Kesäkukkabluesia

Kesäkukkien suhteen tämä kesä ei mennyt aivan putkeen. Vaikka joka vuosi päätän etukäteen miettiä ja suunnitella kesäkukkahankintoja ja -istutuksia, tuppaavat ne aina jäämään lapsipuolen asemaan. Petuniat ovat kukkineet jotenkin vaisusti ja lumihiutaleetkin näyttävät vasta nyt yltyvän kunnon kukintaan.

Sen sijaan mukulana hankittu valkoinen begonia kukkii ja kukkii ja kukkii. Pergolassa roikkuessaan se näkyy myös olohuoneeseen ja aina ohikulkiessa on pakko vilkaista begonian valkoista kukkasadetta. Ainut huono puoli on roskaavuus ja päivittäin saakin käydä lakaisemassa lattialle putoilevia kukkia pois, etteivät ne kulkiessa liiskaannu lautoja vasten.

Sisäänkäynnin valkoinen begonia osoittautuikin sitten keltaiseksi. Pitkään kukka vain olla möllötti ja keskittyi kasvattamaan lähinnä lehtiä. Vasta heinäkuun lopulla siihen ilmestyi kukkanuput, joita se onkin sitten kehittänyt ja availlut tasaiseen tahtiin. Ei hullumman näköinen.

Itse asiassa monta vuotta suorastaan inhosin begonioita. Jotenkin begoniasta tuli aina mieleen sellainen kirkkaanpunainen ruukkukasvi, joka parhaimmillaankin homehtui ja mätäni alle aikayksikön. Nyttemmin olen todennut riippuvat begoniat varsin otollisiksi ja helpoiksi kesäkukiksi, etenkin meidän varjoiseen sisäänkäyntiimme.

Pelargonia 'Inspire Salmon*

Pelargonit ovat tykänneet tästä kesästä. Aloitettuaan kukinnan ne ovat jatkaneet sitä tauotta. Olen kasvattanut siemenestä sekä kuvan Inspire Salmonia että Inspire Pinkiä. Salmon talvehti viime talven ja Pink on selvinnyt kellarissa jo kolmen talven yli. Lisäksi valikoimaani kuuluu tummakukkaista, rentovartista pelaguuta, jonka nimeä en tiedä. Sen ostin vuosi sitten jostain kaupasta ja yllättäen sekin selvisi talven yli kellarissa.

Meidän kellari on kukkien talvetukseen ehkä liian lämmin, sillä lämpö nousee siellä +15 asteeseen. Autotalli on taasen liian kylmä ja pakkasilla palelluttaa nopeasti kaiken elävän. Huonojen talvetusolosuhteiden vuoksi en ole lähtenyt keräilemään belargoneja tai muitakaan talvetettavia. Niin kiinnostavaa kuin se olisikin.

Japanin ihmekukan pötkylöitä laitoin kahteen isoon terassiruukkuun ja muutaman pötkön myös kasvimaan kupeeseen. Ruukkuihin istutetut aloittivat kukinnan aikaisemmin, mutta maassa kasvi näyttää kuitenkin viihtyvän paremmin. Jonkun verran etanat ja kotilot ovat sen lehtiä nakertaneet, mutta eivät läheskään niin tehokkaasti kuin daalian lehtiä.

Japanin ihmekukan olen ostanut muutama vuosi sitten kevätmessuilta. Porkkanan näköiset mukulat kaupattiin niin tehokkaasti, että menin helposti halpaan. Olen kuitenkin yllättynyt siitä, miten hyvin mukulat ovat säilyneet talven yli ja miten sinnikkäästi ne kevät toisensa jälkeen jälleen lähtevät kasvuun ja kukkimaan. Kukissa on lisäksi mukava tuoksu. Japanin ihmekukkaa näin paljon Berliinin matkalla ulkoistutuksissa. Mahtaakohan se talvehtia Saksanmaalla maassa?

