Meilahden ruusutarha 10 v

Keskiviikkona 28.6. vietettiin Meilahden rosariumin eli ruusutarhan 10-vuotisjuhlia. Aurinkoinen ja lämmin sää oli tuonut yleisöä tapahtumaan sankoin joukoin. Myös minä olin paikalla ystäväni kanssa. Monen monta kertaa on pitänyt Meilahden ruusuja käydä katsomassa, mutta mikä lie aina tullut esteeksi. Ihmeellistä siinäkin mielessä, että sijainti on liikenteellisestikin erinomainen.

Meilahden arboretum ja rosarium kuuluvat Helsingin kaupungin ylläpitämään puistoalueeseen ja sinne on läpi vuoden vapaa pääsy. Ruusutarha tosin aidataan talvikaudeksi jänisverkoilla. Ruusujuhla oli niinikään kaikille avoin tilaisuus, jonne oli tilattu pientä tarjottavaa 250 henkilölle. Ruusuvesi loppui pian ja järjestäjät lähtivät hankkimaan lisää juotavaa helteisessä säässä ruusuja ihasteleville ihmisille. 

Tilaisuudessa myös Suomen Ruususeura esitteli toimintaansa. Ruususeuralla on merkittävä rooli Meilahden rosariumissa, sillä se on toiminut asiantuntijana ruusutarhan alkuajoilta saakka. Lisäksi Ruususeuran jäsenet huolehtivat ruusupensaiden hyvinvoinnista talkoovoimin kasvukauden aikana. 

Prinsessa Ruusunen

Ruusujuhlaa juonsi luonnollisesti Prinsessa Ruusunen, jolla oli apunaan trubaduuri. Alueella liihotteli prinsessan apuna myös ruusutyttöjä, joiden tehtävänä oli mm. kerätä palautelomakkeita tilaisuuden järjestelyistä. Kaikkien palautelomakkeen jättäneiden kesken arvottiin puutarha-aiheinen kirja.

Satu Tegel

Helsingin kaupungin tervehdyssanat lausui Satu Tegel, joka on ollut kaupungin edustajana Meilahden puistoprojektissa. Hän on myös Suomen Ruususeuran jäsen ja yhtenä kirjoittajana Suomalaisessa Ruusukirjassa (muut: Pirkko Kahila; Pentti Alanko; Peter Joy).

Peter Joy

Uusien ja kestävien, Suomen olosuhteisiin kehitettyjen pensasruusujen tarinaa esittelivät Pirkko Kahila, Pirjo Nuotio (alakuvassa) ja Peter Joy (kuvassa).  

Pirjo Nuotio

Puheiden ja esittelyjen jälkeen seurasi lyhyt tauko, jolloin kiersimme ystäväni kanssa katsomassa ruusupensaita. Ranskanruusuja lukuunottamatta valtaosa pensaista kukkii parhaillaan loistavasti. Ruusualue on väljä ja aurinkoinen. Pensaat on istutettu siten, että niitä pääsee helposti ihastelemaan ja kukkia tutkimaan läheltä. Jokaisen ruusun nimi löytyy penkkejä rajaavasta kiveyksestä kunkin ruusun kohdalla.

Tauon jälkeen ohjelmassa oli Hannu Jaakohuhdan Suomen Ruususeurasta opastama ruusukävely. Koska ihmisiä oli niin paljon ja mikrofonista huolimatta ruusujen lähelle pääseminen ja selostuksen kuuleminen tungoksessa oli hankalaa, päätimme kiertää Meilahden arboretumia omatoimisesti ja sen jälkeen suuntasimme ihastuttavaan Tamminiemeä vastapäätä sijaitsevaan Villa Angelican vilpoiseen puutarhaan nauttimaan kylmiä virvokkeita.

