Ristipistotöiden koukussa

2002: Maailmankartta

Kirjonta on vanha tapa koristella kankaita ja vaatteita. Muinaiset idän kansat, siis egyptiläiset, babylonialaiset ja fryygialaiset, ovat olleet kuuluisia kirjontataiteen harjoittajia. Roomalaiset kutsuivat kirjontaa neulalla maalaamiseksi. Myös Kiinassa ja Japanissa on omat rikkaat kirjontaperinteensä. Kankaita ovat kirjoen koristaneet myös Amerikan mantereen asukkaat. Esimerkiksi Perusta on löydetty 4000 vuotta vanhoja kirjottuja tekstiilejä. Ristipistokirjonta on kehittynyt kaksoisompeleista, joilla on liitetty yhteen nahankappaleita. 

Eurooppaan kirjontataito on levinnyt idästä. Suomessa on ollut rikas kirjontaperinne jo ns. pakanuuden aikana eli ennen kristinuskon rantautumista maahamme. Näin ainakin todistavat hautalöydöt ja kertoohan Kalevalakin koreasta neidosta, jolla "kuuhut paistoi kulmaluilta, päivä rinnoilta risotti, otavainen olkapäiltä, seitsentähtinen selältä". Nämä tähtikirkkaat koristelut puvun olalla ja selässä ovat kaiketi olleet pronssikierukkakirjailuja. Keskiajalla kirjontatöitä tekivät lähinnä nunnat ja munkit luostareissa sekä käsityöläiset, jotka muodostivat omia ammattikiltojaan. Suuret ja upeat kirjotut tekstiilit olivatkin kirkkojen ja ylhäisten omaisuutta. 

Ristipistokirjonnasta tuli suosittu käsityön muoto 1500-luvulla. Vanhimmat löydetyt mallikirjat ovatkin tältä ajalta. Renessanssimuoti levisi Suomeen 1500-luvulla Vaasa-kuninkaiden hovista. Tämä muoti suosi yksityiskohtien koristamista kirjonnan ja reikäompelun avulla. Juuri renessanssimuoti on vaikuttanut kansanpukujen tyyliin aina 1800-luvulle asti. Kansanpukujen upeat kirjontakoristelut ovat siis 1500-luvun saksalaisen ja espanjalaisen muodin peruja.

Erityisen suosittua ristipistokirjonta, ja muunkinlainen kirjonta, oli 1700- ja 1800-luvuilla. Jokaisen hyvin kasvatetun tytön oli opittava kirjontataito. Sanotaankin, että naiset valtasi tänä aikana suoranainen käsityövimma ja kaikki mahdolliset kohteet aina vaatteista ja huonekaluista kynänvarsiin asti koristeltiin kirjonnalla. Tämä käsityövimma taisi tosin johtua yhteiskunnallisista ja naisen aseman muutoksista tuona aikana. Elintaso kohosi ja perheillä oli varaa palkata henkilökuntaa tekemään talon työt. Toisaalta perheen naisten piti pysyä kotona "kodin hengettärinä". Kankaita ja lankoja sai ostaa valmiina eikä niitä tarvinnut enää itse kehrätä ja kutoa. Hienoilla rouvilla ja tyttärillä ei siis yksinkertaisesti ollut muuta tekemistä kuin tehdä hienoja käsitöitä, lukea romaaneja tai olla muodikkaasti ikävystynyt.

Suosituimpia töitä 1700- ja 1800-luvuilla olivat ns. merkkausliinat, joita tehtiin yhtälailla niin Euroopassa kuin Amerikassakin. Merkkausliina oli tyttöjen taidonnäyte, johon kirjailtiin kirjaimet, numerot, tekijän nimi, vuosiluku ja erilaisia kuvioita, esim. sydämiä, kukkia, lintuja tai vanhoja kansanomaisia aiheita. Merkkausliinojen aiheet kopioitiin usein vanhoista suvun merkkausliinoista, mutta myös uusiakin malleja suunniteltiin.  Merkkausliinojen ohella erityisen suosittua on ollut nimikointi. Pohjoismaissa on ollut keskiajalta asti tapana merkitä tavarat puumerkillä tai muulla omistajan talon tai suvun merkillä. Kirjoitustaidon yleistyttyä puumerkit vaihtuivat nimikirjaimiin eli monogrammeihin. Käyttö- ja koristetekstiileihin ommeltiin nimikirjaimet ja usein myös vuosiluku. Kirjainten tyyli on seurannut ajan tyylisuuntia ja muotia. Suomalaiset merkkausliinat ja nimikoinnit ovat yleensä ristipistoin kirjottuja. 

