Eka joululahja

Itse ostaen saa takuuvarmasti mieluisat joululahjat. Tilasin uuden puutarhakalenterin jo pari kuukautta sitten ja vihdoin posti sen toi. Monilla kalenteri on nykyisin kännykässä ja moni ei kaipaa kalenteria laisinkaan. Minäkin olen hissukseen siirtynyt käyttämään kännykän kalenteria, mutta siinä rinnalla pitää ehdottomasti käyttää myös perinteistä allakkaa. Mieluummin sellaista, johon voi kirjoittaa muutakin, kuin pakolliset menot. 

Olen kovasti tykästynyt tähän pihakalenteriin, johon kirjaan niin sää- kuin puutarha-asioitakin. Niiden perinteisten hammaslääkärimenojen ja sukulaisten merkkipäivien lisäksi. Pihakalenterista on tullut tärkeä asiakirja, joiden vanhemmista kappaleista tapaan tarkastaa menneiden vuosien istutuksia ja tomattikylvöjen ajankohtia. Kierresidonta helpottaa kalenterin käytettävyyttä. Lisäksi pihakalenterissa on runsaasti hyvää tietoa ja kauniita kuvia. Kalenteriosuudesta löytyy suomalaiset nimi- ja juhlapäivät. 

Kalenterin toimittajina ovat Aarno Kasvi, Saila Routio, Linda Peltoja ja Pirkko Kahila. Julkaisija on Pellervo-Media. Kalenteria voi tilata julkaisijalta ja se on myynnissä myös monissa kirjakaupoissa.

Tämä ei ole minkäänsortin yhteistyöpostaus. Ihan vain innoissani haluan kertoa siirtyväni pian uuteen kasvukauteen elämäni kahdeksannen pihakalenterin kanssa. 


 

#veronkiertopäivä-kampanja

Kävin aikanaan yhden vuoden koulua Espoon Laajalahdessa. Aika lähellä sijaitsi SOS-lapsikylä. En muista, oliko koulussamme tai luokallamme lapsikylän asukkaita, mutta SOS-lapsikylän toiminnasta kerrottiin meille oppilaille. Vaikka itsekin olin vielä lapsi, jäi toisten lasten hätä ja puute tavattoman lähtemättömästi mieleeni. 

Joulu on lähellä ja jokainen miettii sopivia joululahjoja. Yhä useampi tänä päivänä tekee päätöksen joko olla ostamatta lahjoja laisinkaan tai sitten kohdistaa kaikki tai osan lahjoihin budjetoimistaan varoista aineettomiin lahjoihin. Varsin monella tavaraa on yllin kyllin, eikä ajatus kauppojen ruuhkissa juoksemisesta muutenkaan kiehdo. Joulusta toki nauttivat aikuisetkin, mutta kyllä se varmasti suurimman ilon tuo lapsille. Miksi emme tarjoaisi edes pienen toivon hivenen niille lapsille, jotka sitä eivät ehkä ilman meidän apuamme saisi.

 

Joulukuun 5. päivä lähes 3,7 miljoonaa suomalaista saa noin 2,6 miljardia euroa veronpalautuksia – keskimäärin 712 euroa per henkilö. Samaan aikaan joka kymmenes suomalaislapsi on lastensuojelun piirissä. Tämä tarkoittaa kahta lasta jokaisella koululuokalla.

Jos jokainen suomalainen lahjoittaisi pienen osan veronpalautuksestaan, voisimme muuttaa kymmenien tuhansien pienten lasten elämän.

SOS-Lapsikylä auttaa heikoimmassa asemassa olevia lapsia ja nuoria. Tarjoamme lapsille yhteisöllistä perhehoitoa ja perheille räätälöityä tukea sekä kuntoutusta. Tavoitteemme on, että vaikeuksia kohtaavat lapsiperheet saisivat tarvitsemansa avun ja tuen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja lapset voisivat elää omien vanhempiensa kanssa.

Lue lisää SOS-Lapsikylän toiminnasta: https://www.sos-lapsikyla.fi/

Voit tehdä lahjoituksen osoitteessa: https://www.sos-lapsikyla.fi/veronkiertopaiva/

Sukkia joulupukin konttiin

Puna-beiget nilkkasukat 7-veikasta, 12 silmukkaa puikolla.

