Se on kesä nyt

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Viime päivien kärvistely tai enemmänkin värjöttely kylmyydessä ei niin haittaa, kun kuitenkin puutarhassa kukkii jos jonkinlaisia ihanuuksia. Viileydessä on myös positiivinen puolensa, kun useimpien kasvien kukinta kestää tavallista pidempään. 

Koristeomenapuista Royalty on jo lopettamassa ja Aamuruskollakin on varmaan viimeiset vaaleanpunaiset hattarapilvipäivät jäljellä. Sen sijaan alapihan Musta Rudolf vasta avasi kukkansa. Pikkuinen puu on pullollaan kukkia. Musta Rudolf säilyttää tumman tyylinsä keväästä syksyyn. Parhaillaan kukkatulva korostaa puun tummasväyisiä lehtiä. Syksyllä koko puu hehkuu viininpunaisena.

Camassia leichtlinii caerulea - Tähtihyasintti

Sininen tähtihyasintti ei ehkä ole paras mahdollinen väripari Musta Rudolfin viininpunaiseen yhdistettäväksi. Syyssipuleita maahan tunkiessa päähuomio kiinnittyy yleensä siihen, mihin ne sipulit saa olemassa olevia perennoja liikoja kurittamatta laitettua. Silloin unohtuu väriparit ja hienot sommitelmat. Joiden suhteen en muutenkaan ole kovin taitava.

Geum coccineum - Tulikellukka

Kellukat ovat osoittautuneet helpoiksi ja kivoiksi perennoiksi. Siirsin kaikki kellukat muutama vuosi sitten Kiemurapenkistä Ruusupenkkiin. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska uudessa paikassa ne näyttävät viihtyvän hyvin. Kasvusto on rehevöitynyt ja kukinta on runsasta.

Geum 'Mai Tai' - Tarhakellukka

Mai Tai sopii hyvin tulikellukan kaveriksi. Kukkivat samanaikaisesti, sovussa vierekkäin. Taustalla lemmikkejä, joita on vähän joka paikassa.

Myosotis - Lemmikki

 
Muistan, kuinka vuosikausia sitten siirsin muutaman lemmikin tontin rajalta kukkapenkkiin. Siitä ne sitten aloittivat aluevaltauksen, joka jossain vaiheessa herätti huolta. Ajattelin, ettei kohta muuta mihinkään mahdukaan. Hyvin mahtuu. Kukinnan jälkeen lemmikkikasvusto muuttuu vähitellen ruskeiksi, jolloin riivin ne surutta kompostiin. Rapina vain  käy, kun siemeniä putoaa maahan takaamaan tulevien vuosien kukinnan. 

Joskus ennen koronaa ostin kevätmessuilta vaaleanpunaista lemmikkiä. Ihmeen hyvin se on pysynyt vaaleanpunaisena, vaikka ympärillä kasvaa sinisiä. 

Narsissien kukinta on jo auttamattomasti ohi tältä vuodelta. Syreenipenkin varjoisemmassa osassa muutama narsissi vielä kukkii lemmikkien ympäröimänä. Lemmikillä on puutarhassa vähän samanlainen rooli, kuin harsokukalla leikkokukkakimpussa. Keventää ja kehystää isompien kukkien olemusta.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Arovuokko on yksi alkukesän lempikukistani. Kukinnan jälkeen olen siirtänyt joitakin alkuja muualle puutarhaan. Siirtoprojekti on vasta aluillaan, joten suuria kukkamättäitä ei vielä ole. Hyvää kannattaa odottaa.

Arovuokkojen taustalla kukkivat pinkit koristemansikat. Se on tänä vuonna erityisen runsaskukkainen. Sitäkin olen siirtänyt pariin paikkaan ja suunnitelmissa on uusia kokeiluja. Koristemansikka lähettää pitkillä rönsyillään sateliittejaan vallatakseen uusia alueita. Rönsyt on helppo nyhtää pois ja istuttaa itselleen sopiviin paikkoihin.

Hedelmäpuiden ja marjapensaiden alla kasvavien scillojen lehdet ovat kellahtaneet makuulleen ja kellastumassa. Osan lehdistä leikkaan pois, osan peitän sellaisenaan tuoreella mullalla. Se työ on vielä aloittamatta.

Kuva hedelmätarhasta kohti yläpihaa. Suoraan edessä Päivänliljapenkki. Vasemalle jäävät marjapensaat, joiden toisella puolella kasvimaa ja kasvihuone.

Kuvassa etuvasemmalla syyshortensiat, joiden lehtevin kausi on vielä edessä. Seuraavana ruusuorapihlaja, jonka nuput avautuvat pian. Sitten puu onkin hetken aikaa täynnä pieniä ruusunpunaisia kukkia. En yhtään ihmettele, miksi puun nimi on ruusuorapihlaja.