Suomalainen ristipistokirjontaperinne poikkeaa huomattavasti eurooppalaisesta perinteestä. Eurooppalainen kirjonta noudatti tyylikauden aiheita ja värejä. Aiheet olivat usein erilaisia kukka- tai muita kasviaiheita tai kertovia kuva-aiheita. Suomalaisen kansanomaisen ristipistokirjonnan aiheet ovat geometrisiä kuvioita. Kuvioiden aiheet ovat pysyneet samankaltaisina satoja vuosia. Rautakauden hautalöytöjen pukujen kuvioaiheet ovat samoja kuin 1800-luvun kansanpuvuissa. Esimerkiksi hakaristi on ollut suosittu kuvioaihe. Muita kuvioita ovat esimerkiksi ristit, kannuksenpyörät, jäniksenkäpälät, korpinsilmät ja ikkunaiset. Samantapaisia kuvioita esiintyy kirjonnoissa ympäri maailman, joten on vaikea sanoa, mistä kuviot ovat alunperin kotoisin. Väreinä on käytetty yleensä valkoista ja punaista, jonkin verran myös sinistä, keltaista, vihreää, ruskeaa ja mustaa. Erityisen rikasta ristipistokirjonta on ollut itäsuomalaisessa käsityöperinteessä. Esimerkiksi kansanpukuihin kuuluvat paidat, päähineet ja esiliinat ovat olleet ristipistoin koristeltuja.

Lähde: http://www.kaspaikka.fi/savonlinna/jambeck/historiaa.htm

2005: Ruusutaulu

Olin kevättalvella 2000 käymässä Tammisaaressa ja näin siellä pienen käsityöliikkeen ikkunalla kauniita ristipistyöaihioita. Piti saada käsille jotain tekemistä ja päätin kokeilla ristipistojen tekemistä, joiden olin kuvitellut olevan hyvinkin vaikeita. Näin ei tosiaankaan ollut. Ristipistojen tekeminen on kuin sanaristikon täyttämistä. Kun oppii avainniksit, eteneminen on helppoa. On vain oltava tarkkaavainen ja huolellinen, sillä pienikin virhe kertaantuu työn edetessä ja usein ainoa tapa korjata virhe, on purkaa työ virhekohtaan saakka ja kirjoa samat kohdat uudelleen. 

Mouline-lankoja, pingotuskehys, ristipistosakset

Ihan aluksi ostin valmispaketin, joka sisälsi 40x40 cm:n koristetyynynpäällisen, langat, neulan ja värikartan. Kuva oli painettu värillisenä kankaalle ja langat olivat paksuhkoja villalankoja. Olin kuvitellut ristipistojen tekemisen vaikeaksi, mutta nuo tyynyt valmistuivat hetkessä. Ehkä osasyynä nopeaan valmistumiseen oli mahtava innostukseni aiheeseen. Valmispaketteja oli vaikea löytää ja niiden hinta oli myös melko korkea. En myöskään ollut kovin innostunut sisustamaan kotiani aika kirjavilla villalankatyynyillä, joten aloin etsimään vaativampia töitä. Aika pian löysin erityisesti ristipistoihin erikoistuneita mallilehtiä, kuten englantilaisen Cross Stitch-, hollantilaisen Borduurblad-, espanjalaisen Labores del Hogar- ja italialaisen Le idee di Susanna-lehden. Ihastuin varsinkin tuohon Susanna-lehteen, koska siinä oli paljon hyviä malleja ja lehden saattoi vaivattomasti tilata kotiin kannettavaksi. 
 

2004: Majakka

Käsitöiden tekeminen ja askarteleminen oli aika alamaissa 2000-luvun alkuvuosina. Esimerkiksi kirjontaan tarvittavaa aida-kangasta oli tavattoman vaikea löytää. Helsingin Sokos oli vastikään lopettanut lankaosastonsa (sanoivat, ettei langat tee kauppaansa) ja Stockmannin silloin onnettomasta käsityötarvikevalikoimasta onnistuin sentään löytämään edullisesti kirjontakehikon; siis sellaisen pyöreän kaksiosaisen vanteen, johon kirjottava kangas pingotetaan. Mouline-lankoja sai metsästää ankarasti ja kun vihdoin niitä jostain löysi, oli valikoima kerrassaan surkea. Nettikaupat kasvattivat vähitellen suosiotaan ja onnistuin löytämään pari sellaista paikkaa, joista saatoin tilata kerralla enemmän tarvitsemaani kangasta ja lankoja.