Rosa rugosa 'Henry Hudson'

Mikäli pensasruusut yhtään kiinnostavat, suosittelen lämpimästi niihin tutustumista Meilahden rosariumissa. Juuri nyt kukinta on loisteliasta ja se jatkuu varmasti kuukauden verran tästä eteenpäinkin, kun ranskanruusut alkavat avaamaan nuppujaan. Rosariumissa on mahdollista nähdä monet ruusupensaat luonnollisessa koossaan ja siten helpottaa vaikkapa päätöstä siitä, millainen paikka omalla pihalla voisi olla kullekin pensaalle sopiva.

Rosa pimpinellifolia 'Linnanmäki'

Ylipäätään Meilahden puistoalue on hieno kohde, jonne kannattaa käydä tutustumassa. Erilaiset puut ja pensaat on hyvin merkitty. Eteläportin läheisyydessä, Meilahdentien ja Johannesbergintien risteyksessä on pieni pysäköintialue. Parhaiten puistoon pääsee julkisilla, sillä Paciuksenkadun bussi- ja raitiovaunupysäkeiltä on niin lyhyt matka puistoon, että käytännössä on jo siellä paikalla bussista ulos hypätessään.
 

Rosa Harisonii 'Paimio'

Entisillä Meilahden kartanon peltomailla Johannesbergintien ja Meilahdentien välissä, kolmen kallion välisessä laaksossa, sijaitsee erityisen runsaslajinen Meilahden puistoarboretum. Täällä runsaan kolmen hehtaarin kokoisessa rauhallisessa ja rehevässä puistossa esitellään rakennetun ympäristön puita ja pensaita. 

Meilahden arboretumin erikoisuus on pensasruusulajikkeiden kokoelma, rosarium. Meilahden ensimmäinen ruusukokoelma perustettiin vuonna 1991. Ruusukokoelma, osa puiston kalusteista sekä sisäänkäynnit, pohjoisportti ja eteläportti, peruskorjattiin vuosina 2006–2007.

Peruskorjauksen yhteydessä suuri osa lajikkeista vaihdettiin. Kaikki ruusut ovat ns. pensasruusuja, ryhmäruusuja ei ole lainkaan. Uusittua aluetta koristaa myös perennaryhmä ja pergola köynnöstäville ruusuille ja kärhöille. Ruusulajikkeet on valittu yhteistyössä Suomen Ruususeuran kanssa. Nimikylteissä mainitaan lajikenimen lisäksi myös lajikkeen syntyvuosi, jos se on tiedossa.

Ruusualueella esitellään erityisesti eurooppalaisia historiallisia ruusuja ja kestäviä suomalaisia ruusuja. Lajikkeet on istutettu niiden historiallisen tai kasvitieteellisen taustan mukaisiin ryhmiin. Kokoelmassa on paljon ns. löytöruusuja, eli eri puolilta Suomea löytyneitä vanhoja, tunnistamattomia ruusuja sekä tuttuja perinneruusuja, kuten valamonruusu ja mustialanruusu. Eurooppalaisia historiallisia ruusuja ovat mm. tuoksuvakukkaiset ranskanruusut, damaskonruusut, kartanoruusut ja sammalruusut.

Lähde: Vihreät sylit - Kävelyretkiä Helsingin puistoihin (www.vihreatsylit) 

Rosa pimpinellifolia - Oman puutarhan juhannusruusu kukkii runsaana.

Helsingissä on useita hienoja puistoja, joissa järjestetään myös paljon kaikenlaisia tapahtumia. Mikäli helsinkiläiset puistot kiinnostavat, kannattaa käydä vaikkapa facebookissa tykkäämässä. Silloin saa omaan naamakirjaansa runsaasti ajankohtaista tietoa niin puistoista kuin niissä järjestettävistä tapahtumistakin. Myös Helsingin kaupungin Vihreät sylit -puistosivusto on erinomainen tietopankki.