Daaliaa minulla on tänä kesänä vain kahta sorttia. Toinen, oranssikukkainen asustaa piharuukussa ja sen lehdet ovat aivan härmäiset. Tämän isokukkaisen laitoin kesäkuussa maahan ja se ryhtyi vasta hiljakkoin kukkimaan. Sen kukat ovat ruokalautasen kokoisia ja niin myös niiden paino aiheuttaa haasteita tuennalle. Vieressä kasvava metsäkuusen taimi on tässä lupautunut toimimaan daalian olkapäänä.

Ensi keväänä täytyykin kunnostautua etsimään daalioista matalampia versioita. Mielellään ottaisin sellaisen kermanvärisin kukin kukkivan, tummalehtisen, jollaisen näin taannoisella Helsingin reissulla Kansallismuseon edustan istutuksissa.

Monissa blogeissa on viime päivinä saanut ihailla upeita kesäkukkakylvöksiä. Mm. Intianmintun "Sekakylvöstä lisää silmäkarkkia" -postauksessa oli niin ihastuttavia kesäkukkanäkymiä, että sellaisia mielellään järjestäisi omaankin puutarhaan. Kesäkukkien kylvämistä myös perennojen joukkoon voisi harkita. Toisivat uusia väriyhdistelmiä, paikkaisivat väliaikaisesti aukkoja ja jotkut tanakat kasvit saattaisivat jopa toimia muiden kukkien tukena.  

Maurinmalva

Maurinmalva kuuluu jokakesäiseen repertuaariini. Maurinmalvan esikasvatan sisällä. Se on takuuvarma ja kukkii runsaasti ihan koko kesän. Eikä se näytä olevan kovin moksiskaan edes runsaista sateista.

Kasvimaalaatikkoon kylvin tänä kesänä erilaisia unikoita, kesämalvikkia ja kosmoskukkaa sekä tietenkin myös kehäkukkaa ja tuoksuhernettä. Unikoiden kukinta on jo aikaa ollut ohi. Sen sijaan kesämalvikki on kukkinut aivan upeasti ja todella pitkään. Kosmoskukkakin alkuun päästyään on tarjonnut iloa jo jonkin aikaa. Kylvin myös harjaneilikkaa talven tuiskeisiin menehtyneiden tilalle ja leijonankitaa. Leijonankidan siemenet olivat nauhassa, eikä se itänyt laisinkaan. Harjaneilikka näyttää vasta nyt heränneen.

Isosamettikukkaa olen myös kasvattanut monta kevättä peräkkäin. Nyt huomasin kerätä kuihtuvia kukkia ja niistä siemeniä. Ei tarvitse keväällä siemenpussukkaa kaupasta metsästää.

Verenpisaroita ostin pistokkaina. Ne eivät millään tahtoneet aloittaa kukintaansa. Ja kun aloittivat, vein ne talon sisäänkäynnin kupeeseen, johon ei kyllä aurinko paista milloinkaan. Verenpisaran sanotaan viihtyvän myös varjossa, mutta ilmeisesti meidän sisäänkäyntimme on varjoisuuden lisäksi myös tällaisina kosteina kesinä kylmä. Ei siellä mikään kukka oikein viihdy ja kukkiminenkin on vähän niin ja näin. Toin verenpisarat pergolan viereen ja nyt ne ovat intoutuneet kukkimaan runsaina ryppäinä.

Joka syksy yritän siirtää ja siirtää isojen ruukkukrysanteemien hankintaa. Joskus ovat jääneet hankkimatta. Ne ilmestyvät kauppoihin jo elokuussa ja viestivät muhkealla olemassaolollaan syksyn saapumista. Kesän ja valon ihmisenä krysanteemien ilmestyminen on kuin viimeinen niitti kesän päättymiseen.  Enää sitä ei voi mitenkään ohittaa, vaikka kuinka aurinko paistaisi ja lämpö meitä hellisi. Sisäänkäynnin ruukut ovat olleet jo jonkin aikaa tyhjillään. Olen miettinyt, hankinto niihin krysanteemeja laisinkaan, vai siirrynkö suoraan johonkin talvenkestävään ratkaisuun? 