Mallineule: yhden kerroksen aikana *lk, 2 o yhteen*
Muuten oikeaa niin monta kerrosta, kuin sopivalta tuntuu.
Jalkaosassa mallineule vain jalkaterän päällä eli II ja III puikoilla. 

Lasten nilkkasukkia, joiden varsi valepalmikkoa ja kerrosrivinousua.
Oikealla vaaleanpunaiset pöllösukat, joissa pöllöt II ja III puikoilla.

Keltaiset kerrosrivisukat yksivärisestä ja raitalangasta.

Resorissa valepalmikkoa.

Oikealla pöllösukat pienelle tytölle.

Yksi pöllö jokaisella puikolla. Puikolla 10 silmukkaa.

Minun käsialallani pöllökuvio kiristää vähän, joten pöllöjen väliin voisi lisätä nurjia silmukoita varren väljyyden lisäämiseksi ja kaventaa ylimääräiset vaikka kantapään yhteydessä. Nämä kyllä joustavat riittävästi, mutta mukavampi ehkä väljempinä.

Mustat nilkkasukat lilasävyisellä tweed-lankalla höystettynä.

14 silmukkaa puikolla ja vähän pidempi teräosa, jotta menee isompaan jalkaan. 

Ruskeat nilkkasukat niinikään 14 silmukalla.

Lankana 7-veikka ja 7-veikan ruskeasävyinen Polkka. 

Helpon pitsikuvion löysin netistä, mutta enpä taas muistanut laittaa lähdettä talteen. 

Malli on varmasti kaunis myös yksivärisissä sukissa.

Mallikuvio koostuu seitsemästä silmukasta ja se joustaa hyvin. Jalkaosiossa tein kuvion vain II ja III puikoilla ja kavensin kantapään yhteydessä I ja IV puikoilta kummaltakin kaksi silmukkaa, jotta sukat istuisivat napakasti jalassa. Hyvät tuli. 

7 silmukan mallikuvio

1. ja 2. krs: 5 o, 2 n

3. krs: 3 o, 2 o yhteen, lk, 2 n

4. krs: 5 o, 2 n

5. krs: 2 o, 2 o yhteen, lk, 1 o, 2 n

6. krs: 5 o, 2 n

7. krs: 1 o, 2 o yhteen, lk, 2 o, 2 n

8. krs: 5 o, 2 n

9. krs: 2 o yhteen, lk, 3 o, 2 n

toista näitä yhdeksää kerrosta.

Muutama sukka täytyy vielä lahjakonttiin tehdä. Hyvin vielä ehtii.

Pientä puuhastelua

Kävinpä ostamassa kaupasta pari amaryllistä, sillä kellarissa kesän viettäneet viime jouluiset amarylliksen sipulit kasvattavat lähinnä lehtivarsia. Ei vilaustakaan paksummista kukkavarsista.

Joulun aikaan on monia syntymäpäiviä ja sen vuoksi vietin pidemmän tuokion työpöydän ääressä askartelemassa synttärikortteja. Tällaisia tuli tällä kertaa. Yleensä yhdellä kertaa tulee kaikista korteista samantyyppisiä. Taidan olla sen verran yksioikoinen ihminen, ettei kertaheitolla päähän mahdu montaa erilaista ideaa. Useimmiten ryhtyessäni korttitalkoisiin syntyy myös jokunen ylimääräinen kortti, joten varastosta löytyy valmiita kortteja yllättäviinkin tilanteisiin.

Pääkaupunkiseudulla on erinomaisia kierrätyskeskuksia. Poikkesin yhteen suurimmista ihan vain kirjaostoksille. Dekkareita lähinnä oli tarkoitus metsästää ja hyvän saaliin sainkin. Kovakantisista maksoin kolme euroa kipale, pokkareista euron. Tuskin oli yhtä kertaa useammin näiden kirjojen kansia avattu.

Vaikka meidän perheessä on sovittu, ettei tänä jouluna osteta lahjoja, muutama paketti väkisinkin on tullut tehtyä. Kääreeksi sopii hyvin ruskea pakkauspaperi ja nauhana toimii punainen naru.

