Begonia lähikaupasta

Puutarhainnostuksen laajenemisen näkee yhä selvemmin ihan tavallisimmissakin asioissa. Meidän lähikauppaan oli ilmestynyt siemenpussiteline ja yhden hyllyn päätyyn lajitelma erilaisia kukkamukuloita. Enimmäkseen daalioita ja gladioluksia. Bongasin joukosta keltaisia begonioita. Aivan, keltainen ei ole kovinkaan monen mielivärejä. Pakko oli kuitenkin ostaa, sillä naapurin isäntä on saanut juuri samanlaisen begonian talvehtimaan hyvin. Kesäisin keltainen begonia on aivan hurmaava kukkiessaan valtoimenaan naapurin puun oksalla roikkuessaan. Meidän sisääntulo on hyvin vaikea kesäkukillekin varjoisuutensa vuoksi, joten yritän nyt kasvattaa oikein tuuheat ja komeat amppelibegoniat sisääntulon molemmin puolin.

Juuson piti tyydyttää uteliaisuutensa ja haistella uudet begoniapussukat. Todettuaan ne hyväksytyiksi, se kellahti työpöydälleni nukkumaan. Päänalusena taitaa toimia edelleenkin sama Viherpeukaloiden mainos, kuin edelliselläkin työpöytätorkkukerralla. Ehkä siirrän kukkaluettelon jonnekin sivumalle. Pois houkuttelemasta tilaamaan kasveja ja käyttämään sitä kissan päiväunityynynä.

Kukka, käsi ja kissa - siinä päivän puheenaiheet

Ukkolaukka (Allium hollandicum)

Tälle päivälle olin suunnitellut rapskulaattojen asennusta, vaan eipä siitä tullut mitään. Oikean käden olkapää on ihan jumissa ja yöllä sitä särki niin, että piti hakea pilleri särkyyn. Mistä lienee vaiva saanut alkunsa, rapskulaattojen putsaamisesta ehkä. Aamupäivän taivas oli pilvessä ja lämpöä oli 17 asteen verran eli juuri sopiva sää kivituhkan kärräämiseen, mutta minkäs teet, jos toinen käsi on poissa pelistä.

Laitoin sitten pesukoneen pyörimään, otin ompelukoneen esille ja lyhensin yhdet housut sekä korjasin ratkenneita saumoja. Tällaiset työt sujuivat hyvin kipeälläkin kädellä, kunhan sitä ei tarvitse kovin korkealle nostaa. Pyykin ripustaminen narulle olikin sitten jo hankalampi juttu, mutta selvisin siitäkin kunnialla.

Iltapäivällä menin pihamaalle kesäkukkia nyppimään ja pian huomasin olevani työntouhussa. Istutin kasvimaalla muhineet pioniunikot ja maurinmalvat kukkapenkkeihin. Taimet olivat kasvaneet muhkeiksi ja alkoivat jo varjostaa muita kasvimaalla siirtoa odottavia taimia. Tarkoitus oli vielä käydä kuvaamassa istutetut kukat, mutta yllättäen mustat pilvet täyttivät taivaan ja alkoi sataa vettä niin rankasti, että oli pakko lähteä sisään kuivattelemaan vaatteita. Sadekuuro ei kauaa kestänyt ja aurinkokin on tullut jälleen esiin. Antaa pihan kuitenkin kuivua kunnolla, ehtiihän sinne.

Tomaatti Tigerella (Solanum Lycopersicum 'Tigerella')

Talon seinustalla kasvava Tigerella-tomaattini on tehnyt nuppuja. Lajikkeen pitäisi olla aikainen ja hedelmässä keltaisia raitoja. Tomaattini on vankanoloinen, mutta olen sitä jo tukenut ja sitonut talon seinustalla olevaan ristikkoon. Ainakin siinä vaiheessa, jos/kun alkaa muodostua hedelmiä, painoa tulee sen verran, että tukeminen on välttämätöntä. Tomaatin varsissa ja lehdissä on voimakas tuoksu, pidän siitä. 