Käydessäni kylän asiamiespostissa, ohitin autolle mennessä pienessä kesäkioskissa kukkia myyvän mummon, joka tarjosi muhkeita kysanteemejä viiden euron kappalehintaan. Kioski pitää saada kesäkukista tyhjäksi ja siksi mummo myi kukkia puoleen hintaan. Niinpä matkaan lähti kaksi isoa valkoista krysanteemia, jotka tosin ovat vielä istuttamatta. Ehtiihän sitä huomennakin. Ei kaikkea tarvitse tänään tehdä.
 

Kesämalvikki

 

Aamuyön puutarhafilosofiaa

Syyshortensia

Flunssa on selätetty ja saatan taas nauttia terveestä elämästä. Sen verran rööreissä on ilmeisesti vielä limaa, että heräsin inhottavaan yskänpuuskaan, enkä osannut enää nukahtaa. Osaltaan virkistymistä edisti ajatusten lentäminen puutarha-asioihin. Kasvihuonemania on käynyt jo niin pahaksi, että erehdyin eilen käymään ihan henkilökohtaisesti niitä kaupassa katselemassa. Yhteen jopa menin ihan sisälle. Ei olisi pitänyt avata edes ovea. Eikä mennä koko kauppaan. Ei edes vilkaista kotiin tullutta mainosta. Illalla nimittäin tein ostopäätöksen ja heti yskänpuuskaan herättyäni ryhdyin sitä pyörtämään. En suinkaan unohtaakseni koko kasvihuonehankinnan vaan päätyäkseni vähän suurempaan kokoon. No, en tosiaankaan pysty hankkimaan mitään sellaista upeaa vihreärunkoista englantilaista lasihuonetta, jonne voisin viedä korikalusteet ja istua sitten dekkaria lukien vahtimassa tomaattien kasvamista. Ei, meikäläisen budjetti riittää nipinnapin sellaiseen Honkkarin tarjouskasvariin. Sen verran kuitenkin päätin sijoittaa pitkäaikaiseen haaveeseeni, että ostankin sen pienimmän mallin sijasta satasen kalliimman eli 5.7 neliöisen. Päätetty.

Jalohortensia

Kasvihuonepäätöksen tehtyäni ajatus riensi rakenteilla olevaan Ruusutarhaani. Jokin ruusupensaiden sijoittelussa on kaiken aikaa mättänyt, mutten ole päässyt perille, mikä. Nyt sen sitten keksin. Kyllä kannattaa öisin valvoa, pimeydestä huolimatta asiat kirkastuvat. Siirsin pari päivää sitten kesän yläpihalla ruukussa kasvaneen neilikkaruusun alapihalle muiden ruusupensaiden joukkoon. Ihan tyhmästi kolmiomaisen asetelman yhdelle sivulle. Onneksi se tuskin on ehtinyt juurtumaan, joten viikonloppuna neilikkaruusu on kaivettava ylös ja siirrettävä hiukan toiseen paikkaan. Voi olla, että minun on siirrettävä myös Vanilla Fraise -syyshortensia, mutta parempi siirtää sekin sen ollessa vielä pieni, kuin sitten, kun sen juuria saa kaivaa Kiinasta saakka.

Voi olla, että tällainen edes takaisin venkoilu ei ole parasta mahdollista istutustekniikkaa - ei ainakaan kasvien kannalta. Toisaalta on parempi löytää niille oikeanlaiset paikat tässä vaiheessa, kun ne ovat vielä pieniä, kuin sitten joskus vuosien kuluttua manailla vääriä päätöksiä. Sen lisäksi, millaisiksi kasvit vuosien mittaan kasvavat, on minulle tärkeää myös, miten hyvin pääsen niitä hoitamaan ja niiden läheisyydessä kulkemaan. Eikä ainoastaan minun mielipiteeni, vaan kyllä silläkin on merkitystä, miten muut kokevat puutarhassa kulkemisen sujuvan. 

