Liljat, liljat, ihanat marhanliljat ja varjoliljat!

Lilium martagon Claude Shride

 
Moni kasvi jätti keväällä heräämättä, myös osa vuosia pihassani viihtyneistä liljoista. Marhanliljat eivät onneksi kuulu tähän porukkaan, mistä iloitsen. Heistä pidän valtavasti. 

Pahoittelen jo etukäteen sitä, että nimet saattavat olla kuvien alla väärin. Kaikki nimetyt olen tilannut ja istuttanut, mutta nimitikut ovat neljässä-viidessä vuodessa kadonneet.

Lilium martagon Manitoba Morning

Varjo- ja marhanliljojen kuvaaminen on minusta vaikeaa. Ovat kuin meikäläisen pihan Eiffel-torneja; joko saat kuvan latvasta, keskikohdasta tai tyvestä, mutta koko kasvin kuvaan saadakseen pitää peruuttaa turhan kauas. Tänä vuonna varsinkin näistä liljoista on kasvanut korkeita ja jokainen varsi on ollut pullollaan nuppuja.

Lilium martagon Guinea Gold

Guinea Gold kukkii vasta toista kertaa, vaikka olen istuttanut sen samanaikaisesti Manitoba Morningin ja Claude Shriden kanssa kesällä 2018. Toissa vuonna olin tilaamassa lisää marhanliljoja, mutta valitettavasti kiinnostava sipulikauppa joutui perhesyistä lopettamaan. Eurooppalaisia verkkokauppoja olen silmäillyt, vaan en ole saanut tilattua.

Lilium martagon var. Cattaniae

Tästä tummasta marhanliljasta pidän kaikkein eniten. Sen tumma sävy on hyvin kaunis kaikissa valaistuksissa. Tämän värin olen hankkinut ensimmäisenä ja sitä on puutarhassani useammassa paikassa.

Lilium martagon var. Cattaniae

Minulla kesti jonkin aikaa sisäistää varjoliljojen ja marhanliljojen ero. Kutsuin pitkään kaikkia varjoliljoiksi. Ei  kai se niin vaarallista ole, eivätkä nämä liljat ainakaan ole ottaneet nokkiinsa. Innostun joskus yksittäisistä asioista turhankin intensiivisesti. Kunnes tulee seuraava innostuksen kohde, jolloin edelliset ikäänkuin sulautuvat omille paikoilleen aivopoimuissani.

Pörriäiset näyttävät tykkäävän marhanliljojen annista. Niillä ei ilmeisesti mene pää pyörälle, vaikka joutuvat riippumaan omituisissa asennoissa.

Lilium martagon - Varjolilja

Varjoliljat aloittivat kukintansa paljon ennen marhanliljoja. Tämä vuosi tuntuu olevan otollinen niillekin. Näitä punasävyisiä varjoliljoja on putkahtanut puutarhassani mitä omituisimmista paikoista. Syksyisin ripottelen siemeniä takaisin penkkehin, uusiinkin paikkoihin. Minua ei haittaa, vaikka ne kokonsa tai värinsä puolesta eivät niin sointuisi muihin kasveihin. Kasveille, jotka ovat vieneet sydämeni, on erityisoikeuksia. Kuten näillä turbaanihatuilla.

Viime kesänä istutettu valkoinen varjolilja ei sitten enää tänä kesänä noussut. En luovuta. Uusi valkoinen varjolilja on hakusessa.

Lilium pumilum - Pellavalilja

Vuosi sitten ostin muutaman pellavaliljan. Se kukki pienimuotoisesti heti istutusvuotenaan ja nyt vielä runsaammin. Siromuotoinen, varjoliljojen kaltainen muoto kukassa. Ehkä siksi siihen tykästyinkin.

Lilium pumilum - Pellavalilja

Äkkipäätä ajattelematta istutin sen tyhmään paikkaan. Liian aurinkoiseen, liian lähelle käytävää, jolloin se kallistuu kulkuväylälle. Enkä tullut ajatelleeksi, että lilat jalopähkämöt kukkivat samaan aikaan. Yhdistelmä ei hivele silmiäni. Koko penkki kaipaa uudistusta, joten haitta on mitätön. Ajattelen asiaa joskus myöhemmin.