Kriikunapolku

Kriikunapolulla on kolme haaraa. Vasemmalla Majalispenkki, oikealla Hortensiapenkki, keskellä Ruusukolmio. Käytävän rajaukset turveharkoilla. 

Lähes kaikki kukkapenkkini ovat kohopenkkejä, jotka olen erottanut nurmikosta kanttausurilla. Majalispenkki taitaa olla yksi harvoista ei-kohopenkeistä. Sen olomuotoon en ole aivan tyytyväinen, mutta odottakaan idealampun syttymistä. 

Majalispenkki rajoittuu vasemmasta päästään metsäruusuun, joka on aivan karmea tekemään juurivesoja. Olisi järkevintä muuttaa Majalispenkki jälleen nurmialueeksi, jotta pääsisin ajamaan ruusupuskan ympäri ruohonleikkurilla. Vielä järkevämpää olisi kaivaa koko ruusu ylös, mutta se vaatisi kaivurin. Jota ei taasen alapihalle saa, ellei joku keksi lentäviä kaivureita. Mennään siis edelleen vähemmän järkevillä, joskin melko työläillä ratkaisuilla.

Vasemmalla Oikearinne, jonka päässä kasvaa jättikokoisiksi venyneet vuorimännyt. Olen pohtinut, josko sahaisin korkeimmaksi venyneen osan pois. Toisaalta se ei minua haittaa muulloin, kuin tuoreiden versojen typistyksen aikaan. Silloin tarvitsen korkeat A-tikkaat ylettyäkseni latvuksiin typistämään. Voisin tietenkin järjestää opastusretkiä teemalla "tässä syy, miksi vuorimäntyjä kannattaa typistää jo pienenä". Itseltäni jäi typistykset alkuvuosina tekemättä. Sen edestään löytää, minkä taakseen jättää.

Pyöreä istutusalue syntyi laajentaessani Kiemurapenkkiä. Nurmikkoa kuoriessani mietin, mihin kippaan massan. Lopulta päätin koota sen yhdeksi läjäksi, johon tuli massaa myös muualta puutarhasta. Peitin keon pressulla tukahduttaakseni ruohot ja rikkaruohot, mikä onnistuikin hyvin. Aikanaan poistin pressun ja ryhdyin rakentamaan keosta kukkapenkkiä.  Laelle istutin riippahernepuun. Kuvassa se näyttää matalalta, mutta tosiasiassa kuvakulma vääristää. Ja puu on aikalailla kallellaan.

Historiaa opiskellut poikani nimesi penkin Kurgaaniksi (Etelä-Venäjällä sijaitseva entinen tataarien hautakumpu). Nimi jäi käyttöön.

Edessä Päivänliljapenkki, joka sai nimensä päivänliljoista, kuinkas muutenkaan. Niitä istutin penkkiin aluksi useampia. Penkin kasvihuonepäädyssä on lumikärhö tukisäleikköineen ja tässä katsojan päädyssä taasen säleikkö Multi Bluelle ja Rouge Cardinalille. 

Oikealla pilkottaa Ruusukolmio, jossa kasvaa Tornionlaaksonruusu, Suviruusu ja Ritausma. Suviruusu yrittää kovasti alittaa juurivesoillaan kapean kannaksen Päivänliljapenkkiin. Olisin poistanut kannaksen ja yhdistänyt alueet jo ajat sitten. On kuitenkin helpompi leikata juurivesat ruohonleikkurilla sen sijaan, että kaivaisin niitä alituiseen lapiolla mullasta. Mahdollisesti muiden kasvien seasta.

Papaver orientale - Idänunikko

Ensimmäiset unikot ovat jo avautuneet. Meillä ne tykkäävät kasvaa aronioiden tyvellä, jonne taasen kameran kanssa on hankala päästä. Kukkapenkissä asuvien yksilöiden avautuminen on lähellä. Punaista jo pilkottaa. Oikeassa alakulmassa on vaaleanpunainen idänunikko Princess Victoria Louise tai valkoinen Royal Wedding. Arvoitus ratkeaa lähipäivinä.

Allium Purple Sensation

Kevään ensi hetkistä lähtien puutarhaihmisen elämä on jatkuvaa löytämistä. Ei kannata surra kirjopikarililjojen ja tulppaanien kuihtumista. Ne tavataan taas ensi vuonna, mutta sitä ennen riittää ihasteltavaa ja ihmeteltävää ihan syksyyn saakka.

 Taas koitti päivä kesäinen,
on mieli kevyt, iloinen.
Nyt avaan luontoon ikkunat,
päivänkakkarat siel kukkivat.
Oi kesäaamun autuutta
en ajattele murheita
vaan nautin, nautin kaikesta
kesäaamun onnesta.