Tuoksuköynnöskuusama (Lonicera caprifolium)

Myös köynnöskuusama kukkii yläterassin nurkalla. Siinäkin on voimakas ja miellyttävä tuoksu. Tänä vuonna kukkia on kuusamassa ollut paljon, mutta helle lienee kiihdyttänyt senkin kukintaa niin, että kohta se on jo ohitse.

Juusolla oli taas niin hauska päiväuniasento, että oli pakko napsaista siitä kuva. Luulisi, että talosta löytyy mukavampiakin nukkumapaikkoja, mutta tässä työpöytäni päädyssä olevalla tuolilla Juuso taitaa nukkua mieluiten. Välillä se unohtaa mittasuhteensa ja kierähtäessään pitkinpituuttaan selälleen, tuolin reunat tulevat vastaan ja katti tipahtaa lattialle. Siinä se sitten hetken istuu hölmistyneen näköisenä ja lähtee sen jälkeen kohti keittiötä ja ruokakuppia kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kenties se onkin nähnyt unta uunilämpimästä broilerista ja herättyään päättää lähteä herkkupaloja etsimään. 

Häntä on monille eläimille tärkeä mm. tasapainon hakemisessa. Joskus mietin, että Juusolle häntä taitaa olla enemmänkin kissan komistus. Kuten Pekka Töpöhäntä -kirjoissa Monni tapaa sanoa, hännättömän Pekan kiusaksi tietenkin. Illalla Juuso tuli viereeni nukkumaan, eikä minkäänlaisia tilaongelmia ollut. Aamuyöstä herätessäni käsikipuun, Juuso nukkui selällään vieden patjastani 2/3. Koita siinä sitten nukkua, kun toisella kyljellä nukkuu kissa ketarat levällään ja toisella puolella särkee kättä niin vietävästi.

Ajan usein Espoon suuntaan Vanhaa Turuntietä eli 110-tietä. Lepolammen risteyksessä on vuosia ollut tuo puuvene ja lähes joka kesä siihen on joku istuttanut kesäkukkia. Tänä kesänä kukkia on kuitenkin valtavasti, eikä niitä ole kukaan käynyt tuhoamassa. Toivottavasti saavat olla rauhassa ja ohikulkijoiden ihailtavina. Usein saa lukea paikallislehtien mielipidepalstoilta, kuinka jotkut vandaalit vievät kesäkukkaistutuksia jopa ihmisten kotiporteilta. Oli se sitten ahneutta tai ilkeyttä tai mitä tahansa, on se erittäin typerää. Ainakin minua ilahduttaa kovasti se, että ihmiset koristelevat sisäänkäyntejään. Eiköhän useimmat tee niin itsensä lisäksi myös tuodakseen ympäristöönsä viihtyisyyttä laajemminkin.

Räkätit pitävät pihamaalla julmettua mekastusta. Riitelevätkö jo herukan raakileista, kun näyttävät pomppivan alapihalla? Ei tee kädelle oikein hyvää tämä tietokoneen näpyttelykään, joten jätän tämän kiehtovan blogimaailman ja siirryn muihin puuhiin. Sitä ennen toivotan kuitenkin Lauran lämpimästi tervetulleeksi blogini lukijaksi.