2007: Keijukainen

Onneksi tänä päivänä kaikenlainen käsillä tekeminen on erittäin suosittua ja se helpottaa tarvikkeiden hankintaa. Jotkut kangasliikkeet ovat ottaneet uudelleen valikoimaansa myös aida-kankaan ja mouline-lankojakin on jälleen helpompi löytää. Myös nettikauppoja on tullut ja tulee jatkuvasti uusia, kuin myös askartelukauppoja, joiden valikoimiin ristipistotarvikkeet alkavat yhä useammin kuulua. Jonkun verran hankin tarvikkeita Atéljee Margarethasta (www.margaretha.fi) ja muutamista pienistä käsityöliikkeistä täällä pääkaupunkiseudulla. 

Aida-kankaan ja mouline-langat ostin aiemmin useimmiten espoolaisesta tilkkupuodista, kunnes kuulin Tallinnan Karnaluksista. Aida-kangasta suomalaisissa liikkeissä on varsin pienet varastot, joten suosituimpia ruutukokoja joutuu usein odottamaan jopa viikkoja. Valitettavasti hintaero suomalaisten käsityötarvikekauppojen ja Karnaluksin välillä ovat niin mittavat, että hankintamatkat Viron puolelle kannattavat vaikka useamman kerran vuodessa. Mm. aida-kangas maksaa täällä reilusti yli 20 euroa metriltä, kun Karnaluksista sitä saa 6,90 euron metrihintaan. Mouline-lankatokasta joutuu meillä maksamaan yli euron kappaleelta, kun Karnaluksista saa DMC:n lankoja noin 50 sentin kappalehintaan. Aida-kankaiden laadussa en ole juurikaan huomannut eroja, mutta mouline-langassa suosin DMC:tä (tai Anchoria), sillä huonot langat kiertyvät, katkeilevat ja solmuuntuvat, jolloin niillä kirjominen muuttuu kerrassaan raivostuttavaksi lankojen setvimiseksi.

2011: Tulppaanimalja

Harmikseni Le idee di Susanna-lehden tilaaminen Suomeen ei enää ole muutamaan vuoteen onnistunut. Onneksi minulla on tallessa kahdeksan vuosikertaa, joten vielä riittää ihan uusiakin malleja kirjottavaksi. Vuosien varrella olen myös bongannut sieltä täältä muita lehtiä ja jälleen kerran myös netti on tullut tässä etsinnässä hyväksi avuksi. DMC-langan valmistaja julkaisee omia mallioppaitaan ja -kirjojaan ja joskus onnistuu löytämään myös suomalaisista käsityölehdistä yhden tai kaksi kivaa mallia.

Ristipistolehtiä

Valmiiden ristipistotöiden käyttämisessä lienee vain mielikuvitus rajana. Aika paljon olen töitäni kehystänyt ja antanut lahjoiksi. Itse asiassa itselläni ei kovin montaa työtä täällä kotona ole. Jonkin verran olen tehnyt töitä tuttujen "tilauksesta" annettavaksi eteenpäin. Toisinaan innostun kirjomaan boordeja ja ompelen niitä sitten vaikkapa pyyhkeisiin. Eniten taitaa nykyisin tulla kirjottua itse tehtäviä onnittelukortteja varten pieniä töitä. Isot työt ovat kuitenkin omalla tavallaan jännittäviä. Kuvan syntyminen monista väreistä ja pienen pienistä pistoista koukuttaa niin, että välillä työtä on vaikea laskea käsistään. 

Hyvin yksinkertaisia töitä pystyy tekemään vaikkapa television ääressä, mutta heti, kun värejä tulee enemmän ja malli mutkistuu, vaatii työ sen verran laskemista ja tarkkuutta, ettei samanaikaisesti ole mahdollista seurata intensiivisesti jotain kiinnostavaa tai edes vähemmän kiinnostavaa ohjelmaa. Ison työn valmistuttua on myös hetken ihan tyhjä olo ja uuden työn aloittaminen ei silloin onnistu. Pitää ikäänkuin nollata itsensä uutta työtä varten.