Rosa gallica Mundi - Kirjoapteekkarinruusu

Toissa kesänä Pikkupuutarhaan siirretty kirjoapteekkarinruusu alkaa vihdoin osoittaa kotiutumisen merkkejä. Nyt siinä on lukuisia nuppuja ja avautuneita kukkia. Kovin iso puska ei vieläkään ole, mutta eipä siitä korkeudeltaan suurta koskaan tulekaan. Olen edelleen sitä mieltä, että pitkään paikallaan kasvaneiden pensasruusujen ylös kaivaminen ja muutto yläpihalle kannatti. Ilman muuta menee tovi siihen, että kasvit siirron jälkeen ovat parhaimmillaan.

Rosa centifolia Muscosa - Sammalruusu

Alapihan Kaivoruusupenkissä vuosia asustanut sammalruusu ei kukoista mutta eipä tuo kuolekaan. Jälleen kerran se teki yhden ainokaisen kukan, josta olen iloinen. Oksa, johon kukka avautui on maksimissaan maasta mitattuna 20-senttinen. Jotta sain otettua kukasta kukan jotakuinkin järkevästi, viritin männynoksasta tuen. Kuiva karahka ei siis ole alkanut kukkimaan. Pientä tuunausta vain.

Papaver Amazing Grey

Kaikki siemenestä kasvattamani Amazing Grey -silkkiunikot kehittivät monta nuppua, joista osa on jo kukkinut. Muutamia siemeniä jäi vielä pussiin ja toki aion kerätä kukkineista mahdolliset siemenet. Jospa tästä tulee samanlainen joka paikkaan vaeltava kukka, kuten lilakukkaisesti pioniunikosta.

Papaver somniferum - Pioniunikko

Tätä lilakukkaista pioniunikkoa löytyy alapihalta vähän sieltä sun täältä. Muuten kiva kukka, mutta sillä on liian villi kasvutapa. Harvemmin se asettuu istutusalueella keskelle tai taakse, mihin se kokonsa puolesta sopisi paremmin. Ei, aina  pitää ryhtyä kasvamaan kaikkien muiden edessä. Mielellään kanttausurassa tai jossain muussa oudossa paikassa. Varsinkin Ruusupenkki (josta tämäkin kuva on) on parhaillaan kuin räjähdyksen jäljiltä. Kiitos pioniunikoiden. Osan annan kasvaa, osan kitken jo pikkuisina pois. 

Minulla on muutenkin outo suhde pioniunikoihin. Tai pioniunikoilla minuun. Tämä lilakukkainen on oikeastaan ainoa, joka viihtyy meillä vuodesta toiseen. Olen ostanut pussitolkulla niin kerrottuja kuin yksinkertaisiakin, kaiken värisiä pioniunikoita. Olen esikasvattanut, suorakylvänyt ja ripotellut siemeniä niin keväällä kuin syksylläkin. Aina yhtä surkein tuloksin. Joskus joku yksittäinen ryhtyy kasvamaan. Ei koskaan mitään rohkeaa värien leiskuntaa tai romanttista hörhelönäkymää. 

Paeonia l. Coral Charm

Pionien kukinta alkaa vähitellen laantua. Sarahin ja Karlin terälehdet varisevat penkkiin. Parina päivänä on satanut mukavasti auringonpaisteen lomassa. Ei siis tänä kesänä massiivista kaatosadetta juuri pionien kukinnan aikaan. Pionipostauksessani mainitsin, että Coral Charm kukkii vain yhdellä nupulla. Niin vain vihreiden versojen lomasta kasvoi toinenkin varsi, jonka kukka on parhaimmillaan luultavasti perjantaina. Tosin nuppuvaihekin on kiehtovan kaunis.

Paeonia l. Bartzella

Edellisen postauksen oudon näköinen nuppu on kuin onkin Bartzella. Tässä hempeä kaunotar takaa...

