Syksyn ensimmäinen pakkasaamu

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppuahappomarja

 

Tulihan se ensimmäinen pakkasaamu vihdoin tännekin. Sunnuntaina mittari näytti vielä aamuyhdeksältä -1.1℃. Aamukahvi sai luvan odottaa, kun nappasin kameran ja lähdin pihalle ihmettelemään kuuran kaunistamia kasveja.

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu

Ruskavärit näyttivät entistäkin kauniimmilta, kun lehdet oli reunustettu valkoisella pitsillä. Koristeomena 'Musta Rudolf' sai tästäkin olotilasta yhden lisäpisteen lukuisten aiemmin ansaitsemiensa kiitospisteiden joukkoon.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo 'Fireside'

Physocarpuksista eli heisiangervoista on viime vuosina tullut pensaslaji, josta tykkään aina vain enemmän. Kuvan tummalehtisen 'Firesiden' ostin 2019 Puutarha Tahvosilta siellä vieraillessani. Sitä ennen meillä oli jo 'Diabolo', joka niinikään on melko tummalehtinen. 'Fireside' mielestäni vielä tummempi läpi kasvukauden.

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

'Firesiden' vieressä kasvaa 'Amber Jubilee', joka on ruskaheisiangervo-nimensä mukainen myös ruska-ajan ulkopuolella. Näin oranssi se ei sentään kesällä ole, mutta sinne päin kuitenkin.

Oikearinne

Oikearinteen naapurin puoleinen pääty alkaa olla aika herkku. Oli fiksu idea kaataa rumiksi konkeloiksi kasvaneet vuorimännyt - paitsi nuo kaksi - ja tarjota tila muille kasveille. Aroniat ovat olleet rinteessä jo ikuisuuden. Tuntuu kuin ne olisivat innostuneet aivan uudella tavalla vuorimännyistä päästyään. Pallohortensioiden kesä alkaa olla ohimennyttä, kuten niiden lorpattavista lehdistä näkee. Ensi kesänä sitten taas, toivon.

Kurgaani

Nurmikko ratisi hauskasti kenkieni alla puutarhaa kiertäessäni. Näpit olivat tässä vaiheessa jo aivan kohmeessa. Nappasin Kurgaanista kuvan, jotta näette riippahernepuun vasemmalla puolella kasvavan purppurahappomarjan kokonaisena. Kaukaa katsottuna sen lehtien punaisuus ei näy samoin kuin aivan vieressä seisoen. Postauksen alussa on toinen lähikuva ja toinen sitten tässä alla.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppuahappomarja

Aurinko kultaa noustessaan puut kotikadun toisella puolella. Puuvajarinne on näin aamusella vielä täysin varjoinen.

Rosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

Neilikkaruusu on kukkinut pitkään ja hartaasi. Pakkanen sai kukkarykelmän kumartamaan. Iltapäivällä kukat olivat taas terhakkaasti pystyssä.

Rosa rugosa 'Sävel'

'Sävel' -ruusun kohmeiset kukat ovat saaneet tässä vaiheessa aamua jo muutaman auringonsäteen osakseen ja kuura alkaa muuttua terälehtien pintaa alas vyöryviksi pisaroiksi.

Anemone hupehensis - Syysvuokko 

Syysvuokko ei pienistä pelästy. Sen terälehdet ovat terhakkaina pystyssä. Syysvuokko taitaa tänä syksynä voittaa pisimpään ja ahkerimmin kukkineen kasvin tittelin.

Borago officinalis - Kurkkuyrtti

Ihan itsekseen lavakaulukseen ilmestynyt kurkkuyrtti on edelleen täynnä nuppuja. Hiukan ovat viluisen näköisiä, mutta niin söpöjä. Tämä kurkkuyrtti on kasvanut valtavaksi. En ole raaskinut kitkeä sitä pois, vaikka keväällä haluan yrtin valloittamaan lavakaulukseen kylvää muutakin. Toivon kurkkuyrtin singonneen siemeniään ympärilleen ja löytävän jonkun uuden kasvupaikan ensi kesänä. Olen sitä toki kylvänytkin, mutta syystä tai toisesta se haluaa ihan itse päättää kasvupaikkansa.

Aronia

Aronian tämän syksyn ruska on ollut loistavaa. Naapurustossa monilla on aroniaa aitakasvina. Näin olen päässyt ihailemaan punaisena hehkuvia lehtiä kotipihasta poistuessanikin. Olen tyytyväinen, että aroniaa tuli istutettua aikanaan omaa pihaan. Rastaat ovat vihdoin tyhjentäneet puskat marjoista, joita tulikin paljon. Kellarissa muhii aronialikööri, jota pääsemme maistelemaan joulun aikoihin.

Pikakierroksen kuuraisessa puutarhassa tehtyäni kipaisin sisälle lämmittämään sormia ja varpaita. Ennen aamukahvia vilkaisin vielä ikkunasta auringonnousun punaamaa aroniaa.