Elokuunasteri

Alapihalla on edelleen runsaasti nurmikkoa ja tulee varmasti olemaan vielä pitkään. Mitenkään en pysty muuttamaan alapihaa vuodessa tai parissakaan haluamakseni puutarhaviidakoksi, vaikka kuinka haluaisin. Siihen ei riitä aika eikä rahat. Oikeastaan esimerkiksi omenapuiden aluetta en edes halua kovin runsaskasvuiseksi, koska helpointa omenapuiden hoito on  nykyisellään, kun niiden tyvellä on kantattu katealue ja sitä laajemmalla nurmea. Huomasin, että kun yhden kriikunapuun alle on itänyt runsaasti akileijaa, katosivat putoavat hedelmät kukkavarsien sekaan ja sieltä niitä on ärsyttävä etsiä ja poimia. Omenapuun alle on tarvittaessa saatava tikkaat seisomaan ja puita päästävä hoitamaan ilman, että siinä samassa tulee tallattua runsaat määrät muita kasveja. 

Kuunlilja

Tarttuipa sieltä kasvihuonekaupasta eilen mukaan muutama havukin. Pari kartiomarjakuusta, pari pallotuijaa ja pari - niin mitä? Miten olen voinut unohtaa, mitä ne kaksi kolmatta lajia olivat, kun valikoima ei edes kovin laaja ollut? Enkä nyt aamuyön pimeydessä mitenkään voi lähteä ulos kolistelemaan ja katselemaan ostoksiani. Ihan riittävän hölmöä on istua täällä työhuoneen hiljaisuudessa naputtelemassa puutarhablogia sen sijaan, että nukkuisin sängyssäni.

Lukiessani teidän kaikkien ihania blogeja, tuntuu, että olette niin järkeviä kaikissa hankinnoissanne. Suunnittelette jopa oikein paperille piirtäen hienoja ryhmiä, joissa värit ja kukkimisajat on tarkkaan harkittu. Sellaisesta tavasta minäkin aina haaveilen ja sitä tavoittelen, mutta lopulta kuitenkin toimin ihan päättömästi. Vaikka lähtisin vartavasten jotain tiettyä kasvia tiettyyn paikkaan hakemaan, kotiin mukanani tulee joko haetun lisäksi tai kokonaan sen sijasta ihan muuta. Monet kasviostoksistani ovat totaalisia päähänpistoja, joiden kanssa sitten saan pähkäillä, mihin ne tulisi sijoittaa. Onneksi olen sen verran vuosien mttaan jo oppinut, että harvemmin kasveja tarvitsee enää ympäri taloa pyörittää. Alkuvuosina Ukkokulta naureskeli, että meillä puutarhakasvit tulevat halvaksi, kun jokin puska säännöllisin välein kaivetaan ylös maasta ja istutetaan sitten toisaalle. Toki niitä virheistutuksia edelleen silloin tällöin tulee tehtyä (kuten nyt esimerkiksi tuolla Ruusupuistossa), mutta enimmäkseen se on jo poikkeuksellista.

Krysanteemi - Ikeasta

Vielä ehtisi pariksi tunniksi unten maille, mutta eipä taida enää nukuttaa. Jos nyt menen sänkyyn, pyörin siellä aikani ja nukahdan tunniksi herätäkseni kellon pirinään. Silloin olo on kuin puulla päähän lyöty ja päivä alkaa huonosti. Tulossa ei ole vapaapäivä puutarhassa tönkien, vaan on lähdettävä aamutuimaan kuskaamaan äitiä jälleen lääkäriin. Toivotaan nyt, ettei tämä lääkärireissu johda jälleen uusiin tutkimuksiin ja hoitoihin, vaan kaikki olisi kunnossa ja äiti voisi keskittyä sädehoidon loppuunsaattamiseen. Sadepäivä on luvassa ja se sopii minulle. Kunhan taas viikonvaihteessa paistaisi, jotta voisi pakertaa pihamaalla.

Kukkivia ajatuksia teille kaikille!

 

Käsityöihmisen paratiisissa

Ostokseni Karnaluksista - eikä maksanut paljon.