Paeonia l. Bartzella

...ja tässä edestä.
Juuri nyt en ole menossa taimikauppaan, mutta vastaisuuden varalle laitan "korvan taakse" ajatuksen, että näitä keltaisia voisi olla yhdessä ryhmässä useampi. Pionit ovat usein aika tyyriitä, jolloin niitä ei raaski kerralla ostaa monta. Keltainen ei monen muun tavoin ole puutarhassa lempivärini. Paitsi syysruskaan se sopii erinomaisesti. Vaan tällainen hento keltaisuus kyllä kelpaa.

Edellisen kerran ostin marketista pussillisen näitä "kesäiriksiä" pari vuotta sitten. Istutin ne syksyllä maahan ja kukkivatkin keväällä. Sen jälkeen niistä ei sitten ole näkynyt edes lehtiä. Nyt ostin samanlaisen pussukan keväällä istuttaen ne ruukkuihin. Aluksi kasvoi lehtiä, kuin sipulinvarsia ikään. Hyvin nuo kukkivatkin. Ensin ilmestyi valkoisia ja niiden kuihduttua liloja ja sinisiä. Yritän talvettaa sipulit kellarissa. Jos vaikka saisin ne taas ensi kesänä kukkimaan.

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo

Töyhtöangervoista osa kukkii parhaillaan. Aurinkoisena päivänä näissä surisee ja pörisee joukko lentäviä. Töyhtöangervo toimii meillä erinomaisena kasvina paikassa, johon talvella kolataan lunta. Se nousee uskollisesti joka kevät ja kasvaa nopeasti kohtuullisen korkeaksi toimien näköesteenä. Ainoa huono puoli on sen leviävyys, mikä taasen johtuu siitä, että meillä on molempia sukupuolia. Pienenä töyhtöangervo on helppo kitkeä, mutta suuremmaksi kasvettuaan sillä on iso juurakko.

Kuvan keskellä vaalean vihreänä näkyvä haavantaimi.

Keväällä manaan miljoonia vaahteravauvoja, joita saa käydä nyppimässä mennen tullen ja siinä välissäkin. Nyt kesän myötä haapoja putkahtelee tuhkatiheään mitä ärsyttävimmistä paikoista. Puiston tieltä kaadetussa metsikössä kasvoi runsaasti haapoja, eikä niitä tietenkään kaulattu pariksi vuodeksi vaan metsäkone kaatoi ne kertaheitolla. Viime kesänä ehdin jo huokaista helpotuksesta, että voima haavanjuurista alkaa vihdoin ehtyä. Hui-hai, voimaa löytyy edelleen. Parista paikasta olen kaivaessani löytänyt paksua juurta. Suurin osa näyttää olevan kuitenkin kohtalaisen laihaa juurta, josta taimi lähtee nyppäisemällä. Tarkkana kuitenkin pitää olla, etteivät taimet ehdi kasvaa pituutta ja paksuutta. Silloin lapio on tarpeen.

Kuva on syreenien tyveltä, jonne kielo on levittäytynyt. Ennen siellä kasvoi enimmäkseen varjoyrttiä, mutta valaistusolosuhteiden muuttuessa valoisemmiksi valtaosa varjoyrteistä otti ja lähti. Näkyypä tuolla myös villiviiniä, jota olen lisännyt seinustalla kasvavasta säleikkövilliviinistä. Kuvasta oikealla on puuvajan muuri, johon olen villiviiniä istuttanut. Hyvin kasvaa ja levittäytyy, kun jo kiemurtelee taloakin kohden.

Krassi

Krassia pitää aina kesäkukkana olla. Laitan niitä yleensä pergolan kaiteen laatikkoon suorakylvönä. Ensin tuntuu, ettei kukkia ala millään ilmestymään. Sitten ykskaks nousee punaista ja keltaista väriä. Monena kesänä krasseihin on tullut pientä toukkaa, joka popsii lehdet nopealla vauhdilla. Saapa nähdä, käykö nyt niin?