Se siitä lämmöstä

 

Ensimmäinen kuura-aamu koettu. Perjantaina mittari näytti vielä aamukahdeksalta -0.9. Ei sentään sen enempää, mutta se näyttää olevan lähtölaukaus kesäkauden hyvästeille. Eli se siitä lämmöstä. Ensi keväänä sitten taas tavataan.

Puutarhan kasvit olivat aamulla tukka huurteessa ja varpaat jäässä. Perjantaipäivän kuluessa mittarilukema nousi muutaman asteen ja aurinkokin sulatti päällimmäiset kuurat. Tuuli on ujeltanut koko viikonlopun kattorakenteissa ja piha on täynnä puista lentänyttä sälää. Osa vaahteroista on jo lähes tyhjiä, osa vielä vihreitä.

Vettä tuli lähes koko lauantain kaatamalla. Sateita on luvassa tulevinakin päivinä siten, että puutarhan syyssiivouksen rytmittämisessä on tekemistä, kun pitää ottaa huomioon oma aikataulu ja tauot vesisateissa. Omat kompostit eivät vedä eivätkä kovin nopeasti kypsytä sitä määrää puutarhajätettä, jota meidän tontti tuottaa. Niinpä kärräämme lähipäivinä peräkärryllisen kaatopaikalle, jossa siitä tehdään multaa.

Kelloköynnöksessä oli vielä paljon kukkia ja nuppuja. Sydäntä vähän riipaisi sen pilkkominen säkkiin kaatopaikalle kärrättäväksi. Varmaan se olisi vielä muutaman päivän pärjännyt, mutta emmepä pahemmin pihamaalla näillä keleillä oleskele kesäkukkia katselemassa. Eikä päivät tästä lämpene ja pitene, joten kelloköynnöksen taival tältä vuodelta on kuljettu.

Colcicum Waterlily - Syysmyrkkylilja

 
Ensimmäiset myrkkyliljat alkavat vaipua syysuneen. Uusia ilmestyy paikkoihin, jotka olen mielestänyt käynyt muutamaan kertaan katsomassa. Ruusupenkin kellukoiden lehtien lomasta kurkistaa jälleen jokunen Waterlily. Kyllä ne vaan runsastuvat vuosien mittaan. Mitään purpuraista kukintamattoa ei vielä ole näköpiirissä, mutta yhden nupun sijaan esillä on nyt kolme. Lisääkin nuppuja saattaa vielä nousta.

Colcicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Syyspenkin turkinmyrkkylilja on kukkinut parin viikon ajan. Toisen samanlaisen nuppukukka-ryppään löysin tästä ensimmäisestä esiintymästä puolisen metriä oikealle leikatessani kuihtuneita keijunkukka Hansin varsia pois.

Pakkasaamun kuura säilyi nurmikon varjoisilla alueilla pitkään. Puutarha näyttää edelleen varsin vihreältä ja vehreältä. Vertailin kuvia vuoden takaiseen, jolloin syksy oli huomattavasti näkyvämmin esillä. Vuosi sitten ruskavärejä oli kaikkialla puutarhassa. Kullankeltaista, punaista ja oranssia riitti mihin vain katsoi. Siirrytäänkö tänä vuonna vihreästä suoraan ruskeaan, tai peräti valkeaan? Lähiviikkoina sen näemme.

Nyt ruskaa tarjoaa oikeastaan vain villiviini ja hiukan vasemmassa laatikossa pienet pensasmustikat ja mesimarjat. Tuurenpihlaja ei meinaa värittyä ollenkaan ja puiston puoleinen koivu on pudottanut jo kaksikolmasosaa lehdistään.

Valo vähenee, varjot pitenevät ja villasukkien tarve lisääntyy. Tämä kuuluu puutarhurin vuodenkiertoon. Elämässä säilyy jännitys, kun kulman takana on aina jotain odotettavaa.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille. Ja antoisaa kirjallisuudenpäivää tiistaina 10.10.

Kuura-aamun kauneutta

Maanantaina päivä valkeni muutaman asteen pakkasessa. Kosteus oli tiivistynyt ja jäätynyt kasveihin hopeoiden ne kauttaaltaan. Auringon säteet saivat koko puutarhan kimaltamaan.

Iltapäiväksi oli luvattu plusasteita, jopa vesisadetta. Oli puettava vikkelästi vaatetta päälle ja lähdettävä kameran kanssa ihastelemaan satumaista kauneutta.

Aiemmin kullankeltaisena liekehtinyt parsa on jo menettänyt hienon syysvärinsä. Kuura sai sen väsähtäneen olemuksen uuteen loistoon.

Kaikkia kasveja ei enää välttämättä edes tunnistanut. Eikä sillä ollut merkitystäkään, sillä jokainen otti osaa  kilpailuun näyttävyydestä ja kauneudesta, yhdenkään siinä häviämättä.

