Aika hyvä naamiointi. Meni hetki tajuta, että viereisen puskan lomassa kurkkii ihka oma katti. Mitä lie näkee, kun noin intensiivisesti jotain katselee.
Ehkä Juuso odotti, että mamma poistuu sen reviiriltä. Sisälle päästyäni vilkaisin ikkunasta ja siellähän kissa makaa onnellisena auringossa kellien taponlehtipatjalla. Viittä vaille, ettei valinnut päiväunipaikakseen suikeroesikkomätästäni, jonka selviytymisestä olen ollut viime päivät niin otettu.
Tästäpä muistuikin mieleeni, että täytyy tilata Juusolle rokotusaika ja laittaa punkkiöljyä sen niskaan. Niin ja se matolääkekin on muistettava tuikata sen suuhun.
Pihalla tuli touhuttua monenlaista, mutta vielä ennen sisälle tuloa oli ihan pakko käydä levittämässä alapihan portaihin jumittunutta lumimassaa. Nopeasti tuo helikopterikentäksi kutsumamme läjä on kutistunut. Varsinkin, kun tietää sen olevan hyvin tiivistä, yläpihan käytäviltä kolattua lunta.
Jotta lumikuva ei piirtyisi viimeiseksi verkkokalvollenne, laitetaan tähän kuva tuoksuköynnöskuusaman keväisestä olomuodosta. Syksyllä osa sen pitkistä oksista näytti hyvin kuivilta ja tuossa jo tuumasin, josko ryhtyisin niitä lyhentelemään. Vaan annanpa nyt olla ja katson, mikä osuus puhkeaa lehtiin ja mihin ei tule eloa laisinkaan. Eipä kannata näiden kanssa kiirehtiä.