Korvapuustien sijaan paistoin joulutähtipullia. Tähdet on leivottu kaupan piparitaikinasta. Varsinaiset joulupiparit teen aina äidiltä saadun ohjeen mukaisesti. Parasta piparien leipomisessa on joka vuosi taikina, vaikka eihän sitä ylettömästi voi syödä. Lapsuuden jouluihin kuului ehdottomasti mukamas salaa syöty piparitaikina. Tokihan äiti heti huomasi, että edellispäivänä tehtyä taikinaa on käyty maistelemassa. Kulhoon syntynyttä kraateria kun oli äärimmäisen vaikeaa taikoa näkymättömäksi.

Harvemmin tykkään television mainoksista ja niiden aikana tapaankin poukkoilla kaukosäätimen avustuksella katsomassa, mitä muilta kanavilta tulee. Viime päivinä olen kuitenkin nähnyt kaksi jouluista mainosta, joista kummastakin tulee hyvälle mielelle. Tai siis ainakin minä tulen. Kyseessä on Jaffan mainokset "No onkos tullut kesä" ja "Sylvian joululaulu". Lasten äänillä laulavat, raikkaan väriset hedelmät ovat jotenkin tosi söpöjä, eikä mainoksessa ole yhtään mitään ylimääräistä. Kerran näinkin.

Meni taas unettomuuden puolelle tämäkin yö, mutta nukutaan sitten joskus toiste. Oikein mukavaa viikonloppua. Hyvin ehtii jouluvalmisteluja vielä höösätä.

 

Tapaninpäivää viettäen

Joulun juhliminen siirtyy vähitellen eilispäivien muistojen ketjuun ja väki valmistautuu ottamaan vastaan uutta vuotta. Aattoa vietettiin kotona kolmen sukupolven läsnäollessa. Tietenkin syötiin ja jaettiin muutama lahja. Istuttiin ja juteltiin ja naposteltiin suklaata. Juuso halusi olla siellä, missä muukin talon väki. Ruokailun ajan se torkkui matolla jääkaapin edessä saatuaan maistiaisiksi muutaman palan kalkkunaa. Väen siirryttyä olohuoneen puolelle, myös kissa tuli kiehnäämään jalkoihimme ja päätti lopulta ryhtyä nukkumaan pää Mamman lankakerällä. Mitä nyt vähän kurkisti luomiensa alta Mammaa, joka makasi kameransa kanssa mahallaan lattialla tähtäilemässä.

Joulupukkikin piipahti käytyään ensin jakamassa lahjat naapurissa. Kurkisti samalla reissulla myös meidän ovesta sisään, olisiko kilttejä lapsia läsnä. Olihan niitä ja jokainen sai pienen paketin. Kuka suklaata, kuka vihreitä kuulia, kalenterin tai jotain muuta pientä. Kerrankin itse kukin oli muistanut säilyttää malttinsa ja sopimuksen mukaan välttänyt lahjatulvan.

Huomaatte ehkä, että joulupukilla on kädessään suljettu sateenvarjo. Aattoillan satoi täällä pääkaupunkiseudulla ihan kunnolla, eikä puhettakaan, että Petteri Punakuono olisi voinut vetää lahjarekeään lasten luokse. Taisi olla pyörät alla, mutta sitä emme illan pimeydessä kyenneet  näkemään.

Joulunaluksen lämmin ja sateinen sää näyttää jatkuvan edelleen. Harmi, että päivien pitenemisestä huolimatta on kaiken aikaa niin harmaata, ellei peräti pimeää, ettei ulkona juurikaan viitsi kameran kanssa kulkea. Kinkun sulattaminen on jäänyt, sillä pikkaisen täytyy olla päästänsä vialla, jos viitsii mennä itsensä ihan ehdoin tahdoin sateessa kastelemaan.

Lahjoista tuli mieleeni ystävältäni saamani paketti. Olen aina ihaillut hänen kekseliäisyyttään ja jälleen kerran paketin sisältö oli oivallinen.

Siellä oli nimittäin kaikenlaista mukavaa askartelua varten. Erinomainen lahjaidea tällaiselle väkertelijälle. Olin kovasti iloinen ja otettu.

