteellä viherpeippoja on runsaasti. Ja yksi punatulkku-uros. 

Välillä ruokintapisteellä ei tinttejä näy lainkaan. Silloin on helppo arvata naapurin Golf-kissan hiippailevan jossain lähistöllä. Myös naakkaparvi lehahtaa toisinaan äänekkäästi remuamaan siemenautomaatin läheisyyteen. Pikkulinnut pakenevat kauemmas odottamaan naakkojen poistumista.

 
Vaaleanpunaisena ostettu amaryllis aukeaakin punaisena. Ostin tämän saksalaisesta Liiteristä vajaalla 8 eurolla, mikä ei ole kova hinta kaksivanaisesta amarylliksestä. Kävin kyllä kukkakaupasta hakemassa itselleni valkokukkaisen kaksivanaisen amarylliksen. Se on vielä täysin nupussa. Näyttää, että tyvestä olisi kolmaskin vana tulossa.

Kaksi viikkoa sitten odottelin Kampissa bussin saapumista. Odotellessa kävelin Kaivokukkaan taivastelemaan kukkien runsautta. Kassaa vastapäätä oli useita valkoisia orkideoja hintaan 5 €/kpl. Myyjä sanoi hinnan alennuksen syyksi kukissa näkyvät mustat pilkut. Eivät osanneet sanoa syytä pilkuille, joten myivät varmuuden vuoksi edulliseen hintaan valitusten välttämiseksi.

Päätin ottaa riskin kahden orkidean voimin. Muutaman pilkun näin itsekin, mutta muuten orkideat ovat hyvinvoivia ja komeita. En löytänyt ötököitä. Jospa saisin nämä menestymään ja kukkimaan myöhemmin uudelleen, kuten toisinaan on käynyt.

Joulu on käytännössä jo ovella. Kaksi yötä aattoon. Olkaahan kiltteinä. 

Haastevastaus: Kysymyksiä jouluperinteistä ja -tavoista

 
Selätön puutarhuri -blogin Maatuska laittoi liikkeelle haasteen, jossa kysytään jouluperinteistä ja -tavoista. Tuulikki Kukkia ja koukeroita -blogista haastoi minut mukaan. Kiitos Tuulikille ja Maatuskalle. Nyt on oivallinen aika vastata haasteeseen, kun joulu on jo ihan nurkan takana. 

 1. Mikä joulukukka on sinulle tärkein / rakkain, jonka hankit joka jouluksi?

Amaryllis joko valkoisena tai vaaleanpunaisena. Kumpikin käy tai vaikka molemmat. 
Ostin jo yhden amarylliksen, jonka piti olla vaaleanpunainen. Onkin punainen. Kaunis sekin on, mutta aion käydä vielä kukkakaupassa saadakseni haluamani.

 
2. Mistä jouluperinteistä pidät kiinni?

Lähes kaikki jouluun liittyvä on perinnettä. Nuorena joulu aiheutti välillä stressiä, kun aattoa olisi pitänyt viettää milloin kenenkin luona. Lahjatoiveita satoi ympäriltä. Ruokaa tuli valmistaa enemmän kuin sen seitsemän sorttia. Korttejakin oli lähetettävä naapurin kummin kaimalle. Mielellään itse tehtyjä.

Vähitellen vuosien myötä ymmärsin, että perinteitä voi ja saa toteuttaa omien mieltymystensä mukaan. Ylenpalttinen lahjashow on loppunut lähes kokonaan. En enää askartele itse joulukortteja, vaikka se kivaa onkin. Tänä vuonna lähetin entistä vähemmän joulukortteja. Joulupöydässä kinkku on korvattu kaloilla ja savukalkkunalla.

Ehkä toistuva jouluperinne on sallia vapaus muokata vanhoja perinteitä ja luoda uusia tilalle. Jotta kukaan ei stressaantuisi ja ahdistuisi jouluna, jolloin tarkoitus on tuottaa hyvää mieltä.

3. Osaatko mennä siitä missä aita on matalin esim. joulusiivouksen suhteen?

Minun aitani on asiassa kuin asiassa yleensä turhan korkealla. Jonkun verran olen ilmeisesti oppinut armollisuudesta itseäni kohtaan. Hetken saatan hampaitani kiristellen tavoitella täydellisyyttä, kunnes huomaan pärjääväni vähemmälläkin.

Joulusiivouksen kanssa ei ole mitään ongelmaa. Meillä siivotaan säännöllisesti ja tavarat laitetaan käytön jälkeen paikoilleen. Käyn pitkin vuotta läpi kaappeja ja säilytystiloja. Tykkään järjestelystä, joten kaaosta meille ei pääse syntymään. Joskus viikkosiivous jää syystä tai toisesta väliin. Seuraavalla viikolla siivoan sitten ne edellisenkin viikon villakoirat. Näin ollen joulu otetaan vastaan normaalilla viikkosiivouksella.