Tuoksuherne

Myös tuoksuherneet ovat aloittaneet kukintansa. Tavallisesti istutan niitä isoon ruukkuun. Nyt laitoin kasvarin vierelle uuden lavakauluksen niin daalioita kuin tuoksuherneitäkin varten. Toimii paljon paremmin, kuin yksittäinen ruukku. Isompien istutusryhmien kastelu on helpompaa ja suurempi multatila kukkien kannalta kiitollisempi. Ehkä tänä kesänä raaskin poimia tuoksuherneitä myös maljakkoon, kun niitä on nyt enemmän ja varsiltaan paljon entistä vahvempia.

Tuoksuherne

Helteellä ikkunankarmien kunnostus oli tauolla. Maali jähmettyi pensseliin. Maalaajakin tuppasi jähmettymään pensselin toiseen päähän. Tämän viikon aikana projekti nytkähti taas liikkeelle. Tuuletusikkunat jäävät seuraavaan viikkoon, koska ne on otettava kokonaan irti maalausta varten. Hoitokissojen vuoksi talossa ei voi olla pihalle johtavia avoimia aukkoja.

Puutarhassa niin rikkaruohojen kitkeminen, kanttausurien huolto kuin kaikenlaiset istutustoimet ovat olleet niinikään tauolla. Maa on kuivuudesta koppuraista, eikä rikkaruohot suostu irrottamaan otettaan kokonaisina. Nyt huippuhelteinen sää on muuttunut tavalliseksi kesäsääksi, jolloin välillä ripsii vettä, välillä paistaa. Puutarhahörhö pääsee taas jatkamaan toimiaan käristymättä koppuraiseksi itsekin.

 Mukavaa viikonloppua kaikille!

Välillä vähän kulttuuria

Kesällä aktiviteetteja on vaikka toisille jakaa. Lämpö ja valo saavat ihmisen innostumaan itsensä sivistämisestä ja huvittamisesta. Vaikka puutarhassa riittäisi tekemistä yllin kyllin, on ihan viisastakin välillä lähteä katselemaan eloa ja menoa muuallekin.

Meillä oli 14-vuotiaan veljentytön kanssa perinteinen kesätapaaminen. Annan Siirille syntymäpäivälahjaksi tavaran sijaan aina jonkun elämyksen. Suomenlinnan kesäteatteri on ollut siihen tarkoitukseen erinmainen kohde ja niinpä kävimme  jo 5. kerran katsomassa Ryhmäteatterin esitystä, joka tänä kesänä on Shakespearen Kesäyön uni. 

Shakespeare ei taida olla niitä helpoimpia näytelmäkirjailijoita taivutettavaksi suomalaisen yleisön katseltavaksi, mutta tykkäsimme Siirin kanssa Kesäyön unesta todella paljon. Ja niin taisi tykätä muutkin katselijat, sillä aplodeista ei meinannut loppua tulla. Esityksestä ei luonnollisesti saanut ottaa kuvia, enkä myöskään paljasta tarinasta sen enempää. Jos kesäteatteri kiinnostaa ja on aikaa käydä Helsingissä, suosittelen kaikille. Jälleen kerran totesin myös sen, miten upean miljöön Suomenlinna ja Hyvän omantunnon linnake tarjoavat kesäiselle teatterikokemukselle.

Kesäteatterireissuun tapaamme Siirin kanssa yhdistää yleensä myös muita pienempiä huvituksia. Tällä kertaa kävimme tutustumassa toukokuussa uudessa paikassa avattuun Helsingin kaupunginmuseoon ja siellä erityisesti "Helsingin valitut palat - opas kaupungin historiaan" -näyttelyyn.  

Museoon on ilmainen sisäänpääsy ja se sopii myös lapsiperheille, sillä Lasten kaupunki -osastolla lapsilla on mahdollisuus kosketella esineitä ja leikkiäkin kasarihenkisissä huoneissa. Aikakone museon ensimmäisessä kellarissa on edelleen suljettu kesäkuisen rankkasateen aiheuttaman vesivahingon vuoksi.

Kesäretkiperinteeseemme kuuluu ehdottomasti myös mansikkakakku jossain viihtyisässä kahvilassa. Tällä kertaa suuntasimme Kluuvikadun Fazerille. Harmi vain, että mansikkakakkua löytyi kyllä kotiin myytävinä kakkuina, mutta ei kahvilassa nautittavina leivoksina. Niinpä ostimme muhkeat vadelmaleivokset, eikä kyllä kaduttanut.