Pionikukinta alkaa

Kiinanpioni - Paeonia lactiflora 'Festiva Maxima'

Ensimmäinen kiinanpionini on avautunut. Uumoilin Sarah B:n olevan ykkönen, vaan Festiva Maxima oli kiireisempi. Seuraavasta tilasta Sarahin kanssa kilpailevat punainen Karl Rosenfield ja pinkki Louis van Houtte. Coral Charm tulee ihan perässä. Yleensä kiinanpionini kukkivat heinäkuussa. Nyt nekin ovat liittyneet tämän kesäiseen pikavauhtiin.

Lukinlilja - Hymenocallis festalis

Kolme lukinliljan sipulia ostin muutama vuosi sitten kevätmessuilta. Hyvin ovat talvehtineet kellarissa ja joka kesä olen saanut ne kukkimaan. Jakosipuleita kolmoset eivät ole tehneet (tekevätkö ollenkaan, en tiedä), joten kukkien määrä on pysynyt samana. Lidlistä ostin huhtikuussa vanhoille lukinliljoille toisen kolmen sipulin pakkauksen ja pian nekin avaavat kukkansa. 

Tykkään kovasti lukinliljan hauskasta ja erikoisesta ulkonäöstä. Tuoksukin on hyvä. Kukinnan jälkeen lehdet pysyvät kauan tanakoina ja vihreinä ja olenkin antanut niiden olla esillä siihen saakka, kun syksyllä on aika siirtää sipulit kellariin. 

Clematis 'Pink Fantasy'

Maahan istutetuista jalokärhöistä ensimmäisenä nuppunsa aukaisi Pink Fantasy. Tämä kärhö on viettänyt kesän 2016 isossa ruukussa ja syksyllä olen istuttanut sen Pikkupuutarhan köynnöskaaren kupeeseen. Viime kesänä se teki muutaman nupun ja samoin näyttää käyvän nytkin. Haaveena olisi, että jonain kesänä käynnöskaari täyttyisi pinkkinä kauas loistavista isoista kukista.

Harjaneilikka - Dianthus barbatus

Harjaneilikatkin aloittavat kukintaansa. Niillä on hauskan hidastettu avautumisrytmi. Ensin nuppurykelmästä yksi kukka, sitten toinen ja muut perässä. Olen idättänyt harjaneilikkani mix-siemenpusseista, joten nimiä näille kavereille ei ole. Jostain kumman syystä en ole onnistunut idättämään ostamiani tummia lajeja. Ehkä nämä eri sävyiset punaiset ovat voimakkaampia yksilöitä.

Idänunikko - Papaver orientale

Idänunikoiden kukinta on ollut harvinaisen pitkäjänteistä. Nuppuvaihe kesti pitkään ja nyt kukatkin jaksavat iltaisin sulkeutua ja aamuisin avautua päivä toisensa jälkeen. Luulisi, että auringonpaahteessa silkkipaperimaiset terälehdet kuivuisivat ja putoaisivat nopeasti pois, vaan ei. Hyvä niin, sillä tykkään näistä kovasti.

Iris - vaan kuka ja mikä?

Hortensiapenkissä kasvaa lilasävyinen, tavallista irista matalakasvuisempi iris. Tämän olen ostanut nettikaupasta Pink Parfaitina, joka kerrottuine, voimakkaan vaaleanpunaisine kukkineen muistuttaa melkeinpä ruusua. Alkuun vähän harmitti huomata, että penkistä nousee jotain aivan muuta, mitä on tilannut ja saanut. Harmitus on haihtunut, sillä tämä on sievä ja ansaitsee asua kukkapenkissäni.

Isotähtihyasintti - Camassialeichtinii Caerulea

Keittiön ikkunan alla on melko varjoisa paikka, jossa kasvaa kotkansiipeä ja kuunliljaa. Varjoisuuden vuoksi kasvit nousevat hitaammin. Tänä kesänä tässä paikassa kasvavat kuunliljat viihtyvät varjoisuuden vuoksi parhaiten. Muutama päivä sitten ohi kävellessäni silmäkulmaan pisti jotain outoa ja palasin takaisin katsomaan. Ei kai kuunlilja voi kukkia jo ennen juhannusta? Ei kuki kuunlilja, vaan sen lehtien lomasta ylös nousee syksyllä istutettu isotähtihyasintti. Olopihalla tätä korkeahkoa kukkaa on valkoisena. Olin tyystin unohtanut istuttaneeni sitä keittiöpenkkiin sinisenä.

Luvassa on aurinkoinen ja lämmin viikonloppu. Olkoon tässä järvellinen virkistävää vettä kaikille kuivuudesta kärsiville puutarhoille. Leppoisaa viikonloppua teille!