 Yläpuolella kahvikannun ohje ja alapuolella värikartta Le Idee di Susanna-lehdestä. Kuten huomaatte, ohjeet ja värikoodit ovat selkeät ja värit näkee suoraan kuvasta. Joissakin lehdissä kaikki ohjeet on pelkästään mustavalkoisina, joissakin osa julkaistaan värillisinä. Harvoissa lehdissä kaikki ohjeet on värillisiä. Minusta on helpompi kirjoa värillisistä ohjeista, koska näin malli väreineen on jotenkin helpompi sisäistää ja myös kirjoa. Mustavalkoisissa värikoodeja joutuu sihtaamaan tarkemmin ja mahdollisuus erehtymiseen on suurempi. Oheisessa ohjeessa on melko vähän eri värejä ja niiden sävyjä. Pienemmissäkin töissä sävyjä kertyy helposti parikymmentä.

Samaisen kahvikannun olen kirjonut sekä ohjeen mukaisesti vaaleanpunaisena että sinisenä, kuten alapuolella olevassa kuvassa. Muistaakseni näitä sinisiä kannuja olen tehnyt kaksin kappalein pyynnöstä eräälle tuttavalle.

Lankojen järjestyksessä pitämiseksi on kaupan monenlaisia virityksiä, mutta kehitin itselleni ihan toimivan systeemin pyörällisestä kolmetasoisesta "rullakosta". Rullakko on tarvikkeineenkin kevyt siirrettävä paikasta toiseen ja sen saa helposti vaikka vaatehuoneeseen, jos haluaa pitää pidemmän tauon kirjomisessa.

Ensimmäiselle tasolla on paksuhko vaahtomuovipala neuloja ja lankoja varten. Jos käytössä on tietyt langat, kuten usein on, voi noihin nuppineuloihin laittaa myös lankatokan sävynumerolapun. Keskimmäisellä ja alimmalla tasolla on lisää lankoja, parhaillaan käytössä oleva mallilehti, värikartta ja muuta tärkeää. Koska lankojen sävyjä on lukemattomia ja niiden numerolaput katoavat herkästi, laitan jokaisen lankatokan numerolappuineen omaan minikokoiseen minigript-pussiin. Pussit olen laittanut arkistolaatikkoon numerojärjestykseen, jotta etsiessäni löydän tarvitsemani langan helposti. Pienellä lankamäärällä ei tällaisia järjestelyjä välttämättä tarvita, mutta kun eri sävyisiä lankoja alkaa olla enemmän, koin tarpeelliseksi saada aikaan jokin järkevä systeemi.

2012: Kortteja

Pieniä töitä olen tehnyt lankajämillä ja joskus myös sieltä täältä mukaan tarttuneilla halpislangoilla. Kun sävyjä on kohtalaisen vähän ja malli pieni, on helppo sommitella värit itse. Kun työ on isompi, sävyjä saattaa olla lukemattomia ja silloin on tärkeämpää, että ne on etukäteen valittu ja niiden riittävyys varmistettu. Tietyn sävyn loppuminen kesken työn saattaa pysäyttää työn etenemisen siksi aikaa, kunnes uusi tokka on hankittu. Yleensä yksi tokka sisältää 8 metriä lankaa ja ainakin minä kirjon eniten kahdella säikeellä, koska käytän aida-kangasta, jossa on 5.4 ruutua sentillä. Yhdellä tokalla kirjoo siis melko paljon, mutta toki harvoin selvitään vain yhdellä ainokaisella värillä tai sävyllä.

2010: Ruusutyö, josta piti tulla tarjotin, mutta tulikin ystävälle taulu

Ohessa olen esitellyt vain murto-osan vuosien varrella tekemistäni töistä. Kuvien laatu ei tosiaankaan ole kummoinen, sillä mistä lie syystä töitä tallentaessani olen kokonaan unohtanut panostaa kuvaamiseen. Harmikseni täytyy todeta, että joitakin töitä on kokonaan jäänyt ikuistamatta. Ehkä olisi ollut mukava myös kirjata tarkemmin valmistumisajat ja kenelle kukin työ on mennyt. 

Antiikkisilla ristipistotöillä ei myöskään ole kovin korkeaa rahallista arvoa, sillä töitä ei ole aikoinaan riittävästi arvostettu eikä niiden säilymistä kunnolla vaalittu. Minulle on sanottu, että ristipistotöiden tekeminen on vanhojenpiikojen homma, joten tuosta lauselmasta voi päätellä, ettei ristipistotyöt kuulu edelleenkään arvostettavien käsitöiden joukkoon. Arvostettiin tai ei, sillä ei ole minulle mitään merkitystä, sillä ristipistotöiden tekeminen on erittäin mukavaa. Vielä 90-luvulla tein paljon sanaristikoita ja koen ristipistohomman hyväksi jatkumoksi harrastaa samantyyppistä aivovoimistelua. Kädet ovat hyödyllisessä puuhassa ja aika hurahtaa hienosti kivan harrastuksen parissa. Nyt kirjon enimmäkseen kuvia korttiaskartelua varten, mutta kukaties myöhemmin keksin jotain uutta jännää käyttöä töilleni.