En ole vuosiin käynyt Fazulla, joka on ehdottomasti helsinkiläinen instituutio. Niin Fazulla kuin ylipäätään kesähepeneisiin pukeutuneiden ihmisten täyttämässä kaupungissa olo oli kuin ulkomailla. Pride-tapahtuma, Katajanokan laiturissa seisova loistoristeilijä ja pelkästään jo auringon hellimä sää saivat ihmiset joukolla parveilemaan katukahviloissa ja puistoissa. Olisin voinut istua useamman tunnin pelkästään katselemalla ihmisvilinää.

Suomenlinnan kesäteatteriesitys oli päivämme pääkohde ja se sijoittui iltaan, vaikka aloitinkin postaukseni siitä. Ennen lauttarantaan menoa kävimme vielä ravitsemassa itseämme herkullisella salaattiannoksella Stockan 8. kerroksessa. Vatsantäytteen jatkeeksi kurkimme pienistä ikkunoista alhaalla kulkevia ihmisiä ja näkymiä yli kattojen.

Olimme liikkeellä omalla autolla, jonka tapaan jättään yleensä jonnekin stadikan tienoille. Sieltä löytyy parkkipaikkoja ja Mannerheimintietä pääsee näppärästi ratikalla keskustaan. Hetken mietin, josko veisin auton jonnekin keskustan suurista parkkitaloista, mutta onneksi googletin hintoja jo etukäteen. Jos pysäköinnin hinnaksi tulee 7 euroa/tunti, mietin kaksikin kertaa, minne auton lykkään. Meidän koko päivän turneemme pysäköinti olisi tullut maksamaan lähes 100 euroa. Huh! 

Espan puut olivat saaneet pilkulliset puvut

Urheilukadulla pysäköinti maksaa euron tunti, mutta ongelmaksi muodostui se, etten ollut ladannut ajoissa puhelimeeni pysäköintisovellusta. Onneksi pysäköintiautomaatissa oli infopainike, jonka avulla löysin lähistöltä parkkipaikan, jossa vielä voi maksaa kolikoilla. Kortilla sitä tulee nykyisin enimmäkseen maksettua, mutta en silti soisi käteisen maksutavan ihan joka paikassa häviävän. 

Ikkunaostoksia 1: Minna Parikan kengät alessa

  
Viikko hupsahti taas vikkelästi, enkä pihalle ole ehtinyt juuri muuta kuin käydä kääntymässä. No, tänään kyllä touhusin pihamaallakin kaikenlaista, mutta kuvaaminen jääköön toiseen kertaan. 

Ikkunaostoksia 2: Louis Vuittonin laukkuja

Postauksianne olen käynyt iltapuhteeksi lukemassa, mutta jos kahlaa parikymmentä postausta putkeen, ei tahdo enää ehtiä niitä kommentoimaan. Ajatuksissani kyllä saatan jotain juttuja miettiä jälkikäteen pitkäänkin. Mm. tänään kotiloita kerätessäni ajattelin, että on nämä sentään huomattavasti pienempi ongelma kuin Saaripalstan Sailan kaiken popsivat peurat. 

Hevosenkenkäpallo Sirpan puutarhan rantavedessä

Aloitin viikon kipaisemalla pikavisiitillä 1003puutarhaa Sirpan pioneja katsomassa. Pitkin päivää tutkailimme sääennusteita ja odotimme sateen taukoamista. Iltapäivällä sitten koitti hetken tauko sateessa ja silloin oli tilaisuus kastumatta kiertää pionipenkit. Juttua olisi toki riittänyt pidempäänkin, mutta monta hommaa odotti kotona tekijäänsä ja sadekin alkoi jälleen ripotella. 

Toimeliaan viikon voi hyvin päättää pionikuvaan, joka on kyllä omasta puutarhasta. Ihanasti kukkiva Coral Charm jo lopettelee, mutta yhä sen upea korallinen sävy jaksaa ihastuttaa.