Viikko hurahti niin, etten ehtinyt kissaa sanoa. Sunnuntaina noudin kirjakaupasta tilaamani kärhökirjan, maanantaina kävimme perheen voimalla avustamassa anoppia Tampereella pakkaamisessa. Hän on muuttamassa 30 vuoden Tampere-mutkan jälkeen takaisin Espooseen. Tiistaina olin kahden ystäväni kanssa Tallinnassa. Teimme pyhiinvaellusmatkan käsityöihmisten paratiisiin eli Karnaluksiin. Kahdelle meistä matka oli ensimmäinen, yhdelle toinen. Olin tuttujen neuvosta tehnyt ennakkotilauksen netissä ja ilmoittanut noutavani tilauksen henkilökohtaisesti. Tilasin kaksi metriä aidakangasta ja runsaan nipun moulinelankoja. Enpä vain arvannut, millainen määrä kaikkea ihanaa käsityötarvikketta minua odottaa. Ensikertalaiselle kauppa saattaa olla vaikea löytää, sillä sisäänkäynnin sivussa on vain pieni kilpi ja kauppa sijaitsee rakennuksen toisessa kerroksessa – tai oikeastaan kolmannessa, sillä toisessa on toimistotilat. Taksit tuntevat tietenkin osoitteen ja nyttemmin jopa syyn, miksi suomalaiset suuntaavat suoraan Hermanni ykköseen. Mekin otimme heti satamasta taksin, koska aikaa ei ollut paljon käytettävissä. Taksikuski vitsaili, että suomalaisnaiset tulevat Tallinnaan liikematkalle ja menevät ostoksille käsityökauppaan.

Laivan buffetissa riitti herkkuja...

Kolmannen kerroksen metallioven auettua näkymä sai minut haukkomaan henkeäni. Hyllyt notkuivat mitä erilaisimpia käsityötarvikkeita: nauhoja, helmikorutarvikkeita, lankoja jos jonkinlaisia, poppanakudetta, ruusua ja rusettia, nappeja kaikissa mahdollisissa väreissä, työkaluja erilaisten käsitöiden työstämiseen. Alkuun pyörin hyllyjen välissä näpräämässä ympärilläni olevia tavaroita. En oikein tiennyt, mistä aloittaa. Päälle painoi rajallinen aika, laiva ei meitä odottaisi, jos unohtuisimme silkkinauhojen pariin. Vähitellen pystyin hahmottamaan, mitä ehkä eniten tarvitsisin. Tällä ensimmäisellä kerralla, sillä pakkohan tuollaiseen paikkaan on tulla toistekin. Onneksi meistä kolmesta Hellu oli ehtinyt jo kerran Karnaluksissa käytyään antaa joitain neuvoja, kun yllyin hämmentyneenä pyörimään tyhjän panttina hyllyjen välissä.

...mutta muistin kuvata vasta jälkkärit.

Sen lisäksi, että Karnaluksista löytyy kaikkea mahdollista käsityön tekijöille, ovat hinnat suomalaisen mittapuun mukaan erittäin edullisia. Esimerkkeinä mainittakoon ostamani aida-kangas, jonka metrihinta oli 6,90 e (Suomessa 25 e/m), moulinelankatokka 0,45 e ja monet nauhat 0,06 e/m. Karnaluksissa hintoihin lisätään 20 %:n alv, nettihinnoissa se on jo lisätty. Lisäksi on syytä mainita, että kaupassa käy vain ja ainoastaan käteinen raha. Ei siis minkäänlaiset pankki- tai luottokortit.

Merellä ei ollut ruuhkaa...

Käytimme valikoiman tutkimiseen kaksi tuntia, kunnes huomasimme, että alkaa tulla kiire. Tarkoitus oli ostaa paluumatkalla vielä ennen laivaan nousua satamasta jotain pientä. Onneksi käsityökaupassa ei ollut kovin paljon asiakkaita, joten pääsimme helposti kassalle. Etukäteen tilaamieni tavaroiden laskemiseen ei mennyt kauaakaan, mutta koriin keräämäni nippelit ja nappelit piti kassan yksitellen näpytellä kassaan ja joihinkin vielä etsiä hinnat hyllyistä. Pieniä tavaroita, kuten esimerkiksi nappeja ostettaessa, on kassalle otettava mukaan koko kyseinen nappiputkilo hyllystä, jotta kassa saa hinnat ja koodit nopeasti tarvitsematta juosta pitkin kauppaa. Mainittakoon vielä, että myyjät osasivat hyvin suomea ja olivat erittäin avuliaita ja ystävällisiä, mikä ei minun kokemukseni mukaan aina ole niin itsestäänselvää Virossa.