Hellepäivän höpinöitä

Ukkokulta ja Poika virittivät viikonloppuna sääaseman leikkimökin vieressä olevaan Juuson juoksunarua varten pystytettyyn tolppaan. Nyt on mahdollista seurata erilaisia säätietoja sisällä olevasta yksiköstä. Valitettavasti sääasema ei kovin paljon kerro tulevasta, ainakaan tällaiselle, joka kovin vähän pystyy tulkitsemaan jotain olemassa olevien tietojen perusteella. Taivas on nyt vetäytynyt kokonaisuudessaan pilveen, mutta lämpöä riittää edelleen 26 asteen verran. Yhtään en ruikuta helteisyyttä ja hikoilemista, sillä tuoreessa muistissa on vielä lumen ja jään paljous ja kolealta tuntunut alkukevät, jossa ei ollut hivenen vertaa lupausta kesästä tai paremmista säistä. Tällaisilla 30 asteen helteillä ei kyllä mitään pihatöitä jaksa tehdä. Tänään sentään luuttusin kaikki talon ulkoikkunalaudat. Musta pelti näyttää kerrassaan hirveältä keltaisen siitepölyn peittämänä ja erilaisten hämähäkinverkkojen kirjomana. 

Riippabegonia

Kesäkukkia on sentään jaksettava kastella, näin kuumalla vieläpä erityisen ahkerasti. Pienessä tilassa oleva multa kuivuu harvinaisen nopeasti ja moni kesäkukka kuolee tehokkaasti jo yhden kunnollisen kuivumisen myötä. Onko kukaan huomannut laskea, miten monta litraa vettä pitää yhden pihan kesäkukille kerralla kantaa? En ole laskenut minäkään, enkä taida laskeakaan. Mutta aikamoisia määriä sitä kyllä saa kiikuttaa, vaikka minullakaan ei mitään hirvittäviä kesäkukkamääriä pihallani ole. Meillä on sekä ylä- että alapihalla harmaat tynnyrit, joihin lasken kaivovettä kastelua varten. Sieltä on sitten pienemmällä kastelukannulla tai ämpärillä ammennettava isompaan kastelukannuun ja sen jälkeen mars vain kukkia kastelemaan.

Tavallinen begonia

Muistiin ei kyllä meikäläisellä ole luottamista, sillä olin aivan takuuvarma, että kellarista löytyisi kesäkukkalannoitetta. Ei löytynyt. Joka kerran pelaguita katsellessani ajattelen, että ne ihan selkeästi kaipaavat ravinnetta, eivät kuki kunnolla. Takaraivossa nakuttaa ajatus, että pitäisi pian päästä kauppaan hakemaan ravinnetta kukille, mutta millään ei kyllä jaksaisi lähteä kuumassa autossa ajamaan naapurikylän kauppaan, koska oman kylän kaupoista tuskin tarvitsemaani ainetta myydään. Ehkä pelaguut selviävät pari päivää ilmankin. Niin, ja laitoinhan minä kukkia istuttaessani multaan kanankakkarakeita.

Tänä kesänä minulla on aika monta pelaguuta. Oman kylän taimikaupasta ostin riippuvaa pelaguuta tuohon rautahäkkyrään ja portinpielen isoihin ruukkuihin. Taimet olivat hauskasti kaksivärisiä jo ostaessani. Jotain tuo rautahäkkyrä vielä kaipaa, ei noista riippuvista pelaguista taida kovin runsaita tulla kesän aikanakaan. Myös piharuukuissa on pelaguita reunoillaan lumihiutaletta ja erästä toista valkoista kukkaa, jonka nimeä en tiedä.

Siemenestä kylvämäni pelaguu ei vielä kuki. Ei ole edes nuppuja, eikä taida ihan heti tullakaan. Tanakasti taimet ovat ruukkuunsa istahtaneet, vaan aika pikkuruisia ne vielä ovat. Tietenkin toivon, että juuri nuo itse siemenestä kylvämäni pelaguut alkaisivat kukkia. Muistan, kuinka viime vuonna tuntui hienolta nähdä ensimmäisten nuppujen avautuvan. Tiesin aivan varmasti, millaisia kukkia on odotettavissa, mutta että on saanut moisen kukan ihan siemenestä kasvamaan. Siinä sitä on juhlaa kerrakseen. Samanlaisen tunteen vallassa käyn iltaisin katselemassa kasvilavaan upottamiani perennapotteja. Pelkäsin kovasti, että sinne ne pienet taimet kuihtuvat ja kuolevat, vaan niistäpä on alkanut tulla vahvoja ja tanakoita taimia, joista osa pitää aivan pian jo siirtää kunnon multaan asumaan. Kunhan nyt ensin pystyisin päättämään, mihin kukin kukka sijoitetaan. Ja kunhan tulee sen verran viileämpää, että ulkona jaksaa jotain tehdä.