Mustilanhortensia katseli kotiaidan yli pallokentälle. Aamupäivän pakkasessa sen ei tarvinnut pelätä kentältä kierivien pallojen rapisuttavan hopeaa oksiltaan. Lapset tulevat pelaamaan vasta koulujen päätyttyä.

Soihtunauhukset kurkkivat kaulat pitkänä toinen toisiaan. Melkein kuin pesiään vartioivat mangustit lämpimämmissä maissa.

Purppurahappomarja ei ole vielä malttanut pudottaa punaisia lehtiään. Se haluaa pitää niistä kiinni viimeiseen saakka, kuten monet ruusutkin tekevät.

Ruusupensaista Sävel (ylempi kuva) ja Tove Jansson (alempi kuva) ovat ilahduttaneet hienoilla ruskaväreillään.

Rajamännyn kupeessa kasvava metsäruusu ei ikänsä puolesta vielä kerää "hopeata hapsillensa". Samaan satumaailmakuvaelmaan sekin on päättänyt ottaa osaa.

 

Puista koivut olivat huurteisina kaikkein kauneimmat. Puiston toisen puolen naapurien pihakoivun luonto oli hopeoinut kauttaaltaan.

Kotitiemme takainen metsäkin oli kuin joulukorttikuvausta varten somistettu.

Naapurin takametsän puut näkyivät hienosti olopihalta katon yli katsottuina.

Hyvä, että ehdin kuvaamaan maanantaisen kauneuden. Sen jälkeen on ollut plusasteista vesisadetta, joka tosin taitaa pian taas muuttua pakkaskeliksi. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Harmaudessa sammaleet pääsevät loistamaan vihreinä ja pikkupakkanen taasen koristaa maiseman kuuralla. 

Mukavaa marraskuuta kaikille!

Ensimmäinen kuura-aamu

Nyt se sitten tuli. Nimittäin tämän syksyn ensimmäinen kuura-aamu. Saattaa olla, että alapihalla on joinakin öinä lämpötila painunut alle nollan, mutta ainakaan aamulla siitä ei ole mitään todisteita ollut nähtävissä. Tänään näkyi ihan paljain silmin, vaikka jotain unitöhnää vielä herätessä silmissä olikin. Mittarikin näytti yläpihalla -2.2 eli ihan kunnolla oli pakkasen puolella vielä jonkin matkaa aamupäiväänkin.

Äkkiä vaatteet päälle ja kameran kanssa ulos. Ihan en ollut aamuhämäryyteen vielä tottunut, sillä monta kuvaa osoittautui tärähtäneeksi, kun en tajunnut riittävästi säätää kameraa. Kunhan vain kiireessä räpsin, että pääsisin pian pukemaan kunnolla päälle. Miten ne hanskat aina unohtuvatkaan jonnekin kaapin hyllylle.

Kesän melkein ainokainen sormustinkukkakin - yksi valkoinen kukki heinä-elokuussa - on pitkään jaksanut kukkia, mutta pakkasen edessä oli senkin painettava päänsä. 

Clematis Ville de Lyon

Eilen katselin Ville de Lyonin nuppuja ja mietin, ehtiikö se kaikki avata. Ehkei yksi pakkanen niitä vielä vienyt, mutta jos tulevinakin öinä on kylmää, lienevät mennyttä. Sääli, sillä nuppuja on vielä runsaasti eri kehitysvaiheissaan.

Rosa Ritausma

Ritausmassakin on vielä nuppuja, joita se on hiljalleen avannut. Enää en ole muistanut käydä kukkineita poistamassa. Kuihtuneessa ruusunkukassakin on oma viehättävyytensä.

Syyshortensia Vim's Red

Jotkut kasvit jaksavat viehättää kerta toisensa jälkeen ja syyshortensiat ovat sellaisia. Kuinkahan monta kertaa olen Vims Redin ympärillä kiertänyt ihailemassa sen syysvärin saaneita lehtiä ja rosan värisiä kukintoja. Kuviakin olen ottanut pilvin pimein, mutta ei niitä kaikkia ole tullut tänne laitettua. Tosin syyshortensia ansaitsisi vaikka ihan oman postauksensa. Mielestäni se on niin ihastuttava kasvi melkeinpä kaikissa olomuodoissaan. Näin pakkasen puremanakin.

Lähtiessäni liikenteeseen pahin kuura oli jo teiltä kuivunut, mutta lienee ajankohtaista ryhtyä talvirenkaiden vaihtoon. Auton ikkunat olivat niin tiukassa jäässä, että ihan kunnolla niitä joutui rapsuttamaan. On tässä taas opettelemista, kun on pukeuduttava lämpimästi ja liikenteessäkin on muistettava jälleen talviajon säännöt.

Varokaa ihmiset liukkauden lisäksi hirviä. Niistä tiellä liikkujat ovat raportoineet päivittäin.