...eikä kyllä kannellakaan.

Saimme tilattua samassa rakennuksessa olevasta baarista taksin paluumatkalle. Satamaan kyllä jaksaisi kävelläkin tai sitten matkustaa bussilla tai ratikalla, mutta aikaa meillä oli tavattoman vähän. Ehdimme tehdä pikaiset tuliaisostokset sataman liikkeistä ja sitten olikin ja palattava laivaan. Jälleen kerran totesin, ettei tavalliselle päiväristeilylle kannata suunnitella kovin monen asian hoitamista. Karnaluksin ostosretki on kyllä ihan oma ohjelmanumeronsa, jolle kannattaa varata runsaasti aikaa. Ja jos mahdollista, tehdä netissä tilaus, jonka sitten noutaa liikkeestä.

Krysasnteemeista on tullut syysruukkukukkien MUST

Keskiviikko olisi ollut järkevää jättää edellisten päivien kiireestä toipumiseen, mutta vuorossa oli äidin ja isän asioiden hoitamista. Viimein torstaina ehdin pihahommiin. Tontin ja tien välinen raja-alue kasvoi taas pitkää rikkaruohoa, joka oli siivottava trimmerillä. Sen jälkeen ruohonleikkuri laulamaan ja alapiha siistiksi. Ja kun vauhtiin pääsin, tyhjensin yhden kypsyneen kompostin marjapensaille ja käänsin toisen kompostin jatkamaan kypsymistään. Pienen lounastauon jälkeen siivosin vielä perennapenkkejä ja haravoin hiekkakäytäviä. Lopuksi istutin sisääntuloterassin kahteen isoon ruukkuun syyskrysanteemit.

Tuoksuköynnöskuusaman marjat

Kulunut viikko on ollut lämmin ja aurinkoinen, ajoittain jopa helteinen. Perjantai-iltapäivällä mustat pilvet purjehtivat taivaalle ja seisova ilma purkautui ukkosena, joka ei kuitenkaan kovin kauaa kestänyt. Sen verran kovasti kerran pari rysähti, että Juuso pakeni sängyn alle. Menin köllöttämään sängylleni dekkarin pariin ja hissukseen Juusokin kömpi sängyn alta ihan kiinni minuun. Se ei lainkaan tykkää ukkosen paukkeesta ja näytti sillä olevan myös jonkin verran hellyysvajetta, kun olin ollut niin vähän kotosalla kissaani rapsuttamassa. 

Ukkosen kumu etääntyi vähitellen ja pilvet roiskaisivat lyhyen sadekuuron. Sen jälkeen aurinko paistoi jälleen, mutta lämpötila putosi jonkun verran.

Syyshortensia availee nuppujaan

Elokuu on vasta puolessa, mutta eittämättä ilmassa on syksyn tuntua. Koulujen alkaminen toki tuo oman osansa kesän loppumiseen, mutta kyllä säällä on erityisen suuri merkitys. Vaikka päivät ovat olleet lämpimiä, on joinakin aamuina ollut varsin koleaa. Seitsemän plusasteen kostea aamu tuoksuu todellakin ihan joltain muulta kuin kesältä. Elokuiset illat ovat pimeitä, mutta koleus vähentää pihalla olemisen mahdollisuuksia entisestään. Harmi. Vaan ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Päivisin kotikulmilla on todella hiljaista ja rauhallista, kun koululaiset ovat opinahjoissaan ja aikuiset töissään. Ensimmäisinä koulupäivinä ihmettelin omituista hiljaisuutta, kunnes tajusin, ettei missään nitise tramboliini, ei pahemmin hauku koirat eikä pärise mopot.