 
4. Käytkö joulusaunassa aattona?

En käy aattona saunassa. Aion esittää tänäkin vuonna toiveen, etteivät aattosaunaan menisi muutkaan. Miehet saunoavat meillä aina pitkän kaavan mukaan. Naiset sitten odottavat ja odottavat, milloin vuoro vaihtuu ja milloin voidaan keittää kahvit. Saunaan voi mennä aatonaattona tai joulupäivänä tai milloin tahansa. Yhteisen joulupöydän ääreen kokoonnumme kuitenkin vain kerran vuodessa.

5. Teetkö itse joululahjoja?

Nykyisin en paljon muita lahjoja annakaan, kun pikkuväkeä ei nyt lähipiirissä ole. Kudon pitkin vuotta. Niinpä sukkia riittää paketoitavaksi joululahjaksi. Lahjaksi leivon taatelikakkuja, teen sinappia ja oman pihan Zilga-rypäleistä hyytelöä. 

Tänäkin jouluna tein paketit hoivakotiin isän kolmelle nimetylle hoitajalle ja osaston sairaanhoitajalle. Paketteihin laitoin tekemiäni sukkia, hyytelöä ja suklaata. Lisäksi vein osastolle kassin, josta muut hoitajat voivat ottaa sukat itselleen. Tai valita jollekin asukkaalle sopivat.

 
6. Mieluisin syötävä joulupöydässä?

Kalat ovat meidän joulupöydässä suosittuja. Sillit, savulohi, kylmäsavulohi ja graavikala. Melko tuoreena tulokkaana myös skagenröra maistuu useimmille.

 
7. Rakkain joululaulusi?

Walking in the Air animaatioelokuvasta Lumiukko, joka perustuu brittiläisen Raymond Briggsin samannimiseen lasten kuvakirjaan (1978).

8. Onko sinulla aito vai tekokuusi?

Meillä oli vuosikausia tekokuusi, joka hankittiin helpottamaan siivoamista, kun edesmennyt Juuso-kissa kiipesi joulukuuseen rapistellen samalla neulasia alas. Juuso kiipesi aluksi tekokuuseenkin pudottaen palloja ja nauhoja. Neulaset pysyivät kuusessa. Tekokuusi siirtyi muutama vuosi sitten pergolaan. Tänä vuonna se viettää joulun paketissa kellarissa. 

Parhaan kuusipaikan olohuoneessa täyttää isokokoinen vuoripalmu. Sitä on vaikea koristaa joulukuuseksi, joten kuusen virkaa hoitaa eteisen pöydällä pieni, 60-senttinen tekokuusi.

 
9.  Vanhin joulukoristeesi?

Vanhin joulukoristeeni taitaa olla pieni keraaminen joulupukki, jonka olen saanut äidiltä. Myös enkelikellolla on ikää. En laita enkelikelloa esille, sillä sen kilkatus ei ole musiikkia korvilleni. Siinä käy kuitenkin niin, että kohta sytyttämisen jälkeen käyn sammuttamassa ensimmäisen kynttilän vähentääkseni kilkatuksen vauhtia. Sitten toisen ja kolmannen. Lopulta sen viimeisenkin. 

10. Torttu, pipari vai kuivakakku?

Kaikki kolme, mitä sitä suotta kursailemaan. Torttuja teen eri makuisilla soseilla ja suolaisina. Tämän vuoden hitti näyttää olevan rommi-kirsikkasoseella varustetut joulutortut. Ystävä vinkkasi K-kaupasta löytyvän rommi-kirsikkasosetta. Jäin heti koukkuun.

Piparien paistaminen on lapsuudesta saakka mukana kulkenut perinne. Äiti teki piparitaikinan ja laittoi sen kylmään tekeytymään seuraavan päivän leivontaa varten. Kummasti taikinan pintaan ilmestyi koloja, kun me muksut käytiin kukin vuorollamme kaivamassa maistiaisia pikkulusikalla. Tänä vuonna uhosin jättäväni itse tehdyt piparit väliin. En jättänytkään, vaan ryhdyin niitä leipomaan. Joskus olen tehnyt tuplataikinan. Nyt tyydyin yksinkertaiseen taikinaan. Kykenin jopa leipomaan lähes koko taikinan pipareiksi. Muutama nokare taikinaakin on aina maisteltava. On se niin hyvää.

 
Kuivakakku on meillä aina jouluna taatelikakku. Se maistuu hyvältä, kestää pakastamisen ja säilyy muutenkin varsin hyvin. Nyt olen leiponut kuusi taatelikakkua, joista vain yksi jää omaan kahvipöytään.

 
Haastan Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan. Tässä ohjeet haasteeseen:

Kopioi kysymykset, poistaa vastaukseni ja lisätä omasi. Voit mieluusti haastaa joskun mukaan ja kerro kyselyn aloittajan olevan Selätön puutarhuri. 

Jätä tämän postauksen kommenttikenttään tieto vastaamisestasi ja linkki blogiisi, ellet ole seuraajani. Näin löydän vastauksesi.