Minusta on hienoa, että julkisiin puistoihin satsataan ja niistä tehdään enenevässä määrin kansalaisten olohuoneita monipuolisine ohjelmineen ja tapahtumineen. Uskon, että kaikki puistoihin sijoitettu raha ja työ saadaan moninkertaisesti takaisin ihmisten henkisen hyvinvoinnin ja viihtyvyyden lisääntymisenä. 

Pitihän minunkin

Niin pajon tätä uutuutta hehkutettiin, että pitipä minunkin lähteä kirjakauppaan sitä henkilökohtaisesti hiplaamaan. Varsinkin, kun eräs kirjakauppaketju mainosti 15 %:n alennusta puutarha- ja luontokirjoista. Sattumoisin kukkarossani on käyttöä odottanut bonuskuponki niinikään samaiseen kirjakauppaan. Olen säästänyt sitä käytettäväksi johonkin ja sen käyttöaika alkoi jo käydä umpeen. Tulipa tämä kirja siis siitäkin näkökulmasta kreivin aikaan.

Kyseessähän on vasta pari päivää sitten julkaistu Kati Jukarainen - Maria Kesänen - Hanna Sumari: Keittiöpuutarha - siemenestä lautaselle. Kirja on aikamoinen järkäle niin kokonsa kuin tietomääränsäkin puolesta. Ainakin minun puutarhakirjastossani oli juuri tämän kirjan kokoinen aukko ja nimenomaan keittiöpuutarha-alueesta. 

Jonkin verran olen jo ehtinyt uunituoretta opusta sormeilla ja selailla. Se on oloasultaan selkeä ja runsaan kuvituksen ansiosta keveä. Kirjan voi lukea kannesta kanteen tai napostellen sieltä täältä. Tässä kirjassa minua viehättää eritoten se, että sen tekijät puhuvat todellisesta kokemuksesta, eivätkä latele pelkkiä kirjaviisauksia. Kun on seurannut heidän tarinoitaan kunkin blogissa, voi luottaa siihen, ettei kirjan tieto ole pelkkää sanahelinää. 

Luonnollisesti tuntuu myös mielekkäältä hankkia tietoteos, joka on tehty kotimaisin voimin. Siis kirja, jonka tiedot pohjaavat suomalaiseen luontoon ja sääolosuhteisiin ja jota ei ole vain käännetty ja sopeutettu meidän puutarhoihimme soveltuvaksi.

Toinen miellyttävä lukukokemus kolahti eilen postilaatikkoon eli Suomen Ruususeuran tuorein julkaisu "Pirjo Rautio: Upeat ranskanruusut". Olen enemmän kuin tyytyväinen jäsenyyteeni tässä yhdistyksessä, sillä vaikka en ole vielä osallistunut yhteenkään heidän järjestämistään tilaisuuksista, olen jäsenmaksulla tähän mennessä saanut melkoisen määrän kotiin kannettua ruusutietoutta aivan upeasti kuvattuna ja kirjoitettuna. Suosittelen kaikille vähänkin ruusuista kiinnostuneille!
 

Ruususeurasta postia

Liityin Suomen Ruususeuran jäseneksi ja tänään sain ensimmäisen jäsenlehden, tuon oikeanpuoleisen Ruusunlehden. Mukana tuli Pirjo Raution "Tuoksuvat tarhakurtturuusut" ja kaunis ruusukortti, jolla minut toivotettiin tervetulleeksi seuran jäseneksi. Paljon siis mielenkiintoista lukemista ja ihania kuvia. Vaikka ei ruusuja omaan puutarhaan istuttaisikaan, on kiva kartuttaa tietojaan. Minä kyllä höpsähdin pari kesää sitten pensasruusuihin, joten koen kaiken tiedon olevan tarpeellista.

Toivottavasti teidänkin viikonloppunne on alkanut näin mukavasti. Ellei postilaatikossanne ole ruusupostia, laitan tähän lohduksi kuvan helmikuisesta ruusukimpusta. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!