Huvituksessa on jo punaposkisuutta

Omenat kypsyvät ja syysleimut kukkivat. Purppurapunalatvat odottavat edelleen perhosia, joita en toistaiseksi ole nähnyt ainuttakaan. Radion luonto-ohjelmassa kerrottiin kesän olleen epäedullinen perhosille, mutta on niitä kuulemma jokunen kuitenkin liikkeellä. Meidän pihalla lepattaa vain pahviperhonen. Suurempia istutustöitä ei nyt ole suunnitelmissa. Ehkä vielä syksyn aikana siirrän pari havua, saa nähdä. Viherpeukaloiden syysluettelo aiheutti pientä vipinää, kun jouduin tekemään valintoja ihanien kukkasipulien ja olemassa olevien rahavarojen välillä. Tilaus on nyt tehty ja sitten vain odotellaan sipulien saapumista.

Perhosen tuntumaa

Usein käy niin, että juuri kun jostain puhuu tai jotain miettii, se hetken päästä tavalla tai toisella silmiin osuu. Niin kävi myös noiden perhosten suhteen. Illalla kirjoittelin, ettei perhosia ole odotuksesta huolimatta näkynyt ja eikös tänään kaksi neitoperhoa pörräillyt purppurapunalatvoissa. Olin parhaillaan keittämässä karviaisista hyytelöä, kun satuin vilkaisemaan keittiön ikkunasta ulos aurinkoon ja siellähän nuo neitoperhot olivat kuin tilauksesta mettä imemässä kukissani. Siitä paikasta nappasin kameran ja lähdin pihamaalle kuvaamaan kauan kaivattuja perhosia.

Ja vihdoin Neitoperhoset saapuivat

Syysleimuja olen aina ihaillut niin Ruotsissa kuin koto-Suomen ruotsinkielisillä alueilla. Toki syysleimu kuuluu kotoisiin perinneperennoihin ja vanhoilla pihoilla sitä lienee kasvatettu iät ja ajat. En tiedä, miksen sitä itselleni istuttanut omakotiasumisen alkuvuosina. Vasta vierailtuani Bromarvin alueella eräänä kesänä, ihastuin siellä jokaisella pihalla upeina loistaviin syysleimuihin. Kun monet puutarhakasvit ovat jo kukintansa lopettaneet, syysleimu vasta aloittelee ja jatkaa pitkälle syksyyn. Minun leimuryhmäni näkyy parhaiten keittiön ikkunasta ulos katsoessani ja lisäksi tuovat iloa tiellä ohi kulkeville. Ehkä joku heistä saa samanlaisen kipinän hankkia omaan puutarhaansa muutaman leimun.

Syysleimut kirjaimellisesti leimuavat

Myös jaloruusut kukkivat pitkälle syksyyn. Vaaleanpunainen Kimono on yhden satsin nuppujaan avannut ja kuihduttanut. Nyt se pukkaa uusia nuppuja ja ehtii hyvin levähdyttää ne ilokseni ennen syyskylmiä.
 

Kimonon nuput

Muutaman päivän poissaolo tietokoneelta ja erityisesti puutarhablogien parista on vaatinut tanakan istumisen tietokoneen ääressä, sillä niin paljon oli mielenkiintoisia päivityksiä niissä lukuisissa blogeissa, joita olen ottanut tavakseni seurata. Jos olisin vielä ryhtynyt kaikkia kommentoimaan, tuskin ehtisin tänään laisinkaan pois koneeltani. Niinpä päätin laittaa yhteisesti kaikille jonkun mukavan puutarharunon. Seisoin kirjahyllymme ääressä ja etsin sopivaa runokirjaa. Niitä kyllä riittää, mutta mistään en löytänyt puutarharunoja. Niinhän siinä aina käy, että sitä et löydä, mitä olet etsimässä. Sen sijaan käsiini tarttui ystäväni antama, Pirjo Santosen toimittama ja Juliette Clarken kuvittama "Kissojen ystävän muistikirja". Sieltä valitsin seuraavan runon:

...kun se käveli ... se venytti itsensä pitkäksi ja laihaksi

kuin pikku tiikeri ja piti päänsä korkealla nähdäkseen

ruohon ylitse aivan kuin se kulkisi viidakossa.

Sarah Orne Jewett