Vaikka joulunaika virallisesti jatkuu ainakin loppiaiseen tai peräti Nuuttiin eli tammikuun 13. päivään, meillä tuskin niin pitkään joulukoristeet esillä ovat. Nyt kuitenkin jatkamme Tapaninpäivää lötköttämällä ja laiskottelemalla, sillä kaikki sukulaiset ja kylänmiehet on huomioitu. Kenties jonnekin koloon vielä palanen suklaatakin mahtuu.

Kädentöitä ja flunssaa...

Flunssassa on se hyvä puoli, ettei ulos tee mieli tippaakaan. Sen sijaan jatkuva töhnäinen olo sotkee joulunalussuunnitelmia, joskaan minkäänlaiseen stressiin en ole edelleenkään taipunut. Mikäs tässä, teen sen mitä ehdin ja jaksan ja loput saa jäädä tekemättä. Kovasti ihmiset puhuvat joulusiivosta. Mitä se on? Jos siivoaa säännöllisesti kotinsa ja pyrkii laittamaan tavarat aina omille paikoilleen, ei varsinaista suursiivousta ole tarvis tehdä. Koska tykkään järjestelemisestä, tulee erilaisia säilytyspaikkoja käytyä läpi useamman kerran vuodessa. Ei meillä tungeta tavaroita kaappeihin entisten päälle ja perään niin, ettei enää tiedä, mitä siellä perimmäisenä oikein on. Liinavaatteita olen vähentynyt siten, ettei kovin paljon ylimääräisiä lakanoita ja pyyhkeitä taloudessa ole. Käytössä on muutama lempipyyhe, joita kierrätän. Pesusta tullut pääsee aina pinon alimmaiseksi ja käyttöön otetaan tietenkin se päällimmäinen. Ruokakaappejakin tulee läpikäytyä useaan kertaan vuodessa. Ihan jo senkin vuoksi, että tietää, mitä kulloinkin on kaupasta kotiin hankittava. Kuluneen vuoden aikana olen vuokrannut kirppispöydän kolme kertaa ja myynyt siellä niin vaatteita kuin taloustavaroitakin. Se, mikä ei mene kaupaksi, joutaa muulla tavoin kiertoon. Turha niitä on takaisin kotiin raahata, ellei tiedä lähiaikoina uudelleen kirppikselle menevänsä. Jos joku vaate roikkuu vuoden kaapissa käyttämättömänä, on ilmiselvää, että jokin siinä on vikana. Väri, koko tai ei vain miellytä. Kiertoon. Joku siitä saattaa tykätä. Paras tietenkin olisi, ettei niitä turhia ostoksia tekisi lainkaan. Säästyisi rahaa ja ympäristö.

Askarteleminen on mukavaa puuhaa ja etenkin näin jouluaikaan siitä on iloa ja hyötyä. Joulukortit on jo postissa, mutta tokihan sitä aina jotain lisääkin voi tehdä. Esimerkiksi vaikka lahjakortin sukulaistytölle. Innostuin taas ristipistoista. Sitä voisi verrata sanaristikkojen tekemiseen. Jokaisen piston paikka on tarkkaan määrätty, kuten kirjaimet ja sanat sanaristikossa. Samoin värien tulee täsmätä mallin kanssa.

Jos ei millilleen niin ainakin siten, että muodostuva kuvio on ymnmärrettävä. Yritän päästä eroon jämälangoista; niistä, joiden värinumerokin on saattanut kadota. Tällä kertaa aloitin pienistä kuvista, joita on valmistunut kaksikin kappaletta illassa. Nyt olen jo siirtynyt vähän isompii töihin ja sitten onkin vuorossa jokin useamman viikon kestävä projekti. Kunhan löydän sopivan mallin. Sääli, ettei mistään enää saa italialaista Le idee di Susannaa, jossa on upeita malleja.