Humala

Humala huitelee taivaita kohti ja aivan näinä hetkinä se alkaa taipumaan puutarhaportin keskustaan ja kohtaa portin toista laitaa nousevan kumppaninsa. Jos olisin aikanaan tiennyt - tai ottanut riittävästi selvää - että humala kasvaa noin hurjaa vauhtia ja niin valtavan voimakkaasti ja pitkäksi, olisin toki istuttanut vain yhden humalan. Se olisi riittänyt mainiosti yhden puutarhaportin vihertämiseksi. Tai ehkä en olisi juuri tuohon humalaa istuttanut laisinkaan vaan jonkin hienon kärhön tai köynnösruusun kukkimaan ja ilahduttamaan näyttävyydellään. Muistan kyllä miettineeni, että paikka on hiukan tuulinen ja suojaton aroille köynnöksille, mutta olisihan sitä voinut ainakin yrittää. En kyllä jaksa ryhtyä humalaa poiskaan kaivamaan, sillä arvelen sen olevan työläs homma. Joistakin kasveista vain tietää, että niiden kanssa tulee tappelu, eikä siis kannata ryhtyä niiden tahtoa vastaan tappelemaan. Olkoon siis humala puutarhaportissa. Molemmin puolin, kuten päätetty on.

Tämä perennatuki näyttää toimivan ainakin pionien kohdalla. Hyvin kukat ovat löytäneet tiensä ylöspäin ja kohta pitäisi mennä hiukan korottamaan tukea, jotta kukat auetessaan pysyisivät hyvin pystyssä. Ostin näitä tukia kokeeksi vain kaksi ja viimeksi samassa kaupassa käydessäni niitä ei enää ollut ainuttakaan. Muut pionit tulkoon siis tämän kesän toimeen vanhoilla konsteilla, mutta täytyy ensi keväänä muistaa ostaa muutama lisää. Mitään halpoja nämä tuet eivät olleet, mutta toivottavasti niistä on sitten iloa sitäkin pidemmäksi aikaa.

Rhodo 'Nova Zembla'

Rhodo Nova Zembla on aukaissut kukkansa ja samantien ne ovat alkaneet myös kuihtua. Uutta versoa tunkee tarmokkaasti. Onneksi, sillä en nyppinyt yhtään nuppua pois istuttaessani kasvia toukokuun alkupuolella ja ajattelin, jaksaako se kukkimiseltaan juurtua kunnolla. Ilmeisesti se on ainakin aloittanut juurtumisensa ja tuon kukkimisen nopeus johtunee tästä helteisyydestä. Cunningham's White kukki samanten varsin pikaisesti ja on jo pudottanut lähes kaikki terälehtensä. Aika pikkuruisilta nämä kympin taimet tuolla mullassa nyt näyttävät, mutta joka päivä olen niitä käynyt katsomassa. Josko kuitenkin kotiutuisivat puistopäätyyn ja ilahduttaisivat minua tulevina keväinä kukinnallaan.