 

Käsityötarvikkeita Tallinnasta

Aida-kankaani alkoi olla lopussa ja niinpä teimme ystäväni kanssa ostosmatkan Tallinnaan. Karnaluksiinpa hyvinkin. Koska kaupassa palvelu on aika hidasta ja tavaraa ihan mahdottomasti, tein tilauksen jo ennakkoon netissä ja ilmoitin tulevani noutamaan tilauksen henkilökohtaisesti. Näin nopeutin ostosten tekemistä ja pystyin haarukoimaan, paljonko rahaa ostoksiin menisi. Karnaluksissahan ei kelpaa mitkään maksukortit, joten käteistä täytyy löytyä. On se vaan sellainen käsityö- ja askarteluihmisten taivas tuo kauppa. Aida-kankaan ja moulinelankojen lisäksi ostin ristipistoneuloja, uusia puolia ompelukoneeseeni, muutaman helmipaketin ja kaunista nauhaa korttiaskarteluun, bambupuikot ja pienet pihdit. Rahaa meni 64 euroa. Pelkästään tuo kangas olisi maksanut Suomessa saman, mitä nyt kaikki ostokset. Tokihan rahaa kului itse matkaan ja vähän muutenkin, mutta matkankin saimme erittäin edullisesti ja se toimi virkistyksenä ja mukavana taukohetkenä muuten aika hetkiseen syysohjelmaan.

Karnaluks sijaitsee melko lähellä Tallinnan Keskturgia eli Keskustoria. Menimme Karnaluksiin taksilla suoraan satamasta aikaa säästääksemme, mutta helposti sinne pääsee kakkoksen bussilla ja ratikalla. Keskturgissa paikallinen väestö käy ostamassa vihanneksia, juureksia ja hedelmiä sekä sisähallista lihaa, leipää ja kalaa. Ulkokatoksissa on lisäksi myytävänä vaatteita ja kodintekstiilejä. Merkkivaatteita ja hifistelykamaa tältä torilta on turha lähteä hakemaan, mutta esimerkiksi edullisia sukkia kannattaa ostaa vaikka koko perheelle. Juustot ovat huomattavasti edullisempia kuin sataman ja vanhan kaupungin kaupoissa ja valikoimaa löytyy kiitettävästi. Ulkotorilla myytävät hedelmät ovat virolaisia ja nyt oli myynnissä paljon omenoita, luumuja ja puolukoita sekä kantarelleja. Arbuusit olivat valtavia, eikä niitä olisi millään jaksanut laivaan kantaa, mutta muutama muhkea valkosipuli sopi hyvin kotiintuomisiksi.

Satuimme parahiksi sellaisen myyjän luo, joka oli lopettamassa päivän työtään ja myi kaikki saman päivän leipomuksensa puoleen hintaan. Ostin tumman sipulileivän 50 sentillä, ison pussillisen kaali-, liha- ja juustopasteijoita á 20 senttiä ja toisen pussillisen erilaisia pullia ja viinereitä, niinikään 20 sentillä kappale. Kotiinpäästyäni harmittelin, että unohdin savujuuston, sillä lähikauppamme mainosti suomalaista savujuustoa kilohintaan 26 euroa. Tallinnan torilta olisin tuohon hintaan saanut monta kiloa virolaista savujuustoa.

Sää Tallinnassa ei olisi voinut olla upeampi. Aamulla Helsingissä satoi, mutta Tallinnassa aurinko paistoi täydeltä terältä ja mittari kipusi 23 lämpöasteeseen. Oli siis aika hikinen reissu, kun tuli valittua päälleen hyvät kävelykengät ja mustat farkut. Torireissun jälkeen istahdimme kahvilan terassille hengähtämään ja viilentymään. Siinä oli mukava tähtäillä ohikulkevia ihmisiä ja taivastella virolaisten miesten innostusta kalliisiin automerkkeihin. Meikäläisittäin hiukan rähjäisen toriparkin valloitti toinen toistaan erikoisempia mersu- ja bemarimalleja. Vaikka meille suomalaisille Viron hintataso on edelleen melko matala, on euron myötä moni asia Tallinnassakin ihan uusissa lukemissa. Kahviloissa syö edelleen edullisesti, mutta esimerkiksi kahvikupillisesta saa jo varsin usein pulittaa 2 euroa tai enemmänkin. Kun tietää, että virolaisen kaupan kassatyöntekijä ansaitsee noin 300 euroa/kk, pistää miettimään, miten sellaisella summalla pärjää edes Tallinnassa.
 