Oikein mukavaa heinäkuista viikonloppua teille kaikille!
 

Juurakoita, mukuloita, sipuleita

Pioni Coral Charm (kuva: Taimimoisio)

Postista tuli ilmoitus paketista, jonka kävin tänään noutamassa. Tilasin kuukausi sitten Kauppilasta tarjousliljoja, enkä sitten voinut vastustaa himoitsemani Coral Charm -pionin juurakoita. Viime kesänä katselin taimikaupassa Coral Charmin hintoja ja sen verran korkeita olivat, että jäi ostamatta. Verkkokaupasta kahden juurakon hinnaksi tuli 14 euroa, joka ei ole paljoa, jos vain saan ne onnistumaan kasvussa.

Lilium Henryi eli Heikinlilja (kuva netistä, ei kuvaajan nimeä)

Oranssi ei ole kukissa lempivärejäni, mutta tämä Heikinlilja oli niin komean näköinen. Ajattelin, että kyllä sille sopiva paikka löytyy. Itse asiassa joudun kaiken aikaa itselleni tolkuttamaan, että kasvien hankkiminen tällä tavoin on aivan vääränlainen. Siis että ensin tulee kasvi ja sitten ryhdyn miettimään sille paikkaa. Kaikille on tähän saakka sopiva paikka löytynyt, joten ei tässä nyt mitään katastrofia Heikinliljankaan suhteen synny. Siitä huolimatta voisin vähitellen muuttaa toimintatapaani.

Lilja On Stage (kuva Kauppilan sivuilta)

Toinen tilaamani liljapakkaus sisälsi kaksi On Stage -puuliljan sipulia. Puuliljoja en ole vielä kokeillutkaan.

Dahlia Pink Blend (kuva Kauppilan sivuilta)

Kolmannessa paketissa oli kuusi Dahlia Pink Blendin juurakkoa. Vai onko daalialla mukulat?

Daalioista minulla on hyvin vähän kokemuksia. En ole kovin ihastunut kukkiin, joiden mukuloita tai juurakoita täytyy kaivella syksyisin kellariin säilytettäväksi. Puutarhassa on syksyisin muutenkin ihan riittävästi tekemistä, joten olen ajatellut, ettei minun tarvitse kaikkeen ryhtyä. Vaan ruukkuihin hommaan kuitenkin jotain kukkivaa, miksei siis kokeilisi vaihteeksi daalioita.

Pikkuinen ongelma syntyi siitä, ettei minulla ollut riittävästi hyvää multaa sisätiloissa. Syksyllä muistin nostaa yhden mustanmullan säkin kellariin, mutta siitä on talven aikana melkoinen osa käytetty. Pihalla oleva multa on jäässä. Ohjeissa kehotettiin istuttamaan etenkin liljat mahdollisimman nopeasti. Muutamaan päivään on vähän epätodennäköistä ehtiä multakauppaan, joten piti laittaa aivonystyrät hyrräämään ja kehittää jokin väliaikaisratkaisu.

Sekoitin sitten taimimultaa ja mustaamultaa. Kaivoin kellarista isoimmat muoviruukut, joita onneksi on tullut esimerkiksi havukasvien mukana ja tein taimimullasta ja mustasta mullasta sekoituksen. Daalioiden juurakot ovat melkoisia mustekalalonkeroita ja niille ei tahtonut sopivan kokoisia purkkeja löytyä. Ulkoruukuissa olisi tilaa, mutta niihin ei nyt ole riittävästi multaa. Olkoot tässä vaiheessa vähän ahtaasti, kun ei muutakaan ratkaisua ensi hätään löydy. Ruukut ovat nyt autotallin hyllyssä ikkunasta tulevassa valossa. Lämpötila siellä on noin +10 asteen tienoilla. 

Sanokaa nyt viisaammat ja kokeneemmat, voinko pitää daalioita ja pioneja näissä olosuhteissa, vai mitä suosittelette? Liljojen sipuleille muoviruukkujen tila riittää kyllä hyvin. Liljat ja pionit pääsevät myöhemmin maahan, mutta daaliat varmaankin siirtyvät ulkoruukkuihin.