 

Anemone coronaria - Kruunuvuokko

Löysin aiemmin keväällä varastoistani muutaman Anemonen mukulan ja tuikkasin ne kukkapenkkiin. Sieltä nyt pilkistää pikkuisen sinistä ja punaista. Anemonet ovat tosi nättejä, mutta kovin paljon en ole harrastanut näitä mukulakasveja sen vuoksi, että syksyllä on muutenkin ihan riittävästi hommia, enkä ole yhtään innostunut kaivamaan mukuloita mullasta muualle talvehtimaan. Enkä myöskään keväällä muista riittävän ajoissa laittaa mukuloita esimerkiksi ruukkumultaan aloittamaan kasvuaan kukkiakseen ajoissa pihamaalla. Puutarhatöissä lienee viisainta keskittyä sellaisiin hommiin, jotka sujuvat ilman erityisiä paineita. Siinä vaiheessa, kun päätä särkee ja ahdistaa mukuloiden unohtaminen, on ehkä multasormiharrastuksesta tullut liian tosikkomaista. Mainittakoon, että olen huomannut eri ihmisillä olevan selkeästi erilaisia innostuksen ja kiinnostuksen kohteita ja toiset vain yksinkertaisesti ovat parempia yhdessä asiassa ja toiset jossain muussa. Sitten on niitä, jotka ovat hyviä hengästyttävän monessa lajissa, mutta niihin minä en kyllä kuulu.

Veronica gentianoides - Unelmatädyke

Puutarhassa tulee yleensä ihasteltua ja kuvattua niitä isoja ja näyttäviä kukkia. Joukossa saattaa kuitenkin olla vaatimattomampia kasveja, jotka ilman muuta ansaitsevat tulla huomatuiksi ja esitellyiksi.Tällainen on Tädyke eli Veronica, jonka monet taitavat tuntea paremmin sinikukkaisena. Tämä minun valkokukkainen lienee Unelmatädyke eli Veronica gentianoides. Miten olenkin tunkenut kukan sellaiseen paikkaan, että se helposti jää vieressä kasvavien varjoon niin kuvainnollisesti kuin konkreettisestikin. Taidanpa siirtää nämä kosteampien säiden tultua paremppaan paikkaan. Hyvä, että tuli puheeksi ja anteeksi tädykkeeni, yritän huomioida sinut jatkossa paremmin.

Ihan tavallinen kuusivauva

Viime kesänä istuttamamme pikkuruiset kuusentaimet ovat elossa jokikinen. Pelkäsin kovasti talvella kaadetun koivun pöllejä alapihalla raahatessamme ja oksia siivotessamme, että nyt tuli tallatuksi jokunen kuusivauva. Ei tallattu, ei ainakaan hengiltä. Nuo pienet taimet ovat vielä aika taipuvia, enkä ole onnistunut edes ruohonleikkurilla tuuppaamaan yhtäkään nurin. Pirteän vihreitä kerkkiä on nyt kaikissa taimissa, eikä niitä parane mennä sieltä napsimaan, sillä muutenkin taitaa vanhainkoti meidät ennen tavoittaa kuin kunnon kuusiaita.

Huomenna on varsinainen syntymäpäivien kavalkadi; äitini täyttää 80 v, tyttäreni 29 v ja muutama muu henkilö näiden lukujen väliltä. Askartelin urakalla kortteja, joista tässä kaksi. Eivät tietenkään ole todellisuudessa noin kieroja, kunhan kameran kuva vähän kipristää. Juhliminen jää tältä erää vähemmänpuoleiseksi, sillä äiti pääsee huomenna sairaalasta ja hän tuskin jaksaa hetimiten ryhtyä vieraita vastaanottamaan. Lapsi taasen on tietenkin arkipäivänä töissä ja sen jälkeen taitaa jatkaa kakkostyötään eli kengittää hevosia.

Niin se taas tämäkin päivä kääntyy iltaa kohti. Ulkona syömisen, kahvittelun ja puutarhan töllistelemisen voikin tältä päivältä päättää sellaiseen rentoon kastelukannuilla punnertamiseen eli kukkien kasteluun. Pilvetkin näyttävät taas väistyvän taivaalta ja sinisyys valtaa alaa. Rohkeasti siis kasteluhommiin ja siinä ohessa hyttysten syötäväksi.