Päiväreissu Tallinnaan tuntuu aina yhtä kiireiseltä ja laika menee siivillä. Harvoin on aikaa syventyä katselemaan ja kuvaamaan oikein ajan kanssa. Joka kerran päätän, että vielä teen useamman päivän matkan, jolloin olisi aikaa kävellä kaupunkia ristiin rastiin, istuksia kivoissa kahviloissa ja käydä näyttelyissä ja museoissa. Talvi on edessä ja rapa roiskuu silloin Tallinnassakin, joten kovasti ei silloin kiehdo kävelyretket edes historiallisessa keskustassa. Niinpä kunnollinen tutustumismatka siirtyy jälleen hamaan tulevaisuuteen. Ehkä kuitenkin ostosmatka Karnaluksiin vielä ennen joulua. Kun tuli ostettua ihan liian vähän punaisen sävyisiä moulinelankoja. 

* * *

Karnaluksin osoite on: K.A. Hermanni 1. Talo on uudehko vaaleasävyinen toimistotalon näköinen rakennus, jonka toinen pääty rajoittuu Tartu mnt:en. Tartu mnt:tä pitkin kulkee mm. ratikka nro 2 (Karnaluksia lähimmät pysäkit Keskturg tai Autobussijaam). Karnaluks sijaitsee toisessa kerroksessa metallioven takana. Joskus ovi voi olla lukossa ja se avautuu ovikelloa soittamalla. Talon seinässä ei ole nimikilpiä eikä mainoksia. Muistaakseni ulko-oven vieressä olevassa taulussa Karnaluksin nimi on esillä. Sisäänkäyntikerroksessa on vasemmalla biljardibaari, ensimmäisessä kerroksessa Karnaluksin toimisto ja itse myymälä siis kerros ylöspäin. Satamassa seisovat taksit näyttävät kaikki tuntevan Karnaluksin nimeltä ja osaavat ajaa sinne vaikeuksitta. Eilen taksimatka satamasta Karnaluksiin maksoi 7 euroa ja kesti kahdeksan minuuttia (siitäkin suurin osa kului liikennevaloissa seisomiseen).

Kaupassa voi maksaa ainakin toistaiseksi ainoastaan käteisellä. Myyjää on toisinaan vaikeaa tavoittaa jotain kysyäkseen. Tuotteissa on kyllä aika hyvin hinnat esillä. Jos ostat jotain nauhaa tai nappeja, ota koko rulla tai nappiputkilo mukaan kassalle ja pyydä vasta siellä tarvitsemasi määrä. Ylipäätään kannattaa pistää hinnat mieleen, siten säästää aikaa kassalla, jos kassa ei muistakaan hintaa. Eilen kaupassa oli peräti kaksi kassaa, mutta toinen tyhjensi laatikoita, vaikka asiakkaiden jono oli hyvin pitkä. Kun kassa mittaa asiakkaiden tarvitsemat nauhat, naputtelee hinnat tietokoneelle, laittaa tavarat yksitellen pussiin ja samalla kenties juttelee ties mitä toisen myyjän kanssa, voitte kuvitella, että aikaa kuluu.

Karnaluksissa tarvitaan siis aikaa, käteistä rahaa ja hiukan malttia, sillä tavaraa on paljon, palvelu välillä hidasta ja happikin tuppaa helteillä loppumaan.

Karnaluksin kanssa samassa rakennuksessa, sen Tartu mnt:n puoleisessa päädyssä on isohko kangasliike, josta löytyy myös erilaisia ompelu- ja askartelutarvikkeita. Siellä on välillä merkittäviä alennuksia ja nytkin löysin kivoja 3D-askartelupakkauksia 70 %:n alennuksella (lähtöhintakin oli vain 1.47 €). 

Karnaluksin tiedot löytyvät helposti netistäkin Karnaluks-hakusanaa käyttämällä, mutta sen virallinen netti- ja verkkokauppaosoite on www.kl24.ee.