Kyllä vieläkin harmittaa viime kesänä rikkoontunut kamera. Hankin sen tilalle uuden, mutta olisi totisesti pitänyt perehtyä valikoimaan huomattavasti tarkemmin. Uusi kamera on vanha parannettu malli, vaan ei sittenkään parempi. Lieneekö syynä vähän suurempi paino, koska tärähtämättömiä kuvia on äärimmäisen vaikea saada. Ja makrokuvaominaisuutta on muutettu juuri sen verran, että siitä on tehty vaikeampi käyttää. Alan taas vähitellen unelmoida kunnon järkkäristä. Niiden hinnat on kovasti tulleet alaspäin ja mahdollisuus sellaisen hankkimiseen ei ole niin utopistinen ajatus kuin voisi kuvitella. Ehkä ryhdyn pudottamaan kolikoita purkkiin.

Piparit on leivottu jo pari viikkoa sitten vaan jälleen kerran unohdin jättää taikinaa näitä tähtipullia varten. Niin sitten päivänä eräänä kipaisin hakemaan kaupasta valmistaikinaa ja perjantaina ankaran siivoussession jälkeen alustin pullataikinan liinan alle kohoamaan. Sitä odotellessa kaulitsin osan valmistaikinasta ja pistelin tähtiä useamman kappaleen. Hieman pidempään näitä pullia olisi voinut uunissa pitää tummemman värin saamiseksi, mutta maku on herkullinen. Pullat ovat pehmeitä ja ilmavia, enkä niitä rusinoitakaan unohtunut. Tänään törmäsin vihjeeseen, jossa kehotettiin voitelemaan pullat pelkällä keltuaisella paremman värin saamiseksi. Ja hippunen sokeria rikottuun kanamunaan saa valkuaisen ja keltuaisen sekoittumaan paremmin. Hyvä vinkki!

Joulukoristeet ovat kauniita, mutta kovin vähän aikaa niitä loppujen lopuksi tulee esillä pidettyä. No, onhan niitä ihmisiä, joiden joulu kestää kuukaudesta toiseen. Minuun iskee yleensä hyvin pian joulun jälkeen siivous-järjestely-mikä-lie -vimma ja silloin joulukoristeet saavat kyytiä. Usein aika pian joulun jälkeen päivät kirkastuvat ja kotiin tulee valoa myös ulkoapäin. Ei ainoastaan sytytetyistä valaisimista. Silloin punaiset liinat ja kuusi kainalossa könöttävät pukit hyllyillä ja pöydillä alkavat näyttää kulahtaneilta. Vihreä välkkyy edessäpäin ja kevään ensihaiku alkaa kutkuttaa. Ei muuta kuin pukit ja joulupallot takaisin laatikoihinsa ja kellariin. Sieltä ne on taas mukava kaivaa vuoden lopulla. Harrastin valokuvauksen opiskelua joulukoristeideni parissa. Haasteellista tässä joulukuun puolivälin pimeydessä. Eilinen vesisade on loppunut ja maassa on vielä vähän luntakin. Ei kuitenkaan riittävästi valaisemaan maisemaa.

Käytettyjen nenäliinojen pino kasvaa pöydällä, välillä tuntuu, että päästä tulee aivotkin ulos niistäessä. Toivottavasti kurkun kutina ja köhinä helpottaa huomisiltaan mennessä, sillä olen menossa joulukonserttiin Tuusulan kirkkoon. Jos siellä köhii tällä menolla, en kuule mitään itse eikä kyllä moni muukaan. Sain ystävältäni vinkin hankkia imeskeltäviä yskänpastilleja. Heti huomenna käyn apteekissa niitä kysymässä.

Perheen kesken olemme päättäneet olla ostamatta joululahjoja toisillemme. Vielä en tiedä, kuinka päätös pitää. Sain tällaisen Laura Honkasalon hauskan lahjavinkin - ja ekolokisen:

"Jokaisella kirjastokortin omaavalla on mahdollisuus hankkia vastaanottajaa miellyttävä kauno- tahi tietokirjallinen teos, joka tulee joulun jälkeen palauttaa takaisin kirjastojärjestelmään annettuun määräpäivään mennessä."
                                                    Laura Honkasalo, 2002 

 Ihan näin unelias ei oloni ole. Silti silmien kiinni pitäminen tuntuu parhaalta idealta juuri nyt ja siksipä lähdenkin miettimään, josko kellahdan sängylle dekkarin viereen tai istahdan nojatuoliin jatkamaan ristipisto-sanaristikkoani.